Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olen 43- vuotias sinkku nainen. Olen suurimman osan elämästäni elänyt ilman parisuhdetta, minulla ei ole lapsia. En ole koskaan ollut naimisissa. Olen tapaillut paljon miehiä, mutta jostain syystä minulle sopivaa kumppania ei ole löytynyt. Muutama kuukausi sitten tapasin miehen, viihdymme yhdessä, käymme lenkillä, ostoksilla ja vietämme iltaisin aikaa yleensä hänen kotonaan. Hän on eronnu 1,5 vuotta sitten hyvin riitaisasta ja hankalasta suhteesta, oltuaan 20 vuotta naimisissa. Nainen oli löytänyt uuden miehen.

Ongelmani on, että en saa mieheltä juuri lainkaan läheisyyttä. Hän ei tee koskaan aloitetta kosketteluun. Minä olen aina aloitteen tekijä. Jos silittelen häntä, hän korkeintaan hyvin varovasti koskettaa ja saattaa vetäistä sitten käden pois. Kosketusta ei vaan kuulu, vaikka kuinka odotan. Seksi toimii hyvin, mutta sekin aina minun aloitteesta. Olen sanonut tästä asiasta hänelle ja hän on sanonut, että hän ei ole sellainen pussaileva ja halaileva mies.Jonkin aikaa sitten olin todella surullinen asiasta ja itkin. Hän vain tiuskaisi, että "mikä sille nyt on"? Lähdin kesken yön silloin pois ja surin asian, kunnes hän jonkin ajan päästä pyysi lenkille ja nyt olen taas tässä tilanteessa. Iltalenkit ja seksiä on nyt ollut viikon sisällä kolme kertaa. Eilen illalla, minulle tuli olo, aivan kuin hyväksi käyttäisin häntä, kun hän ei meinaa lähteä mukaan ollenkaan, tai lopulta lähtee, mutta tuntuu, että painostan häntä. Kysyin, onko hänestä seksiä ollut viime aikoina liikaa, hän sanoi, että kyllä tämä hänelle on aika säännöllistä nyt ollut..

Aiemmassa avioliitossa hän on ollut pitkiä aikoja poissa kotoa työn takia, hän hiihtää myös kovasti joka päivä kolme tuntia, koska jäi juuri eläkkeelle. Hän myös ottaa iltaisin useamman oluen. Edellinen vaimo oli hänen mukaansa sanonut tästä samasta läheisyys asiasta. Alan väsyä mieheen, joka ei tee elettäkään, tosin vielä hän ei ole seksistä kieltäytynyt, mutta sekin saattaa olla kohta edessä. En ole koskaan joutunut kokemaan tällaista, koska olen viehättävä nainen, muut miehet ovat sitä minulle monesti elämän varrella sanonut. Ja tämäkin sanoi tavatessamme, että olen upea nainen, mutta sen jälkeen ei ole kuulunut mitään sen suuntaisia sanoja.En tiedä mitä tekisin, uskon, että hän on uskollinen, hänen elämä pyörii hiihtämisen ja urheilun katsomisen ympärillä ja kaljaakin kyllä, mutta hän on hyvin hoikka, koska hiihtää niin paljon.

VASTAUS: Siihen, miksi kumppanisi kykenee niin heikosti läheisyyteen, on olemassa syy. Se on joko kotikasvatuksessa, tai sitten yleisemmin siinä perinteessä, joka keskellä hän on elänyt. Suomessa on alueita, sukuja ja perheitä, joissa läheisyys on hyvin vaikea asia, ja koskettaminen todella vähäistä. Usein asian tekee todella vaikeaksi se, että hellyys ja muiden lämpimien tunteiden osoittaminen on leimattu jotenkin häpeälliseksi. Ja häpeä on hyvin vaikea vastustaja. Vaikka ihminen kuinka tietäisi, että pitäisi kyetä läheisyyteen, voi sisällä olla niin hankala tunne, että sitä on vaikea voittaa. Voisi olla hyvinkin avartavaa, jos onnistuisit avaamaan keskustelun siitä, miten hän on nähnyt vanhempiensa osoittavan toisilleen hellyyttä, miten häntä kohtaan on oltu helliä, ja millainen koko hänen ympäristönsä on ollut tässä suhteessa. Lempeys ja ymmärtäväisyys voisi tässä asiassa olla tehokkaampaa kuin esim. syyttäminen ja vaatiminen. Ne saavat useimmiten toisen osapuolen menemään vain entistä pahemmin lukkoon.

Asiaa pahentaa se, että sinun on varmasti vaikea tunnetasolla kokea, että kyse on hänen ongelmastaan, jonka syyt ovat hänen taustassaan. Saatat kokea, että tulet torjutuksi tai hylätyksi, tai että hän ei ole kiinnostunut sinusta tai ei pidä sinua viehättävänä. Välttämättä ei ole ollenkaan kysymys siitä.

Suhteessanne tuntuu olevat myös hyvää. Kerroit, että viihdytte yhdessä, ja seksikin toimii. Jos opit kestämään sitä, että ainakin toistaiseksi aloitteet hellyyden ja seksin suhteen ovat sinun vastuullasi, on mahdollista, että suhteenne kehittyy ihan suotuisaan suuntaan. Asioista pitäisi vain pystyä keskustelemaan avoimesti ja rakentavasti, ilman syyttämistä ja moittimista.

Kerroit, että kerran hän vain tiuskaisi sinulle, kun itkit asian vuoksi. Se on varmasti ollut hyvin surkea kokemus. Valitettavasti me miehet olemme usein todella huonoja kohtaamaan naistemme itkua. Koemme sen usein jonkinlaisena syytöksenä, ja sen sijaan että osaisimme lohduttaa, käymme vastahyökkäykseen. Se on hyvin valitettavaa, ja toivottavasti joskus opimme siitä pois. Toivottavasti voitte tästäkin aiheesta käydä ymmärtävää keskustelua. Se voi olla aika vapauttavaa, jos se onnistuu.

Terveisin
Perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Olen ollut kahdeksan vuotta yhdessä nykyisen miehen kanssa. Lapsia odottaessa jo raskausaikana kielsi seksin, ei halunnut. Nyt lasten syntymän jälkeen en edelleenkään saa seksiä. Nuorin 2v 9kk. Lasken kuukautisista 4 kuukautiset menneet eli seksiä en ole saanut liki 5 kuukauteen. Petin miestäni kerran, 2 vuotta sitten, se ilmeisesti rikkoi kaiken. minusta taas naisena tuntuu pahalta kun mies on puhelimenssa kanssa, vaimoon ei koskaan kiinnitä huomiota, ellen pyydä esim. pusua.

VASTAUS: Kuulostaa siltä, että teillä on edessänne perinpohjaisen keskustelun ja pohdinnan paikka. Arvelet, että kaksi vuotta sitten tapahtunut pettäminen on rikkonut kaiken. Tämä asia pitäisi koittaa selvittää, niin kivuliasta kuin se onkin. Onko pettäminen aikanaan keskusteltu riittävän perusteellisesti? Onko miehellesi jäänyt siitä katkeruutta? Pettämisen jälkeenkin on täysin mahdollista palata hyvään parisuhteeseen, kun asia on läpityöskennelty juurta jaksain. Jotkut ovat kokeneet suhteen olevan parempi kuin koskaan, kun kriisi on yhdessä selvitetty. Uskottomuuskriisistä selviämiseen auttavat usein pettäneen osapuolen aito ja vilpitön katumus, pahoillaan olo ja anteeksi pyyntö. Toiseksi on tarpeellista ymmärtää niitä syitä, jotka ovat johtaneet pettämiseen. Sinun kohdallasi se voi olla se, että olet saanut aivan liian vähän sitä huomiota, läheisyyttä ja seksiä, mitä olet kaivannut. Mikäli petetty osapuoli ymmärtää näitä syitä, hänen on helpompi antaa anteeksi.

Tässä ei taida auttaa muu, kuin että otat asiat aivan rohkeasti puheeksi. Kerro, että kaipaat muutosta. Puhu avoimesti niistä asioista, jotka sinua häiritsevät, eli seksin ja huomion puutteesta ja puhelimella roikkumisesta. Kysy onko tässä takana pettäminen, vai kenties jokin muu. Sain sellaisen käsityksen, että seksittömyyttä oli jo ennen pettämistä. Onko mahdollista, että seksihalunne vain ovat niin totaalien erilaiset? Onko jotain, mitä voisitte yhdessä tehdä, että seksielämänne vilkastuisi? Onko hänellä jotain toiveita, joita hänen on vaikea kertoa? Mikäli keskustelu ei tunnu onnistuvan kahden kesken, suosittelisin ammattilaisen puoleen kääntymistä. Sellaisia löytyy esim. paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskuksesta. Mikäli mies ei suostu keskustelemaan kahden kesken tai ammattilaisen kanssa, on sinun tehtävä omat päätöksesi. Oletko halukas jatkamaan liittoa, jos mitään muutosta ei tule?

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Olemme mieheni kanssa olleet 1,5 vuotta yhdessä, asumme erillään ja pääsääntöisesti näemme viikonloppuisin. Mutta itse asiaan. Reipas puoli vuotta sitten alkanut etääntyminen, joka näkyy sillä että mieheni ei halua läheisyyttä eikä myöskään sitä anna vaikka monesti olen siitä hänelle suoraan sanonut että minä kaipaan sitä ja tuntisin itseni rakastetuksi. Eli läheisyys, seksi, juttelu/omista suunnitelmista kertominen ovat jääneet erittäin vähälle. Näistä on puhuttu monta monta kertaa miehen kanssa kasvotusten mutta ei tapahdu muutosta. Olen ehottanut pariterapioita ym. Mutta miehelle ei käy mikää mitä ehdotan. Kertoo vaan että voiko ihmisen luonnetta muuttaa jos ei kaipaa läheisyyttä.

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kerrot seurustelusta, jossa tapaatte etupäässä viikonloppuisin. Olet huolissasi etääntymisestänne ja kärsit läheisyyden puutteesta.

Parisuhteen intiimi läheisyys koostuu kahdesta eri osa-alueesta: henkisestä ja fyysisestä läheisyydestä. Henkistä läheisyyttä ylläpitää keskustelu ja omien ajatusten, tunteiden, toiveiden ym. jakaminen. Fyysinen läheisyys taas syntyy kosketuksen kautta, se tarkoittaa sekä rakastelua että muunkinlaista hellyyttä. Kerrot, että molemmat näistä läheisyyden alueista ovat olleet teillä jo jonkin aikaa huonolla tolalla. Ei ihme, että olet huolissasi suhteestanne, ovathan nämä asiat parisuhteen olennaista ydintä.

Hyvä, että olette puhuneet asiasta ja olet ilmaisut omia tunteitasi. Kun kaipaat läheisyyttä ja tulet siinä torjutuksi, on ymmärrettävää, että tunnet itsesi arvottomaksi. Luin riviesi välistä, että olet joutunut epäilemään miesystäväsi rakkautta sinua kohtaan. Läheisyyden puuttuessa et tunne itseäsi rakastetuksi ja mietit, olisiko syynä olla miehesi tunteiden hiipuminen, pelko tai joku toinen nainen. Mies itse kertoo olevansa luonteeltaan sellainen, ettei kaipaa läheisyyttä ja arvelee, ettei pysty siinä asiassa muuttumaan. Onko sinulla tietoja hänen aikaisemmista suhteistaan? Onko sama ilmiö toistunut ennenkin? Me ihmiset olemme kovin erilaisia sen suhteen, kuinka paljon haluamme ja tarvitsemme toisen ihmisen läheisyyttä. Mikäli kyse oikeasti on siitä, ettei miehesi kaipaa läheisyyttäsi lähtöpusua enempää, tulee sinun mietittäväksesi se, riittääkö se sinulle.

Olette useaan kertaan päätyneet eroratkaisuun, mutta päättäneet aina jatkaa yhdessä. Tärkeitä kysymyksiä ovat: 1. mistä olette halunneet eroon? ja 2. mikä on saanut teidät kuitenkin pysymään yhdessä? Mitä erossa on sellaista, mitä ette ole halunneet? Onko kyse ollut yksinäisyyden pelosta ja/tai tottumuksesta vai oikeasti siitä, että rakastatte toisianne. Onko kohtaan 1 eli eroon johtaneisiin syihin tullut muutosta? Jos syyt erota eivät ole ratkenneet tai helpottuneet, olette saman tilanteen edessä yhä uudelleen. Se kuulostaa rankalta ja voimia vievältä. Kerrotkin olevasi avuton ja väsynyt.

Ulkopuolinen keskusteluapu on aina hyväksi, jos asioista puhuminen ei kahden kesken tahdo onnistua. Miehesi ei kuitenkaan ole ollut siihen halukas. Voit toki hakea sitä myös itseksesi, mikäli haluat selvitellä tunteitasi ja ajatuksiasi. Tärkeää onkin, että itse pohdit, mitkä asiat sinulle ovat parisuhteessa tärkeitä ja millä tavalla voit itse vaikuttaa niihin ja mitkä ovat asioita, joista voit joustaa. Mieti myös sitä, haluatko joka tapauksessa jatkaa tätä suhdetta, mikäli tilanne tulee pysymään ennallaan vai oletko valmis jatkamaan elämää yksin.

Toivon sinulle viisautta ja rohkeutta elämääsi ja sen tärkeisiin valintoihin.

Lämmöllä,
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Olemme olleet naimisissa 23 vuotta, nyt mieheni ilmoitti, että ei jaksa enää, että ei saa tarpeeksi hellyyttä/seksiä. Ei ole myöntänyt, että olisi joku toinen. Myönnän, että minussa on vika, oikeastaan koko yhdessä oloajan jotenkin seksi ei ollut niin tärkeä asia minulle, muu läheisyys kyllä. Olen myös jotenkin kosketusarka ja mieheni tietää sen kyllä. Meillä on kaksi lasta, nyt jo täysi-ikäisiä. Odotamme aikaa avioliittoneuvojalle. Rakastan miestäni yli kaiken, joten onkohan tässä mitään enää tehtävissä.

Surullinen, 49

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Miehesi on ilmoittanut, ettei jaksa enää, koska ei saa suhteessanne tarpeeksi hellyyttä ja seksiä. Seksin puute on johtunut mielestäsi sinusta eli halujesi vähyydestä ja kosketusarkuudesta. Kerrot rakastavasi miestäsi yli kaiken ja mietit onko mitään tehtävissä.

