Suhdeklinikka

Olen 23-vuotias nainen ja olen ollut puolitoista vuotta suhteessa pari vuotta vanhemman miehen kanssa. Mies on ulkomaalainen, kotoisin erilaisesta kulttuurista kuin minä. Puoli vuotta olemme joutuneet elämään kaukosuhteessa ja suunnitelmissa on pian taas nähdä ja jäädä asumaan yhteen.

Voiko hyväksi suhteeksi kutsua sellaista missä ei olla ns. yhdessä ja jos voi niin miten se onnistuu?

Nimimerkki 1+1=?

VASTAUS: Nimimerkkisi on osuva. Mitä on 1+1? Onko se kaksi? Vai enemmän? Vai vähemmän? Vai onkohan yhtä oikeaa vastausta tässä tilanteessa olemassakaan?

Arvelen, ettei minulla ole antaa sitä yhtä kaipaamaasi vastausta. Yhtälössä on monta muuttujaa, joita voimme kuitenkin tarkastella ja puntaroida.

Kirjoitat miehesi olevan erilaisesta kulttuurista kuin sinä. Jäin miettimään, minkälainen on miehesi käsitys parisuhteesta, miehenä ja naisena olemisesta. Onko puolisoilla samanlaiset oikeudet ja velvollisuudet? Onko parisuhde tasa-arvoinen, kahden itsenäisen aikuisen välinen sopimus? Vai jotakin muuta? Mitä?

Olet nyt 23-vuotias, joten oletan, että sinulla ei ole vielä paljon parisuhdehistoriaa. Kirjoitit saaneesi vanhemmiltasi perinteisen parisuhdemallin, jossa on sitouduttu varhain, perustettu perhe ja eletty yhdessä. Tavoitteletko itse samaa vai aiotko kulkea omaa polkuasi tässä asiassa? Onko ydinperhe sinulle luovuttamaton arvo vai voitko ajatella tinkiväsi siitä olosuhteiden pakosta ainakin jonkin aikaa? Jos kaipaat tiivistä yhdessäoloa, kuinka kauan arvelet jaksavasi odottaa? Ymmärsin, että olet hiljattain joutunut pettymään odotuksissasi kun miehesi omat suunnitelmat muuttuivat. Hän pyytää sinua jatkamaan kaukosuhdetta vielä joitakin vuosia. Se on paljon pyydetty. Ottaako hän huomioon sinun tunteesi? Ymmärrettävästi pohdit asetelmaa, aluksi jopa kyseenalaistit sitä. Mikä sai sinut muuttamaan mielesi, "avaamaan silmäsi"? Suomalaisesta parisuhdeperinteestä katsottuna kaukosuhde on pidemmän päälle varsin haastava. Mutta ei toki mahdoton. (Onko ulkomaille muutto miehesi luo muuten yksi mahdollinen vaihtoehto?)

Kysyt, voiko kaukosuhdetta kutsua parisuhteeksi. Mielestäni voi, jos näin olette sopineet ja teillä on selkeät pelisäännöt. Toiseksi kysyt, onko järkevää odottaa sen kestävän vuosia. Tämä kysymys on vaikeampi. Mikään ei ole mahdotonta, mutta vuosien kaukosuhde sisältää monenlaisia epävarmuustekijöitä. Entä jos toisen - tai mahdollisesti molempien - tunteet muuttuvat ajan myötä? Entä kannattaako satsata suhteeseen, jonka tulevaisuus on epävarma? Kysyt myös avoimen suhteen mahdollisuutta. Se on toki yksi vaihtoehto, mutta oletko valmis sellaiseen? Entä miehesi? Pohdit myös miehesi läheisyyden tarvetta ja mahdollista uskottomuutta. Se riski on nähdäkseni olemassa. Entäpä oma läheisyyden kaipuusi? Kirjoitat olevasi ajoittain mustasukkainen ja se on mielestäni varsin ymmärrettävää. Entä onko miehesi mustasukkainen sinusta?

Kirjoitat, että te molemmat uskotte olevanne yhdessä tulevaisuudessa. Ilmeisesti side välillänne on siis vahva. Mielestäni sinulla on ainakin kaksi vaihtoehtoa: voit elää kaukosuhteessa ottaen siihen liittyvät riskit huomioon. Tai voit päättää suhteen tässä vaiheessa ja suuntautua johonkin uuteen. Jos teidät on tarkoitettu toisillenne, tienne varmaan kohtaavat myöhemmässäkin elämän vaiheessa.

"If you love something, set it free. If it comes back, it's yours. If it doesn't, it never was."

Parhain terveisin
perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Olen 25 -vuotias nuori nainen ja olemme mieheni kanssa päätymässä eroon. Olemme olleet yhdessä 4 -vuotta ja kihloissa viimeiset 2 -vuotta. Suhteemme alkoi salamarakastumisena ja olemme olleet erottamattomat kohtaamisestamme alkaen. Elimme kaukosuhteessa n. 1,5 vuotta tapaamisemme jälkeen, välillä opiskelin ulkomailla ja olimme onnemme kukkuloilla kun lopulta pääsimme muuttamaan samalle paikkakunnalle. Suhteemme alussa ainoa kriisimme oli minun pelkoni siitä että puolisoni ikävöi entistä kihlattuaan. Heidän eronsa oli ollut riitaisa ja päättynyt pettämiseen, kumppanini oli hyvin katkera ja vihainen entistä tyttöystäväänsä kohtaan. Pelkäsin silti että ikävä ajaa heidät takaisin yhteen, vaikka tavallaan tunsin että hänen tunteensa minua kohtaan olivat aitoja ja voimakkaita. Kumppanini oli myös etenkin suhteen alkuvaiheessa hyvin vaikea luottaa minuun, ja tämä purkautui voimakkaana mustasukkaisuutena. Mustasukkaisuutta on ilmentynyt hänen puoleltaan lähes koko suhteemme ajan, viimeisen puolen vuoden ajan ei tosin juuri ollenkaan.

Vaikka teimme eropäätöksen tavallaan yhdessä, epäilemme molemmat jatkuvasti oliko tämä sittenkään oikea päätös. Järkeni yrittää sanoa että olemme yrittäneet kaikkemme ja olemme liian eri maailmoista jatkaaksemme yhdessä, mutta rakastan puolisoani niin paljon että päätös erosta tuntuu hyvin tuskaiselta ja alan heti epäillä yritimmekö sittenkään tarpeeksi. Voisiko vielä jotain olla tehtävissä? Pelkään irtipääsemisestä seuraavaa tuskaa ja mahdollista katumusta, sitä että puolisoni löytää uuden ja minusta tuntuu että olen turhaan menettänyt elämäni tärkeimmän ihmisen ja hyvän kumppanin, haaveillessani siitä voisinko olla onnellisempi jossain muussa suhteessa. Samaan aikaan tilanne on sietämätön, en pysty suunnittelemaan tulevaisuutta ja kaikki energiani menevät suremiseen. Myös puolisoni on neuvoton, emmekä tiedä mitä meidän tulisi tehdä.

Kaisu

VASTAUS: Jos ymmärsin viestisi oikein, olette tehneet kihlattusi kanssa eropäätöksen, mutta emmitte vielä sen loppuunsaattamisessa. Olette ikään kuin kynnyksellä, jonka toisella puolella on entinen yhteinen elämänne ja toisella puolella uusi, eronneen ihmisen elämä. Kuvaat molemminpuolista ristiriitaa jäämisen ja lähtemisen välillä. Tilanne on varmasti hyvin kuluttava ja raskas. Joku viisas on sanonut, että muutos tapahtuu vasta kun jäämisen kipu on lähtemisen kipua suurempi. Kumpaa valintaa arvelet itse katuvasi myöhemmässä elämässäsi enemmän; jäämistä vai lähtemistä?

Kirjoitat kumppanisi olleen ajoittain kovin mustasukkainen ja kontrolloiva. Myös itse olet tuntenut mustasukkaisuutta hänen entistä kihlattuaan kohtaan. Vaikka mustasukkaisuudessa on omat pimeät puolensa, se on samalla vahvasti inhimillinen ja ihmisyyteen kuuluva tunne. Ymmärrettävästi olit järkyttynyt kun sait tietää puolisosi ottaneen yhteyttä entiseen tyttöystäväänsä suhteen uudelleenlämmittelymahdollisuuden ajatuksella. Pohdit, että kyseessä oli ehkä yksin jäämiseen pelkoon liittyvä yhteydenotto, mutta se ei silti ole ollut mielestäni sinun kannaltasi reilua.

Jäin miettimään juuri tuota yksin jäämisen pelkoa myös sinun näkökulmastasi. Olethan ollut lähes koko aikuisikäsi nykyisessä parisuhteessa. Minkälaisia tunteita ajatus eroamisesta ja yksin olemisesta sinussa itsessäsi herättää? Tuntuuko vapaus ja yksin oleminen sinusta enemmän pelottavalta vai houkuttelevalta vaihtoehdolta? Pohdit, olisitko onnellisempi jossakin toisessa parisuhteessa. Haastaisin sinut kuitenkin pohtimaan, kuinka voisit olla ensin onnellinen itsesi kanssa. Mitä itse tarvitset?

En voi ottaa kantaa parisuhteenne jatkumisen tai päättämisen puolesta, koska kyseessä on teidän kahden ainutkertaiset elämänne. Olette kuitenkin pohtineet erilaisuuttanne monelta kannalta. Seksuaaliset tarpeenne ovat erilaiset. Osittain jaatte samoja unelmia - kuten perheen perustaminen tulevaisuudessa - , mutta unelmissa löytyy myös eroavaisuuksia. Itse haluaisit vielä seikkailla ja nähdä maailmaa. Kysymykseni kuuluu: miksi et tekisi sitä nyt kun se on muuten mahdollista? Jos nykyinen kumppanisi ei ole niin innostunut matkustamisesta, voisitko ajatella muuta matkaseuraa tai jopa yksin matkustamista? Jos ajatus tuntuu vieraalta, voisit harjoitella asiaa pienin askelin: tehdä vaikkapa ensin pienen kotimaan matkan, suunnata seuraavaksi maan rajojen ulkopuolelle, myöhemmin kauemmas Eurooppaan, jne. Jos olet parisuhteessa ja siinä on riittävästi tilaa ja luottamusta, myös ajoittaiset erillään olemiset ovat mahdollisia. Onhan sinulla kokemusta siitä jo aiempaa kokemusta kun opiskelit ulkomailla.

Joskus parisuhteen "harkinta-aika" voi kirkastaa ajatuksia ja antaa uutta perspektiiviä. Olisiko jomman kumman teistä mahdollista asua väliaikaisesti muualla kuin yhteisessä (?) kodissa vaikkapa muutaman kuukauden ajan? Tällaiselle "harkinta-ajalle" kannattaa luoda selkeät pelisäännöt, esim. muita kumppaniehdokkaita ei tapailla ja yhteyttä exiin ei pidetä. Mikäli harkinta-ajan jälkeen olette vielä sitä mieltä, että haluatte jatkaa yhdessä, on syytä päivittää parisuhteen pelisäännöt. Mikäli mustasukkaisuus varjostaa elämää jatkossakin, suosittelen hakemaan siihen terapeuttista apua.

