Hei. Kaipaisin neuvoja hyvinkin pulmalliseen tilanteeseen. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä useamman vuoden, vaikkakin asiat alkoivat sujua jo paremmin vuosien mittaan, olemme ajautumassa eroon.
Elämme uusioperheessä (minulla lapsia edellisestä avioliitosta) ja saimme yhteisen lapsen vajaa vuosi sitten. Talonkin hankimme yhdessä ja pari vuotta sitten menimme kihloihin. Viime kuukausina suhteemme on ajautunut jonkinlaiseen kriisiin.
Riitelemme jatkuvasti, ja viikottain joku asia suhteessamme käy vaivaamaan minua. Minulla tähän vaikuttaa myös varmasti pienen lapsen kanssa heräily ja ajoittain rankkakin arki. Yritän puhua aiheesta asiallisesti, mutta joka kerta päädymme koko päivän kestävään riitaan. Jonkun aikaa riideltyämme mies lähteekin yleensä menemään ja minä jään lapsen/lasten kanssa kotiin yksin kesken riidan selvittämisen. Riidan aikana mies puhuu erittäin ilkeästi ja haukkuu minua mennen erittäin loukkaavasti henkilökohtaisuuksiin. Esimerkkinä voin kertoa rumat kommentit lasten saamisen jälkeisestä vartalostani. Nykyisin hän on alkanut ottaa äitini ja isäni mukaan haukkumalistaan.
Minun on myös erittäin vaikea päästä myöhemmin jo riidan sopimisenkin jälkeen yli noista ilkeistä sanoista. Ja tämä vaikuttaa myös siihen etten ole koskaan oikein tuntenut olevani läheinen miehen kanssa. Enkä tunne hänen kanssaan oikein kunnolla yhteenkuuluvuutta taikka voimakasta rakkautta.
Seksi on myös yksi mikä puuttuu suhteestamme. Mies on kykenemätön tekemään aloitteita seksiin, ja on kertonut usein ettei haluakkaan niin usein. Ennen tapaamistani hän oli ollut vuoden ilman seksiä. Itselläni on lapsen saannin myötä myös halut laskeneet. Kaipaisin silti seksiä, mutta en niin paljoa että tekisin itse aloitteita myöskään. Olemme siltäkin osin ajautuneet umpikujaan.
Suuseksiä tai esileikkiä suhteessamme ei ole ikinä ollut. Sitäkin kaipaisin, mutta mies on sanonut ettei pidä sen antamisesta, joten en sitä kehtaa pyytääkkään. Itse pidän suuseksin antamisesta, mutta haluan olla antamatta kun tiedän etten itsekkään sitä saa. Tämäkin asia vaikuttaa suhteemme laatuun.
Ja mies jäi raskaana ollessani kiinni nettiseksistä. Mikä osaltaan vaikuttaa siihen etten tunne olevani haluttava miehen silmissä. Ja tottakai miehen haluttomuus seksiin ja ilkeät sanat vaikuttavat paljon siihen etten tunne olevani haluttava. Enkä siten halua enää hänen kanssaan seksiä vaikka sitä muuten kaipaisinkin.
Ennen tätä suhdetta olin myös hyvin pitkässä suhteessa ja se olikin tähän suhteeseen verrattuna erittäin hyvä. Luulin tosin silloin että voisin löytää jotain vieläkin parempaa. Koen joskus tämän uuden suhteen olevan rangaistus siitä että tyhmyyttäni hylkäsin mahtavan suhteen ja edellisen suhteen aikana saadut lapset menettivät ehjän perheen.
Nyt en haluaisi tehdä samaa virhettä, että lapsi joutuisi eroperheeseen tai tottumaan isäpuoleen tai äitipuoleen. Vaan haluaisin että tämä lapseni saisi ehjän ja toimivankin perheen. Silti tuntuu että nämä ongelmat joita on niin paljon vievät kaiken energian. Enkä toki halua että lapset joutuvat sitten kuuntelemaan jatkuvaa riitelyä.
Olemme jo kerran eronneet ja palasimme yhteen, mies silloin lupaili ja vannoi että haluaa muuttua ja perhearvot ovatkin hänelle tärkeät. Tajusi mukamas mitä menetti. Tällöin meillä ei tosin ollut vielä yhteistä lasta. Uskoinkin silloin miehen haluun muuttua ja palasimme yhteen.
Jälkeenpäin ajateltuna se olikin erittäin suuri virhe, eikä mies ole paljoakaan erilaisempi kuin silloin kun erottiin. Toki hän on alkanut ajan kanssa tottua myös edellisiin lapsiini. Joten parannusta toki on tapahtunut.
Hän ei kaipaa myöskään läheisyyttä niinkuin minä, eikä osaa suunnitella mitään reissuja/harrastuksia/menoja perheen kanssa. Hän menee aina yksin tai kavereiden kanssa. Kaipaisin kiinnostusta myös perheen kanssa tekemiseen, toki jos itse järjestän kaiken ja huolehdin menemisen ja lähdön niin hän osallistuu. Muttei itse ehdota mitään perheen kanssa taikka suunnittele mitään menoja yhdessä.
Haluaisinkin tietää kuulostaako yhtään siltä että noita mainitsemiani asioita pystyisi muuttamaan? Itse emme siihen pysty ainakaan, joten apua tarvimme ulkopuoliselta.
Nainen, 29 v
Hei,
Kiitos kirjoituksestasi, jossa kuvasit hyvin nykyistä ja mennyttä elämääsi, ja jonka lopussa esitit kysymyksen ja itse asiassa vastasitkin siihen: kysyit voiko mainitsemiasi asioita muuttaa, ja vastasit että ei ilman ulkopuolista apua. Koska sekä pelkäät sinun ja miehesi ajautuvan eroon, että sinulla on huono kokemus siitä miten "tyhmyyttäni hylkäsin mahtavan suhteen", niin nyt on toimittava, uudella tavalla.
Uusperheessä eläminen on haastava juttu. Väestöliitossa laadittiin "Parisuhteen kehrä" kuvaamaan toimivaa parisuhdetta, mutta pian huomattiin sen jättävän huomiotta monia uusperheessä parisuhteessa elävien kokemuksia ja haasteita, joten oli laadittava myös "Uusparisuhteen kehrä", johon voi tutustua mm. Vuokko Malisen ja Pekka Larkelan kirjassa Parisuhde – uusperheen ydin. En ala sitä tässä enempää avaamaan, mutta otan siitä yhden kirjoitukseesi liittyvän teeman esiin.
Malinen ja Larkela kirjoittavat uusperheessä elävien kokemusten perusteella parisuhteen toimivuuden edellyttävän sitä, että "mielessä asuva ex-puoliso täytyy ensin ’tappaa henkisesti.’" Uutta voi tulla, jos luopuu vanhasta, ja ex-puolison lisäksi myös siitä ex-suhteesta pitää luopua henkisesti. Kiinnitin heti huomioni siihen, miten vertaat nykyistä ja mennyttä parisuhdettasi, ja mietin että onko se jotain jota mielessäsi ajattelet, vai oletko riidassa tai muuten ilmaissut miehellesi miten huonosti suhteenne tässä vertailussa pärjää. Sanot, että ongelmanne vievät paljon energiaa, minä kysyn että miten paljon energiaa väliltänne tai sinusta valuu menneen muisteluun ja tekemäsi valinnan harmitteluun? Voin ymmärtää harmisi, sitä jäin miettimään että jos hylkäsit mahtavan suhteen, niin mitä parempaa sinä vielä silloin yritit löytää? Oli miten oli, nyt olisi aika luopua vanhasta, jotta jotain uutta voisi tulla.
Kirjoitat sekä suhteenne riidoista, että seksuaalisuudesta. Riitoja on viime aikoina ollut jatkuvasti, ne rasittavat molempia ja ne jäävät usein kesken, ja aivan erityisesti sinua satuttavat miehesi ilkeät puheet riidan aikana, puheet jotka menevät henkilökohtaisuuksiin, jäävät vaivaamaan ja jotka ylläpitävät jonkinlaista etäisyyttä ja varauksellisuutta sinussa suhteessa häneen. En ihmettele kokemustasi, ja olen pahoillani että joudut moisia puheita kuulemaan. Pidän itse rakentavan riitelyn tärkeimpänä asiana sitä, että se on turvallista, eikä miehesi puhetapa saati häipyminen paikalta edesauta turvallisen ilmapiirin syntymistä. Toki tekisi mieli kysyä häneltä esimerkiksi, että mikä saa hänet lähtemään ja miltä se hänestä tuntuu, miten hän riitanne kokee, mitä hän ilkeillä puheillaan yrittää saada aikaan tai miten riitanne vaikuttavat hänen parisuhdetyytyväisyyteen tai seksuaalisuuteen. Tärkeää olisi, että tunnistaisitte riitanne "kaavan" ja huomaisitte miten kaavaa voisi rikkoa ja muuttaa, tähän teitä voi auttaa asiantunteva pariterapeutti tai perheneuvoja.
Kerrot, että teidän seksuaalisuudessanne on eroja, mikä on tavallista. Aloitteellisuudessa on kumppanien välillä usein eroja, ja aloitteellisuus myös vaihtelee, eikä tämä koske pelkästään seksiä vaan monia muita parisuhteen alueita. Onko suhteessanne aina ollut niin, että sinä olet ollut seksin suhteen aloitteellisempi ja aktiivisempi – vai onko tilanne muuttunut? Jos tilanne on aina ollut teidän välillänne näin, niin toisaalta erilaisuus pitäisi hyväksyä, siitä pitäisi oppia puhumaan ja huomata erilaisuuden parhaimmillaan synnyttävän myös positiivista jännitystä. Toisaalta parisuhteeseen kuuluu myös kumppanin tarpeiden ja toiveiden huomioonottaminen ja täyttäminen, joten oman "mukavuusalueen" ulkopuolelle on myös hänenkin toisinaan uskaltauduttava – jos seksi nyt sitten sellaista edes hänelle tarkoittaa.
Mainitsit myös suuseksin ja esileikin puuttumisen suhteessanne. Parisuhteen seksuaalisuuteen kuuluu nautinnon antaminen ja saaminen, ja on monia tapoja toteuttaa tätä. Kumppanille voi kertoa toiveistaan ja pyytää vaikkapa suuseksiä kuten olet tehnyt, mutta häntä ei voi pakottaa tekemään asioita joita hän ei halua tai joista hän ei pidä, koska seksin tulee olla nautinnollista ja mukavaa molemmille. Voiko kuitenkin olla niin, että enemmän kuin se, että et saa suuseksiä, vaikuttaa suhteeseenne se mitä tästä seuraa. Sanot nimittäin, että et itse halua antaa suuseksiä, koska tiedät ettet sitäkään saa. Vaikka ajatus on ymmärrettävä, niin se on myös käyttäytymismalli joka vaikuttaa suhteenne laatuun, kuten itsekin kirjoitat. Oletko ihan varma, ettei tuota ajatusta voisi kääntää päälaelleen?
Esileikin puuttumista pidän suuseksin puuttumista valitettavampana. Mikä siihen on syynä? Mainitsemassasi nettiseksissä tai pornossa muuten esileikki aika usein on nimenomaan suuseksiä, joten jäin miettimään että miten nämä hänellä ja teillä liittyvät toisiinsa. Liittyykö suuseksiin hänellä jonkinlaista syyllisyyttä tai pornon hänessä herättämää ahdistusta? On jotenkin edes vaikea kuvitella parin välille säännöllistä seksiä ilman esileikkiä, tai sitä miltä se sinusta tai miehestäsi tuntuu, tai että miten siihen naisena "pääset mukaan" ilman lämmittelyä. Ehkä tämä on allekirjoittaneen rajoittuneisuutta, vai miten itse asian koet? Seksistä puhuminen harvoin pahentaa tilannetta, tapahtuu se sitten kahden kesken tai terapeutin avustuksella. Puhetta tarvitaan kuitenkin paljon!
Lopuksi kerrot myös miehesi läsnäolosta ja liittymisestä perheeseenne, mikä toimii ja mikä ei toimi. Kun en tiedä hänen lähtökohtiaan, niin on vaikea arvioida kuinka iso "harppaus" aiemmasta hänelle uusperheen arki ja perhe-elämän vaatimukset ovat. Kerrot, että hän ei osaa suunnitella tai järjestää perheen juttuja kuten sinä, minä kysyn että entä jos suunnittelisitte tai järjestäisitte yhdessä! Minusta tässä ei ole kyse siitä, että miehesi pitäisi tämän asian suhteen jotenkin erityisesti muuttua, vaan hänellä pitäisi olla halua oppia ja motivaatiota kantaa jaettua vastuuta perheenne tekemisistä. Ja kuka olisikaan parempi opettaja hänelle, kuin sinä, eikä sitä vastuuta hänelle voi jakaa kukaan muu kuin sinä. Se, että sinä järjestät kaiken ja huolehdit kaikesta mahdollista vapauttaa hänet vastuusta, helppohan valmiiseen pöytään on "osallistua."
Kuten alussa mainitsin, niin sinä esitit kysymyksen johon vastasit, eikä minulla ole siihen lisättävää. Suhteessanne on ongelmia, jotka vievät energiaa, sen sijaan että teillä olisi suhde, josta saa energiaa. Teille ongelmia aiheuttavat asiat ovat hankaluudestaan huolimatta ratkaistavissa tai niiden kanssa voi oppia elämään. Kun en tiedä missä asut en pysty tarkemmin ohjaamaan sinua ulkopuolisen avun piiriin, mutta tilanteeseenne sopivaa apua ja tukea saatte kirkon perheasiain neuvottelukeskuksista, sekä yksityisiltä pariterapeuteilta, molempien yhteistietoja löytyy helposti nettihaulla.
Kaikkea hyvää teille,
Perheneuvoja Jarno
15 kommenttia
shiwan8
23.7.2013 18:24
Ukko todennäköisesti kokee syystä tai syyttä joutuvansa "asiallisen" puhumisen myötä kyykytetyksi ja puolustautuu sillä ainoalla lain suomalla tavalla, ampumalla sanallisesti takaisin. Tällöin on aika todennäköistä ettei asiallisuus tässä yhteydessä ole sitä mitä se normaalisti tarkoittaa.
Tekstistä pisti joitakin asioita silmään.
