KYSYMYS: Olen 60+ -vuotias mies. Minulla on 1. avioliitosta 2 aikuista lasta (36v ja 32v tytöt). 1. avioliitto päättyi 1999. Sen jälkeen aloin uuteen suhteeseen, johon avioiduin myöhemmin.
Nykyinen vaimoni katkaisi lapsiini välit n. 2 v sitten. Perusteena oli se, että minä ja lapseni puhumme häntä häiritsevästi heidän lapsuuden ja minun, isänsä yhteisistä kokemuksista ja ajasta hänen kuullensa liikaa. Jota hänen mielestään olimme tehneet jo pitkään.
Asiat eivät ole korjaantuneet vaikka nyk. vaimoni on käynyt psykologin vastaanotolla 4 kertaa mm. tämän asian vuoksi.
Mitä tehdä?
VASTAUS: Kurjaa, että asiat ovat päässeet kuvaamaasi pisteeseen asti. Ihmissuhteet uusperheissä sisältävät joskus kipeitäkin solmuja. Yhteys uusperheen jäsenten kanssa voi vaatia joskus paljonkin työtä. Näin voi käydä myös silloin kun perheen lapset ovat jo aikuistuneet ja itsenäistyneet.
Kirjoitat että nykyinen vaimosi ei halua olla tekemisissä lastesi kanssa. Sanoit hänen kertoneen "kuulleensa liikaa". Mietin, tarkoittiko hän että sinun ja tytärtesi väliset keskustelut koskettelivat useimmiten aikaa, jolloin hän ei ollut vielä kuvioissa mukana? Vai tarkoittiko hän kuulleensa aiemmasta perheestäsi ja sen vaiheista yksityiskohtia, joita hän ei olisi halunnut kuulla? Vai tarkoittiko hän kenties kumpaakin? Niin tai näin, kertomasi perusteella voisi olettaa että vaimosi on kokenut keskusteluissa itsensä ulkopuoliseksi. Vaimosi on ehkä kokenut jäävänsä vaille sitä yhteyden tunnetta, jota sinä ja tyttäresi olette menneitä muistellessanne itse kokeneet. Muistatko, millä tavoin huomioitte vaimosi näkökulman noissa tilanteissa?
Joskus on niin, että puhuttaessa puolison aiemmista elämänvaiheista ja kenties aiemmasta puolisosta, ihmisen on vaikea kohdata ja käsitellä omia, aiheesta herääviä tunteitaan. Kielteiset tunteet, esimerkiksi mustasukkaisuus, on kuitenkin hyvä käydä läpi ja pohtia mistä ne syntyvät. Käsittelemättöminä ne voivat kuormittaa ihmissuhteita - sekä omia että läheisen ihmissuhteita. Kirjoittamasi perusteella sain käsityksen, että vaimosi oli jo pidemmän aikaa vaiennut kielteisistä tunteistaan, jotka syntyivät sinun ja lastesi keskusteluista. Kerroit että vaimosi on sittemmin halunnut käydä läpi omia tunteitaan ja kokemuksiaan myös ammattiauttajan tukemana. Kerroit ettei ainakaan muutamasta psykologilla käynnistä ole ollut apua. Näkökulma on nähtävästi ollut yksilöpsykologinen. Oletko ajatellut, että voisitte käydä läpi näitä kysymyksiä myös parisuhteenne näkökulmasta? Kirkon perheneuvonnassa käsitellään parisuhteen kipukohtia parisuhdeterapian keinoin. Perheneuvojilla on kokemusta myös uusperheiden problematiikasta, johon kysymyksesi selvästikin liittyy.
Mikäli solmut eivät aukea eikä yhteyttä vaimosi ja tyttäriesi välille enää löydy, on tärkeää että voit itse pitää yhteyttä tyttäriisi. Olet varmasti puhunut välirikon syistä tyttäriesi kanssa. On hyvä olla avoin ja suora kaikkiin suuntiin, mutta muistaa myös kuunnella ja kunnioittaa toisen kokemusta. Joskus on tarpeen antaa aikaa asioiden käsittelylle.
KYSYMYS: Miten minun pitäisi suhtautua kun puolisen vuotta sitten avopuolisoni rupesi pitkän tauon jälkeen polttamaan minulta salaa? 2-3 vuotta sitten Tallinnassa lomailtiin ja puolisoni ehdotti siellä, että ostetaan loma-aski tupakkaa. Niin sitten tehtiin. Niin noin puoli vuotta sitten se jäi kiinni tupakoinnista ja silloin rupesi kotoa löytymään piilotettuja tupakka-askeja useita. Siitäkös se soppa syntyi ja ne riidat.
No sitten sovimme ja tehtiin paperinen sopimuskin siitä tupakoinnista ja muistakin kodin järjestyssäännöistä kun hänellä on kaksi poikaa, jotka ovat jokatoinen viikko meidän vasta ostetussa ok- talossamme. Kirjoitimme sopimukseen tupakoinnista seuraavaa.
Tupakoidaan vain silloin kun otamme alkoholipitoisia juomia, jos jää askiin tupakkaa, niin aski hyllylle/kaappiin seuraavaa kertaa varten.
No saattoi jonkinaikaa sekin pitää. Mutta se taas kertaalleen petti minut ja veti suoraan sanottuna taas maton alta! Siitä taasen kun olimme riidelleet tovin aikaa eikä puhuttu 1-2 mitään toisillemme.
Minä olen omaa nikotiiniriippuvuutta hoitanut nuuskalla jos sitä on ollut tarjolla ja nikotiinipurkalla.
Kerran sitten avopuolisoni ehdotti että hän lopettaa tupakoinnin, jos minä lopetan nuuskan käytön. Minä samalta istumalta nakkelin nuuskarasiat roskiin ja sovimme että kumpikin saa käyttä nikotiinipurkkaa.
Eipä se hänellä sekään lupaus pitänyt. Mitä teen? Nyttenkin emme ole paljoa puheltu, mullisteltu vain toisiamme kohtaan. Ainut mitä tässä puhuimme kun hänen isänsä kuoli äkillisesti, niin tietenkään en voinut häntä jättää yksin häntä surun hetkellä, joten olin hänen ja hänen äitinsä tukena kuten pitääkin surunhetkellä olla. Nyt kuitenkin kun siitä on pian 2 viikkoa aikaa, niin rupeaa tuleen ne vihat pintaan siitä tupakoinnista.
Tupakkaa se ei ole ite varmaankaan kauheasti ite ostanut, mutta hänen siskolta ja kavereilta se sitä saa. Hänen sisko sanoi, että hän on aikuinen ihminen päättämään tupakoiko vaiko ei!
Totta se on sekin, mutta minusta se tuntuu hullulle, että hän on ennen voinut olla polttamatta. Eli se lopetti silloin 5 vuotta sitten kun rupesimme seurusteleen. Miksi se ei pystyisi siihen nyttenkin, että saisimme perheasiat kuntoon. Eilen viimeksi se vain sanoi, että hän ei enää lupaa mitään sen lopettamisen suhteen. Voi olla että lopetan tai poltan silloin tällöin, miten vaan, hän tokaisi.
Minusta se ei poista riitoja. Tuo asia vaikuttaa myös sukupuoliseen kanssakäymiseen. Ei vaan tee mieli. Riidellään vaan.
Sekin tässä vielä risoo, että hänellä on astma ja kuorsaa aivan kauheasti. Suorastaan niin kovasti että joudun nukkumaan joka yö korvatulpat korvissa. Ei se vain sitä halua ymmärtää, että tässä on kysymys hänen terveydestäänkin.
Voisitteko neuvoa minua mitä/ miten suhtaudun tuohon hänen tupakointiin jne???
Loppuun palanut mies
VASTAUS: Hyvä loppuun palanut mies,
Kirjeestäsi välittyi hyvin epätoivosi ja hätäsi tilanteestanne. Jäin kuitenkin miettimään, että miksiköhän tupakointi on vienyt teidät näin syvälle riitelyn ja epäluottamuksen tunnelmiin. Mistä te itse asiassa pohjimmiltaan riitelettekään? Mitä riitelyn alla on?
Oletko miettinyt miksi se tuntuu sinusta niin pahalta, että puolisosi tupakoi? Joskus me yritämme vaikuttaa puolisomme elintapoihin koska olemme huolissamme. Saatamme jopa pelätä, että jos hän ei muuta tapaansa, niin pahimmillaan siitä seuraa että hän sairastuu tai jopa kuolee. Eli puolison tietty elintapa voi herättää menettämisen pelon. Joskus on myös niin, että puolison käyttäytyminen, esim. tupakointi, saattaa tuoda muistuman jostain lapsuudesta, esim. tilanteesta, jossa aikuiset polttivat nautittuaan alkoholia tai ollessaan hermostuneita, tmv. Tällöin ihminen saattaa tiedostamattaan liittää tietyn käyttäytymistavan, esim. tupakoinnin, turvattomuuden tunteeseen. Joskus taas valjastamme toisen toteuttamaan omia päämääriämme, esim. koska minä haluan lopettaa, niin sinunkin pitää jotta minä pystyn olemaan polttamatta. Kun joku toisen käyttäytymisessä tuntuu pahalta ja sitä on vaikea sietää, on usein hyödyllisempää kääntääkin katseensa itseensä: Miksi reagoin tähän näin vahvasti?
Jos mietit tilannettanne omalta osaltasi, niin kumpi on sinulle isompi kysymys: Se, että puolisosi tupakoi vai se, että hän salaa sinulta asioita ja pettää lupaukset? Lupaus voi tarkoittaa aitoa halua esim. lopettaa tupakointi. Se voi olla myös halua miellyttää, olla toisen toiveiden mukainen jotta tulisi hyväksytyksi. Lupaus voi olla myös yritystä rauhoittaa tilanne ja suojat itseään. Salailu on melko tavallista parisuhteessa mutta lähes aina se on haitallista ja aiheuttaa suhteeseen turvattomuutta sekä etäännyttää puolisoita toisistaan. Salailemalla ihminen myös tavallaan ottaa lapsen aseman suhteessa kun ei syystä tai toisesta pysty aikuisena omana itsenään puolustamaan itseään. Tällaisessa tilanteessa parisuhde joutuu helposti epätasapainoon ja se ei olekaan enää kahden aikuisen, erillisen ihmisen välinen suhde.
Parisuhteessa ollessamme joudumme aina opettelemaan "sietämään" toisen erilaisuutta ja erillisyyttä. Tällä tarkoitan sitä, että me emme voi muuttaa toista omien toiveittemme kaltaiseksi. Usein jopa hyvää tarkoittava muuttaminen saattaa parisuhteen onnellisuuden kannalta olla haitallisesta. Se on raskasta sekä sille joka yrittää epätoivoisesti muuttaa toista sekä sille, joka on muutostoiveiden/vaatimusten kohteena. Siitä syntyy helposti juuri kuvaamasi kaltaisia riitoja ja pettymyksiä, jotka vievät puolisoita kauemmaksi toisistaan.