Kaikkea hyvää elämääsi toivoo
perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Olen 20-vuotias nainen ja luottamus rakoilee poikaystäväni kanssa. Olemme seurustelleet vasta vajaan vuoden, ja suhteemme eteni hyvin nopeasti. Meillä molemmilla on useamman vuoden seurustelusuhde taustalla. Olemme molemmat tulisia luonteeltamme ja siksi parisuhde on vaatinut hyvin paljon joustoa molemmilta tahoilta.

Kuitenkin tämä asia vaivaa minua yhä, enkä koe saaneeni oikeutta, vaikka hän pahoittelikin tapahtunutta. En tiedä kuinka luottaa häneen, kuinka päästä eteenpäin ja unohtaa tapahtunut. En tiedä kuinka saisin turvallisuuden ja luottamuksen tunteen takaisin. Kaipaan häntä vierelleni, ilman epäilyksiä ja pelkoa.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet seurustellut vuoden poikaystäväsi kanssa. Kuvaat parisuhdettanne kahden tulisen luonteen intohimoiseksi, rakastavaksi ja arjessa leppoisaksi suhteeksi. Poikaystävälläsi on naispuolisia kavereita, joista yksi, Annaksi kutsumasi henkilö, on myös poikaystäväsi aiempi seksikumppani. Ajattelit, että olet sinut asian kanssa, mutta humalainen episodi, jossa poikaystäväsi on puristanut Annaa takapuolesta, on saanut sinut tuntemaan luottamuspulaa poikaystävääsi kohden. Kerrot, että olet hammasta purren sopinut asian poikaystäväsi kanssa. Et pysty unohtamaan tapahtunutta. Haluaisit saada turvallisuuden ja luottamuksen tunteen takaisin.

On hyvin ymmärrettävää, että luottamuksesi on horjunut tapahtuneen johdosta. Samana iltana sinun piti viettää iltaa hänen kanssaan, mutta hän lähtikin kavereiden kanssa ulos. Loukkaannuit ensin siitä ja myöhemmin sait kuulla tapahtumien kulusta ystävältäsi. Keskustelu asiasta poikaystäväsi kanssa oli hankalaa, koska hän sanoi, ettei muista mitään. Poikaystäväsi on haluton myös puhumaan asiasta jatkossa. On haastavaa sopia asia ja aloittaa ns. puhtaalta pöydältä poikaystäväsi anteeksipyynnöstä ja lupauksista huolimatta. Sinulle iso asia tuli käsiteltyä kovin pikaisesti.

Voi tosiaan olla, että poikaystäväsi ei muista tapahtunutta. Ystäväsi kuvasi hänen olleen hyvin humalassa. Se, että ei muista tekemisiään, tuntuu yleensä pelottavalta. Toki humalaa ei voi käyttää toistuvasti syynä mokailuille. Voisiko se, että poikaystäväsi ei halua palata enää asiaan johtua hänen syyllisyydestään ja häpeästään asian suhteen?

Poikaystäväsi on luvannut, että näin ei enää tapahdu ja että hän ei enää ole yhteydessä Annaan. Hän ilmeisesti haluaa sitoutua sinuun ja suhteenne on hänelle tärkeä. Valitettavaa keskusteluhaluttoman poikaystäväsi kannalta on se, että todennäköisesti sinun on saatava vielä puhua tästä asiasta. Hedelmällistä olisi, että hän voisi kuunnella rauhassa sinua, kun kerrot hänelle tuntemuksistasi tapahtuneen johdosta. Asia ei tule ”valmiiksi” parilla keskustelulla. Keskustelujen aikana hän todennäköisesti syyllistyy asiasta, mutta joskus se on vaan kestettävä. Syyllisyys on muutoksen kannalta myös tervetullut tunne. Jotta luottamus voisi pikkuhiljaa palautua, sinä tarvitset tunteen, että hän on aidosti pahoillaan ja pystyy asettumaan sinun asemaasi. Tässä satutetussa tilassa sinä tarvitset siis ymmärrystä ja tunteittesi huomioimista. Luottamus palautuu vähitellen myös uusien, hyvien kokemusten myötä parisuhteessanne.

Hyviä keskusteluja teille toivoen

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olen ollut nykyisen mieheni kanssa avoliitossa kohta yhdeksän vuotta, meillä ei ole lapsia. Minua on alkanut huolettaa mieheni rapautuva lihaskunto. Hän pelaa ainoastaan salibandya, itse harrastan monipuolisesti eri lajeja. Mies täyttää kohta 35 vuotta ja on normaalia, että sen ikäisellä miehellä alkaa painoa kertymään, mutta lihaskunnon rapautuminen saa hänet näyttämään silmissäni todella vastenmieliseltä huonon ryhdin ja löysän olemuksen vuoksi. Tämä on alkanut vaikuttamaan myös seksielämäämme siten, etten vaan yksinkertaisesti halua häntä enää.