- Nainen aloittaa keskustelun asiallisesti, mutta molemmat ajautuvat riitaan. Vika on siis miehessä, asiallisuus kun ei muutu asiattomuudeksi ilman provokaatiota. Herää kuitenkin kysymys notta mikä on asiallista ilmaisua ja miksi siihen vastattaisiin asiattomasti?
- Jostain syystä on paha asia, että mies poistuu tilanteesta kokiessaan riidan olevan tilassa jossa se ei enää ratkea rauhanomaisesti. Koska loogisesti ajateltuna mies toimii juuri niin kuin siinä tilanteessa kuuluukin, jää ainoaksi vaihtoehdoksi teon negatiivisena näkemisen syyksi se, ettei toinen osapuoli pääse antamaan mielestään tarpeeksi "takaisin" tai muuten vaan ei saa viimeistä sanaa tilanteessa. Siitä, ettei itse saada viimeistä sanaa ja voida tanssia sitten voitontanssia kun ollaan mukamas saatu jotain hyvää aikaan, syytetään sitä toista osapuolta joka pyrkii katkaisemaan konfliktin jo siinä vaiheessa kun selviää ettei se enää pääty hyvin. Peiliin katsomisen paikka?
- Ihminen seurustelee toisen ihmisen kanssa kokematta olevansa läheinen tämän kanssa. Tämä on ollut tilanteen laatu jo alusta saakka. Siitä huolimatta yhdessä ollaan lisäännytty ja ollaan vielä kihloissa. Onko vika nyt ihan oikeasti siinä toisessa osapuolessa vai omassa arviointikyvyssä?
- Kirjoittaja haluaa seksiä, mutta ei suostu tekemään aloitetta saadakseen sitä. Hänen kumppaninsa halut ovat huomattavasti matalammalla kuin kirjoittajan itsensä. Kirjoittaja syyttää kumppaniaan siitä, ettei seksiä ole tarpeeksi vaikka ei itse pistä tikkua ristiin sen seksin määrän nostamiseksi. Mitä.....?
- Halutaan saada ja ottaa vastaan suuseksiä, mutta koska kumppani ei halua antaa suuseksiä niin kostoksi ei sitten itsekään anneta vaikka nimenomaan halutaan antaa. Itse torpedoidaan seksiä ja syytetään siitä toista osapuolta. Miksi?
- Nykyinen suhde koetaan rangaistuksena aiemmista omista mokista ja sitten ihmetellään miksi hommat eivät suju. Minkä ihmeen takia?
- Toinen sanoi haluavansa muuttua, uskottiin toisen haluun muuttua ja oletettiin että se pelkkä halu riittää muuttamaan kumppanin juuri sellaiseksi kuin itse hänet halutaan nähdä. Kun odotus ei täyttynyt muuten kuin osittain on vika siinä osapuolessa joka ilmoitti haluavansa yrittää mutta ei luvannut muutosta. Missä on omavastuu tällä pettyneellä osapuolella?
- Avaudutaan siitä kun kumppani menee ja tekee asioita yksin tai sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät oletusarvoisesti aiheuta konfliktia tilanteessa. Miksi ihmeessä hän ei tekisi niin? Miksi kirjoittaja itse ei tee niin? Onhan se nyt täysin järjetöntä lähteä petaamaan itselleen tieten tahtoen tilannetta josta seuraa negatiivisia tunteita kun vaihtoehto on paljon parempi eikä siihen liity moraalista ongelmaa.
- Kumppani haukkuu kirjoittajan riidan aikana, kirjoittaja ei itse ota vastuuta omista sanoistaan niiden riitojen aikana ja haukkuu sitten kumppaninsa netissä. Tuplastandardi?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
licence27
24.7.2013 00:54
Näitä tapauksia on varmasti paljon. Siis sitä että oletetaan edellisen suhteen tilalle löytyvän jotain aivan mahtavaa- ja sitähän se yleensä on, varsinkin vuoden tauon jälkeen.
Sitten kun koittaa arki alkavat silmät aueta ja alkaa näkemään myös niitä huonoja puolia. Mitä sitten tulee seksikkyyteen ja vartaloon niin kyllä sen eteen moni joutuu tekemään töitä vaikkei olisi yhtään lasta synnyttänytkään. Edellinen nainen jolle osoitin kiinnostusta oli yhden lapsen maailmaan saattanut ja mistään ulkoisesta merkistä vaatteet päällä sitä ei olisi voinut tulkita, saati sitten jokunen viikko sitten kaupassa tapaamastani viiden lapsen äidistä.
Lähtökohta on vaan hieman väärä jos ensin saattaa naisen raskaaksi ja sitten ihmettelee kun vartalo on muka pilalla.
