Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olemme olleet mieheni kanssa parisuhteessa melkein kolme vuotta, ja kokonaisuudessaan olen tuntenut hänet seitsemän vuotta. Voisin sanoa että hän on elämäni rakkaus ja tunnen itseni onnekkaaksi kun olen hänet elämääni saanut. Olemme molemmat n. 30-vuotiaita.

Voisitteko antaa minulle neuvoja tähän tilanteeseen? Kiitos...

Petetty

VASTAUS: Sinulle on juuri paljastunut avomiehesi uskottomuus hänen palattua kolmen kuukauden työrupeamalta. Viimeisen vuoden ajan olette olleet miehesi työkomennusten takia etäsuhteessa muutaman kuukauden jaksoissa. Kerrot, että suhteenne aikana olet aiemminkin löytänyt pieniä merkkejä avomiehesi epärehellisyydestä, mikä on saanut sinut salaa tutkimaan hänen puhelintaan. Nyt uskottomuuden paljastuttua mietit, voitko luottaa häneen ja miten luottamuksen saisi takaisin. Sanot, että halusit työstää tätä kriisiä mahdollisesti terapian avulla ja saada suhteenne toimimaan.

Kerrot, että teillä on ollut toimiva seksielämä. Tunnepuolen asioissa ja riitojen selvittelyssä kommunikointinne ei kuitenkaan ole ollut toimivaa. Aiemmin paljastuneet pienemmät epärehellisyydet ovat jääneet käsittelemättä. Ne ovat siten jääneet vaikuttamaan sinuun ja suhteeseenne. On hienoa, että suhteessanne on toimivaa läheisyyttä ja seksuaalista vetovoimaa. Kuitenkin parisuhteen syvempi yhteys, läheisyys ja turvallisuus syntyvät vasta sitten kun pari pystyy jakamaan ja ottamaan vastaan kummankin kipeitä tunteita, pelkoja ja epävarmuuksia. Näiden asioiden yhteinen jakaminen ei ole jostain syystä suhteessanne onnistunut.

Sen sijaan, että otat yhteyttä tähän kolmanteen osapuoleen, ehdotan, että otat asiat puheeksi miehesi kanssa. Ei siis riitä, että puhutaan vain siitä mitä tapahtui, vaan yritätte löytää ymmärrystä sille miksi niin tapahtui. Miehesi on sanonut pettämisen johtuneen hänen huonosta itsetunnostaan. Hän liittää sitä johonkin omaan syvempään tunteeseensa, kenties riittämättömyyden tunteeseen, kelpaamisen tunteeseen, yksinäisyyden pelkoon. Pitkät erossa olemisen ajat ovat usein parisuhteelle kuormittavia, kun tavalliset keinot säilyttää yhteyttä parin välillä eivät ole mahdollisia. Erossa oleminen siten usein myös paljastaa alla olevia pelkoja ja epävarmuuksiamme. Jos emme tunnista ja pysty puhumaan näistä alla olevista tunteista niin me vain reagoimme, esim. uskottomuudella.

Uskottomuus on usein äärimmäinen stressi parisuhteelle ja siinä oleville ihmisille, joten kaikki kuvaamasi on hyvin ymmärrettävää ja tyypillisistä reaktiota kriisitilanteeseen. Tämä on kuitenkin myös nk. tuhannen taalan paikka oppia jotain uutta itsestänne ja suhteestanne, ja löytää sitä kautta myös uusia tapoja liittyä toisiinne. Mutta ennen kuin luottamuksen ja yhteisen suhteen uudelleen rakentaminen on mahdollista, tilanne on pysäytettävä. Tällä tarkoitan sitä, että on varmistuttava ja yhdessä sovittava, että miehesi suhde on kokonaan loppu. Kerro hänelle toiveestasi saada suhteenne toimimaan. On tärkeää, että myös sinä pystyisit olemaan rehellinen ja kertomaan oman osuutesi mutta myös omat pelkosi ja epävarmuutesi. Se, että mietit niitä yksin ei rauhoita pelkojasi eikä tuo sinulle turvallisuuden tunnetta.

Pariterapia on usein hyvä apu uskottomuuden kautta esiin nousevien teemojen käsittelemiseen. Ulkopuolisen ammattiauttajan avulla on usein helpompaa päästä käsiksi keskeisiin asioihin. Vaikka paikkakunnallanne ei ole perheasiain neuvottelukeskusta, saattaa olla, että kunnallanne on ostopalvelusopimus jonkun keskuksen kanssa, tai pääsy lähellä sijaitsevaan keskukseen. Monet käyvät pariterapiassa pitkienkin matkojen päässä. Automatkat voi hyödyntää esim. terapiassa esiin tulleista asioista juttelemiseen tai vain yhteisenä parisuhdeaikana.

Ennen kaikkea toivon sinulle, että et jää yksin ajatustesi ja tunteittesi kanssa, vaan että sinäkin paljastat itsesi.

Kaikkea hyvää kesäänne!

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Eli olen ollut nykyisen naisen kanssa 2,5 vuotta yhdessä ja nyt on ero tulossa naisen suunnalta. Hän oli 2kk työmatkalla ja sen jälkeen oli muuttunut paljon. Pettämistä en usko, mutta ihastumista oli. Kun palasi kotiin niin halusi melkein heti eroa ja itse sitä en todellakaan haluaisi. Olemme vielä parin viikon päästä lähdössä viikoksi ulkomaille viikoksi.. Mitä voisin tehdä ettei ero tule? Mitä te olette tehneet ja onko onnistunut?

Paljon tuli asiaa ja paljon varmaan jäi uupumaankin. Olisin kiitollinen jos saisin kokemuksia ja vinkkejä tähän surulliseen aiheeseen!