Olen yrittänyt rakentavasti keskustella ja rohkaista häntä kertomalla ongelmista, joita hän tulee iäkkäämpänä kohtaamaan jos tuki- ja liikuntaelimet ovat huonossa kunnossa. Hän on tylysti ilmaissut kantansa niin, että jos hän ei kelpaa sellaisena kuin on niin ei voi mitään. Rakastan miestäni yli kaiken, enkä voisi kuvitella elämääni ilman häntä. Vaikutan varmasti todella pinnalliselta kun pyydän häntä tekemään lihaskuntonsa eteen jotain, mutta en vain voi sille mitään, että hänen ulkomuotonsa inhottaa. Lisäksi hänellä on usein selkäkipuja sekä polvikipuja, enkä halua, että hän joutuu kärsimään näistä vaivoista. Kaikkeni olen yrittänyt ja kauniisti kertoa kantani sekä rohkaista häntä kuntoilemaan vaikka vaan kotona kanssani, mutta hän viis veisaa mielipiteistäni. Mikä neuvoksi?

Idithe, 30

VASTAUS: Kiitos rohkeasta kysymyksestäsi! Olet huolissasi miehesi rapautuvasta lihaskunnosta ja sen vaikutuksista hänen terveyteensä ja ulkonäköönsä. Olet keskustellut asiasta hänen kanssaan, mutta koet että mies ei aio tehdä asialle mitään. Olet nyt tilanteessa, jossa et halua miestäsi enää seksuaalisesti.

Kirjoitat ”vaikutan varmasti todella pinnalliselta kun pyydän häntä tekemään lihaskuntonsa eteen jotain, mutta en vain voi sille mitään, että hänen ulkomuotonsa inhottaa.” Kirjoituksestasi käy ilmi, että olet ottanut puheeksi terveysvaarat. Se jäi minulle epäselväksi oletko puhunut myös ulkonäön rapistumisesta ja siitä, että hänen vartalonsa inhottaa sinua niin, ettet halua seksiä hänen kanssaan. Parisuhteissa on suuriakin eroja sen suhteen miten suoraan asioista puhutaan. Vaikka olemme tämän päivän ”fitness-intoiluaikana” tottuneet Bull Mentulan ja muiden elämänmuutosvalmentajien suoriin palautteisiin, parisuhteessa samaa tyyli ei luonnollisesti toimi. Toki sitä et ole tehnytkään, vaan viisaasti yrittänyt kannustaa ja ehdottaa yhdessä liikkumista. Joissain parisuhteissa on luontevaa ottaa vaikeat asiat sensitiivisesti mutta suoraan puheeksi. Joissain suhteissa on sopivaa vitsailla takapuolen levenemisestä tai kaljamahan kasvamisesta. On myös suhteita, joissa ulkonäköä ei voi koskaan arvostella ääneen. Hienovarainenkin arviointi koetaan satuttavana ja se vaikuttaa jatkossa itsetuntoon niin, että itseä ei koeta haluttavana seksikumppanina.

Joskus seksiongelmien takana on vahvasti se, että toinen osapuoli ei enää koe toista haluttavaksi johonkin ulkonäköön liittyvän seikan vuoksi. Usein ulkonäkö ei kuitenkaan ole pääasiallinen kiihottumisen lähde, vaan seksuaalinen halu syttyy keskinäisestä yhteydestä ja hyvän olon tunteesta toisen kanssa. Haluaisin haastaa sinua miettimään myös muita syitä haluttomuuteesi seksin suhteen hänen kanssaan. Voiko takana olla myös jollain tapaa tyytymättömyyttä suhteeseenne? Kirjoitat rakastavasi miestäsi yli kaiken etkä voisi kuvitella elämääni ilman häntä. Olette olleet yhdessä yhdeksän vuotta. On tavallista, että alkuaikojen into seksielämään muuntuu vuosien kuluessa jollain tapaa. Myös suhde muuttuu. Millaiset arvot ja kiinnostukset yhdistävät teitä tällä hetkellä? Millaisia suunnitelmia teillä on tulevaisuuden suhteen? Tulee myös mieleen voisiko olla kysymys siitä, että tunnet seksuaalista vetoa ja/tai olet ihastunut johonkin toiseen henkilöön? Jos näin on, on luonnollista vertailla omaa puolisoa ihastuksen kohteeseen ja nähdä ihastus lähes täydellisenä.

Kerrot, että miehesi viis veisaa mielipiteistäsi. Mietin mitä hän mahtaa ajatella sinun liikuntaharrastuksistasi ja itsestäsi huolehtimisesta? Mahtaisiko häntä ärsyttää sinun innostuneisuutesi ja keskittymisesi terveyteen, liikuntaan ja vartalon kiinteyteen? Onko hän tyyppiä, joka ei tee asioita, joita häneltä vaaditaan eli vastustaako hän esimerkiksi yhdessä liikkumista sen vuoksi, että sinä sitä kovasti haluat? Mitä hän haluaisi tehdä sinun kanssasi? Kerrot miehesi sanovan tylysti, että jos hän ei kelpaa tällaisena, ei voi mitään. Mitähän kaikkea tämän lauseen takana on? Onko hän pelkästään loukkaantunut, ärsyyntynyt tai välinpitämätön? Mitähän tunteita vähän syvemmälle kaivaen löytyisi? Lause on sukua lauseille, että toista ei voi muuttaa ja että rakkautta on hyväksyä rakastettu puutteineen. Totta, mutta ainakin välillä lauseiden mukaan eläminen on haastavaa.