Kirjeesi perusteella tulee kuva, että te molemmat haluaisitte lopettaa tupakoinnin, mutta se on kummallekin teistä erilainen prosessi ja kumpikin viime kädessä on vastuussa vain omasta prosessistaan. Sinun tehtäväsi ei ole lopettaa puolisosi tupakointia. Hän tekee sen itse, omaa tahtiaan tai on tekemättä. Tässä kohdassa olisin vähän samoilla linjoilla puolisosi sisaren kanssa, eli puolisosi on aikuinen ihminen päättämään tupakoiko hän vai ei.
Kerrot, että puolisosi isä kuoli hiljattain. Pari viikkoa on kovin lyhyt aika toipua vanhemman kuolemasta. Erilaiset elämän kriisikohdat eivät välttämättä ole otollisimpia tilanteita tupakoinnin lopettamiselle koska useimmilla tupakointi päinvastoin lisääntyy näissä kohdissa. On hyvä, että puolisosi sanoo nyt, että hän ei enää tee lupauksia joista ei pysty pitämään kiinni. Se on huomattavasti parempi lähtökohta parisuhteessa. Entä pystyisitkö sinäkin hellittämään? Laittaisitte hetkeksi tupakka-asian sivuun välistänne ja katsokaa mitä muita asioita te näette toisissanne ja suhteessanne.
KYSYMYS: Hei. Mitä teen? Vaimo vääntää keskustelun riidaksi ja nalkuttaa sekä tarttuu pikkuasioihin. Väittää minua mustasukkaiseksi, vääristelee asioita, tuo sellaista esille mikä ei pidä paikkaansa. Olen jäänyt pois töistä 12 kuukautta sitten. Nyt minulle hoetaan: koita relata, koita relata. Minähän relaan, mutta se ei riitä.
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kirjoitit varsin lyhyesti, mutta yritän hahmottaa tilannettanne sen perusteella.
Olet jäänyt pois työelämästä vuosi sitten. Läheiset kehottavat edelleen sinua relaamaan.
Läheisten pyrkimys on usein auttaa ja pitää huolta, mutta kuulostaa kuin kokisit sen rasittavana. He ilmeisesti ajattelevat, että olet väsynyt ja tarvitsisit lepoa ja rentoutumista.
Kerrot, että pyrit siihen itsekin, mutta jotenkin se ei riitä. Tarkoitatko, että tarvitsisit jotain enemmän tai jotain muuta? Suosittelen, että pysähdyt ihan rauhassa miettimään, mitä tarvitset voidaksesi paremmin ja millä tavoin voisit sitä saada. On tärkeää, että pidät huolta itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi.
Teillä on vaimosi kanssa keskusteluyhteys, mutta kerrot, että tilanteet muuttuvat usein riidaksi. Vaimosi on myös mustasukkainen sinusta. Se on yleensä merkki siitä, että toinen on itselle tärkeä eikä häntä haluaisi menettää. Mustasukkaisuuteen auttaa usein se, että osoittaa omalle puolisolle huomiota ja ilmaisee, että hän on edelleen se tärkein.
Mietin mainitsemiasi pikkuasioita. Vuosien kokemus perheneuvonnan työntekijänä on opettanut minulle, että asiat, joita toinen pitää mitättöminä, voivat olla toiselle tärkeitä.
Voisiko olla teilläkin niin, että vaimosi tarttuu näihin ”pikkuasioihin”, koska hänelle ne ovat merkityksellisiä ja näin ollen suuria?
Nalkutus voi olla toiselta nimeltään toisto. Ihminen toistaa niitä asioita, joissa ei ole tullut kuulluksi aiemmilla kerroilla. Voisit kokeilla kertoa vaimollesi, että olet kuullut ja ymmärtänyt ne asiat, joista hän toistuvasti sinulle puhuu. Muutatko toimintaasi hänen toivomaansa suuntaan, on tietysti omassa harkinnassasi. Jos vaimosi pitää näitä asioita omalle ja/tai perheen hyvinvoinnille tärkeänä, hän epäilemättä jatkaa niistä muistuttamista toivoen, että muutos jonain päivänä tapahtuu.
Kysyt, mitä tehdä. Ehdotan, että ensiksikin pidät hyvää huolta itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi. Toiseksi, välittävä puoliso on suuri lahja, jota kannattaa vaalia.
Suosittelen, että kiität häntä hänen huolenpidostaan ja pyrit mahdollisuuksien mukaan ottamaan hänen toiveensa huomioon. Sitä kannattaa ainakin kokeilla. Tyytyväisen vaimon rinnalla on miehenkin mukavampi olla.
Kaikkea hyvää sekä sinulle itsellesi että yhteiseen elämäänne!
KYSYMYS: Olen 23-vuotias ja olen ollut yhdessä avopuolisoni kanssa reilu 5 vuotta. Olemme kaiken kaikkiaan hyvä pari, sovimme toisillemme kaikin puolin loistavasti. Avopuolisoni on valloittava persoona, jonka kanssa vietän paljon aikaa yhdessä. Hän rakastaa minua ja osoittaa sen. Hän on paras ystäväni.
Puhumme usein, että haluamme olla aina yhdessä. Hyvät ajat ovat hyviä. Suhteellammekin on kuitenkin omat karikkonsa. Meidän karikkomme on esimerkiksi alkoholi, joka aiheuttaa useita kertoja vuodessa jopa kriisejä parisuhteeseemme.
Avopuolisollani on kausia jolloin hän käyttää tavallista enemmän alkoholia.
Tällöin hän usein laiminlyö tunteitani ja pyyntöjäni; tavallista on esimerkiksi, ettei hän tule kotiin yöksi (vaikka pyydän) vaan yöpyy kaverinsa luona, milloin missäkin. Hän myös kapinoi vastaan, kun pyydän olemaan juomatta tai menemättä jonnekin. Kyse ei ole pettämisen pelosta, vaan luottamuksesta. Kun näitä avopuolisoni "menokausia" on ollut useita kertoja vuosien aikana, jolloin olen tuntenut jääväni täysin syrjään ja yksin, on se jättänyt minuun syviä jälkiä. Itken usein vuosia vanhoja asioita. Pelkään aina seuraava menokautta. Avopuolisoni ei tunnu ymmärtävän näiden merkitystä, vaan vähättelee tunteitani asioita kohtaan. On esimerkiksi raskasta herätä aamulla ja huomata ettei toinen ole tullut kotiin. Näitä muistoja on kertynyt 5 vuoden aikana jo enemmän kuin jaksan laskea.
Lisäksi koen, ettei avopuolisoni osaa pyytää anteeksi asioitaan joilla hän pahoittaa mieleni. Usein tuntuukin, että "kuraa" tulee vain niskaan, joka minun täytyy niellä jotta parisuhde toimii. Joskus riideltyämme menen vanhempieni luokse yöksi ja päätän olla soittamatta avopuolisolleni. Kerron aina hänelle suoraan, että olen loukkaantunut ja mistä syystä. Kerron hänelle mikä tuntuu pahalle, avaudun hänelle täysin. Usein itkenkin. Anteeksipyyntöä on kuitenkin turha odottaa. Hän ohittaa täysin tunteeni ja vähättelee niiden merkitystä. Saattaa kulua lähes viikkokin ettemme ole yhteydessä. Lopulta minä myönnyn, annan anteeksi ja yritän unohtaa. Kaikki jatkuu ennallaan ja olemme onnellisia. Vaikka ajattelenkin usein ettei hän ansaitse anteeksiantoa. Pahinta on, että en usko hänen tarvitsevan minua yhtä paljon kuin minä häntä. Hän on minulle kaikki kaikessa. Valitettavasti.
Viimeinen tikki oli se, kun vast'ikään avopuolisoni käyttäydyttyä hieman töykeästi minua kohtaan päätin odottaa kunnes hän soittaisi minulle. Turhaan.
Hän ei koskaan soittanut ja tavoitinkin hänet seuraavana päivänä toiselta paikkakunnalta jonne hän oli päätynyt baarista jatkoille ja yöksi. Olin vihainen, koska hän ei ollut ilmoittanut itsestään mitään. En edes tiennyt baariin menosta! Vika oli kuulema minun, koska en ollut soittanut hänelle ja kysynyt. Hän ei myöskään käsittänyt miksi olin niin vihainen. Kaksi päivää myöhemmin, hän ei ole vieläkään ottanut yhteyttä tai pyytänyt anteeksi. Minä olen jo väsynyt olemaan vihainen, kuten aina. Sen verran tiedän, että hän ei halua erota.
Olen jo aiemmin pohtinut taukoa ja parisuhdeterapiaa. Taukoa siksi, että avopuolisoni ymmärtäisi mitä minä hänelle merkitsen. Nyt uusimman riitamme jälkeen harkitsen taukoa siksi, että ymmärtäisin mitä hän EI minulle merkitse.
Parisuhdeterapiaan varmasti molemmat suostuvat, mutta pelkään että se maksaa esimerkiksi yksityisellä liikaa. Tämä viesti on jo pitkä ja tässä on vasta murto-osa vuodatuksestani. Tuntuu että kaikki alkaa painaa liikaa. Riittääkö aina rakkaus?
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Se oli koskettava, kuten myös viimeinen lauseesi, riittääkö aina rakkaus.
Niinpä, rakkaus on tärkeintä, mutta valitettavasti se aina riitä. Olennaisen tärkeitä ovat myös luottamus ja turvallisuus ja juuri ne ovat teillä nyt pahasti kriisissä.
Kertomasi perusteella ei ole epäilystäkään siitä, ettetkö olisi avomiehellesi rakas ja tärkeä.
Uskon, että hän kunnioittaa sinua ja toiveitasi yleensä, mutta näissä juomiskohdissa sinun toiveillasi ei tunnu olevan kovin suurta painoarvoa. Jäät ja olet jäänyt jo vuosia toistuvasti toiseksi. Näistä tilanteista on jäänyt sinuun traumaattisia muistoja, jotka joudut kantamaan yksin. Luottamuksesi häneen on kärsinyt pahasti eikä mikään ihme.
Kuulostaa hyvältä, että kerrot avomiehellesi suoraan siitä, miten pahalta nämä tilanteet ovat sinusta tuntuneet. Kuulostaa kuitenkin siltä, ettet ole tullut kuulluksi hänen taholtaan.
Avomiehesi ei ilmeisesti kykene tai halua nähdä tilanteita sinun kannaltasi. Kerroit, ettei hän tunnu katuvan käytöstään eikä näe syytä pyytää niitä anteeksi. Sinä olet joka kerran siitä huolimatta antanut anteeksi ja yrittänyt vain unohtaa. Se ei ilmeisestikään toimi kovin hyvin, koska vanhatkin tapahtumat painavat sinua yhä vaan. Valitettavasti jatkuva kuran nieleminen on pidemmän päälle vahingollista niin sinua itseäsi kuin parisuhdettanne kohtaan.
Monissa parisuhteissa on sovittu, että mikäli toinen ei jostain syystä pääse tulemaan yöksi kotiin, siitä ilmoitetaan. Tätä sinäkin olet ilmeisesti toivonut ja myös pyytänyt, että avomiehesi tulisi nukkumaan viereesi. Jostain syystä hän ei ole tätä toivettasi noudattanut.
Mietin, mistä kaikesta voi olla kyse. Ovatko nämä juomisreissut kenties hänen elämässään kohta, jossa hän toteuttaa erillisyyttään ja itsenäisyyttään? Jos hän ajattelee, että on hänen oikeutensa tehdä niissä kohdin itsenäisiä päätöksiä, ei hän ehkä koe tehneensä mitään väärää. Niinpä nämä tilanteet eivät ehkä ole hänelle itselleen mikään ongelma. Toki niiden seuraukset koskettavat suuresti teitä molempia ja hankaloittavat suhdettanne.
Koska nämä toistuvat tilanteet alkavat jo uuvuttaa sinua ja ovat vieneet luottamuksen suhteeltanne, on tärkeää, että selvitätte asiaa puhumalla niin, että kummankin näkökulmat voivat tulla esiin. Kun olet jo aiemminkin miettinyt pariterapiaa, suosittelen sitä lämpimästi nyt. Maksutonta palvelua on tarjolla kirkon Perheasiain neuvottelukeskuksissa.
Varsinkin jos asutte pienemmällä paikkakunnalla, kannattaa soittaa sinne ja tiedustella tilannetta. Siellä puhelimeen vastaava vastaanottosihteeri tai perheneuvoja voi kertoa oman paikkakuntanne muita vaihtoehtoja, mikäli ette onnistu pääsemään heille asiakkaiksi.
Jokaisessa parisuhteessa on aina omat vastoinkäymisensä. Teillä on nyt tässä kohdassa tämä. Kun molemmilta löytyy rakkautta ja halua päästä esteistä yli, en epäile, ettette saisi tätä selätettyä. Se vaatii molemmilta halua kuunnella ja ymmärtää toista, mutta ne ovatkin juuri kullanarvoisia taitoja parisuhteessa myös tästä eteenpäin.
Kaikkea hyvää teille toivoen ja rakkauden voittoon uskoen,
Suhdeklinikan artikkelisarjassa etsitään ratkaisuja parisuhteen pahimpiin solmukohtiin. Tällä kertaa aiheena on pornon katselun vaikutus parisuhteeseen.
Uusi artikkeli julkaistaan Suhdeklinikalla kerran kuukaudessa.
Porno herättää ihmisissä edelleen usein voimakkaita tunteita. Pornoa piilotellaan ja heitetään silmille. Siitä vaietaan ja vaahdotaan. Porno jakaa ihmisten arvomaailmaa rankasti. Perheneuvoja, psykoterapeutti Päivi Stelin-Valkaman mukaan porno on ihmisten mielestä kiihottavaa, likaista, viihdyttävää, synnillistä, addiktoivaa ja harmitonta. Joillekin se on yksi tapa ilmaista seksuaalisuuttaan, toisille hyväksikäyttävää saastaa.
”Porno herättää voimakkaita tunteita, koska se tuo näkyväksi sitä, mikä on inhimillisessä elämässä kaikkein yksityisintä.”
Stelin-Valkaman mielestä suuri osa parisuhteista on kuitenkin sellaisia, joihin porno ei liity millään tavalla.
”Nuoremmissa ikäluokissa ollaan ehkä ennakkoluulottomampia, voidaan esimerkiksi katsoa jotain pornoleffaa yhdessä”, Stelin-Valkama sanoo.
Porno ei ole vain ennakkoluulottomien ihmisten kivaa ajanvietettä, vaan siitä aiheutuu myös paljon harmia.
”Pornon tuomia ongelmia on nykyään enemmän kuin aiemmin.”
Stelin-Valkaman mukaan pornon aiheuttamista ongelmista myös puhutaan paljon aiempaa enemmän. Porno luo paineita ja esittelee tietynlaista kapeaa ihmiskuvaa. Yksi melko yleinen ongelma on parisuhteessa olevien miesten liiallinen into katsella pornoa ja tyydyttää itseänsä jatkuvasti. Kumppani voi jäädä ilman seksiä.
”Ilmiö on sukupuolittunut, en äkkiseltään tavoita pariskuntaa, jossa miehelle olisi ongelmana, että nainen katsoo liikaa pornoa”, Stelin-Valkama sanoo ja jatkaa:
”Naiset ehkä lukevat enemmän eroottista materiaalia ja käyttävät enemmän tarinoita (stimulanssina), naiselle visuaalinen ärsyke ei ole niin tarpeellista ja tärkeää kuin miehille.”
Kuinka usein porno-ongelmat tulevat esiin pariterapiassa?
”Hyvin usein tulee esille, että porno on ongelma, ja että puolison pornon katselu on addiktiivista ja se tulee parisuhteen edelle ja häiritsee arkea”, Stelin-Valkama kertoo.
”Porno on joillekin jo asiana ongelma, jos toinen ei hyväksy sitä ollenkaan. Pitää keskustella siitä missä määrin voidaan rajoittaa toisen elämää ja kontrolloida ja asettaa rajoja. Porno voi olla ongelma, jos se vähentää parisuhteen seksiä. Parin täytyy keskustella siitä, että mitkä on meidän suhteen rajat ja ongelmat, ja miten huomioidaan toinen”, Stelin-Valkama neuvoo.
”Jokainen tilanne on yksilöllinen. Ulkopuolelta katsoen voi tulla mielikuva, että miehen pornon käyttö on aivan harmitonta. Jos jommallakummalla puolisoista on tiukan uskonnollinen tausta, voi porno aiheuttaa syntisen ja likaisen olon”, Stelin-Valkama valaisee.
Stelin-Valkaman mukaan uskonto ja seksuaalisuus ovat jännä sanapari: ”Tässä elää monenlaiset syvät motiivit, mielikuvat ja fantasiat. Seksuaalisuuteen voi liittyä syyllisyyttä ja ahdistusta. Kirkon piirissä on tehty parhaamme, että asiaa ei nähtäisi tällä tavalla. Uskonnon maailma ei ole seksuaalikielteinen, jo Vanhan testamentin Laulujen laulu on eroottista runoelmaa”, Stelin-Valkama vakuuttaa.
Stelin-Valkaman mukaan kirkko on viime aikoina tehnyt ahkerasti työtä seksuaalisuuden arvostamisen hyväksi.
”Seksin näkeminen ilona ja voimavarana on tärkeää.”
Nuorisopsykiatrit ovat Suomessakin varoittaneet pornon voivan vahingoittaa nuoria poikia. Mikä olisi hyvä ikäraja pornolle?
”En osaa sanoa ikärajaa. Porno tarjoaa niin stereotyyppisiä malleja siitä millainen mies tai nainen on, ja millainen tulisi olla, että kovin nuori ei vielä ymmärrä, että todellisuus on paljon laajempi asia. Porno on fantasiaa ja satua. Pornomateriaalissa on ikärajat, yleensä 18 tai 16. Sitä nuorempi ei ole vielä millään lailla kypsä arvioimaan, että mikä on totta”, Stelin-Valkama pohtii.
”Porno on nuorille huono kanava seksivalistukseen. Tottakai ymmärrän, että seksi kiinnostaa, mutta jos se on ainoa kanava, jota kautta tietoa tulee, on se liian kapea. Pojalle voi tulla itsetunto-ongelmia siitä millaiset vehkeet ja kyvyt pitäisi olla”, Stelin-Valkama varoittaa.
”Pornossa on tietty kaavamaisuus siitä, miten kuuluisi reagoida ja miltä pitäisi näyttää. Tämä voi aiheuttaa turhia paineita kummallekin sukupuolelle. Nuorille pitäisi kertoa, että ihminen voi olla (seksiä harrastaessaan) juuri sellainen millainen haluaa olla, ja ihmiset voivat tehdä sellaista, mitä kumpikin haluaa”, Stelin-Valkama kannustaa.
Yhdysvalloissa on esitetty väitteitä pornon aivoja pilaavista vaikutuksista. Vaikuttaako liiallinen pornon katselu aivojen dopamiinintuotantoon niin, ettei mikään normaalielämän seksikokemus tunnu enää miltään?
”Jos runsaasti käyttää pornomateriaalia ja se on tapa saada seksuaalisia kiksejä, voi oikea elämä tuntua tylsältä”, Stelin-Valkama vastaa.
Hänen mukaansa pornoon uppoutuvan seksielämä voi kaventua ja eroottinen mielikuvitus voi kärsiä, jos virikkeet tulevat aina ulkopuolelta.
”Tämmöinen analogia tulee mieleen: jos lapselle luetaan, syntyy omassa mielessä mielikuvia. Lapset ovat sanoneet, että ”näkevät” kirjan tapahtumat selvemmin kuin televisiossa. Jos tottuu aina vaan ulkoa tuleviin mielikuviin, voi se ehkä laimentaa omaa mielikuvitusta”, Stelin-Valkama sanoo.
”Kun ihminen miettii omaa tai kumppaninsa pornon käyttöä, on tärkeää pohtia, onko käytöksessä addiktiivisia eli riippuvuudelta vaikuttavia piirteitä. Riippuvuuden kohteita voivat olla monenlaiset asiat: päihteet, pelit, seksi, porno, urheilu, työ tai uskonnollisuus. Riippuvuudesta alkaa olla kyse silloin, jos vaikka porno vie yksilön elämässä yhä enemmän aikaa alkaen häiritä hänen arkeaan, ihmissuhteitaan ja ylipäänsä hänen elämänsä kokonaisuutta. Tällöin porno alkaa pakkomielteisesti hallita elämää sen sijaan, että se olisi yksi seksuaalisuuden toteuttamismuoto ja elämän mauste. Addiktioihin on saatavissa hoitoa esimerkiksi A-klinikalta”, Stelin-Valkama neuvoo.
Pornon karmea etiikka?
Stelin-Valkaman mukaan eettisyyteen pyrkivän ihmisen mieleen nousee kysymys, millaisissa olosuhteissa pornoa tuotetaan.
”Ovatko työntekijät täysi-ikäisiä ja mukana vapaaehtoisesti? Miten heidän terveydestään huolehditaan? Voiko pornoteollisuuteen liittyä ihmiskauppaa tai muuta hyväksikäyttöä? Näin voi olla etenkin kehittyvissä maissa”, Stelin-Valkama muistuttaa.
Stelin-Valkama ei halua kuitenkaan liikaa jeesustella pornon kauheuksista, vaan kehottaa moraalinvartijoita riisuutumaan itse.
”Olisi syytä stripata sen verran, että jokainen voisi tarkistaa t-paitansa ja farkkujensa lapuista valmistusmaan ja yrittää selvittää, miten suurella todennäköisyydellä kyseiset vaatekappaleet on valmistettu asiallisissa olosuhteissa työntekijöiden oikeuksia kunnioittaen. Ihmisoikeudet ovat luovuttamaton asia niin porno- kuin tekstiiliteollisuudessakin. Hyväksikäyttö on aina rikollista.”
Voiko porno olla syynä alle 30-vuotiaiden haluttomuuteen?
”Kyllä, se on iso osa sitä. Terapiassa molemmat osapuolet saattavat sanoa, että kummallakin on hyvä seksielämä, mutta ei yhdessä”, Stelin-Valkama kertoo.
”Usein kun vaimo ihmettelee, että onko mun mies seksuaalisesti haluton, haluttomuus liittyykin siihen, että mies tyydyttää itseänsä, mutta ei halua vaimoansa. Läheisyys ja seksuaalisuus eriytyvät ja seksi ei liity enää parisuhteeseen, vaan on jotain erillistä”, Stelin-Valkama avaa.
Stelin-Valkamalla ei ole antaa ohjeistusta oikeasta pornomäärästä.
”Voi miettiä ja pohtia mikä on normaalia. Ei kukaan ulkopuolinen voi antaa vastauksia siihen, miten tulisi elämänsä elää.”
Psychology Todayn mukaan pornoa kulutetaan eniten jyrkän konservatiivisissa osavaltioissa. Päteekö tämä Suomeen? Ovatko uskovaiset erityisen kiinnostuneita pornosta?
”Olen lukenut tämän tutkimuksen, jonka mukaan Bible Belt -vyöhykkeellä pornon käyttö on runsasta. Voin yhdistää jotenkin nämä ilmiöt. Tiukat moraalisäännöt ja ulkopuolelta tuleva kontrolli aiheuttavat usein ahdistusta, ja se ahdistus voi kanavoitua pornoon. Ulkoisesti pidetty hyvin korkea moraali saattaa johtaa ylilyönteihin parisuhteessa ja muilla alueilla”, Stelin-Valkama arvioi.
Sinänsä seksiaddiktio ei ole Stelin-Valkaman mukaan uskovaisten erityisaluetta.
”Ihminen on tehnyt kuvia sykähdyttävistä aiheista aina. Saalistaminen, ruoka ja seksi ovat perusmotiiveja, ne ovat kiinnostaneet ihmistä jo kauan. Se on hyvin inhimillistä, eikä liity uskovaisuuteen”, Stelin-Valkama sanoo.
Pornon opetukset
Stelin-Valkaman mukaan suomalaiset 1960-luvun miestenlehdet vaikuttavat nyt hyvin kesyiltä. Ne tarjosivat miehille myös asiallista seksitietoa, jota oli niukasti saatavilla siihen aikaan.
”Niin Kinseyn raportit kuin Masters & Johnsonin seksuaalisuutta koskeva tutkimustietokin levisivät miestenlehtien kautta. Niiden kysymys- ja vastauspalstat auttoivat lukijoita kysymyksissä, joita ei muualla kehdannut esittää”, Stelin-Valkama kertoo.
Stelin-Valkaman mukaan monet nykyiset nuortenlehdet antavat varsin asiallista tietoa seksistä ja parisuhteesta. Seksi on vain osa elämää ja siitä osataan kertoa monipuolisesti ja suvaitsevaisesti.
”Esimerkiksi Demissä käytetään kieltä, joka mahdollistaa samaistumisen joukkoon monenlaisella seksuaalisella identiteetillä. Seksijutuissa ei käytetä esimerkiksi sanaa poikaystävä, vaan sanaa kulta”, Stelin-Valkama valaisee.
Ovatko porno-ongelmaiset parit saaneet apua pariterapiasta?
”Kyllä. Nämä on usein vaikeita asioita puhua terapiassa. Puhuminen voi kuitenkin auttaa. Jotkut huolet voi hävitä. Naisten aika yleinenkin huoli on, että vertaileeko se minua niihin toisiin (pornoleffojen naisiin)? Asiasta puhuminen avaa paljon. Avoimuus on tärkeätä”, Stelin-Valkama vakuuttaa.
Stelin-Valkaman mukaan monien naisten huoli on yleensä turha. Mies saattaa vain kaivata kiihotusta ja jännitystä, jonka voi tuoda iloksi parivuoteeseen.
Joskus miehet hakevat lohtua vaimoa kohtaan tuntemansa haluttomuuden kurjuuteen.
”Jos kumpi tahansa puolisoista ei ole tyytyväinen kumppaninsa ulkoiseen olemukseen, se on isompi asia. Kuinka paljon asia kuuluu toiselle? Äkkiseltään tuntuu, että se on oma asia, miltä näyttää, mutta jos kumppani lihoo vaikka 30 kiloa, miten sen sanoo nätisti toiselle? Jos katsoo pornoa sen takia, että oman kumppanin olemus ei miellytä, se on iso juttu. Onneksi useimmiten asia ei ole näin”, Stelin-Valkama lohduttaa.
Yhdysvalloissa evoluutiopsykologit ovat selittäneet miesten odottavan liikoja naiskauneudelta median välittämän kauneusihanteen takia. Ennen nähtiin vain naapurin söötti tyttö, nyt maailman kauneimmat naiset ovat valokuvina kaikkien ulottuvilla.
”Nainen voi yhtä hyvin ajatella, että vertailee miehiä maailman komeimpiin jalkapallotähtiin tai filmitähtiin. Odotukset molemmilla sukupuolilla voivat olla kovia”, Stelin-Valkama sanoo.
Odotukset ja paineet ovat tainneet osaltaan johtaa siihen, että länsimainen väestö on yhä lihavampaa ja huonokuntoisempaa. Kun ei saavuteta kauneusihannetta, ei välitetä enää mistään.
”Väestön kahtiajakautuminen on voimistunut. On niitä, jotka pitävät itsestään ja ulkonäöstään jopa ylenpalttisesti huolta ja toinen joukko, joka ei välitä rahtuakaan terveellisistä elintavoista”, Stelin-Valkama harmittelee.
”Eroottinen tai pornografinen materiaali voi palvella kumppaneita parisuhteen seksuaalisuutta virittävänä asiana. Se voi auttaa ottamaan puheeksi asioita, joista itse nauttii ja joita toiselta toivoo”, Stelin-Valkama sanoo.
Toisaalta porno voi aiheuttaa Stelin-Valkaman mukaan ongelmia parisuhteessa, jos kumppanien seksuaalinen halu ja seksuaaliset mieltymykset ovat kovin erilaiset.
”Silloin seksuaalisesti aktiivisempi osapuoli voi käyttää pornofantasioita vähemmän halukkaan puolison syyllistämiseen ja vähättelyyn. Tälle tulee olo, että häntä verrataan pornofilmien esiintyjiin ja hän tulee vertailussa häviämään”, Stelin-Valkama varoittaa.
”Porno ei varmaankaan ole parisuhteen ongelma, jos se tulee yhteiseksi hyväksi ja on jaettu asia. Jos se erkaannuttaa tai tulee parisuhteen väliin, se on huono asia”, Stelin-Valkama kiteyttää.
Stelin-Valkaman mukaan seksielämään pitäisi löytää omassa suhteessa molemmille kumppaneille sopiva tasapaino. Jotkut purkavat työstressiään seksillä, toiset taas voivat harrastaa seksiä vasta rentoutuneessa tilassa. Onko parisuhteelle riittävästi aikaa?
”Ei seksi ole mikään erillinen osa-alue, joka ei liity muuhun elämään. Seksiongelmat liittyvät koko elämään. Seksiä ei voi ottaa vain palana tarkasteltavaksi. Elämä on kokonaisuus.”
KYSYMYS: Olemme keski-ikäinen avopari, molemmat 59-vuotiaita, tapasimme neljä vuotta sitten. Kumppanini oli ollut naimisissa kolmisenkymmentä vuotta ja hänellä on aikuisia lapsia. Minä taas olin aiemmin avoliitossa yli kymmenen vuotta. Nykyisen kumppanini kanssa muutimme yhteen vuosi tapaamisemme jälkeen yhdessä ostamaamme taloon. Puoli vuotta sitten möimme talomme ja muutimme Pohjois-Suomeen, josta ostimme vielä ihanamman talon. Mieheni on kotoisin Etelä-Suomesta, minä täältä pohjoisesta. Muutto pohjoiseen oli mieheni ehdotus – hän kun on kalamiehiä ja tykkää reissailla Lapissa (emme asu Lapissa asti).
Kaikki on siis ollut mallillaan neljä vuotta. Ja on päällisin puolin edelleen. Suhteemme on hyvä, olemme toistemme parhaat ystävät, halailemme ja hellimme toisiamme päivittäin, olemme molemmat sitä mieltä, että oli suuri onni, että kypsällä iällä tapasimme toisemme. Harrastamme seksiä pari kertaa viikossa. Seksi on ainoa asia, josta meillä on erilaisia näkemyksiä. Mieheni sanoo olevansa erittäin seksuaalinen ja on sanonut usein, että suhteessamme seksiä ei ole tarpeeksi. Minä tykkään seksistä myös mutta olen usein väsynyt työstä enkä jaksa paria kertaa enempää. Mieheni haluaisi myös "kiimaisempaa" seksiä, hän on usein sanonut minulle, että en ole tarpeeksi "kiimassa", en iske hänen kimppuun kuin sika limppuun, en viettele seksikkäillä vaatteilla, olen liian siveä ja häveliäs. Hän haluaisi sellaista pornofilmien seksiä eikä minun "pyhäkoulutytön" seksi riitä hänelle. Hän onkin sanonut minulle, että "elät keijumaailmassa". Siitä nimimerkki. Kuitenkin mieheni sanoo rakastavansa minua ja viimeksi eilen sanoi, että hänen on hyvä olla täällä kotona.
Asumme ihanassa talossa maalla ja meille molemmille tämä koti ja yhteiselomme ovat elämämme peruspilareita. Mieheni jäi omasta tahdostaan puoli vuotta sitten eläkeputkeen ja on oloonsa tyytyväinen: saa rakennella kotona mitä haluaa ja käydä kalassa. Minä olen virkanainen, asian-tuntija-asemassa, hyvin palkatussa työssä. Taloudellisesti siis tulemme toimeen hyvin. Yhdessä harrastamme tanssia (käymme talvella lavatanssikerhossa ja kesällä mökkeily ja luonnossa oleminen vievät ajan), pyöräilyä, talvella hiihtämistä, ulkoilua. Teemme kaiken yhdessä.
MUTTA. Kuukausi sitten mieheni oli unohtanut spostinsa auki. Aiemmasta "viisastuneena" (suhteemme alussa hänellä oli enemmänkin nettiyhteyksiä) kävin hänen spostiaan läpi tietäen sen olevan laitonta ja löysin sieltä muutaman viestin, jotka ilmiantoivat hänen olleen spostiyhteydessä johonkin maksulliseen naiseen. Mieheni oli etsinyt seksiseuraa seksipalstalta ja viesteillyt sen jälkeen pari kertaa Hanna-nimisen naisen kanssa. Mieheni oli kirjoittanut pari lausetta tyyliin "mä nuolen sut ihanasti sen jälkeen kun annat mulle persettä". Vastausviestissään nainen ilmoitti hinnan, 250 euroa. Viesteily oli loppunut siihen. Mieheni spostissa oli lisäksi viesti "ilmoituksenne nro xxx on julkaistu".
Otin nämä viestit mieheni kanssa puheeksi heti. Hän alkoi vähätellä ja kertoi, että juttu ei ole ol-lenkaan niin paha kuin miltä näyttää. Että kun hän kävi jollain pornosivulla (mitä hän tekee poissa ollessani tietäen, että en pidä siitä – siitä on riidelty monet kerrat), ruudulle pompahtelee kaikenlaisia ilmoituksia ja hän päätti ottaa selvää miten se toimii. Meni kuulemma viikkoja ennen kuin yhtään vastausta tuli, jona aikana hän jo ajatteli, ettei se systeemi edes toimi. Sitten tuli tämän Hanna-nimisen naisen viesti ja kun nainen ilmoitti hintansa, mieheni kertoi miettineensä itsekseen, ettei hänellä ole varaa sellaiseen. (Rahako oli este – en minä!)
Asia jäi mietityttämään minua mutta siitä ei puhuttu sen enempää. Mieheni ei halunnut puhua, hän häkeltyy näistä jutuista, menee lukkoon, toteaa minulle, että taas sinä kehittelet draamaa. Hän käyttäytyy rauhallisesti, ei huuda, eikä riehu missään tilanteessa.
Muutama päivä myöhemmin löysin autotallista hänen työpöytänsä laatikosta pornolehden (jossa oli lisäliite miesten välisestä seksistä) ja hiukan myöhemmin autostamme kondomin. Vuosi sitten asuessamme edellisessä talossamme löysin tuolloin autotallista kondomin kuoren, vain muovikuoren. Kysyin siitä tuolloin heti ja mieheni sanoi, että haluaa selittää. Hän otti kaapista tuolloin kokonaisen paketin ja selitti, että hänellä on niitä, koska joskus itseään tyydyttäessään miehet käyttävät sellaista, etteivät paikat sotkeennu. Tuolloin selitys kuulosti uskottavalta.
Nyt autosta löytämäni kondomin annoin olla siellä ja mietin miten otan asian esille. Kävin autotallissa tutkimusmatkalla ja löysinkin kondomipaketin (niitä samanlaisia kuin vuosi sitten löytämäni – ehkä sama paketti. Vuosi sitten paketista oli käytetty kaksi, nyt viisi). Kului muutama viikko ja kondomi pysyi auton lokerossa. Olimme vaihtamassa autoa ja eräänä aamuna ehdotin miehelleni, että "siivotaan tänään vanha auto, sopiiko että minä siivoan sisältä ja sinä ulkopuolelta". Mieheni kiirehti heti kohta ulos ja autolle – arvasin, että hän meni nappaamaan kondomin talteen ennen kuin löydän sen. Aloimme siivota autoa kuten oli sovittu. Kondomi oli tietysti hävinnyt. Siivouksen jälkeen istuimme pihalla ja sanoin miehelleni: "Otit sitten sen kondomin autosta pois etten löytäisi sitä." Mieheni häkeltyi ja totesi: "Niin otin koska en halunnut kuulla sitä vittuilua." Kerroin, että löysin sen jo muutama viikko sitten, mihin hän, että miksi et kysynyt siitä mitään. Vastasin, että en kysynyt, koska tiedän, mitä varten kondomi on ja tiedän myöskin, että minun kanssa sinä et sitä tarvitse. Mieheni yritti selittää, että se oli tätä varten tehden kädellään runkkauseleen. Totesin sarkastisesti, että niin että olisit siis lähtenyt autolla kaupungille runkkailemaan.. - ei todellakaan. Mieheni jäi sanattomaksi. Asian käsittely loppui siihen. Eikä siitä ole sen jälkeen puhuttu. Siitä on nyt reilu viikko.
Nyt kun olen taas herännyt pari vuotta kestäneestä KeijuNaisen unestani, olen alkanut tutkia kaikkea: autotallia, sposteja, kännykkää, skypeä.. Muutama viikko sitten löysin myös skypestä kolme viestiä viime kevättalvelta: mieheni oli ottanut kolmena eri iltana skypeyhteyden kolmeen eri naiseen ulkomailla. Ne olivat yhteyksiä, joissa nainen ohjaa soittajan maksullisille omille sivuilleen. Lysti ei ollut päässyt alkua pitemmälle, kun mieheni ei ollut halunnut maksaa ja oli lopettanut yhteyden. En ole kertonut tästä löydöstäni miehelleni, koska haluan seurata skypeä: jos kerron, hän oppii poistamaan jäljet.
Alkukesästä myös huomasin mieheni Visa-laskun, jossa hän oli maksanut ulkomaille yhteyksistä maltalaiseen seksipalveluyritykseen. Kysyin tuosta mieheltäni. Ensin hän yritti valehdella, että on ostanut jotain. Mutta oikaisin häntä heti sanomalla, että tiedän, että tämä on seksipalvelusivusto. Sitten hän kertoi, että hän yritti pari kertaa yhteyttä, minkä jälkeen hänen Visa-tiliään alettiin velot-taa tämän tästä vaikka hän ei yhteyksissä ollutkaan. Hänen piti kuolettaa koko Visa-kortti päästäkseen siitä eroon. Siitä ei keskusteltu enempää. Nyt seuraan myös hänen Visa-ostoksiaan.
Muistin nuo kesäkuussa löytämäni spostiviestit ja että siellä oli jokin viesti, että "ilmoituksenne nro xxx on julkaistu." En ollut tuolloin kesäkuussa yrittänyt selvittää sitä, koska silloin huomioni keskit-tyi tuohon Hanna-nimisen naisen kanssa vaihdettuun pariin viestiin. Olin kuitenkin tuolloin ottanut ylös tuon mainitun ilmoituksen numeron. Kokeilin kepillä jäätä: laitoin vaan googleen "ilmoitus xxx". Ja sieltähän rävähti ylläri! "..jos haluat kokeilla miestenvälistä runkkailua ja pornovideoiden katsomista samalla kun jätkä imee sun parruas halukkaasti niin laita viestiä." Ja ilmoituksen yh-teydessä lähikuva elimestä, joka näytti tutulta… Ilmoitus siis osiossa "mies etsii miestä"!
Olin järkyttynyt. Houkuttelin jopa mieheni seksiin samana iltana, jotta voisin tarkastella lähemmin hänen penistään varmistuakseni, onko kuvan penis mieheni. Tarkastelun tulos tuotti positiivisen tuloksen: en näe yhtään syytä, ettei kuvassa oleva kalu voisi olla mieheni sukupuolielin. Jopa lähialueen ihossa on tuttuja kohtia. Tuosta on nyt kaksi päivää. Olen miettinyt mitä tehdä. Muistin keskustelumme neljä vuotta sitten.. Keskustellessamme tuolloin seksistä mieheni jossain sivulauseessa mainitsi, että miehenkin huomio imartelee.. Mieheni elämänfilosofia on, että elämässä pitää kokeilla monenlaista, eikä jättää elämättä.. "Once in lifetime" on hänen usein toistamansa motto..
Olen nyt perustanut spostiosoitteen, joka viittaa jonkin miehen etunimeen. Aion vastata tuolla sähköpostiosoitteella tuohon ilmoitukseen. Toivon saavani varmistuksen, onko ilmoitus mieheni laatima.
Yhtäkkiä päällisin puolin seesteinen elämäni onkin sekaisin. Jos otan tämän asian puheeksi mieheni kanssa, se on katastrofi. Hän lukkiutuu ja toteaa, että tämä oli sitten tässä (tarkoittaen meidän suhdetta) kuten on aiemminkin reagoinut kun olen päässyt selville jostain hänen nettiseksiju-tuistaan. Hän varmasti – kuten ennenkin – sanoo, että "tästä ei tule mitään kun sinä tutkit joka paikan, kyttäät ja nuuskit etkä luota yhtään". Hän ei näytä tajuavan, että hänhän se itse on se, joka toiminnallaan aiheuttaa sen, että en luota ja joudun tutkimaan ja nuuskimaan kaikkea.. Minusta parisuhteessa ei pitäisi joutua siihen, että joutuu tutkimaan ja epäilemään. Ongelma ei ole siinä, että nuuskii ja kyttää vaan siinä, että aiheuttaa asioita, joista toinen saa aiheen epäillä eikä voi luottaa..
Pitäisikö minun vain hyväksyä, että miehelläni on lisäkseni seksuaalisia tarpeita, joita minä en täytä? Miten otan tämän esille mieheni kanssa?
KeijuNainen
VASTAUS: Kiitos että osoitat luottamusta palveluamme kohtaan ja jaat kipeän tilanteesi kanssani. Seksuaalisuuden alueelle osuvat loukkaukset, epäilykset ja tyytymättämyydet tuntuvat usein erityisen kipeiltä ja vaikeilta ratkaista. Teen oletuksen, että et ensisijassa halua erota, koska et mainitse sitä ja että haluaisit korjata tilannetta välillänne. lähden rakentamaan vastustani tältä pohjlata.
Näyttää minun silmiini, että jonkinasteinen tyytymättömyys ja epäluottamus ovat olleet seksiseurananne jo pitkään. Kerroit, että jo suhteenne alussa miehelläsi oli nettisuhteita tms. Sen perusteella osasitkin epäillä ja tutkia nyt asioita tarkemmin. Kuvailet (minun mielestäni) jännitteistä tilannetta välillänne: sinä olet työssä – miehesi eläkeputkessa, maalle tai ainakin "pohjoiseen" on muutettu ja monesta vanhasta on luovuttu ja uutta rakennettu ja siihen sopeuduttu, onko leppoisa rakentelu ja kastelu kaikki mitä miehesi haluaa? Sinulla on työsi, millainen on miehesi elämä? Millainen sosiaalinen verkosto teille on muodostunut uudella paikkakunnalla?
Kerrot että miehesi on tyytymätön pyhäkoulutyön seksiisi. Et kerro miltä moinen sinusta tuntuu, mutta uskoisin, että monesta se voisi tuntua aika riipaisevalta. Viestisi lopussa kuitenkin viittaat mahdollisiin riittämättömyyden kokemuksiin. Et kerro mitään mahdollisista keskusteluista näihin okemuksiin liittyen. Tunnutte läpikäyvän seksuaalielämäämme miehesi kautta. Miehesi halut ja haluttomuudet nousevat etualalle, mitä sinä haluat? Miltä yhteinen seksinne sinusta tuntuu? Mitä sinä odotat läheisyydeltänne? Mitä on sinulle hyvä seksi ja nautintoa tuottava läheisyys? Mitä ylipäänsä haluat suhteeltanne ja tulevaisuudeltasi? Entäpä mitä miehesi vastaisi? Kehottaisin teitä keskustelemaan asiasta.
Olenko väärässä, että teidän ei ole kovin helppoa puhua asioista? Miten tunteiden kanssa askartelu sujuu? Oletteko harjaantuneita siihen vai joudutteko vieraalle maalle helposti? Millaiset tavat olette oppineet elämänne matkalla tunteiden ja ristiriitojen käsittelyyn? Pelkään, että vastukseni voi tuntua sinusta kaukaa haetulta tai jopa syyllistävälle. Kaivanhan kaikenlaisia asioita sieltä ja täältä, enkä käy miehesi petollisuuden kimppuun lainkaan. Näen tilanteesi niin, että seksin ja seksuaalisuuden ongelmien kautta voi tulla näkyväksi kaikenlaisia puolia suhteestanne ylipäänsä. Pelkkä seksin korjailu ei ehkä yksin auta, jos turvattomuutta, epäluottamusta, etääntymistä, hyväksytyksi tulemisen kaipuuta ei käsitellä samalla. Ne saattavat olla jopa tärkein syy seksiongelmiin.