RakkaudenKadottanutMies 25v

VASTAUS: Kerrot, että 2kk työmatkan jälkeen avopuolisosi on muuttunut ja haluaa eroa. Kaksi ja puoli vuotta kestäneessä suhteessanne on ollut paljon riitoja, mutta kuvaat myös teidän nauttineet toistenne seurasta. Toisaalta olette myös hänen aloitteestanne eronneet jo kaksi kertaa aiemminkin ja päätyneet silti jatkamaan. Nyt mietit mitä voisit tehdä, jotta eroa ei tulisi.

Et kerro viestissäsi mitkä ovat ne syyt, mitä hän on sanonut olevan eroajatusten taustalla. Ovatko riidat ja eroajatukset aiemminkin liittyneet erillään olemiseen vai johonkin muuhun? Riidat eivät sinällään tarkoita, että suhde olisi huono. Monissa onnellisissa parisuhteissa on myös riitoja. Sen sijaan toistuvat eropohdinnat ovat huolestuttavia suhteen kannalta. Joskus ne kertovat ihmisen omassa mielessä käynnissä olevasta prosessista, joka ei välttämättä liity suoraan parisuhteeseen. Tällaiset tilanteet voivat olla oman itsenäistymiskehityksen vaiheita. Tällöin ihminen usein kyselee itseltään kuka minä olen ja mitä minä haluan. Joskus taas eropohdinnat liittyvät tyytymättömyyteen parisuhteessa. Joskus eroajatukset voivat olla sekoitus kumpaakin. Joka tapauksessa kuulostaa siltä, että puolisosi on jo pidemmän aikaa miettinyt eroa. Asia on hänen mielessään selvästi ristiriitainen, niin kuin eroajatukset usein ovat. Monissa suhteissa, vaikeissakin, on paljon hyvää, josta myös pitää luopua erossa. Jos puolisosi eropohdinnat liittyvät siihen, että hän on jollain tapaa tyytymätön suhteeseenne, olisi tärkeää puhua näistä syistä ja yhdessä miettiä onko niille asioille jotain tehtävissä.

Parisuhteen jatkamiseen tarvitaan kummankin aito halu jatkaa. Jos toinen miettii eroa tai haluaa erota, ei oikeastaan ole muuta tehtävissä kuin yrittää ymmärtää eroajatusten taustalla olevia syitä ja yrittää omalta osaltaan korjata niitä, erityisesti jos ne liittyvät tyytymättömyyteen suhteessa. Joskus eroa haluava puoliso on eropäätöksessään jo niin pitkällä, että hän ei edes halua suhteen korjaantuvan tai parantuvan. Kaikenlainen liiallinen yrittäminen, takertuminen, vaatiminen tai pakottaminen usein vain lisäävät toisen osapuolen halua irrottautua. Vaikka on ymmärrettävää, että tunnet hätää ja surua suhteenne mahdollisesta päättymisestä, niin on tärkeää, että pystyt antamaan hänelle riittävän tilan tehdä omat ratkaisunsa. Parisuhteen kannalta ei ole kestävä ratkaisu, että saa toisen houkuteltua tai ylipuhuttua jäämään suhteeseen. Silti sinun ei tarvitse olla erosta samaa miltä. Moni pari eroaa niin, että vain toinen sitä haluaa.

Vastaukseni tulee myöhässä. Kenties olette jo lähteneet yhteiselle matkalle tai päätyneet erilleen. Toivotan teille hyvää yhteistä kesää tai jos niin käy, niin hyvää kesää erosurusta huolimatta.

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen 35v mies ja avopuolisoni 33v nainen. Olemme olleet ja asuneet yhdessä nyt 5v. Meillä on ollut välillä melkoista vuoristorataa. Alussa minulla oli osittainen työttömyysjakso jolloin olin enemmän kotosalla ja omasta tilastaan tarkka puolisoni kiukustui tähän. Tavallaan sen ymmärrän mutta koin vaikeaksi vain lähteä kaupungille joka ilta, että hän saisi olla illan rauhassa. Hankalaa kaikkiaan eritellä yksittäistä ongelmaa - on vain selvää, että koen niitä olevan mutten enää ole yhtään varma niiden alkuperästä ja edes todellisuudesta. Välillä tunnen olevani mietelmieni kanssa niin yksin, että kallistun uskomaan, vian olevan minussa mistä seuraa osaltani valtavaa turhautuneisuutta ja sulkeutuneisuutta koska koen, etten tule kuulluksi tai ymmärretyksi alkuunkaan. Kumppanini on syyttänyt minua ongelmieni omimisesta missä tavallaan myös on totta. Saatan tehdä niin, sen jälkeen kun koen, että niiden julki tuominenkaan ei muuta mitään.

VASTAUS: minulle tuli kirjeestäsi jotenkin surullinen olo. Kuulostaa siltä, että olet sitoutunut parisuhteeseesi ja valmis tekemään töitä sen eteen, mutta et saa oikein avopuolisoltasi vastakaikua. Olet kunnioittanut kumppanisi oman ajan ja tilan tarvetta. Puoli vuotta kestänyt nukkuminen olohuoneen lattialta on jo varsin äärimmäinen esimerkki tästä. Ymmärtääköhän puolisosi, kuinka paljon olet valmis hänen vuokseen tekemään? Arvostaako hän sitä?

Olet ilmeisen herkkä ja tunteellinen mies, joka kaipaisi niin fyysistä kuin henkistäkin läheisyyttä. Tällä hetkellä kumppanisi ei kuvauksesi perusteella vastaa näihin tarpeisiisi. Kuinka kauan jaksat vielä odottaa? Missä menee sinun rajasi?

Kirjoitit teidän yrittävän hankkia lasta, mutta se ei ole vielä tutkimuksista huolimatta onnistunut. Kuinka tämä on vaikuttanut parisuhteeseenne? Onko se mahdollisesti etäännyttäneet teitä toisistanne? Joskus käy niin, pidempään jatkunut tahallinen lapsettomuus alkaa nakertaa parisuhdetta ja heijastuu negatiivisesti myös seksielämään. Seksistä voi tulla ikäänkuin vain väline saada toivottu lapsi, jolloin seksi itsessään ei enää ole nautinto. Kirjoitit kaipaavasi seksiä enemmän kuin sitä tällä hetkellä on, mutta toisaalta kaipaisit myös hellyyttä ilman painetta seksiin. Oletteko kyenneet keskustelemaan tästä asiasta keskenänne?

Kirjoitat puolisostasi arvostavasti ja kerrot hänessä olevan paljon viehättäviä piirteitä. Olette samalla alalla, mikä yhdistää teitä. Toisaalta koet koet tunnetasolla jääväsi kovin yksin. Kuinka kauan arvelet vielä jaksavasi tätä? Onko sinulla ystäviä, joiden kanssa voit jakaa mieltäsi painavia asioita?

Olet harkinnut pariterapian ehdottamista puolisollesi ja suosittelen tätä lämpimästi! Kirkon perheneuvonta tarjoaa luottamuksellista ja maksutonta keskusteluapua. Lähimmän Perheasiain neuvottelukeskuksen yhteystiedot löydät netistä. Terapeuttista keskusteluapua voi hakea myös yksityissektorilta.

Toivon kaikkea hyvää tulevaisuuteesi!

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Olen seurustellut mieheni kanssa tasan kolmevuotta. Suhde alkoi niin että molemmat olimme omalla tavallaan menneissä kumppaneissa kiinni vaikkei seurusteltu enää heidän kanssaan mutta silti halusimme tutustua toisiimme koska tunsimme suurta vetovoimaa toisiamme kohtaa ja meillä riitti naurua,kuumia öitä ja lempeitä aamuja ja kiihkeitä päiviä kuumana kesänä yhdessä. Itse jo melko pian tiesin haluavani olla hänen kanssaan enemmän kuin sillon olimme, hänkin kertoi haluavan.

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Se oli koskettavaa luettavaa. Kirjoitit, että suhteenne alkuvaiheessa teillä oli miehesi kanssa paljon naurua, kuumia tunteita ja kiihkeyttä. Tämä ensimmäinen kesänne kuulostaa lähes "paratiisimaiselta" vaiheelta. Usein suhteen alkuvaiheeseen kuuluukin tällainen ihana ja kuuma vaihe, joka muuttuu suhteen edetessä toisenlaiseksi. Meillä kaikilla on kuitenkin kaipuu takaisin "paratiisiin"; siihen ihanaan ja koukuttavaan rakastumisen huumaan. Toki näitä paratiisimaisia hetkiä voi olla pitkässäkin parisuhteessa, mutta ei jatkuvasti. Seksin määrä yleensä vähenee suhteen jatkuessa pidempään, mutta sen laatu voi jopa parantua.

Jos ymmärsin oikein, luottamuspula on vaivannut suhdettanne melko pitkään. Miehesi varjelee tarkasti yksityisyyttään ja tämä luonnollisesti epäilyttää sinua. Varsinkin kun hän on jäänyt aiemmin kiinni deitti/porno/nettiseksi -vierailuistaan. Tilannetta tuskin helpottaa se, että miehensi syyttää sinua sairaaksi ja epäluuloiseksi sekä uhkailee erolla. Miehesi fyysinen etääntyminen ruokkii vielä epäluuloisuuttasi. Minusta tässä olisi tärkeä keskustelun paikka. Teidän olisi hyvä päivittää suhteenne pelisäännöt, jotka olisivat molemmille samat. Avoimuus, rehellisyys, luottamus ja luottamuksen arvoisena oleminen ovat parisuhteen kulmakiviä. Kun nämä asiat ovat kunnossa, ei epävarmuudelle ja toisen kontrolloimiselle ole tarvetta.

Kerroit rakastavasi miestäsi. Olet vaihtanut paikkakuntaa, luopunut koirasta ja tehnyt muitakin uhrauksia hänen vuokseen. Entä miehesi - onko hän luopunut tai tinkinyt jostakin sinun vuoksesi? Kirjeesi lopussa kuvasit elämäntilanteesi olevan raastava ja kaukana onnellisuudesta. Vaikuttaakin siltä, että toisaalta olet sitoutunut suhteeseen ja valmis tekemään edelleen töitä sen eteen, toisaalta et jaksaisi enää päivääkään. Tilanne on ristiriitainen. Olen samaa mieltä kanssasi, että tällaisena suhteenne ei voi enää kauan jatkua.

Voimia muutoksen tielle - joko yhdessä tai erikseen!

Lämpimin ajatuksin
perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Olen monesti kirjoittanut tänne samasta asiasta eli siitä, että minun on vaikea päästä yli ensimmäisestä suhteestani, joka päättyi siihen, että eksäni petti minua suutelemalla luokallaan olevaa tyttöä (josta oli tullut hänen "hyvä" ystävänsä uudessa koulussa) ja meni tälle yöksi. Olin epäillyt asiaa eksäni käytöksen takia, mutta en uskaltanut ottaa asiaa puheeksi, koska pelkäsin eksäni loukkaantuvan. Eniten minua inhottaa se, että monien todisteiden perusteella tämä tyttö oli hyvin ihastunut eksääni ja jos minä en ollut paikalla, hän lähenteli ja kaikkea. Eksäni puolustautui sanomalla, että hän oli kaikkia kohtaan sellainen. Tyttö oli minua kohtaan kylmä ja kuin minua ei olisi ollutkaan, mikä ystävieni mukaan johtui siitä, että olin hänen ihastuksensa tyttöystävä. Eksäni jättäessä minut eron syiksi hän sanoi masennukseni ja tunteiden kuolemisen.