Tilanne tällä hetkellä on se, että seksielämänne ei toimi. Sitä ei pidä vähätellä. Seksi on tärkeä osa-alue hyvässä parisuhteessa. Voisiko asia helpottua sitä kautta, että lähdet pohtimaan kumppanisi kanssa parisuhdettanne yleisemmin, sen vahvuuksia ja haasteita ja ennen kaikkea toiveita tulevaan. Jos parisuhteeseenne tulisi jotain uutta tunneyhteyttä vahvistavaa esimerkiksi keskustelujen ja uuden yhteisen tekemisen/suunnitelmien myötä, voisiko seksistäkin tulla jälleen houkuttelevaa? Voihan olla, että miehesi sitä kautta myös kiinnostuisi hänelle sopivassa määrin itsestään huolehtimisesta. Oivallus olisi silloin hänen omansa. :)

Tilanteen helpottumista toivoen

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Yliopistollani on mies joka toistuvasti flirttailee minulle ja antaa olettaa olevansa kiinnostunut. Ymmärrän muiden vilkuilun parisuhteessakin, mutta mielestäni hän menee jo liiallisuuksiin. Tuijottaa ja hakeutuu seuraani, hakee koko ajan katsekontaktia yms. Olin aivan varma, että hän on kiinnostunut. Sain kuitenkin selville, että hänellä on tyttöystävä. Tunnen itseni huijatuksi, sillä ehdin jo ihastua, kun en tiennyt että hän on varattu. Miksi miehet tekevät näin? Haluaisin löytää suhteen joten tuntuu erityisen pahalta.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet pettynyt sinusta kiinnostuneeseen mieheen, koska ehdit ihastua häneen ennen kuin sait tietää hänen olevan varattu. Haluat tietää miksi miehet flirttailevat, vaikka ovat parisuhteessa.

Ilmeisesti olet ihan varma, että mies on vakituisessa, ”vakavassa” parisuhteessa. Vai voisiko olla, että suhde tähän naiseen on vain ns. tapailusuhde, jossa ei olla sitoutuneita toiseen? Yksi vaihtoehto on myös se, että hän elää ns. avoimessa suhteessa, jossa rajoituksia muiden kanssa flirttiin ja tapailuun ei ole lainkaan. Toki vakavissakin parisuhteissa on eroja sen suhteen onko sallittua flirttailla muille. Joskus harmiton flirtti, joka ei johda mihinkään, on sopivaa molemmille osapuolille. Tämä ei kuitenkaan kuulosta ihan harmittomalta.

Palaan lähtöoletukseesi, että hän on vakituisessa suhteessa tyttöystäväänsä ja luvannut olla hänelle uskollinen. Jokaisella parisuhteessa olevalla flirttailevalla miehellä kuten naisellakin on omat syynsä ja tarpeensa hakea kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen oman suhteen ulkopuolelta. Lähden nyt kuitenkin yleisen tason sijaan miettimään juuri tätä sinun ihailijaasi ja hänen mahdollisia motiivejaan käytökselleen. Ensimmäiseksi minulle tulee mieleen, että hän ei todennäköisesti ole alkuhuuman rakastumisvaiheessa tyttöystävänsä kanssa, koska hänen kiinnostuksensa suuntautuu myös muualle. Hänen suhteensa on ehkä arkipäiväistynyt tai jollain tavalla ongelmallinen, koska hän flirttailee sinulle. Voi olla, että hän on lopettelemassa suhdettaan tyttöystäväänsä tai etsii tuttuun ja turvalliseen suhteeseensa ulkopuolista kipinää. Jotkut ihmiset ovat kovia ihastumaan ja rakastumaan ja he eivät voi vastustaa vastakkaisesta sukupuolesta huumaantumista. Jotkut haluavat elää pelkkää alkuhuumavaihetta ja etsivät uusia kohteita tiheään.

Lopuksi tekee mieli kehottaa sinua ottamaan asian puheeksi hänen kanssaan. Voisiko häneltä kysyä miksi hän hakeutuu seuraasi kiinnostuneen oloisena, vaikka hänellä on tyttöystävä? Vastaus voi yllättää sinut positiivisesti tai negatiivisesti. Joka tapauksessa elämä jatkuu pettymystenkin jälkeen!

Onnea parisuhteen löytymiseen!

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Me olemme pian seurustelleet 7vuotta, josta 1v naimisissa.

Minä olen itse pienenä joutunut hyväksikäytön uhriksi, voiko se olla minun ongelmani huomion hakemisessa muualta?

Avun tarpeessa, 26

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot, että olette molemmat pettäneet toisianne 7-vuotisen suhteenne aikana. Tällä hetkellä koet ongelmaksi huomionhakuisuutesi miehiltä humalassa ollessasi. Kun olette yhdessä juhlimassa, miehesi käyttäytyy aggressiivisesti sinua kohtaan ja on kerran lyönytkin sinua. Mietit johtuuko huomionhakuisuutesi lapsena kokemastasi hyväksikäytöstä.

Kirjoittamaasi lyhyeen tekstiin mahtuu paljon isoja, useimmiten traumaattisia tapahtumia, kuten uskottomuus, väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Minulle tulee vahvasti sellainen olo, että Suhdeklinikan vastaus ei ole riittävä apu tilanteeseenne. Kysymykseesi vastatakseni tarvittaisiin paljon lisätietoa. Kuinka olette käsitelleet tapahtuneet uskottomuudet? Liittyykö miehesi aggressiivisuus tilanteisiin, joissa esimerkiksi flirttailet muille miehille juhlimassa ollessanne? Millaista sinuun kohdistunut seksuaalinen hyväksikäyttö on ollut ja miten sitä on hoidettu?

Väkivalta parisuhteessa ei ole koskaan oikeutettua. Ensiavuksi tilanteeseenne olisi hyvä tehdä sopimus siitä, että toista ei lyödä. Järkevää on myös välttää tilanteita, jotka altistavat aggressiiviselle käytökselle. Jos menette yhdessä ulos, voisitteko esimerkiksi sopia kuinka paljon voitte juoda tilanteen kärjistymättä, mitä juotte (väkevät / miedot alkoholijuomat) ja kuljetteko baarissa yhdessä vai erikseen.

Suosittelen teille lämpimästi ulkopuolisen avun hakemista! Apua löydätte esimerkiksi asuinkuntanne perheasiain neuvottelukeskuksesta, jossa tilannetta arvioidaan tarkemmin ja ohjataan tarvittaessa muiden palveluiden piiriin. Jos paikkakunnallanne on väkivaltatyöhön erikoistunut yksikkö, sen avun piiriin hakeutuminen voisi olla vielä parempi vaihtoehto.

Turvallisempaa ja tasaisempaa parisuhdetta toivoen

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa reilut 10 vuotta. Jo suhteen alkuajoista asti olemme riidelleet yhdestä ja samasta asiasta, mieheni nikotiiniriippuvuudesta. Seurustelu meinasi monesti loppua kyseiseen ongelmaan. Suhtaudun tupakkaan ja nuuskaan todella kielteisesti, kotonamme vanhempani ovat suhtautuneet myös. Toivoin itselleni miestä, joka ei juo, ei polta eikä nuuskaa. Hän ei juo, mutta erityisesti nuuska on ollut kuvioissa jossain määrin koko suhteemme ajan. Minun on vaikea asiaa ja tapaa hyväksyä. En siedä suudella miestäni, vaikka seksi muuten sujuu. Mies lupaa aina lopettaa nikotiinin käytön, mutta aloittaa taas uudestaan. Tähän liittyy paljon tyhjiä lupauksia, piilottelua, salailua, valehtelua. Minun on vaikea luottaa häneen. Nuuskakätköjä löydän tuon tuosta. Olen yrittänyt olla välittämättä, vedota terveyteen, kannustanut, tsempannut, haukkunut ja rähjännyt. En pysty suhtautumaan asiaan neutraalisti ja tunnen katkeruutta, että aina uskon miehen lopettamispäätöksiin turhaa. Nikotiini on pilannut yhteisiä päiviämme suunnattomasti enkä tiedä miten voisin mieheni tavan kanssa elää. Ahdistaa ja harmittaa, että tällainen asia pilaa muuten niin hyvän suhteemme. Miten neuvoisit toimimaan?

Väsynyt 33v.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Tulin surulliseksi sitä lukiessani. On varmasti harmillista ja ahdistavaa, kun joku yksittäinen asia uhkaa muuten hyvää avioliittoa.

Olet jo ennen seurustelunne alkamista toivonut itsellesi miestä, joka ei juo, polta eikä nuuskaa. Nyt olet kuitenkin ollut naimisissa jo yli 10 vuotta nuuskaajan kanssa. Mietin, mitä tapahtui toiveillesi. Rakastuminenko sai sinut ajattelemaan, ettei sillä ole niin väliä. Tai kenties miehesi lupasi lopettaa, mutta ei ole jostain syystä kyennytkään siihen.

Nikotiinista vaikuttaa tulleen suhteeseenne kolmas pyörä. Se saa miehesi valehtelemaan ja salailemaan. Se on vaikuttanut väliseenne luottamukseen eikä ihme, kun mies valitsee sen yhä uudelleen ohi sinun toiveittesi.

Kuulostaa siltä, että sinä olet tehnyt todellakin kaikkesi saadaksesi miehesi irtautumaan nikotiinikoukusta. Olet yrittänyt hyvällä ja pahalla, ilman tulosta. Vaikuttaa siltä, että kyseessä on asia, joka on sinun vaikutusmahdollisuuksiesi ulkopuolella. Miehesi muuttaminen ei siis onnistu. Jäljelle jää se tosiasia, että sinun on itse valittava, miten tähän tilanteeseen suhtaudut. Helpoin vaihtoehto on se, että jatkat samaan malliin: valitat, vakoilet, epäilet ja olet tyytymätön. Se tie tekee sinut katkeraksi ja etäännyttää teidät toisistanne. En siis suosittele sitä. Toinen vaihtoehto on, että valitset rakastaa miestäsi hänen tavoistaan huolimatta ja päätät ummistaa silmäsi ja käännät suudellessa posken huulien sijaan. Kolmas vaihtoehto on, että valitset ettet halua elää suhteessa, jossa toiveitasi ei oteta huomioon. Neljäs vaihtoehto on, että lähdette parisuhdeterapeutin luokse etsimään sellaista vaihtoehtoa, jonka molemmat voisitte hyväksyä ja voisitte jatkaa avioliitoanne niin, että molemmat voisivat hyvin.

Toivon sinulle viisautta osata valita oikea tie.
Lämpimin terveisin,
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen seurustellut ja ollut aikaisemmin kahdesti avoliitossa. Ensimmäinen ns. "teinirakkaus" päättyi 1 vuoden yhteisasumisen jälkeen. Suurin syy eroon oli puolison uskottomuus. Toinen avoliitto päättyi puolison alkoholin käytön ja muiden miesten perässä juoksemiseen.. Mainittakoon että molemmat suhteet kestivät monta vuotta, ja suhteiden välissä olin myös pari vuotta yksin. Tämän viime suhteen jälkeen olin itsekseni reilu puoli vuotta. Viime ero oli itselleni aika raskas ja se vei aikansa ennen kuin pääsin siitä ylitse. En kuitenkaan helpottanut oloani hakemalla lohtua muualta, vaan päätin heti suhteen loputtua, että työstän itseni kanssa koko eron, ja näin myös tein.

