KYSYMYS: Haluaisin jonkun ulkopuolisen näkökulman, että erotako vai ei.
Olemme lähempänä 30 vuotta oleva lapseton pariskunta ja yhdessä olemme olleet 4 vuotta.
Nyt olen alkanut miettiä eroamista, koska minua ahdistaa lähes koko ajan ja olenkin passivoitunut hirveästi (ei harrastuksia, ei liikuntaa). Mies vain viettää kaiken aikansa töissä ja toisessa huoneessa tietokoneella pelaten. Emme juurikaan vietä yhteistä aikaa, emme käy esimerkiksi kävelyllä (olen ehdottanut) tai ihan mitä tahansa olenkin ehdottanut, niin vastaus on "en jaksa". Aluksi jopa itkin, että eikö seura kelpaa, mutta nyt olen turtunut ja puuhailen mieluummin omia juttuja tai lähden kaverin kanssa lenkille.
Viikonloput menee lähes kokonaan tietokoneella, jos ei ole jotain erityistä menoa.
Kotityöt ovat myös jääneet minun harteilleni ja nyt sain uuden työn (vuorotyötä), niin mies ei edelleenkään tee mitään. Ei edes viikonloppuisin. Minä vapaapäivinä saan tehdä kaiken pyykinpesusta ruoanlaittoon.
Lisäksi mies huomauttelee minua rahankäytöstä ja kerran suuttuessaan sanonut maksavansa kaiken enkä minä tee mitään. Tämä ei pidä paikkaansa. En ala pitemmästi kertomaan, mutta osallistun talouden kuluihin omien tulojeni mukaan. Tämän jälkeen oikeastaan ahdistus alkoikin vielä enemmän. Ajauduin rahaongelmiin nuorempana ja maksan ongelmistani edelleen. Mies tiesi tämän jo seurustellessamme, mutta se ei tuntunut haittaavan. Nyt nuo huomauttelut "mihin sinun rahat on taas mennyt" ynnä muut ovat tulleet kuvioihin. Minua ihan pelottaa, jos rahani eivät riitäkään ja joudun "pyytämään" mieheltä rahaa yhteisiin ruokaostoksiin. Mies ostaa itselleen netistä omiin harrastuksiin liittyviä asioita jopa sadoilla euroilla ja minä "kituutan" muutamalla satasella, että saan meille ruokaa ja laskuja maksettua.
En tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen jopa suuttunut ja sanonut miehelle, että jos tämmöinen huomauttelu ei lopu, niin lähden. Nyt tuntuu siltä, että "mitta tuli täyteen". Haluan ahdistuksesta eroon ja en tiedä, onko siihen mitään muuta ratkaisua kuin ero.
Mitä olet mieltä? Onko vain parempi erota?
VASTAUS: Sinun on varmaan tehtävä miehellesi selväksi, mitä ajattelet. Yhteistä aikaa on ruvettava löytymään. Kotityöt on jaettava reilummin. Raha-asiat on ratkaistava oikeudenmukaisesti, ja huomauttelun on loputtava. Jos se ei hänelle sovi, sitten on ehkä syytä erota.
Sinun voisi olla viisasta myös ottaa selvää, onko hänen käytökseensä jokin syy. Onko hän jostain sinulle katkera, mutta ei saa sanotuksi? Onko hän stressaantunut, ja koittaa hoitaa sitä uppoutumalla tietokonepeleihin? Mikäli tästä avautuu keskustelu, josta syntyy ymmärrystä, on mahdollista että saatte vyyhdin puretuksi, ja asioihin muutosta. Muussa tapauksessa näyttää siltä, että suhteen jatkaminen ei ole sinulle hyväksi.
KYSYMYS: Olen 43-vuotias elämää paljon kokenut ja kolhuja saanut vielä ehjä nainen. Minulla on 5 lasta edellisestä pitkästä liitostani sekä 3 lastenlasta ja tästä katraasta olen niin ylpeä ja onnellinen. Olen seurustellut 3 vuotta minua 8 vuotta nuoremman miehen kanssa,hänellä ei ole lapsia itsellään ja nyt olen alkanut luovuttamaan tämän miehen suhteen koska en tiedä mitä tekisin. Hän on muuttunut erilaiseksi viime aikoina,kuukausiin en ole saanu kuulla mitään rakkauteen liittyvää,en halauksia,en suukkoja,en mitään kunnioitukseen liittyvää,en tunne mitään arvostusta häneltä. Jouluna ei tullut yhtään lahjaa,hän kysyi ennen joulua että "ei kai me mitään aleta sit osteleen toisillemme"...Sanoin hiljaa,ei kai joo...
Omi vuosipäivä uutenavuotena,ei edes suukkoa,ei kukkaa...ei mitään...Olen kysynyt mikä on,rakastaako hän enään. Vastaus on että joo mutta en jaksa tota sun valitusta ja vinkumista...Olen miettinyt että onko se että sanoo olevansa väsynyt tekemään yksin kotityöt,tekemään yhteisen yrityksen eteen pitkiä päiviä,pitämään huolen perheestä ja auttamaan muita ihmisiä,onko se vinkumista jos joskus pyytää että toinen auttaisi. Hän kuulemma laittaa omat astiansa koneeseen,jos ei lapset osaa siivota jälkiään niin miksi hänen pitäisi toisten jälkiä siivota? Miksi hänen pitää mua kohdella hyvin jos olen sietänyt ex-mieheltänikin huonoa kohtelua?Onko ex-mies ollut kuitenkin rakkaampi kun häneltä on sietänyt niin kauan sitä mutta häneltä ei siedetä? Näitä kuulen kun pyydän että hän arvostaisi,että olen jo tarpeeksi elämäsdäni saanut huonoa kohtelua. Se ei taida olla enään rakkautta, niin luulen.
VASTAUS: Teidän olisi syytä käydä perinpohjainen ja rakentava keskustelu siitä, mitä kumpikin haluatte suhteeltanne. Keneltäkään ei tarvitse sietää huonoa kohtelua, eikä sitä voi todellakaan perustella sillä, että ex-mieheltä olet sitä sietänyt. On luonnollista, että rakkaudentunnustukset vähenevät alkuhuuman laannuttua, mutta kyllä hyvässä suhteessa pitää hellyyttä, arvostusta ja kunnioitusta olla vielä vuosienkin jälkeen.
Hyvässä keskustelussa olisi tärkeää, että molemmat voisitte kokea tulleenne kuulluiksi. Sinun on kerrottava omista tarpeistasi ja toiveistasi, ja siitä, mistä kärsit. Myös hänen on saatava puhua siitä, mikä häntä vaivaa. Mitä hän tarkoittaa sillä, ettei hän siedä valitusta ja vinkumista? Onko hän sitä mieltä, että lapsilta pitäisi vaatia enemmän kotitöihin osallistumista, ja vastuun kantoa? Onko hän siinä kenties oikeassakin? Hän kuitenkin vastaa joo, kun kysyt, rakastaako hän sinua. Se antaa toivoa. Mitä hän sillä tarkoittaa? Voi olla, että hän pohjimmiltaan rakastaa sinua, mutta jotkut asiat ovat tehneet hänet niin tyytymättömiksi, että hän on aina pahalla tuulella. Sen syyt olisi syytä selvittää, ja katsoa, voiko ne korjata.
Jos tällainen keskustelu ei ole mahdollista, tai jos siinä ei saada aikaan sellaista tulosta, joka tekee mahdolliseksi suhteenne jatkamisen paremmissa merkeissä, on sinut tehtävä omat päätöksesi. Millaisessa suhteessa olet valmis olemaan? Kirjoitit, että olet elämässäsi saanut jo tarpeeksi huonoa kohtelua. Siinä olet aivan oikeassa. Sellaiseen ei kenenkään pidä alistua.
KYSYMYS: Hei, kysyisin että mitä tehdä? Olen 30- vuotias mies ja naimissa ollut 4-vuotta. Suhteemme on todella yksi puolista, hän vain tuijottaa tietokonetta ja kännykkää kotiin tullessa. Yhteinen lapsemme on pääasiassa minun kanssa. Kun mainitsen asiasta hän vain suuttuu, että on katsonut lapsen perään 3- vuotta putkeen. Hän kehuu rakastavansa yms. ja kehuu loistavaksi isäksi, mutta viimeinen niitti on se kun hän lähtee kahden lähes tuntemattoman miespuolisen koulukaverin kanssa 8 päiväksi ulkomaille koulun takia. Hän suuttuu kaikesta, jos kyseenalaistan häntä näistä.
- justse
VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Kirjoitat lapsiperheen elämästä, jossa tarpeet ja toiveet menevät ristiin ja yhteinen ymmärrys tuntuu olevan kaukana. Se, että kannat tästä huolta, kertoo että olet hyvä ja vastuullinen aviomies ja isä.
Koet, että vaimosi kiinnittää kotona ollessaan liikaa huomiota kännykkään ja tietokoneeseen sinun ja lapsenne sijasta. Olet maininnut asiasta, mutta keskustelut kääntyvät riidaksi. Kerrot, että vaimosi suuttuu, kun otat esille asioita, joihin olet tyytymätön. Jos toinen reagoi viestiini negatiivisesti, yksi vaihtoehto voi olla, että hän kokee sanomani syytökseksi ja puolustautuu. Puolustautuminen voi tapahtua vetäytymällä, selittelemällä tai hyökkäämällä. Tuntiessaan olonsa jollain tavalla uhatuksi, ihmisen kyky vastaanottaa, kuulla ja ymmärtää vähenee. Helpommin saamme viestimme perille silloin, kun toinen tuntee olonsa turvalliseksi.
Viestinnässä on aina kaksi osapuolta: lähettäjä ja vastaanottaja. Sinä voit itse vaikuttaa siihen, millä tavalla viestisi lähetät. Viesti perille menoon vaikuttavat mm. ajoitus (ei väsyneenä, nälkäisenä eikä kiireessä), äänen sävy, sanaton viestintä (eleet ja ilmeet) ja sanavalinnat.
Mitä jos yrittäisit kertoa tunteistasi mahdollisimman paljon minä-viestejä käyttäen, syyttelyä välttäen. Vaimosi rakastaa sinua ja uskon, että hän haluaisi kuulla ajatuksiasi ja tunteitasi, silloin kun hän ei samalla koe olevansa huono vaimo ja äiti. Pyri myös kuuntelemaan herkällä korvalla, mitä vaimosi kertoo sinulle.
Uskon, että toiveenne ovat paljolti samanlaiset. Välitätte molemmat paljon toisistanne ja lapsestanne. Toivoisitte molemmat, että toinen huomioisi teitä, vaimosi sinua miehenä ja sinä vaimoasi naisena. Toivoisitte varmasti molemmat hyvää keskinäistä suhdetta ja rakkaudellista ilmapiiriä kotiinne. Yksi tapa saada muutosta aikaan, on kiinnittää huomiota kaikkeen siihen hyvään, mitä on. Sanotaan, että kiitollisuus on vastalääke katkeruuteen. Mitähän muuttuisi, jos lisäisit kauniita sanoja ja helliä kosketuksia? Sanoisit ääneen kaiken sen hyvän, mitä näet ja tunnet. Moitteen sijasta kertoisit kaipuustasi vaimosi lähelle.
Kertoessasi vaimosi opiskelumatkasta vieraiden miesten kanssa, kuulen huolta ja loukkaantumista. Ehkä myös pelkoa. Mieti tarkkaan, millaisella tunnelmalla saattelet häntä matkaan, vihaisena ja riidellen vai rakastaen ja luottaen. Mieti, millainen aviomies olet parhaimmillasi. Luulenpa, että sellaisen miehen luo vaimosi palaa mielellään ja tuntee ehkä kaipausta poissa ollessaan.
Hyvä, että olet nyt hakemassa muutosta tilanteeseenne. Kuvailemasi kaltainen tilanne voisi helposti johtaa riitelykierteeseen, etääntymiseen, vieraantumiseen ja lopulta eroon. Nyt teillä on vielä mahdollisuus pelastaa tilanne ja löytää uudelleen tie toistenne luokse. Jos kahdenkeskinen kommunikaatio tuntuu vaikealta, kannattaa hakea ulkopuolista apua, esim. kirkon perheneuvonnasta tai yksityisiltä parisuhdeterapeuteilta.
KYSYMYS: Olin entisessä suhteessa 8vuotta. Suhteemme oli täydellinen. Viimeinen puoli vuotta oli riitaisaa ja olin itse henkisesti aivan loppu opiskelun ja työnteon takia. Yhtenä iltana olin lähdössä laivalle kavereideni kanssa, laivamatkalla riitelimme puhelimessa silloisen mieheni kanssa. Laivalla tuli juotu liikaa ja päädyin sänkyyn nykyisen mieheni kanssa. Erohan siitä tuli kun selvisi että olen pettänyt laivareissulla.
No olemme seurustelleet nykyisen mieheni kanssa noin kaksi vuotta. Tuota ennen tapaillimme pitkään ja olimme etäsuhteessa. Etäsuhteessa ollessamme pidimme taukoamatta yhteyttä toisiimme ja tapasimme säännöllisesti, nautein olosta miehen seurassa. Muutin miehen luokse, ja kokeilimme yhteiseloamme. Ruusinen elämä muuttui pian karkeaksi arjeksi. Mieheni oli työtön ja ei ollut kauhean halukas etsimään itselleen töitä. Päivät kuluivat tietokoneella istuen pelaten ym. Kävimme vuoden ajan keskustelua tästä pelaamisesta. Mieheni mukaan hän pitää yhteyttä sitä kautta omiin kavereihinsa jotka asuvat eri paikkakunnilla. Tämä on minulle ok, mutta rajansa kaikella. Mieheni sai töitä ja jatkoi pelaamista, tilanne ei juurikaan muuttunut vaikka puhuimme asiasta. Soveimme että muutamme vuoden asumisen jälkeen takaisin kotipaikkakunnalleni. Muutimme siis nyt syksyllä minun paikkakunnalleni. Nyt hän on taas työtön (oli siis välissä hetken töissä), sama pelaaminen jatkuu. Olemme keskustelleet ilman suurempaa tulosta. Minussa on herännyt erilaisia tunteita miestäni kohtaan ja kaikkesta mistä olen hänestä pitänyt niin vihaan niitä asioita tuntuu että olemme aivan eri arvomaailmoista ym. Itse olen menevää sorttia ja tykkään olla liikkeessä ja tehdä eri asioita ja mieheni on tässäkin asiassa aivan vastakohta. Kaipaan yhteistä tekemistä, miehelleni riittää kun katsomme yhdessä jonkun elokuvan sillon tällöin. Olen yrittänyt olla suhteessa mahdollisimman joustava, ilman että saan mitään vastakaikua.
