KYSYMYS: Muutin miehen perässä kauas kaikesta itselleni tärkeästä. Aluksi kaikki sujui hyvin. Saimme lapsia ja olin siksi paljon kotona. Mies teki töitä. Suhde ja myöhemmin avioliitto on ollut vuoristorataa, lähinnä miehen työn takia. Se aiheuttaa heräilyjä yöllä, lähtemistä vaikkapa suoraan saunasta töihin. Hän tekee mielestäni liikaa töitä. Itse ei sitä kuitenkaan tunnusta.
Otimme etäisyyttä ja muutin lastemme kanssa kotiseudulleni, ja nyt olemme palaamassa saman katon alle. Meno ei ole muuttunut. Meidän luona käviessään mies oli todella huomaavainen, oli läsnä ja suhteemme parani. Nyt kun olemme olleet taas saman katon alla, asiat tuntuvat olevan ennallaan. Koen ettei suhteemme ole oikeudenmukainen tai tasa-arvoinen. Mies kun on kipeä, hän saa olla kipeä. Hän menee työkeikoille, harrastaa jne. Edes kova sairastamiseni ei saa häntä jäämään harrastusiltana kotiin, vaikka itkua vääntäisin. Itse hoidan lähes aina kipeänä myös lapset.
Kun olimme poissa, elämä tuntui osittain helpommalta. Vaikka olin yksin lasten kanssa, ei tarvinnut toiselta odottaa mtn. Ei tarvinnut pettyä turhiin odotuksiin. Ei tarvinnut selittää lapsille missä isi on, eikä miettiä saanko ensi yönä unta vai piippaako toisen puhelin.
Lomallakin hän vastailee työasioissa puhelimeen. Puheluita saattaa tulla sunnuntai-aamuisin, myöhään illalla jne. Ylityövapaat eivät kuulemma ole ns. vapaita, joten silloin on hoidettava myös työasioita jos niitä tulee. Kesälomaa hän ei pysty pitämään putkeen. Isyyslomaa hän piti kaksi viikkoa koska pakotin. En olisi jaksanut yksin heti synnytyksen jälkeen. Jo tuolloin hänen kasvoistaan näkyi kuinka häntä inhotti olla kotona.
Kaikkeen tähän liittyy lisäksi se, että minulla ei ole tällä paikkakunnalla töitä. Mies ei aio muuttaa. En ymmärrä, eikö perhe ja myös vaimon hyvinvointi ole tärkeää ja tarpeeksi hyvä syy muuttaa yhdessä muualle, jossa kummallakin olisi mahdollisuuksia? Hän puhuu aina vain työasioista. Minun asioitani hän ei muista. Emme keskustele mistään syvemmistä aiheista, hän ei puhu tulevaisuudesta, mutta silti kertoi kuinka hänelle oli tärkeää että tulimme takaisin saman katon alle. Tällä paikkakunnalla ei ole minulle mtn. Ei sukulaisia, ystävystyä olen yrittänyt mutta ei ole muodostunut kuin tuttavuuksia. Lapsille täällä ei oikein ole mtn kerhotoimintaa edes jne.
Itse olen huolissani tulevaisuudesta. Muutanko taas lasten kanssa pois jotta minullakin on mahdollisuus työpaikkaan ja itselleni tärkeisiin asioihin? Miten tämä vaikuttaisi lapsiin kun vasta muutimme takaisin? Kerron aina tuntemuksistani miehelle, hän ei jaksa kuunnella, sanoo että älä aloita taas tmv. Hänen mielestään tulevaisuutta ei tarvitse miettiä. Itse olen sanonut etten ottaisi asioita niin tunteella (olen hyvin tunteellinen, jopa liiankin) ja yritän olla välittämättä ihan kaikesta (päästää ns. läpi sormien). Hänen ei ilmeisesti pidä muuttaa omassa toiminnassaan mtn. Näin olen käsittänyt. Hän vitsailee seksin puutteesta, minä olen selittänyt ettei meillä ole kaikki hyvin ja siksi ei tee mieli. Tämä ei vaikuta häneen mitenkään.
Olemme lisäksi uusperhe. Hän puhuu työasioitaan nykyään lapselleen, koska olen tuonut esille etten halua niistä kuulla. (mielestäni pitää pystyä ensin puhumaan tästä liitosta ja meidän asioista). Olen alkanut vaatia häntä nukkumaan toisessa huoneessa. Minusta minullakin on oikeus uneen ilman hänen hälytyksiään, joille hänen ei ole edes pakko lähteä. Minun ei tarvitse hänen työnsä vuoksi valvoa ja jos hän haluaa keikoilla käydä niin jostain on luovuttava. Muutoin voisi välillä laittaa puhelinta äänettömälle.
Pienet lapsemmekin ovat alkaneet kysellä miksi isi menee taas töihin, missä isi on jne. Minä joudun aina selittämään näitä asioita heille. Tuntuu että olen itsestäänselvyys, jokin josta mies tuntee velvollisuutta, vaikka tämän kieltääkin. Hän osaa olla hellä, paijaa, tuo kahvia minulle jne. Mutta tuo työ ja miehen kaikesta toiminnasta heijastava minun tarpeistani välittämättä jättäminen nakertavat suhdetta omalta osaltani todella rankasti. Muualla asumisen aikana tulin takaisin omaksi minäkseni. Itsetuntoni parani, olin tarmokas ja iloinen. Nyt alan taas jotenkin taantua. Tuntuu kuin joutuisin koko ajan todistelemaan omien asioideni tärkeyttä, olemiseni tärkeyttä ja suhteeseemme liittyviä asioita. Välillä en jaksa enää välittää.
Olenko ansainnut tämän?
VASTAUS: Kerrot parisuhteestasi, jossa koet miehesi työn hallitsevan elämäänne. Koet, että suhteenne ei ole oikeudenmukainen tai tasa-arvoinen. Sinun tarpeesi ja toiveesi eivät tule miehesi taholta kuulluksi. Tilanteen hankaluutta lisää se, että asutte kaukana kaikesta sinulle tärkeästä ja sinulla ei ole asuinpaikkakunnallanne työtä tai läheisiä ystäviä. Yritit ratkaista tilannetta muuttamalla vähäksi erilleen. Päädyitte kuitenkin takaisin yhteen ja samaan tilanteeseen kuin ennekin.
Kuvaamasi elämäntilanne kuulostaa kieltämättä rankalta ja en ihmettele, että tunnet itsesi yksinäiseksi ja onnettomaksi. Huomaan miettiväni, että mitenköhän tämä näkyy miehellesi? Sanot olevasi ”hyvin tunteellinen, jopa liiankin”. Mitäköhän se tarkoittaa? Usein näet yksinäisyytemme ja tunne siitä, että meillä ei ole yhteyttä puolisoomme, näkyy ulospäin vihaisuutena, syytöksinä, kritisointina, vaatimuksina. Joskus yritämme pantata tunteitamme ”yritän olla välittämättä, päästää läpi sormien”. Kuitenkin pystymme yleensä siihen vain jonkin aikaa. Ennemmin tai myöhemmin paha olomme purkautuu ulospäin, usein voimalla. Toinen reagoi helposti tähän omilla tavoillaan, kuten puolustautumalla, suuttumalla takaisin ja vetäytymällä omiin tekemisiin. Tämä puolestaan lisää yksinäisyyttämme ja pettymystä elämäntilanteeseen sekä kumppaniimme. Näin puolisot ajautuvat pikku hiljaa yhä kauemmaksi toisistaan, osaamatta ratkaista kielteistä kehää välillään. Kumpikin on tahoillaan yksin.
Olet varmaankin eri tavoin yrittänyt puhua miehellesi tilanteestanne. Voisitko kuitenkin yrittää vielä kerran, mahdollisesti ihan uudella tavalla. Tärkeää olisi löytää rauhallinen, hyvä hetki ja yrittää luoda tunnelma, jossa toinen kokee olonsa turvalliseksi ja ei-uhatuksi. Usein paras tapa päästä keskusteluyhteyteen toisen kanssa on yrittää pysyä itse mahdollisimman rauhallisena, silloinkin kun toinen mahdollisesti alkaa reagoida tunteella. ”En halua riidellä kanssasi. Haluan puhua meistä ja siitä mitä meille tapahtuu”. On myös tärkeää välttää toisen syyttämistä ja kritisointia sillä se nostaa helposti toisessa puolustautumisreaktion ja johtaa siihen, että kumpikin ajautuu omiin poteroihinsa. Kun kuvailee omia tunteitaan ja ajatuksiaan on myös tärkeää, että tekee sen syyttämättä. On myös tärkeää ottaa vastuu omasta osuudestaan, puolustautumatta. ”Tiedän, että olen ollut huonotuulinen ja torjuva sinua kohtaan. Sen on täytynyt tuntea sinusta pahalta”. Pehmeä aloitus pehmentää myös toisen reaktioita. ”Tiedän, että sinä olet omalta osaltasi kuormittunut tilanteestamme ja töistäsi. Jaksaisitko kuitenkin hetken jutella kanssasi meistä? Haluaisin ymmärtää sinua ja meitä paremmin”. Usein on myös tehokasta kysellä uteliaana mutta ei vaativana, toisen ajatuksia. ”Mitä sinä ajattelet tällä hetkellä meistä? Oletko sinä onnellinen tai tyytyväinen? Minkä asioiden sinä toivoisit muuttuvan?” On myös hyvä viestittää toiselle omaa toivettaan ja kaipuutaan yhteyteen. ”Haluaisin elää kanssasi yhteistä elämää mutta en pysty jatkamaan sitä näin.”
Jos edellä mainitun kaltainen keskustelu ei onnistu, on mahdollista myös kirjoittaa puolisolleen kirje tai lähettää sähköposti.
En osaa ottaa kantaa mitä sinun tulisi tehdä ja mihin ratkaisuihin sinun pitäisi päätyä. Ensisijainen tehtävä olisi varmaankin yrittää löytää keskusteluyhteys miehesi kanssa. On myös tärkeää, että saisit nukutuksi riittävästi. Jatkuva väsymys tekee meidät huonotuuliseksi, lisää toivottomuudentunteita ja heikentää kykyämme ajatella ja ratkaista asioita rakentavalla tavalla. Tässäkin on kuitenkin tärkeää miten viestität asian miehellesi. ”Haluaisin nukkea vieressäsi. Kuitenkin, kun joudun heräämään useita kertoja yössä, se tekee minut väsyneeksi ja vihaiseksi ja huonontaa mielestäni tilannettamme”.
Jostain rivien välistä luen, että teillä on ollut ja on edelleen jonkin verran hyvä hetkiä. Pystytkö ottamaan niitä vastaan ja kiittää miestäsi niistä? ”Tuntuu hyvältä kun sinä..” Jos emme kaiken huonon takia pysty nauttimaan hyvistä hetkistä, vuorovaikutus kapeutuu entisestään ja hyvä yhteys parin välillä ohenee.
Olen kirjoittanut lainausmerkkeihin esimerkkilauseita. Ne voivat tuntua oudoilta, kuin vieraalta kieleltä, jota ei ole tottunut puhumaan. Jotta parin välinen vuorovaikutus muuttuisi, myös sen, mitä ja miten puhumme toisillemme, on muututtava. Jos käymme aina samat keskustelut, samoin vuorosanoin, mikään ei todennäköisesti muutu.
Toivon, että olen osannut sanoa jotain, joka auttaisi sinua kohti jotain uutta. Mitä ikinä se uusi onkaan. Toivon, että pidät itsestäsi ja jaksamisestasi huolta. Et ole ansainnut epäoikeudenmukaisuutta tai yksinäisyyttä, niin kuin kukaan meistä ei ole.
KYSYMYS: Hei tässä nainen 60 v. Olen ollut aviol.12 v.ja nyt lokakuussa mies teki kamalan tempun, törkeän varkauden minua kohtaan, vei lukitusta tilastani minun perintökorut ja pankkikortin jossa oli säästöt,tyhjensi tilin. Luulin varkaan käyneen mutta poliisilta saaduissa ottoautomaatin kuvissa näkyi tekijä,mieheni. Hain eroa ja mieheni asunut nyt 3 vkoa muualla.
Ei osoita katumusta ei osaa kokea empatiaa, valehteli viimeiseen asti.
Ajattelin armon auttavan, joten en tehnyt rikosilmoitusta vaan menimme evlut srk perheneuvolaan. Siellä hän veti huomion itseensä, surkuteltiin kurjaa lapsuutta yms. Tekoaan hän sanoi käytin väärin rahaa !!!?
Miten tässä nyt näin kävi, pohditaan hänen traumaattista lapsuutta, eikä hänen rikosta ja tunteettomuutta minua kohtaan, ei kyseenalaisteta hänen juttujaan EI KYSYTÄ MITEN SELVIÄN MINÄ, ILMAN SÄÄSTÖJÄ MITEN SELVIÄN SOKISTA KOKEA VARKAUS KAIKKEIN LÄHEISIMMÄLTÄ IHMISELTÄ ? Ensikerralla minä olen kait jo rikoksen tekijä !
Hänhän on psyykkisesti sairas ja saa ihmiset ensin ihastumaan, uskomaan, nyt 12 v jälk.sen tajuan, mutta kuinka ammattitaitoinen terapeutti menee noin mukaan eikä huomio minua?
Petyin mutta menen vielä toisen kerran.
Kysymyksenä olisi onko toisen törkeä varkaus syy avioerolle, eihän siihen eroon syytä tarvi mutta onko se perusteltua ? Luottamushan on mennyt täysin joten yhteisasumista en voi kuvitella, jopa pelkään häntä vaikkei ole väkivaltainen, mutta enhän voisi pitäää kotona koruja tms. Sinkuksi 60 vuotiaana, kamalaa!
VASTAUS: Kerrot karvaasta pettymyksestä puolisoosi. Hän on loukannut yksityisyyttäsi, varastanut sinulta omaisuutta. Ehkä vielä enemmän olet pettynyt siitä, että kaiken tekemänsä jälkeen hän ei koe tehneensä mitään väärin. Samalla kun silmäsi avautuivat näkemään hänet uudessa valossa, oivalsit myös, että hän osaa kääntää huomion itseensä ja sälyttää syyn toisten niskoille. Sinäkin sait osasi: hänen oli varastettava, koska sinä käytit väärin omaa omaisuuttasi!
Miehesi kaltaisesti käyttäytyvä osaa taitavasti manipuloida muita – aikansa. Ennemmin tai myöhemmin hän jää kiinni. Sinä olet jo huomannut hänen epärehellisyytensä ja pian huomaavat muutkin. Jos miehesi ei tule vastaan eikä palauta sinulle rahojasi ja muuta omaisuuttasi, selvitä, onko rikosilmoituksen tekeminen vielä mahdollista. Ilmiantamalla hänen varkautensa annat miehellesi mahdollisuuden kantaa vastuun väärästä teostaan, jos hän ei muuten sitä tee. Sekin on armoa, että auttaa toista vaikka sitten lain avulla hyvittämään tekonsa.
Pohdit, onko tällainen toiminta riittävä syy eroon. Mietitkö ehkä sitä, että jatkaisitte liittoa, mutta eri osoitteissa? Lopullisen eron taustalla sinulla on pelko yksin jäämisestä. Mieti, kumpi on näillä näkymin sinulle parempi vaihtoehto: se, että joudut elämään suhteessa, jossa joudut pelkäämään etkä voi luottaa toiseen vai se, että elät yksin ilman epäluottamusta ja pelkoa.
Hyvä, kun olet päättänyt mennä vielä uudestaan perheneuvontaan. Sinulla on lupa tulla kuulluksi ja kertoa rehellisesti omat tuntemuksesi ensimmäisen käyntikerran jälkeen. Ehkäpä tilanteenne alkaa vähitellen selkiytyä ja löydät varmuuden siitä, miten haluat omasta puolestasi ratkaista suhteenne tulevaisuuden. Ja muistathan, että me perheneuvojat olemme käytettävissä myös erotilanteessa.
KYSYMYS: Hei olen 20-vuotias nuori nainen. Osaatteko auttaa kun paras ystäväni sanoo aina kännissä että rakastaa minua,mutta selvinpäin hän ei ole koskaan sanonut että olisi kiinnostunut minusta. Puhuuko hän kännissä totta ja selvinpäin valehtelee? Koska välillämme lentelee kipinöitä silloin kun olemme samassa huoneessa vaikka hän ei olisi ottanut mitään. Olisin kiitollinen jos osaisitte auttaa.
VASTAUS: Sinulla on läheinen suhde parhaaseen ystävääsi ja nyt ystävyyden rajat ovat tulleet ylitetyksi monella tavalla. Mietit, kumpaa uskoa, humalassa kerrottuja rakkaudentunnustuksia vai sitä, että olette selvin päin vain ystäviä. Ristiriitainen viestintä on aina hämmentävää. Tuollaisen kysymyksen äärellä voi tuntea kuvainnollisesti tulevansa hulluksi. Siksi sellaista tilannetta on turha pitkittää.
Kysymykseesi on onneksi olemassa yksinkertainen ja nopea ratkaisu: puhu hänen kanssaan suoraan. Puhuminen ystävien kanssa ja kirjoittaminen tänne meille (kiitos siitä!) voivat helpottaa, mutta eivät tuo ratkaisua pulmaasi. Vain Hän voi antaa sinulle sen vastauksen, jota nyt kuumeisesti mietit.
Kerroit kipinöistä, joita lentelee välillänne myös selvin päin tavatessa. Onko tämä ymmärrettävissä niin, että myös sinä itse lähettelet näitä kipinöitä hänen suuntaansa? Sinun onkin tärkeää miettiä myös omia tunteitasi. Hän on varmasti ihan yhtä kiinnostunut kuulemaan sinun tunteistasi kuin sinä hänen. Jos hän sanoo, että kyllä, olen ihastunut sinuun, mitä vastaat siihen? Mieti valmiiksi, oletko halukas ja valmis muuttamaan ystävyytenne seurusteluksi.
Toivon sinulle rohkeutta. Se on ainoa tie tästä eteenpäin.
Kannustavin terveisin Paula, perheneuvoja
KYSYMYS: Elän avoliitossa miehen kanssa jota rakastan enemmän kuin ketään muuta koskaan.
Sain selville muutaman mutkan kautta että mieheni hakee netistä vakituista seksiseuraa sukupuoleen katsomatta.
Hän itse kieltää kaikki epäilykseni ja yleensä suuttuu kun otan edes vitsinä pettämisen puheeksi.
Olen aikanaan alkanut seurustella uskollisen ja rehellisen miehen kanssa mutta sitähän tämä elämä ei kyllä ole.
Mies ei juurikaan kerro tunneasioistaan,myötäilee kyllä kun itse kerron rakastavani.
Saimme tänä vuonna kolmannen lapsemme ja arki on työntäyteistä,puheista huolimatta,teen lähes kaikki kotiaskareet.
Seksi on välillämme vähentynyt ja kilahtamiset lisääntyneet.
Mistä ja mitä apua tähän tilanteeseen?
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Tulin surulliseksi, kun luin sitä. Teillä on ihana perhe, kolme suloista lasta ja rakastat miestäsi syvästi. Nyt sinulle on kuitenkin noussut vakava epäluottamus miestäsi kohtaan.
Kerroit saaneesi tietää miehesi seksiseuran hakemisesta ”muutaman mutkan kautta”. Se kuulostaa vähän epämääräiseltä. Onko kuitenkin niin, että uskot sitä tietoa enemmän kuin miestäsi, joka kieltää epäilyksesi? Onko niin, että olet itsekin jo epäillyt jotain tai sinun on jostain syystä helppo uskoa sen olevan totta?
Luottamus on välillä vaikea asia. Se on parisuhteen vankka pohja ja perustuu sille, että voimme uskoa todeksi sen, mitä toinen meille sanoo. Oikeassa elämässä se ei kuitenkaan aina ole näin yksinkertaista. Moni ihminen kertoo joskus muunneltua totuutta, turvautuu valkoiseen valheeseen tai valehtelee järjestelmällisesti. Valehtelun syynä voi olla pyrkimys suojella itseään tai puolisoa sellaiselta tiedolta, joka satuttaisi ja/tai aiheuttaisi ongelmia parisuhteeseen. Joskus pienestä epärehellisyydestä kutoutuu iso verkko, johon valehtelija sotkeutuu. Pyrkiessään välttämään hankaluuksia tai pahaa mieltä, voikin huomata joutuneensa alkuperäistä asiaa paljon pahempaan sotkuun. Siinä vaiheessa tunnustaminen voi tuntua yhä mahdottomammalta.
Moni puoliso kykenee antamaan anteeksi yksittäisen väärinteon, jos tekijä sitä aidosti katuu. Järjestelmällinen valehtelu taas syö parisuhteen sisäistä luottamusta siinä määrin, että puolison voi olla vaikeaa luottaa sen jälkeen mihinkään, mitä toinen sanoo.