Valitettavasti minun on vielä hätyyteltävä sinua lisää, en tee sitä syyllistääkseni, vähätelläkseni tai moittiakseni sinua, vaan sen tähden, että voisit löytää jonkun ikkunan, josta päästää erilaista valoa tilanteeseesi. Tämä kysymykseni menee jopa kauemmaksi miehesi valheellisista käytöksestä ja seksistä kuin aiemmat kysymykseni. - Millainen on oma itsetuntosi? Miten suhtaudut itse itseesi? Oletko päivittäinen ilo itsellesi vai loputtomien korjailuprojektien kohde? Katsotko itseäsi hyväksyen ja lempeästi, vai onko katseessasi muuta, ehkä jotakin kovempaa? Kelpaatko itsellesi? En kysele näitä sanoakseni, että vika olisi sinussa, vaan siksi, että sinullakin on oikeus hyvää seksiin sekä läheiseen ja turvalliseen suhteeseen. Mutta millaista se olisi? Enkä kuka ja mitä on se nainen, jonka kansa miehesi vuoteenne jakaa? Ehkäpä seksielämänne korjaantuminen voikin alkaa sinun matkastasi lähemmäksi itseäsi, tarpeiltasi, halujasi ja oikeuksiasi. Sehän voi jopa tehdä vaikeasta asiasta hauskan ja innostavan, vaikka (kokemukseni mukaan) ei välttämättä helppoa.
Kerroit, että aiot ehkä vastata miehesi ilmoitukseen valheellisella nimimerkillä. En kiellä sinua niin tekemästä, mutta voisi olla tilanteenne kannalta hyödyllistä miettiä ensin, mitä siitä seuraa ja miksi niin teet. Sinulla on jo riittävät todisteet miehesi toimista. Mitä tavoittelet sillä, että vastaat ilmoitukseen? Miten valevastuksen lähettämien ja miehesi satimeen saattaminen palvelee sinun tavoitteitasi? Mitä kaikkea edes tavoittelet? Yhtäältä tunnut haluavan suhteenne korjaantumista. Toisaalta joku puoli sinussa ei ehkä ole yhtä rakentavilla motiiveilla liikenteessä. Se on okei. Kun tulee loukatuksi, on normaalia suuttua, loukkaantua jne., mutta ehkä haluat vielä harkita, mitä tilanteessa kannattaa tehdä. Jos tavoitteesi on kosto, miehesi nöyryyttäminen tai hyvityksen saaminen, neuvon ottamaan kaiken ilon irti feikkivastauksestasi. Jos tavoitteesi on henkinen SM-seksi, muistutan että SM-seksiin kuuluu aina molempien tietoinen valinta ja mahdollisuus sanoutua siitä irti. Sinänsä nettiseksileikki tyyliin "pyhäkoulupoika/tyttö haluaa tutustua isoon mieheen" – saattaisi olla mukava. Mutta en saa sitä vaikutelmaa, että se olisi juuri nyt se mitä haet. Ennen kuin vastaat miehesi ilmoitukseen, kysy itseltäsi miltä sen jälkeen itse näytät omissa ja miehesi silmissä? Mitä ajattelet näkemästäsi?
Mutta mitä ajattelisit keskitien vaihtoehdosta? Saat ilmoittaa, että miehesi on jäänyt kiinni, mutta samalla annat itsellesi mahdollisuuden kertoa omista tuntemuksistasi. Mitä jos vastaat viestiin, mutta omana itsenäsi ja kerrot siinä miltä sinusta tuntuu, mitä kaipaat ja mitä haluat mieheltäsi, suhteeltanne ja ehkä jopa seksiltä? Jos todella haluat keskustelua, kokemukseni mukaan, syyttely ja raivo eivät yksin riitä. Niiden lisäksi on kerrottava miten itseen sattuu ja mitä nyt toivoo ja tarvitsee.
Ihan sama miten kerrot miehellesi, miltä hänen tekonsa sinusta tuntuvat ja mitä haluat, pääasia että kerrot. Muuta tietä en tilanteesta näe ulos. Jos miehesi nyt näyttäisi etsivän itseään, seksuaalisuutensa monenlaisia puolia, niin miksi ei sinulla olisi sama oikeus. Ei sinunkaan tarvitse tietää ja olla varma mitä haluat tai et. Miehesi etsii ja kokeilee, miksi et sinäkin – tai mikä parempaa, miksi ette etsi yhdessä?! Yhteisen etsimisen ja löytämisen edellytyksenä on kokemus turvallisuudesta, hyväksytyksi tulemisesta ja molemminpuolisesta kiinnostuksesta, lämmöstä ja rakkaudesta. Pitäisikö niitä rakentaa ensin?
Ehkä näillä eväillä saat jonkun langan päästä kiinni. Aluksi voi olla tarpeen hoitaa parisuhteenne akuutti kriisi vaikkapa pariterapeutin avustuksella. Myöhemmin arvioit haluatko ja onko tarpeen sinun jatkaa omaa matkaasi itseesi ja halutko matkakumppaniksi koulutetun terapeutin. Ehkäpä sinulle olisi iloa myös Ang Leen kauniista Brokeback Mountain –elokuvasta, jossa miehen näkökulmasta kerrotaan erään miehen, avioliiton, perheen ja rakkaussuhteen kohtaloista. Elokuvan tilanne on toinen kuin teillä, mutta ehkä voit samaistua vaimon rooliin, kun seksi ei tyydytä heistä kumpaakaan ja lisäksi paljastuu miehen pitkäaikainen suhde toiseen mieheen. Lisäksi linkitän sinulle Helsingin Sanomissa olleen kolumnin, Lujasti lempeä, josta voit saada jotain vinkkiä matkallesi.
KYSYMYS: Taustaksi meidän ikämme: Äitini 83 v, minä 58 v ja adoptiotyttäreni 31 v, tyttärenpoika 4,7 v. Minä asun maalla omakotitalossa, jossa äidilläni on oma asunto erillisellä sisäänkäynnillä, mutta myös yhteys sisäkautta minun asuntooni välieteisen kautta. Saunatilat on asuntojen välillä ja ne ovat yhteiset.
Meillä on aina ollut ongelmia siinä, että äitini tahtoo puuttua ja ohjata kaikkea tekemistäni, en osaa tehdä mitään hänen mielestään, olen laiska ja sairas hänen mielestään, kun en jaksa ”hypätä” hänen tahtiinsa leikkaamaan ruohoa ja tekemään muita pikku tilan töitä.
Hän on ottamassa aina mm. polttopuun tekijöitä, vaikka asialla ei ole mikään kiire. Itsekin osaan tehdä niitä, mutta en saa niitä tehdä silloin kun itse haluan. En pidä kuulemma lapsestani huolta kun en ihan joka päivä soita hänelle. Äitini tulee asuntooni vaikka laitan oven lukkoon, ilmeisesti on teettänyt toisen avaimen tai sitten jollain konstilla saa oven auki.
Minä kustannan hänen asumisensa, kun hänellä on elinikäinen asumisoikeus ja hän on kuitenkin koko ajan pyytämässä minulta lisää rahaa mm. omiin puhelinlaskuihin ynnä muuhun. Tämä äitini käytös on aiheuttanut sen, että olen alkanut vihata häntä, niin väärin kun se omaa äitiä kohtaan onkin. Olen hänen ainut lapsensa.
Kun tyttäreni tulee käymään vauhti vaan kiihtyy, emme osaa hoitaa poikaa, emme osaa antaa hänelle muka ruokaa ja kaikki on aivan hyvin kuitenkin. Ainut asia, mitä tyttäreni kanssa haluamme, on oma rauha ja ruokaakin haluamme syödä silloin kun meillä on nälkä ja osaamme sitä itsekin tehdä. Jos laitamme välioven lukkoon, kuuluu hänen huutonsa välieteisestä oven läpi. Olemme hyvin väsyneitä tähän ja tyttäreni ei halua enää tulla vierailulle. Itsekin lähden välillä pois, sillä pinnani on niin kiristynyt tästä jatkuvasta painostuksesta mitä kodissani saan. En saa edes levätä silloin kun haluan.
Olenkin jo sairastunut masennukseen ja sen takia osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Välillä tuntuu etten kertakaikkiaan jaksa. Mikä avuksi? Olen rukoillut ja pyytänyt apua sitä kautta.
VASTAUS: Kuvaat elämää useamman sukupolven perheessä. Sinä ja äitisi asutte saman katon alla, tyttäresi poikansa kanssa käy välillä vierailemassa. Tällaisissa perhetilanteissa on aina omat ongelmansa. Helposti astutaan toisten reviirille eikä anneta heille riittävästi omaa tilaa ja rauhaa. Kuvauksesi perusteella kuulostaa kuitenkin siltä, että äidillesi on aivan erityisen vaikeata kunnioittaa toisten perheenjäsenten yksityisyyttä.
Mietin, onko asia aina ollut näin? Onko kyse äitisi persoonallisuuden piirteestä, ehkä sairaudestakin? Toisen asunnossa kulkeminen omin luvin, ehkä omilla avaimillakin, jatkuva moittiminen, vähättely ja mitätöinti kuulostavat henkiseltä väkivallalta sinua ja tytärtäsi kohtaan. Rahan pyytäminen vaikuttaa hyväksikäytöltä.
Millaiset mahdollisuudet sinulla on irtautua tilanteesta henkisesti ja fyysisesti. Voitko vaihtaa lukot ja pitää sitten avaimet tarkasti tallessa? Rahaa sinun ei tarvitse antaa. Jos keskustelu äitisi kanssa alkaa saada syyttelyn ja vähättelyn piirteitä, ehdotan, että lähdet heti pois. Voit sanoa rauhallisesti, että et kuuntele loukkauksia ja juttelet hänen kanssaan mielelläsi, mutta vain silloin, kun puhe on asiallista.
Ymmärrän vihan tunteesi äitiäsi kohtaan. Sinulla on täysi oikeus olla vihainen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että näistä tunteista puhuminen äitisi kanssa ei hyödytä mitään. Olisiko muita ihmisiä, joiden kanssa voisit puhua? Voisitko ottaa yhteyttä äitisi lääkäriin? Hän on vaitiolovelvollinen potilaansa asioista, mutta hän voi kuunnella sinua ja saada siten tärkeätä tietoa ja ehkä mahdollisuuden vaikuttaa jotenkin. Itse voit ainakin puhua omalle lääkärillesi. Toivottavasti sinulla on ystäviä, joiden kanssa voit jakaa jotakin tästä. Mielenterveystoimiston kautta voit myös kysyä keskusteluapua itsellesi, että jaksat. On tärkeätä, että et jää yksin näiden asioiden kanssa. Pidä omat rajasi arkielämässä niin hyvin kuin pystyt ja puhu näistä kokemuksista jonkun ulkopuolisen kanssa.
Entä mikä kaikki tuo sinulle iloa ja auttaa unohtamaan vaikeudet edes hetkeksi? Pyri säilyttämään ja lisäämään kaikkea sellaista elämässäsi.
KYSYMYS: Olemme olleet yhdessä 17-vuotiaasta saakka, pian 28 vuotta, joista 20 naimisissa. Meillä on kaksi ihanaa lasta, joista vanhempi armeijassa ja aloittelemassa omaa elämäänsä. Oma talo, terveyttä, töitä. Yhteiselo on ollut vaihtelevan myrskyisääkin, mutta olemme aina tykänneet tehdä asioita yhdessä ja olleet sitoutuneita ja luottaneet toisiimme.
