KYSYMYS: Kun tapasin mieheni hän oli ollut eronneena vajaan vuoden. Hänen silloinen vaimonsa löysi uuden ihastuksen (naimisissa olevan miehen) ja seurauksena oli, että tämä ex vaimo jätti miehensä, kaksi lastaan isälleen ja lähti uuden miehen kelkkaan. Heillä on vielä yksi aikuinen, jo silloin kotoa pois muuttanut lapsi sekä neljäs lapsi, joka kuoli vauvana. Ex vaimon sekä uuden miesystävän suhde voimistui ja myös uusi mies erosi silloisesta vaimostaan.
Tapasin mieheni ja välillemme syntyi rakkaus, joka pikku hiljaa syveni ja menimme sitten naimisiin. Miehen pojat asuivat vielä hänen luonaan, kun muutimme yhteen. Sitten elettiin sitä arkea mikä on sellaista kuin nyt avioliitossa on eli välillä parempaa ja välillä sitten niitä alamäkiäkin. Kaikesta kuitenkin on tähän asti selvitty ja avioliittovuosia takana kohta parikymmentä. Nyt keväällä mieheni ex vaimo on ilmestynyt taas voimakkaammin kuvioihin ja sain noin kuukausi sitten tietää, että he viettävät sunnuntai iltapäiviä yhdessä. Otin asian puheeksi mieheni kanssa ja hän luonnollisesti oli sitä mieltä ettei asiassa ole mitään pahaa, kun mitään ei ole tapahtunut. No, ei se kyllä ihan noin mene. Kerroin, että koska olemme naimisissa ja pyöritän tätä arkea kotona niin kyllä minä mieluusti sitten sitä yhteistä vapaa-aikaa viettäisin yhdessä enkä yksin kotona, kun hän on pitämässä hauskaa exänsä kanssa. Kerroin myös, että tämä tulee ennenpitkää johtamaan avioeroon ja että onko hän todella valmis siihen, että hajottaa kaksi avioliittoa. Olen koko avioliittoni ajan tuntenut, että mieheni haikailee exänsä perään ja exä vetelee naruja miten tahtoo. Exä hajotti jo aiemmin kaksi avioliittoa ja on nyt tekemässä saman uudelleen.
Otin exään yhteyssä ja kysyin, että haluaako hän todellakin rikkoa mieheni ja minun avioliiton. Ei kuulema, mutta koska heillä on neljä yhteistä lasta niin heidän pitää saada olla ystäviä ja minä olen sitten hänen mielestään vain mustasukkainen. Eipä noita lasten asioita hoideltu kovin aktiivisesti silloin, kun olivat pieniä, joten hieman kaukaa haettua, että niitä nyt pitää hoitaa viikottain, kun kaikki lapset ovat aikuisia ja omissa parisuhteissaan.
En ole koskaan avioliittomme aikana pettänyt miestäni vaikka mahdollisuuksia toki olisi ollut. Minulle avioliitto on pyhä ja mielestäni, jos mies ja nainen ovat liiton solminee tulisi elää niin, että niiden vastamäkien aikanakaan ei lähdetä pettämään toista osapuolta. Jos toisen kanssa ei halua elää ja tulla toimeen, pitäisi ero hoitaa ensin ja vasta sitten alkaa hakea uutta kumppania.
Mietin, että mitä neuvoja haluaisin. Vaikea sanoa ja varmasti vaikea neuvoakin, kun jokainen parisuhde on omanlaisensa. Lähinnä mietin, että teenkö oikein, että puutun tähän vai pitäisikö katsoa vierestä ja toivoa, että "kohtaus" menee ohi. Pistänkö lähes 20 vuotisen avioliiton päätökseen ja luovun suosiolla miehestä, joka haikailee exänsä perään? Sitähän ei voi tietää miten heillä tulevaisuus toimii. Pikkasen arvelluttaa, että voiko toimia, jos kerran aiemminkin nainen on lähtenyt toisen miehen matkaan jättäen lapsensakin entiselle miehelleen. Mutta näistähän nyt ei tietty voi tietää etukäteen... aika näyttää.
Ikää meillä on vähän alle 60, joten ihan nuorukaisista ei ole kyse.
Petetty aviovaimo
VASTAUS: Mietit sitä, teetkö oikein, kun puutut miehesi tapailuun eksänsä kanssa. Tottahan toki. Jos asia kerran vaivaa sinua, on siitä hyvä puhua. Kyllä miehesi on tärkeä tietää, että asia satuttaa sinua. Hän voi sitten tehdä omat päätöksensä oikeiden tosiasioiden pohjalta.
Kuulostaa tosiaan hieman kaukaa haetulta, että aikuisten lasten asioista olisi tarvetta keskustella joka sunnuntai monta tuntia. Mietit sitä, pitäisikö puuttua, vai katsoa vierestä ja odottaa, että kohtaus menee ohi. Uskon, että avoin keskustelu on paras vaihtoehto. Kerro hänelle, miltä tapaileminen sinusta tuntuu. Minusta kuulostaa myös ihan reilulta, että olet kertonut pelkääväsi heidän tapailunsa johtavan teidän eroonne. Ei kai sekään olisi kovin hyvä, jos hän kuvittelisi asian olevan sinulle aivan ok, ja sitten olisikin kamalan yllättynyt, kun jonain päivänä ottaisit eron. Kohtaus voi toki mennä ohi ihan itsestäänkin, mutta voithan koittaa saada hänet miettimään sitä, mitä hän voi menettää ja toisaalta sitä, onko tämä eksä sen arvoinen.
Vastaus viimeiseen kysymykseen, pitäisikö luopua miehestä suosiolla, riippuu täysin siitä, miten sinä tämän tilanteen koet. Jos koet, että vielä rakastat miestäsi, ja haluat elää hänen kanssaan, kannattaa taistella. Sitten ei ainakaan tarvitse myöhemmin jossitella, että olisiko pitänyt.
Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero
