KYSYMYS: Kaipaamme apua tai ainakin vähän eri näkökulmaa tilanteeseen.
Tapasin miehen puolivuotta sitten. Hän oli juuri eronnut pitkästä avioliitosta, joten oli selvää että emme ryhdy mihinkään vakavaan, hän oli aika ihmisraunio. Välimatkamme on pitkä, joten näemme n. kerran kuukaudessa muutamien päivien ajan ja olemme sopineet että pidetään vain hauskaa ja harrastetaan (aivan mahtavaa!) seksiä.
Meillä on paljon yhteistä. Viihdymme toistemme seurassa ja samojen juttujen parissa. Arvostamme toisiamme ja tunteemme ovat jotain ystävyyden, ihastuksen ja kiihkon välillä. Joskus sanomme toisillemme väärin tai ymmärrämme toisiamme väärin ja silloin mielenpahoitus on suuri ja siitä syntyy joku riidan, itkun ja mökötyksen tapainen tila, emme kuitenkaan huuda tai meuhkaa. Huomaan tuolloin että hänellä on vielä matkaa ehjäksi mieheksi ja myös minulla on hylätyksi tulemisen pelkoa, joten reagoin joihinkin asioihin vahvasti.
Nyt olemme miettineet miten jatkamme. Puhumme asioista hyvin avoimesti ja se on koko ajan helpompaa, mutta negatiiviset tunteet ja tilanteet ovat raskaita. Niitä emme osaa käsitellä. Yritimme kerran lopettaa tapailun, mutta ei mennyt kauaa kun jo taas tapasimme. Näemme molemmat meissä myös mahdollisuuden vakavampaan suhteeseen, mutta molemmat ovat sen suhteen myös epävarmoja, koska niitä mielenpahoituksia ja ikäviä hetkiä on ollut ja eronsa vuoksi mies ei halua vielä ryhtyä mihinkään, enkä minäkään halua rikkinäistä miestä.
Emme siis tiedä kuinka tästä jatketaan. Vetovoima välillämme on todella vahva ja tavallaan on onni että välimatkamme on myös pitkä. On vaikeaa ottaa selvää olemmeko yhdessä vain riippuvuudesta toiseen ihmiseen (ja hyvään seksiin) vai onko se jotain arvokkaampaa jota olisi syytä vaalia. Pelkään menettäväni hänet ja pelkään tekeväni virheen olipa suunta mikä tahansa.
-Neiti 35v.-
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Olet loppuelämäsi kannalta tärkeän kysymyksen äärellä.
Parisuhteen alkuun liittyy kaksi tärkeää tekijää, joiden molempien tulee olla kohdallaan, jotta jatko voi olla mahdollinen. Ensimmäinen on ajoitus. Teillä se ei ainakaan silloin puoli vuotta sitten ollut sopiva. Miesystävälläsi oli takana tuore ero pitkästä suhteesta ja kuvasit häntä ihmisraunioksi. Niinpä päätittekin, ettette edes ajattele mitään vakavaa, vaan nautitte vaan toistenne seurasta ja hyvästä seksistä. Rakastellessa kehossa erittyy hormoneita, jotka vaikuttavat meihin niin, että kiinnymme seksikumppaniimme. Toinen tekijä onkin tunteet. Tässä puolen vuoden aikana tunteenne ovat vahvistuneet. Kun lisäksi viihdytte hyvin yhdessä ja teillä on samanlaisia kiinnostuksen kohteita, niin ei ihme, että olette miettineet vakavampaa suhdetta.
Yksi kysymys onkin, missä vaiheessa ajoitus voisi olla sopiva. Sekä teidän molempien että suhteenne kannalta olisi tärkeää, että miesystäväsi olisi saanut käsiteltyä eroon liittyviä tunteitaan. Siis surua, vihaa, pettymystä, loukkaantumista, syyllisyyttä jne. Kaikki tämä ottaa aikaa. Eroryhmät ja -seminaarit ovat hyvä apu. Niistä saa sekä ammatillista että vertaistukea. Sama koskee tietysti myös sinun niitä kokemuksiasi, joihin hylätyksi tulemisen pelko on liittynyt.
Toinen kysymys liittyy mainitsemaasi negatiivisten tilanteiden ja tunteiden käsittelyyn. Paljon auttaa jo se, että on edes jonkun verran selvillä omista haavoistaan ja herkistä kohdistaan. Edellä mainitsemani erotyöskentely liittyy osaltaan tähän. Sen lisäksi on hyvä ymmärtää omaa taustaansa eli sitä, millaisessa perheessä on kasvanut, minkä verran hellyyttä saanut, mitä on joutunut pelkäämään jne. Tätä tutkimusmatkaa voi toki tehdä myös yhdessä. Mikäli päädytte jossain vaiheessa seurustelusuhteeseen ja asumaan yhdessä, kannattaisi harkita hakeutumista pariterapiaan, jossa saisitte ohjausta riitatilanteiden ja vaikeiden tunteiden käsittelyyn.
Kerroit, että on vaikeaa ottaa selvää syistä, miksi olette yhdessä. Se onkin tärkeä kysymys. Aloita siitä, että mietit, miksi sinä olet hänen kanssaan. Mistä sinun kohdallasi on kysymys: riippuvuudesta, yksin olemisen pelosta vai rakkaudesta? Sinun osuutesi tässä suhteessa on 50%, ei enempää eikä vähempää. Toinen puoli on miesystävälläsi, tasan saman verran. Selvitä sinä itsellesi omat tunteesi, ajatuksesi, toiveesi, tarpeesi ja pelkosi tähän suhteeseen liittyen. Sen jälkeen olet jo selvemmillä vesillä.
Jos ajattelet, että teet virheen joka tapauksessa, suljet itsesi häkkiin. Mitä jos ajattelisit, että asiat menevät loppujen lopuksi juuri niin kuin on tarkoitettu?
Paula, perheneuvoja