Ensimmäisenä tulee mieleen, että varmasti jotain on tehtävissä jos rakkautta riittää! Hienoa, että olette varanneet ajan avioliittoneuvojalle. Tämä tekee minun työni kysymykseesi vastaajana helpommaksi, koska olisin suositellut juuri avun hakemista tilanteeseen. Olette jo varmaan pariterapiassa, mutta kirjoitan tähän nyt muutamia ajatuksia sinulle ja muille vastaavassa tilanteessa oleville.

Hyvin usein parit tulevat pariterapiaan liian myöhään eli silloin kun toinen on miettinyt ehkä pitkäänkin eroa. Hedelmällistä olisi ollut, että miehesi olisi kertonut tuskastaan läheisyyden ja seksin puutteen vuoksi paljon aikaisemmin. Näin asia olisi joko omin avuin tai ammattiauttajan avulla voinut helpottua paljon ennen miehesi näin suurta turhautumista.

Kosketusherkkyys on haastetta tuova asia seksielämän kannalta. Mietin mitä kosketusherkkyys tarkoittaa sinun kohdallasi ja miten olet ratkaissut sen kanssa elämisen. Keskustelun avulla asiaa tutkien löytyy varmasti tapoja olla lähellä ja kosketuksessa niin, että se on sinulle miellyttävää. Vaikka erityistä herkkyyttä kosketukselle ei olisikaan, ihmiset ovat erilaisia siinä, minkälainen kosketus missäkin paikassa tuntuu hyvältä. Intiimeissä tilanteissa väkisinkin toista joutuu auttamaan kertomalla siitä, mikä tuntuu miellyttävältä ja mikä ei. Tyydyttävä seksielämä vaatii puhumista, emme pysty ainoastaan vaistonvaraisesti tuntemaan kaikki kumppania miellyttäviä tapoja tuottaa nautintoa.

Kun sanot, että seksi ei ole ollut sinulle tärkeää, on hyvä miettiä miksi ei. Saatko tyydytyksen eli orgasmin seksin aikana? Oletko uskaltanut kertoa miehellesi, mikä sinua kiihottaa ja millaisesta seksistä pidät? Usein pariterapiassa törmää siihen, että seksistä ja siihen liittyvistä toiveista ei juurikaan puhuta. Liittyykö miehesi haluamaan seksiin sinun näkökulmastasi jotain vastenmielistä? Miten sinut olet vartalosi suhteen? Näitä ja paljon muuta teillä on mahdollisuus selvittää ammattiauttajan kanssa!

Onnea teille parisuhdekriisistänne selviytymiseen!

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olen 26-vuotias nainen, ja olen ollut parisuhteessa ikäiseni miehen kanssa nyt vähän reilut kaksi vuotta. Suhteemme on ollut melkein kaikin puolin toimiva, kaikki on ollut jotenkin todella yksinkertaista ja helppoa. Emme juurikaan riitele, ja silloinkin kun riitelemme, pystymme tekemään sen huutamatta ja loukkaamatta toista.

Näin on siis jatkunut jo aika pitkään, mutta vajaat puoli vuotta sitten kohtalo puuttui peliin - tai miten asia nyt pitäisikään ilmaista. Työkaverini, jonka työparina olen toiminut kohta kolme vuotta, alkoi hiljalleen flirttailla minulle. Ensin en ollut huomaavinani hänen käytöksensä muuttumista, sillä hän on huomattavasti minua vanhempi ja kaiken lisäksi naimisissa. Pikkuhiljaa olen kuitenkin lämmennyt hänen lähentelyilleen, vaikka emme varsinaisesti toki olekaan mitään tehneet. Tunnen silti suunnatonta syyllisyyttä siitä, että työpaikalla flirttailen menemään minkä kerkeän, kun kotona odottaa parisuhde, johon täytyisi panostaa. En vain oikein löydä mitään reittiä ulos nykyisestä tilanteesta, koska miehen mukaan meillä ei ole mitään ongelmaa.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot kaksivuotisen suhteesi samanikäiseen 26-vuotiaaseen mieheen ainoan ongelman olevan seksielämän hiipuminen. Ensimmäisen puolen vuoden ajan seksi oli miehesi aloitteesta päivittäistä, mutta sen jälkeen olette harrastaneet seksiä noin kerran kahdessa kuukaudessa. Seksi tapahtuu tällä hetkellä esileikittä ja tuntuu sinusta vain miehen tarpeiden tyydytykseltä. Tämä loukkaa ja järkyttää sinua. Vastapainoksi kuitenkin koet hänen pitävän sinusta huolta ja tarjoavan romanttista läheisyyttä. Seksuaalisten halujen epätasapainoa hoitamaan olet ehdottanut miehellesi seksilelun hankkimista itsellesi itsetyydytyksen avuksi. Tätä hän pitää oksettavana ajatuksena ja pettämisenä. Tilanne on johtanut siihen, että olet ihastunut muihin ja nyt flirttailet töissä työparisi kanssa, joka on naimisissa ja sinua paljon vanhempi.

Kirjoitat lopussa, että sinun pitäisi panostaa parisuhteeseesi, mutta tunnet olevasi jumissa, koska hän ei koe tilanteessanne mitään ongelmaa. On mielenkiintoista, jos miehesi ei tosiaan koe sinua kovasti vaivaavaa asiaa ongelmalliseksi. Mietin onko käynyt niin, että et ole riittävästi kertonut hänelle tunteistasi asian suhteen. Kirjoituksestasi käy ilmi, että olet yrittänyt keskustella asiasta, mutta oletko rohkeasti uskaltanut kertoa miten sinusta sanojasi lainaten tuntuu loukkaavalta ja järkyttävältä olla hänelle esine, jota joskus harvoin voi hyödyntää? Vai onko niin, että asia on miehellesi kovin vaikea ja hän siksi torjuu asian ja sen ottamisen keskusteluun. Hän ehkä pelkää asian selvittelyn seurauksia itsessään ja suhteessa sinuun. Seksuaalisuus on luonnollisesti hyvin herkkä ja yksityinen asia. Ongelmat seksuaalisuudessa voivat vaikuttaa minäkuvaamme syvästi.

Olette alle kolmekymppisiä eli seksuaalisesti aktiivisessa iässä eikä teillä ole vielä lapsiperhearjen stressinaiheita. Tilastollisesti teidän ikäisenne harrastavat seksiä enemmän. Seksitutkimuksissa on käynyt myös ilmi, että erillään asuvat pariskunnat harrastavat seksiä enemmän kuin yhdessä asuvat. Toki tilastot eivät ole mitään yleisiä normeja, jokainen tilanne on yksilöllinen, mutta näistä tilastollisista faktoista tuli mieleeni lisäkysymyksiä. Missä vaiheessa muutitte yhteen? Olisiko tämä voinut jotenkin vaikuttaa seksielämäänne? Miten miehelläsi menee muun elämän suhteen? Onko hänellä ollut työ- tai opiskelupaineita, surua tai masentuneisuutta jostakin? Oliko seksi alkuvaiheessa myös romanttista? Seksuaalis-romanttinen kohtaaminen eli rakastelu on joskus eri asia kuin seksuaalisesta halusta nouseva suoraviivainen seksi. Seksi ei toki aina voi olla suurta kohtaamista ja pitkällä kaavalla nautiskelua, mutta toisen täysin huomiotta jättäminen on niin loukkaava asia, että sitä ei ole hyvä ohittaa parisuhteessa. Miehellesi on kuitenkin halua olla lähelläsi, hänen kanssaan on helppoa ja yksinkertaista olla ja koet hänen pitävän sinusta huolta. Tällä hetkellä nämä ihanat asiat eivät jostain syystä kuulu seksielämäänne. Tätä olisi hyvä selvittää enemmän.

