Seksipaineita, mustasukkaisuutta ja kontrollointia suhteessa - onko ero siltikään oikea ratkaisu?

27.9.2016 09:45
Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olen 25 -vuotias nuori nainen ja olemme mieheni kanssa päätymässä eroon. Olemme olleet yhdessä 4 -vuotta ja kihloissa viimeiset 2 -vuotta. Suhteemme alkoi salamarakastumisena ja olemme olleet erottamattomat kohtaamisestamme alkaen. Elimme kaukosuhteessa n. 1,5 vuotta tapaamisemme jälkeen, välillä opiskelin ulkomailla ja olimme onnemme kukkuloilla kun lopulta pääsimme muuttamaan samalle paikkakunnalle. Suhteemme alussa ainoa kriisimme oli minun pelkoni siitä että puolisoni ikävöi entistä kihlattuaan. Heidän eronsa oli ollut riitaisa ja päättynyt pettämiseen, kumppanini oli hyvin katkera ja vihainen entistä tyttöystäväänsä kohtaan. Pelkäsin silti että ikävä ajaa heidät takaisin yhteen, vaikka tavallaan tunsin että hänen tunteensa minua kohtaan olivat aitoja ja voimakkaita. Kumppanini oli myös etenkin suhteen alkuvaiheessa hyvin vaikea luottaa minuun, ja tämä purkautui voimakkaana mustasukkaisuutena. Mustasukkaisuutta on ilmentynyt hänen puoleltaan lähes koko suhteemme ajan, viimeisen puolen vuoden ajan ei tosin juuri ollenkaan.

Yksi suurimmista suhteemme ongelmistamme on ollut myös seksi; kumppanini on paljon halukkaampi kuin minä, ja hänen on ollut vaikeaa hyväksyä seksin väheneminen, jota parisuhteemme alussa oli todella runsaasti. Nykyisin n. 1-2 kertaa viikossa, ja pääosin viikonloppuisin kun olen saanut levätä. Minulle tämä on ollut riittävää ja seksimme on aina ollut hyvää, mutta kumppaniani ahdistaa ”haluttomuuteni” ja se että seksi ei ole yhtä spontaania kuin ennen, ja hän kokee etten koe häntä haluttavana enää, vaikka tästä ei kuitenkaan ole kyse. Enemmänkin ahdistusta minulle aiheuttaa se että minun ”oletetaan” haluavan ja se että tiedän että hän odottaa koko ajan ja alkaa helposti osoittaa mieltään mikäli en suostu. Ahdistun asiasta helposti ja tunnen paineita seksin harrastamista kohtaan. Riitelemme aiheesta usein, ja monesti tilanne on päätynyt siihen että vihaisena suostun harrastamaan hänen kanssaan seksiä vaikka en oikeasti tahtoisi. Mieheni protestoi asiaa tyydyttämällä itseään, usein niin että minä näen tai niin että hän katsoo vieressäni pornoa. Minua asia ahdistaa.

Koko suhteemme ajan puolisoni on ollut hyvin kontrolloiva, hän esimerkiksi seurasi tarkkaan sitä milloin olen nähnyt hänen kirjoittamansa viestit ja suuttui mikäli en vastannut heti. Jos olin toisella paikkakunnalla esim. ystäväni luona, tilanne kärjistyi entisestään ja hän kuvitteli automaattisesti että olen jonkun toisen miehen kanssa. Kerran kun menin töiden jälkeen kuntosalille, hän oli varma että ei ollut nähnyt minun ottavan kuntosalilaukkuani mukaan ja syytti minua siitä että olen ollut jossain muualla missä olen sanonut olevani. Huomiota hän kaipaa hyvin paljon, ja viime aikoina hän onkin syyllistänyt minua paljon siitä että en tee suhteemme eteen mitään enkä anna hänelle läheisyyttä tarpeeksi. Osan asioista voinkin allekirjoittaa, olen viime aikoina ollut hyvin poissaoleva ja ajatuksissani, miettiessäni suhteemme tilaa.

Puolisoni on monta kertaa vihaisena ollut jättämässä minua, mutta minä olen puhunut hänet jäämään. Tämä on tapahtunut niin monta kertaa että tuntuu että hän olettaa että annan aina anteeksi ja tahdon yrittää. Viimeisen puolen vuoden aikana olemme kuitenkin puhuneet paljon siitä että onko suhteellamme tulevaisuutta ja haluammeko liikaa eri asioita. Minä rakastan matkustamista ja haluaisin nähdä maailmaa, perustaa perheen sitten joskus tulevaisuudessa. Puolisoni ei kuitenkaan pidä matkustamisesta niin paljoa, eikä tee alotteita yhteisen tekemisemme suhteen. Saan aina suunnitella itse kaiken. Toivoisin usein että hän olisi seikkailunhaluisempi ja sponttaanimpi ja minulla olisi kumppani jonka kanssa voisin nähdä maailmaa yhdessä. Hän on usein sanonutkin että minun olisi varmaan parempi olla jonkun ihmisen kanssa joka on samanhenkisempi kuin minä. Puolisoni haaveilee ennen kaikkea perheestä, eikä hänellä juuri ole muita tulevaisuuden haaveita tai suunnitelmia. Aiemmin riitelimme myös siitä että hän oli epävarma suostunko koskaan tekemään lapsia, vaikka vannotin että haluan, mutten vielä. Uskon että hän olisi todella hyvä ja rakastava isä, joka antaisi lapsilleen kaiken. Ajatus että emme saa yhteisiä lapsia mahdollisen eron vuoksi, tekee minut hyvin surulliseksi.

Viimeisin kriisimme on että puolisoni jäi kiinni siitä että hän oli laittanut viestejä entiselle tyttöystävälleen, jossa hän tiedusteli että olisiko hänellä mahdollisuuksia entiseen tyttöystäväänsä ja kertoi meillä menevän huonosti. Tämän jälkeen hän ehdotti minulle eroa. Tiedän että kyseessä on luultavasti yksinjäämisen pelossa lähetetty viesti, mutta minua viestit järkyttävät suuresti ja tuntuu että aloin epäillä häntä ja koko suhdettamme. Tuntuu myös että hän teoillaan halvensi meidän suhdettamme.

Vaikka teimme eropäätöksen tavallaan yhdessä, epäilemme molemmat jatkuvasti oliko tämä sittenkään oikea päätös. Järkeni yrittää sanoa että olemme yrittäneet kaikkemme ja olemme liian eri maailmoista jatkaaksemme yhdessä, mutta rakastan puolisoani niin paljon että päätös erosta tuntuu hyvin tuskaiselta ja alan heti epäillä yritimmekö sittenkään tarpeeksi. Voisiko vielä jotain olla tehtävissä? Pelkään irtipääsemisestä seuraavaa tuskaa ja mahdollista katumusta, sitä että puolisoni löytää uuden ja minusta tuntuu että olen turhaan menettänyt elämäni tärkeimmän ihmisen ja hyvän kumppanin, haaveillessani siitä voisinko olla onnellisempi jossain muussa suhteessa. Samaan aikaan tilanne on sietämätön, en pysty suunnittelemaan tulevaisuutta ja kaikki energiani menevät suremiseen. Myös puolisoni on neuvoton, emmekä tiedä mitä meidän tulisi tehdä.

Kaisu

VASTAUS: Jos ymmärsin viestisi oikein, olette tehneet kihlattusi kanssa eropäätöksen, mutta emmitte vielä sen loppuunsaattamisessa. Olette ikään kuin kynnyksellä, jonka toisella puolella on entinen yhteinen elämänne ja toisella puolella uusi, eronneen ihmisen elämä. Kuvaat molemminpuolista ristiriitaa jäämisen ja lähtemisen välillä. Tilanne on varmasti hyvin kuluttava ja raskas. Joku viisas on sanonut, että muutos tapahtuu vasta kun jäämisen kipu on lähtemisen kipua suurempi. Kumpaa valintaa arvelet itse katuvasi myöhemmässä elämässäsi enemmän; jäämistä vai lähtemistä?

Kirjoitat kumppanisi olleen ajoittain kovin mustasukkainen ja kontrolloiva. Myös itse olet tuntenut mustasukkaisuutta hänen entistä kihlattuaan kohtaan. Vaikka mustasukkaisuudessa on omat pimeät puolensa, se on samalla vahvasti inhimillinen ja ihmisyyteen kuuluva tunne. Ymmärrettävästi olit järkyttynyt kun sait tietää puolisosi ottaneen yhteyttä entiseen tyttöystäväänsä suhteen uudelleenlämmittelymahdollisuuden ajatuksella. Pohdit, että kyseessä oli ehkä yksin jäämiseen pelkoon liittyvä yhteydenotto, mutta se ei silti ole ollut mielestäni sinun kannaltasi reilua.

Jäin miettimään juuri tuota yksin jäämisen pelkoa myös sinun näkökulmastasi. Olethan ollut lähes koko aikuisikäsi nykyisessä parisuhteessa. Minkälaisia tunteita ajatus eroamisesta ja yksin olemisesta sinussa itsessäsi herättää? Tuntuuko vapaus ja yksin oleminen sinusta enemmän pelottavalta vai houkuttelevalta vaihtoehdolta? Pohdit, olisitko onnellisempi jossakin toisessa parisuhteessa. Haastaisin sinut kuitenkin pohtimaan, kuinka voisit olla ensin onnellinen itsesi kanssa. Mitä itse tarvitset?

En voi ottaa kantaa parisuhteenne jatkumisen tai päättämisen puolesta, koska kyseessä on teidän kahden ainutkertaiset elämänne. Olette kuitenkin pohtineet erilaisuuttanne monelta kannalta. Seksuaaliset tarpeenne ovat erilaiset. Osittain jaatte samoja unelmia - kuten perheen perustaminen tulevaisuudessa - , mutta unelmissa löytyy myös eroavaisuuksia. Itse haluaisit vielä seikkailla ja nähdä maailmaa. Kysymykseni kuuluu: miksi et tekisi sitä nyt kun se on muuten mahdollista? Jos nykyinen kumppanisi ei ole niin innostunut matkustamisesta, voisitko ajatella muuta matkaseuraa tai jopa yksin matkustamista? Jos ajatus tuntuu vieraalta, voisit harjoitella asiaa pienin askelin: tehdä vaikkapa ensin pienen kotimaan matkan, suunnata seuraavaksi maan rajojen ulkopuolelle, myöhemmin kauemmas Eurooppaan, jne. Jos olet parisuhteessa ja siinä on riittävästi tilaa ja luottamusta, myös ajoittaiset erillään olemiset ovat mahdollisia. Onhan sinulla kokemusta siitä jo aiempaa kokemusta kun opiskelit ulkomailla.

Joskus parisuhteen "harkinta-aika" voi kirkastaa ajatuksia ja antaa uutta perspektiiviä. Olisiko jomman kumman teistä mahdollista asua väliaikaisesti muualla kuin yhteisessä (?) kodissa vaikkapa muutaman kuukauden ajan? Tällaiselle "harkinta-ajalle" kannattaa luoda selkeät pelisäännöt, esim. muita kumppaniehdokkaita ei tapailla ja yhteyttä exiin ei pidetä. Mikäli harkinta-ajan jälkeen olette vielä sitä mieltä, että haluatte jatkaa yhdessä, on syytä päivittää parisuhteen pelisäännöt. Mikäli mustasukkaisuus varjostaa elämää jatkossakin, suosittelen hakemaan siihen terapeuttista apua.

Kaikkea hyvää elämääsi toivoo
perheneuvoja Kaisa