Yritin seurustella toisen miehen kanssa yli kymmenen kuukauden päästä erosta (halusin olla yksin ja moni muukin oli minua yrittänyt, mutten tahtonut laastarisuhdetta), mutta huomasin ahdistuneeni enemmän ja pistin poikki parin viikon jälkeen. Käytännössä päädyimme yhteen, koska mies oli ihastuneempi minuun kuin minä häneen ja yksi yhteinen ystävämme vähän niin kuin järjesti sen, esimerkiksi vähän vääristelemällä minun käytöstäni että käyttäydyin kuin ihastunut. Luulin olevani, mutta sitten huomasin, etten ollut tosissani. Ero miehestä onnistui ilman riitaa ja hän vaikutti ymmärtävän, vaikka valitettavasti särjin hänen sydämensä. Oloni helpottui, kun ero tapahtui, vaikkei kyyneleiltä säästytty ja olen pahoillani hänen puolestaan, mutta olen varma, että jossain tuolla on joku, joka tulee rakastamaan häntä, vaikka valitettavasti se ei tule olemaan minä.

Jotenkin se miten edellisen suhteeni päättyi kummittelee yhä ja jostain syystä syytän siitä itseäni... Minulle on jopa sanottu, että: "Harmi, kun et pystynyt pitämään miestäsi." En ole ollut tekemisissä sen ihmisen kanssa, joka sanoi minulle noin. Myös se, että meillä on yhteinen kaveripiiri eksän kanssa aiheuttaa minussa ahdistusta eikä minua huvittaisi olla eksäni kanssa missään tekemisissä enää ikinä (meillä on yhteinen kummipoika). Varsinkin en tahdo tavata tätä eksäni nykyistä tyttöystävää, koska tiedän nyt, mitä sinä kohtalokkaana yönä tapahtui ja kaiken lisäksi kuulin siitä eksäni entiseltä parhaalta ystävältä enkä eksäni suusta erotessamme. En tiedä, kumpi teki sen suudelman kanssa aloitteen, mutta epäilemme tätä naista... Eksä kaiken lisäksi asui asunnollani vaikka olimme eronneet ja hän seurusteli tämän naisen kanssa jo (jätti myös kivan sotkun "kiitokseksi") Minulla on muuten asiat kunnossa elämässä kuten koulu sujuu ja on luokkakavereita, mutta menneisyys vain kummittelee ja välillä iltaisin vajoan niin suureen itseinhon ja häpeän valtaan, että satutan itseäni. Minulla on lääkitys ja käyn ammattilaisen juttusilla. Pelkään vähän sitä, etten pääse eteenpäin ja joskus luovutan. Mitä minun pitäisi tehdä??

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot vanhan suhteen päättymisen kummittelevan yhä mielessäsi. Tapahtunut saa sinut syyttämään miesystäväsi uskottomuudesta itseäsi ja pahimmillaan vajoat suureen itseinhon ja häpeän valtaan. Pelkäät että et pääse eteenpäin ja luovutat. Kysyt mitä sinun pitäisi tehdä.

Kirjoituksestasi käy ilmi, että käyt ”ammattilaisen juttusilla” ja että olet kysynyt neuvoa täältä Suhdeklinikaltakin jo monta kertaa. Mietin kuka on tämä ammattilainen eli oletko kelan tukemassa psykoterapiassa, psykiatrian klinikalla vai asiakkaana jossain muualla. Kerrot eksäsi sanoneen suhteen loppumisen syyksi masennuksesi. Mietin miten voit tällä hetkellä. On hienoa, että olet hakenut apua tilanteeseesi! Kuten olet huomannut, Suhdeklinikan vastaukset ovat ensiaputyyppisiä, ne eivät ole riittävä apu tilanteessasi.

En tiedä mitä sinulle on aiemmin vastattu, mutta luotan kollegoideni antaneen sinulle hyviä näkökulmia asiaan. Otan tässä esiin minua eniten mietityttäviä asioita. Kerrot, että et uskaltanut ottaa puheeksi eksän suutelua ja yön viettämistä toisen naisen kanssa, koska pelkäsit että hän loukkaantuu. Miksi pelkäsit toisen loukkaantumista niin paljon? Sinua oli kohdeltu huonosti, mutta mietit paljon hänen tunteitaan. Tämä todennäköisesti liittyy kertomaasi itsesi syyllistämiseen tilanteesta. Tätä tarkastelemalla ammattiauttajasi kanssa varmasti pääsette jonkin tärkeän ja ehkä kipeän asiaan äärelle sinun historiassasi. Mainitsemasi häpeä ja itseinho ovat syviä ja voimakkaita tunteita. Hienoa, että tunnistat ne! Toivottavasti olet myös niistä puhunut terapeutillesi. Syvien tunteiden käsitteleminen vie aikaa. Tunnetyöskentelyn kautta löytyy varmasti myös ymmärrystä siihen, miksi petetyksi ja jätetyksi tuleminen juuri tuosta suhteesta on sinulle niin voimakas ja ylitsepääsemätön asia.

Eniten minua jäi mietityttämään kirjoituksessasi luovuttaminen. Mitä se tarkoittaa? Onko sinulla ollut itsetuhoisia ajatuksia, suunnitelmia tai jopa tekoja? Näistä kaikista on hyvin tärkeää keskustella turvallisessa terapiasuhteessa, joka on säännöllistä ja usein toistuvaa. Kelan psykoterapian avulla moni ihminen on saanut toivoa elämäänsä. Se on iso ajallinen satsaus ja myös maksaa, mutta se on pieni hinta hyvästä tulevaisuudesta!

Kaikkea hyvää ja parempaa vointia sinulle toivoen,

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olen seurustellut avomieheni kanssa kohta 5vuotta, suhteemme alkutaipaleelle mahtui paljon ikäviä asioita. Pettämistä, nettideitti-sivuja mieheni osalta. Nyt meillä on lapsi joka on ensi viikolla vuoden. Suhteemme on kuihtunut lapsen myötä vielä enemmän siitä mitä se jo oli.. olemme jatkuvasti riitelemässä, mieheni ei kovin anna minulle huomiota tai osoita rakkauttaan, seksiä on kerran vkossa ja sekin on nopeaa paineiden purkua. Rakastan miestäni ja en tahdo erota mutta en myöskään halua että parisuhteemme on sitä että kinastellaan jatkuvasti eikä suhteessa ole enään mitään ns kipinää.. mitä voisin/voismme tehdä suhteemme parantamiseksi? Kiitos jo etukäteen neuvoista!

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Tilanteenne on varmasti varma monille pienten lasten vanhemmille. Vanhemman rooliin asettuminen vie tilaa parisuhteen miehenä ja naisena olemiselta. Arki uuvuttaa aivan eri lailla kuin ennen lapsia. Vauva-aikana joskus työssäkäyvä osapuoli tuntee itsensä ulkopuolisiksi kotona vauvaa hoitavan puolison keskittyessä vauvaan. Lyhyestä kirjoituksestasi tulee ilmi myös hyviä asioita. Hienoa, että teillä on seksielämää. Joskus tässä vaiheessa tulee pitkiäkin taukoja. Kerrot rakastavasi miestäsi, mikä on hyvä asia! Kun on vielä rakkautta, tilanteeseen haluaa muutosta ja on valmis tekemään asioita muutoksen eteen.

Kirjoituksestasi ei käy ilmi kuinka paljon suhteenne alun epäluottamus mieheesi vaivaa sinua. Oletan sen vaivaavan, koska mainitset siitä. Mietin tunnetko epäluottamusta tällä hetkellä miestäsi kohtaan? Monesti suhteen alussa tapahtuneet loukkaukset vaikuttavat ”taustalla” pitkään tai pomppaavat esiin parisuhteen vaikeimmissa vaiheissa. Lapsen hankkiminen yhdessä on yleensä merkki sitoutumisesta parisuhteeseen. Kerrot suhteenne kuihtuneen entisestään vauvan saamisen jälkeen. Mitähän tämä kuihtuneisuus oli ennen vauvaa? Ilmeisesti alun hankaluuksien jälkeen kuitenkin tapahtui jotain, joka sai sinut perustamaan perhettä yhdessä miehesi kanssa. Tällä hetkellä koet olevasi etäällä miehestäsi ja ilmeisesti tunnet olosi turvattomaksi. Turvattomuus on todennäköisesti yhteydessä suhteen alun tapahtumiin.

Ensimmäinen ja tärkein asia, jonka voitte tehdä, on keskustella avoimesti parisuhteestanne. Mitenköhän miehesi kokee suhteenne? Mitä hän toivoo ja on valmis tekemään suhteenne hyväksi? Keskustelut lähentävät ja helpottavat oloa silloin kuin ne eivät mene riitelyksi. Kaipaat suhteeseesi kipinää. Kipinän herättelyyn, kuten yleensäkin parisuhteen parantamiseen, tarvitaan motivaation lisäksi konkreettisia tekoja. Mitä ovat ne mukavat asiat, joita olette joskus tehneet yhdessä? Voisitko miettiä mistä miehesi tykkää erityisesti ja järjestää jotain sellaista? Mukavan yhdessäolon seurauksena seksikin voi muuttua enemmän toisen kohtaamiseksi. Usein väsymys vie tilaa seksiltä. Voiko seksielämään järjestää jotenkin aikaa ja rauhaa tai erilaisen tilanteen, jotta se ei olisi vain kuvaamaasi ”nopeaa paineiden purkua?”

Jos tilanteenne ei helpotu keskustelun ja parisuhteen parantamisvinkkien avulla, ottakaa rohkeasti yhteyttä paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskukseen tai perheneuvolaan. Mitä aikaisemmassa vaiheessa ongelmiin haetaan apua, sitä paremmin ongelmat myös lievittyvät!

Mukavaa kesää ja voimaa antavaa parisuhdetta teille toivoen

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Oikeesti mua huoleettaa, että mun mies ei tykkää musta enää. Tavattiin tinderissä n. puol vuotta sitten ja juteltiin silloin paljon. Viime aikana se ei ole lähettänyt mulle enää mitään viestejä.ja vaikka me asutaankin eri maissa ja se on ilmottanu että ei pidä musta enään, koska kuulemma valehtelin hänelle. Minun mielestä se ei ole valehtelemista jos esiintyy väärällä nimellä vain ensimmäiset kolme viikkoa. Sanoin myös että olen malli, mutta periaatteessa olenkin. Millä keinolla voisin taas saada hänen kiiinnostuksen???

VASTAUS: Kerrot tavanneesi puoli vuotta sitten miehen, jonka kanssa aloititte viestittelyn. Mies kuitenkin lopetti yhteydenpidon ja hän sanoi syyksi sinun valehtelemisesi.

Sen sijaan, että mietit, miten voisit saada hänet uudelleen kiinnostumaan itsestäsi, ehdottaisin, että miettisit sitä, miksi ylipäätään aloitat tutustumisen uuteen ihmiseen puolitotuuksilla ja esiintymällä henkilönä, joka et oikeasti ole. Entä jos lähtisitkin liikkeelle omana itsenäsi? Miltä se tuntuisi? Mitä mahdollisesti pelkäät tapahtuvan, jos et ota suojaksesi turvaksesi mitään sellaista, mikä ei ole oikeasti sinua?

Suurin osa meistä haluaa suhteen alussa näyttää ja kertoa itsestämme parhaat puolet. Se on ymmärrettävää, sillä meillä on suuri tarve tulla hyväksytyksi, vastaanotetuksi ja rakastetuksi. Paljastamme henkilökohtaista, heikkouksiamme ja haavoittuvuuksiamme yleensä vähitellen, kun opimme tuntemaan toisiamme paremmin. Näiden puolien näyttäminen on tärkeää, sillä se lähentää paria ja syventää suhdetta.

Jos kuitenkin heti alkumetreillä aloitamme suhteen valheilla, se kertoo jotain tärkeää meistä itsestämme. Toinen osapuoli kysyy oikeutetusti: ”Valehtelit minulle silloin. Mistä tiedän, ettet valehtele jotain muuta? Voinko luottaa sinuun?”. Hyvät ja syvät parisuhteet, rakkaus ja kiintymys, rakentuvat turvallisuudelle ja luottamukselle. Joku viisas sanoi, että ”On parempi tulla hylätyksi omana itsenään kuin tulla rakastetuksi jonain sellaisena, jota ei ole”. Jos siis etsit onnellista, läheistä rakkaussuhdetta, älä valehtele, edes suhteen alussa.

Aitoja, hyviä ja syviä ihmissuhteita sinulle toivoen,

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olemme n. 70 v pari. Olemme pikkuhiljaa ajautuneet todella eroon toisistamme jonka seurauksena terveytemme huononee. Emme pysty enää keskusteleen asioista kuin "ethän sinäkään" linjalla ja toinen ottaa itseensä ja homma loppuu siihen. Ei loppuelämämme voi olla tällainen. Muut olosuhteet suurinpiirtein ok.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kirjoitit melko lyhyesti, joten mieleeni tulvii lisäkysymyksiä. Kerrot teidän olevan 70-vuotias pari, joten ilmeisesti olette olleet yhdessä pitkään. Mietin mikä on saanut teidät ajautumaan eroon toisistanne. Ja mitä terveyden huononeminen tarkoittaa, oletteko sairastelleet vai tarkoitatko myös henkistä kuormittavuutta. Riitelynne kaavasta olisi hyvä tietää myös lisää, mutta ilmeisesti asioista puhuminen menee toisen syyttelyksi ja siihen vastataan puolustautumalla. Jompikumpi suuttuu ja riita loppuu ilmeisesti toisen vetäytymiseen tilanteesta. Ehkä olette hiljaa mököttäen jonkun aikaa. Tyypillistä tällaisissa tapahtumaketjuissa usein on se, että asioita ei selvitetä eikä sovita ja ne jäävät mieltä painamaan ja aktivoituvat jälleen uudelleen riidan yhteydessä. Jos suhteessa ei riitelyn vastapainoksi ole riittävästi hyviä hetkiä, tilanne on luonnollisesti hyvin raskas.

Kirjoitat ”loppuelämämme ei voi olla tällainen.” Haluatte siis muutosta tilanteeseen. Oletteko miettineet mitä mukavaa voisitte tehdä yhdessä? Mitä ovat ne asiat, joista olette nauttineet pitkän parisuhteenne aikana? Voisitteko lisätä tai uudelleen elvyttää näitä asioita suhteenne hoitamiseksi? Kun riitelyn lisäksi tulee mukavia hetkiä, riitelykin todennäköisesti on rakentavampaa ja vähemmän uuvuttavaa.

Puolisoa on helppo arvostella ja kertoa hänelle mitä hänen pitäisi muuttua. Rakentavampaa on miettiä mitä itse voisi tehdä estääkseen riitatilanteen saman vahingollisen kehän pyörimisen uudelleen ja uudelleen. On hyvä pohtia millä tavalla saa itsensä rauhoittumaan, miten kuunnella toista kärsivällisesti ilman puolustautumista ja miten kuulla oikeasti toisen näkökulma. On hyvä pitää toisen tunteita totena, vaikka ei tunnistaisikaan itseään niiden aiheuttajaksi. Toisin sanoen jos puolisosi esimerkiksi sanoo, että et arvosta häntä, niin ei ole hyvä lähteä väittämään, että asia ei niin ole, syyttämään toista samasta asiasta tai puolustautumaan miksi tein niin silloin ja silloin. Rauhallisena ja järkevänä pysyminen tilanteessa on haastavaa, mutta onnistuessaan erittäin hedelmällistä. Kehän kulku muuttuu heti kun lähdet kuuntelemaan puolisoa rauhassa ja kysyt esimerkiksi miksi hän tuntee niin. Jos vielä pystyt tilanteessa kertomaan, että tuntuu pahalta nähdä puoliso surullisena tai kokea, että tämä ajattelee itsestä niin, se varmasti vaikuttaa tilanteeseen positiivisesti. Hänen hyökkäyksensä sinua kohtaan vähenevät.

Jos tilanteenne ei kotikonsteilla helpotu, kirkon perheneuvonnassa on saatavilla apua parisuhdeongelmiin. Perheasiain neuvottelukeskuksissa me perheneuvojat usein tapaamme myös eläkkeellä olevia pariskuntia muiden pariskuntien lisäksi.

Tilanteen helpottumista toivoen

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Meillä eletään kuin kaverina/kämppisenä. Kaikki läheisyys hävinnyt,sanoja ei ole muuta kuin pakolliset miytä puhummme.Kaikki alkoi siitä kun tyttäreni sairastui syöpään 2015 syksyllä ja nukkui pois 26.5.2016. En tiedä kuinka kauan toinen jaksaa katsoa minua.pelottaa milloin sanoo et nyt riittää. Ei oikein pysty puhumaan ei usakalla suuttuu määrätyistaä asioista jos alan puhua. Luottamus pula lisäksi.Koska sain kiinni netissä seksisivujen käytöstä ja jutteluista muiden naisten kanssa .Sivu oli naisilta jotka antavat piristystä elämään seksin muodossa. Meillä oli kauhee riita ei tunnustanut heti mutta kuitenkin sitten tunnusti asian. Nyt luotto sitten aika huono ja en tiedä käykö sivuilla vielä koska nyt tajuaa poistaa ne sivut jos käy. Mun itsetunto aika alhaalla inhoan itseäni. En tiedä mitä tehdä .? Meidän olis kuitenkin jutttelemassa käydä jossakin yhdessä.auttasko se tilnateeseen. Tunteetkin kuolee tälläisessä tilanteessa tullut jo pientä sellaista inhoa joissakin kohdin.MInua pelottaa tilanne.

Pysähdyksissä, 57 vuotta

VASTAUS: Kiitos koskettavasta viestistäsi. Sen lukeminen tuntui sydämessäni asti. Näin mielessäni kaksi kuin eksyksissä olevaa, yksinäistä ihmistä.

Teitä yhdistää vahva side. Olette eläneet pitkään yhdessä pariskuntana ja perheenä. Te kaksi olette kuitenkin sen lisäksi jakaneet yhdessä jotain aivan erityistä. Tieto tyttärenne vakavasta sairastumisesta pysäytti siihenastisen elämänne. Sen jälkeiset kuukaudet täytti sairaus kaikkine vaiheineen, hoidot, lääkärit, sairaalat. Maailma kapeni ja rutiinit muuttuivat. Voin vain kuvitella millainen tunnemyllerrys sisällänne onkaan vallinnut. Ja sitten koitti toukokuun loppu ja kaikki taistelu yhteistä vihollistanne, syöpää, vastaan päättyi. Tuli aika palata taas ”normaaliin” elämänjärjestykseen, vaikka maailmanne oli pysähtynyt eikä mikään ollut enää niin kuin ennen.

Tämän kirjeenvaihtomme aikana on ensimmäinen surun vuosi vasta menossa. Edessä on ensimmäinen äitienpäivä ilman tytärtänne. Vuosi sitten hän oli vielä elossa, vaikkakin viimeisiä elämänsä päiviä. Suru on vielä vahvasti läsnä, ainakin hetkittäin. Olkaa siis armollisia toisillenne. Olette eläneet äärimmäisen rankkaa aikaa, sekä tyttären sairauden aikana että nyt hänen kuolemansa jälkeen.

On tavallista, että ihmiset surevat eri tavoilla. Kun yhteinen suru meinaa musertaa alleen, on joskus vaikeaa jakaa sitä yhdessä sen kaikkein läheisimmän kanssa. Kuulostaa siltä, että te olette molemmat käpertyneet yksin oman surunne kanssa ettekä ole osanneet sitä toistenne kanssa jakaa. Se on hyvin ymmärrettävää. On vaikeaa puhua, kun tuntuu, ettei ole sanoja ja pelkää, ettei toinen ymmärrä. Surun lisäksi teillä on todennäköisesti monenlaisia muitakin tunteita: syyllisyyttä, vihaa, epätoivoa, katkeruutta jne. Voi olla, että näiden raskaiden tunteiden kanssa pärjääminen on niin rankkaa, että kaikki energia tuntuu menevän omaan selviytymiseen. Silti, voi olla, että molemmat teistä toivoisitte, että toinen huomaisi kärsimyksenne ja tulisi lähelle ja lohduttaisi.

Kun toisen lähelle on, syystä tai toisesta, vaikeaa mennä, olette molemmat valinneet erilaiset tavat selvitä yksin. Mietin, onkohan miehesi käyminen netin seksisivuilla hänen tapansa selvitä. Luulen, että hän kaipaa läheisyyttä, kosketusta ja hellyyttä. Netin kautta saatava lohtu on kylmää ja etäistä, vain korvike oikean naisen lämmölle, mutta joskus se voi tuntua ainoalta vaihtoehdolta. Se, että tämä satutti sinua, kertoo minulle siitä, että miehesi ei ole sinulle yhdentekevä, vaan välität hänestä edelleen paljon. Toivottavasti miehesi ymmärtää tämän myös. Samaa kertoo myös se, että kirjoitit meille. Sinulla on vielä toivoa ja tahtoa saada asiat korjattua. Se on tärkeää. Hienoa, että otit ensimmäisen askeleen kohti muutosta ja kirjoitit Suhdeklinikkaan!

Luuletko, että voisit katsoa miestäsi niin, että näet hänessä ihmisen, joka on kulkenut läpi saman helvetin kuin sinäkin ja yhä vielä taistelee kohti tavallista, hyvää elämää, niin kuin sinäkin? Olette taistelutovereita, jotka sodan jo päätyttyä vielä horjuvat taistelukentällä jäljelle jääneitä palasia kokoillen. Vain te kaksi tiedätte, mitä kaikkea olette käyneet läpi. Vaikka molemmilla teillä on omat henkilökohtaiset kokemuksenne ja tunteenne, niin kukaan muu kuin oma puolisonne ei koskaan tule samalla tavalla ymmärtämään, mitä kaikkea olette kokeneet. Tämän vuoksi olisi surullista, jos tyttärenne kuoleman lisäksi menettäisitte vielä toisennekin.

Menkää ehdottomasti juttelemaan ulkopuolisen kanssa! Tie toisen luo, kun omakin sydänkin on vielä niin haavoilla, voi olla vaikeaa löytää ilman apua. Kirkon perheneuvonnasta saa maksutonta ja asiantuntevaa apua. Toki voitte myös käyttää yksityisiä pariterapeutteja. Voisitkohan näyttää tätä vastaustani miehellesi? Sillä tavalla voisitte alkaa pienin askelin etsiä tietä toistenne luokse.

Toivon teille sydämestäni kaikkea hyvää, uskoa, toivoa ja rakkautta,
lämpimin ajatuksin Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Aloimme seurustella tyttöystäväni kanssa noin vuosi sitten, hän asui ulkomailla mutta päätti lopulta jäädä Suomeen, koska suhteemme vaikutti lupaavalta ja hän sai työtarjouksen. Hänen etenemistahtinsa suhteessa oli kuitenkin liian nopea ja vaikka minäkin olin kiinnostunut, alkoi kova tahti ahdistaa. Suhtautumiseni häneen muuttui negatiivisemmaksi, halusin ja pyrin raivaamaan omaa aikaa ja lisäksi aloin nähdä hänessä huonoja puolia.

Hän sanoo, että ei jaksa tätä menoa enää pitkään, mutta välittää minusta edelleen ja haluaisi yrittää. Minullakin on tahtoa pitää suhde kasassa ja huomata taas kuinka ihana ja välittävä ihminen hän on sen sijaan, että huomaisin kaikki virheet jotka hän tekee ja jäisin niitä murehtimaan, vieläpä kun ne eivät ole mitään erityisen vakavia. Se mikä painaa eniten on kuitenkin meidän viihtyminen yhdessä ja toisesta välittäminen. Mikä siis avuksi?

Hukassa, 28v.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi, jossa pohdit oleellisia parisuhteen asioita. Seurustelun etenemisvauhti on taitolaji. Usein toinen on toista innokkaampi. Jos tuntuu siltä, että tahti on liian kova, silloin on hyvä pysähtyä. Se ei ole helppoa, koska alussa usein haluaa miellyttää toista, ehkä jopa ohi itsensä. Liian nopeasti etenemisen tunnistaminen voi myös olla vaikeaa. Ehkä on helpompi kritisoida toista ja purkaa häneen omaa kiukkuaan siitä, ettei ole saanut sanotuksi asioita ja riittävästi ottanut huomioon omia tarpeitaan. Vaikka ollaan parisuhteessa molemmat tarvitsevat myös omaa aikaa ja aikaa olla omien ystäviensäkin kanssa.

Toinen taitolaji on palautteen antaminen. Miten sanon itseäni ärsyttävistä asioista niin, että viesti menee perille? Asioista voi sanoa monella tavalla. Vaikeatkin asiat voi sanoa myönteiseen sävyyn. itsensä kanssa on myös tarpeen pohtia sitä, että miten paljon itsessä on sietokykyä siihen, että toinen tekee eri tavalla asioita. Hyvässä parisuhteessa on kaksi erillistä ihmistä, jotka tekevät asioita eri tavalla ja ajattelevat eri tavalla monista asioista. Erilaisuuden voi nähdä myös rikkautena vaikka se joskus ärsyttääkin.
Yksi hyvä palautteen antamiseen liittyvä hyvä sääntö on neljän suhde yhteen sääntö. Se kuvaa ennen kaikkea palautteiden suhdetta. Kun antaa neljä positiivista palautetta, yhden kriittisen kestää hyvin, ja kokonaissaldo on kirkkaasti plussalla. Kaikkea mikä ärsyttää ei kannata ääneen sanoa. Joskus ärsytys voi kummuta jostain ihan muusta kuin kumppanista. Oman pahan mielen kaatoastia hän ei saisi olla. Joskus voi olla vaan vaan nälkäinen tai väsynyt.

Viestissäsi oli paljon positiivista. Olet paljon auttanut seurustelukumppaniasi. Kerroit myös, että olet kantanut vastuuta hänen hyvinvoinnistaan. Ehkä sinun olisi tarpeen vähän luovuttaa tätä vastuuta takaisin hänelle. Vaikka parisuhteeseen kuuluu huolenpitoa toisesta, vastuu omasta hyvinvoinnista on aina itsellä.

Teillä on edelleen hauskaa yhdessä ja löydätte mielenkiintoista tekemistä. Te molemmat välitätte edelleen toisistanne. Hän haluaa edelleen kutsua sinua kävelemään ja syömään. On aika luonnollista, että hän on vähemmän täysillä mukana kuin aikaisemmin. Sillä tavalla hän suojelee itseään. Kirjoitit, että menet aina, kun hän kutsuu. Ehkä sinun on siinäkin syytä kuunnella itseäsi eli menet silloin, kun se tuntuu hyvältä. Kun yhteistä aikaa on nyt vähemmän, ehkä tahti on enemmän sinulle sopiva ja osaat entistä enemmän arvostaa yhteisiä hetkiänne.

Olette jo oppineet paljon seurustelunne aikana toisistanne ja itsestänne. Se on teillä pääomana jatkoa ajatellen. Sinulla on kykyä nähdä asioita myös toisen näkökulmasta. Osaat myös ymmärtävästi tutkia omaa toimintaasi. Molemmat ovat parisuhteen hyviä taitoja.

Uskon, että teillä on edellytyksiä saada parisuhteenne toimimaan. Se, että alkuhuuman jälkeen paljastuu millaisia te oikeasti olette, on vain hyvä asia. Parisuhteeseen tarvitaan kaksi oikeaa ihmistä. Yhteys rakentuu aidosta hyväksyvästä kohtaamisesta toisen kanssa. Kumpikin saa olla oma itsensä. Siitä huolimatta jää tilaa myös toisen huomioimiselle.

Hyvää kevättä,
perheneuvoja Si