Tuntuu mukavalta lukea, että haluat pitää kiinni seksin tärkeydestä suhteessa. Seksuaalisuudesta nauttiminen on rikkaus elämässä! Seksuaaliset fantasiat ja seksilelut itsetyydytyksen apuna tai yhdessä kokeillen ovat täysin normaaleja asioita. Mielestäni ne eivät ole pettämistä, mutta toki uskottomuuden määrittely on asia, joka jokaisessa parisuhteessa olisi hyvä tehdä kumppaneiden välillä. Miehesi reaktio on asiaan kovin vahva. Siitä olisi hyvä tietää lisää. Ilmeisesti asia on hänelle häpeällinen.

Kuten jo tiedätkin, ratkaisu ongelmaan ei ole flirttailu työkaverin kanssa eikä uuden suhteen aloittaminen. Vaikka olisit jo vähän luovuttanut, kannattaa hoitaa nykyinen parisuhteesi loppuun ennen kuin aloitat seuraavaa. Ulkopuolinen huomio tässä tilanteessa imartelee ja tuntuu hyvältä naisellisen itsetunnon pönkittäjältä. Työparin kanssa olette varmasti läheisiä, mutta kannattaa miettiä, onko tämä suhteen lämpeneminen todella kohtalon puuttumista peliin, kuten kuvasit. Haluaisitko oikeasti rakentaa vakavaa parisuhdetta itseäsi vanhemman perheellisen työkaverisi kanssa? Yleensä seksuaalisten tarpeiden ollessa kovin erilaisia, enemmän haluavampi osapuoli kokee, ettei ole tarpeeksi haluttava. Se voi olla hyvin satuttavaa. Joskus lääkkeeksi siihen toimii juuri tämä suhteen ulkopuolinen huomio.

Täällä Suhdeklinikalla kysymyksiin vastatessani huomaan usein kertovani tuoreessa parisuhteessa ”kärsiville” lapsettomille ihmisille, että kannattaa harkita tarkkaan millaiseen suhteeseen haluaa sitoutua. Myös sinua kannustan miettimään kumppaniasi mahdollisena pitkäaikaisena aviopuolisona ja ehkä tulevien lastesi isänä. Jos seksielämänne kohtaamattomuus, sinun tyytymättömyytesi tilanteeseen ja huomion etsiminen muualta jatkuu tällaisena, oletko valmis hyväksymään parisuhteesi sellaisena? Rohkeat ja rakentavat keskustelut parisuhteestanne ovat nyt mielestäni tarpeellisia! Jos ne eivät onnistu kahden kesken, apua voi hakea esimerkiksi paikkakuntasi perheasiain neuvottelukeskuksesta. Jos motivaatiota vakavaan keskusteluun tai avun hakemiseen ei ole, se mielestäni kertoo toisaalta parisuhteenne tilasta ja toisaalta valmiudesta selvittää ongelmia myös jatkossa.
Rohkeutta ja voimia keskusteluun ja kaikkea hyvää elämääsi!

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Hei, olen 55-vuotias nainen ja asun yhdessä itseäni 10 vuotta nuoremman miehen kanssa. Olemme olleet yhdessä noin 10 vuotta. Minulla on omia lapsia ja lapsenlapsiakin, hän on lapseton. Alkuun ikäero ei haitannut, hän on mielestäni välillä "vanhempi" kuin minä, koska on luonteeltaan vakavampi ja tasaisempi. Arki meillä sujuu hyvin ja ymmärrämme toisiamme suhteellisen hyvin. Viime aikoina meillä on kuitenkin ollut seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia.

Hänen seksihalunsa ovat vähentyneet, hänellä on testosteronin vajausta, jota hoidetaan lisälääkityksellä. Hän itse sanoo, että haluttomuus liittyy eniten siihen. Ilmeisesti hän pärjäisi ilman seksiäkin, mutta itse tunnen jääväni paitsi jostain josta itse nautin. Lisäksi hänen on vaikea kertoa tunteistaan ja osoittaa hellyyttä avoimesti. Kipuilen nyt itseni kanssa, lähteäkö suhteesta, jossa en "saa toteuttaa naisellisuuttani" vai jäädä ja tyytyä siihen mitä saa. Hän on myös tavallaan myöntänyt, että ikäeromme saattaa jollain lailla liittyä seksuaaliseen halukkuuteen. Olen mielestäni ihan mukavan näköinen ja kokoinen nainen ikäisekseni. Välillä tekee mieli heittää hanskat tiskiin ja lähteä baanalle. Neuvoja tähän?

Toukokuu

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Pohdit tärkeää teemaa: seksuaalisuutta, sekä yksilötasolla että parisuhteessa.

Kerrot, että kun aloititte suhteenne, sinä olit noin 45-vuotias ja miesystäväsi 35 v. Ikäero ei silloin haitannut, koska erilaiset luonteenne tasoittivat sitä sopivasti. Arkielämänne sujuu hyvin ja teiltä löytyy ymmärrystä toisianne kohtaan. Nyt viime aikoina suhteessanne on tapahtunut jotain muutoksia: kumppanisi seksihalut ovat vähentyneet.

Jos keski-ikäinen mies alkaa kokea epämääräisiä oireita, kuten ahdistusta, masennusta, unihäiriöitä, aloitekyvyttömyyttä, lihasvoiman heikkenemistä ja/tai seksuaalista haluttomuutta ilman että niille tuntuu löytyvän selvää muuta syytä, kyse voi olla ikääntymiseen liittyvästä testosteronivajeesta. Miesystäväsi kohdalla saattaa olla kyse juuri tästä. Hienoa, että hän on hakenut lääkärin apua ja saanut lääkityksen. Toivotaan, että siitä tulee, tai on jo tullut, apua sekä hänelle että suhteellenne. Joskus elämän laatu paranee radikaalisti pian sopivan annostuksen löydyttyä.

Epäilet, että miehesi pärjäisi ihan hyvin ilman seksiäkin. Onko tämä ollut koko 10 vuoden ajan näin? Toisaalta mainitset miehesi myöntäneen, että ikäerollanne, eli sillä faktalla, että sinä olet häntä kymmenen vuotta vanhempi, saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Itse kuitenkin arvioit itsesi mukavan näköiseksi ja kokoiseksi ja olet viriili ja seksuaalisesti aktiivinen nainen. Mietin, että voikohan tässä mahdollisesti olla kysymys muustakin kuin mieshormonin epätasapainosta.

Nyt kun rakastelua on ollut vähemmän tai ei ollenkaan, miten muuten olette intiimisti ja lähekkäin? Miten ilmaisette rakkautta toisillenne? Miten rakkaus ja hellyys ylipäätään elävät suhteessanne?

Mietit omaa elämääsi nyt ja tulevaisuudessa. Mikäli tulkitsen sinua oikein, mietit kolmea eri vaihtoehtoa: 1. jatkaa tässä suhteessa, vaikka koet, että et saa siinä toteuttaa naisellisuuttasi, 2. jäädä suhteeseen ja seikkailla vähän sen ulkopuolella tai 3. irrottautua siitä kokonaan ja lähteä etsimään jotain muuta jostain muualta. Valintaasi vaikuttavat monenlaiset asiat, mahdollisesti ainakin tottumus, velvollisuus, moraali ja kiintymys/rakkaus. Voit pohtia vaihtoehtoja vaikkapa siitä näkökulmasta, mitä kussakin niissä (todennäköisesti) tulisit saamaan ja mitä menettämään. Mieti myös, kuinka suuren painoarvon annat kullekin niistä asioista. Jokainen näistä poluista johtaa tietenkin uusiin valintoihin. Jos valitset suhteen jatkamisen, suosittelen lämpimästi pariterapiaa. Hyvän paripsykoterapeutin avulla voisitte päästä yhdessä tutkimaan suhteenne solmukohtia ja etsimään niihin ratkaisuja.

Valitsitpa elämänpolkusi tästä eteenpäin niin tai näin, naiseutesi ja seksuaalisuutesi on joka tapauksessa sinun omaasi. Mieti, mitä se sinulle on. Mitä oman naisellisuutesi toteuttaminen sinulle tarkoittaa, mitä kaikkea? Kuinka paljon se on sidoksissa toiseen ja kuinka paljon se on sinussa itseäsi toisesta riippumatta? Mitä kaikkea muutakin se on kuin seksin harrastamista jonkun kanssa? Miten ravitset sitä ja nautit siitä? Pidän tärkeänä sitä, ettet sido omaa naiseuttasi kehenkään mieheen tai suhteeseen. Olet nainen ja seksuaalinen olento, olitpa sitten parisuhteessa tai et.

En tiedä, saitko neuvoja, mutta ajattelemisen aiheita toivottavasti. Olet tärkeiden asioiden äärellä. Toivotan sinulle viisautta elämäsi valintoihin sekä iloa ja hehkua naiseuteesi!

Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Parisuhteemme ongelma on seksittömyys. Viimeisen puolen vuoden aikana olemme harrastaneet seksiä kaksi kertaa, vaikka itse toivoisin sitä ainakin viikottain. Olen ollut poikaystäväni kanssa yhdessä vajaat 4 vuotta. Aluksi olimme etäsuhteessa eri maissa, mutta viimeiset kolme kuukautta olemme asuneet yhdessä, kun muutin hänen luokseen. Seksi on ollut suhteessamme alusta asti hieman kysymysmerkki. Itse olen aina ollut halukkaampi ja aloitteellisempi osapuoli. Välillä poikaystävälläni oli suoriutumisvaikeuksia, joiden takia hän kävi lääkärissäkin. Mitään syytä "seisomattomuuteen" ei kuitenkaan löytynyt. Ensin ajattelin syyn olevan se, että poikaystävääni hermostutti, koska olen itse häntä seksuaalisesti kokeneempi, mutta tilanne ei korjaantunut ajan kuluessakaan. En tee enää aloitteita, koska torjutuksi tuleminen nakertaa itsetuntoani. Myös omat haluni ovat vähentyneet, koska en koe poikaystäväni haluavan minua.

Olen yrittänyt ottaa asian monesti puheeksi ja kysynyt myös suoraan, enkö ole poikaystäväni mielestä haluttava. Useimmiten poikaystävä sanoo, ettei vain ole tullut ajatelleeksi seksiä työkiireiden tms. takia ja siksi se on jäänyt. En kuitenkaan usko työstressin olevan ongelman aiheuttaja, koska emme yleensä harrasta seksiä juurikaan lomallakaan. Vaihtoehtoisesti poikaystävä sanoo miettivänsä asiaa palaamatta siihen kuitenkaan koskaan tai toteamalla "älä huoli, kyllä me vielä joskus seksiä harrastetaan". Miten minun kannattaisi ottaa asia esiin, jotta keskustelu ei aina tyssäisi heti alkuunsa? Pitkän kuivan kauden jälkeen kynnys harrastaa tai edes ehdottaa seksiä on myös noussut taivaisiin.

Ex-nymfomaani

VASTAUS: Kerrot viestissäsi noin neljä vuotta kestäneestä parisuhteestasi, jossa ongelmana on seksittömyys. Viimeisen puolen vuoden aikana teillä on ollut seksiä kaksi kertaa. Olet yrittänyt ottaa asiaa puheeksi mutta kunnollista, eteenpäin vievää keskustelua ei ole välillenne syntynyt. Myöskään ongelma ei ole odottelulla ja kärsivällisyydellä ratkennut, vaan pikemminkin päinvastoin. Tilanne on vähentänyt myös sinun halujasi ja ylipäätään nostanut seksin harrastamisen kynnyksen taivaisiin. Kuten itsekin toteat, kyse tuskin on vain työkiireistä tai stressistä. Seksittömyys on usein oire jostain muusta. Sen ei kannata antaa jatkua pitkään ilman, että pari pysähtyy miettimään, mistäköhän on kyse.

Hyvä kun miesystäväsi on käynyt lääkärissä sillä erityisesti miesten haluttomuuden kohdalla suosittelen usein, että fysiologiset tekijät, mm. testosteronitasot, tutkitaan ja mitataan. Teidän kohdalla ongelmat eivät todennäköisimmin ole fysiologisia vaan jotain muuta. Itse asiassa aika suuri osa esim. erektiovaikeuksista liittyy tavalla tai toisella suhteessa olemisen kysymyksiin. Monet erektiovaikeuksista kärsivät miehet pystyvät saamaan ja ylläpitämään erektiota yksin ollessaan tai esim. pornoa käyttäessään. Kuitenkin, suhteessa toiseen ihmiseen keho sanoo jostain syystä ei. Itse ajattelen, että tätä kehon ”ein” viestiä on hyvä kunnioittaa ja kuunnella eikä suoraan alkaa ohittamaan esim. viagran tyyppisillä valmisteilla. Keho sanoo yleensä ei tilanteissa, jotka ovat tavalla tai toisella epämukavia tai pelottavia. Olemme niin tottuneita ajatukseen aina valmiista miehistä, että emme tule ajatelleeksi, että myös hyvin monet miehet tarvitsevat turvallisia olosuhteita kyetäkseen harrastamaan seksiä. Esimerkiksi vihainen tai kriittinen puoliso on yllättävän monelle miehelle asia, joka vaikuttaa heidän turvallisuudentunteeseensa ja haluunsa.

Nettiporno on tässä ajassa olevaa seksiä, johon kanavoituu paljon seksuaalisia tarpeita. Se on helppoa, helposti saatavilla olevaa, nopeaa, ilman paineita ja vaatimuksia olevaa. Seksi ja seksuaalinen yhteys ovat kuitenkin eri asioita. Pelkkä porno tai seksi ilman tunneyhteyttä ei tarjoa ihmiselle tyydytystä kuin lyhyeksi hetkeksi. Siksi se vaatii koko ajan lisää ja uusia panoksia tuodakseen edes jonkin verran tyydytystä. Tähän mm. perustuu pornon addiktoiva vaikutus. Pornon huono puoli parisuhteen kannalta on, että jos sillä ratkaistaan parisuhteen toimimatonta seksuaalista yhteyttä, se vie usein paria yhä kauemmas toisistaan. Huonoimmillaan porno lisää parin välistä etäisyyttä ja parisuhteen seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia. Seksuaalinen yhteys tarkoittaa kokonaisvaltaisempaa tunnetason yhteyttä ja liittymistä parin välillä. Se on paljon enemmän kuin vain seksiä ja siksi vaativampaa mutta syvemmin tyydyttävää, myös seksuaalisesti. Seksuaalisuuteen liittyvät vaikeudet liittyvät harvoin vain pelkästään seksiin sillä seksuaalisuus on meissä kietoutuneena monenlaisiin tunteisiin ja kokemuksiin. Parisuhteen seksuaalisuus liittyy keskeisesti turvallisuuden tunteeseen ja kykyyn heittäytyä läheisyyteen. Mutta nuo eivät vielä riitä sillä seksuaalisuus tarvitsee myös kykyä erillisyyteen ja aggressioon (mikä on eri asia kuin aggressiivisuus). Jos painopiste seksissä on koko ajan toisessa (olenko haluttava toisen silmissä, pystynkö tyydyttämään puolisoni) emme pysty hyvällä tavalla keskittymään omiin tarpeisiimme.

Pitkän puheenvuoroni jälkeen palaan yksinkertaiseen kysymykseesi:”Mitä minun pitäisi tehdä, jotta keskustelu ei tyssäisi heti alkuunsa”. Viestistäsi ja tuosta kysymyksestäsi näen, että sinä todella yrität monin eri tavoin auttaa ja ymmärtää teitä. Suhteessanne on varmaankin paljon hyvää, koska seksittömyydestä huolimatta olette halunneet pystyä yhdessä ja sitoutua toisiinne mm. muuttamalla yhteen. Entä jos näyttäisit miehellesi viestisi ja tämän vastaukseni? Sanoisit, että hait teille apua ja tällaisen vastauksen sait. Kysy mitä hän ajattelee viestistäsi, mitä vastauksestani.

Minkäköhänlaisin lausein miehesi olisi kuvannut tilannettanne, jos hän olisi kirjoittanut meille? Sano miehellesi, että toivot, että lähtisitte miettimään ja ratkaisemaan tätä vaikeutta välillänne yhdessä, sillä se on yhteinen. Sano, että suhteenne on sinulle tärkeä ja siksi pyydät häntä mukaan parikäynneille, esimerkiksi kirkon perheneuvontaan.

Hyvää kesää teille toivottaen
perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen ollut tyttöystäväni kanssa yhdessä noin seitsemän vuotta, joista viimeiset viisi ovat olleet täysin seksittömiä. Kun otan asian esille, tyttöystävä ilmaisee halunsa asian muuttamiselle, mutta en usko, että hän täysin ymmärtää tilannetta. Hänellä ei vain ole tarpeeksi seksiviettiä, vaan hän on jonkin asteinen aseksuaali.

Eroamisen lisäksi puhuminen lienee ainoa tapa, mutta mahdollisuus tyydyttävään kompromissiin on mielestäni olematon. Tällä hetkellä taktiikkani on nostaa asia välillä pöydälle ja yrittää puhua, mutta mitään edistystä ei ole tapahtunut. Olenko liian itsekäs? Onko jotain itsestäänselvää jäänyt huomaamatta? Onko joku näkökulma, mitä en ole osannut ottaa huomioon?

Aseksualistettu

VASTAUS: Kerrot viestissäsi seitsemän vuotta kestäneestä parisuhteestanne jonka kuvaat muutoin olevan todella hyvä mutta jota varjostaa seksittömyys ja teidän erilainen suhtautumisenne seksiin. Viimeiset viisi vuotta suhteenne on ollut täysin seksitön. Sitäkin ennen seksi oli suunnitelmallista ja järjestelmällistä. Jos ymmärsin oikein, niin silloinkin vailla spontaaniutta ja heittäytymistä seksuaaliseen leikkiin ja läheisyyteen.

Tämä kaikki on saanut sinut ajattelemaan, että tyttöystävälläsi ei ole tarpeeksi seksiviettiä ja että hän on aseksuaali. Onko hän myös itse määritellyt itsensä noilla sanoilla? Viestisi luettuani minua alkoi kiinnostaa, että mitenköhän tyttöystäväsi olisi kuvannut tilannettanne jos hän olisi kirjoittanut viestin. Miten hän olisi kuvannut omaa tai sinun tai parisuhteenne seksuaalisuutta? Kärsiikö hän tilanteestanne tai omasta seksuaalisen halun puutteestaan? Haluaisiko hän haluta? Sanot, että vahvuutenne on, että pysytte keskustelemaan ja sopimaan asioista. Koskeeko tämä myös seksuaalisuutta? Tunnetteko ja tiedättekö toistenne seksuaali- ja läheisyyshistoriaa tai seksiin liittyviä ajatuksia, tunteita? Minkälaisia kokemuksia tyttöystävälläsi on taustassaan? Hyviä vai huonoja? Mielestäni seksuaalisuus ei ole tyttöystävällesi neutraali asia vaan jollain tapaa asia, joka herättää aika vahvojakin tunteita ja ajatuksia mm. seksin epähygieenisyydestä, likaisuudesta, jostain joka täytyy pitää säännöillä ja suunnitelmilla kurissa? Se saa minut miettimään, että onko kyse aseksuaalisuudesta vai jostain muusta, joka tulee esteeksi haluamiselle ja seksuaalisuuteen heittäytymiselle.

Entä sinä tässä tilanteessa? Miten olet ratkaissut seksuaalisuutesi kun seksuaalisten tarpeiden ei ole mahdollista toteutua parisuhteessanne? Sanot, että et ole pettänyt etkä näe sitä ratkaisuna? Siinä ajattelet viisaasti. Käytätkö pornoa? Oletteko puhuneet tästä ja miten tyttöystäväsi kokee sinun tapasi toteuttaa seksuaalisia tarpeitasi?

Etsit ymmärrettävästi monenlaista selitystä ja ymmärrystä tilanteellenne. Eräs tällainen selityksesi on pohdintasi yksiavioisuuden luonnottomuudesta. Asiasta voidaan varmaankin olla kovin montaa mieltä. Itse kuitenkin uskon siihen, että parisuhde, jossa kumpikin on sitoutuneita toisiinsa, on paitsi mahdollinen, myös paras paikka toteuttaa parisuhteen seksuaalisuutta. Turvallisuus ja luottamus mahdollistavat seksuaalisen heittäytymisen, leikkimisen sekä rohkeuden tutustua omaan ja toisen seksuaalisuuteen.

Yksiavioisuus ei tarkoita sitä, että ulkopuoliset ihmiset eivät koskaan virittäisi meitä seksuaalisesti. Tietenkin virittävät mutta viriäminen on eri asia kun se, että seuraamme näitä tuntemuksiamme. Parisuhteen seksuaalisuus tarvitsee turvallisuutta ja luottamusta mutta myös riittävästi erillisyyttä, joka tuo happea suhteeseen. Hyvässä parisuhteessa nämä viriämisen tunteet kanavoituvat parhaillaan oman parisuhteen seksin inspiroijiksi. Huonossa parisuhteessa ne rikkovat luottamusta ja turvallisuutta, tulevat parin väliin ja näin heikentävät parisuhteen seksuaalisuutta.

Oletteko yhdessä puhuneet siitä, mitä suhteellenne tapahtuu, jos ette löydä yhteistä ratkaisua tilanteeseen? Onko niin, että tällaisenaan jatkuessaan suhteenne tulee päätymään eroon? Jos, niin tietääkö tyttöystäväsi tämän? En ajattele, että olet ajatuksinesi tai toiveinesi itsekäs. Päinvastoin. Minua puhuttelee ja koskettaa se, miten kovasti yrität sekä ymmärtää että löytää ratkaisuja. Mutta yritätkö sinä yksin? Eikö tämä ole yhteinen huolenne ja surunne? Miten tästä asiasta voisi tehdä yhteisen?

Mieleeni tulee, että etsisitte itsellenne seksuaalisuuteen perehtyneen pariterapeutin, jonka avulla pääsisitte yhdessä keskustelemaan tästä yhteisestä asiasta ja siitä, mitä kaikkea vielä näkymätöntä mahtaa olla sen takana. Minun kokemukseni mukaan seksuaalisuuteen liittyvissä vaikeuksissa on harvoin kyse vain seksistä. Joskus ulkopuolisen ihmisen avulla on helpompi päästä käsiksi näihin muihin parin väliseen seksiin vaikuttaviin asioihin. Tällaisen terapeutin voi löytää esim. Kirkon perheneuvonnasta. Parin välinen seksi on usein erilaisten tarpeiden ja toiveiden yhteensovittamista. Kenenkään ei kuitenkaan pitäisi joutua kokonaan sulkemaan pois seksuaalisuuttaan parisuhteessaan.

Hyvää kevättä sinulle!
perheneuvoja Helena

KYSYMYS: En ole seurustellut kertaakaan vakavasti. Sen sijaan minulla on ollut pari "säätöä" muutaman kuukauden ajan kerrallaan. Näissäkin olen ollut ns. "laastarina" ja hyväuskoisuuttani ja sinisilmäisyyttäni on käytetty hyväksi. Olen hyvin tunteellinen ihminen muutenkin ja aina "suhteeseen" päästyäni, olenkin hyvin nopeasti kehittänyt voimakkaita tunteita toista osapuolta suhteen, vaikka toinen on edennyt huomattavasti kylmemmin tunteiden ja suhteen osalta. Olen ollut aina hieman hissukka ja näin myös kavereidenkaan kanssa ei ole koskaan tullut juteltua pojista tai seurustelusta. En ole siis tiennyt millainen on "oikea" suhde ja miten käyttäytyä sellaisessa. Olenkin siis mennyt usemmiten suhteessa pojan tahtiin.

Tapahtumasta on jo kaksi vuotta, enkä edelleenkään ole päässyt eroon ajatuksista. Olen jopa uskaltautunut puhumaan kahdelle kaverilleni pintapuolisesti asiasta, mutta sekään ei ole helpottanut. Purskahdan edelleen itkuun, jos näen hänet yöelämässä. Ajatus seksistä ahdistaa, eikä todellakaan viehätä kaiken tämän jälkeen edelleenkään. Varsinkaan kun olin vastikään uudessa suhteessa "laastarina", eikä poika käyttänyt minua muuhun kuin seksiin, eikä tehnyt mitään hyväkseni. Olen päättänyt jättää tapailun, sillä en halua enää ajautua vastaavanlaisiin suhteisiin sinisilmäisyyteni vuoksi. Mitä voin tehdä, jotta saisin paremman mielikuvan itseni ja seksuaalisuuteni suhteen?

Epävarma, 20

VASTAUS: Hei Epävarma. Nimimerkkisi kertoo paljon siitä mitä tunnet nyt. Kerrot myös, että olet tunteellinen ihminen. Se ei ole mikään vika ihmisessä. Tunteellinen tarkoittaa minusta sitä, että sinulla on kyky tuntea ja se on tärkeä asia.

Seurustelusuhteissasi on nyt tapahtunut monen laista. Kerrot miten sinua on kohdeltu huonosti. Seurustelukumppanisi ei osannut ottaa sinun tarpeitasi ja tunteitasi huomioon. Kerrot myös kuinka sinua on käytetty toisen tarpeiden tyydyttämiseen. Vastavuoroisuus jäi puuttumaan.

Olet tehnyt isoja ja tärkeitä päätöksiä ja oivalluksia. Surullisten kohtien keskellä teki mieli hurratakin, kun kerrot miten huomasit, että toinen yrittää omistaa ja kahlita. Sait voimat ja teit päätöksen lähteä suhteesta. Sait poikki ihmissuhteen, joka alkoi tuntua aivan mahdottomalta.

Aina ihmissuhteiden katkaisu ei käy helposti, vaikka kokee, että niissä pysyminen on tuhoisaa. Sinä löysit itsestäsi voimat ja keinot. Monikin asia voi kietoa pitkäksi aikaa suhteisiin, joista on vaikeaa päästää tai päästä irti. Kuulen kertomuksesi niin, että nyt sinä pääsit jostakin kuristavasta vapaammille vesille.

Ei ole ihme, että jälkeenpäin on paljon sekavia tunteita ja miettimistä. Tuollaisen suhteen jälkeen on varmasti monta juttua mielessä ja eteenpäin kulkeminen mietityttää.

Kuulen paljon myönteistä ja toiveikasta. Olet myöntänyt itsellesi mitä on tapahtunut. Tosiasioiden myöntäminen ei ole helppo tai pieni askel. Tämä vaikea suhde oli ja on ollut totta. Siitä jäi jäljelle paljon arpia, mutta tärkeää on, että voi sanoa itselle suoraan, että tästä nyt selvisin. Silloin olet jo matkalla eteenpäin.

Yksi keino jäsentää tapahtunutta on se, että hahmotat elämääsi jaksoihin. Kaikki ei ole yhtä ja samaa ”pötköä.” Nyt sinun elämässä on alkanut uusi vaihe. Menneestä jäi monenlaisia epävarmuuden ja häpäistyksi tulemisen tunteita. Ehkä häpeän ja epäonnistumisen tunteitakin. Sitten kun jaksat, saattaa olla hyödyllistä vielä miettiä mistä kaikesta vaikeimmat tunteet nousevat. Voi olla tarpeen myös muistuttaa itsellesi, että sinä halusit toimia avoimesti, mutta sinua ei ole kunnioitettu. Tämä toinen on toiminut väärin sinua kohtaan. Toivoit, että suhde muuttuisi. Tämä suhde ei olisi ollut yksin sinun korjattavissa. Olisit tarvinnut kumppanin.

Joskus näistä raskaista vaiheista jää jäljelle jokin syyttävä tai moittiva ääni, joka moittii myös itseä. Rivien välistä olen kuulevinani, että moitit itseäsi hyväuskoisuudesta, virheistä ja liiasta kiltteydestä. Nämä ajatukset täytyy varmaankin käydä läpi. Mutta jos keksisin nopean keinon, jolla voisit jättää moitteet ja syyttävät äänet pois matkastasi, niin kertoisin heti.

Joitakin keinoja on varmasti olemassa. Jotkut kirjoittavat päiväkirjaa, toiset maalavat kuvia tai kertovat luotettaville ystäville raskaista vaiheista, kuten sinä. Monia tapoja purkaa tapahtunutta voi olla ja kannattaa kokeilla. Hiljalleen voit huomata, että sinä itse olet yhä ainutlaatuinen, arvokas ja tärkeä. Sinä itse ja elämäsi on paljon enemmän, kuin nämä raskaat tapahtumat, jotka nyt on tapahtunut. Jotakin tällaista välimatkaa voit koittaa etsiä ja miettiä. Kaikki hyvä ja tulevat mahdollisuudet eivät kuitenkaan hautautuneet näiden suhteiden alle.