Voi olla että seksi ilman esileikkiä on joskus ihan paikallaan, mutta noin pääpiirteittäin sillä kyllä pistää hyvänkin suhteen äkkiä huonon puolelle. Ennen parisuhteen aloittamista tarvis pitää kaksisteen esileikkikoulu. Yleensä se tarkoittaa myös joidenkin epämiellyttävien juttujen omaksumista. Mitä järkeä on olla naimisissa tai parisuhteessa jos ei saa edes mieleistään seksiä. Seksuaaliset mieltymykset pitää selvittää ennen kuin menee naimisiin tai hankkii lapsia, ellei sit kyseessä ollut järjestetty tai järkiavioliitto.
Äkkiseltään tuon luettuani tuntuu että ongelmamiehellä on seksuaalisia patoumia joko edellisestä suhteestaan tai vielä kauempaa. Halujakin varmaan on, mutta jos kyllästymispiste esileikittömästä nussimisesta on saavutettu- ei ihme jos nettiporno/nettiseksi maistuu kotona ja kenties työpaikallakin.
Tuo vaatii terapiaa, mutta ennenkaikkea lapsenhoitoapua ja runsaasti seksiä. Jos ne ei auta niin voi vaan sanoa että paska säkä, väärä mies tai väärä nainen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Cougarrr
24.7.2013 11:47
Turhan harvoin toistuva esileikitön nylkytys sapettaa täälläkin. On ehdoteltu vaikka mitkä tantrat ja roolileikit, mutta jos miehelle riittää vartti lähetyssaarnaajassa kerran kolmessa kuussa, ovat vaihtoehdot vähissä. Väkisinkin sitä alkaa miettiä omaa haluttavuuttaan, vaikka ennen nykyistä suhdetta ja sen aikanakin mitään negatiivisia kommentteja ei ikinä ole tullut.
Itse kauan, erittäin kauan, yritin piristää seksielämäämme; ostin seksikkäitä alusvaatteita, leluja, lähettelin vietteleviä tekstiviestejä, lähestyin myös makuuhuoneen ulkopuolella varioivina kellonaikoina. Kokeiltiin uusia asentoja, annoin suuta vaatimatta mitään takaisin. Vaan kun ei niin ei. Nykyään sitten platonisessa, joskin muuten erittäin mukavassa ja riidattomassa suhteessa, ja kylkiäisenä nuori rakastaja, joka saa mehut valumaan ja itsetunnon kasvamaan. Ei se aina ole naisen vika, jos mies ei halua.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
25.7.2013 16:37
Näyttää nyt vähän siltä, että teit kaikkea sitä mikä kiinnostaa itseäsi ja saa omat halusi korkeammalle ottamatta selvää mikä ukkoasi kiinnostaa ja mikä hänet sai alunperin haluamaan sinua. Kysymys kuuluu notta miksi et ottanut selvää asioista? Selvästikään et kuitenkaan ole tietoinen siitä miten miehesi seksuaalisuus toimii vaan oletat sen toimivan kuten omasi.
Toisaalta, tuossa on jälleen yksi osoitus siitä miten käy kun itsensä jalustalle nostava ihminen ei saa kaikkea haluamaansa...
Cougarrr
25.7.2013 17:19
Shiwan8, toki asiasta keskusteltiin pitkään ennen boostausyritystäni. Mieskin myönsi että vaihtelu olisi toivottua. En kai nyt ihan spontaanisti vetänyt itseäni seksikiikkuun lateksiin pukeutuneena.
Kun 12 vuotta sitten tapasimme, tapasimme baarissa ja meillä oli oikein kiva menage-a-trois Jack Danielsin kanssa. Silloin pyörittiin vaikka missä seksistandeissa ja nussittiin ympäri kaupunkia. Että ei ihme jos oletin naivani Panokone 2.0 -tyyppisen tapauksen, kolmen kimppa kun jatkui liki 10 vuotta.
Vaan kas kun nelikymppiset paukahti (äijälle) ja kuontalo alkoi muistuttaa silverbackia, niin lässähti kaikilla mahdollisilla tavoilla. Viskistä tulee oksu ja viisari ei värähdä. Ole nyt sitten siinä.
Vaikka en mielestäni nostakaan itseäni jalustalle (päinvastoin, olen suhteellisen low maintenance), niin eihän tässä mitenkään ole "käynyt". Suhteemme toimii erittäin hyvin, vietämme paljon aikaa toistemme seurassa ja muutenkin on ihan pirun mukavaa. Miestäkin varmaan ahdistaa vähemmän kun kissa ei koko ajan ole vonkaamassa.
Pointti onkin juuri siinä, että miehen_seksuaalisuus_ei_toimi...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
25.7.2013 22:46
Tietääkö mies toisesta miehestä?
shiwan8
25.7.2013 22:49
Ylipäätään tarvitseeko tietää? Onko teidän suhde sillainen jossa uskollisuus ylipäätään on tekijä kummankaan mielestä?
Cougarrr
26.7.2013 09:25
Ei (virallisesti) tiedä, joskin ollaan puhuttu että fyysinen uskollisuus ei ole kummallekaan kovinkaan tärkeä pointti. Eli periaattessa minulla sekä miehelläni on vapaus humputella ympäriinsä (epäilen tosin kovasti, onko hänellä siihen haluja) mutta en nyt suoraan ole sanonutkaan että käyn paukuttelemassa häntä lähes 20 vuotta nuorempaa.
Uskollisuus henkisellä tasolla on toki kummallekin tärkeää; en usko että meidän huushollissa puolin jos toisinkaan hirveästi digattaisiin ajatuksesta, että oma puoliso rakastuisi toiseen, tuntisi jonkun vieraan ihmisen itselleen tärkeämmäksi kuin oman aviopuolisonsa. Mutta seksin fyysinen aspekti - mwoah. Pelkkää perustarpeitten tyydyttämistä. Joskus kokataan kotona, joskus käydään ulkona syömässä, no big deal.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
26.7.2013 14:54
Niin siis sinä petät ja perustelet sitä itsellesi sillä, että sinulla on "melkein" lupa siihen. Joo-o....
Nyt ei pidä olettaa, että olisin jonkin sortin superkristillisen suhdemuotin fanaattinen vaalija. Minulle on ihan sama millaisia muiden suhteet ovat. En vain pidä epärehellisyydestä. Jos se ympäriinsä paneskelu ei ole kielletty niin mitään syytä olla kertomatta siitä miehellesi ei ole. Jos et kerro, se kertoo jo oikeastaan kaiken tarvittavan siitä miten rehellistä toimintasi on.
Cougarrr
29.7.2013 10:57
Kas kun meillä on puolin ja toisin sovittu että saa tehdä mitä huvittaa kunhan siitä ei ala elvistelemään toiselle osapuolelle... Että ei tässä mitään epärehellistä ole. Kumpikaan meistä ei vaan halua tietää mitään yksityiskohtia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
29.7.2013 19:49
Ok. Kuinka vaikeaa oli tuoda esiin tuo heti alkuun?
Cougarrr
30.7.2013 09:45
No kyllä tuo mielestäni tulee esille jo aiemmassa kommentissani, mutta kaikki eivät tietenkään ole ansainneet papukaijamerkkiä luetun ymmärtämisessä, joten pyrin jatkossa vääntämään rautalangasta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
MissMinnie
9.8.2013 10:10
Tottakai myönnän että vikaa on myös minussa, olenhan itsetunnon ja vartalon muuttumisen takia itsekkin luopunut aloitteiden tekemisestä lähes kokonaan. Ennen raskautta jaksoin tehdä aloitteita seksiin todella usein ja siksi seksiäkin oli usein. Miehen nettiseksi sekoilut raskauteni aikana pilasivat itsetuntoni (en koe hänen silmissään olevani haluttava) ja toki myös muutama liikakilo raskaudelta pitävät itsetuntoni huonona. (Ja tähän huomautuksena että laihdutan kyllä , ja jo yli 25kg pudotettu raskauskiloista ja jatkuu edelleen, lihoin siis 30kg). Ja tottakai myönnän myös omat heikkouteni. En ole täydellinen riita tilanteissa enkä muutenkaan, ei kukaan ole.
Aloimme käymään terapiassa, muutama kerta takana nyt.
Hiukan paremmin menee, emme ole pahemmin riidelleet, mutta läheisyys ja erityisesti seksi on edelleen suuri ongelma.
Mies on siis tyytyväinen ilman seksiäkin. Hän ei osaa tehdä aloitteita ja minä taas en enää oikein häntä haluakkaan siinä mielessä. Olen muutaman kerran tehnyt aloitteen, mutta halu seksiin hiipuu aina kun tuntuu ettei mies halua minua. Kun ei aloitteitakaan tee. Hän kertoo olevansa jotenkin lukossa, ei ole ikinä osannutkaan tehdä aloitteita. Eli se ei varmasti ole muuttumassa.
Ollaan taas patti tilanteessa. Joko tyydyn suhteeseen joka muuten on ihan hyvä, mutta seksi elämä tulee varmasti aina olemaan ei niin tyydyttävä. Emme voi edes korjata asiaa kun emme saa yhteistä lasta hoitoon. Joudumme jopa pariterapiassa raahaamaan lasta mukana. Ehkä sitten lapsen ollessa pari vuotias saamme hänet hoitoon , mutta kerkeämme ennen sitä erota.
(aloittaja)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
MissMinnie
9.8.2013 10:37
Riitelymme johtuu pääosin siitä että minä käyn suhteen koukeroita läpi niistä puhumalla, joskus ne harmittaa ja mies yrittää korjata tapaani käsitellä tunteilla asioita järkeilemällä.
Todella tyypillinen riita tyyli. Kun me naiset ja miehet olemme erilaisia.