Kuinka paljon sinä itse tällä hetkellä luotat puolisoosi? Uskon, että saamasi informaatio, oli todenperäistä tai ei, vaikuttaa vahvasti sinun suhtautumiseesi häneen. Jos hänellä on profiili seuranhakusivustolla, hän luultavimmin tuntee siitä niin paljon syyllisyyttä ja häpeää, ettei hänen ole ihan helppoa sitä sinulle aiemman kieltämisensä jälkeen tunnustaa. Hän saattaa myös pelätä, miten kestäisit tällaisen tiedon ja mikä sen vaikutus parisuhteeseenne ja perheeseenne olisi.
Se, että miehesi olisi tällaiseen pettämiseen ryhtynyt, saa minut miettimään, millaisessahan tilanteessa/kriisissä hän juuri nyt oman elämänsä kanssa on. Pienten lasten perheessä isää tarvitaan kipeästi kotona. Seksielämän hiljentyminen ja hermojen kireys on hyvin tavallista, vaikka ne eivät mukavia asioita olekaan. Jostain syystä miehesi on nyt lähtenyt hakemaan vaihtelua ulkopuolisista seksisuhteista. Joskus tämä voi olla myös keino paeta ahdistusta. Ymmärrän hyvin, että se loukkaa sinua syvästi. Nyt ehkä enemmän kuin koskaan tarvitsisit häntä rinnallesi olemaan sinua varten ja jakamaan yhteistä elämäänne kaikkine siihen kuuluvine osa-alueineen.
Yksi hämmentävä seikka saattaa olla myös se, että miehesi on tämän myötä paljastunut biseksuaaliksi. Se uskollinen ja rehellinen heteromies, johon aikanaan rakastuit, näyttäytyykin nyt aivan toisenlaisena ihmisenä. Ei olisi ihme, vaikka kaikki tämä herättäisi sinussa myös turvattomuutta.
Tarvitsette ilman muuta nyt ulkopuolista apua tähän tilanteeseenne. Uskon, että saatte apua kirkon [url=evl.fi/perheneuvonta]Perheasiain neuvottelukeskuksesta[/url]. Olisi tärkeää, että löytäisitte sellaisen perheneuvojan, joihin myös miehesi voisi luottaa. Joskus miesten on helpompi puhua miespuoliselle perheneuvojalle, mutta se ei ole välttämätöntä. Kerro miehellesi, että olet huolissasi parisuhteestanne, perheestänne ja omasta jaksamisestasi ja siksi toivot hänen lähtevän kanssasi perheneuvontaan. Jos miehesi on vaikeaa puhua näistä asioista sinun läsnäolessasi, voisi ajatella aluksi erillistapaamisia. Mikäli hän ei millään suostu tulemaan mukaan, voit toki mennä yksinkin, sekin on parempi kuin ei ollenkaan.Olisi kuitenkin tärkeää, että pääsisitte yhdessä puhumaan luotettavan ja puolueettoman ulkopuolisen ihmisen kanssa neutraalilla maaperällä näistä vaikeista asioista.
Toivon sydämestäni, että saatte asiat selvitettyä ja rakkaus voittaa nämäkin vaikeudet. Paula, perheneuvoja
KYSYMYS: Olemme seurustelleen kaksi vuotta ja siitä melkein vuoden asuneet yhdessä. Alku sujui hyvin ja olimme rakastuneita. Noin kolmen kuukauden kuluttua huomasin, että asiani eivät kiinnosta miestäni emmekä me tee mitään minun haluamiani asioita, kuten käy kahvilla. Koen, että en saa huomiota suhteessa eikä asioista saa puhua. Muutimme silti yhteen, luulin asioiden muuttuvan ja ajattelin, että kun asumme yhdessä olisi meillä kommunointiakin enemmän. Tällä hetkellä emme pysty kommunikoimaan toistemma kanssa ollenkaan, aina tulee riita. Mies pitää mykkäkouluja, jotka voivat kestää jopa kuukauden. Nyt kun ajattelen, mykkäkoulua on päällä koko ajan, koska emme sovi riitoja. Mykkäkoulua en saa mitenkään loppumaan. Olen kokeillut puhumista, huutamista, tehnyt ruokaa, tuonut kaljaa, siivonnut, halinut ja pusinut sekä ollut poissa ja ollut läsnä. Olen myös lähtenyt viikoksi matkalle, jotta mies on saanut olla yksin ja ottaa omaa tilaa. Tämäkään ei auttanut. Sain lievän aivotärähdyksen pari kuukautta sitten ja siitä on jäänyt pysyviä haittoja. Aivotärähdyksen saatua mies ei suostunut herättämään minua aamulla ja tarkistamaan, että olen tajuissani. Hän nukkui toisessa huoneessa. Hän ei myöskään ole kiinnostunut voinnistani. Oireet pahenevat ahdistuksesta ja siksi toivoisin, että voisimme mieheni kanssa tehdä riitojen jälkeen sovinnon. Hänen mielestään käytän vammaani vain tekosyynä. Emme pysty puhumaan sovinnosta, mutta emme myöskään erosta. Huomaan, että alan masentumaan yksinäisyydestä, vammastani sekä tukahduttavasta parisuhteesta. Mitä teen, miten tätä alan selvittelemään?
Mykkäkoululaisen kanssa seurusteleva
VASTAUS: Kerrot kaksi vuotta kestäneen parisuhteesi ensimmäisen kolmen kuukauden olleen hyvää aikaa. Alkuhuuman jälkeen olet kokenut, että avomiehesi ei huomioi sinua ja sinun toiveitasi eikä asioista voida puhua. Keskusteluyritykset päätyvät riitaan ja miehesi pitämään mykkäkouluun, jota voi kestää jopa kuukauden ajan. Olet yrittänyt saada mykkäkoulun loppumaan monin keinoin. Yhteen muuttaminen vuosi sitten ei muuttanut suhdettanne läheisemmäksi. Parin kuukauden takaisen aivotärähdyksesi jälkeen et ole saanut häneltä tarvitsemaasi apua ja turvaa. Kun yritit turvautua häneen, hän syytti sinua vammasi tekosyynä käyttämisestä. Tuntuu kovin pahalta lukea, että avomiehesi ei suostunut herättämään sinua ja tarkistamaan oletko tajuissasi aivotärähdyksen jälkeen. Ei ihme, että tunnet itsesi yksinäiseksi, masentuneeksi ja olosi tukahduttavaksi parisuhteessa!
Mykkäkoulu parisuhteessa on usein tuhoisampaa kuin äänekäs riitely. Riidellessä tulee selväksi mistä riidellään ja riitoja usein myös sovitaan, kun molemmat ovat rauhoittuneet. Mykkäkoulussa vaikeneva, loukkaantunut osapuoli käyttää valtaa tarkoituksellisesti tai tarkoittamattaan. Usein malli on tuttu lapsuudenkodista. Tuntuuko sinusta, että miehesi ei halua puhua asioista ja tehdä sovintoa vai eikö hän pysty puhumaan asioista? Miten miehesi voi tällä hetkellä? Onko hänellä muilla elämän alueilla jotain stressaavaa meneillään, joka voisi aiheuttaa puhumattomuutta kotona?
Kerrot, ettette pysty puhumaan sovinnosta ettekä erosta. Kummalle erosta puhuminen on vaikeampaa? Olet varmaan miettinyt mikä pitää teidät yhdessä ja miksi haluat jatkaa suhdetta avomieheesi. Parisuhteenne hyvät puolet eivät tule esiin kirjoittamastasi. Riittävätkö hyvät puolet katsomaan läpi sormien näitä huonoja? Osapuolten välinen riittävän hyvä kommunikaatio sekä toiseen tukeutumisen ja turvaamisen mahdollisuus ovat hyvin keskeisiä asioita tyydyttävässä parisuhteessa. Onko teillä suunnitelmia tulevaisuuden suhteen? Millaisena näet tulevaisuutenne vuoden päästä? Mitä sinulle ja parisuhteellesi kuuluu, jos asiat ovat samalla tavalla vuoden päästä?
Ilmeisesti olette vielä nuoria, lapsettomia ihmisiä. Tässä vaiheessa on hyvä miettiä erittäin huolellisesti kenen kanssa elämänsä jakaa. Ero kannattaa ottaa vaihtoehtona rohkeasti keskusteluun. Voithan ehdottaa hänelle myös pariterapiaa. Pariterapian avulla ihmisille usein selkenee voiko suhteen saada toimimaan vai kannattaako erota. Jos avomiehesi haluaa jatkaa kanssasi, hän varmasti reagoi vakavaan keskustelupyyntöösi.
Hyvää vointia, tyydyttävää parisuhdetta ja kaikkea hyvää elämääsi toivoen
KYSYMYS: Minulla on ollut aivan ihana suhde hieman nuorempaan mieheeni kohta reilun vuoden. Alkuun meillä oli seksiä riittävästi, mutta aika nopeasti se lopahti. Minulla oli kyllä halut mutta miehelläni ei ollut. Tästä seurasi epäilyjä enemmän ja vähemmän,mutta varsinaisia riitoja ei ollut. Epäilyni loppuivat kyllä sittemmin kun alkoi seksiäkin taas olemaan. Sain tietää kihlojen jälkeen että mieheni oli pettänyt minua ihan suhteemme alussa kerran ja sitä oli edeltänyt jonkin aikaa kestänyt tekstiviestittely. Sain myös tietää kihlojemme jälkeen että miehelläni oli ollut tekstiviestisuhde vanhaan hoitoonsa joka oli kestänyt suunnilleen koko meidän suhteen ajan. Oli tosin jo alkanut ennen meidän suhdetta. Fyysistä suhdetta ei meidän yhdessäolo aikana heillä ollut. Minua on loukannut syvästi että ovat viestitelleet ja nauttineet toisistaan viestien välityksellä ja kuvilla ja vieras nainen on lähetellyt miehelleni videoita itsestään joita mieheni on ihaillut. Minua on loukannut se että olen itse ollut puutteessa pitkiä aikoja kun mieheni on nauttinut näistä "muista suhteista".
Mieheni oli lopettanut ennen kihlautumistamme tekstiviestisuhteensa koska oli päättänyt että vain minä olen hänelle se oikea ja minun kanssani haluaa elää ja olla lopun elämäänsä. Oli päättänyt että kertoo minulle asiasta "jossain vaiheessa".
Olen ollut masentunut, rikki, poikki, aivan saatanan paskana tämän jälkeen. Olen ollut niin umpikujassa etten itsekään tiedä miten tästä olisi ollut fiksuinta jatkaa eteenpäin. En pystynyt alkuun nukkumaan kunnolla ja näin painajaisia silloin kuin nukahdin. Olen paennut opiskeluihin ja töihin näitä asioita, koska siellä ei tarvitse puhua kenenkään kanssa kun kukaan ei tiedä mun mustasta helvetistä.
Sittemmin on tullut arvostuksen puutetta itseeni ja ulkonäkööni vaikka ei siinäkään ole vikaa. Saatan lamaantua yhtäkkiä ja kaikki tuntuu silloin niin turhalta. Mieheni ei ole jättänyt minua yksin missään vaiheessa ja on ottanut vastuun tekemistään asioista ja valinnoistaan. On aidosti pahoillaan ja on katunut. Mieheni on halunnut että menemme yhdessä keskustelemaan asioista ammattiauttajalle jos ei omin avuin päästä yli, mutta minä en ole halunnut. En haluaisi jakaa näin inhottavaa asiaa kasvotusten kellekkään.
En myöskään haluaisi enää jumittaa tässä asiassa vaan mennä eteenpäin, en vain tiedä miten. Olen miettinyt myös sitä että tuoko meidän tulevat vihkiäiset paineita toipumiseen. Vihkipäivä sovittiin kihlapäivänä. Mieheni on aivan ihana ja loistava ja ottaa minut huomioon kaikessa ja ymmärtää minua. En voisi toivoa parempaa miestä kelleen naiselle. Jokainen aamu olen saanut kahvit sänkyyn ja suudelmaherätyksen. Huomion osoituksia pitkin päivää. Näitä huomion osoituksia on ollut koko suhteen ajan. Me huomioimme toisiamme koko ajan sanoin ja teoin.
Miten tästä voi mennä eteenpäin?
Päätin etten halua lopettaa suhdetta, koska mieheni on ottanut vastuun itse tekemisistään.
Mieheni alkuun pelkäsi että lopetan suhteen ja sitäkin käsittelimme.
Voiko mies toipua ulkopuolisesta ihailun tunteesta vaikka kuinka rakastaisin?
Meillä on niin paljon ollut rakkautta, huolenpitoa, hellyyttä ja kunnioitusta suhteesamme alusta lähtien ja edelleenkin että minut vetää ällikälle että noin on voinut tapahtua!
Rikki, loukattu ja rakastettu, 42
VASTAUS: Nimimerkistäsi Rikki, loukattu ja rakastettu tulee hyviin esiin tuntemuksiesi ristiriitaisuus. On hyvin ymmärrettävää, että olet ihmeissäsi ja yllättynyt tilanteesta. Ymmärrettävää on myös se, että olet ”masentunut, rikki, poikki ja paskana” tilanteesta. Kerrot reilun vuoden kestäneessä suhteessanne olleen paljon rakkautta, huolenpitoa, hellyyttä ja kunnioitusta alusta lähtien. Ihanan alun jälkeen miesystäväsi halut seksin suhteen kuitenkin loppuivat joksikin ajaksi. Kihlautumisen jälkeen sait tietää, että miesystäväsi on pettänyt sinua suhteen alussa. Hän oli myös jatkanut tekstiviestisuhdetta naiseen, jonka kanssa hänellä oli ollut fyysinen suhde ennen sinua. Vaikka seksisuhde ei miesystäväsi mukaan ole jatkunut teidän suhteenne aikana, sinua luonnollisesti loukkaa kovasti se, että miehesi on nauttinut toisen naisen kuvista ja videoista. Näet tämän syynä siihen, että seksi loppui teidän väliltänne. Ajattelet miesystäväsi olleen ulkopuolisen ihailun tarpeessa. Kysyt onko hänen mahdollista toipua tarpeesta sinun rakkautesi avulla. Haluat myös tietää miten tilanteessa pääsee eteenpäin.
Kerrot miehesi olevan pahoillaan, katuneen tapahtunutta, hyvittäneen tekojaan ja ottaneen vastuun tilanteesta. Hän olisi myös valmis hakemaan ulkopuolista apua tilanteeseen. Nämä kaikki ovat oikein hyviä asioita luottamuksen rakentamisen ja eteenpäin jatkamisen kannalta! Kerrot, että et ole halukas hakemaan apua, koska et haluaisi jakaa näin inhottavaa asiaa kasvotusten kenellekään. Terapeutit ja muut ammattiauttajat ovat nähneet ja kuulleet huoneissaan monenlaisia tarinoita. Uskottomuus on hyvin yleinen syy hakeutua pariterapiaan. Ammattiauttajan tehtävänä ei ole kauhistella eikä tuomita. Kerrotut tarinat jäävät niiden seinien sisään. Ulkopuolisen tehtävänä on auttaa teitä keskustelemaan vaikeasta tilanteesta ja tunteista siihen liittyen.
Kirjoituksestasi ei käy ilmi asutteko yhdessä. Joskus pariterapia ei ole järkevää tilanteissa, joissa vasta seurustellaan. Seurustelevien parien kohdalla pariterapialla voidaan lujittaa jotain, joka ei ole hyväksi parisuhteen osapuolille. Joskus on järkevämpää keskustella erikseen yleensä niin, että molemmilla on oma terapeutti. Näin molemmat saavat tilaa ja rauhaa miettiä asiaa vapaasti omalta kannalta. Joskus sama terapeutti voi kuulla puolisoita erikseen paritapaamisten ohella.
Jos voisin haastatella miesystävääsi, kysyisin häneltä mikä sai hänet jatkamaan aiempia suhteitaan. Oliko hän yhtä rakastunut sinuun kuin sinä häneen? Yleensä rakastunut ihminen haluaa keskittyä vain rakastumisen kohteeseensa. Muiden ihailu ei edes tunnu hyvältä. Oliko hän valmis sitoutumaan teidän suhteeseenne heti alussa vai tapahtuiko sitoutuminen vasta myöhemmin? Jos parisuhteen ulkopuolinen huomio on hänelle tärkeää, miksi se on tärkeää? Millaiseksi huomio saa hänet tuntemaan itsensä? Onko hän ollut uskoton aiemmissa suhteissaan? Kysyisin myös hänen käsitystään siihen, miksi seksielämäänne tuli taukoa. Millainen on hänen suhteensa seksiin? Tarvitaanko siihen erityismausteita ja jännitystä vai voiko yhden kumppanin kanssa seksin harrastaminen olla riittävää? Kokeeko hän teidän suhteenne nyt riittäväksi? Miksi hän haluaa naimisiin juuri sinun kanssasi? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä ja niistä keskustelu voi olla helpompaa yksin terapeutin kanssa ainakin alkuun.
Sinun kanssasi olisi hyvä miettiä pystytkö sitoutumaan mieheen, joka on ollut uskoton sinulle ja johon et ehkä pitkään aikaan pysty luottamaan. Miksi haluat sitoutua juuri tähän mieheen? Pystytkö tukeutumaan ja turvautumaan häneen? Kysyisin sinulta aikaisemmista suhteistasi ja laittaisin miettimään millaisen parisuhteen haluat. Tässä vaiheessa miesystäväsi huomioi ja hyvittelee sinua paljon. Mitä tapahtuu kun arki tulee suhteeseenne? Suhteenne on vielä kovin nuori. Kerrot olevasti 42-vuotias. Suunnitteletko lapsen hankintaa miesystäväsi kanssa?
Parisuhteessa puolisoiden välinen rakkaus ja luottamus ovat hyvin tärkeitä asioita. Toista kovasti rakastamalla ei ainoastaan voi saada toista sitoutumaan tai tehdä hänet onnelliseksi. Jokainen joutuu kohtaamaan ja työstämään tiettyjä asioita yksin. Tämän jälkeen on valmiimpi tasapainoiseen parisuhteeseen. Luottamuksen takaisin saamisen menee aikaa. Teille on tapahtunut asioita nopeasti. Olette seurustelleet reilun vuoden. Nyt olette kihloissa ja myös hääpäivä on sovittu. Onkohan vauhti teille molemmille liian nopea tapahtunut huomioon ottaen? Pariterapian tai yksilökäyntien avulla saisitte ehkä mietittyä tätäkin huolella.
Rohkeutta avun hakemiseen ja rauhaa keskusteluihin toivoen,
KYSYMYS: Olen 63-vuotias nainen. Nyt olen eläkkeellä, mutta harrastuksia on ihan mukavasti. Se vaan ei tunnu riittävän. Kotona on mies, joka on suurinpiirtein aina kotona. Olen ehdottanut hänellekin harrastuksia, mutta häntä ei tunnu kiinnostavan oikein mikään. Masennuksesta ei ole kysymys. Alkoholia kuluu joka ilta vaihtelevia määriä. Tuntuu, että meillä ei ole mitään yhteistä. Lapset elävät omaa elämäänsä, heitä kyllä näemme säännöllisesti. Olemme kuin kämppäkavereita, joilla on kyllä yhteinen menneisyys. Haluaisin kuitenkin paljon muuta. Ei ole ollut läheisyyttä enää vuosiin. Siihenkin johti aikoinaan alkoholin liikakäyttö muunmuassa. En vaan halunnut.
Ja nyt tulee se kaikkein polttavin kysymys. Olen tavannut mukavan miehen, joka on vapaa. Hän on minua nuorempi. Olen viettänyt hänen kanssaan päiviä ja muutamia öitäkin. Näemme aika harvakseltaan, mutta aina tuntuu olevan tosi mukavaa. Haluaisin olla enemmän hänen kanssaan, mutta se ei onnistu tietenkään näissä puitteissa. Olemme kyllä tunteneet jo n. 2 vuotta. Nyt vaan tuntuu, että olen täällä kotona ihan kuin vankina. Tuntuu, että teen niin tai näin, niin tulos ei ole hyvä. Joku kärsii joka tapauksessa.
Kiitos vastauksesta jo nyt.
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot viettäväsi suhteellisen aktiivista eläkeaikaa, mutta yksin. Miehesi on jumiutunut kotiin. Häntä ei tunnu kiinnostavan mikään ja alkoholia kuluu joka ilta. Alkoholi on ollut syynä myös läheisyyden loppumiseen ja nyt liittonne tuntuu lähinnä kämppäkaveruudelta. Tämä kaikki on ilmeisesti saanut sinut etsimään virikkeitä kodin ulkopuolelta. Nyt sinulla on suhde nuorempaan mieheen. Et varsinaisesti kysy mitään kysymyksen muodossa, mutta arvelen sinun haluavan pohdintaa siitä jatkaako avioliitossa vai aloittaako alusta uuden miehen kanssa.
Ilmeisesti puolisosi ei tiedä suhteestasi toiseen mieheen. Olet kuitenkin ollut myös öitä poissa, voisiko hän epäillä jotain? Jos hän saisi tietää suhteesta tai kertoisit hänelle siitä, miten hän mahtaisi reagoida? Lähtisikö hän taistelemaan suhteenne puolesta, haluaisiko erota tai jotain muuta? Jos miehesi haluaisi pelastaa suhteen, olisitko valmis yrittämään? Löytäisitkö vielä kenties piilossa olleita rakkauden tuntemuksia häntä kohtaan? Lähtisitkö hänen kanssaan pariterapiaan? Pariterapiaan sitoutuminen tarkoittaisi sitä, että joutuisit lopettamaan sivusuhteesi. Jotta pariterapia olisi tuloksellista, asioista tulisi puhua avoimesti. Sinun pitäisi kertoa tyytymättömyyden aiheiden lisäksi uskottomuudesta. Uskottomuuden tuomasta kriisistä voi selvitä, mutta nopeasti luottamus toiseen ei palaudu. Uskottomuuden paljastuminen voi alkushokin jälkeen olla ”hyvä herätys” parisuhteen parantamiseksi. Parhaimmillaan ihmiset onnistuvat luomaan uuden, molempia tyydyttävän parisuhteen kriisin jälkeen.
Ajatuksesi sen suhteen erotako vai ei, ovat varmasti ristiriitaisia. Uusi suhde tuntuu ihanalta. Olet ehkä rakastunut ja saat rakastumisesi kohteelta paljon huomiota. Tapaamiset ovat mukavia, innostavia hetkiä ilman arkisia hankaluuksia. Aviomiehesi kanssa teillä on taas takana pitkä historia yhteisine lapsineen ja elämänkuvioineen. Kuten totesit, joku tulee todennäköisesti kärsimään. Todennäköisesti myös sinä joudut kärsimään, tapahtui niin tai näin. Vaikka uusi alku olisi suunniteltuna, erot eivät ole koskaan helppoja. Samaan aikaa voi olla tosi surullinen liiton päättymisestä ja sen mukana tuomista muutoksista ja toisaalta tuntea helpotusta pois pääsystä. Ympäristön reaktiot eivät välttämättä ole ratkaisua tukevia. Aikuiset lapsetkin reagoivat vanhempiensa eroon.
Joskus tyytymätön osapuoli ei uskalla lähteä liitosta, koska pelkää puolison romahtavan eron jälkeen. Monelle miehelle, jotka eivät ole tottuneet puhumaan huolistaan muille, ero tuo tullessaan juomisen lisääntymistä ja/tai masennusta. Miehelläsi olisi hyvä olla tukiverkkoa turvanaan jos eroatte. Joskus erossa aloitteellinen puoliso tuntee pitkään syyllisyyttä ratkaisusta ja myös sääliä jätettyä osapuolta kohtaan. Monet alkavat hoivata entistä puolisoaan, mitä on uuden kumppanin usein vaikeaa kestää.
Puolisolle kertomisen ja päätöksen tekemisen lisäksi on toki sekin vaihtoehto, että jatkat entiseen malliin kahta suhdetta. Kuinka kauan pystyt siihen? Se vaatii varmasti stressaavia järjestelyjä ja selittelyjä. Salaisuuksien pitäminen on aina raskasta. Vaarana on aina, että suhde paljastuu ikävällä tavalla. Varmasti miehesi arvostaisi sitä enemmän, että kuulisi asiasta sinulta.
Kirjoittamaani lukiessa huomaan haluavani sanoa sinulle, että kannattaa olla rehellinen kaikille osapuolille mitä tahansa päätätkin. Toivon sinulle voimaa ja rohkeutta avoimeen keskusteluun ja päätöksentekoon!
KYSYMYS: Menin puoli vuotta sitten kihloihin ja kumppanini muutti toiselta paikkakunnalta luokseni asumaan. Siihen saakka koko suhde toimi kaikin puolin hienosti, mutta muutettuaan luokseni, hän ei ole enää kiinnostunut mistään läheisyydesta. Ajattelin aluksi, että hänellä on paikan vaihdoksen takia, jokin ohimenevä asia, jonka takia hän ei ole kiinnostunut seksistä. Nyt puoleen vuoteen ei ole ollut mitään kanssakäymistä. Hän tulee nukkumaan, kun olen nukahtanut. Kysyin asiaa häneltä, että olenko niin vastenmielinen, ettei hän voi olla enää kanssani läheisesti ja hän sanoi, että olen hieno ihminen ja hän arvostaa minua. Muuta vastausta en saanut. Nyt alkaa tuntua, että hän on vain käyttänyt minua hyväkseen. Hän muutti vuokra-asunnosta luokseni ja hänen asumiskulut loppuivat. Tuntuu, että olen vain hänelle kodinhoitaja, joka laittaa hyvää ruokaa. Oloni on hirveän ahdistunut, itkeskelen paljon salaa ja olen muuttunut hiljaiseksi. Ennen yhteen muuttamista hän oli todella ihana mies. Nyt olemme kuin samassa asunnossa asuvat kämppäkaverit. Itse rakastan häntä edelleenkin kovasti. Olen antanut hänelle omaa aikaa, enkä tyrkytä itseäni mitenkään. Olen yrittäänyt olla hänelle vain hyvä ja reilu kaveri, mutta minulle ei riitä pelkkä kaveruus. Molemmat olemme jo yli 50-vuotiaita.
Toivoton
VASTAUS: Kerrot, miten lupaavasti alkanut suhde muuttui, kun asetuitte asumaan samana katon alle. Mies ei olekaan enää kiinnostunut läheisyydestä ja seksistä, joka puolestaan olisi sinulle tärkeää suhteen ylläpitämiseksi ja oman itsetuntosikin kannalta.
Kerrot, miten ahdistunut olet tilanteesta. Et haluaisi loukata miestäsi ja niinpä olet valinnut hiljaisuuden. Olet myös valinnut sen, ettet halua roikkua hänessä, vaan annat omaa tilaa ja aikaa. Toimimalla näin et ehkä loukkaa miestäsi – mutta tulet itse loukatuksi. Ahdistus sisälläsi kasvaa sitä mukaa kuin ohitat omat tarpeesi. Rakastat miestäsi, mutta unohdat rakastaa itseäsi. Miehesi on varmasti tosissaan, kun hän sanoo, että olet hieno ihminen. Et nalkuta, et kerjää, annat tilaa, väistät, unohdat omat tarpeesi. Ehkä olet hänelle sopiva puoliso juuri tällaisena, mutta se ei palvele suhdettanne. Myös sinä olet olemassa. Parisuhteessa on kaksi osapuolta, ja molempien tarpeilla on siinä oltava oma tilansa.
Mahtaako miehesi ollenkaan tietää, miten huonosti oikeasti voit suhteessanne? Nyt olisi puhumisen paikka. Olisiko syytä olla oikeasti ”hieno ihminen” ja kertoa, mitä sisimmässäsi tunnet ja ajattelet? Rakkaus on rehellisyyttä itseä ja toista kohtaan. Usein pelko toisen menettämisestä saa peittämään omat loukatut tunteet. Mutta jos nuo tunteet eivät saa tilaa parisuhteessa, ei suhde pääse kehittymään molempia tyydyttävään suuntaan.
Puhumisen aloittaminen ei aina ole helppoa. Mitäpä jos aloittaisitkin siitä, miten vaikeaa ja omien tunteitten ilmaiseminen sinulle on? Voisit vaivihkaa kysyä, miten puolisosi kokee tunteista puhumisen. Ehdota yhteistä harjoitusta ja aloita kertomalla kirjeessä kuvaamiasi tuntemuksia. Keskity kuvaamaan omaa tunnettasi ja toisen käyttäytymistä. Vaikkapa näin: ”Tunnen oloni hylätyksi aina silloin kun et tule kanssani yhtä aikaa nukkumaan.” Voit kysyä, miten miehesi on asian kokenut. Voi olla, että et heti saa vastauksia, mutta tällä tavoin yhteyden kanava voi pikku hiljaa aueta uudelleen. Puhumalla omista tunteistasi itseäsi tai puolisoasi syyttelemättä saatat saada hänetkin houkuteltua kertomaan omista kätketyistä tunteistaan ja ajatuksistaan. Miksi hän esimerkiksi sinun kokemuksesi mukaan väistelee läheisyyttä – onko hänellä ehkä terveys- tai muita huolia, vai onko hänen käyttäytymisensä kenties totuttu tapa, jolla hän ei edes huomaa satuttavansa sinua. Ehkäpä fyysinen läheisyyskin palautuu ja syvenee, kun saatte ensin puhumalla rakennettua keskinäistä luottamusta. Eri mieltä olemista ja riitelemistäkään ei kannata pelätä, kunhan opettelee riitelemään oikein.
KYSYMYS: Olen nelikymppinen nainen ja asun avoliitossa. Olemme tunteneet toisemme yläasteikäisestä, ja törmännet aikuisina aina silloin tällöin toisiimme, mutta aina jompikumpi on ollut varattu. Vuosien tauon jälkeen tapasimme vuosi sitten ja salama rakastuimme. Kerron teille taustaa, jotta osaisitte vastata lopussa tulevaan kysymykseeni.
Avopuolisoni oli tutustunut nykyiseen entiseen vaimoonsa, netissä vuosia sitten ja nettitutustumisen jäljiltä avopuolisoni matkusti naisen kotimaahan. He menivät heti naimisiin ja uusi vaimo muutti Suomeen. Aika pian avioliiton solmimisen jälkeen uuden vaimon raivokas ja temppuileva luonne tuli esiin, mutta mies päätti pysyä liitossa, sillä aiempi liitto oli karahtanut kiville, eikä hän enää toivonut epäonnistumista vaan koko loppuelämän kestävää suhdetta. Lisäksi näitä vaimon kohtauksia seliteltiin milloin milläkin, sillä että on vaikea sopeutua uuteen maahan ja kulttuuriin jne.
Avopuolisollani oli lapsia jo edellisestä liitosta, ja hän ei välttämättä olisi halunnut lisää, mutta suostui yhteen lapseen, koska uusi vaimo sitä niin kovasti halusi. Vaimo ei ollut tyytyväinen miehessä mihinkään, vaan estottomasti haukkui tätä hänen itsensä kuullen, lapsille (sekä yhteisille että vanhemmille), miehen sukulaisille ja ystäville. Kenelle tahansa kuka vaan jaksoi kuunnella tai ei kehdannut pyytää tätä lopettamaan. Mieheni ystävät ovat erittäin hienoja ihmisiä, ja olivat ottaneet hänetkin avosylin vastaan ja tarjosivat ystävyyttä. Ex-vaimo osaa halutessaan olla erittäin hurmaava, mutta ei pysty ylläpitämään pitkiä ihmissuhteita. Aina suuttuu ja katkaisee kaikki välit, jos joku kehtaa esittää eriävän mielipiteen hänen kanssaan. Hän ei myöskään katso aikaa, paikkaa tai ketä on paikalla suuttuessaan, vaan järjestää todella suuria ja dramaattisia kohtauksia, miestäni kohtaan myös väkivaltaisia. Avopuolisoni yritti olla hänelle mieliksi ja teki kaikkensa, että vaimo olisi tyytyväinen ja jatkuva solvaaminen loppuisi. Aina hetken aikaa olikin hyvin vaimon saatua tahtonsa periksi, mutta aina tuli sitten jokin uusi tarve. Jos puolisoni ei halunnut tehdä mitä vaimo halusi, teki vaimo hänen elämästään jatkuvaa helvettiä siihen asti, että mies antoi periksi. Koko avioliiton ajan vaimo uhkaili avioerolla jos mieheni ei tehnyt kuten hän tahtoi. Lähettikin allekirjoitetun paperin kerran tai kaksi käräjäoikeuteen, mutta aina veti eron takaisin. Mieheni sanoi, että sitten kun hän kirjoittaa nimensä avioeropaperiin, niin sitten avioliitto on siinä. Siitä ei ole enää takaisin palaamista. Vaimo välillä uhkasi jättää lapset isälleen ja muuttaa itse takaisin kotimaahansa ja välillä vievänsä lapset mukanaan.
Puolisoilla oli myös eriävät mielipiteet lasten kasvatuksesta. Vaimo rankaisi fyysisesti ja oli muutenkin kovakourainen heti lapsen tullessa siihen ikään ettei ollut enää käsiteltävissä oleva vauva. Monille yhteisille ystäville vaimo myös ajan kanssa kertoi vihaavansa poikaansa, sillä ensinnäkin hän on poika ja toisekseen aivan isänsä kaltainen luonteeltaan ja sekä myös ulkonäöltään. Vaimo myös sai raivokohtauksia lapsille, jos nämä eivät toimineet hänen mielensä mukaan. Mies yritti olla lasten tuki ja turva ja suojelija, ja tämän vuoksi ei lähtenyt liitosta aiemmin, vaikka viimeiset vuodet he elivätkin samassa huushollissa omissa huoneissaan. Mieheni nukkui lukkojen takana, sillä pelkäsi puolisonsa joskus raivopäissään tulevan jopa tappamaan hänet.
Avioliiton aikana vaimo saattoi viettää useampia kuukausia kotimaassaan mieheni hoitaessa kodin ja lapset. Mieheni on myös aina maksanut perheen laskut ja lainanlyhennykset vaikka vaimolla on erittäin suurituloinen yritys, joka on rekisteröity ulkomaille. Silti koskaan mieheni ei eksänsä mielestä tehnyt mitään tarpeeksi eikä hyvin. Mieheni ei viihdy kapakoissa ja hän on aina todella sitoutunut parisuhteeseen, ei ole pelkoa pettämisestä ja viihtyy kotona tehden normiaskareita. Mutta toki tahtoo välillä käydä ystävien kanssa ulkona.
Nykyinen avopuolisoni oli keväällä allekirjoittanut avioeropaperit nykyisen entisen vaimon kanssa, mutta vaimo ei ollut vielä(kään) muuttanut pois heidän yhteisestä kodistaan, vaan kun hänen oli pitänyt muuttaa, hän oli pakannut matkalaukut ja lähtenyt kotimaahansa lasten kanssa lomalle kuukaudeksi. Matkan syyksi hän oli ensin kertonut miehelleni, lapsilleen ja kaikille muillekin sen, että entisen vaimon isä (eli lasten vaari) oli tehnyt itsemurhan koska lasten isä aiheutti sellaista tuskaa ja häpeää ja huolta vaimon isälle. Tämä tarina ei pitänyt paikkaansa, vaan tuo isoisä on vieläkin hyvinkin hengissä. Tullessaan takaisin hän ilmoitti miehelle, että hän on päättänyt, että heidän tulee jatkaa avioliittoa lasten vuoksi. Tämän ehdotuksen mies tyrmäsi ehdottomasti. Eksä menetti täysin hermonsa ja haukkui mieheni pataluhaksi ja uhkaili kostolla tavalla tai toisella. Pian tämän jälkeen mieheni yllätti minut tulemalla kylään lasten kanssa. Teimme ruokaa ja söimme yhdessä kun lasten äiti soitti ja halusi puhua puhelimessa pojan kanssa. Keskustelu käytiin vieraalla kielellä ja keskustelun jälkeen mieheni vielä otti luurin ja sanoi, että hän tuo lapset pian, ja että syömme vain loppuun. Kohta puhelin soi uudelleen, ja sama toistui. Miehen ja lasten ollessa lähdössä, lasten äiti syöksyi heidän avatessaan ulko-oven sisään, mutta mieheni onnistui pysäyttämään hänet tuulikaappiin. Minä pidin ovea vastaan toiselta puolelta. Hän ensin yritti minulle haukkua miestä, mutta pysyin hiljaa. Tämän jälkeen raivo kohdistui mieheen, ja julmettu sättiminen ja uhkailu alkoi. Lapset seisoivat pihalla neuvottomina ja näkivät ja kuulivat koko tilanteen. Eksä uhkaili mm. että kostaa miehelleni kaiken, ja että hän ei välitä vaikka häneltä itseltään menisi viimeinen penni kunhan miehelleni ei jäisi yhtään mitään eikä ketään. Vaimo muutti nopeasti pois yhteisestä kodista tämän jälkeen salaa vieden lapset mennessään.
He olivat perheasian neuvottelukeskuksessa neuvotelleet jo ennen vaimon muuttoa päästä sopuun lasten huoltajuudesta, tapaamisista, asumisesta jne. Mutta tuleva entinen vaimo ei tyytynyt mihinkään, vaan asiasta käytiin käräjäoikeuden istunto, ja lapset määrättiin asumaan äidilleen ja kotikuntamme lastensuojelu tekemään olosuhdeselvityksen molempien kotona. Sitten mieheni sai maistraatista kirjeen, jossa kerrottiin, että lasten uusi osoite on yli 100km päässä entisestä kodista. Entinen vaimo ei ilmestynyt olosuhdeselvityksen ensimmäiseen palaveriin ja sosiaalityöntekijän saadessa hänet kiinni, hän totesi ettei hänen tarvitse tulla sinne enää, sillä hän asuu muualla. Käräjäoikeus määräsi, että kotikuntamme lastensuojelu jatkaa selvitystä mieheni osalta, ja että äidin uuden kotikaupungin lastensuojelu tekee selvityksen äidin osalta. Koska ison kaupungin lastensuojelussa on ruuhkaa, venyi ja venyi tuo selvityksen teko, mutta myös sen tähden, että lasten äiti saattoi tulla palaveriin ja todeta ettei hyväksy hänelle varattua tulkkia ja pyysi toisen ja uuden ajan. Olosuhdeselvityksen aikana poika laittoi isälleen tekstaria, että äiti kuristi. Mieheni soitti pojalleen ja kyseli tilanteesta ja teki lastensuojeluilmoituksen. Toisen kerran tuli tekstari, että äiti potkaisi. Kouluterveydenhoitaja tutki pojan jalan, jossa oli messevä mustelma. Poika oli kertonut terkkarille, että äiti potkaisi kun hän ei tyhjentänyt riittävän nopeasti astianpesukonetta. Kouluterveydenhoitaja teki asiasta lastensuojeluilmoituksen. Poika oli kuitenkin lastensuojelun haastattelussa ja lääkärissä, molemmissa tapahtumissa äiti aivan vieressä, kertonut kaatuneensa isänsä luona viikonloppuna. Lastensuojelu tuli siihen tulokseen, että pojan tarina oli ulkoa opetellun kuuloinen ja epämääräinen, ja poliisi päätti, että poikaa tutkitaan Oikeuspsykiatrian laitoksessa. Yhden kerran äiti vei hänet sinne ja äitiä haastateltiin samaan aikaan eri huoneessa ja toisen kerran isä jolloin myös isää haastateltiin toisessa huoneessa. Nyt kuulimme, että tutkimuksen lopputuloksena on se, että kuristaminen ja potkiminen on tapahtunut, ja että äiti on käskenyt poikaa valehtelemaan tapauksesta. Tapaus on lähetetty syyttäjälle, mutta emme vielä tiedä miten asian kanssa käy. Käräjäoikeuden lopullinen istunto lasten asumisesta oli kuitenkin jo lokakuun alussa, eikä näitä tutkintamateriaaleja voitu silloin käyttää. Tuomari päätti, että vanhemmilla on yhteishuoltajuus, mutta lapset asuvat äitinsä luona. Päätös on maallikon tajuun aivan käsittämätön. Äiti on kuitenkin rikkonut joka ikistä väliaikaismääräyksen kohtaa ja lasten ja isän tapaamiset eivät ole toteutuneet määrätyllä tavalla. Enimmäkseen on, mutta silti on aina ollut jokin ”pieni” kiusa, esim. lapsilla oli harrastuksia silloin kun isän tapaamien alkoi, eikä tästä voitu ilmoittaa ajoissa. Ja toisekseen vaikka olisikin ilmoittanut, niin isän aikaa oli vain joka toinen viikonloppu ja myöhemmin kuin oli aiottu. Mutta tosiaan, jos ex-vaimo voi jotenkin lasten kautta tehdä kiusaa, hän myös tekee sen. Selvityksen aikana lapset kertoivat myös minulle, että äiti on käskenyt heitä valitsemaan äidin jos joku kysyy ja että kenellekään ei saa sanoa, että he rakastavat isää tai että haluavat elää isän kanssa. Oli uhannut muun muassa sillä, että silloin hän jättää heidät isälleen eivätkä lapset enää ikinä milloinkaan tule näkemään äitiään. Ja taas välillä ostanut heille ylenpalttisia lahjoja palkaksi mikäli olivat tehneet kuten hän oli käskenyt.
Hän on myös tehnyt kiusaa miehelleni heidän entisen yhteisen yrityksen kautta. Milloin on uhkailtu rikostutkinnalla ja milloin milläkin. Ex-vaimo on myös käynyt olosuhdeselvityksen aikana jatkuvasti tekemässä tutkimuspyyntöjä milloin mistäkin syystä poliisille. Hän on kautta aikojen väittänyt, että mieheni vanhemmat lapset ovat vaikutukseltaan haitallisia hänen lapsilleen ja että yksi heistä olisi hyväksikäyttänyt poikaansa, näyttänyt pornoa, käyttänyt huumeita. Vaikka mitä. Poliisi ei tutkinut mitään näistä syytöksistä. Ja vailla pohjaahan ne olivatkin. Mieheni vanhemmat lapset ovat oikein mukavia ja fiksuja lapsia, ja rakastavat pikkusisaruksiaan ehdottomasti.
Voisin kirjoittaa vaikka romaanin kaikesta siitä kiusasta mitä ex-vaimo on miehelleni tehnyt, mutta tässäkin on jo tarpeeksi varmaankin siihen, että saatte yleiskuvan. Itse olen elänyt avoliitossa narsistin kanssa, ja olen sitä mieltä, että mieheni entinen vaimo on narsisti tai ainakin omaa hyvin narsistisia piirteitä. Olkoonkin se kuinka muodikasta sanoa ihmisistä niin… Mutta uskoakseni tuo luonnekuvaus pätee. Lapset ovat kertoneet sanoneensa äidilleen, että he eivät viihdy uudessa kaupungissa vaan toivovat kovasti muuttoa edes kotikuntamme viereiseen kaupunkiin. Ovat sanoneet, että haluaisivat olla lähempänä isää ja vanhoja ystäviään. Mutta äiti ei kuuntele. Hänen mielestään on paras asua uudessa kaupungissa. Hänellä ei ole sinänsä mitään syytä asua siellä, sillä hän tekee töitä kotona.
Hän on useassa tekstiviestissä miehelleni kirjoittanut siitä, että hän ajattelee vain lasten parasta, ja että hän olisi valmis tekemään lasten eteen mitä tahansa, ja että ainoa asia mitä lapset haluavat, on että äiti ja isä asuvat yhdessä. Mieheni ei ole näihin kirjoituksiin kommentoinut mitenkään, vaikka muuhun tekstiviestiin olisikin kommentoinut/vastannut. Huoltajuusoikeudenkäynnin toisessa vaiheessa minäkin olin todistajana, ja ex-vaimo kuiskutteli asianajajansa korvaan koko sen ajan mitä hän kyseli minulta. Joten luulen, että nämä kysymykset olivat sellaisia mitä ex-vaimo halusi minulle esittää eikä niinkään mitä kysyttävää asianajajalla oli. Kysymyksiin kuului mm. että asunko avoliitossa sen ja sen kanssa? Oletteko kihloissa tai naimisissa? Miksi ette? Miltä tuntuu kun suhteellanne ei ole tulevaisuutta? Käykö teidän huonosti kun se ja se (entinen vaimo ja mieheni) palaavat yhteen?
Ex-vaimo myös pitkittämällä pitkittää ositusta. Jos ei muuta keksi, niin hän vaihtaa asianajajaa jolloin on peruste lykätä taas palaveria jotta uuden asianajajan menot saadaan sovitettua kalenteriin.
Nyt mieheni taas sai tekstiviestin jossa oli pojan kouluasiaa, mutta myös taas, että lapset toivovat vanhempien palaavan yhteen, ja että hän olisi siihen lasten vuoksi valmis. Mieheni vastasi tekstiviestiin kouluasian osalta, mutta ei kommentoinut taaskaan sanallakaan tuota yhteen paluuta.
Luotan mieheeni, ja koen että hän on todella ihana mies ja puoliso, hellä ja kiltti. Mutta välillä liiankin kiltti. Olemme juuri alkaneet käymään pariterapiassa, sillä tämä kulunut puoli toista vuotta on ollut todella raskas entisen vaimon aiheuttamien juttujen takia. Milloin pettää meidän suunnitelmat äkkinäisten aikataulumuutosten takia ja milloin mitäkin. Molemmilla on vielä pelkoja entisistä vaikeista suhteista ja haluamme, että meidän rakkautemme selviää. Tämän lisäksi molemmat olemme jatkuvasti huolissamme lasten henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista äitinsä luona ja se luonnollisesti kuormittaa meidän henkistä jaksamista. Meidän luonamme lapset saavat ilmaista tunteensa ja toiveensa vapaasti, kumpikaan meistä ei loukkaannut jos lapset joskus sanoisivatkin asioita jotka eivät ole meidän jommankumman mieleen. Lapset ovat kuitenkin avoimesti puhuneet siitä, että meidän luona on parempi olla ja kumpikaan ei tahdo vanhempien muuttavan yhteen. Kysyin kerran miksi, ja molemmat oli sitä mieltä, että isä oli silloin onneton ja kotona oli jatkuvasti riitaa. Tämän he ovat myös kertoneet avopuolisolleni. Minulla ja lapsilla on erittäin läheiset välit ja molemmin puolin on rakkautta ja lämpöä.
Itse olen sitä mieltä ollut jo kauan, että entinen vaimo tekee kaikkensa, että asiat ovat vaikeita ja hankalia avomiehelleni, ja että hän yrittää näin saada kiristettyä avopuolisoani palaamaan hänen kanssaan yhteen. Oikeudenistunnossa esitetyt kysymykset ja sen jälkeen tulleet tekstiviestit koskien ns. lasten toivetta vanhempien yhteen palaamisesta ovat vain vahvistaneet mielipidettäni.
Itse olen sitä mieltä, että mieheni kannattaisi vielä kerran erittäin painokkaasti ilmaista, että hän ei missään nimessä aio enää palata entisen vaimonsa kanssa yhteen, ei mistään syystä, ei edes lasten. Tai juurikin lasten vuoksi. Meidän kummankaan mielestä lasten ei ole hyvä nähdä sellaista parisuhdemallia mitä miehelläni oli entisen vaimonsa kanssa. Itse olen sitä mieltä, että koska nämä ex-vaimon kostot jatkuvat ja vielä vihanpurkaukset tulevat aaltoina, hän elättelee toivetta, että mieheni palaisi hänen kanssaan yhteen, ja kokee vihantunnetta ja pettymystä kuukaudesta toiseen kun näin ei käykään. Uskon, että hän on niin vihan sokaisema, että hän ei kykene näkemään totuutta ilman että se esitetään hänelle suoraan, vaan hän jää roikkumaan toivoon kun hän ei saa kieltävää vastausta. En usko, että entisen vaimon puolelta kyse on niinkään rakkaudesta, tuskin hän sellaista tunnetta osaa tunteakaan, vaan lähinnä siitä, että hänen kotimaassaan on suuri häpeä olla eronnut ja myöskin ylpeydestä ja siinä, että hän haluaa loppuun asti manipuloida miestäni, vaikka vain lasten kautta.
Mieheni mielestä hän on jo asiansa ilmaissut ottamalla avioeron ja käymällä katkeraa taistoa lasten asuinpaikasta entisen vaimonsa kanssa. Nyt hän vain toivoo, että yrittämällä olla positiivinen ja joustamalla entisen vaimon suhteen, lasten äiti jossain vaiheessa herää ja haistaa kahvin ja muuttaa toimintatapojaan ja lopettaa tuon iänikuisen kostamisen ja kiusanteon. Mieheni pelkää, että loukkaa entisestä vaimoaan jos hän sanoo ettei yhteen paluu tule missään nimessä kysymykseen, ja että asiat menisivät vain pahempaan suuntaan.
Mitä teidän mielestänne meidän tulisi tässä tilanteessa tehdä? Onko kummankaan näkemys lähelläkään oikeaa vai olisiko vielä jokin vaihtoehtoinen tie?
Ystävälläni on ollut vastaavanlainen tapaus, jossa hänen miehensä entinen vaimo on tehnyt vaikka mitä kiusaa lasten kautta, ja ei kyllä itseä huvittaisi kokea tuollaista kärsimystä vuodesta toiseen. Mieheni on kuitenkin niin ihana, että en halua missään nimessä hänestä luopua.
Narsistin uhrit
VASTAUS: Kiitos koskettavasta kirjeestäsi, jossa avasit kipeää ja haastavaa uusperhekuviotanne. Olipa hyvä, että kirjoitit kaiken tuon itsestäsi ulos! Uskon, että jo se auttaa sinua jäsentämään mielessäsi, mistä kaikesta tässä oikein on kysymys. Poimin vastaukseeni muutamia huomioita kirjeestäsi.
Kerrot miehesi ex-puolisosta ja hänen käyttäytymisestään lapsia ja teidän uusperhettänne kohtaan. Hänen toimintansa kertoo siitä, että hän ei ole valmis päästämään miehestäsi irti, vaan yrittää kaikin mahdollisin sitoa hänet itseensä. Hänen päällimmäinen motiivinsa ei suinkaan ole rakkaus ja toimiva parisuhde vaan kosto: häntä on loukattu jättämällä, niinpä hän on valmis tekemään kaikkensa, ettei jättäjä vain voisi unohtaa häntä.
Lapset ovat monin tavoin joutuneet äidin koston välikappaleeksi. Äiti manipuloi, kiristää, uhkailee ja kiusaa yrittäen saada tahtonsa läpi lasten kautta. Tällaista käytöstä kutsutaan vieraannuttamiseksi: se tarkoittaa, että toinen vanhempi pyrkii vaikuttamaan toisen vanhemman ja lasten väleihin häiritsevästi ja tuhoavasti. Lasten äidillä on kuvauksesi mukaan paljon tällaista käyttäytymistä. Vieraannuttaminen on väkivaltaa sekä lapsia että vieraannutettavaa vanhempaa kohtaan. Arvaamattomalla käyttäytymisellään äiti horjuttaa pahasti lasten turvallisuutta.
Lasten kanssa on tärkeää puhua – niin kuin kertomasi mukaan teettekin - ja oikaista väärät asiat: Lapsilla on oikeus omaan mielipiteeseen, he ansaitsevat tulla kuulluiksi. Lapset ovat isälle tärkeitä ja rakkaita, ja he saavat pitää isästä. He saavat myös pitää isän puolisosta. He saavat olla sitä mieltä, että heidän on parempi olla isän perheen luona, kun äidillä on niin paha olla. Ja vaikka äiti käyttäytyy huonosti, samaan ei aikuisena kannata lähteä mukaan. Ei, vaikka kuinka mieli tekisi.
Teillä on erilainen näkemys siitä, mistä tässä kaikessa on kysymys. Se on luonnollista: sinä katsot tilannetta osittain ulkopuolisena ja näet paljon sellaista, mitä miehesi ei tässä myrskyn silmässä pystykään havaitsemaan.
Samantapaisesta manipuloivasta parisuhteesta pois lähteneenä sinulla on myös oma kokemus siitä, miltä tuntuu olla miehesi asemassa. Puolisosi on sitä mieltä, että hän on ilmoittanut erosta laittamalla nimen avioeropaperiin. Toisaalta hänen on vaikea ilmaista eron lopullisuutta entiselle puolisolleen ja siksi hän mieluummin vaikenee – pelosta, että jotain vielä pahempaa tapahtuisi, erityisesti lapsille.
Sinun ja miehesi suhteen kannalta ei ole olennaista se, näettekö asian täysin samalla tavalla. Sinähän olet tavallaan jo käynyt läpi sen, minkä kanssa miehesi tällä hetkellä kipuilee, ja olisit rohkeampi ilmaisemaan mielipiteitäsi kuin mihin puolisosi on valmis. Tärkeintä on, että voitte tukea toisianne, tapahtuipa mitä tahansa. Siksi on erittäin hyvä, että käytte pariterapiassa selvittelemässä ajatuksianne. Parasta, mitä tässä tilanteessa voitte tehdä, on vahvistaa keskinäistä suhdettanne. Se antaa voimia ottaa vastaan kaikki se, mitä tapahtuu ja on vielä tulossa. Kerrot, että käräjäoikeus on antanut päätöksensä lasten yhteishuoltajuudesta ja äidin lähivanhemmuudesta, mutta oikeusprosessi hänen lapsiin kohdistuvan väkivaltaisen käyttäytymisensä osalta on vielä kesken. Juuri tällä hetkellä tilanne on siis vielä ratkaisua vailla. Odottaminen siihen liittyvine pelkoineen ja uhkakuvineen on pahinta. Mutta tulee päivä, jolloin asiat muuttuvat, tavalla tai toisella.
Toivon sydämestäni, että tilanne ratkeaa kaikkien osapuolten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla
KYSYMYS: Se perinteinen tarina; seksittömyys. Mieheni ei ole koskaan ollut mikään "seksipeto", hän voisi elää seksittä varmaan lopunelämäänsä. Minun tähteni hän seurustellessa suostui seksiin, mutta kyllä hän siitä nautti. Seksistäkin, mutta lähinnä siitä, kun hän sai minut nauttimaan. Sitten menimme naimisiin ja tulin raskaaksi..
Minun haluni hävisi raskauden myötä täysin. Kerran kuussa suoritimme velvollisuusseksin, en edes tiedä ketä varten, mutta suoritimme sen kunnes mahakin alkoi jo olla niin iso, etten jaksanut enää, eikä miestä se haitannut.
Sektion jälkeen ei paljon seksi kiinnostanut ja imetys ilmeisesti ylläpiti haluttomuutta oman aikansa. Kun hormonit alkoi tasaantua ajan kanssa, omat seksihaluni palautuivat suht normaaliksi, mutta mies ei enää niin kiinnostunut.
Nykyisin seksiä on n. kerran kuussa, sekin miehen puolelta velvollisuusseksiä riidan jälkeen. Läheisyyttä ei ole, siis halaamista, suutelua, lähelläoloa.. Ne jäi raskausaikana, kun vuosi sitten kesällä oli niin kova helle ja minulla niin tukala olo raskauden takia, mutta ne ei koskaan palannut vaikka itse niin kovin sitä kaipaan.
Pari päivää sitten sain miehen katsomaan sarjaa kanssani sohvalle, tunnin päästä ohjelma loppui ja makoiltiin sohvalla. "janottaa", "pitäs mennä suihkuun", "mennäänkö ajoissa nukkumaan", kaikkia syitä jatkuvasti, että voisi liueta paikalta. Hermostuin taas, ja totesin, että voi alkaa etsimään itselleen uutta asuntoa, en voi elää enää näin.
Kerran kuussa minä hermostun, silloin kun seksintarve on niin suuri, että se häiritsee jokapäiväistä elämääni. Välillä se päättyy itkuuni, välillä vaan suutun. Yleensä raivostun, sitten itken. Lopulta olemme viikon tai kaksi puhumatta, jonka jälkeen mies alistuu kohtaloonsa ja harrastamme seksiä. Toki siis minä rikon jään ja selvittelemme asioita, sovimme ja sitten on seksiä. Vaitioloaika vaan pitenee riita riidalta, enkä jaksa elää tälläistä elämää..
Olen koittanut ratkoa ongelmaa.. Mies on liikaa koneella, eikä aikaa jää muulle. Sovimme, että päivittäinen koneaika rajataan 3 tuntiin, se toimi aluksi, mutta lopulta se koneaika vaan pitenee ja pitenee. Hän valitti, että olen huonolla tuulella liikaa, joten minä aloin harjoittelemaan siitä luopumista ja kummankin mielestä se on onnistunut ihan hyvin, nauretaan paljon, silloin kun mies irtoaa koneelta. Se ei auttanut tilanteeseen koskaan, oli toki kummallakin mukavampaa, mutta läheisyyttä sillä ei ansainnut. Kun tätä on koitettu setviä jo vuoden, ehdotin kerran, että hankin seksini muualta, siis ihan hyvässä hengessä keskusteltiin ja ajattelin, ettei mies vain halua seksiä, ettei se ole suhteessa hänelle niin tärkeää ja että se ei ole häneltä pois, jos sen muualta haen. Sekään ei käynyt, syytä en saanut, mutta hän suuttui. Joten alkaa olemaan ratkaisukeinot käyty, eikä tulosta synny.
Itse koen, että miehen saamattomuus on syynä. Hän makaa koneella päivät pitkät, pelaa ja juttelee muiden pelaajien kanssa. Hän on aina ollut kovasti tietokoneella, mutta sentään halunnut olla lähellä aiemmin. Nyt lapsensaannin jälkeen hän hoitaa velvollisuudet, on lapsen kanssa jne siivoaa käskettäessä, mutta kanssani hän ei vain halua olla lähekkäin. Hän on mielummin sen ajan koneella, ja kokee kanssani olemisen rasitteena ja velvollisuutena. Mies välillä valittaa väsymystä, mutten sitäkään ymmärrä, kun minä lapsen laitan nukkumaan, minä herään jos lapsi herää, ei mies. Hän nukkuu kun tietokoneajaltaan kerkeää. Tulee nukkumaan myöhemmin kun minä, jos saa olla koneella.. Yleensä yhden kahden aikaan. Sitten kun vaadin parisuhdeaikaa illalla lapsen mentyä nukkumaan, tulee kova kiire mennä ajoissa nukkumaan.
Alan olla aivan rikki, eikä mieskään hyvin voi. Muuten kaikki on hyvin, arki sujuu, ellei sitten ole hiljainen viikko-kaksi.. Sillonkin lapseen liittyvät asiat voidaan puhua, mutta muuta ei sitten sanotakkaan. Enkä halua tälläistä parisuhdemallia lapselleni antaa. Miten tästä voidaan mennä eteenpäin vai onko tarpeemme vaan niin erilaiset, että tästä ei tule mitään.
Taustatietona: Mies on 40v. ja hänellä on aiemmasta suhteesta 2 lasta, he ovat jo 8 ja 10 vuotiaita, he käyvät luonamme jokatoinen viikonloppu. Minä olen 27 vuotias, ja yhteinen lapsemme on esikoiseni.
Yksinäinen äiti
VASTAUS: kirjeesi on riipaisevaa luettavaa. Kaipaat yhteyttä mieheesi niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta olet joutunut toistuvasti pettymään odotuksissasi. Ensimmäiseksi ajatuksekseni heräsi, että tässä on nainen, joka on yrittänyt sitkeästi ratkaista ongelmaa! Pidä ihmeessä tuosta sitkeydestäsi kiinni! Et ole vielä lannistunut kun haet nyt apua Suhdeklinikalta... kiitos luottamuksestasi!
Kirjoitit, ettei miehesi ole koskaan ollut mikään "seksipeto" ja arvelet, että hän voisi elää loppuelämänsä ilman seksiäkin. Tämä on ensimmäinen kohta, jota jäin miettimään. Mistähän miehesi haluttomuus kertoo? Liittyyköhän haluttomuus nimenomaan nykyiseen parisuhteeseen vai onko sitä ollut jo aiemmissakin suhteissa? Liittyykö haluttomuus kenties nykyiseen elämäntilanteeseen uusperheen isänä? Onkohan taustalla ehkä mielialan laskua ja siihen liittyvää energian puutetta? Kirjoitit, että miehesi nukkuu silloin kun tietokoneajaltaan ehtii... Tämä kuulostaa huolestuttavalta. Onkohan pelaaminen enemmän haluttomuuden syy vai seuraus? Tämän tyyppisiä kysymyksiä esitän pariskunnille silloin kun he tulevat perheneuvontaan puhumaan haluttomuudesta. Haluttomuus on viesti jostakin, josta asianosaisenkin on joskus vaikea saada itsekään heti kiinni. Pariterapiassa solmut lähtevät usein kuitenkin aukeamaan tai ainakin löystymään. Joskus haluttomuuden taustalta löytyy aiempaan elämänhistoriaan liittyviä selitystekijöitä, esimerkiksi kasvuperheen seksikielteinen ilmapiiri. Joskus haluttomuus näyttää liittyvän enemmän nykyiseen elämäntilanteeseen kuten uupumukseen pikkulapsiperheessä. Kolmanneksi haluttomuus voi kertoa tulevaisuuteen liittyvistä epävarmuustekijöistä ja peloista, jos esimerkiksi perheen lapsilukuun liittyvistä toiveista ei olla avoimesti puhuttu. En osaa näiden tietojen valossa arvioida, mistä teidän tapauksessanne olisi eniten kyse.
Toinen kohta, mihin kiinnitin huomiota, oli oman haluttomuutesi kuvaileminen. On täysin luonnollista ja ymmärrettävää, että raskaus, (synnytys), sektio, imetys ja näistä toipuminen syövät väliaikaisesti seksuaalisia haluja. Kuten itse kirjoitit, seksihalusi palautuivat suht normaaleiksi hormonaalisten muutosten tasaannuttua. Minusta olisikin tärkeää, ettet etsisi syytä miehesi haluttomuuteen itsestäsi tässä tilanteessa! Kuvauksesi perusteella olet yrittänyt ymmärtää ja olla kärsivällinen. Olet etsinyt ratkaisua seksuaalisten tarpeidenne erilaisuuteen monin tavoin. Olet jopa ehdottanut miehellesi, että hoitaisit seksuaaliset tarpeesi kodin ulkopuolella, mutta miehesi suuttui asiasta. Tämä on mielestäni tärkeä kohta, josta olisi hyvä keskustella. Mahdollisesti parisuhdeammattilaisen kanssa. Etsit yhteyttä mieheesi, mutta jäät monin tavoin yksinäiseksi. Se on surullista. Riskinä on, että toistuva torjutuksi tuleminen nakertaa pikkuhiljaa itsetuntoa ja vaikuttaa kokemuksiimme naisena (tai miehenä) olemisesta. Siksi on tärkeää, että pidät huolta omasta naiseudestasi tässä seksittömässäkin elämäntilanteessa - olet hyvä ja hellä itsellesi.
Suosittelen, että lähdette selvittelemään asiaa yhdessä pariterapeutin avulla. Kirkon perheneuvonta tarjoaa maksutonta ja luottamuksellista keskusteluapua. Myös yksityissektorilta löytyy hyvää pariterapeuttista osaamista.