Tai näin luulin. Keväällä näin vahingossa mieheni lähettämän viestin “tosi hyvälle” työkaverilleen. Pari kolme kuukautta ihmettelin mikä on meneillään, kun en kelpaa oikein muuhun kuin seksiin ja monet tapani tehdä asioita olivat arvostelun alla.
Nyt lävähti silmille tämän naispuolisen työkaverin huomionhakuinen esiintyminen eräässä tapahtumassa ja puhuimme asiasta mieheni kanssa. Naisellakin on perhe, pienet lapset. Toivoin, että mieheni jatkossa kertoisi minulle, jos pitää muuta kuin työhön liittyvää yhteyttä tähän naiseen ja näin luvattiin. Tästä ei kulunut kuin pari päivää ja minulle tuli olo, ettei kaikki ole ok. Tapojeni vastaisesti katsoin mieheni kännykkää ja siellä oli tältä naiselta hyvän yön toivotus suukkojen kera. Se oli vastausviesti eli mieheni oli lähettänyt ensin.
Olen nyt ihan rikki ja loukattu. En tiedä mitä tekisin. Luottamus meni sirpaleiksi. Mieheni itki myös ja kertoi tehneensä tätä ehkä jännityksen vuoksi. Ja katuvansa. Eikä halua että eroamme. En minäkään haluaisi, mutta miten pystyn ikinä enää luottamaan häneen?
VASTAUS: Teillä on pitkä yhteinen historia, perhe ja kokemusta tykkäämisestä sekä hyvästä yhdessäolosta. Vaikuttaa siltä, että miehesi ihastuminen työkaveriinsa tuli järkytyksenä teille molemmille, niin sinulle kuin hänellekin. Tällaisessa tilanteessa mieleen nousee monenlaisia mielikuvia, arvailujakin, siitä, mistä kaikesta voisi olla kysymys.
Pitkässä parisuhteessa voi puolihuomaamatta käydä niin, että keskusteleminen vähenee. Joskus alussa on voitu puhua paljon siitä, mistä kumpikin pitää, mitä toivoo elämältä, mitä tavoittelee, mitä pelkää, mihin suuntaan haluaa kulkea. Vähitellen suhteen päivittäminen jää taka-alalle. Kuvitellaan, että jo tiedetään ja tunnetaan toinen läpikotaisin ja osataan puolesta sanasta arvata, mitä hän on sanomassa ja ajattelemassa. Osin tämä on totta, mutta vaarana on se, että ei huomata, miten elämä muuttaa meitä. Uusia puolia itsestä nousee esille, monesta asiasta voi ajatella eri tavalla kuin ennen. Jos toisesta on tullut itsestäänselvyys, monta mielenkiintoista asiaa hänestä jää tietämättä ja suhteeseen alkaa hiipiä etäisyyttä.
Iälläkin on merkitystä. Neljän- tai viidenkympin kriisillä tarkoitetaan vaihetta, jossa ihminen oivaltaa, että elämä on suunnilleen puolivälissä ja on välitilinpäätöksen aika. Olenko tyytyväinen elämääni sen eri osa-alueilla? Haluanko jatkaa näin? Mitä haluaisin muuttaa? Oma kuolevaisuuskin nostaa päätään. En olekaan enää ihan nuori. Työssäkin voi olla raskasta eikä etenemismahdollisuuksia näy.
Nämä tunnelmat petaavat vahvan tilauksen ihastumiselle. Ihastuminen on huikea noste, joka säteilee kaikille elämänalueille. Sen vallassa voi kokea uutta nuoruutta ja voimaa, luovuutta, seksuaalisuuden kukoistamista.
En tiedä, onko näissä arvailuissani mitään kohdalle osuvaa teidän tilanteessanne, mutta puhumalla se selviää. Neuvoisin välttämään nopeita, äkkinäisiä ratkaisuja. Istukaa alas ja jutelkaa asioista. Puhukaa tunteista ja toiveista, seksistä, pettymyksistä, kipeistäkin asioista. Yrittäkää olla syyttämättä toisianne. Kuunnelkaa toisianne rauhassa ja yrittäkää ymmärtää, miltä toisesta tuntuu. Jos tunteet kuohuvat, ottakaa aikalisä ja vetäytykää erillenne vähäksi aikaa. Jatkakaa keskustelua sitten, kun kumpikin on rauhoittunut. Yrittäkää myös jatkaa mukavien asioiden tekemistä yhdessä, jotta koko elämä ei kapeudu vaikeiden asioiden selvittelyksi.
Teillä on hyvät mahdollisuudet selvitä tästä yhdessä. Suhteessanne on paljon toimivuutta, koska se on kestänyt näin kauan. Kriisi on aina uusi mahdollisuus. Se nostaa esille sen, että joihinkin asioihin tarvitaan muutosta. Keskustellen selviää, millaisiin asioihin suhteessanne olette tyytyväisiä ja mihin kaipaatte tuuletusta. Jos kahdenkeskinen puhuminen ei onnistu, kannattaa hakea apua pariterapiasta.
KYSYMYS: Olen 18-vuotias nainen, joten elämää on vielä nähtävänä paljon. Ongelmanani on entinen kumppanini.
Erosimme melkein vuosi sitten. Suhteemme oli kaunis, lukuunottamatta myrskyisiä riitoja. Ja lukuunottamatta sitä että petin häntä, internetissä keskustellen miesten kanssa rivoja.
Hän on ensimmäinen ihminen kehen olen syvästi rakastunut. Näen hänessä kaikki hänen huonot puolensa ja kaikki hänen hyvät puolensa ja silti voin vielä myöntää kuinka paljon rakastan tätä ihmistä. Hän ei ole joka naisen unelma tai valinta, mutta minusta hän on sellainen ihminen juuri minulle. Se Oikea.
Erottuamme juttelimme päivittäin, joko riitelimme tai olimme sovussa. Halailimme ja harrastimme seksiä, ihan kuten suhteessakin. Sitä kesti kuukauden tai kaksikin, kunnes hän löysi tyttöystävän ja minä jäin takaa-alalle. Riitelimme silti usein, koska olin erostamme sekaisin ja halusin selvittää asiat jotta minun olisi helpompi edetä elämässä eteenpäin ja oppia suhteessamme olleista virheistä. Emme nähneet kahteen kuukauteen, mutta netissä riitelimme hyvä ettei melkein joka päivä.
Kahden kuukauden aikana, olin kasvanut onnelliseksi ihmiseksi, opin rakastamaan itseäni ja tunsin olevani vahvempi ja mikä tärkeintä - yli eksästäni.
Kahden kuukauden jälkeen hän otti yhteyttä ja halusin jutella hänen kanssaan asiat halki kasvotusten. Tulimme minun luokseni, koska muualla emme saaneet rauhaa. Keskustelu meni hyvin, istuin kahden metrin päässä hänestä tuolilla ja hän istui sängylläni. Kunnes hän pyysi minua hieromaan hänen hartioitaan. Koin, että kyllä minä ystävänäsi voin näin tehdä.
Hän silitteli jalkojani ja minulle tuli hyvä olo. Turvallinen olo. Se olo, jonka vain hän saa aikaiseksi minussa. Se johti halailuun hänen aloitteesta, muttei muuhun.
Viikon päästä tapasimme sattumalta ja tällä kertaa hän halusi jutella. Menimme jälleen luokseni. Kommunikoimme vähän, kunnes hän alkoi pyytää ihan omituisia asioita minulta.
Halailimme jälleen, mutta tällä kertaa myös pussailimme. Ja yhtäkkiä olemmekin alasti ja harrastamme seksiä. Näin hän on pettänyt kumppaniaan ja meillä molemmilla on hirveä olo.
Siitä päivästä lähtien, hän tuli käymään luonani välillä. Juttelemaan, harrastamaan seksiä ja saamaan läheisyyttä - vaikka hänen tyttöystävänsä asuu minusta 7km päässä!
Ei aikaakaan kun eksäni erosi tämän naisen kanssa, naisen tahdosta, koska nainen oli pettänyt häntä. Eksäni ei kehdannut edes tuossa vaiheessa myöntää pettäneensä häntä, mutta kun minä petin eksääni netissä, hänen mielestään minun olisi pitänyt kertoa koko maailmalle asiasta.
Meillä jatkui kuukauden sellainen seksiä & läheisyyttä suhde. Hän tuli tänne paljonkin sen takia ja siinä vaiheessa hän vielä jutteli minulle oma-aloitteisesti.
Hän löysi uuden tyttöystävän ja alkoi seurustella. Koin olevani pohjalla, olin masentunut ettei hän vieläkään ymmärrä kuinka paljon olen uhrannut hänen vuokseen ja että olisin valmis tekemään kaikkeni että hänellä olisi hyvä olla, että myös minulla olisi hyvä olla.
He olivat seurustelleet melkein kolme viikkoa ja näin hän tulee käymään luonani. Harrastimme seksiä. Hän petti jälleen kumppaniaan. Eksäni kertoi minulle, että nainen ei anna hänelle mitään läheisyyttä ja siksi hän tekee näin. (eksäni tarvitsee läheisyyttä paljon)
Toiminta jatkui, seksiä silloin tällöin. Otin usein puheeksi että haluan suhteen hänen kanssaan ja kuinka rakastan häntä. Kun olin kysynyt (ensimmäisen tyttöystävän vaiheessa) että pystyisikö hän seurustelemaan kanssani enää koskaan, hän totesi että ehkä joskus vielä.
Kun hän oli eronnut toisesta naisesta, kysyttyäni saman kysymyksen.. sain vastaukseksi että minulla olisi ollut mahdollisuuksia aina näinä kertoina kun hän on käynyt luonani, mutta koska minä olen yhä samanlainen (hänen sanojensa mukaan valehteleva, turhasta raivoava itkupilli, omien ongelmieni hänen niskaan heittäjä) eli koska en ollut muuttunut, niin hän ei halunnut olla kanssani. Tästä vielä kuukausi kaksi eteenpäin, hän sanoi ettei enää ikinä haluaisi seurustella kanssani. Harrastimme silti seksiä ja läheisyyttä, nauroimme ja kaikki tuntui hänen käynneissään ihan samalta kuin se suhteessakin oli.
Nyt hommaa on jatkunut 7 kuukautta. Pari viikkoa sitten vedin hänelle äärettömät raivarit, koska olin ollut kotipaikkakunnallani pohjoisessa lomailemassa ja näkemässä perhettäni sekä vanhoja ystäviäni, sitten hän pyytää minut tänne monen sadan kilometrin päähän koska hänellä on tärkeätä asiaa, jota ei voi sanoa kuin kasvotusten, enkä saisi kuulla asiaa jos en lähtisi seuraavana päivänä ja koska olemme molemmat halukkaita. Hänen tärkeä asiansa ei ollut sellainen jonka takia olisi pitänyt tulla tänne. "Minä vain halusin seuraa."
Olin vihainen, koska täällä kotona olin monesti ahdistuksen partaalla. Ystäväni asuivat muualla tai olivat töissä, joten yksin oli oltava paljon.
Riitelymme jälkeen hän ei ole kovinkaan puhunut minulle aloittaen itse keskustelua. Hän ei käy juurikaan vaikka lupasi käydä usein. Ainoa hetki jolloin hän puhuu, on kun hän tarvitsee jotain. Rahaa tai seksiä tai kiihoketta. Viime aikoina kun hän jutteli minulle, hän monesti totesi että juttelee minulle koska hänellä on tylsää ja muut eivät puhu hänelle.
Ongelmani ydin on riippuvuus hänestä. Koen olevani riippuvainen hänestä sillä ajattelen häntä usein, johtuen siitä että elämäni pyöri 1,5vuotta hänen ympärillään koska olin jättänyt pohjoiseen entisen elämäni hänen vuokseen. Kun näen unia, hän on jokaisessa jonka muistan - ihan tosi!
Istun kotona ja mietin mitä hän tekee, katselen koska hän on viimeksi ollut facebookissa paikalla tai whatsappissa, mietin miksei hän juttele minulle enää, kun käyn kaupassa mietin sitä jos hän tulee käymään niin onhan minulla jotain mitä hän voi syödä, ostan alusvaatteita miettien että hän varmaan pitää näistä, en voi kuvitella harrastavani seksiä kenenkään muun kanssa..
En halua olla riippuvainen hänestä. Enää en näe unia hänestä enkä ajattele ihan jatkuvasti. Minulla on deittipalstoilla ilmoituksia ja kuvasivustoilla kuvia, mutta en ole löytänyt ihmistä joka erottuisi edukseen kuten eksäni. Suurin osa on pelkän seksin perässä juoksevia niljakkeita.
Olen hyväksynyt että olemme eronneet ja ettemme palaisi koskaan yhteen, vaikka silti toivon sitä enemmän kuin mitään maailmassa että saisin olla hänen ja tehdä asiat toisella tavalla kuin ennen, mutten voi ketään pakottaa.. Olen yrittänyt olla juttelematta hänelle ja siinä onnistunkin, kunnes hän puhuu minulle. En halua katkaista välejä, koska joudumme tulemaan toimeen jokatapauksessa opiskelujen vuoksi. Enkä halua ottaa laastariksi ketään, koska se on epäkunnioittavaa ketään kohtaan enkä halua seurustella jonkun kanssa jollen ole siihen täysin valmis.
Tarvitsen apua.
Läheisriippuvainenko?
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Jo se, että kirjoitat vaiherikkaasta puolestatoista vuodesta entisen kumppanisi kanssa, kertoo hänen merkityksestään elämässäsi. Kerroitkin hänen olevan ensimmäinen ihminen, johon olet (ollut) syvästi rakastunut. Ensimmäinen rakkaussuhde koskettaa meitä erityisesti ja toisaalta sen päättyminen tekee erityisen kipeää.
Kautta kirjoituksesi saan sen käsityksen, että olet varma omista tunteistasi: rakastat häntä, hän on sinulle Se Oikea, tunnet turvallisuutta vain hänen seurassaan, vertaat muita miehiä häneen... Toisaalta viime aikoina olet tunnetasolla jo hieman irrottautunut hänestä. Sen sijaan exäsi tunteet jäävät minulle kuvauksesi perusteella kysymysmerkiksi tai ainakin ne vaikuttavat varsin ristiriitaisilta. Välillä hän viestittää yhteenpaluunne olevan vielä mahdollinen, toisinaan taas ei. Tämän täytyy olla sinulle todella rankkaa. Kirjoitit hänen puhuvan sinulle nykyisin vain silloin kun hän tarvitsee sinulta jotakin: rahaa, seksiä tai kiihoketta. Jäin miettimään, että entä mitä sinä tarvitset? Riittääkö sinulle se, että saat viettää hyviä hetkiä exäsi kanssa silloin tällöin, hänen ehdoillaan? Vai kaipaatko kuitenkin kokonaista ihmissuhdetta, jossa myös sinun tarpeesi tulevat huomioiduksi?
Kirjoitit ongelmasi ytimen olevan riippuvuutesi häneen. Olet jättänyt entisen elämäsi pohjoisessa hänen vuokseen ja koet itsesi uudessa asuinpaikassa yksinäiseksi. Olet etsinyt uutta miesseuraa netistä vaikka toisaalta epäiletkin valmiuttasi ryhtyä vielä uuteen suhteeseen. Jäin pohtimaan kohdallasi enemmänkin itsenäistymisen ja yksin olemisen teemoja kuin (läheis)riippuvuutta. Oletko asunut aiemmin yksin? Ovatko kaikki sukulaisesi ja ystäväsi jääneet pohjoiseen? Onko kontakti heihin säilynyt puhelimen, sähköpostin, ym. kautta? Joskus yksinäisyyden hetkellä puhelinsoitto vanhalle ystävälle voi olla parasta terapiaa. Oletko löytänyt uusia kavereita ja harrastuksia nykyisestä asuinpaikastastasi? Mitä tarvitsisit jotta oppisit nauttimaan myös ajoittaisesta yksin olemisesta? Miten löytäisit turvan itsestäsi?
Mitäpä jos panostaisit tässä vaiheessa omaan hyvinvointiisi ja lähtisit rakentamaan omaa elämääsi uudella paikkakunnalla tutustuen sen tarjoamiin mahdollisuuksiin? Jos saisit muuta ajateltavaa, sinun ei ehkä tarvitsisi enää niin seurata exäsi liikkeitä Facebookissa ja Whatsuppissa tai varautua hänen mahdolliseen vierailuunsa. Kerroit tapaavasi exääsi opintojen puitteissa jatkossakin, mutta voisiko se riittää ainakin tässä vaiheessa? Jotenkin ajattelen niin, että sinä ansaitset enemmän kuin mitä exäsi on tällä hetkellä valmis sinulle antamaan. Itsensä riuhtaiseminen irti vaikeasta ihmissuhteesta voi tehdä aluksi kovin kipeää, mutta pitkällä tähtäimellä se voi kuitenkin olla parempi ratkaisu. Jos vielä myöhemmin haluatte kumpikin pohtia parisuhteen uutta mahdollisuutta, tapahtuisi se sitten nk. puhtaalta pöydältä.
Omien ajatustesi ja tunteittesi selventämiseksi suosittelen sinua hakemaan keskusteluapua opiskelijaterveydenhuollosta. Kuten alussa kirjoitit, olet vasta 18-vuotias ja sinulla on elämää vielä paljon nähtävänä. Ole avoin uusille mahdollisuuksille... kokonaiselle elämälle.
KYSYMYS: Olemme olleet aviomieheni kanssa yhdessä liki 9 vuotta. Suhteemme on ollut aina melko myrskyisä ja alkuaikoina varsin intohimoinen. Olemme persoonina hyvin erilaisia, ja erilaisuus alkaa olla itselleni vaikea pala purtavaksi.
Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vähemmän vietämme aikaa yhdessä, ja on entistä hankalampaa keksiä yhteistä tekemistä, joka tyydyttäisi molempia. Myötäilen paljon mieheni mielenkiinnon kohteita, jotta voisin olla osa hänen maailmaansa, ja että hän viettäisi aikaa kanssani. Juttelemme yleensä hänen harrastuksistaan ja mielenkiinnon kohteistaan. Minulle omista asioista mies ei osaa puhua, kun ne eivät häntä kiinnosta.
En osaa enää ehdottaa mitään yhteistä tekemistä, koska järestään mies on tyrmännyt ne sillä, ettei häntä kiinnosta, ei jaksa tai ei ehdi. Viikonloput on pahimpia. Kun aikaa olisi, mies juo, jolloin minä jään taas paitsioon. Olen sanonut tästä, mutta ei ole hyödyttänyt. Itse en juo, koska olen raskaana, enkä haluaisi enää viettää viikonloppuja alkoholin parissa kuin korkeintaan satunnaisesti.
Olen sanonut olevani yksinäinen. Olen tottunut olemaan yksin, mutta enää en sitä jaksaisi, että saman katon alla asuva olento ei jaa kanssani mitään, mistä minä pidän. Aina kaikki valitaan miehen maun mukaan, ruoka, elokuva, musiikki, ajanviettotapa, jopa seksikin on nykyään niin, ettei minun kannata tehdä aloitetta. Odotan vain, milloin hän näkisi minut sellaisena kuin olen, tuntuu, ettei hän edes tunne minua, enkä suoraan sanottuna tunne enää itseänikään.
Mitä siis tehdä? Pääni on niin sekaisin tilanteesta, etten näe metsää puilta ja tunteeni vaihtelevat rakkauden kaipuusta vihaan. Mies ei enää ottaudu keskusteluun, mikä sekin on uutta. Ennen naimisiinmenoa voitiin puhua asiat puhki, nyt ne roikkuvat ilmassa kuin löysässä hirressä. Jostain syystä emme enää edes ymmärrä toistemme puhetta. Olen monta kertaa yksinkertaisesti käsittänyt asioita väärin, ja mies sitten huutaa että minulle pitää vääntää asioita rautalangasta. Sitten minä olen ihan ihmeissäni, että mistä on oikein kyse. Meillä ei ole edes yhteistä kieltä, vaikka samaa murretta puhummekin.
VASTAUS: Teillä on vuosien yhteinen historia ja olette päätyneet myös hankkimaan perheeseenne lapsen. Suhteessanne on siis ollut sellaisia asioita, jotka ovat kantaneet ja kestäneet kauan. Olisiko tässä kohtaa muistelemisen aika? Jospa viettäisitte yhteisen illan ja valokuvia katsellen tai ihan muuten vain keskustellen kävisitte läpi yhteistä historiaanne. Kuinkas me oikein kohdattiin? Mitä tapahtuikaan, kun...? Millaista intohimoa välillämme oli? Eniten tykkäsin, kun sinä... Mitä me haluttiinkaan tehdä yhdessä? Mitä minä edelleen haluaisin sinun kanssasi tehdä? Vielä vuosienkin jälkeen pidän siitä, kun sinä.. Mitä entistä mukavaa haluaisin meidän virittelevän uudelleen? Mitä uutta ja erilaista haluaisin kanssasi yhteiseen elämäämme?
Lapsen tulosta olisi hyvä puhua paljon. Ehkä se vaatii ihan oman iltansa. Mitä odotuksia, toiveita ja pelkoja siihen sisältyy. Miten voitte tukea toistenne vanhemmuutta? Miten säilytätte parisuhteenne tullessanne vanhemmiksi? Millaisia lapsuusmuistoja teillä on? Kaivakaa esiin lapsuuden valokuvia ja kertokaa niistä toisillenne.
Muutostoiveita on helpointa lähteä esittämään sitä kautta, että ensin kertoo siitä, mitä toisessa arvostaa ja rakastaa. Tiedättehän sen sanonnan, että yhtä negatiivista palautetta kohti pitäisi antaa viisi positiivista.
Muistelkaa siis menneitä, hyviä aikoja. Mitä sieltä voi ammentaa tähän päivään? Kritiikkiä voi esittää toivomusten muodossa. Silloin on helpompi ymmärtää, että minä ihmisenä olen hyvä ja kelpaan. Toimintaani voin kuitenkin muuttaa, jos saan kiinni siitä, miltä se toisesta tuntuu ja miten paljon muutos häntä ilahduttaisi.