Sitten voi olla paikallaan joskus etsiä ammattiapua. Miltä tuntuu, auttaisiko sinua terapeutin kanssa keskustelu. Kuulutko jonkun opiskelija- tai työterveyden piiriin tai kävisitkö jossakin muualla, vaikka lääkärissä, kysymässä tukea? Nämä kertomasi asiat voivat muodostua ahdistaviksi, ja niin voisi käydä kenelle vaan, siksi kannattaa joskus hakeutua ammattiavun piiriin, kun huomaa, että samat ajatukset vaivaavat pidempään.

Oma ajatuksesi jatkosta vaikuttaa olevan aivan viisas. Mitä jos todella pidät vähän aikaa taukoa parisuhteista, kun kerran tuntuu, että olet niissä ”laastarina.” Mietit rauhassa itseäsi, elämääsi ja seksuaalisuuttasi, niin kuin aiot tehdäkin. Sitten kun tuntuu, että olet selvinnyt ja tulevaisuuden kuvat alkavat hahmottua, lähdet liikkeelle.

Kiltteys ei ole ihmisessä mikään vika. Joskus kiltit ihmiset jäävät elämässä röyhkeiden jalkoihin. Kiltteydestä on kirjoitettu kirjoja ja sitä on aika paljon pohdittu. Kirjoissa on muitakin viisauksia, mutta yksi kiteytys on, että jos oma kiltteys alkaa vaivata, toimivin vastaus ei ole se, että kiltti rupeaa pahaksi tai tuhmaksi.

Oikea kiltteys on lempeyttä, mutta myös lujuutta puolustaa itseä, elämää ja kaikkea herkkää ja haavoittuvaa. Joku neuvoi kerran, että voisi olla hyväksi kaikille kilteille opetella olemaan yhtä aikaa lempeä, mutta luja. Sinusta voi kasvaa tässä kaikessa kestävä ja elämääsi arvostava nainen. Sitten ne suunnatkin aikanaan hahmottuvat. Epävarmuutta ei kaikkea voi voittaa. Sitä kuuluu terveiden ihmisten elämään aina. Toisia huomioivat ihmiset pohtivat asioita monelta kantilta. Saat olla siis epävarmakin. Tuntuu, että siitä olet nyt varma, että sinua ei saa kohdella huonosti. Se onkin tärkeää.

Hyvää kevättä,

perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Menin puoli vuotta sitten kihloihin ja kumppanini muutti toiselta paikkakunnalta luokseni asumaan. Siihen saakka koko suhde toimi kaikin puolin hienosti, mutta muutettuaan luokseni, hän ei ole enää kiinnostunut mistään läheisyydesta. Ajattelin aluksi, että hänellä on paikan vaihdoksen takia, jokin ohimenevä asia, jonka takia hän ei ole kiinnostunut seksistä. Nyt puoleen vuoteen ei ole ollut mitään kanssakäymistä. Hän tulee nukkumaan, kun olen nukahtanut. Kysyin asiaa häneltä, että olenko niin vastenmielinen, ettei hän voi olla enää kanssani läheisesti ja hän sanoi, että olen hieno ihminen ja hän arvostaa minua. Muuta vastausta en saanut. Nyt alkaa tuntua, että hän on vain käyttänyt minua hyväkseen. Hän muutti vuokra-asunnosta luokseni ja hänen asumiskulut loppuivat. Tuntuu, että olen vain hänelle kodinhoitaja, joka laittaa hyvää ruokaa. Oloni on hirveän ahdistunut, itkeskelen paljon salaa ja olen muuttunut hiljaiseksi. Ennen yhteen muuttamista hän oli todella ihana mies. Nyt olemme kuin samassa asunnossa asuvat kämppäkaverit. Itse rakastan häntä edelleenkin kovasti. Olen antanut hänelle omaa aikaa, enkä tyrkytä itseäni mitenkään. Olen yrittäänyt olla hänelle vain hyvä ja reilu kaveri, mutta minulle ei riitä pelkkä kaveruus. Molemmat olemme jo yli 50-vuotiaita.

Toivoton

VASTAUS: Kerrot, miten lupaavasti alkanut suhde muuttui, kun asetuitte asumaan samana katon alle. Mies ei olekaan enää kiinnostunut läheisyydestä ja seksistä, joka puolestaan olisi sinulle tärkeää suhteen ylläpitämiseksi ja oman itsetuntosikin kannalta.

Kerrot, miten ahdistunut olet tilanteesta. Et haluaisi loukata miestäsi ja niinpä olet valinnut hiljaisuuden. Olet myös valinnut sen, ettet halua roikkua hänessä, vaan annat omaa tilaa ja aikaa. Toimimalla näin et ehkä loukkaa miestäsi – mutta tulet itse loukatuksi. Ahdistus sisälläsi kasvaa sitä mukaa kuin ohitat omat tarpeesi. Rakastat miestäsi, mutta unohdat rakastaa itseäsi. Miehesi on varmasti tosissaan, kun hän sanoo, että olet hieno ihminen. Et nalkuta, et kerjää, annat tilaa, väistät, unohdat omat tarpeesi. Ehkä olet hänelle sopiva puoliso juuri tällaisena, mutta se ei palvele suhdettanne. Myös sinä olet olemassa. Parisuhteessa on kaksi osapuolta, ja molempien tarpeilla on siinä oltava oma tilansa.

Mahtaako miehesi ollenkaan tietää, miten huonosti oikeasti voit suhteessanne? Nyt olisi puhumisen paikka. Olisiko syytä olla oikeasti ”hieno ihminen” ja kertoa, mitä sisimmässäsi tunnet ja ajattelet? Rakkaus on rehellisyyttä itseä ja toista kohtaan. Usein pelko toisen menettämisestä saa peittämään omat loukatut tunteet. Mutta jos nuo tunteet eivät saa tilaa parisuhteessa, ei suhde pääse kehittymään molempia tyydyttävään suuntaan.

Puhumisen aloittaminen ei aina ole helppoa. Mitäpä jos aloittaisitkin siitä, miten vaikeaa ja omien tunteitten ilmaiseminen sinulle on? Voisit vaivihkaa kysyä, miten puolisosi kokee tunteista puhumisen. Ehdota yhteistä harjoitusta ja aloita kertomalla kirjeessä kuvaamiasi tuntemuksia. Keskity kuvaamaan omaa tunnettasi ja toisen käyttäytymistä. Vaikkapa näin: ”Tunnen oloni hylätyksi aina silloin kun et tule kanssani yhtä aikaa nukkumaan.” Voit kysyä, miten miehesi on asian kokenut. Voi olla, että et heti saa vastauksia, mutta tällä tavoin yhteyden kanava voi pikku hiljaa aueta uudelleen. Puhumalla omista tunteistasi itseäsi tai puolisoasi syyttelemättä saatat saada hänetkin houkuteltua kertomaan omista kätketyistä tunteistaan ja ajatuksistaan. Miksi hän esimerkiksi sinun kokemuksesi mukaan väistelee läheisyyttä – onko hänellä ehkä terveys- tai muita huolia, vai onko hänen käyttäytymisensä kenties totuttu tapa, jolla hän ei edes huomaa satuttavansa sinua. Ehkäpä fyysinen läheisyyskin palautuu ja syvenee, kun saatte ensin puhumalla rakennettua keskinäistä luottamusta. Eri mieltä olemista ja riitelemistäkään ei kannata pelätä, kunhan opettelee riitelemään oikein.

Toivon teille antoisia keskusteluhetkiä läheisyytenne parantamiseksi.

Perheneuvoja Pirkko