Eromme jälkeen olemme eksäni kanssa pysyneet hyvissä väleissä ja olemme hyviä kavereita, olemme olleet yhteisissä illanistujaisissa ym. Meillä on eksäni kanssa todella hauskaa ja mukavaa yhdessä. Olemme puhuneet paljon ja olen saanut anteeksi tekoni. Nyt minulla on pää aivan pyörällä omien tunteideni kanssa, mitä minun kuuluisi tehdä? erota nykyisestä miehestäni ja jatkaa elämääni yksin onnellisena vai palata joskus eksäni kanssa yhteen jolla on samallaiset arvot kanssani ja jonka kanssa ollaan jo kerran rakennetty yhteinen elämä?
Hukassa oleva 25v nainen
VASTAUS: Pohdit kahta miessuhdettasi ja omaa elämääsi niiden keskellä. Molemmissa suhteissa on ollut hyvää ja onnellista aikaa, mutta myös riitaisuutta ja tyytymättömyyttä.
Ensimmäisen suhteen loppuaikoina kerrot olleesi uupunut opiskelun ja työnteon takia. Sellainen vaikuttaa ilman muuta myös parisuhteeseen. Yrittäessäni saada mielessäni kokoon elämäsi palapeliä, mietin, oliko toinen suhde alkanut jo ensimmäisen aikana vai alkoiko se silloin laivamatkalla. Olisikohan ensimmäinen suhde jatkunut ilman pettämistä vai olisiko se kaatunut riitelyyn ym joka tapauksessa?
Uudessa suhteessa alkuvaihe etäsuhteessa oli ihanaa, mutta yhteen muuton ja arjen myötä alkoivat hankaluudet. Jos edellisessä suhteessasi osa ongelmaa oli ollut se, että työtä oli ollut liikaa, oli tilanne nyt päinvastainen, kun miesystäväsi istui kotona työttömänä. Nyt sinä olet takaisin kotiseudullasi ja mies vieraalla paikkakunnalla ilman työtä. Onko niin, että hänelle riittäisi pelaaminen, kontaktit omiin kavereihin netin kautta ja silloin tällöin leffailta sinun kanssasi? Kuulostaa siltä, että sinulle sellainen ei riitä. Kaipaat enemmän menemistä ja tekemistä, aktiivisempaa elämää.
Yritin kartoittaa tunnepuoltasi sellaisena kuin se kirjeessäsi näyttäytyy. Kerrot, että ensimmäinen suhde oli täydellinen viimeiseen puoleen vuoteen saakka. Nyt teillä on taas mukavaa yhdessä ja olet saanut pettämisen anteeksi. Vanhat tunteet ovat ilmeisesti lämmenneet uudelleen. Toisen miesystäväsi kanssa suhde oli ruusuinen niin kauan kuin se oli etäsuhde. Nyt parin vuoden jälkeen vihaat samoja asioita, jotka aluksi tuntuivat hyviltä. Kaipaat yhteistä tekemistä ja olet joutunut pettymään monissa toiveissasi, vaikka olet pyrkinyt itse olemaan joustava. Niinpä vanha suhde on niin sanotusti alkanut janottaa. Mietit kannattaisiko vaihtaa takaisin eksään.
Jokaisessa meissä on viehättäviä ja vähemmän viehättäviä puolia, riippuen myöskin vähän näkökulmasta. Tyypillistä on, että parisuhteen toisessa kehitysvaiheessa symbioosivaiheen jälkeen, juuri ne aluksi ihanilta tuntuneet piirteet alkavat ärsyttää. Jos rakkaus ja halu pysyä yhdessä kestävät, päästään jonkin ajan kuluttua taas tasapainoisempaan vaiheeseen, jossa voidaan hyväksyä toinen kaikkine ominaisuuksineen ja yhdessä olo on taas helpompaa.
Ehdotat, ettet ensisijaisesti miettisikään valintaa näiden kahden miehen välillä, vaan keskittyisit siihen vaihtoehtoon, jonka sivulauseessa mainitsitkin. Miten eläisit niin, että olisit itse onnellinen? Mieti ensin mitä itse haluat, tarvitset, toivot elämältäsi nyt ja tulevaisuudessa. Millaista elämää haluat elää? Mitä asioita et halua elämääsi? Sen jälkeen voit sitten miettiä, haluatko ylipäätään tässä elämänvaiheessa asua tai olla suhteessa jonkun kanssa.
KYSYMYS: Olen ollut neljä vuotta parisuhteessa mieheni kanssa, josta reilu kaksi vuotta asuttu yhdessä. Molemmilla on pari lasta aiemmista liitoista, jo nyt aikuisia sekä omillaan. Myös iäkäs äiti on puolisollani. Ongelmani ei ole niinkään alkujaan meidän kahden suhde vaan uusperheen ihmissuhteet, jotka vielä kärjistyvät juhla-aikoina. Minun lapseni pitävät miehestäni ja suhteet ovat toimivat ja ystävälliset. Heidän käyntinsä ovat mukavia meille molemmille. Mieheni on hyvin herkkä ja kiltti ihminen, mihin alkujaan hänessä ihastuinkin oman eroni jälkeen. Nyt se kiltteys ärsyttää, sillä miehen äiti saa jatkuvasti puuttua elämäämme ja moittia minua. Puheluita on vähän väliä miehelleni, vaikka käyntejä ei niinkään koska hän ei pidä minusta. Mutta kun hän tulee käymään, hän ei niistä etukäteen ilmoita.
Olen saanut kovasti pisteliäitä huomautuksia anopiltani, lisäksi hän haluaa pitää mieheni ensimmäistä hääkuvaa esillä ja tuoda kaikissa tilanteissa ensimmäisen puolison erinomaisuutta esille. Vaikka olin järjestämässä hänen syntymäpäiviään, niin kiitosta ei tullut vaan ääneen valittelu että mieluummin olisi kutsunut mieheni eksän paikalle. Mieheni mielestä kaikki pitää sietää, kun on kyseessä vanha ihminen, eikä hän puutu mihinkään sanomiseen. Tämän anoppini kampanjan kanssa alkuun mukavat suhteet mieheni lapsiin ovat myös muuttuneet. He eivät enää puolisoineen tule meille muutoin kun olen töissä. En koe ansainneeni tällaista, koska en ole syypää mieheni ensimmäiseen eroon enkä ole huonosti kohdellut heitä kuten anoppiakaan missään vaiheessa. Nyt on meidän parisuhteemme alkanut myös kärsimään tästä kaikesta, kun jostain syystä mieheni salaa pistäytyy lapsiensa luona kylässä, että en vain tulisi mukaan. Minulle kerrotaan myöhemmin käynneistä. En halua pistää miestäni mitenkään valitsemaan perheensä ja minun välillä, mutta haluan minäkin kuulua perheeseen.
Kärsin tilanteesta kovasti, olemme vielä ainoastaan kihloissa ja häitä on suunniteltu mutta olen alkanut empiä haluanko tällaiseen tilanteeseen enää jäädä. Rakastan miestäni, minusta hänen pitäisi puolustaa minua ja pitää arvossa että perhe myös kunnioittaisi minua. Miten voisimme päästä tässä kaikkia tyydyttävään ratkaisuun? Jos puhun miehelleni, hän vain herkistyy että miten minua rakastaakaan, mutta ei taas seuraavan kerran kykene olemaan tukenani.
Yksinäinen, 53v
VASTAUS: Parisuhteessakin voi tuntea itsensä yksinäiseksi. Kuvaat miten sinun yksinäisyys syntyy, kun miehen äiti ei tunnu hyväksyvän sinua ja hän myös sekaantuu liikaa elämäänne. Olet toivonut, että mies tukisi sinua, mutta hän ei halua vastustaa äitinsä mielipiteitä ja tahtoa ja vetoaa siihen, että äiti on jo iäkäs.
Se, että joku on jo iäkäs, ei tietenkään oikeuta ketään käyttäytymään huonosti. Ikä ei ole este käydä selventäviä keskusteluja. Moni iäkäs loukkaantuisi, jos heille sanottaisiin, että nyt pitäisi käydä tärkeitä keskusteluja, mutta ei sinun kanssasi voi, kun olet jo niin vanha. Väistely ei ole kunnioittamista, vaan ongelmien peittelyä. Miehen äiti ei kuulosta vielä kovin heikolta ja avuttomalta niin, että häntä pitäisi erityisesti suojella. Ainakin hän jaksaa hyvin puuttua teidän kahden elämään.
Ikää voi muutenkin pohtia tässä teidän tilanteessa. Olette kumpikin jo oikeasti aikuisia ja lapsetkin ovat. Tämä voisi olla elämäntilanne, jossa voisitte aivan rauhassa rakentaa kahden aikuisen parisuhdetta. Jostakin syystä miehen äiti pääsee nyt tunkeutumaan teidän maailmaanne.
Selventäviä keskusteluja tunnut kaipaavan. Rohkaisen niitä käymään. Totta kai mies voisi asettua sinua puolustamaan. Hänen luonne ja tavat toimia suhteessa äitiinsä on pitkän kehityksen tulos. Onko hän ollenkaan valmis tarkastelemaan omaa tapaansa toimia? Asia on hänelle selvästikin hankala. Jos hän ei ole valmis yhteistyöhön sinun kanssa tässä asiassa, jää asian edistäminen enemmän sinun vastuulle. Kuinka suoraan, lempeästi, kohteliaasti, mutta lujasti olet pystynyt sanomaan, että tämä nykyinen käytäntö ei voi jatkua? Voitko vetää itse rajat? Mikä on sinun kannaltasi hyväksyttävää?
Se on totta, että miehen on varmasti vaikea valita äidin, lasten tai sinun välillä, mutta joitakin valintoja elämässä on välillä tehtävä. Voiko keskustelua muuttaa niin, että päätökset, sanat ja valinnat eivät tuntuisi näin jyrkiltä? Sinun ajatus tuntuu olevan, että anoppi pysyisi vähän kauempana ja lakkaisi moittimasta sinua. Nämä ovat kohtuullisia tavoitteita. Ei tuo tarkoita, että kaikki välit pitää katkaista.
Kun ryhdytte näistä keskustelemaan miehesi kanssa, painetta voi pienentää, jos toteatte, että tavoite on yhteinen. Molemmat kaiketi haluaa, että teidän kahden parisuhde kohenee? Se on tässä oleellisinta ja sen eteen teette yhdessä töitä. Jos syntyy yhteinen ajatus, että etsitte tässä parempaa yhteyttä toisiinne ja tilaa yhteiselle elämälle, saattaa aika monet asiat lähteä muuttumaan? Kumpikaan teistä kahdesta ei ainakaan halua olla toiselle hankala?
Jos mies vaikuttaa ”liian kiltiltä”, häntä voisi yrittää rohkaista olemaan kiltti myös itselle ja omalle puolisolleen. Sinun kannalta ei ole kiltteyttä, että hän ei sinua puolusta. Onko molempien aika kuunnella omia tarpeita? Johtaako sinun omien tarpeittesi kuuntelu kauemmas miehestä? Jos mies haluaa elää kanssasi, hän voi ehkä vielä miettiä miten voisi raivata tilaa teidän parisuhteelle? Tärkeää on, että olet noussut puolustamaan itse itseäsi ja kuuntelet omia tarpeitasi. Suunta näyttää oikealta. Et halua enää olla parisuhteessa yksin.
KYSYMYS: Olen 26-vuotias nainen ja olen joutunut henkisesti vaikeaan tilanteeseen. Olen ollut nykyisessä työssäni vajaat 5kk. Ensimmäisestä työpäivästä lähtien kun näin yhden asiakkaistani jäi katseemme kiinni toisiimme. Kuukausi meni vilisten ja opetellen uusia asioita, niin ei suhteemme edennyt mihinkään mikä oli sinänsä ihan hyvä. Työ ruvettua olee tutumpaa ja luonnistumaan rutiiniomaisesti rupesi olemaan ajatuksissa hiukan aikaa enemmän jutella asiakkaille, koska ei mennyt enää säätämiseksi.
Kiinnostuksen kohteeni kävi monta kertaa viikossa asioimassa luonani työnpuolesta ja tutustuimme pikkuhiljaa ja huomasimme nauttivan toistemme seurasta. Facebookin kautta merkkasimme toisemme kavereiksi ja sitä kautta juttumme jatkui, kunnes numerot vaihdettiin.
Kaikki oli niin jännää ja salaperäistä ja lähennyimme huomattavasti ja välillemme syntyi jotain mitä janosi aina vaan enemmän ja enemmän lisää. 3 kuukautta kulunut ja pystyimme juttelee avoimesti, joka johti myös miehen tunnustukseen, että hän on alkanut seurustelee toisen naisen kanssa silloin kun on minut ekaa kertaa nähnyt.
Asia nujersi minut puhelimessa täysin. Mutta jatkoin keskustelua kuin asia harmittaisi vain vähäsen vain, vaikka todellisuudessa se sattui minuun rintaani pistävästi. Pari tuntia puhelusta sain viestin jossa luki, että hän haluaa aina ja ikuisesti olla ystäväni.
Olin tunteiden pyörryksissä ja se rupesi myös haittamaan töitäni hiukan, koska ajatukseni olivat muualla.
Mutta puhelumme jatkui ja viestittely kuin mitään ei olisi sattunut.
Se sattui minuun pistävästi rintaan ja yritin jatkuvasti peitellä harmitustani ja hymyillä kuin kaikki olisi kunnossa.
Mies jatkoi kuitenkin härnäämistäni vaikka oli kertonut olevansa parisuhteessa. Koska seurassani hänen oli hyvä olla ja oli iloinen seurassani.
Yhtenä viikonloppuna sain kaipuuta täynnä olevan puhelun ja hiukan apuakin huutavan. Menin miehen työmaalle töiden loputtuani, Joka johti siihen että olemme nyt samalla työmaalla ja sijoitin siihen työmaahan omaa varallisuuttani ja meistä tuli "naapureita". En siis pääse eroon enää miehestä jollen myy osuuttani pois. Olen tavannut miehen tyttöystävän jonka kanssa hän on nyt ollut 4 kuukautta. Ja joka kerta olen hiljakseen ja seuraan kuinka nainen alistaa miestä ja komentaa häntä. En tiedä kokotottuutta miten heillä kotona. Koska välitän hänestä, tuntuu pahalta vaan katsoa ja niellä asia. Koska olemme luvanneet toisilleemme, että asia meidän välillä ei saa paljastua. Vetovoimamme on voimakas molemmin puolinen.
Nyt asia on edennyt niinkin pitkälle, että mies yrittää saada minulle potkuja sanomalla suoraan pomolleni haluavansa minut itselleen töihin ja aina kun menen jossain niin minun pitää kertoo missä olen ja miksi olen siellä.
Samalla kuuntelen kun mies purkaa pahaa mieltään kun kotona oleva nainen ei ole sitä mitä haluaa.
Tartten opastusta. En tiedä enää pitäisikö kadota kokonaan maanpäältä ja vaihtaa kaupunkia, jotta saisin mielenrauhan. Vai jatkaa vierestä katselua ja toivoa että ehkä joskus meistä voisi tulla jotain. Mikä meitä yhdistää niin paljon sitten on, että teemme molemmat töitä ihan hulluna. 12 tuntii on varmaan aika vakio. ja meillä on sama ammatti vaikka itse teen kaikkee muutakin tässä ohella. Mutta me nautimme molemmat samasta asiasta. Mikä on omalla tavallaan hullua. Voisi jopa laskee työnteon jo harrastukseksi. Eli meillä olisi yhteinen harrastus jota tehdä ja puhua.
Halusin kirjoittaa tänne, koska en tiiä kenelle voisin keskustella ilman että asia kävisi ilmi. Mutta tartten ulkopuolisen mielipidettä asiaan. Mitä teen. menenkö hänelle töihin ja nautin vaan seurasta ja tyydyn olee vaan ystävä. Vai jäänkö nykyiseen työhöni josta on työnkuvan muuttuttua hiukan jopa jo epämielyttävä. Vai lähdenkö koittaa aloittamaan puhtaalta pöydältä jossain muualla.
Rakastunut sähkönainen...
VASTAUS: Kuulostaa todella aika mutkikkaalta. Olet ihastunut mieheen, joka ilmoitti seurustelevansa toisen naisen kanssa. Sekin suhde on uusi. Lisäksi olet laittanut varoja kiinni yhteisiin hankkeisiin. Salaatte suhdettanne muilta ja lisäksi hän houkuttelee sinua töihin. Ei ihme, että pää alkaa olla pyörällä ja olet lähtenyt etsimään selvempiä kuvioita.
Tuosta taloudellisesta kytköksestä et paljon kerro. Onko siitä kuinka vaikea tai helppo irrottautua? Se on varmaankin aika merkittävä kuvio, mutta näissä asioissa on usein monia vaihtoehtoja, jos hyvää tahtoa löytyy.
Kuva, jonka annat miehestä, pistää kysymään, että mitä hän oikein tavoittelee? Sitä varmaan paljon pohdit itsekin. Oletko hänelle jokin seikkailu, työkaveri, salainen ihastus, ystävä vai tukihenkilö? Joka tapauksessa hän ei näytä täysillä keskittyvän omaan parisuhteeseensa, kun yrittää pitää samaan aikaan yllä tällaista salaista suhdetta sinuun. Salaisuuksien kantaminen vie paljon voimia, kun pitää pelätä mitä paljastuu, koska ja kenelle.
Melko kummalliselta kuulostaa, että mies yrittää hankkia sinulle potkuja ja vaatii sinua tilille liikkumisestasi. Onko hän mustasukkainen sinusta, vai mitä kummallista kontrollointia tämä on? Ei hän taida kuitenkaan sinulle pelkästään mitään hyvää toivoa? Tästä saa kuvan, että hän yrittää jotenkin hallita sinua.
Kyseletkin jo, että pitäisikö aloittaa puhtaalta pöydältä? Siihen en voi mitään yksiselitteistä vastausta antaa, mutta näyttää siltä, että asiat pitäisi hänen ja sinun välillä avata ja selvittää. Mitä tapahtuu, jos kerrot avoimesti miten näet tilanteen ja kerrot sen mahdottomuudesta sinun kannaltasi? Haluaisitko suhteen tämän miehen kanssa?
Jos mies on tosissaan tuossa ystävyysasiassa ja pitää teidän suhdettanne ystävyytenä, mitä se sinulle tarkoittaa? Kyse ei oikein ole tasavertaisesta ystävyydestä, kun siinä on mukana näitä haaveita suhteesta. Jos mies, kuten näyttää, haluaa olla nykyisessä suhteessa, sinulle taitaa jäädä jäljelle surut, itkut ja luopumisen vaikeus. Irti päästäminen ja luopuminen ei ole aina kovin helppoa. Mitä tiedät itsestäsi tässä asiassa? Osaatko yleensä jättää taakse asioita, kun ne ajautuvat tällaisiin umpikujiin. Miten toimit, kun haluat päästää irti? Nämä ihastumiset ovat huumaavia ja siksi joskus vaikeita laittaa poikki, mutta kahden suhteen ylläpitäminen samaan aikaan tuskin onnistuu.
Toivon ja uskon, että suunnat löytyvät. perheneuvoja Markku
KYSYMYS: Kaipaamme apua tai ainakin vähän eri näkökulmaa tilanteeseen.
Tapasin miehen puolivuotta sitten. Hän oli juuri eronnut pitkästä avioliitosta, joten oli selvää että emme ryhdy mihinkään vakavaan, hän oli aika ihmisraunio. Välimatkamme on pitkä, joten näemme n. kerran kuukaudessa muutamien päivien ajan ja olemme sopineet että pidetään vain hauskaa ja harrastetaan (aivan mahtavaa!) seksiä.
Meillä on paljon yhteistä. Viihdymme toistemme seurassa ja samojen juttujen parissa. Arvostamme toisiamme ja tunteemme ovat jotain ystävyyden, ihastuksen ja kiihkon välillä. Joskus sanomme toisillemme väärin tai ymmärrämme toisiamme väärin ja silloin mielenpahoitus on suuri ja siitä syntyy joku riidan, itkun ja mökötyksen tapainen tila, emme kuitenkaan huuda tai meuhkaa. Huomaan tuolloin että hänellä on vielä matkaa ehjäksi mieheksi ja myös minulla on hylätyksi tulemisen pelkoa, joten reagoin joihinkin asioihin vahvasti.
Nyt olemme miettineet miten jatkamme. Puhumme asioista hyvin avoimesti ja se on koko ajan helpompaa, mutta negatiiviset tunteet ja tilanteet ovat raskaita. Niitä emme osaa käsitellä. Yritimme kerran lopettaa tapailun, mutta ei mennyt kauaa kun jo taas tapasimme. Näemme molemmat meissä myös mahdollisuuden vakavampaan suhteeseen, mutta molemmat ovat sen suhteen myös epävarmoja, koska niitä mielenpahoituksia ja ikäviä hetkiä on ollut ja eronsa vuoksi mies ei halua vielä ryhtyä mihinkään, enkä minäkään halua rikkinäistä miestä.
Emme siis tiedä kuinka tästä jatketaan. Vetovoima välillämme on todella vahva ja tavallaan on onni että välimatkamme on myös pitkä. On vaikeaa ottaa selvää olemmeko yhdessä vain riippuvuudesta toiseen ihmiseen (ja hyvään seksiin) vai onko se jotain arvokkaampaa jota olisi syytä vaalia. Pelkään menettäväni hänet ja pelkään tekeväni virheen olipa suunta mikä tahansa.
-Neiti 35v.-
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Olet loppuelämäsi kannalta tärkeän kysymyksen äärellä.
Parisuhteen alkuun liittyy kaksi tärkeää tekijää, joiden molempien tulee olla kohdallaan, jotta jatko voi olla mahdollinen. Ensimmäinen on ajoitus. Teillä se ei ainakaan silloin puoli vuotta sitten ollut sopiva. Miesystävälläsi oli takana tuore ero pitkästä suhteesta ja kuvasit häntä ihmisraunioksi. Niinpä päätittekin, ettette edes ajattele mitään vakavaa, vaan nautitte vaan toistenne seurasta ja hyvästä seksistä. Rakastellessa kehossa erittyy hormoneita, jotka vaikuttavat meihin niin, että kiinnymme seksikumppaniimme. Toinen tekijä onkin tunteet. Tässä puolen vuoden aikana tunteenne ovat vahvistuneet. Kun lisäksi viihdytte hyvin yhdessä ja teillä on samanlaisia kiinnostuksen kohteita, niin ei ihme, että olette miettineet vakavampaa suhdetta.
Yksi kysymys onkin, missä vaiheessa ajoitus voisi olla sopiva. Sekä teidän molempien että suhteenne kannalta olisi tärkeää, että miesystäväsi olisi saanut käsiteltyä eroon liittyviä tunteitaan. Siis surua, vihaa, pettymystä, loukkaantumista, syyllisyyttä jne. Kaikki tämä ottaa aikaa. Eroryhmät ja -seminaarit ovat hyvä apu. Niistä saa sekä ammatillista että vertaistukea. Sama koskee tietysti myös sinun niitä kokemuksiasi, joihin hylätyksi tulemisen pelko on liittynyt.
Toinen kysymys liittyy mainitsemaasi negatiivisten tilanteiden ja tunteiden käsittelyyn. Paljon auttaa jo se, että on edes jonkun verran selvillä omista haavoistaan ja herkistä kohdistaan. Edellä mainitsemani erotyöskentely liittyy osaltaan tähän. Sen lisäksi on hyvä ymmärtää omaa taustaansa eli sitä, millaisessa perheessä on kasvanut, minkä verran hellyyttä saanut, mitä on joutunut pelkäämään jne. Tätä tutkimusmatkaa voi toki tehdä myös yhdessä. Mikäli päädytte jossain vaiheessa seurustelusuhteeseen ja asumaan yhdessä, kannattaisi harkita hakeutumista pariterapiaan, jossa saisitte ohjausta riitatilanteiden ja vaikeiden tunteiden käsittelyyn.
Kerroit, että on vaikeaa ottaa selvää syistä, miksi olette yhdessä. Se onkin tärkeä kysymys. Aloita siitä, että mietit, miksi sinä olet hänen kanssaan. Mistä sinun kohdallasi on kysymys: riippuvuudesta, yksin olemisen pelosta vai rakkaudesta? Sinun osuutesi tässä suhteessa on 50%, ei enempää eikä vähempää. Toinen puoli on miesystävälläsi, tasan saman verran. Selvitä sinä itsellesi omat tunteesi, ajatuksesi, toiveesi, tarpeesi ja pelkosi tähän suhteeseen liittyen. Sen jälkeen olet jo selvemmillä vesillä.
Jos ajattelet, että teet virheen joka tapauksessa, suljet itsesi häkkiin. Mitä jos ajattelisit, että asiat menevät loppujen lopuksi juuri niin kuin on tarkoitettu?
KYSYMYS: Olen ollut kahdeksan vuotta yhdessä nykyisen miehen kanssa. Lapsia odottaessa jo raskausaikana kielsi seksin, ei halunnut. Nyt lasten syntymän jälkeen en edelleenkään saa seksiä. Nuorin 2v 9kk. Lasken kuukautisista 4 kuukautiset menneet eli seksiä en ole saanut liki 5 kuukauteen. Petin miestäni kerran, 2 vuotta sitten, se ilmeisesti rikkoi kaiken. minusta taas naisena tuntuu pahalta kun mies on puhelimenssa kanssa, vaimoon ei koskaan kiinnitä huomiota, ellen pyydä esim. pusua.
VASTAUS: Kuulostaa siltä, että teillä on edessänne perinpohjaisen keskustelun ja pohdinnan paikka. Arvelet, että kaksi vuotta sitten tapahtunut pettäminen on rikkonut kaiken. Tämä asia pitäisi koittaa selvittää, niin kivuliasta kuin se onkin. Onko pettäminen aikanaan keskusteltu riittävän perusteellisesti? Onko miehellesi jäänyt siitä katkeruutta? Pettämisen jälkeenkin on täysin mahdollista palata hyvään parisuhteeseen, kun asia on läpityöskennelty juurta jaksain. Jotkut ovat kokeneet suhteen olevan parempi kuin koskaan, kun kriisi on yhdessä selvitetty. Uskottomuuskriisistä selviämiseen auttavat usein pettäneen osapuolen aito ja vilpitön katumus, pahoillaan olo ja anteeksi pyyntö. Toiseksi on tarpeellista ymmärtää niitä syitä, jotka ovat johtaneet pettämiseen. Sinun kohdallasi se voi olla se, että olet saanut aivan liian vähän sitä huomiota, läheisyyttä ja seksiä, mitä olet kaivannut. Mikäli petetty osapuoli ymmärtää näitä syitä, hänen on helpompi antaa anteeksi.
Tässä ei taida auttaa muu, kuin että otat asiat aivan rohkeasti puheeksi. Kerro, että kaipaat muutosta. Puhu avoimesti niistä asioista, jotka sinua häiritsevät, eli seksin ja huomion puutteesta ja puhelimella roikkumisesta. Kysy onko tässä takana pettäminen, vai kenties jokin muu. Sain sellaisen käsityksen, että seksittömyyttä oli jo ennen pettämistä. Onko mahdollista, että seksihalunne vain ovat niin totaalien erilaiset? Onko jotain, mitä voisitte yhdessä tehdä, että seksielämänne vilkastuisi? Onko hänellä jotain toiveita, joita hänen on vaikea kertoa? Mikäli keskustelu ei tunnu onnistuvan kahden kesken, suosittelisin ammattilaisen puoleen kääntymistä. Sellaisia löytyy esim. paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskuksesta. Mikäli mies ei suostu keskustelemaan kahden kesken tai ammattilaisen kanssa, on sinun tehtävä omat päätöksesi. Oletko halukas jatkamaan liittoa, jos mitään muutosta ei tule?
KYSYMYS: Olen elämäni onnellisimmassa suhteessa ja rakastan miestäni täydellisen paljon. Olemme edenneet nopeasti suhteessamme, yhteenmuutto tapahtui jo parin kk seurustelun aloittamisen jälkeen käytännön syistä ja mies kosi reilu vuoden seurustelun jälkeen. Ensi tapaamisesta lähtien on ollut selvää että hän on elämäni mies. Takana on molemmilla pitkiä parisuhteita, minulla mm. 8 vuoden avioliitto jossa oli miehen osalta pettämistä, fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja paljon päihteitä. Vaikka erosta on aikaa, on se jotenkin jättänyt pienen epävarmuuden jäljen.
Suhteemme alussa juttelimme existämme ja mies kertoi edellisen suhteensa pääättyneen siihen kun hänen avovaimonsa jätti hänet, kun mies ei pitänyt kiinni tietyistä sovituista jutuista. Muutenkin mieheni käytös ei ollut kuulemma ollut aina tätä naista kohtaa kilttiä. Olimme molemmat samaa mieltä että exät on exiä ja eikä heidän kanssaan tarvitse erityisemmin kaveereta. Tietysti suhteen alussa uteliaisuuttani kävin katsomassa tämän miehen exän facebook-profiilia. Huomasin silloin jo että mies tykkäili säännöllisesti kaikista tämän exänsä kuvista. En ajatellut asiaa enempää. Kesällä huomasin facebookin uutisvirrasta että mies oli taas tykännyt tämän exänsä uusimmasta profiilikuvasta. Menin uteiliaisuuttani etsimään tämän exän instagramista ja huomasin ettei mieheni seuraa häntä/ hän miestäni.
Mieheni kertoo joka päivä rakastavansa minua. En epäile tätä yhtään. Hän kohtelee minua todella hyvin eikä ole mitään viitteitä siitä että hän pettäisi tai ei olisi tosissaan kanssani. Hän jopa puhuu lapsien hankkimisesta tulevaisuudessa, jota sanoo aiheeksi josta ei aiemmissa parisuhteissa ole voinut ahdistumatta edes keskustella.
Joku outo tunne kuitekin ajoi minut stalkkaamaan tätä mieheni exää instagramista ja huomasin että nyt mieheni seurasikin tätä exää + tykkäili tämän kuvista. Exä ei seurannut miestäni. Minusta oli outoa että mies on yhtäkkiä alkanut seurata tätä exää instagramissa vaikka oli sitä mieltä että exät on exiä eikä yhteyttä tarvitse pitää. Huomasin myös että muistutan ulkonäöllisesti paljon tuota exää ja kauhukseni tajusin erään asian: Minulla on aina olllut pitkät vaaleat hiukset. Kun pohdin hiusten leikkaamista lyhemmäksi, mies kannusti voimakkaasti leikkaamaan tietynlaisen polkkatukan. Leikkasin, ja pian mies alkoi puhua kuinka olisi kiva jos antaisin oman värini (eli tumman) kasvaa hiuksiin. Värjäsin hiukseni "oman värisiksi". Nyt kun katsoin tarkemmin tuon exän kuvia, tajusin että meillä on täsmälleen samanlaiset hiukset.
Olemme menossa naimisiin ensi vuonna. En tiedä miten ottaa tätä kaikkea puheeksi miehen kanssa antamatta itsestäni täysin seinähullua vaikutelmaa. 99% Järki sanoo ettei tässä mitään, mutta minulla on outo tunne, joka sanoo että olen laastari miehelleni joka roikkuu edelleen exässä. Onko ihan älytöntä vetää tällaisia johtopäätöksiä edellämainituista asioista? Olen kuumeisesti miettinyt miten ottaa tämä aihe puheeksi saamatta aikaan riitaa, syyllistämättä miestä ja ennen kaikkea paljastamatta että olen kreisi stalkkeri :( Ennenkaikkea: ylireagoinko??
Olemme kolmekymppisiä molemmat.
Vainoileva stalkkeri
VASTAUS: Olet kuumeisesti miettinyt, miten otat epäilyksesi ja hankalalta tuntuvat kysymykset puheeksi. Tässä pohdinnassa kuulostaa olevan mukana jo se ajatus, että aiot ottaa asian esiin. Pelkäät, että tästä tulee riitaa ja mietit miten aloittaisit keskustelun.
Tilannettasi voi pohtia molempien kannalta ja siihen voisi löytää useita erilaisia lisäkysymyksiä. Mistä kertoo se, että sinulle tuli tarve stalkata? Voi johtua siitä, että et ole ihan varma itsestäsi? Jostakin epävarmuus nousee? Sinulla on joko aivan oikea tulkinta siitä, että mies muistelee entistä kumppaniaan tai sitten ei? Voi olla, että mies ei ajattele asiaa sinun kannaltasi ja käy tykkäämässä kuvista kohteliaisuudesta? Tai sitten hän haluaa pitää jotakin heikkoa yhteyttä entiseen kumppaniin? En täältä kaukaa pysty tietenkään vastaamaan siihen mitä mies ajattelee. Ehkä sitä todella silloin pitää kysyä häneltä?
Kertomuksesi kuvaa ristiriitaista oloasi. Kerrot miten mies on ihana ja suhteenne hyvin onnellinen, mutta sitten tämä asia on alkanut vaivaamaan. Yksi ehdotus voisi olla, että aloitat keskustelun juuri noilla sanoilla, kun kirjoitat: ”En oikein tiedä miten aloittaisin tämän keskustelun…”
Voitko sanoa hänelle, että pelkäät antavasi itsestäsi ”seinähullun” vaikutelman ja pelkäät myös, että asiasta saattaa tulla riitaa, mutta sinun on tärkeää kysyä, koska asia vaivaa? Voisitko sitten kertoa, että olet huomannut some -liikenteen ja sen, miten mies tykkää entisen kumppanin kuvista? Kerro, että haluat puhua tästä siksi, että teidän kahden tunneyhteys säilyisi hyvänä ja paranisi.
Jos otat tämän puheeksi, saat selville jotakin oleellista. Jos tästä tavasta puhua syntyy iso riita, on sekin tärkeä tieto ja viesti ja sitten hoidatte seuraavaksi sitä asiaa. Avoimuuteen kannattaa yleensä pyrkiä. Voi olla, että asia on paisunut mielessäsi liian suureksi, tai sitten ei. Yleensä asiat selviävät, kun niihin tartutaan. Mies saattaa oivaltaa, että olet suhteen ja teidän kahden puolella, kun käynnistät keskustelun.
KYSYMYS: Olen 28vuotias yh äiti kahdelle sijoitetulle lapselleni. Exän lapsia. Ja elin sen kanssa 3v ja oli alkoholi ja väkivaltainen koko suhteen ajan. Se ei tapaile lapsia jne. Poissa kuvioista fpr ever. No tapasin nyt 3v sitten miehen ja olimme seksisuhteessa pitkään noin 1v. Ja nyt olen majaillut hänen luonaan 4kk. Hän sanoo kysyessäni seurustellaanko ettei seurustella että katsotaan hitaasti mihin tämä vie...olen odpttanut jo täs ns tapailu vaiheessa vuoden ja edeleen on miehe. Vastaus edetään hitaasti. Emme käyträydy edes kuin suhteessa muutakuin omalta osaltani. Ns hyväksikäyttö suhdekko? Pelottaa että tämä mies vaon on seksin takia kanssani,kysynyt ja vastannut että näin asia ei ole hän sanoo. Kauanko minun pitäiai muka jaksaa odottaa tässä ns tapailu vaiheessa vielä.??! Olenko vain korvike ja toinen vaihtoehto kunnes tulee parempi eteen. ?
Pelottaa exäni vuoksi et on joku narsistinen hyväkakäyttäjä..on mullakin luottamuspulaa exäni vuoksi mutta en ole häneen ollut miasään kontaktissa 3vuoteen ja nykyonen tapaiöemani mies tietää kaiken exästäni. Ole. Tavannut hänen kaikki perheenjäsenet jne. Hän ei halua viettää aikaa minun kaverieni kanssa..ei halua ola esim vkl mun luona asunolla vaan aina hänene asunollaan..omen jo 2kert lähtenyt miehen luolta pois kun alkoi juomaan yjt äkkia paljon.tietää etten siedä sellaista..ei isannut lopettaa kun en kertonut mukamas että häiritsee minua.
En yhtään osaa sanoa onko järkeä enään odotella..jokin vaiato ja kaverien. Kertomia asioita vaivaa ja saavat olemaan tuon miehen kanssa varuillaa ja ns.varpaillaan. jokin vaisto sanoo että en iha. Ehkä luottaisi tähän juttuun..paljomtinexäni takia myös pelkoa mutta...ei kehunut koskaan minuakauniiksi kuyen exäänsä ja einkerro kuin viestein että ole rakas ja tärkeä kun minä kerron päivittäin että hän merkitsee ja on rakas naamatusten.,ei ole ns.hänen tapaistaan kehua naistansa. Netissä on sinkkuryhmissä.omin silmin nähneenä kehunut muita naisia kommentein jne. Ikinä kwhunut minua misaään myodossa kuin vain simloin kun se on hänen edun mukaista.
VASTAUS: Kerrot, että olet tavannut tämän uuden miehen kolme vuotta sitten. Aluksi oli seksiä ja sitten päätit muuttaa miehen luokse neljä kuukautta sitten. Nyt pohdit, että onko kyseessä jonkinlainen hyväksikäyttösuhde, kun mies ei halua sitoutua. Sinulla on taustalla lastesi isän kanssa suhde, jossa oli väkivaltaa ja liiallista alkoholin käyttöä. Tämä on saanut sinut olemaan varuillaan. Lapset ovat nyt sijoitettuna. Heistä et kovin paljon muuta kerro.
On varmaan aika viisasta kysellä tuossa vaiheessa sekä tältä uudelta mieheltä, että itseltäsi, mitä olet tai olette nyt tekemässä. Kuulen, että toivoisit nyt kestävää ja tasaveroista parisuhdetta. Joitakin merkkejä tuosta on olemassa. Olet tavannut miehen perheenjäseniä ja mies yrittää vakuuttaa, että on tosissaan kanssasi.
Kerrot kuitenkin, että on aika paljon huolia ja epäilyjä. Mies ei toimi, niin kuin parisuhteessa elävä mies toimii. Tämäkin mies juo välillä liikaa. Hän ei halua olla sinun ystävien seurassa. Sitoutumisen suhteen juttu näyttää olevan huteralla pohjalla. Jos te asutte yhdessä ja harrastatte seksiä ja sinun täytyy kysyä häneltä, että seurusteletteko ja mies vastaa, että edetään hitaasti, ei seurustella. Mistä se kertoo?
Kuulostaa siltä, että hän ei todella ole valmis seurustelemaan, saati rakentamaan kanssasi luottamuksellista parisuhdetta. Olet varmaan siinä asiassa oikeilla jäljillä. Ristiriita on iso. Elätte yhdessä kuin pariskunta, mutta toinen ei myönnä edes seurustelevansa kanssasi. Nyt on todella aiheellista pohtia, mistä on kyse?
Epäröintiin voi olla monia syitä. Viittaat pettymyksiin aiemmissa parisuhteissa. Se voi todella olla yksi selitys, mutta voi olla paljon muitakin syitä. Joskus sitoutuminen on hankalaa kauempaa lapsuudesta nousevien kokemusten myötä, joskus kyse on muista asioista. Surullista sinun kannalta on, jos epäilyksesi osuvat oikeaan ja mies on sillä tavalla itsekeskeinen, että ei ajattele muuta kuin omaa etuaan. Hänelle teidän nykyinen ”juttu” on toimiva ja sinulle se ei nyt tunnu riittävältä.
Joka tapauksessa noin isojen kysymysten kanssa on varmaankin mahdotonta jatkaa tai ei ainakaan täältä kauempaa katselleen tunnu kovin järkevältä jatkaa samalla kaavalla. Jotakin selvyyttä olet lähtenyt etsimään. Se on hyvä asia. Se varmaankin löytyy. Yritä vielä käydä miehen kanssa selventävä keskustelu, jos haluat yrittää. Sano avoimesti, että et ole nyt tyytyväinen ja kerro mitä kaipaat. Jos et hänestä saa kumppania rakentamaan suhdetta, on seuraavaksi sinun itse mietittävä mitä tahdot. Jos olo jatkuu noin huonona ja tunnet olevasi jonkinlainen hätävara, kunnes mies löytää jonkin paremman, se ei kuulosta oikein mielekkäältä parisuhteen olotilalta.
Sinä olet arvokas ja tärkeä. Saat arvostaa itseäsi, eikä ketään saa kohdella, kuin varapyörää. Hyvä, kun olet lähtenyt selvittämään tilannetta. Noin isojen kysymysten kysyminen vaatii rohkeutta ja olet homman nyt aloittanut. Uskon, että jotakin selviää.