Olen näistä välillä varovaisesti koittanut vihjailla, mutta en haluaisi koko ajan puhua näistä tuntemuksista hänelle. Pelkään että hän pelästyy ja alkaa pohtimaan suhteen toimivuutta. Mitä minun kannattaisi tehdä?

Mies, 24

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Olet tärkeän asian äärellä. Hienoa, että haluat pohtia sitä yhdessä.

Olet aloittanut vakavat parisuhteet jo varsin nuorena. Näin ollen sinulle on kertynyt jo monenlaista kokemusta. Osa niistä on varmasti sinulle hyödyksi, mutta osa myös rasittaa nykyistä suhdettasi.

Elät nuoren aikuisen ikävaihetta, jossa paitsi etsitään elämänkumppania ja mahdollisesti sitoudutaan, myös käydään läpi omaa aikuisen minän etsintää. Huomio suuntautuu jatkuvasti kahtaalle: sisäänpäin itseen ja ulospäin toisiin. Tätä prosessia kuulen myös viestissäsi. Olet erojen jälkeen työstänyt päättyneitä suhteita ja samalla myös olettavasti tutkaillut itseäsi: kuka minä olen ilman tuota toista.

Nyt tässä uudessa suhteessa tunnistat itsessäsi ahdistuneisuutta. Tajuat, että murehtiminen estää sinua nauttimasta siitä hyvästä, mitä teillä on. Vaikka olet käsitellyt eroja niiden tapahduttua, olet nyt taas uudessa kohdassa, jossa aiempien suhteiden peikot ovat hyökänneet kimppuusi. Pahimmillaan ne voivat jopa tuhota uuden suhteesi. Taistelu niitä vastaan sinun on käytävä itse, mielellään jonkun luotettavan keskustelukumppanin kanssa. On tärkeää, että osaat erottaa menneisyyden ja nykyisyyden. Nykyinen tyttöystäväsi on syytön eksiesi tekemisiin. Älä siis anna vanhojen tapahtumien pilata tätä suhdetta.

On hyvä, että olet kertonut kokemuksistasi nykyiselle tyttöystävällesi. Nyt olisi hyvä, että käsittelisit asiaa tästä eteenpäin jonkun suhteenne ulkopuolisen ihmisen kanssa. Niin kuin itsekin sanoit, kyse on luottamuksesta. Sen mukaan, mitä kirjoitit, näkisin, että tässä tilanteessa on enemmänkin kysymys siitä, pystytkö sinä luottamaan tyttöystävääsi kuin siitä, onko hän luottamuksesi arvoinen. Sinun työsi tässä on sen vahvistamista, että voit uskoa olevasi toiselle riittävä ilman että joudut sitä jatkuvasti kyseenalaistamaan. Voitko antaa itsellesi luvan luottaa, vaikka olet tullut petetyksi?

Rakkaus on aina riski. Siihen on heittäydyttävä täysillä tai muuten sillä ei ole mahdollisuuksiakaan toteutua. Ja niin kuin elämässä yleensäkin, lopputulosta emme voi tietää. Aina on mahdollista, että petymme tai tulemme satutetuksi. Mutta jos koko ajan varautuu siihen ja pelkää, ei koskaan voi mitään aitoa ja kestävää saadakaan.

Varo siis itseään toteuttavaa ennustetta. Muista, että se, mihin kiinnität huomiosi, vahvistuu. Enemmän kuin tyttöystäväsi viestien pituuteen, kannustan sinua erityisesti kiinnittämään huomiota kaikkeen siihen hyvään ja suloiseen, mitä hän tekee. Huomioi ne, kiitä ja kerro, miten iloitset niistä ja hänestä. Näin vahvistat sitä hyvää, jota teillä on.

Vielä lopuksi onnittelut tosi hyvältä kuulostavasta suhteesta. Anna itsellesi lupa olla rohkea ja rakastaa. Nauttikaa onnestanne!

Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen seurustellut vajaat kaksi vuotta ja suhteessa on ollut miehen puolelta mustasukkaisuutta alusta asti. Hänen tervehdyksen oli jo alussa 'onko muista miehistä kuulunut..' olin edellisen kesänä eronnut ja tapasin hänet seuraavassa helmikuussa.kirjoittelin paljon seuranhaku palstoilla mutta en tavannut kuitenkaan montaa ihmistä. Olen jättänyt facebookit yms kaikki pois ettei niistä tulisi sanomista..en käy enää missään paitsi töissä. Mutta silti mies epäilee kaikkea ja kaikkia että olen pettänyt häntä. Hän kuulustelee joka päivä minua olenko ollut sen ja sen kanssa..petinkö häntä sinä tai tuona päivänä..Tämä on nykyään ainut puheenaihe meillä..Tätä tapahtuu yöllä ,päivällä, töissä ollessani jopa silloin harvoin kun on seksiä hän saattaa alkaa kyselemään näitä pettämisjuttuja..sitten hän vielä ihmettelee kun en koske häneen ollenkaan.ja niistä harvoistakin kerroista kun kosken tulee vain sanomista ja riitaa..

VASTAUS: Näyttää siltä, että olet joutunut kokemaan hyvin huonoa kohtelua. Sinun olisi hyvä kysyä itseltäsi, onko se mitä nykyisestä suhteestasi saat, sen arvoista. Epäilysten esittäminen sinun lastesi seurassa kuulostaa jo todella sopimattomalta. On hyvin vaikeaa kuvitella, että voit olla mitenkään onnellinen suhteessasi, jos se on sellainen kuin kuvasit. Mustasukkaisuudelle ei pidä alistua, kuten kerroit, että olet luopunut kaikista omista menoistasi. Mustasukkaisuus on asia, jonka kanssa hänen tulee työskennellä, ei sellainen johon sinun pitää alistua.

Mustasukkaisuuden kanssa pärjää, jos mustasukkainen itse ymmärtää, että kyse on hänen ongelmastaan. Silloin siitä voi keskustella, ja sitä voi yrittää ymmärtää. Silloin myös mustasukkainen itse käsittää, että vika ei ole siinä, että toinen olisi epäluotettava, vaan hänen omassa epävarmuudessaan ja mielikuvituksessaan. Näyttää siltä, että kumppanillasi ei tällä hetkellä juuri ole tällaista kykyä nähdä vikaa itsessään.

Kehottaisin että puolustat omaa tilaasi, ja vaadit häntä lopettamaan tuollaisen käytöksen. Mikäli se on hänelle vaikeaa, voitte saada apua hakeutumalla pariterapiaan. Tai sitten hän voisi hakea itselleen ammattiapua. Mikäli mikään ei muutu, ja jatkat tuollaisessa suhteessa, alat todennäköisesti itse ennen pitkää voida todella huonosti.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Olen viisissäkymmenissä ja mieheni muutaman vuoden vanhempi. Naimisissa olemme olleet lähes kolmekymmentä vuotta.

Onko tässä enää mitään toivoa?

Miten selvitä yrityskeskeisessä liitossa?, 47

VASTAUS: Kerrot avoimesti pitkästä liitostasi. Jo suhteen alusta asti siinä on ollut mukana ”kolmas”, nimittäin miehesi yritys. Se on vienyt hänen aikansa ja voimansa, myös sinä olet ollut siinä mukana. Myöhemmin mukaan on tullut muitakin kolmansia, niin sinun kuin miehesi puolelta.

Tietenkin on luonnollista, että elämässä on muutakin kuin parisuhde. Suhteen alussa tosin tuntuu, että maailmaan mahtuu vain me kaksi. Niin pitääkin olla, sen pohjalle voi sitten rakentua kestävä suhde, joka kestää suhteen ”kolmannet”. Parisuhteen hyvinvoinnin kannalta suhteen pitäisi kuitenkin olla ykkönen: se ei voi kehittyä, ellei sille anna aikaa ja mahdollisuutta. Jos mikä tahansa muu – työ, raha, harrastus, toinen ihmissuhde – menee parisuhteen edelle, se on se ”kolmas”, joka alkaa nakertaa suhdetta. Suhde alkaa vuotaa, siihen pääsee yhä helpommin mukaan muitakin kolmansia osapuolia.

Kerrot, että sinulla ja miehelläsi on erilaiset seksuaaliset tarpeet. Sinä haluaisit seksiä huomattavasti useammin kuin puolisosi. Monissa parisuhteissa haasteena onkin seksuaalisen halukkuuden epätasapaino: toinen haluaa enemmän kun toinen. Jokainen pari joutuu etsimään molempia riittävästi tyydyttävää ratkaisua tähän tilanteeseen. Ratkaisuja on yhtä monta kuin pariakin – tähän kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta.

Teidän ratkaisunne on ollut se, mitä kuvaat kirjeessäsi. Mitä ajattelet; oletteko ajautuneet siihen vai onko se riittävästi yhdessä keskusteltu ja päätetty? Onko tilanteenne sellainen, jonka molemmat voitte hyväksyä? Jos molempien vastaus on kyllä, asia on ok. Jos taas jompikumpi ei ole tyytyväinen, vaan haluaisi jotain muuta, mitä se olisi? Olisiko mahdollista löytää sellainen ratkaisu, jonka kanssa voisitte yhdessä elää hyvää ja tyydyttävää elämää?

Omalta osaltasi toteat, että sinulla on eettisiä syitä sekä eron puolesta että sitä vastaan. Olet ainakin mielessäsi listannut ja punninnut näitä syitä varmasti lukuisia kertoja. Sinulla on unelma hyvästä parisuhteesta; yritätkö toteuttaa sitä tässä suhteessa vai lähdetkö hakemaan sitä muualta? Vuosien kokemuksella tunnut olevan pessimistinen sen suhteen, että unelmasi voisi toteutua nykyisessä suhteessasi. Oletko tietoinen, mistä miehesi unelmoi – ja voiko se toteutua teidän suhteessanne?

Teidän olisi nyt syytä tehdä yhdessä välitilinpäätös: laittaa vaikka paperille, mikä suhteessanne on kummankin kannalta ollut hyvää ja tyydyttävää, mikä haasteellista ja epätyydyttävää. Myös unelmanne voisitte kirjata: mitä kumpikin haluaa suhteelta ja mitä ei. Sitten olisi yhteisen ratkaisun paikka: mihin voitte sitoutua, mihin ette. Ja mitä siitä suhteenne tulevaisuuden kannalta pitäisi ajatella.

Toivon, että löydätte molempia tyydyttävän ratkaisun tilanteeseenne.

Perheneuvoja Pirkko