Suhdeklinikka

Hei!

Kannattaako tästä keskustella hänen kanssaan vai saanko tunteet työstettyä itsekseni syrjään? Tuleeko tästä tulevaisuudessa vielä suurempi ongelma jos tätä ei juuri nyt kohdata? Haluan todella että onnistun hänen kanssaan koska rakastan häntä todella.
Nainen

Hei Kysyjä!

Kiitos kauniista ja rehellisestä viestistäsi. Tuntui hyvältä lukea, kun kerroit kunnioittavasi ex-puolisoasi ja rakastavasi uutta kumppaniasi.

Mietit, mitä tehdä mustasukkaisuuden tunteillesi. Minä mietin, mitä teit mahdollisille syyllisyyden ja pettymyksen tunteillesi aikaisemman avioliittosi purkauduttua sinun rakastuttuasi uuteen ihmiseen? Onko sinulle ollut aikaa ja tilaa kunnolla päättää edellinen suhteesi mielessäsi ja surra sen epäonnistuminen? Monessa ihmisessä kuvaamasi tilanne olisi herättänyt muiden tunteiden lisäksi kiukkua ja vihaa. Sinä et mainitse tällaisia tunteita lainkaan. Jään miettimään, mitä vihan, katkeruuden, epäluottamuksen ja kiukun tunteille on tapahtunut? Mitä ajattelet itsestäsi, kun avioliittosi päättyi näin ja toimit kuten toimit? Oletko päässyt käsittelemään eroon johtaneita syitä ja oletko voinut antaa itsellesi anteeksi omat toimesi?

Minä aloittaisin tilanteen pohdinnan miettimällä itseäni ja tekemällä tilit selväksi ensin itseni ja tekojeni kanssa. En tarkoita itsensä ruoskimista, vaan rehellistä pohdintaa siitä, miten tähän päädyttiin. Miettisin minkä voin itselleni antaa anteeksi, mikä on vain surtava pois, onko jotain sovitettavaa ja miten tästä eteenpäin. Samalla mietin oletko rauhassa ja sovussa itsesi kanssa ja miten itsekunnioituksesi voi?

Toisaalta ajattelen, että suhteesi uuden kumppanisi kanssa on kovin tuore. Ette ole kerinneet rakentaa vielä keskinäistä luottamusta ja turvallisuuden tunnetta kovin kauaa. Mietin, mikä suhteessanne voisi ehkäistä sinun fantasioidesi liikkumista pelottaviin pettämismielikuviin. Mietin, mitkä seikat vähentävät turvallisuudentunnettasi kumppanisi rinnalla? Voitko tuntea olevasi se tärkein hänelle? Onko välillänne tapahtunut jotakin, joka horjutti luottamustasi häneen? Tunnetko voivasi puhua hänelle kaikesta mielessäsi liikkuvasta ja koetko tulevasi hyväksytyksi sellaisena kuin olet? Onko kaikenlaisille tunteille sijaa suhteessanne, myös kiukulle, pettymykselle, haavoittuvuudelle ja riippuvuuden kokemukselle? Kokemukset siitä, että tulee riittävässä määrin ymmärrettyä ja hyväksyttyä kaikkine tunteineen ja tarpeineen lisää turvallisuuden ja luottamuksen tunnetta. Voisin suositella, oman harkintasi mukaan, keskustelua kumppanisi kanssa mustasukaisuuden kokemuksistasi, mutta myös tarpeestasi turvallisuuteen ja hyvään riippuvuuteen. Ymmärrät itse mikä ero on kun sanotaan: Oletko sinä s****na pettänyt minua?! tai kun sanoo: Minä pelkään hirveästi, että en olekaan sinulle tärkeä ja menetän sinut!

Toivon sinulle hyviä keskusteluja kumppanisi kanssa.
Perheneuvoja Iiris

Hei,

Toivottavasti voitte antaa vinkkejä miten voisimme edetä asiassa!
Nainen, 31

Hyvä surullinen

Olet ristiriitaisessa tilanteessa. Olet elänyt 10 vuotta hyvässä parisuhteessa. Olette panostaneet paljon suhteeseenne etkä halua menettää sitä, vaikka tulevaisuuden toiveet ovat sinulla ja kumppanillasi erilaiset.

Rakastat miestäsi ja sinä olet hänelle tärkeä, koska hän pelkää sinun jättävän hänet, jos hän ei halua lapsia. Ristiriitanne yksinkertaisuudessaan on se, että sinä haluat perustaa perheen ja saada lapsia ja mies taas haluaa mieluummin keskittyä uran luomiseen. Siinä lapset olisivat hidaste.

Sinulla on vaakakupissa hyvä mies ja hyvä parisuhde ja toisessa kupissa on perhe-elämä ja mahdollisesti lapset (todennäköisesti eri miehen kanssa). Miehellä on vaakakupissa hyvä parisuhde ja rakastamansa nainen ja toisessa urakehitys. Miten asettelet näitä neljää palasta? Miten miehesi asettelee niitä? Sinun näkökulmasta on valittavana hyvä parisuhde ja miehen ura tai perhe-elämä jonkun muun miehen kanssa. Miehen näkökulmasta valittavana on hyvä parisuhde ja perhe-elämä tai urakehitys ilman sinua. Minkä painoarvon annatte millekin osaselle? Kaikkea haluamaansa ei voi saada yhtä aikaa.

Olet luottanut, että aika tekee tehtävänsä ja rikkaan ja monipuolisen yhteisen elämän jälkeen myös mies haluaisi vakiintua. Olet odottanut ja antanut lisäaikaa. Joku sinussa sanoo, että aikaa ei ole loputtomiin.

Kuulosti hyvältä, kun kerroit, että olette puhuneet ristiriidastanne hyvässä hengessä. Voisitteko jatkaa puntarointia samassa ilmapiirissä? Punnitkaa vaihtoehdot ja antakaa niille painoarvot. Ehkä löydätte hyvässä hengessä lopputuloksen. Tietysti on epärealistista odottaa, että odotusten vastaisen lopputuloksen jälkeen voisitte siinä hetkessä olla onnellisia, mutta totuus tekee vapaaksi pitkällä tähtäimellä. Sillä tiellä voi onni löytyä uudelleen, koska silloin ollaan oikealla tiellä.

Jos odottelet ja toivot asioiden järjestyvän, silloin sinun on opeteltava suostumaan siihen lopputulokseen, mihin asiat itsestään päätyvät ja löytää onni siitä. Niinkin voi elää.

Edessäsi on monenlaisia polkuja. Teet hyvin, kun pysähdyt ja tarkastelet jokaista niistä. Toivon, että joku polku selkeästi vahvistuisi ja voisit sitoutua siihen. Silloin voisit sydämestäsi todeta: tämä on minun/meidän elämämme.

Sytytä kynttilä pimeneviin iltoihin
Perheneuvoja Saara

Olen 18-vuotias nuori nainen. Minulla on ollut monenlaisia suhteita, mutta ne jotka eivät ole päättyneet tahtomattani, olen ilmeisesti itse tyrinyt..

Muutenkin koko elämäni on melko päämäärätöntä, en osaa päättää enkä olla yhtä mieltä mistään. Haluanko miehen vai en? Opiskelenko loppuun vai jätänkö kesken ja teen töitä? Mikään ei oikein pysy kasassa, kun olen jatkuvasti eri mieltä. Lisäksi alkoholia kuluu liikaa. Aina juominen lähtee käsistä ja muistikuvat edellisestä illasta saattavat olla hämäriä. Yhdessä vaiheessa join, että pääsisin hetkeksi pois (ettei tarvitsisi ajatella). Voiko käytökseni taustalla olla trauma, mielenterveysongelma, alkoholismi..? Haluaisin vastauksia, enkä halua vaivata asioillani ystäviäni (silloin tällöin puhun kyllä ystäväni kanssa myös näistä). He eivät osaa auttaa, enkä koe olevani niin sekaisin, että psykologille olisi asiaa. Haluaisin jonkun ulkopuolisen, ns. ammatti-ihmisen, arvion käytöksestäni.. Toivottavasti tähän viestiin vastataan, kiitos.

Nainen, 18

Hyvä ystävä

Kiitos mailista. Siinä olit pohtinut elämääsi monelta puolelta. Jo tuo kirjoittaminen on toivottavasti ollut sinulle selkiyttävä tapahtuma. Nuoresta iästäsi huolimatta olet kokenut monenlaista – vuoden seurustelusta yhden yön suhteisiin, onnellisista hetkistä päämäärättömyyden tunteisiin.

Olet miettinyt mitä haluat ja miksi, mutta et osaa vastata. ”En osaa seurustella, koska olen jatkuvasti eri mieltä siitä mitä haluan”, sanot. Nykyään kun alat seurustella muutaman päivän jälkeen alkaa ahdistaa niin paljon, että paniikissa jätät kumppanin. Haluaisit rauhoittua ja seurustella, mutta et pysty. Joka kerta alkaa ahdistaa.

Teet elämästäsi tarkkoja havaintoja: ”Muutenkin koko elämäni on melko päämäärätöntä, en osaa päättää enkä olla yhtä mieltä mistään. Haluanko miehen vai en? Opiskelenko loppuun vai jätänkö kesken ja teen töitä? Mikään ei oikein pysy kasassa kun olen jatkuvasti eri mieltä. Lisäksi alkoholia kuluu liikaa. Aina juominen lähtee käsistä ja muistikuvat edellisestä illasta saattavat olla hämäriä. Yhdessä vaiheessa join, että pääsisin hetkeksi pois eikä tarvitsisi ajatella.”

Sinä käytät olotilaasi mukavan kuvaavaa sanontaa ”Olen erimieltä” tai ” En osaa olla yhtä mieltä mistään”. Olotilaa voisi kutsua ristiriidaksi. Ristiriitaisissa tilanteissa on pysähdyttävä. Silloin ei auta tehdä hätiköityjä päätöksiä ikään kuin kokeillakseen, miltähän uusi vaihtoehto tuntuisi. Ristiriitainen tunnetila pitää otteessaan.

Ristiriitaisessa tilanteessa on hyvä kaikessa rauhassa miettiä eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet. Olet nuori ja sinulla on toivottavasti paljon rikasta elämää edessä. Siksi sinulla ei ole mikään kiire seurustelusuhteisiin vain seurustelun vuoksi. Mieti, millaista kumppania toivot. Mitä arvotat seurustelukumppanissa? Millaiset luonteenpiirteet luovat sinussa turvallisuuden tunnetta? Millaisia elämäntapoja toivot kumppaniltasi? Mitä haluaisit tehdä hänen kanssaan, miten viettää aikaa? Millaisia asioita haluaisit jakaa hänen kanssaan? Millainen ihminen saattaisi olla kiinnostunut sinusta?

Olet tyytymätön nykyiseen olotilaasi; juomiseen, ristiriitaisiin ajatuksiin, kyvyttömyyteen seurustella. Yhden yön suhteet eivät täytä sydämesi kaipuuta. Tyytymättömyys on tärkeä tunne. Se on edellytys muutokselle. Vaikka olosi on hankala, on sinua kuitenkin onniteltava, sillä tyytymättömyys on pysäyttänyt sinut toteamaan, että tällaista et halua. Mitä siis haluat? Pysyviä ihmissuhteita, luottamusta, rakkautta, hyväksymistä, lohduttavaa, ymmärtävää syliä, iloa, joka säilyy seuraavaan aamuun asti, elämänhalua, elämisen tarkoituksen löytymistä – ehkä jotain näistä.

Tuntematta sinua, näen sinussa eksyneen, etsivän ihmisen, melkein pienen tytön vielä. Elämällesi on tarkoitettu jotain parempaa; tasapainoa, rauhaa, iloa, kykyä nauttia. Milloin menneisyydestäsi löydät ajan, tai edes pieniä hetkiä, jolloin olet ollut onnellinen ja levollinen? Ketä silloin kuului elämääsi? Mitä silloin teit? Mistä löysit ilon ja lohdutuksen? Löytäisitkö polun takaisin? Tai löytäisitkö uuden polun oikean itsesi luo. Pysähdyttyäsi voisit kuulla, mitä se pieni, eksynyt tyttö sinussa tarvitsee. Löytäisitkö luotettavan aikuisen, jonka kanssa yhdessä voisitte etsiä tietä ja koota elämäsi palasia? Jos kävit rippikoulun, oliko siellä luotettavaa opettajaa tai nuorisotyöntekijää, johon voisit ottaa yhteyttä? Tai luottaisitko nuorisoasemien terapeutteihin?

