KYSYMYS: Olen tapaillut tätä miestä n.4kk.Hän on mukava ja rakastettava. Ja olen rakastunut häneen.
Olemme tapailleet lähinnä viikonloppuisin. Pitkän välimatkan takia.
Tutustuneet ja rakastuneet. Molemmat ovat sen kertoneet toiselle.
Tuntuu kuitenkin etten tunne häntä tarpeeksi, että voisin/haluaisin luottaa tarpeeksi häneen.
Hänen kanssaan on helppo keskustella,lähinnä jokapäiväisistä asioista.Tunne puolesta keskustelu on vaikeaa.
Minulla pelottaa omat tunteet ja se että olen lyhyessä ajassa rakastunut.
Mies tykkää puhua entisistä naisistaan,eniten ehkä viimeisimmästä,jonka kanssa suhde ei sujunutkaan. Olen käsittänyt että ero on tullut naisen puolelta.
Mietin sitä että onko hän vielä kiinni entisessä naisessaan ja heidän yhteisissä tekemisissään koska niistä puhuu.
Tiedän, helpointa olisi kysyä suoraan, mutta kai minä pelkään sitä vastausta.
Se puhuminen ex tyttöystävästä nostaa minussa todella kielteisiä tunteita pintaan,näen ja kuulen punaista. Enkä enää edes tiedä miten suhtautuisin,muuten kuin lyömällä luurin korvaan.
Jos olisin rohkea kertoisin että se satuttaa minua,mutta en rohkene siihen.
Minun on todella vaikea luottaa häneen.
Siis luotanko siihen kun hän sanoo rakastavansa minua?[/b
Been there done that
[b]VASTAUS: Kerrot kirjeessäsi että olet tapaillut miesystävääsi neljän kuukauden ajan ja että kaikki on muuten hyvin mutta mietit vielä uskallatko luottaa mieheen. Koet myös tunnepuolen asioista keskustelun vaikeaksi. Sinua häiritsee myös se, että mies puhuu entisistä kumppaneistaan, etenkin viimeisimmästä suhteestaan.
Suhteen alkuvaiheissa luottamus toiseen on vasta rakentumassa. Epävarmuus toisen tunteista voi olla pelottavaa, etenkin jos omat tunteet toista kohtaan ovat voimakkaita. Tuoko teidän suhteeseenne oman haasteensa se, että asutte etäällä toisistanne? Luottamus rakentuu ajan myötä kun toista oppii tuntemaan. Kerroit että miehen kanssa puhuminen lähinnä jokapäiväisistä asioista on helppoa. Sen pohjalta on hyvä lähteä opettelemaan myös vaikeampien asioiden käsittelyä. Tunteista puhuminen ei aina ole helppoa, etenkin jos kyse on kipeistä ja vaikeista asioista. Tunteista puhumista voi kuitenkin opetella. Jos tunteet kätkee sisäänsä, ne kuitenkin vaikuttavat jollain tavoin vuorovaikutukseenne ja voivat purkautua isonakin ryöppynä. Siksi kannustan ottamaan suhteessanne hiertävät asiat puheeksi hyvissä ajoin.
Kerroit että pelkäät omia tunteitasi. Mikä niissä pelottaa? Pelkäätkö ettet osaa hallita tunteitasi? (Toisaalta mietin, voiko tunteita kontrolloida?) Vai pelkäätkö että ikävistä asioista puhuminen rikkoo suhdettanne? Ajattelen että parisuhteessa tunteista kannattaa puhua, myös omista peloistaan. Puhumisen kautta suhteenne syventyy ja luottamus voi kasvaa. Ehkäpä voisit miettiä, mikä on sinun tapasi lähteä rakentamaan luottamusta välillänne: milloin ja millä tavoin kerrot vaikkapa niistä tunteista mitä miehen entisistä kumppaneista puhuminen sinussa herättää.
Voi tosiaan olla niin että miehesi ei ole vielä työstänyt loppuun edellistä suhdettaan. Voi olla mahdollista että hän käy läpi pettymyksiään sinun kauttasi. Se ei ole suhteenne kannalta paras vaihtoehto. Olisi hyvä että ennen uuteen suhteeseen ryhtymistä edelliseen liittyvät monenlaiset tunteet olisi käyty läpi. Silloin ne eivät kuormita uutta suhdetta. (Nimimerkistäsi päättelen että sinäkin olet ollut parisuhteessa – olethan sinäkin käsitellyt edellisen suhteen päättymisen?)
Toisaalta mietin kyllä sitäkin vaihtoehtoa, että kumppanisi uskoutuu sinulle kertomalla menneestä elämästään. Ehkäpä se on hänen yrityksensä rakentaa luottamusta välillenne? Mutta jos se satuttaa sinua, hänen tulee jättää se. Voisitko kysyä häneltä suoraan miksi hän puhuu existään? Samalla voisit myös kertoa että se satuttaa sinua.
Luottamus rakentuu avoimen vuorovaikutuksen myötä. Samalla myös yhteys toiseen vahvistuu ja parisuhteenne lujittuu.
Olli, perheneuvoja
