Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olemme 52v. nainen ja 57v. mies -pari.Itsellä takana 20 v. ja 12v.suhdetta. (ensim. suhteesta lapsia.) Molempien lapset asuvat itsenäisesti omillaan. Miehellä takana 36v. suhde päättyen vaimonsa syöpäsairauteen. Leskeyttä takana kolmisen vuotta. (hänellä vuoden oli suhde ennen meitä).

Minua rasittaa jatkuva kyseleminen mieheltä. Ei toista opi muuten tuntemaan,ellei kysele. Itselläni menneisyyden pettymykset suhteissa, toteutumattomat haaveet, terveydentilan muutokset ja talouden tilanteet vaikuttavat omaan oloon. Epävarmuus kestääkö tämä suhde. Yritän nauttia kaikesta tästä, yksin ollessa edm. tunteet nousevat esille. Miten saa miehen puhumaan ?! Ymmärrän, että vuorovaikutustaidot/kommunikointi ei ole samalla tasolla. Ollaan yksilöllisiä.

Yhdessä kommunikoiden elämämme loppuun

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kerrot, että olet löytänyt elämääsi miehen, jonka kanssa olette tapailleet toisianne viisi kuukautta. Koska asutte eri paikkakunnilla, niin lähettelette tekstiviestejä ja tapaatte joka toinen viikonloppu sekä lomilla. Mainitset, että olet kertonut hänelle paljon omasta elämästäsi, kertonut suhteestanne lapsillesi ja olet aktiivinen osapuoli mm. järjestämään tapaamisianne. Mielestäsi suhteessa ollaan jo vakavalla tasolla. Mies on sanonut haluavansa seurustella, mutta ei kuitenkaan tiedä, mitä jatkossa haluaa. Epävarmuus siitä, kestääkö suhde, painaa mieltäsi ja estää sinua nauttimasta tästä hetkestä.

Kirjeesi pohjalta vaikuttaa siltä, että olisit jo kiinnostunut vakavasti sitoutumaan toiseen. Sitoutumisen tarve ja halu vaihtelevat eri ihmisillä ja saattavat ajoittua eri ajankohtaan. Toisinaan meillä on tarve sitoutua, saada jakaa omat asiamme ja elämämme jonkun toisen kanssa. Toivomme, että vierellämme on joku, johon turvautua eri elämän tilanteissa. Joskus taas saattaa olla niin, että vaikka haluamme sitoutua toiseen ihmiseen, niin se saattaa nostattaa meissä erilaisia pelkoja. Saatamme pelätä, että meitä sattuu liikaa, jos sitten menetämme toisen jostain syystä, vaikka sairauden takia. Saatamme pelätä, että satutamme toista, jos emme tässä hetkessä ole varmoja siitä, mitä haluamme. Saattaa olla, että emme uskalla ehkä luottaa toisiin ihmisiin johtuen omista aiemmista kokemuksistamme.

Tässä hetkessä tapailette suhteellisen säännöllisesti, mutta sinua vaivaa se, että suhteen tulevaisuudesta ei voi olla varma. Epävarmuushan on osa suhteen alkuvaihetta, mutta liittyy usein myös suhteen myöhempiin vaiheisiin. Emme voi nähdä tulevaisuuteen ja tietää kuinka kauan suhde jatkuu. Asetamme itsemme alttiiksi sille, että voimme haavoittua. Kuitenkaan emme voi saavuttaa läheisyyttä, jos emme antaudu suhteeseen ja päästä toista lähelle. Omalta osaltamme voimme pohtia ja tehdä päätöksiä siitä, uskommeko ja haluammeko itse tähän suhteeseen. Oletko pohtinut, että onko tämä ihminen sinulle niin tärkeä ja rakas, että se riittää, että hän sanoo haluavansa olla kanssasi tällä hetkellä? Pystyisitkö pysähtymään ja nauttimaan yhteisistä hetkistänne?

Tilan antaminen, toisen kunnioittaminen ja hyväksyminen sellaisena kuin hän on, luovat pohjaa hyvälle suhteelle. Silloin, kun suhteeseen alkaa tulla vaatimusta tietyn tyyppisestä toiminnasta, niin voi pohtia, lähteekö se rakkaudesta toista kohtaan, vai omasta epävarmuuden tunteesta tai peloista? Onko mahdollisesti syvällä sisimmässämme pelko siitä, että olenko toiselle tärkeä ja haluaako hän olla kanssani? Jos niin on, niin oletko kertonut sen toiselle? Kun jaamme omat pelkomme ja huolenaiheemme toiselle, niin toisella on paremmin mahdollisuutta vastata tarpeisiimme.

Kaikkea parasta toivottaen
perheneuvoja Sari

KYSYMYS: Pitkä suhteeni on päättynyt sen johdosta, etten enää tuntenut olevani rakastunut mieheeni. Vaikka suhde oli pitkä, tunsin aina että jotain puuttuu. En näennäisesti päässyt elämässäni eteenpäin vaan jumitin samoissa rutiineissa päivästä toiseen.

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kerrot, että pitkä suhteesi on päättynyt omasta tahdostasi, koska tunsit, että jotain puuttuu elämästäsi ja jumitat samoissa rutiineissa. Nyt sinulla on tarve päästä eroon vanhan suhteen taakasta, jotta se ei siirtyisi uuteen suhteeseesi. Mainitset, että murehdit ja kannat syyllisyydentunnetta siitä, että ihastuit toiseen mieheen. Henkisesti elät vielä kahden vaiheen, vanhan ja uuden suhteen, murroksessa.

Ihastuminen toisiin ihmisiin on ihan tavallista silloinkin, kun on parisuhteessa. Usein se liittyy siihen, että nykyisessä suhteessa on paljon arkisia käytännön asioita, joita hoidetaan, mutta toista ei enää erityisesti huomioida naisena tai miehenä. Kun joku uusi ihminen on kiinnostunut itsestä ja saa uudelta ihmiseltä huomiota, niin se herättää jälleen oman naiseuden. Nämä tilanteet saattavat olla joko ohimeneviä tai sitten saatetaan lähteä seuraamaan omia tunteita. Näissä tilanteissa saatetaan vertailla oman puolison käyttäytymistä ja ihastuksen kohteen käyttäytymistä ja sitä mitä tunteita itsessä herää. Ihastumisvaiheessa luomme usein myös mielikuvia toisesta ja uudesta suhteesta, joka herättää toiveen jostain paremmasta.

Pitkän suhteen päättymiseen liittyy kuitenkin surutyön vaihe, jossa päästetään irti omasta puolisosta, mutta myös tutuista ihmisistä ja asioista. Monenlaisia tunteita nousee pintaan, kuten surua, vihaa, syyllisyyttä, häpeää ja huonoa omaatuntoa. näiden työstäminen vie yleensä aikaa. Jossain vaiheessa pystyy antamaan itselleen anteeksi ja on valmis siirtymään elämässä eteenpäin. Pitkän suhteen aikana jakaa elämänsä toisen kanssa, kiintyy toiseen ja välittää toisen hyvinvoinnista, siinäkin tilanteessa, että on eroamassa tai on eronnut toisesta. Usein ei haluaisi satuttaa toista tai nähdä toisen kärsivän. Kun näin kuitenkin tapahtuu ja samalla, kun tiedostaa oman osuutensa eroon, niin saattaa tuntea siitä syyllisyyttä. Jäin miettimään, että kerroitko miehellesi, että olet ihastunut toiseen vai jätitkö sen kertomatta? Jos se on jäänyt kertomatta ja siitä on muodostunut salaisuus, jota kannat mukanasi, niin se saattaa lisätä syyllisyyden tunnettasi.

Mainitset, että haluaisit varmistaa, ettet kanna vanhan suhteen taakkaa uuteen suhteeseesi. Jäin pohtimaan, että minkä ajattelet taakan olevan? Onko jotakin erityistä, jota mahdollisesti pelkäät tai johon liittyy muita negatiivisia tunteita? Päättyneen suhteen osalta voisit mahdollisesti pohtia, mitä omasta mielestäsi teit oikein ja mitä väärin? Toimintatapojen muuttaminen on mahdollista, mutta toki vaarana on, että oivalluksistasi huolimatta toistat samoja virheitä kuin edellisissä suhteissasi. Ehkä voisit kirjoittaa paperille, minkä haluaisit olevan eri tavalla. Sen jälkeen voisit miettiä, että miten itse toimit tavoitteesi eteen ja miten uuden kumppanisi kanssa voisitte toteuttaa sen.

Kaikki se, mitä olet kokenut aikaisemmassa elämässäsi, erityisesti lapsuudessasi ja nuoruudessasi, vaikuttaa siihen, miten toimit parisuhteessa. Siksi on hyvä myös pohtia koko mennyttä elämäänsä ja sen vaikutusta. Sue Johnsonin kirja ”Kunpa sinut tuntisin paremmin” voisi olla hyvä, jos haluat tietää tästä näkökulmasta lisää.

Mainitsit, että jotain tuntui puuttuvan vanhassa suhteessa. Mitä se oli? Kerroitko edellisessä suhteessa avoimesti puolisollesi, että mitä tarvitset ja kaipaat, esimerkiksi silloin, kun tarvitsit läheisyyttä, huomiota ja huolenpitoa? Puolisoiden on usein vaikea sanoa avoimesti, mitä itse tarvitsevat tai kysyä toiselta, mitä hän tarvitsee. Sen sijaan arvaamme, mitä toinen ajattelee, tuntee tai tarvitsee ja saattaa olla, etteivät arvauksemme osu oikeaan. Arvaammehan yleensä peilaten omia tarpeitamme ja ajatuksiamme.

Omien asioiden työstäminen saattaa olla haastavaa tässä hetkessä. Onko sinulla tilaa ja kenen kanssa pystyisit työstämään vanhaan suhteeseen liittyviä tunteitasi ja ajatuksiasi? Toisaalta, miten pystyisit nauttimaan uudesta suhteestasi täysillä? Ehkä on hyvä todeta uudessa suhteessasi, että tarvitset vielä hieman aikaa, jotta pääset tasapainoon itsesi kanssa ja pystyt sitten antautumaan ja vastaanottamaan uuden kumppanisi tarjoaman läheisyyden.

Kaikkea hyvää sinulle!
perheneuvoja Sari

KYSYMYS: Olen 23-vuotias opiskelijanainen, joka pohtii tällaista tilannetta: Tapailen tai pikemminkin keskustelen silloi tällöin samanikäisen miehen kanssa, ja meillä molemmilla tuntuu olevan ihastuksen tunteita toisiamme kohtaan. Emme ole tehneet yhdessä mitään romanttista vielä, vaan kyseessä on pikemminkin sellainen tutustumisvaihe. Meillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita, ajatusmaailmamme on samankaltainen ja keskustelemme mielellämme toistemme kanssa. Vakavistakin asioista kuten henkilökohtaisista aiheista keskusteleminenkin on onnistunut hyvin. Minä tein aloitteen keskustelulle tuossa kevään loppupuolella ja tapasimme ensimmäistä kertaa yhteisen harrastustuokion parissa. Muistan selkeästi vieläki sen, kuinka hermostunut olin lähettäessäni hänelle viestiä ja asiat johti siihen, että hän alkoi aloitella keskusteluja useammin kuin minä, mikä tuntui minusta hyvältä. Hän asuu ja opiskelee eri kaupungissa kuin minä, muttei kuitenkaan kauhean kaukana, noin puolentunnin junamatkan päässä.

VASTAUS: Olet aloittamassa uutta seurustelusuhdetta ja pohdit siihen liittyen omia vaihtelevia tunteitasi ja erityisesti ihastumisesi riittävyyttä. Sinulla on takanasi pitkä seurustelusuhde, jossa tulit petetyksi.

Minusta kaikki, mitä kerrot nykyisestä ihastuksestasi kuulostaa hyvältä ja luotettavalta. Teit aloitteen tutustuaksesi häneen ja hän vastasi kiinnostukseesi. Olette keskustelleet paljon syvällisistäkin asioista ja molemmilla on ihastuksen tunteita. Siinä on hyvä alku. Enempää kukaan ei voi tässä vaiheessa tietääkään. Vasta elämällä eteenpäin, jatkamalla tutustumista ja viettämällä aikaa yhdessä selviää, mitä suhteestanne kehittyy.

Olet kertonut ihastuksellesi paljon menneisyydestäsi, mutta et kaikkea. Mitä tuosta säädöstä kertominen merkitsisi? Auttaisiko se ihastusta ymmärtämään sinua paremmin? Ei ole tarpeen eikä mahdollistakaan selittää jokaista askeltaan toiselle ihmiselle. Voit kertoa lisää, jos se alkaa tuntua merkitykselliseltä. Säätö vaikuttaa välivaiheelta toipuessasi pettämiseen päättyneestä suhteesta. Et ole tehnyt väärin lopettaessasi tuon alkavan suhteen. Se oli sinulta vastuullinen päätös, koska huomasit kiinnostuvasi enemmän toisesta henkilöstä, ihastuksestasi.

Mietit sitä, että ihastuksen tunteesi vaihtelevat. Välillä pelottaa ja jokin askarruttaa. Se vaikuttaa normaalilta. Ette vielä varsinaisesti seurustele, joten tilanne voi edetä moneen suuntaan: molemmat ihastuvat tosissaan ja virallinen seurustelu alkaa tai sitten tunteet tasoittuvat jomman kumman tai molempien puolelta ystävyydeksi. Jos niin kävisi, sekin olisi arvokasta. Mielestäni tässä vaiheessa ei ole mitään pelättävää. Anna itsellesi mahdollisuus ihastua pidäkkeettä, jos siltä tuntuu. Vain heittäytymällä voi tietää, onko tunne riittävä kantamaan eteenpäin. Ymmärrän, että edellisessä suhteessa koettu pettäminen tekee sinut varovaiseksi. Pelkäät haavoittuvasi uudelleen. Jos kuitenkin haluat katsoa, mihin tämä orastava suhde voi johtaa, sinun ja teidän molempien tarvitsee jossakin vaiheessa uskaltaa puhua asioista oikeilla nimillä: Mitä tunnen sinua kohtaan? Miten etenemme? Aletaanko seurustella? Seurustelun aloittaminen ei myöskään merkitse sitä, etteikö seurustelua voi lopettaa myöhemmin, jos ei tunnukaan oikealta. Sellaisia asioita kun ei voi ennustaa etukäteen. Elämä ei anna takuita, mutta kantaa kyllä silloinkin, jos reitti ei kuljekaan suorinta ja mutkattominta tietä.

Älä suotta mieti sitä, mitä muut ajattelevat valinnoistasi. Teit niin tai näin, aina voi tulla sanomisia entisiltä säädöiltä, kavereilta, sukulaisilta tai keneltä tahansa. Et koskaan voi elää elämääsi niin, että valintasi miellyttäisivät kaikkia. Joku voi luulla sinusta sitä tai kuvitella tätä. Vain sinä itse tiedät, millä perusteilla olet tehnyt päätöksiä elämässäsi. Se on riittävää. Pohdintasi ovat vastuullisen ihmisen mietteitä. Haluat elää niin, että et tahallasi loukkasi tai satuttaisi ketään. Kunnioitan tätä pyrkimystäsi. Samalla on tärkeätä, että kuuntelet itseäsi ja pidät huolta omasta hyvinvoinnistasi. Luulen, että tähän orastavaan suhteeseesi liittyvät kysymykset ratkeavat kulkemalla askel kerrallaan. Yksi askel johtaa toiseen ja vähitellen kokonaiskuva selkenee. Elä rohkeasti! Sinulle käy hyvin.

Terveisin
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen 23-vuotias yksin asuva opiskelija ja ollut sinkkuna yli kahdeksan kuukautta tultuani jätetyksi. Eroon liittyi todisteiden perusteella kolmas osapuoli, mikä on vaikeuttanut eroprosessia entisestään, mutta olen pikku hiljaa keskittynyt omaan elämääni vaikka välillä ajaudun harmittelemaan eroa. Näillä näkymin ei ole uutta miestä tiedossa, mikä sinänsä surettaa, vaikka muutama on ollut minusta kiinnostunut. Kuitenkin minua mietityttää eksäni käytös.

Hän alkoi harkita eroa kunnolla tai täysillä vasta, kun otin sen puheeksi. Eli siis minä olin huomannut hänen käyttäytyvän oudosti ja sen vuoksi otin eron esille tai sen että haluaako hän erota. Viikon päästä hän jätti minut ollessaan toisessa kaupungissa ja odotin hänen muuttoaan pois asunnostamme (siitä, kumpi jää asuntoon, ei tullut riitaa, mutta eksä kyllä myönsi olevansa suurimman osan ajasta tämän uuden naisensa luona ja häneltä kesti muuttaa pois yli kaksi kuukautta, melkein kolme koska hän ei suostunut muuttamaan tämän uuden luokse). En ollut hänen ensimmäisensä, mutta ensimmäisen eksänsä kanssa eksäni erosi vasta, kun tämäkin otti eron puheeksi eli hän ei uskaltanut kummankaan eron kohdalla tehdä aloitetta. Käytännössä erotessaan tästä ensimmäisestä hän oli kuulemma jo katsonut minua ihastusmielessä, oikeastaan ennenkin eroa vaikka olimme juuri tutustuneet ystävinä. Minä pidin hänestä, mutten tahtonut sekaantua tai ystävystyä syvemmin, kun hän oli varattu, koska minusta on väärin yrittää iskeä varattuja vaikka kuinka ihastunut itsekin olin. Tämä eksäni nykyinen taas ei nähnyt minua esteenä, vaan hidasteena, mistä on todisteita paljonkin... Nimittäin hän ei halunnut minua mielellään mukaan mihinkään ja oli minua kohtaan kylmä, jopa kiehnäsi kerran eksässäni minun silmieni edessä, vaikka tiesi meidän seurustelevan. Eksä siis petti tämän tytön kanssa ennen kuin alkoi harkita eroamista minusta ja alkoi seurustella tämän kanssa lähes heti.

Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä ja käytän lääkitystä, pelkään yhä kulkemista ulkosalla, koska pelkään eksääni tai tähän uuteen törmäämistä (asuu lähettyvillä). Jotenkin elämästä nauttiminen on vaikeaa ja yritän parhaani koulussa. Luokkani on ihana, minulla on muutamia hyviä ystäviä, perhe kotikaupungissa mutta silti... Pitää kai palata psykologin puheille kun nyt ahdistaa suuresti. Mutta miksi jotkut miehet uskaltavat erota vasta kun toinen ottaa puheeksi tai jotain, jos ero ollut jotenkin mielessä? Miksi eksäni pystyy noin vain menemään uuteen suhteeseen, kun minä itse taas päätin eron jälkeen etten olisi kenenkään kanssa pitkään aikaan? Nyt sinänsä tuntuu että uusi suhde voi sopia minulle, jos se sopiva löytyy vain. Harrastuksessani on miehiä, joista kiinnostavat ovat valitettavasti varattuja tai ei minusta kiinnostuneita... Mistä minä voisin löytää itselleni mukavan ja ennen kaikkea luotettavan miehen kun en käy oikein baareissa? En välitä yhdenillan jutuista, koska seksi on minulle arka asia.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. On erittäin ymmärrettävää, että harmittelet eroa edelleen. Tapahtuihan se vastoin tahtoasi ja ikävällä tavalla.

Erotyöskentelyssä on paljolti kysymys tunteiden kohtaamisesta ja sietämisestä. Ole siis rauhassa surullinen, pettynyt, loukkaantunut, vihainen jne. Anna tunteiden tulla, itke kun itkettää ja yksin asuessasi voit myös raivota silloin kun siltä tuntuu. Eri tunteet voivat tulla aalloittain, mutta voit luottaa siihen, että ne viipyvät luonasi aikansa ja menevät sitten pois. Tunteiden läpieläminen auttaa sinua pääsemään paremmin erosta yli ja helpottaa seuraavan suhteen onnistumista.

Kerrot eksäsi noudattavan parisuhteissaan kuviota, jossa seuraava tyttöystävä on jo valmiina tai vähintäänkin katsottuna ennen kuin hän eroaa edellisestä. Tällaista kutsutaan sarjaseurusteluksi. Siinä voi olla kyse eräänlaisesta tunnenarkkaamisesta. Kun suhteen alkuhuuma ja siihen liittyvät energisoivat tunteet laimenevat, kaivataan lisää samanalaista jonkun uuden ihmisen kanssa. Tälle on sukua myös donjuanismi, jossa tärkeämpää kuin suhteen onnellisuus ja kesto, on aina uuden valloituksen tekeminen. Mistä sinun eksäsi tapauksessa on kyse, en tietenkään voi tietää. Voi olla, ettei asia koskaan lopullisesti selviä sinullekaan. Se, ettei ensin hoida edellistä suhdetta loppuun asiallisesti, vaan odottaa toisen huomaavan tilanteen ja ottavan asian puheeksi, on vastuuttomuutta. Sen vaivan parantaa usein aikuistuminen ja sen mukana tuleva vastuuntunto itsestä ja läheisistä.

Mietit, missä tutustua uusiin ihmisiin. Harrastukset ovat hyvä paikka siihenkin tarkoitukseen. Laajenna skaalaasi ja tutustu rohkeasti sellaisiinkin miehiin, joista et aiemmin ole ollut kiinnostunut. Lähde tuttujen harrastuspaikkojen lisäksi myös kokeilemaan välillä jotain ihan uutta.

Psykologin puheille meneminen on hyvä ajatus. Siellä voit varmasti opetella keinoja saada ahdistusta hallintaan ja pärjätä sen pelon kanssa, että törmäät eksääsi.

Kerrot, että seksi on sinulle arka asia. Jäin miettimään, mitä kaikkea se mahtaa tarkoittaa. Ehkä voit käsitellä myös tätä asiaa psykologin luona. Se on oikein viisasta, ettet harrasta yhden yön juttuja. Seksuaalisuus on herkkä asia ja sillä alueella olemme erityisen haavoittuvaisia.

Omaan elämään keskittyminen on parasta, mitä voit tässä tilanteessa tehdä, joten oikein hyvä, että teet niin. Iloitsen siitä, että sinulla on niin moni asia hyvällä mallilla elämässäsi. Halutessasi voisit kokeilla kiitollisuus-päiväkirjaa, johon joka ilta kirjoitetaan asia tai asiat, jotka ovat hyvin ja joista voi iloita ja kiittää. Keskittyminen hyviin asioihin vahvistaa hyvää.

Lämpimin ajatuksin
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen 43- vuotias sinkku nainen. Olen suurimman osan elämästäni elänyt ilman parisuhdetta, minulla ei ole lapsia. En ole koskaan ollut naimisissa. Olen tapaillut paljon miehiä, mutta jostain syystä minulle sopivaa kumppania ei ole löytynyt. Muutama kuukausi sitten tapasin miehen, viihdymme yhdessä, käymme lenkillä, ostoksilla ja vietämme iltaisin aikaa yleensä hänen kotonaan. Hän on eronnu 1,5 vuotta sitten hyvin riitaisasta ja hankalasta suhteesta, oltuaan 20 vuotta naimisissa. Nainen oli löytänyt uuden miehen.

Ongelmani on, että en saa mieheltä juuri lainkaan läheisyyttä. Hän ei tee koskaan aloitetta kosketteluun. Minä olen aina aloitteen tekijä. Jos silittelen häntä, hän korkeintaan hyvin varovasti koskettaa ja saattaa vetäistä sitten käden pois. Kosketusta ei vaan kuulu, vaikka kuinka odotan. Seksi toimii hyvin, mutta sekin aina minun aloitteesta. Olen sanonut tästä asiasta hänelle ja hän on sanonut, että hän ei ole sellainen pussaileva ja halaileva mies.Jonkin aikaa sitten olin todella surullinen asiasta ja itkin. Hän vain tiuskaisi, että "mikä sille nyt on"? Lähdin kesken yön silloin pois ja surin asian, kunnes hän jonkin ajan päästä pyysi lenkille ja nyt olen taas tässä tilanteessa. Iltalenkit ja seksiä on nyt ollut viikon sisällä kolme kertaa. Eilen illalla, minulle tuli olo, aivan kuin hyväksi käyttäisin häntä, kun hän ei meinaa lähteä mukaan ollenkaan, tai lopulta lähtee, mutta tuntuu, että painostan häntä. Kysyin, onko hänestä seksiä ollut viime aikoina liikaa, hän sanoi, että kyllä tämä hänelle on aika säännöllistä nyt ollut..

Aiemmassa avioliitossa hän on ollut pitkiä aikoja poissa kotoa työn takia, hän hiihtää myös kovasti joka päivä kolme tuntia, koska jäi juuri eläkkeelle. Hän myös ottaa iltaisin useamman oluen. Edellinen vaimo oli hänen mukaansa sanonut tästä samasta läheisyys asiasta. Alan väsyä mieheen, joka ei tee elettäkään, tosin vielä hän ei ole seksistä kieltäytynyt, mutta sekin saattaa olla kohta edessä. En ole koskaan joutunut kokemaan tällaista, koska olen viehättävä nainen, muut miehet ovat sitä minulle monesti elämän varrella sanonut. Ja tämäkin sanoi tavatessamme, että olen upea nainen, mutta sen jälkeen ei ole kuulunut mitään sen suuntaisia sanoja.En tiedä mitä tekisin, uskon, että hän on uskollinen, hänen elämä pyörii hiihtämisen ja urheilun katsomisen ympärillä ja kaljaakin kyllä, mutta hän on hyvin hoikka, koska hiihtää niin paljon.

VASTAUS: Siihen, miksi kumppanisi kykenee niin heikosti läheisyyteen, on olemassa syy. Se on joko kotikasvatuksessa, tai sitten yleisemmin siinä perinteessä, joka keskellä hän on elänyt. Suomessa on alueita, sukuja ja perheitä, joissa läheisyys on hyvin vaikea asia, ja koskettaminen todella vähäistä. Usein asian tekee todella vaikeaksi se, että hellyys ja muiden lämpimien tunteiden osoittaminen on leimattu jotenkin häpeälliseksi. Ja häpeä on hyvin vaikea vastustaja. Vaikka ihminen kuinka tietäisi, että pitäisi kyetä läheisyyteen, voi sisällä olla niin hankala tunne, että sitä on vaikea voittaa. Voisi olla hyvinkin avartavaa, jos onnistuisit avaamaan keskustelun siitä, miten hän on nähnyt vanhempiensa osoittavan toisilleen hellyyttä, miten häntä kohtaan on oltu helliä, ja millainen koko hänen ympäristönsä on ollut tässä suhteessa. Lempeys ja ymmärtäväisyys voisi tässä asiassa olla tehokkaampaa kuin esim. syyttäminen ja vaatiminen. Ne saavat useimmiten toisen osapuolen menemään vain entistä pahemmin lukkoon.

Asiaa pahentaa se, että sinun on varmasti vaikea tunnetasolla kokea, että kyse on hänen ongelmastaan, jonka syyt ovat hänen taustassaan. Saatat kokea, että tulet torjutuksi tai hylätyksi, tai että hän ei ole kiinnostunut sinusta tai ei pidä sinua viehättävänä. Välttämättä ei ole ollenkaan kysymys siitä.

Suhteessanne tuntuu olevat myös hyvää. Kerroit, että viihdytte yhdessä, ja seksikin toimii. Jos opit kestämään sitä, että ainakin toistaiseksi aloitteet hellyyden ja seksin suhteen ovat sinun vastuullasi, on mahdollista, että suhteenne kehittyy ihan suotuisaan suuntaan. Asioista pitäisi vain pystyä keskustelemaan avoimesti ja rakentavasti, ilman syyttämistä ja moittimista.

Kerroit, että kerran hän vain tiuskaisi sinulle, kun itkit asian vuoksi. Se on varmasti ollut hyvin surkea kokemus. Valitettavasti me miehet olemme usein todella huonoja kohtaamaan naistemme itkua. Koemme sen usein jonkinlaisena syytöksenä, ja sen sijaan että osaisimme lohduttaa, käymme vastahyökkäykseen. Se on hyvin valitettavaa, ja toivottavasti joskus opimme siitä pois. Toivottavasti voitte tästäkin aiheesta käydä ymmärtävää keskustelua. Se voi olla aika vapauttavaa, jos se onnistuu.

Terveisin
Perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Olen 35v. nainen. Olen ollut naimisissa viimeiset 8 vuotta itseäni paljon vanhemman miehen kanssa. Mietin pitkään eroa, lopulta päivittäin. Törmäsin netin keskustelupalstalla viime syksynä sitten mieheen, jolla oli myös huono parisuhde. Olimme toisillemme vertaistukena, purimme suhteitamme. Kunnes miehen naisystävä yllättäen jätti miehen. Meidän keskinäinen tasapaino keikahti. Minä olin jo alkanut miettiä eroa tosissaan, ja marraskuussa laitoimme mieheni kanssa hakemuksen menemään. Muutin joulukuussa omilleni, ja aloimme tapailla tämän uuden miehen kanssa. Välimatkaa oli paljon, joten näimme aika harvoin. Miehen ammatin vuoksi emme myöskään voineet tuoda suhdetta julki, olinhan vielä naimisissa... Olimme onnellisia yhdessä, meillä oli jotain ainutlaatuista suhteessamme. Syvää ja hyvää rakkautta, hyväksyntää. Nyt keväällä kävimme viemässä avioeropaperini kakkoshakemuksen yhdessä postiin. Seuraavana aamuna minä jätin hänet. Panikoin. En uskaltanut hypätä syvenevään suhteeseen. Meidän suhde särkyi, luottamus meni rikki. Huomasin myöhemmin, miten paljon rakastan tätä miestä, mutta hän ei pysty ottamaan minua enää takaisin. Nyt minä suren. Olen aivan lukossa. Sain haluamani vapauden, mutta en kykene nauttimaan siitä. En ymmärrä, miksi en kykene päästämään siitä ajatuksesta irti, että tämä mies oli minulle tarkoitettu, tähtiin kirjoitettu. Puhuimme siitä monesti. Miten kerätä palaset syliin, ja ehjätä itseni? Mitä jos menin tyrimään elämäni suhteen. Satutin pahoin minulle tärkeää ihmistä. Hän olisi kosinut minua nyt kesällä. Halusimme molemmat lapsen. Elämä oli viitoitettu.

Miten tästä eteenpäin?

Rosella

VASTAUS: Voi Rosella, voin hyvin kuvitella surusi ja epätoivosi määrän. Pelkäät, että olet tehnyt elämäsi pahimman virheen ja luopunut mahdollisuudesta suureen rakkauteen ja onnelliseen tulevaisuuteen.

Työstit avioeroa omassa mielessäsi pitkään ja sait vertaistukea uudelta nettitutultasi. Samankaltaisten kokemusten jakaminen ja toinen toistenne lohduttaminen ja tsemppaaminen synnyttivät välillenne ystävyyden ja pohjan ihastukselle. Sitten kohtalo puuttui peliin ystäväsi ex-vaimon muodossa. Tilanne ei ollutkaan enää symmetrinen miehen ollessa nyt vapaa uuteen suhteeseen. Se joudutti myös oman avioeroprosessisi käynnistymistä. Aloitte tapailla ja rakastuitte. Kului puoli vuotta ja sinun avioerosi tuli voimaan. Nyt, vihdoin, olitte molemmat vapaita aloittamaan uuden suhteen julkisesti. Mutta sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, iski paniikki ja jätit hänet.

Mies on ymmärrettävästi loukkaantunut siitä, että jätit hänet siinä vaiheessa, kun yhteisen elämänne oli tarkoitus kunnolla alkaa. Hän on tullut nyt lyhyen ajan sisällä kahden hänelle merkityksellisen naisen jättämäksi. Se ymmärrettävästi ollut hänelle kova pala. Hän tarvitsee varmasti aikaa kasata itseään ja omaa elämäänsä. Anna hänelle aikaa toipua ja tutkailla sydäntään. Jos hän todella rakastaa sinua, hän palaa vielä luoksesi. Jos loukkaantumisen tunne on vahvempi kuin kaipaus sinun luoksesi, voit ajatella ettei hänen rakkautensa sitten ehkä niin syvää ollutkaan. Sinun on hyvä antaa aikaa myös itsellesi. Ehkä siinä paniikkiratkaisussa piili joku viisaus? Ehkä et ole sittenkään ihan vielä valmis sitoutumaan uuteen vakavaan suhteeseen?

Se, mikä on tarkoitettu, tulee tapahtumaan. What will be, will be. Tulevaisuus näyttää, aikanaan, miten sinun elämäsi tulee menemään ja kuuluuko Hän siihen jollain tavalla. Et voi pakottaa asioita tapahtumaan, et myöskään sitä, missä aikataulussa asiat tapahtuvat tai mihin suuntaan.

Suosittelen, että keskityt nyt erotyöskentelyyn. Avioliittosi oli kuitenkin tärkeä osa elämääsi ja kesti suuren osan aikuisuuttasi. Avioerosi myötä olet todennäköisesti joutunut luopumaan monista asioista, siitä huolimatta, että olit itse halukas eroamaan. Eron käsittely nyt, vaikka se ei mielessäsi pinnalla olekaan, hyödyttää sinua jatkossa niin oman elämäsi kuin tulevien parisuhteiden kannalta. Samalla tulet varmasti käsitelleeksi myös tätä akuuttia kipeää eroa miesystävästäsi. Apunasi voit käyttää esim. Kimmo Takasen kirjaa Tunne sydämesi – matka uuteen rakkauteen. Siinä on myös harjoituksia, joiden avulla pääset tutkailemaan itseäsi, entistä avioliittoasi ja tätä uutta suhdettakin.

Olet nyt keskellä monenlaisia vahvoja tunteita. Ole ihan rauhassa. Anna tunteiden tulla. Hengitä. Ota vastaan se viisaus, mitä tämä elämäntilanne voi sinulle opettaa.

Toivon sinulle kestävyyttä tunteiden ristiaallokossa ja riittävästi toivoa, että jaksat uskoa, että elämäsi tulee vielä jossain vaiheessa kääntymään suuntaan, joka on hyvä ja sinulle oikea.

Lämpimin ajatuksin
perheneuvoja Paula

KYSYMYS: Olen nyt kohta vuoden tapaillut erästä ihmistä, josta kovasti tykkään. Varsinkin suhteen alussa hänkin vaikutti olevan aivan lääpällään minuun... Alusta asti minulla on kuitenki ollut kovasti mustasukkaisuusongelmia, ja herkästi ylitulkitsen esim viesteihin vastaamattomuuden niin, ettei toinen välitä minusta sittenkään. Ilmeisesti ei kuitenkaan ole ookoo että kummallakaan olisi joku toinen, eli mun mielestä tää täyttäisi jo seurustelun merkit mutta... Kerran ollaan myös hengattu mun kaverin kanssa, mikä oli taas pieni askel eteenpäin. Muutama kuukausi sitten otin puheeksi että haluaisin muuttaa tapailun seurusteluksi ja toinen osapuoli oli sitä mieltä, ettei vielä... Sen jälkeen olen koettanut antaa hänelle aikaa ja itse koettanut olla vähemmän innokas vaikken varmaan aina ole siinä ihan onnistunutkaan.

Niin en oikein edes tiedä, mitä hän musta ajattelee. Enää en häneltä saa mitään kehuja tms niinkuin sillon kun tavattiin, mutta pelkään että jos niitä pyydän niin vaikutan liian takertuvalta. Hän kuitenkin itse laittelee mulle pitkin päivää viestejä tai hauskoja linkkejä jne, muttei pitkään aikaan mitään romanttiseen vihjaavaa, paitsi jtn seksiviestejä, joihin hän useimmiten lähtee innokkaasti mukaan. Onko mitään keinoja, millä saisin hillittyä tätä oma hylätyksi tulemisen pelkoani? Ja miten saisin tämän hiipuvan suhteen vielä herätettyä henkiin? En haluaisi tätä henkilöä jättää mutta tuntuu välillä tosi raskaalta olla tälleen "löysässä hirressä" ja odottaa että haluaako hän mun kanssa suhdetta vai ei... Miten voisin asiasta hänen kans keskustella niin, etten liikaa painosta tai vahingossa loukkaa?

Pihalla, 25

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Siinä oli monta tärkeää ja mielenkiintoista seikkaa Ensiksi mainitsit mustasukkaisuuden. Se on toisaalta ihan normaali tunne. Suurimmalla osalla meistä on toive, että parini olisi minun, ja vain minun. Joskus mustasukkaisuus kuitenkin saa kohtuuttoman mittasuhteet. Näin on silloin, kun mielikuvitus synnyttää epäilyksiä miltei kaikissa mahdollisissa tilanteissa, joskus jopa mahdottomissakin. Pahimmillaan ne saattavat johtaa tivaamiseen, syytöksiin, puhelimen ja sähköpostien vakoilemiseen, ynnä muuhun varsin tuhoisaan toimintaan. Jos tällaisia oireita ilmenee, on syytä ryhtyä itsetutkisteluun. Mikä minussa käynnistää tällaisen käytöksen?

Mustasukkaisuuden takana voi olla monenlaisia syitä. Ihminen ei kenties lapsuudessaan ole saanut riittävää positiivista huomiota, jotta hänelle olisi kasvanut hyvä itseluottamus. Kenties hänen perheessään on kohdeltu sisaruksia epätasa-arvoisesti. Onko hän tullut pahasti petetyksi jossain aikaisemmassa ihmissuhteessa? Jotkut väittävät, että mustasukkaisuus voi olla jopa perinnöllistä. Mustasukkaisuuden kanssa pärjää parhaiten kun myöntää, että se on minussa itsessäni oleva ilmiö, ja koittaa opetella tulemaan sen kanssa toimeen. Se on taas eri asia, jos kumppani oikeasti rikkoo parisuhteen pelisääntöjä.

Seuraavaksi kerroit, että olet antanut hänelle aikaa, vaikka olisit itse valmis etenemään suhteessa. Tässä olet toiminut erittäin viisaasti. Painostuksesta ei seuraa mitään hyvää. Toisaalta sinun ei tarvitse peitellä omia tunteitasi. Rehellisyys ja avoimuus ovat pitkällä tähtäimellä parasta. On rakentavaa, että kerrot hänelle avoimesti omista tunteistasi, mutta sanot olevasi valmis antamaan hänelle aikaa ja tilaa edetä sen mukaan kuin hänelle on mahdollista. Ihmiset kasvavat usein aika eri tahtiin valmiiksi sitoutumaan parisuhteisiin. Joskus voi tietenkin käydä niin, että toinen olisi valmis vakiintumaan ja perustamaan perheen, ja toinen haluaa aina vain jatkaa iloista sinkkuelämää. Silloin voi olla viisasta lähteä ajoissa eri suuntiin. Mutta olet vasta 25-vuotias, vielä ei ole kiirettä.

Mainitsit, että teidän on vaikea keskustella tunneasioista. Tähänkin meillä on hyvin erilaiset valmiudet. Kovin usein se luonnistuu naisilta paljon helpommin kuin miehiltä. Siitä, että toinen ei ole siinä kovin hyvä, ei pidä tehdä sitä päätelmää, että hän ei olisi kiinnostunut suhteesta. Hänellä voi olla vain omat kasvatukseen, kulttuurin ja persoonallisuuteen liittyvät syyt, miksi keskustelu ei käy kovin helposti. Ehkä tärkeintä on, ettet itse panikoidu. Koita ottaa rennosti, ja hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on, ja itsesi sellaisena kuin sinä olet. On hyvä käydä keskustelua keskustelusta ja kertoa, mitä kaipaat, ja kaikessa ystävyydessä kuulostella hänen mielipiteitään siitä, millaisesta keskustelusta hän pitää, ja mikä taas tuntuu vaikealta.

En olisi huolestunut siitä, että kehuja ja romantiikkaa ei ole ollut. Me suomalaiset emme ole saaneet kovin hyviä malleja tällaisesta puheesta. Kun rakkauden ensi huuma menee ohi, ne unohtuvat. Voi olla, että viestit ja hauskat linkit ovat juuri hänen tapana sanoa sinulle, että olet hänelle tärkeä, ja että hän välittää sinusta. Seksiviesteistä innostuminen on positiivinen merkki. Olet hänestä haluttava. Oman hylätyksi tulemisen pelon kanssa kannattaa kokeilla samaa kuin mustasukkaisuuden. On hyvä miettiä, liittyykö omaan menneisyyteen kokemuksia, joista pelko kumpuaa. Itsensä ymmärtäminen on ensi askel kohti ilmiön hallitsemista. On erittäin tärkeä etsiä sitä, mistä itse nauttii, mitä pitää tärkeänä, ja missä on hyvä. Mitä enemmän sinulla on elämässäsi omia juttuja, sitä paremmin voit, ja sitä vähemmän vaikutat takertuvalta. Oman minuuden vahvistaminen on parasta lääkettä sekä mustasukkaisuutta, että hylätyksi tulemisen pelkoa vastaan. Suhteen henkiin herättelyssä toimivat usein parhaiten lämpö, ystävällisyys, ilo ja huumori.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Olen tapaillut tätä miestä n.4kk.Hän on mukava ja rakastettava. Ja olen rakastunut häneen.

[b]VASTAUS: Kerrot kirjeessäsi että olet tapaillut miesystävääsi neljän kuukauden ajan ja että kaikki on muuten hyvin mutta mietit vielä uskallatko luottaa mieheen. Koet myös tunnepuolen asioista keskustelun vaikeaksi. Sinua häiritsee myös se, että mies puhuu entisistä kumppaneistaan, etenkin viimeisimmästä suhteestaan.

Suhteen alkuvaiheissa luottamus toiseen on vasta rakentumassa. Epävarmuus toisen tunteista voi olla pelottavaa, etenkin jos omat tunteet toista kohtaan ovat voimakkaita. Tuoko teidän suhteeseenne oman haasteensa se, että asutte etäällä toisistanne? Luottamus rakentuu ajan myötä kun toista oppii tuntemaan. Kerroit että miehen kanssa puhuminen lähinnä jokapäiväisistä asioista on helppoa. Sen pohjalta on hyvä lähteä opettelemaan myös vaikeampien asioiden käsittelyä. Tunteista puhuminen ei aina ole helppoa, etenkin jos kyse on kipeistä ja vaikeista asioista. Tunteista puhumista voi kuitenkin opetella. Jos tunteet kätkee sisäänsä, ne kuitenkin vaikuttavat jollain tavoin vuorovaikutukseenne ja voivat purkautua isonakin ryöppynä. Siksi kannustan ottamaan suhteessanne hiertävät asiat puheeksi hyvissä ajoin.

Kerroit että pelkäät omia tunteitasi. Mikä niissä pelottaa? Pelkäätkö ettet osaa hallita tunteitasi? (Toisaalta mietin, voiko tunteita kontrolloida?) Vai pelkäätkö että ikävistä asioista puhuminen rikkoo suhdettanne? Ajattelen että parisuhteessa tunteista kannattaa puhua, myös omista peloistaan. Puhumisen kautta suhteenne syventyy ja luottamus voi kasvaa. Ehkäpä voisit miettiä, mikä on sinun tapasi lähteä rakentamaan luottamusta välillänne: milloin ja millä tavoin kerrot vaikkapa niistä tunteista mitä miehen entisistä kumppaneista puhuminen sinussa herättää.

Voi tosiaan olla niin että miehesi ei ole vielä työstänyt loppuun edellistä suhdettaan. Voi olla mahdollista että hän käy läpi pettymyksiään sinun kauttasi. Se ei ole suhteenne kannalta paras vaihtoehto. Olisi hyvä että ennen uuteen suhteeseen ryhtymistä edelliseen liittyvät monenlaiset tunteet olisi käyty läpi. Silloin ne eivät kuormita uutta suhdetta. (Nimimerkistäsi päättelen että sinäkin olet ollut parisuhteessa – olethan sinäkin käsitellyt edellisen suhteen päättymisen?)

Toisaalta mietin kyllä sitäkin vaihtoehtoa, että kumppanisi uskoutuu sinulle kertomalla menneestä elämästään. Ehkäpä se on hänen yrityksensä rakentaa luottamusta välillenne? Mutta jos se satuttaa sinua, hänen tulee jättää se. Voisitko kysyä häneltä suoraan miksi hän puhuu existään? Samalla voisit myös kertoa että se satuttaa sinua.

Luottamus rakentuu avoimen vuorovaikutuksen myötä. Samalla myös yhteys toiseen vahvistuu ja parisuhteenne lujittuu.

Olli, perheneuvoja

KYSYMYS: Hei, elän tällä hetkellä monimutkaisia aikoja. Ajauduimme "ex" naiseni kanssa erilleen monestakin syystä vaikka mitää oikeaa syytä ei ollut (kasvukipuja ja itsemme kadottaminen). Parhaimillaan suhde oli UPEAA. Pitkään jahkailimme ja yhteydenotot toivat vaan kipua ja tuskaa ettei voi olla toisen vierellä. Emme kuitenkaan palanneet yhteen.

VASTAUS: Yritetäänpä purkaa monimutkaista tilannettasi. Suhde ex-naisesi kanssa on ollut parhaimmillaan upeaa isoilla kirjaimilla. Eron syiksi nimeät kasvukivut ja itsenne kadottamisen. Mitähän tarkoitat tuolla viime mainitulla? Elittekö niin tiiviisti ja läheisesti yhdessä, että kummankin oma yksilöllisyys, yksityisyys ja omat tarpeet eivät saaneet riittävästi tilaa? Yleensä suhteen alussa on symbioottinen vaihe, jossa me-kokemus on niin vahva, että yksilöllisyys voi tallautua sen jalkoihin. Olisiko eronne tapahtunut tuollaisessa suhteen kasvukohdassa, jossa olisi pitänyt antaa tilaa erillisyydelle ja itsenäisyydelle eli etsiä tasapainoa läheisyyden ja me-hengen sekä kahden omilla jaloillaan seisovan yksilön tarpeiden välille? Jos oli kyse jostakin tämän tyyppisestä prosessista, voisi kuvitella, että eron syyt nousivat elämään kuuluvista kasvukivuista. Ei siis ihme, että kumpikin teistä miettii tahollaan mahdollisuutta palata yhteen.

Olen kuulevinani kysymyksestäsi, että tunteesi exää kohtaan olisivat vahvemmat kuin nykyistä naisystävääsi kohtaan. Exän kanssa oli upeaa, nykyisen kanssa vain menee hyvin.

Kukaan ei tietenkään voi kertoa, kumpi suhde sinun kannattaisi valita. Kuten sanot, takuita ei ole. Parisuhde on ennen kaikkea tunnesuhde, joten sikäli ajattelen, että sydämen ääntä ei kannata sivuuttaa. En tiedä, mitä kaikkea tarkoitat tässä yhteydessä järjellä. Sitäkö, että kun uusi suhde menee ihan kivasti ja matka on varattu, tietä takaisin päin ei ole? Mielestäni järkevää olisi antaa itselleen riittävästi aikaa selvittää tunteensa. Vahvasti järkisyihin perustuvat suhteet ovat alttiita ulkopuolisille ihastuksille, jos ne eivät kykene vastaamaan kummankin puolison tunne-elämän tarpeisiin. Jos siis alat vahvasti kokea, että entinen suhde kutsuu enemmän - ja jos exä on samaa mieltä - teidän ehkä kannattaisi antaa suhteellenne uusi mahdollisuus ja kokeilla, miten paljon olette kasvaneet ihmisinä ja miten kestävää tunne välillänne on. Tämä valinta merkitsee kuitenkin sen tiedostamista ja hyväksymistä, että paluuta nykyiseen suhteeseesi tuskin on.

Millaiset tunteet sinulla on nykyistä naisystävääsi kohtaan? Rakastatko häntä? Onko hän itsessään sellainen persoona, jonka kanssa näkisit ihanan yhteisen tulevaisuuden, jos exä ei olisi noussut sekoittamaan päätäsi? Anna itsellesi aikaa kuulostella tunteitasi, mutta älä vedätä ketään. Kun päätät lähteä jompaankumpaan suuntaan, hyväksy se, että toinen vaihtoehto jää.

Itsetuntemusta ja viisaita askeleita!
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen 40-v nainen, erosin miehestäni vuosi sitten. Eron syynä suhteen väljähtyminen, minun pitkäaikainen tyytymättömyyteni ja minun rakastumiseni kolmanteen osapuoleen.

Haluan päästä irti vanhasta, lopettaa vertailun ja antaa nykyiselle kumppanilleni ja minulle mahdollisuuden ja pienelle tytöllemme ehjän kodin. Miksi se on niin vaikeaa? Minulla on mennyt 3 vuotta "hukkaan" tätä sotkua vatvoessani.

Irti vanhasta

VASTAUS: Tilanteesi kuulostaa kovin raskaalta. Sinulle on tapahtunut paljon viime vuosina: lapsettomuushoidot, kaksoset ja synnytyksen jälkeinen masennus, erillään asuminen puolisosta työn vuoksi ja uskottomuudet. Sen jälkeen tulivat uusi rakkaus, odottamaton raskaus, abortti, soutaminen ja huopaaminen entisen miehesi kanssa, ero vanhasta, uusi raskaus ja uuden elämän uuden puolison kanssa. Siinä on tapahtumia kerrakseen! Ei ihme, että tunnet olosi voimattomaksi!

Kerrot, että haluat irti menneestä ja keskittyä nykyisyyteen, mutta toisaalta mietit paljon menneitä. Koet, että et osaa tällä hetkellä panostaa nykyiseen suhteeseesi. Kuulostaa siltä, että teet nyt ”pakollista” erotyötä entisestä ja se luonnollisesti haittaa suhdetta nykyiseen mieheesi. Ehkä eron riittävälle työstämiselle ei aiemmin ole ollut aikaa, koska sinulle on tapahtunut paljon asioita nopeaan tahtiin. Sanot haluavasi antaa nykyiselle kumppanillesi mahdollisuuden ja myös nimimerkkisi ”Irti vanhasta” puhuu päätöksestäsi pysyä nykyisessä suhteessa. Päätöksen myötä on helpompi lähteä toteuttamaan asioita, jotka vievät tavoitteeseesi. Suhteesi vahvistamisessa nykyisen miehesi kanssa auttaa se, että asiat olisivat hoidettu loppuun ex-puolison kanssa sekä käytännössä että tunnetasolla. Yhteinen vanhemmuutenne toki jatkuu, mutta parisuhteenne ei.

Kerrot, että teillä on entisen miehesi kanssa omaisuuden ositus sekä viralliset sopimukset huoltajuudesta, lapsen asumisesta ja elatuksesta tekemättä. Ex-miehesi asuu talossa, johon teillä kummallakaan ei ole varaa. Todennäköisesti nämä keskeneräiset asia kuormittavat teitä. Mitä teidän olisi hyvä tehdä niiden loppuun saattamiseksi? Kummalla teistä olisi enemmän voimavaroja aloittaa prosessi? Pitävätkö nämä keskeneräiset, stressaavat asiat teitä kiinni toisissanne myös tunnetasolla? Mietin myös kuinka hyvin nykyinen miehesi kestää tilannetta? Miten tietoinen hän on tällä hetkellä ajatuksistasi? Vaikka ei ole niistä kertonut, epävarmuutesi varmasti heijastuu teidän suhteeseenne.

Kerrot kokeneesi aina alemmuudentunteita ex-miestäsi kohtaan ja että kärsit huonosta itsetunnosta. Suhteessa menneeseen puhut katumuksesta ja häpeästä. Tuntuu huolestuttavalta lukea, että elämäsi viimeiset kolme vuotta ovat menneet hukkaan ja että elämälläsi ole kiintopistettä. Näistä asioista kysyisin sinulta paljon lisää, jos keskustelisimme keskenämme. Lukiessani kirjoitustasi minulle tulee vahvasti sellainen olo, että sinun kannattaisi hakeutua ulkopuolisen avun piiriin saamaan tukea hyvinvointiisi. Hyötyisit varmasti kolmevuotisesta Kelan tukemasta psykoterapiajaksosta. Myös pariterapia uuden miehesi kanssa yksilöterapian lisäksi voisi olla paikallaan teidän suhteenne lujittamiseksi.

Kerrot menettäneesi tärkeitä ihmisiä eron myötä. Tuntuu, että olet tottunut pärjäämään kovin yksin. Et kuitenkaan ole yksin! Sinun ei myöskään tarvitse pärjätä yksin! Tukeudu nykyiseen mieheesi ja muihin läheisiisi, ota heiltä apua vastaan. Sinulla on kolme lasta, parisuhde, työ ja varmasti paljon muutakin hyvää elämässäsi. Toivon, että pystyt pikku hiljaa täysipainoisesti nauttimaan niistä!

Voimia ja valoisampaa tulevaisuutta sinulle toivoen,

Perheneuvoja Nina