Elämäsi on liian arvokas kuljettavaksi sumussa ja yrityksen ja erehdyksen aikaansaamissa kivuissa. Olet matkallasi oppinut jo paljon. Pettymysten kipu ei mene hukkaan, jos se saa opettaa sinulle suuntaviittoja siihen, mitä et tahdo ja mitä haluat.

Pimenevästä syksystä huolimatta toivon sinulle sydämestäni valkenevaa tietä ja polkuasi ohjaavaa valoa.
Saara, perheneuvoja

Hei!

Huomaan olevani hyvin hämillään. Mies puhuu hyvin vähän tunteistaan, mutta tuntuu olettavan minun tietävän ne. Mies on luonteeltaan temperamenttinen. Itse olen aika erilainen kuin hän. Ja välillä mietin että ovatko luonteemme liian erilaiset ja hänen elämäntilanteessa liian raskas? Mietin kannattaako suhdetta jatkaa...

Hei,

ja kiitos viestistäsi! Kirjoituksesi herätti minussa paljon tunteita, ja myös hämmennystä, jota itsekin koet suhteessasi.

Kerrot ensimmäisessä lauseessa tavanneesi todella hyvännäköisen ja muutenkin kiinnostavan oloisen miehen, ja oikeastaan koko loppuosa kirjoittamastasi tuo esiin erilaisia häneen liittyviä ongelmia: hänellä on vaikea elämäntilanne, hän käsittelee voimakkaasti eroaan, hänen poikansa tapaamisasiat ovat solmussa, teillä on ollut paljon väärinymmärryksiä, hän vaikuttaa etäiseltä, raivostuu tavalla jota on vaikea ymmärtää, hän ei halua olla riippuvainen kenestäkään, hän olettaa sinun tietävän miltä hänestä tuntuu ja hän on luonteeltaan temperamenttinen – oikeastaan hän on aika erilainen kuin sinä kuten kerrot. Ja sinä olet huomannut ihastuneesi häneen.

Lienee niin, ettei kirjoituksesi tee oikeutta hänelle tai avaa sitä miksi haluat olla suhteessa häneen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ero on tosiaan ollut hänelle kova pala, etenkin kun se tapahtui hänen kertomansa mukaan kovin äkillisesti, ja hänen poikaansa liittyvät asiat ovat edelleen solmussa. Erosta toipuminen ottaa aikansa, ja konkreettiset asiat vievät toipumista eteenpäin, kuten asumisen järjestäminen eron jälkeen – ja vastaavasti konkreettiset asiat, kuten lapsen tapaamisiin liittyvät riidat voivat estää erosta toipumista hyvinkin pitkään. Raivokohtaukset ja vihanpuuskat voivat olla äkillisen eron järkytyksen aiheuttamia stressireaktioita, tai sitten ne voivat olla hänelle tyypillistä takertuvaa käyttäytymistä, jota ilmenee kun hän kokee hylätyksi tulemisen pelkoa tai kokee ettei kumppani ole riittävästi saatavilla silloin kun hän kumppaniaan tarvitsee.

Vanha ja kulunut, mutta silti osuva kysymys on, että haluatko sinä olla kaato vai paikko? Jos tyydyt siihen, että olet paikko, niin näyttää siltä että sinun roolisi suhteessa on toimia hänelle välineenä selviytymiseen hankalasta ja ahdistavasta elämäntilanteesta. Siinä roolissa sinun tulee olla saatavilla hänen tarpeittensa mukaan, ja kuten vanhemman suhteessa lapseensa sinun pitää tietää miltä hänestä kussakin tilanteessa tuntuu, ja toimia sen mukaisesti – joka käytännössä on mahdotonta. Lisäksi sinun pitää hyväksyä se, että hän ei tule tekemään aloitteita suhteessanne, koska riippuvuuden kokeminen toiseen ihmiseen on hänelle kauhistus.

Jos taas haluat olla kaato, kerrot hänelle kaikesta siitä, mistä hänessä pidät ja myös kaikesta siitä mikä tällä hetkellä tuntuu vaikealta, ja heität pallon hänelle sen suhteen että onko hän valmis muodostamaan kanssasi tasavertaisen aikuisen ihmissuhteen. Mikäli näin on, kerrot hänelle että sinä olet valmis odottamaan siihen asti kun hän saa elämänsä kuntoon ja on selvinnyt erostaan riittävästi aloittaakseen uuden ihmissuhteen puhtaalta pöydältä. Eron käsittelemiseen hänelle on tarjolla ammatillista apua, yksi mahdollisuus voisi olla Miessakkien miehille suunnattu eroryhmät, joka perustuu vertaistukeen – tämä tietysti sillä varauksella että asutte paikkakunnalla jossa sellainen on tarjolla. Jos tahtoa on, apua kyllä löytyy.

Miltä tämä sinusta kuulostaa? Haluatko olla kaato vai paikko?
Perheneuvoja Jarno

Voiko ateistin ja kristityn parisuhde, avoliitto tai avioliitto onnistua ja kantaa läpi elämän?
Nainen

Hyvä kysyjä,

kysymyksesi oli lyhyt ja ytimekäs – ja haastava. Lyhyt ja ytimekäs vastaus kysymykseesi on, että voi. Vastaan kuitenkin hiukan laajemmin, mutta en kuitenkaan erittele tilannetta erikseen parisuhteen, avoliiton tai avioliiton osalta – vaan puhun yleisesti parisuhteesta, ja sama koskee myös käsitteitä ”ateisti” ja ”kristitty." Nekään eivät ole mitään yksiselitteisiä käsitteitä vaikka seuraavasta niinkin voisi päätellä.

Kristillisen televisiokanavan keskusteluohjelmassa tämä kysymys esitettiin joitakin vuosia sitten kristillistä avioliittotyötä tekevälle pariskunnalle, ja muistan heidän pitäneen parempana sitä, että molemmat puolisot kuuluvat ”samaan talliin”. Itselleni kysymys nostaa mieleen karkean jaottelun, jonka mukaan kumppanit voivat hakea kumppaniltaan ja parisuhteeltaan komplementaarisuutta tai symmetrisyyttä. Tämä voi olla hyvin tiedostettua ja valintaan perustuvaa, tai tiedostamatonta ja sattumanvaraista.

Symmetrisyyteen eli samankaltaisuuteen perustuvassa suhteessa kumppani on ”samasta tallista” – eli kysymyksen osalta ateisti hakeutuu ateistin seuraan, ja kristitty suhteeseen toisen kristityn kanssa. Lähtökohtaisesti kohtuullisen iso osa arvomaailmasta, ihmiskäsityksestä ja elämänkatsomuksesta jaetaan, ja suhteen haasteiksi muodostuvat jotkin ihan muut asiat – ja niitähän riittää! Komplementaarisessa suhteessa kumppanit sen sijaan ikään kuin täydentävät toinen toisiaan, ”vakka kantensa valitsee.” Ujo voi saada rohkeutta itsevarmalta kumppaniltaan, kilttiä ja seesteistä voi ihastuttaa kumppanin spontaanisuus ja suoruus jne. Ideaalissa tapauksessa molemmat antavat toiselle, ja saavat toiselta – ja erilaisuudessa on läsnä luova ja kiehtova jännite, joka parhaimmillaan estää suhdetta muuttumasta tylsäksi ja ennalta-arvattavaksi.

Komplementaarisuuden näkökulmasta ateistin ja kristityn parisuhde voi siten toimia hyvällä tavalla jännitteisenä, ja joko tiedostaen tai tiedostamattaan kumppanit voivat liittää myös toinen toisensa ominaisuuksia sekä näkökulman elämään ja ihmisiin omakseen, tai jos ei ihan omakseen, niin voivat kuitenkin hyötyä kumppaninsa persoonasta ja elämänkatsomuksesta. Ateismia ja kristillisyyttä voi tosin toteuttaa monin eri tavoin, ja ääripäissään fanaattisen kristityn ja pesunkestävän ateistin arvomaailma, ihmiskäsitys ja elämänkatsomus saattavat olla niin kaukana toisistaan, ettei yhteiselo kerta kaikkiaan luonnistu ja suhde perustuu täydentävyyden sijaan vastakkainasettelulle. Myös se, että esimerkiksi kotinsa kristillisestä kasvatuksesta ahdistunut valitsee kumppanikseen ateistin mielenosoitukseksi vanhempiaan kohtaan osana erillistymistään ja irrottautuakseen kodistaan, on huono lähtökohta suhteelle – paitsi jos kumppani on muutenkin mainio ja ihastuttava tyyppi.

Me ihmiset olemme hyvin erilaisia, ja on varmasti paljon ihmisiä ja pareja, jossa elämänkatsomukselliset valinnat ja vakaumukset eivät ole parisuhteen ydinasioita, ja parisuhteen onnistuminen ja kestävyys ratkeaa elämän ja parisuhteen muilla osa-alueilla. Lapset ja lasten kasvatukseen liittyvät asiat iltarukouksesta suvivirteen näen ehkäpä suurimpana haasteena ”eri talliin” kuuluville kumppaneille; jos niihin löytyy yhteinen sävel ja ateismissa ja kristillisyydessä on suvaitsevaa virettä, niin on vaikea nähdä mitään erityisen vahvaa perustelua sitä vastaan, ettei parisuhde, avoliitto tai avioliitto voisi onnistua elämänkatsomuksesta riippumatta. Me ihmiset myös ikääntyessämme muutumme ja muutamme mielipiteitämme, eikä kenelläkään ole takeita siitä mikä oma tai kumppanin elämänkatsomus ja arvomaailma on hamassa tulevaisuudessa. Olennaista on rakentaa suhdetta sellaiseksi, että niin erilaisuudesta kuin asioiden muuttumisesta osataan puhua, ja niihin liittyviä haasteita osataan riittävästi ratkoa.

Kertauksen vuoksi siis, vastaus on voi!
Perheneuvoja Jarno

Olen 40-vuotias nainen ja ollut naimisissa jo 20 vuotta saman miehen kanssa. Meillä on kolme lasta, 19-, 17-, 12-vuotiaat. Miehellä on ollut tai on edelleen avioliiton ulkopuolinen suhde. Hän jäi kiinni ja lupasi lopettaa. Hän on jäänyt kiinni jo lukuisia kertoja.

Onko meillä mielestäsi enää mitään mahdollisuuksia jatkaa liittoamme?
Nainen, 40

Hyvä Rouva!

Mietit onko liitollanne mahdollisuuksia jatkua miehesi juomisesta, huutamisesta ja huorittelusta sekä mahdollisesta ulkopuolisesta suhteesta huolimatta. Et löydä lasten lisäksi mitään suhdettanne ylläpitävää voimaa. Jos ystäväsi kertoisi sinulle tämän saman omasta elämästään, mitä ajattelisit?

Pariterapiasta et usko mitään hyötyväsi, koska arvelet, että miehesi puhuisi terapeutin puolelleen. En väitä etteikö sellainen olisi mahdollista, mutta ainakin se olisi terapeutin vakava virhe. Terapeutin tulee olla mahdollisimman puolueeton ja neutraali, eikä asettua kummankaan puolelle toista vastaan. Oma kokemukseni pariterapiasta on, että siinä lähes mikä vaan on mahdollista, jos molemmat haluavat. Mutta tämä tarkoittaa, että molemmat osapuolet aidosti haluavat muutosta ja sitoutuvat siihen ja toisiinsa. Arveletko, että teillä olisi halua tällaiseen? Pariterapiassa voi pysähtyä myös pohtimaan sitä, onko suhteella ylipäätään jatkumisen mahdollisuuksia.

Miehesi sanoo, ettei halua eroa ja että eropäätös olisi kokonaan sinun vastuulla. Eikö miehesi näe omilla teoillaan mitään yhteyttä mahdolliseen eroon? Mitä sinulle merkitsee se, että miehesi pyrkii saamaan tilanteen näyttämään siltä, että sinä yksin olisit vastuussa mahdollisesta erosta? Tekeekö se sinusta esimerkiksi syyllisen tai vaikeuttaako se valinnan tekemistä? Miksi suostuisit kantamaan kaiken vastuun yksin? Ainakin omassa mielessäsi voit laittaa vastuuta sinne minne se kuuluu.

Minä en osaa ottaa kantaa siihen, onko liitollanne jatkumisen mahdollisuuksia. Se riippuu teistä. Kehotan sinua kuuntelemaan itseäsi. Jos tarvitset tukea oman äänesi ja varmuuden löytämiseksi, voit hankkiutua yksilöterapiaan. Siellä voit rauhassa miettiä, mitä todella haluat ja punnita vaihtoehtoja. Samaa voit tehdä myös ystävien ja muiden luotettujen ihmisten kanssa.

Toivon sinulle rohkeutta ja selkeyttä!
Perheneuvoja, Iiris