Miehellä ei myöskään ole aikaisempia pitkiä suhteita, niin hän piti minua lähes hulluna kun murehdin joitain asioita naisille tyypillisellä tavalla. Vasta terapiassa hän tajusi että tämä johtuu vain naisten ja miesten erilaisesta tavasta nähdä asiat.
Hän yrittää heti ratkaista ongelman, kun minä taas haluaisin käydä sitä läpi.
Tilanne kotona on myös omalta osaltani helpottanut kun olen saanut lapsen unikoulun tuloksena nukuttua paljon paremmin. En näe kaikkea niin synkkänä, vaikka muutama suuri ongelma suhteessa onkin.
Ja sinulle Shiwan:
Voi kuule ymmärrän omat heikkouteni. En koe olevani täydellinen, enkä mielestäni syyttänyt vain miestä kaikesta. Toki kun omat heikkoudet tiedostaa ei niitä erikseen tule kirjoiteltua sen kummemmin.
Tuo läheisyys asia esimerkiksi mistä huomautit, ei ole aina ollut yhtä heikko. Toki seksin puuttuminen nykyään lähes kokonaan ja yhteisen tekemisen puuttuminen ovat luoneet tilanteen joka on kärjistynyt jo hyvinkin huonoksi. Ja lapset rajoittavat yhteiseloa todella paljon.
Tokihan olisi minun pitänyt miettiä tarkemmin haluanko juuri tämän miehen kanssa lapsen. Mutta koska menneiden muuttaminen ei ole mahdollista en siihen murehtimiseen lähde.
Vastaa kommenttiinJa aivan ihana on lapsikin joka syntyi tästä suhteesta, että jotain hyvääkin.
Vastaa kommenttiin
arvalla
3.10.2014 10:42
Alkuperäiselle kirjoittajalle:
Entisellä poikaystävälläni ja minulla oli tuollaisia samansuuntaisia ongelmia. En halunnut luovuttaa. Ajattelin, että vaikka tuntuu mahdottomalta, niin kyllä suhteen voi saada toimimaan. Erosimme, koska poikaystävällä ei ollut uskoa siihen, että se suhde voisi toimia. Minä taas halusin pitää suhteesta kiinni, koska minulla ei ollut ketään muuta, jonka kanssa jatkaa arki. Kun erosimme, olin rikki.
Vasta kun tapasin nykyisen mieheni, ymmärsin miten vääränlaisen miehen olin valinnut, ja miten vääränlaisia miehiä olin aiemminkin "kokeillut". Löytää sellainen mies jonka kanssa haluan elää elämäni, se ei ole ollut nopeaa, koska niin hyvää miestä, ja niin tietynlaista miestä, ei löydy joka puun oksalta. (Ei myöskään siksi, että olen jonkin verran ylipainoinen, joten minusta kiinnostuneiden miesten kirjo on siksikin pienempi.)
Kirjoitan nämä pohdintani siksi, että oma maailmani on avautunut, ja toivon että kokemuksistani on apua. Olen muodostanut jonkinlaisen näkemyksen ihmisistä ja parisuhteista, ja koetan avata sitä.
Nyt tajuan, mitä tarkoitetaan sillä, kun sanotaan, että kyllä sen sitten tietää kun sen on löytänyt. Sen tietää. On hauska huomata, että vanha kansanviisaus pitää ainakin omalla kohdallani paikkansa. Olisi kai ollut kiva tietää se varmaksi jo aiemmin... :) Olisin seurustellut poikaystävieni kanssa huomattavasti vähemmän aikaa.
Noh, olen tietysti itsekin kypsynyt sen 10 vuoden aikana, jonka jouduin seurustelemaan eri miesten kanssa, ennen kuin löytyi se oikea. Jos olisimme tavanneet 10 vuotta aiemmin, en olisi ollut niin hyvä nainen, eikä ehkä miehenikään yhtä hyvä mies.
Nyt ymmärrän, miksi minusta tuntui viimeisimmässä suhteessani juuri siltä, etten oikein saa hellyyttä ja läheisyyttä tarpeeksi. Ihmisissä on valtavia eroja. Nykyisen mieheni kanssa läheisyys ei ole ikinä ongelma, saamme molemmat toisiltamme sen minkä haluamme. Ei eksäni ollut sellainen ihminen, ei heillä ollut kotona rakastettu toisiaan tai oltu läheisiä. Ympäristö kasvattaa niin erilaisia ihmisiä, eikä monestakaan päälle päin tiedä, millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä.
Tyytyä sellaiseen mihin ei ole tyytyväinen, se on mielenkiintoinen aihe. Kaikella on hinta. Jos odottaa sellaista puolisoa, josta "tietää", kuten sanoin, hintana on se, että joutuu kokeilemaan useaakin ihmistä ilman että sitoutuu ja ilman että, in the meanwhile, on ketään kenen kanssa olla. Jos taas vaikka toimeentulo ilman toista ihmistä ei onnistu, voi joutua tyytymään välttävään suhteeseen. Silloin toimeen tulemisen hinta voi olla olla ikävässä parisuhteessa, joka antaa tummat sävynsä koko elämään. Filippiiniläisen köyhän naisen toimeentulon hinta on viettää kaikki valveillaoloaika keräten tölkkejä. Toisille tarjolla on parempia diilejä, toisille huonompia.
En sano kenellekään, mitä kannattaa tehdä tai olla tekemättä. Itse olen siitä onnekas, ettei minun tarvitse tyytyä vähempään. Tulen toimeen yksinkin, ja elämäni jatkuisi yksinkin, siitäkin huolimatta, että ystävä- ja tuttavapiirini on sellainen, että ilman puolisoa tuntisin lähes lamauttavaa yksinäisyyttä.
Nyt aiemmat suhdekommellukset tuntuvat selittyvän sillä, että mies ei ollut sellainen jonka haluan, enkä minäkään vielä se kypsä ihminen, joka olen nyt.
Tähän näkemykseeni kuuluu varjopuolena se, että välttämättä kaikille parisuhdetta haluaville ei löydy ihmistä. Tunneäly ja kaikki se, mikä tekee hyvistä ihmisistä hyviä ihmisiä, niitä on löydyttävä molemmilta. Kai tähän kuuluu myös se, kuinka paljon uskoo itseensä kumppanina. Kokeeko olevansa lämmin, välittävä, joustava, hellä ja miljoonin muin tavoin hyvä ihminen ja kumppani, joka löytää kyllä ihmisen joka tunnistaa parikseen. Voiko kuvitella sellaisen tilanteen, että on yhdessä oman ihannekumppaninsa kanssa, ja se ihannekumppani, se, jota pitää täydellisenä, ei joudu tyytymään sinuun, vaan saa sinusta ansaitsemansa ihanan kumppanin. Vai ei, jolloin, no, kannattaako odottaa itselleen ihanaa kumppania, jos tietää että itse on riesa, hankala ja vaatii toiselta yli-inhimillisiä kykyjä ja sopeutumista. Siis pähkinänkuoressa, kannattaako etsiä sitä, josta "tietää" senkin uhalla, että voi joutua lopettamaan suhteensa ja tutustumaan useisiin uusiin ihmisiin, vai kannattaisiko mieluummin pyrkiä pitämään nykyisen suhteensa elinkelpoisena todeten, ettei mitään parempaakaan ole odotettavissa.
Vaikka olen välillä kokenut olevani aikamoinen hylkiö, olen uskonut kykyihini kehittyä. Olen tunnistanut sen viisauteni mikä olen saanut haalittua, ja olen tunnistanut ne piirteet, jotka eivät kuulu hyvälle kumppanille ja korjannut ne, ja olen tunnistanut ne piirteet, jotka olen saanut ja jotka kuuluvat hyvälle kumppanille, ja olen kokenut, että olen hyvä kumppani ja myös ansaitsen sellaisen itselleni. Nyt kävi niin, että löysin mielettömän hyvän kumppanin, ehkä jopa liian hyvän, mutta onnekseni kumppanini tuntee minusta samoin. Minusta tuntuu, että ihminen voi saada ihan hillittömän hyvän puolison, mutta silloin on oltava itsekin aika hemmetin hyvä. Tai siis, en haluaisi mieheni tyytyvän minuun jos olisin sellainen ipana kuin 17-vuotiaana olin. Eikä se suhde ehkä toimisikaan, tai siis vaikka kestäisi, niin ei olisi kauhean hyvä.
Sitä kai yritän sanoa, että... Haluan pitää omaa tarinaani todisteena siitä, että se vanha kansanviisaus, "kyllä sen sitten tietää kun se kohdalle osuu", pitää paikkansa. Ja että se on mahdollista, siis suhde, jossa asioita ei hoideta riitelemällä, vaan keskustelemalla, ja jossa on lähtökohtaisesti pelkästään hyvä olla, ja jossa kaikki muukin on ihan kohdallaan. Toinen pointtini on se, että en tiedä, miten paljon viisautta ja tunneälyä siihen vaaditaan. Minä olen koettanut kehittyä sillä saralla paljon, mutta en ole sen kummempi kuin muutkaan. Voi katsoa tuntemistaan ihmisistä niitä, joiden parisuhteen _tietää_ olevan hyvä, ja miettiä kuinka paljon viisautta heihin on keskittynyt. Jos sellaista suhdetta haluaa jäädä etsimään, menettää sen, mitä on nyt. Lisäksi on uskottava siihen, että on tai voi olla niin hyvä ihminen, että ansaitsee paremman suhteen, ja pystyy rakentamaan paremman suhteen.
Riippumatta siitä, mitä ajatuksia ajatukseni sinussa herättivät,
tsemppiä ja jaksamista. Parisuhdesotkujen keskellä ei ole helppo olla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin