Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olemme mieheni kanssa olleet 1,5 vuotta yhdessä, asumme erillään ja pääsääntöisesti näemme viikonloppuisin. Mutta itse asiaan. Reipas puoli vuotta sitten alkanut etääntyminen, joka näkyy sillä että mieheni ei halua läheisyyttä eikä myöskään sitä anna vaikka monesti olen siitä hänelle suoraan sanonut että minä kaipaan sitä ja tuntisin itseni rakastetuksi. Eli läheisyys, seksi, juttelu/omista suunnitelmista kertominen ovat jääneet erittäin vähälle. Näistä on puhuttu monta monta kertaa miehen kanssa kasvotusten mutta ei tapahdu muutosta. Olen ehottanut pariterapioita ym. Mutta miehelle ei käy mikää mitä ehdotan. Kertoo vaan että voiko ihmisen luonnetta muuttaa jos ei kaipaa läheisyyttä.

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kerrot seurustelusta, jossa tapaatte etupäässä viikonloppuisin. Olet huolissasi etääntymisestänne ja kärsit läheisyyden puutteesta.

Parisuhteen intiimi läheisyys koostuu kahdesta eri osa-alueesta: henkisestä ja fyysisestä läheisyydestä. Henkistä läheisyyttä ylläpitää keskustelu ja omien ajatusten, tunteiden, toiveiden ym. jakaminen. Fyysinen läheisyys taas syntyy kosketuksen kautta, se tarkoittaa sekä rakastelua että muunkinlaista hellyyttä. Kerrot, että molemmat näistä läheisyyden alueista ovat olleet teillä jo jonkin aikaa huonolla tolalla. Ei ihme, että olet huolissasi suhteestanne, ovathan nämä asiat parisuhteen olennaista ydintä.

Hyvä, että olette puhuneet asiasta ja olet ilmaisut omia tunteitasi. Kun kaipaat läheisyyttä ja tulet siinä torjutuksi, on ymmärrettävää, että tunnet itsesi arvottomaksi. Luin riviesi välistä, että olet joutunut epäilemään miesystäväsi rakkautta sinua kohtaan. Läheisyyden puuttuessa et tunne itseäsi rakastetuksi ja mietit, olisiko syynä olla miehesi tunteiden hiipuminen, pelko tai joku toinen nainen. Mies itse kertoo olevansa luonteeltaan sellainen, ettei kaipaa läheisyyttä ja arvelee, ettei pysty siinä asiassa muuttumaan. Onko sinulla tietoja hänen aikaisemmista suhteistaan? Onko sama ilmiö toistunut ennenkin? Me ihmiset olemme kovin erilaisia sen suhteen, kuinka paljon haluamme ja tarvitsemme toisen ihmisen läheisyyttä. Mikäli kyse oikeasti on siitä, ettei miehesi kaipaa läheisyyttäsi lähtöpusua enempää, tulee sinun mietittäväksesi se, riittääkö se sinulle.

Olette useaan kertaan päätyneet eroratkaisuun, mutta päättäneet aina jatkaa yhdessä. Tärkeitä kysymyksiä ovat: 1. mistä olette halunneet eroon? ja 2. mikä on saanut teidät kuitenkin pysymään yhdessä? Mitä erossa on sellaista, mitä ette ole halunneet? Onko kyse ollut yksinäisyyden pelosta ja/tai tottumuksesta vai oikeasti siitä, että rakastatte toisianne. Onko kohtaan 1 eli eroon johtaneisiin syihin tullut muutosta? Jos syyt erota eivät ole ratkenneet tai helpottuneet, olette saman tilanteen edessä yhä uudelleen. Se kuulostaa rankalta ja voimia vievältä. Kerrotkin olevasi avuton ja väsynyt.

Ulkopuolinen keskusteluapu on aina hyväksi, jos asioista puhuminen ei kahden kesken tahdo onnistua. Miehesi ei kuitenkaan ole ollut siihen halukas. Voit toki hakea sitä myös itseksesi, mikäli haluat selvitellä tunteitasi ja ajatuksiasi. Tärkeää onkin, että itse pohdit, mitkä asiat sinulle ovat parisuhteessa tärkeitä ja millä tavalla voit itse vaikuttaa niihin ja mitkä ovat asioita, joista voit joustaa. Mieti myös sitä, haluatko joka tapauksessa jatkaa tätä suhdetta, mikäli tilanne tulee pysymään ennallaan vai oletko valmis jatkamaan elämää yksin.

Toivon sinulle viisautta ja rohkeutta elämääsi ja sen tärkeisiin valintoihin.

Lämmöllä,
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Elän avoliitossa minua hieman vanhemman miehen kanssa. Suhteemme alkoi joitain vuosia sitten kosteissa firman juhlissa. Olimme tunteneet toisemme kauan ja ajattelin etten koskaan voisi alkaa vakavaan suhteeseen moisen kanssa...toisin kävi. Tapailimme toisiamme jonkun aikaa ennen kuin molemmat erosimme puolisoistamme. Oma puolisoni ymmärsi että emme voi olla yhdessä, mutta toisen osapuolen puoliso ei. Mies kävi eron jälkeen joitakin aikoja hänen luonaan harrastamassa seksiä ja nainen lähetteli itsestään seksivideoita ja kuvasi myös heidän seksiään. Minulla meni luottamus mieheen jo suhteemme alkumetreillä ja ei hänkään luottanut minuun. Olen hyvin onnellinen ja harrastamme hyvää seksiä joka päivä, silti mietin aina että pitääkö mies exään tai muihin naisiin yhteyttä koska tiedän millainen häntäheikki hän on ollut aina.

VASTAUS: Luettuani kysymyksesi muutamaan kertaan, palasin aina yhteen ja samaan kohtaan. Siihen kohtaan, missä kirjoitat luottamuksesta. Jos tapaisin sinut, kysyisin ensiksi, mitä sinulle luottamus merkitsee. Ja mitä sinulle merkitsee se, ettei sitä ole suhteessanne. Kerrot, että luottamus hävisi suhteestanne jo heti alkuvaiheessa, eikä sen ole koskaan rakentunutkaan.

Itse ajattelen, että luottamus on se perusta, jonka varaan suhteessa kaikki rakentuu. Ilman sitä on koko suhde aika hataralla pohjalla. Jatkat kertomalla, että suhteenne on muuten hyvä ja olet hyvin onnellinen. Kuitenkin vähän ajan päästä palaat samaan kysymykseen luottamuksesta ja mietit, voitko rakentaa yhteistä tulevaisuutta miehen kanssa, johon et luota. Tuntuu siltä, että tilanteesi on hiukan ristiriitainen; osa sinusta on onnellinen ja tyytyväinen, osa epävarma ja epäileväinen.

Ehkä teidän kannattaisi keskustella näistä kysymyksistä yhdessä. Mitä luottamus teille merkitsee? Miksi miehesi ei luota sinuun? Suhteen alussa koetut asiat vaikuttavat usein voimakkaasti koko suhteen luonteeseen, mutta on myös mahdollista päästä niistä yli ja antaa anteeksi. Jos koette molemmat että suhteenne on arvokas ja haluatte pitää siitä kiinni, on teidän syytä aloittaa rehellinen asioista puhuminen. Jos ette pysty siihen kahdestaan, kannattaa hakea apua.

Jokainen ansaitsee suhteen, joka perustuu luottamukselle. Jokaisella on oikeus olla turvallisessa suhteessa. Mutta se tarkoittaa myös vastuuta. Aikuisuuteen kuuluu kyky olla luottamuksen arvoinen ja luottaa myös toiseen ihmiseen. Aina se ei onnistu helposti, mutta pysyvän parisuhteen luominen on askel sitä kohti. Onnea matkaan!

Perheneuvoja Kati

KYSYMYS: Olen 21v mies, tyttöystäväni on pian 19v. Olen seurustellut tämän hetkisen tyttöystäväni kanssa noin vuoden verran. Tyttöystäväni on kaikin puolin hieno ihminen ja niin täydellinen kuin vaan voi ikinä olla. Meillä on yhdessä todella ihanaa molemmin puolin ja kaikki on ihan täydellistä kun saa olla yhdessä viikonloput. Mutta ongelmana olen minä. Minulla ei ole syytä olla mustasukkainen koska tyttöystäväni ei ole ikinä pettänyt ja jakaa kaiken kanssani ja on rehellinen minulle. Olen todella mustasukkainen, ehkä sairaan mustasukkainen ihminen jo edellisistä parisuhteista. Edellinen parisuhde päättyi kun tyttöystäväni lähti työharjoitteluun ulkomaille ja tulin petetyksi silloin. Tämä varmasti liittyy tämän hetkiseen tilanteeseen. Haluan kokoajan tietää missä hän menee, mitä tekee, kenen kanssa etc... vaikka aihetta ei ole tai ikinä käynyt mitää miks huolestuisin niin kuitenki tuntuu aina että nyt on jotain hämärää. Täydellisempää naista ei ole kuin hän mutta en halua olla tälläinen kuitenkaan... olen myös puhunut hänen kanssa asiasta. Jaamme muutenki kaikki asiat toistemme kanssa. Tuntuu että pilaan vaan kaiken tällä tavalla. Puhuttuamme hän sanoikin että se alkaa pidemmän päälle ärsyttämään. Olemme molemmat tietoisia ja olemme yrittänyt selvitellä asiaa ja hänelle on helppo puhua ja meidän on helppo keskustella mutta nyt tarvitsen kyllä muitakin neuvoja! Kiitos!

Epätoivoinen mustis -95

VASTAUS: Kiitos viestistäsi jossa rehellisesti ja rohkeasti katsot itseäsi peiliin. Sanot, että ”ongelmana olen minä”. Se lienee ainakin osin totta sekä sinun kohdallasi että myös yleisemminkin mustasukkaisuuden kohdalla. Mustasukkaisuus on usein yksilön ”ongelma” joka aiheuttaa parisuhdeongelmia. Sinun tapauksessasi on hienoa ja toivoa antavaa, että pystyt näkemään tämän ja myös liittämään sitä aikaisemmin kokemaasi, eli petetyksi tulemiseen aikaisemman tyttöystäväsi taholta. Mustasukkaisuudessa on usein kysymys pohjimmiltaan menettämisen pelosta ja turvattomuuden tunteesta. Ja kuten itsekin pohdit, niin vaarana on, että käyttäytymällä mustasukkaisesti, mm. kontrolloimalla, pilaa kaiken ja huonoimmillaan aiheuttaa käyttäytymisellään juuri sen mitä pelkää, eli suhteen päättymisen eroon.

Kuvaat tyttöystävääsi ja suhdettanne monin superlatiivein ”kaikki on ihan täydellistä kun saa olla yhdessä”, ”tyttöystäväni on niin täydellinen kuin vaan voi ikinä olla”, ”täydellisempää naista ei ole kun hän”. On tietenkin ihanaa kun olet löytänyt ihmisen, jonka kanssa sinun on hyvä olla. Mietin kuitenkin sitä, miltä minusta tuntuisi olla täydellisen ihmisen kanssa? Se tuntuisi pelottavalta ja voin kuvitella, että se herättäisi mm. menettämisen pelkoja. Olen löytänyt tällaisen kultakimpaleen, jonka kanssa elämä on rikasta. Mitä jos menetän sen? Jos joku vaikka vie sen tai en itse ole riittävän taitava pitämään siitä huolta? On upeaa kun saa nauttia hyvästä rakkaussuhteesta. Kokemukseni mukaan toisen puolison tai parisuhteen idealisointi on kutenkin vaarallista. Täydellisillä elämillä on taipumus romahtaa. Täydellisillä puolisoilla on taipumusta tippua tai hypätä jalustaltaan. En tarkoita kiistää sitä, etteikö tyttöystäväsi olisi monin tavoin ihana. Mietin kuitenkin sitä, tarvitsetko sinä johonkin noita superlatiiveja? Miltä tuntuisi tarkastella sekä häntä, että suhdettanne kaikkine puolineen, hyvine ja huonoine? Sellainen suhde voisi olla helpompi sekä sinulle että hänelle. Kerrot, että teidän on helppo keskustella. Se on hienoa ja voisittekin yhdessä pohtia tuota edellä kirjoittamaani. Miten hän kuvaisi suhdettanne? Miltä hänestä tuntuu olla noin täydellinen nainen?

En väsy koskaan toistamaan sitä, että parisuhteessa kyky läheisyyteen ja kyky erillisyyteen ovat yhtä tärkeitä. Ne ovat kuin kolikon kaksi puolta. Ilman toista ei ole myöskään toista. Ilman kykyä erillisyyteen ei ole pidemmän päälle myöskään läheisyyttä. Erillisyys tarkoittaa vaikka mitä, mutta esimerkiksi konkreettista kykyä olla erossa ilman suurta ahdistusta. Se tarkoittaa myös sitä, että me kestämme toisen erilaisuutta ja sitäkin erilaisuutta, joka ei ole toiveittemme mukaista. Toisen ei tarvitse olla täydellinen voidaksemme rakastaa täysillä.

Kuvaat itseäsi sairaan mustasukkaiseksi. Jos mustasukkaisuutesi on omankin arviointisi mukaan hyvin voimakasta ja mustasukkaisuuden tunteet heräävät täysin ilman ulkoisia syitä, niin suosittelen, että haet itsellesi ulkopuolista ammattiapua. Lievemmässä tapauksessa riittää yleensä, että suhteen vakiintumisen myötä turvallisuudentunne kasvaa vähitellen ja mustasukkaisuus vähitellen lievenee.

Toivotan kaikkea hyvää Sinulle ja teille!
perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen alkanut "kyllästymään" poikaystäväni seuraan. Näemme vain viikonloppuisin (hän on vielä armeijassa) ja jo siinä ajassa poikaystävän teot alkavat ärsyttää vaikka viikolla odotan poikaystäväni näkemistä. Sunnuntai-iltaisin en halua, että hän koskee ja haluan olla vain omissa oloissani ja odotan, että saan olla taas yksin. Viesteillä olen tyly (välillä myös tarkoituksella) ja keksimällä keksin syitä mistä voisin ärsyyntyä. Poikaystäväni pääsee parin viikon päästä pois intistä, ja pelkään ettei yhdessä asumisesta tule mitään, jos vain kiukuttelen. Yhdessä asuminen on kuitenkin ollut kummankin suuri haave. Muutimme vasta syyskuussa yhteen, joten perus arjesta yhdessä ei ole oikein vielä kokemusta. Suhdetta takana kohta 1,5 vuotta. Poikaystäväni on parasta mitä on ikinä ollut enkä parempaa voisi löytää, mutta en tiedä mikä tässä mättää. Välillä ei kiinnosta ollenkaan ja yksinoleminen kuulostaa hyvältä idealta, välillä taas olen maailman onnellisin. Mieli saattaa muuttua pari kertaa viikossa. Olen puhunut hänelle eroamisesta, tauon pitämisestä ja kaikesta mahdollisesta huonosta. Poikaystäväni ei missään nimessä halua mitään käyvän. Olisi kiva saada jotain selkoa tähän ennen kuin käy oikeasti huonosti. Ongelmahan taitaa olla lähinnä minussa...

Hukassa/19v

VASTAUS: Nyt pitää miettiä hyvin tarkkaan, miksi poikaystäväsi teot ärsyttävät sinua. Tekeekö hän oikeasti jotain ärsyttävää? Vai oletko itse ärtynyt ja pahantuulinen joistain sisälläsi olevista syistä, ja purat sen häneen? Tähän viittaa, kun sanot, että välillä keksimällä keksit syitä, miksi olla ärsyyntynyt. Saako kenties hänen lähestyvä lähtönsä sinut hermostuneeksi ja epävarmaksi?

Joskus tylyyden taustalla on epävarmuus siitä, olemmeko itse rakastettuja. Tylyys on tosin hyvin huono tapa sitä testata. Joskus heijastamme kumppaniimme kaikkea sitä pahaa mitä jotkut muut ihmiset, esimerkiksi vanhempamme, ovat meille tehneet. Tunnemme epämääräistä pahaa oloa sisällämme ja kaadamme kaiken sen lähimmän ihmisen niskaan. Kannattaa käydä läpi elämäntarinaansa, ja miettiä, mikä tunne kuuluu kenellekin. Tutkikaa parisuhdettanne, ja tutkikaa itseänne.

Joskus pieniltäkin tuntuvilla seikoilla voi olla aika suurikin vaikutus. Esimerkiksi e-pillerit aiheuttavat joillekin naisille ärtyisyyttä, pahantuulisuutta ja mielialojen heilahteluja. Niiden pois jättämistä saattaa kannattaa kokeilla jonkin aikaa.

Sanot, että poikaystäväsi on parasta, mitä sinulle on ikinä tapahtunut, etkä parempaa voisi löytää. Ei siis kannata antaa helpolla periksi.

Terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Nyt tarvitsen kipeästi apua suhteeni kanssa.

Mitä pitäisi tehdä että saisin hänet takaisin huomioimaan minut enemmän ?

Epätoivoinen

VASTAUS: Tässä ei auta muu kuin tarttua härkää sarvista ja ottaa asiat puheeksi suoraan ja kaartelematta. Voit kertoa hänelle, että mielestäsi toisten tyttöjen tiiraileminen ja heidän iskemisensä suunnittelu ei kuulu siihen, mitä sinä ajattelet parisuhteesta. Mikäli hän aikoo jatkaa suhdetta kanssasi, olisi syytä parantaa tapoja.

Kannattaa myös kysyä, miksi hän tekee sellaista. Jos hän ei ole täysin tietämätön käytöstavoista, hänen pitäisi tietää, että tuollainen ei kuulu seurustelusuhteeseen. Yrittäkö hän itse asiassa kiinnittää sinun huomiotasi tekemällä sinut mustasukkaiseksi? Onko hän epävarma sinun kiinnostuksestasi, kun kyselee mihin hänen ulkonäkönsä riittäisi? Joskus parisuhteessa voi tulla vaikeita aikoja, koska syntyy tietynlainen negatiivinen kehä, jossa kumpikin saa toiselta huonoja signaaleja, ja reagoi puolestaan niihin huonolla tavalla. Siihen ei auta kuin avoin keskustelu.

Eriävistä mielipiteistä on myös keskusteltava. Ovatko mielipide-erot niin suuria, että ne estävät teitä kunnioittamasta toisianne? Mikäli ovat, on parisuhdetta vaikea jatkaa. Jos voitte eriävistä mielipiteistä huolimatta kunnioittaa toisianne, ja käydä asioista rakentavaa keskustelua, ne eivät ole niin vaarallisia.

Teidän on syytä pohtia, mihin ensimmäisen vuoden hyvä fiilis on kadonnut, ja miten sen saisi rakennetuksi uudelleen. Kerro hänelle, että kaipaat enemmän yhteisiä juttuja, ja että asioiden on muututtava, jos aiotte jatkaa yhdessä. On kuitenkin toiveita herättävää, että hän sanoo rakastavansa sinua.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Olemme avomieheni kanssa tunteneet kaksi vuotta. Yhteen muutimme reilu vuosi sitten. Puolivuotta sitten muutimme pääkaupunkiseudulta takaisin minun kotipaikkakunnalleni Pohjois-Suomeen. Tästä asti avomieheni on ollut työttömänä. Jo ennen muuttoa mieheni ei suostunut etsimään töitä uudelta paikkakunnalta, vaan oli jo asennoitunut siihen, että hän jää työttömäksi. Nyt puolen vuoden aikana mieheni on sulkeutunut ja parisuhteemme ei enää tunnu parisuhteelta. Läheisyyttä ei enää ole. Kommunikoimme pääasiassa vain arkisista asioista ja mieheni ei kysele minulta kuulumisiani tai mietteitäni. Tuntuu, että mieheni ei enää välitä minusta. Puhuminen on miehelleni vaikeaa, kun yritän keskustella parisuhteestamme saan yleensä yksisanaisia vastauksia eikä sitä oikein kunnolliseksi keskusteluksi voi sanoa. Eikä mieheni puhu jos häntä vaivaa jokin asia, vaan hän vetäytyy itseensä. Kyselemällä ja kaivelemalla saatan saada vastauksen mikä häntä vaivaa.

Voiko erota miehestä, jolla on elämässä muutenkin vaikeaa? Minua huolettaa myös se, miten miehelleni käy jos eroamme - niin taloudellisesti kuin mielenterveyden kannalta.

Nainen, 25

VASTAUS: Vastaan ensimmäiseksi viimeiseen kysymykseen, koska se on niistä helpoin ja yksiselitteisin. Kyllä voi erota. Kenenkään ei tarvitse velvoittaa itseään olemaan toimimattomassa parisuhteessa siksi, että toinen ei kestäisi eroa. Parisuhde, joka jatkuu vain tästä syystä, on tuomittu olemaan epätyydyttävä ja epätasapainoinen molemmille osapuolille.

Sitten muut teemat: Ensiksi herää kysymys, onko muutto ja työttömyys olleet miehesi kannalta huonoja ratkaisuja. Mikäli hän työssä ollessaan jaksoi käydä salilla, mutta nykyään ei jaksa tehdä mitään, syntyy vaikutelma, että muutto ja työttömyys ovat laukaisseet hänessä masennuksen. Masennuksen juuret, kuten vetäytymisen ja puhumattomuudenkin voivat toki olla lapsuudessakin. Masennus on tila joka tarvitsee hoitoa. Tutkitusti tehokkainta on lääkityksen ja keskusteluavun yhdistelmä. Ensimmäinen askel on hakeutua terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle. Teillä kuitenkin toivoa, jos parisuhteenne oli kunnossa ennen muuttoa, ja keskusteluyhteys toimi. Jos se on joskus toiminut, se on mahdollista löytää uudelleen.

Olette jo todenneet se, että näin ei voi jatkua. Hyvä niin. Ensiksi olisi tietysti hyvä kuulla, mitä hän on valmis tekemään. Jos hän ei jaksa tehdä mitään yhdessä, eikä halua mennä keskusteluapuun tai pariterapiaan, niin mitä sitten? Mikäli häneltä ei tule toimivaa ehdotusta, suosittelisin pariterapiaa. Sitä saa muun muassa kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta. Tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta, joten on vaikeaa sanoa, paranevatko ongelmanne kun miehesi saa töitä, vai jatkuuko puhumattomuus. Näyttäisi kuitenkin siltä, että tilanteenne on jo nyt niin vaikea, että pariterapia olisi ehdottomasti suositeltavaa. Mikäli mies ei suostu lähtemään terapiaan, on sinun hyvä miettiä, miten omalle mielenterveydellesi käy, jos suhde jatkuu tuollaisena. Ja kuinka pitkään ylipäänsä kannattaa olla suhteessa, joka on taakka, eikä voimavara, niin kuin itse kerroit.

Aika moni mies on tullut pariterapiaan silloin, kun toinen vaihtoehto on ollut, että vaimo ottaa eron. Ja terapia on silti saattanut toimia.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero