Suhdeklinikka

KYSYMYS: perheeseeni kuuluvat pojat 4v ja 7v sekä vaimo 37v. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta. Olen jo kauan ennen lapsia haaveillut perheestä ja pohtinut että kaksi lasta on minulle täydellinen perhekoko. Esikoisen kanssa kaikki meni hyvin, mutta toisen vauva-aikana vaimoni sairastui masennukseen ja oli pahimmillaan jopa itsetuhoinen.

Miten asiassa voi saada apua, kun puhuminen on vaikeaa ja ammattiavusta kieltäydytään?Pitäisikö minun tehdä jotain mitä vain toinen haluaa vai onko edessä väistämättä perheen hajoaminen?

Mixxa82

VASTAUS: Kiitos kysymyksestä, joka on keskeinen monelle lapsiperheelle!

Vaimosi haluaisi vielä kolmannen lapsen, mutta sinulle nykyiset kaksi olisi riittävä lapsimäärä. Perustelet näkemystäsi hyvin ja monelta kannalta. Pohdit taloudellisia seikkoja, ajankäyttöä ja sitä, että elämä nyt jo 4- ja 7-vuotiaiden poikien kanssa alkaa olla helpompaa. Niin sinulla kuin vaimollakin on jo mahdollisuus harrastuksiin. Mahdollinen uusi vauva merkitsisi lapsiperhearjessa palaamista lähtöruutuun. Eniten olet huolissasi siitä, että vaimollasi oli edellisen lapsen syntymän jälkeen paha synnytyksen jälkeinen masennus. Viimeksi kulunut vuosi on ollut kokemuksesi mukaan teille hyvin onnellinen vaimosi toivuttua, poikien kasvettua ja elämän asetuttua mukavasti aloilleen. Ymmärrän hyvin huolesi siitä muutoksesta, jota mahdollinen kolmas lapsi merkitsisi.

Vaimosi haluaa vielä yhtä lasta, mutta hänen perusteluitaan emme tiedä. Sinun näkökulmastasi vaimo haluaa lasta pakkomielteisesti. Miten hän mahtaisi itse kuvailla ja perustella toivettaan? Emme tiedä sitä, joten alan vähän arvailla. Voisin kuvitella, että hän kokisi mielellään vielä yhden, seesteisemmän vauva-ajan korjaavana kokemuksena edelliselle, masennuksen varjostamalle kaudelle. Ehkä hän ajattelee, että uusi, parempi pikkulapsikausi yhdistäisi koko perhettä. Mietin myös, millaisista perheistä te kumpikin olette itse lähtöisin. Omat kokemukset pienestä tai suuresta sisarusparvesta voivat vaikuttaa mielikuviimme joko niin, että haluamme omille lapsille samanlaisen tai sitten erilaisen perheen kuin itsellämme on ollut.

Kun sanot, ettet halua lastesi elävän köyhyydessä, mietin, onko itselläsi kokemusta siitä, että isossa perheessä on jouduttu taloudellisesti tinkimään paljon esimerkiksi harrastuksista. Tai oletko kokenut, että vanhemmilta ei ole riittänyt aikaa ja huomiota riittävästi jokaiselle lapselle? Tai aivan päin vastoin: ehkä olet kasvanut pienessä, taloudellisesti vakaassa perheessä, jossa jokaiselle on riittänyt aikaa ja kohtuullisesti taloudellisia resursseja, ja haluat huolehtia siitä, että omien lastesi asiat ovat yhtä hyvin. Millaisesta perheestä vaimosi mahtaa olla lähtöisin?

Onko omilla vanhemmillasi ollut mielestäsi riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia myös omien unelmiensa toteuttamiseen? Entä vaimosi vanhemmilla? Miten sinun ajatuksesi kahdesta lapsesta on muotoutunut? Kerrot, että olet jo kauan ajatellut sitä sopivana lapsilukuna. Entä miten vaimosi ajatus hyvästä lapsiluvusta on muotoutunut?

Voisi olla kiinnostavaa laajentaa lapsilukua koskevaa keskustelua teidän kummankin elämänhistoriaan ja malleihin, joita olette kotoanne saaneet. Mitä oman lapsuudenkotinne arvoista ja elämäntavoista haluatte tuoda omaan perheeseenne, mitä taas haluatte muuttaa omalla kohdallanne? Mitä hyvä elämä on teille yksilöinä, parina ja perheenä? Jos pysytte kaksilapsisena perheenä, miten vaimosi voisi kokea itsensä onnelliseksi ja tyytyväiseksi naiseksi, puolisoksi ja äidiksi? Jos taas päädytte kolmanteen lapseen, mikä motivoisi sinua miehenä, isänä ja puolisona tällaiseen valintaan?

On kyse loppuelämään vaikuttavasta valinnasta, joten ymmärrän, että kummankin on vaikeata luopua omasta toiveestaan. Luultavasti kumpikaan valinta sinänsä ei dramaattisesti ratkaise mahdollisuuksianne hyvään ja turvattuun elämään. Olennaista on se, että voisitte löytää yhteisymmärryksen, niin että kumpikaan ei koe joutuvansa pakosta alistumaan toisen tahtoon. Suosittelen lämpimästi ulkopuolista keskusteluapua, jotta saisitte tilaa ja virikkeitä keskustelulle.

Ennen kaikkea vaalikaa sitä hyvää ja toimivaa, jota olette löytäneet suhteeseenne masennuksen jälkeisenä onnellisena aikana. Millä keinoilla pidätte onnea yllä, vaikka olettekin lapsiasiasta nyt eri mieltä?

Iloa ja rentoutta perheeseenne!
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Olemme olleet naimisissa 23 vuotta, nyt mieheni ilmoitti, että ei jaksa enää, että ei saa tarpeeksi hellyyttä/seksiä. Ei ole myöntänyt, että olisi joku toinen. Myönnän, että minussa on vika, oikeastaan koko yhdessä oloajan jotenkin seksi ei ollut niin tärkeä asia minulle, muu läheisyys kyllä. Olen myös jotenkin kosketusarka ja mieheni tietää sen kyllä. Meillä on kaksi lasta, nyt jo täysi-ikäisiä. Odotamme aikaa avioliittoneuvojalle. Rakastan miestäni yli kaiken, joten onkohan tässä mitään enää tehtävissä.

Surullinen, 49

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Miehesi on ilmoittanut, ettei jaksa enää, koska ei saa suhteessanne tarpeeksi hellyyttä ja seksiä. Seksin puute on johtunut mielestäsi sinusta eli halujesi vähyydestä ja kosketusarkuudesta. Kerrot rakastavasi miestäsi yli kaiken ja mietit onko mitään tehtävissä.

Ensimmäisenä tulee mieleen, että varmasti jotain on tehtävissä jos rakkautta riittää! Hienoa, että olette varanneet ajan avioliittoneuvojalle. Tämä tekee minun työni kysymykseesi vastaajana helpommaksi, koska olisin suositellut juuri avun hakemista tilanteeseen. Olette jo varmaan pariterapiassa, mutta kirjoitan tähän nyt muutamia ajatuksia sinulle ja muille vastaavassa tilanteessa oleville.

Hyvin usein parit tulevat pariterapiaan liian myöhään eli silloin kun toinen on miettinyt ehkä pitkäänkin eroa. Hedelmällistä olisi ollut, että miehesi olisi kertonut tuskastaan läheisyyden ja seksin puutteen vuoksi paljon aikaisemmin. Näin asia olisi joko omin avuin tai ammattiauttajan avulla voinut helpottua paljon ennen miehesi näin suurta turhautumista.

Kosketusherkkyys on haastetta tuova asia seksielämän kannalta. Mietin mitä kosketusherkkyys tarkoittaa sinun kohdallasi ja miten olet ratkaissut sen kanssa elämisen. Keskustelun avulla asiaa tutkien löytyy varmasti tapoja olla lähellä ja kosketuksessa niin, että se on sinulle miellyttävää. Vaikka erityistä herkkyyttä kosketukselle ei olisikaan, ihmiset ovat erilaisia siinä, minkälainen kosketus missäkin paikassa tuntuu hyvältä. Intiimeissä tilanteissa väkisinkin toista joutuu auttamaan kertomalla siitä, mikä tuntuu miellyttävältä ja mikä ei. Tyydyttävä seksielämä vaatii puhumista, emme pysty ainoastaan vaistonvaraisesti tuntemaan kaikki kumppania miellyttäviä tapoja tuottaa nautintoa.

Kun sanot, että seksi ei ole ollut sinulle tärkeää, on hyvä miettiä miksi ei. Saatko tyydytyksen eli orgasmin seksin aikana? Oletko uskaltanut kertoa miehellesi, mikä sinua kiihottaa ja millaisesta seksistä pidät? Usein pariterapiassa törmää siihen, että seksistä ja siihen liittyvistä toiveista ei juurikaan puhuta. Liittyykö miehesi haluamaan seksiin sinun näkökulmastasi jotain vastenmielistä? Miten sinut olet vartalosi suhteen? Näitä ja paljon muuta teillä on mahdollisuus selvittää ammattiauttajan kanssa!

Onnea teille parisuhdekriisistänne selviytymiseen!

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Kuvaisin itse parhaani mukaan tilannettani seuraavanlaisesti: Aina parisuhteemme alusta alkaen (4 vuotta sitten) on vaimoni ollut paljon tukea ja huomiota tarvitseva ihminen. Hän on saanut voimakkaan uskonnollisen kasvatuksen yh-äidiltään, joka taas on elänyt täysin miten huvittaa ja ollutkin esim. irtosuhteissa enemmän kuin kukaan tuntemani ihminen. Lyhyesti sanottuna vaimoni kasvatusta leimaa epäjohdonmukaisuus ja useat, toistuvat turvattomuuden tunteet sekä lapsuuden puuttuminen siinä mielessä, että hän on joutunut ottamaan aivan liikaa vastuuta jo alle kouluikäisenä ja esim. toimimaan äidilleen terapeuttina mm. hänen miesongelmistaan.

VASTAUS: Kiitos koskettavasta viestistäsi! Kirjoitat rankasta parisuhdetilanteesta varsin kauniisti ja puolisoasi ymmärtävästi. Kirjoitat, että olet yrittänyt parhaasi olla kuunteleva, tukeva, auttava, rakastava ja hellä aviomies. Pidä kiinni näistä hienoista ja arvokkaista ominaisuuksistasi! Toivottavasti puolisosi osaa arvostaa näitä piirteitä. Mielestäni myös sinä ansaitset tulla rakastetuksi ja hyvin kohdelluksi!

En halua ottaa tässä vastauksessani sen enempää kantaa vaimosi psyykkiseen tilaan, sillä en ole kuullut hänen omaa tarinaansa. On hyvä, että hänellä on psykologikontakti, sillä kuvauksesi perusteella hän tarvitsee apua.

Sen sijaan haluan ottaa kantaa siihen, ettei kenenkään pidä joutua henkisen väkivallan kohteeksi! Henkistä väkivaltaa on monenlaista. Se voi olla toisen tahallista loukkaamista, arvostelua, murjottamista, huomiotta jättämistä, töykeyttä, huutamista, raivoamista, epäilemistä, syyttämistä, nolaamista, häiritsemistä, pelottelua, uhkailua, kiristämistä, alistamista, liikkumisen / ihmissuhteiden / rahankäytön kontrollointia ja / tai rajoittamista... Jatkuessaan pidempään henkisen väkivallan kohde saattaa vähitellen uhriutua eli sopeutua omaan kohtaloonsa ja ehkä alkaa virheellisesti ajattelemaan ansaitsevansa saamansa kohtelun.

Yleensä niin henkisellä kuin fyysiselläkin väkivallalla on taipumus raaistua ajan myötä, ellei väkivallan kierrettä saada katkaistua. Väkivalta kun loppuu harvoin itsestään ellei siihen puututa tarpeeksi jämerästi. On tärkeää, että väkivallan käyttäjä ottaa vastuun omasta käyttäytymisestään ja haluaa aidosti muuttua. Mietit, että kun annat vaimollesi anteeksi henkisen väkivallan käytön, niin etkö ole itse oikeutettu samaan...? Sanotaan, että "silmä silmästä ja hammas hampaasta", mutta itse en suosittele tätä tietä. Väkivalta kun ei vähene sitä lisäämällä vaan sitä rajoittamalla. Kostaminen ei ratkaise mitään vaan yleensä vain pahentaa tilannetta. Sen sijaan suosittelen, ettet enää suostu huonoon kohteluun!

On hienoa, että olet lähtenyt hakemaan apua Suhdeklinikan kautta! Se kertoo sinun halustasi muuttaa nykyistä tilannetta ja löytää siihen uusia ratkaisuja. Kysyt mahdollisuutta pariterapiaan. Maksutonta ja luottamuksellista terapeuttista apua voitte saada alueenne Perheasiain neuvottelukeskuksesta. Älä jää odottamaan parempaa huomista vaan hae terapeuttista apua jo tänään!

Lämpimin ajatuksin
perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Mies jäi kiinni pettämisestä jota oli jatkunut kuukausia. Hän alkoi seurustelemaan naisen kanssa vaikka lupasi minulle että selvitämme asiamme ensin. Olimme olleet silloin yhdessä lähes 17-vuotta ja meillä on yhteisiä lapsia. Mies muuttui täysin. Hän ei pitänyt enää asioista mistä ennen piti ja omat lapsetkaan ei kiinnostaneet. Ei edes silloin kun tämä uusi nainen ja hänen mies tekivät meistä peräättömiä lastensuojeluilmoituksia ja saimme tappouhkauksia. Minulle soitti vielä toinenkin nainen ketä kertoi olleensa mieheni kanssa ja että hän pyörittää kolmea naista. Mieheni seurusteli muutaman kuukauden naisen kanssa mutta asui minun kanssa vielä. Samalla hän mietti palaisiko kuitenkin takaisin meidän kanssa. Tätä vaihetta kesti kauan ja se oli tuskallista. Lopulta mies valitsi meidät mutta jäi taas muutaman kuukauden päästä kiinni että oli tekemisissä edelleen naisen kanssa.

Olemme edelleen yhdessä mutta emme puhu mitään tapahtuneesta emmekä suhteemme jatkosta. Mies ei tiedä miksi niin toimi eikä osaa antaa mitään selitystä tapahtuneelle. Emme puhu muuta kuin arkisista asioista ja se vaivaa minua. Itse mietin naimisiin menoa tai haluanko vielä lapsia ym mutta mies ei osaa sanoa mitään. En pysty käsittelemään tapahtunutta kenenkään kanssa tai puhumaan haaveistani tai toiveistani en edes peloistani. Mies aina lupaa että alamme puhumaan mutta niin ei ikinä käy. Olen väsynyt rikottuihin lupauksiin ja valheisiin. En usko että hän muuttuu ja pelkään koska kaikki toistuu. Kannattaako olla miehen kanssa joka ei osaa puhua eikä edes yritä helpottaa oloani tai halua miettiä tulevaisuuttamme. Mies on ennekin valehdellut minulle monista asioista ihan suhteen alusta asti. Tuntuu etten pääse eteenpäin eikä mies halua edes nähdä vaivaa asian eteen. Emme edes tee mitään yhdessä. Minua vaivaa myös se etten pysty luottamaan häneen. Enkö vaan uskalla päästää hänestä irti vaikka pitäisi.

Surullinen äiti, 33

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Minäkin tulin surulliseksi lukiessani sitä. Miehesi on kohdellut sinua kurjasti ja olet joutunut kokemaan todella ikäviä asioita.

Teillä on takana pitkä pätkä parisuhdetta ja lapsiperhe-elämää. Kerrot, että miehesi on muuttunut täysin. Oletan, että olette olleet yhdessä ihan nuoresta asti. Voisiko kyse olla elämättömän elämän velkomisesta nyt tässä vaiheessa? Oli miten tahansa, mikään ei tietenkään oikeuta valehtelua ja pettämistä.

Olet nyt väsynyt valehteluun ja rikottuihin lupauksiin asioiden selvittämisestä puhumalla. Pohdit, kannattaako olla miehen kanssa, joka ei halua miettiä yhteistä tulevaisuutta. Toisaalta teillä on pitkä parisuhde ja lapsia. Kysymykseesi voit vastata vain sinä itse. Sen voi sinulle kyllä sanoa, että naimisiin menoa ja lapsien hankintaa ei tässä vaiheessa kannata ajatella. Ne sitoisivat sinut vain entistä tiukemmin mieheen, johon et pysty luottamaan.

Viestisi viimeinen lause on tärkeä. Mietit, etkö vain uskalla päästää miehestäsi irti, vaikka pitäisi. Lauseen loppuosa kertoo, että tiedät jo, mitä sinun kannattaisi tehdä. Alkuosa kertoo pelosta. Mieti, mitä pelkäät. Yksin jäämistä? Pärjäämistä? Muiden suhtautumista? Sitä, että katuisit? Pelkosi ovat hyvin ymmärrettäviä. Muista silti, kun näitä mietit, että pelko ei ole koskaan hyvä syy olla parisuhteessa.

Kun puhuminen kotona kahden kesken ei onnistu, kannattaa hakea apua parisuhdeasioiden ammattilaisilta. Maksutonta apua voi tiedustella lähimmästä Perheasiain neuvottelukeskuksesta, oman kunnan perheneuvolasta tai neuvolan kautta. Olisi tosi tärkeää, että oppisitte yhdessä selvittämään asioitanne puhumalla. Käsittelemättöminä kriisit kerryttävät tunnetaakkaa, joka kulkee mukananne aina. Puhumisen opettelu ja asioiden selvittely on tärkeää myös lastenne kannalta. He ovat joutuneet elämään näiden parisuhdekiemuroiden keskellä ja ne ovat varmasti vaikuttaneet myös heihin. Sinun oman jaksamisesi kannalta olisi hyvä, että pääsisit myös itse puhumaan tuntojasi jollekin ja käsittelemään kaikkea, mitä olet kokenut.

Lämpimin ajatuksin
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Epätietoinen 40v avautuisi sellaisella että, olemme kumppanini kanssa olleet 7v yhdessä, arki on ollut rankkaa, lapsia on ollut 4 , 10-18v. Nyt kk takaperin kumppani ilm että haluaa eron. Ei puheita ei selityksiä. Hän oli täynnä vihaa kun koitin avata keskustelua että eikö asioille aina ole tehtävissä jotain. Hän vaan halusi että lähden hetimiten, no tästä ei nyt niin äkkiä lähdetä. Ja lastenkin takia on turha hosua. Olen miettinyt paljon asioita ja ollut itsekseni, tajunnut omia "virheitäni" ja suhteen käänteitä. Hänelle olen ne kertonut. Nyt olen aika jaloillani, haluan silti suhteemme jatkuvan koska siinä on niin paljon hyvää. Toinen on ilmaissut halunsa tulla lähelle mutta on sitä mieltä että ei ole järkevää kiusata. Tein sitten selväksi että olen nyt sitten asuntoa etsimässä ja voimmeko siihen asti kun sen saan niin koittaa selvitä tästä arjesta. Lastenkin takia. Rakastan häntä enkä halua hänelle mitään ongelmia arkeen. Niin sitten hän ei enää vastaakkaan minulle mitään. Kysyin että kai ymmärrät että minä en sitten muuton jälkeen tässä tietenkään näitä arki asioita ole jakamassa. Niin täysi hiljaisuus. Olen valmis tekemään mitä vain tämän suhteen eteen. Mutta kun en tiedä enään mitä toinen ajattelee...

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Mikäli ymmärrän oikein, olet elänyt uusperhekuviossa miehesi ja neljän lapsen kanssa. Miehesi on yllätykseksesi ilmoittanut halustaan erota kertomatta syytä ja haluamatta keskustella asiasta. Hän haluaa, että lähdet kotoa pikimmiten lastesi kanssa. Kerrot rakastavasi häntä ja olet valmis tekemään kaikkesi tämän suhteen eteen. Olet kertonut hänelle halustasi yrittää ja myös myöntänyt tehneesi virheitä. Hän pysyy vaitonaisena etkä tiedä mitä hän ajattelee.

Miehesi käytös tuntuu sinusta varmasti käsittämättömältä. Ero on iso asia ja sinulle on tärkeää saada tietää miksi miehesi haluaa eroa. Kuten olet kokenut, uusperhe-elämä on usein haastavaa. Ilmeisesti kertomastasi rankkuudesta huolimatta olette saaneet arjen toimimaan, koska näet suhteen jatkumisen myös lasten kannalta parhaaksi. Ilmeisesti koet, ettei miehesi jollain tavalla pärjää arjessa yksin lasten kanssa, koska mietit arjen sujumista eron jälkeen.

Mieleeni tulee tarkentavia kysymyksiä. Mitähän muuta kuin toimivaa arkea hän jäisi vaille, jos suhteenne päättyy? Kerrot hänen tällä hetkellä hänen ilmaisseen halunsa tulla lähelle, mutta hän ei halua kiusata. En tiedä tarkoitatko seksiä vai muuta läheisyyttä. Ja mitä kiusaaminen mahtaa tarkoittaa. Lähtisiköhän hän avaamaan sinulle tätä lausetta, jos sinäkään et saa kiinni siitä? Mietin myös millaisia tunteita hän on tuntenut sinua kohtaan viime aikoina ennen ilmoitustaan, vai onko hän silloinkin ollut puhumaton? Voisiko hänellä olla toinen suhde? Yllättävät käänteet usein viittaavat kolmanteen osapuoleen. Tai voisiko hänellä olla jotain henkilökohtaista kriisiä, ahdistusta tai masennusta muuhun kuin parisuhteeseenne liittyen? Yksi vaihtoehto on, että hänelle vain tullut mitta täyteen pitkään jatkuneiden ongelmien myötä. Joskus siitä saa jonkinlaista ennakkovaroitusta ja joskus tilanne tulee eteen täysin yllättäen juuri ns. ”puhumattomien” osapuolten kanssa.

Tilanne on kovin turhauttava kannaltasi. Tarvitset keskustelua asiasta, mutta jos toinen ei siihen suostu, mietin voitko tehdä asialle mitään. Jos asunto on miehesi, sinun ennen pitkää sieltä lähdettävä. Lasten ja sinun kannaltasi olisi hedelmällistä hoitaa mahdollinen ero asiallisesti eikä sitä oikein voi tehdä ilman keskustelua. Mikähän saisi hänet avautumaan? Voisiko ystävällissävyinen kirje, ystävän käyttäminen ”selvitysmiehenä” tms. toimia? Parikeskustelut ammattiauttajalla olisivat varmasti hyödyllisiä, jos miehesi olisi niihin suostuvainen. Erokriisiin voi hakea apua myös yksin esim. kirkon perheneuvonnasta.

Jaksamisia ja hyviä keskusteluja tai rohkeita siirtoja toivoen

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olen nuori nainen, jolla ei ole kovinkaan paljon kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta, mikä hävettää minua. neitsyydenkin menetin melko myöhään. Lähiaikoina viestittelin kiinnostumismielessä yhden miehen kanssa muun, mikä ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Kerroin tästä ystävälleni, mutta liioittelin tarinaa. Liioittelin, koska pelkäsin mitä hän ajattelee minusta, jos kerron totuuden. En kehdannut myöntää mitä oikeasti tapahtui, sillä häpeän kokemattomuuttani. Nyt kuitenkin hävettää todella paljon. Haluaisin kertoa ystävälleni totuuden, mutta pelkään sitä miten hän reagoi sen kuullessaan. En haluaisin tietenkään jäädä kiinni valehtelusta, vaikka kyseessä ei olekaan mikään kovin suuri asia. Minulla on kuitenkin todella suuret omatunnontuskat asiasta. Olen vasta hiljattain tajunnut, ettei minun tarvitse esittää mitään ystävälleni.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot häpeän tunteistasi, joita koet kokemattomuudestasi vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tunnet omantunnontuskia siitä, että tämän häpeän vuoksi olet liioitellut ystävällesi tarinaa viestittelystäsi miehen kanssa. Tällä hetkellä olet ymmärtänyt, että sinun ei tarvitse esittää mitään ystävällesi.

Häpeä on suuri ja raskas, mutta kuitenkin hyvin luonnollinen ja tavallinen tunne. Me kaikki tunnemme häpeää jostakin. Myös ne ihmiset, jotka tuntuvat häpeämättömiltä. Hienoa, että olet motivoinut pohtimaan omaa häpeän tunnettasi ja sen tuomia vaikeuksia suhteessa muihin.

Työkokemukseni ja lukemieni tutkimusten valossa ei ole ollenkaan kummallista, että nuoret aikuiset ja vähän vanhemmatkin aikuiset ovat kokemattomia parisuhteessa ja seksielämässä. Et kerro ikääsi, mutta ilmeisesti vertaat itseäsi johonkin keskiarvoon tai ystäviesi kokemuksiin. Ajattelen, että ihminen on valmis parisuhteeseen silloin kun aika on hänelle oikea. Vaikka olisi valmis, ei sitä kiinnostavaa ja oikealta tuntuvaa ihmistä aina tule vastaan. Onneksi parisuhdetta ja seksielämää ehtii opetella missä iässä tahansa.

Lyhyestä kirjoituksestasi minulle tulee mieleen kysymyksiä. Mihin muihin asioihin liittyen tunnet häpeää? Mihin liität häpeän tunteesi, mistä ajattelet sen johtuvan? Jos olisit vastaanotollani, kysyisin sinulta lapsuudestasi, suhteestasi vanhempiin, vastakkaiseen sukupuoleen yleensä, ystäviisi ja ympäröivään maailmaan. Pikaohjeeksi suosittelen sinulle uskoutumista ystävällesi. Vaikka kynnys olisi iso, asian kertominen varmasti helpottaa sinua. Ystävät yleensä ymmärtävät ja antavat tukea. Jos haluat miettiä häpeän tunnettasi perinpohjaisesti, voisit varata ajan joltain ammattiauttajalta. Esimerkiksi opiskelu- tai työterveydenhuollosta esimerkiksi voisit saada apua tai ainakin vinkkejä oikean paikan löytämiseksi.

Tilanteen helpottumista ja hyvää jatkoa sinulle toivoen

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Kysyisin miten tulisi menetellä suhteeni kun minusta tuntuu,että toisen osapuolen tunteet kohtaani ovat hiipuneet?

VASTAUS: Kerrot viestissäsi, että sinusta tuntuu, että kumppanisi tunteet sinua kohtaan ovat hiipuneet. Jos ymmärsin viestisi oikein, niin muutos hänen suhtautumisessa sinuun/suhteeseenne alkoi jo yli kaksi vuotta sitten. Kerrot hänen sanoneen muutoksen syyksi työpaineet, mutta itse ajattelet, että kyse on mahdollisesti muustakin.

Olet todennäköisesti yrittänyt ottaa asiaa puheeksi hänen kanssaan, sillä se lienee ensimmäinen tapa selvittää asiaa. Yleensä paras tapa selvitellä parisuhteeseen liittyviä epävarmuuksia tai pettymyksiä on ottaa asia puheeksi mahdollisimman suoraan ja syyttämättä. Voit myös kertoa omia havaintojasi suhteestanne ja kuvata sitä, mitä ne sinussa herättävät. Tässäkin tapauksessa parasta on puhua rohkeasti omista epävarmuuksista sekä peloista ja mitä ne sinulle merkitsevät. Sanot, että suhteestanne eivät tiedä muut kuin kumppanisi lapsi ja ystävä. Se tuntuu kieltämättä erikoiselta sillä suhteenne on jatkunut jo useamman vuoden. On tärkeää miettiä omalta osaltaan millaisen parisuhteen haluaa ja mihin on valmis sopeutumaan. Yleensä ei ole hyvä pitkän aikaa sopeutua olosuhteisiin, jotka ovat toisen asettamia mutta jotka itsestä tuntuvat epätyydyttäviltä.

Lyhyen viestisi perusteella en lähde tässä arvailemaan mistä kaikesta on kysymys sillä taustalla voi olla mitä tahansa. Koska koet, että asiat välillänne eivät mielestäsi ole hyvin ja luottamus suhteeseenne sekä riittävä tunneyhteys väliltänne puuttuu, olisi varmaankin tärkeää odottamisen sijaa tarttua asiaan ja lähteä selvittämään asiaa. Kysytkin mihin asiasta voi ottaa yhteyttä. Koska en viestisi perusteella tiedä asuinpaikkaasi, niin yleisellä tasolla voisin sanoa, että monilla paikkakunnilla on Kirkon perheasian neuvottelukeskuksia, joihin voi hakeutua joko yksin tai puolison kanssa saamaan keskusteluapua parisuhteen tilanteisiin. Yhteystiedot löytyvät netistä. Asiakkaiden ei tarvitse kuulua kirkkoon. Tarjolla on myös yksityisiä, maksulisia pariterapiapalveluja, joita löytyy netistä tai esimerkiksi pariterapia.fi -sivuilta. Yksityiselle hakeutumisessa on tärkeää varmistaa, että kyseessä on Valviran hyväksymä virallisesti pätevä psykoterapeutti.

Toivotan sinulle hyvää alkavaa talvea!

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Minulla on ollut jo useamman vuoden ajan fyysinen suhde erääseen mieheen, johon olen kovasti ihastunut. Miehellä ei ole ollut koskaan pitkää parisuhdetta ja tämä tekee suhteen syventymisen hankalaksi, itselläni on myös takana pitkä 12-vuoden parisuhde, jossa oli henkistä väkivaltaa ja alistamista eli olen myös itse arka lähestymään tätä hieman ujoa ja estynyttä miestä. Eronnut olen kohta 5 vuotta sitten. Olen tavannut myös muita miehiä nyt sinkkuaikana, mutta tunteita minulla on vaan tätä ujoa miestä kohtaan eli koen, ettei kukaan muu kelpaa minulle. Toisaalta koen itse melko paljon riittämättömyyden tunteita suhteessa miehiin ja luulen, etten kelpaa kenellekään omana itsenäni. Vaikea suhde exän kanssa heikensi myös naisellista itsetuntoani.

Tässä on melkoinen vyyhti selvitettävänä, on todella harmillista, jos minua on nuorena johdateltu muistamaan jotain sellaista mikä ei olekaan totta. Tai toisaalta, jos tapahtumissa on perää, niin kyllähän ne kuuluu asiantuntevasti käsitellä. Sen myönnän, että suhteeni miehiin on aina ollut hankala, jännitän joitain miehiä ja parisuhteen muodostaminen on ollut minulle aina hankalaa, ehkä tämä johtuu siitä, kun lapsuudessani on ollut perheväkivaltaa ja isän alkoholismia. Teini-iässä jouduin hyväksikäytetyksi muutaman itseäni vanhemman pojan osalta, kun luulin, että saan rakkautta suostumalla erinäisiin tekoihin. Niin tai näin en haluaisi käydä sellaisessa terapiassa mistä voi olla jopa haittaa minulle. Tosiaan tällä hetkellä elän ihan normaalia elämää, käyn töissä ja opiskelen, minulla on ystäviä ja hyvät välit kotiini, ainoastaan sopiva kumppani puuttuu minkä koen melko isoksi harmiksi, kun en meinaa löytää sitä oikeaa.

Yöperhonen, 39

VASTAUS: Kiitos viestistäsi, jossa pohdit tärkeitä kysymyksiä sekä menneisyyteesi että nykyhetken ihmissuhteisiin liittyen. Lasken nykyhetken ihmissuhteisiin sekä parisuhteesi että suhteesi terapeuttiisi. Usein näet tapamme asettua näihin suhteisiin kertoo jotain keskeistä meistä itsestämme. Niissä toistuu usein jotain omaan taustaamme liittyvää ja sen olisi hyvä tulla näkyväksi ja käsitellyksi. Siksi olisi tärkeää, että terapiasuhteessa tulisi tarkasteltavaksi myös asiakkaan kokemus terapeutista ja terapiassa olemisesta.

Aivan ensimmäiseksi kehottaisinkin sinua ottamaan puheeksi nämä viestissäsi kertomasi ajatukset ja tunteet terapeuttisi kanssa. Olisi tärkeää, että kertoisit terapeutillesi mm. että koet hänen tapansa dominoivana ja että sinua jännittää mennä terapiaan ja huomaat tarkkailevasi itseäsi tavalla, jonka ajattelet olevan haitallista sinulle. Terapeuteilla on yleensä valmiuksia ottaa vastaan asiakkaiden kokemuksia terapiasuhteessa olemisesta sillä terapiasuhteen on todettu olevan keskeinen terapian tuloksellisuuteen vaikuttava asia. Mikäli jostain syystä olisi niin, että näiden asioiden esille ottaminen terapeutin kanssa ei tuo terapiaan tarvittavaa muutosta, kehottaisin sinua ottamaan nämä ajatuksesi puheeksi esimerkiksi terapialausunnon kirjoittaneen lääkärin kanssa, mikäli kyseessä on Kela-terapia. Paras vaihtoehto kuitenkin on, että rohkaistut puhumaan suoraan terapeutille, sillä juuri tämä arkuus oman itsesi esille tuomisessa tulee nyt näkyville suhteessa terapeuttiisi. Kun puhut siitä, puhut jostain sinulle keskeisestä teemasta.

Mainitsemasi mahdollinen hyväksikäyttö on niin iso teema, että en tässä halua ottaa siihen kantaa. Yleisellä tasolla voisin sanoa, että sen sijaan, että keskittyisimme pohtimaan mitä tapahtui ja tapahtuiko jotain, pysähtyisimme miettimään sitä, miten esim. kokemani turvattomuus (mm. alkoholismi, lapsuudessa koettu väkivalta, aiempi turvaton parisuhde) näkyvät nykyisyydessä esimerkiksi kyvyssäsi asettua parisuhteeseen. Mihin asioihin huomaat reagoivasi ja miten? Mikä on taustalla oleva pelko/pelot, jotka nousevat. Osaat selvästi joitain noista peloista nimetä, mm. ”en koskaan kelpaa kenellekään omana itsenäni”.

Samalla tavalla kuten suhteessa terapeuttiin, kehottaisin sinua ottamaan asioita puheeksi myös tapailemasi miehen kanssa, siitä huolimatta, että se tuntuu vaikealta. Kerro omia ajatuksiasi ja kysy mitä ne hänessä herättävät. Jos se tuntuu liian vaikealta, niin mieti mitä pelkäät tapahtuvan jos niin tekisit. Pelkäätkö hänen reaktiotaan? Pelkäätkö, menettäväsi hänet? Pelkäätkö omaa reagoimistasi tai paljastumista?
Kuulostaa hyvältä, että elämäsi muut perusteet ovat kunnossa. Kuulostaa myös siltä, että osaat pohtia itseäsi ja miettiä asioiden välisiä yhteyksiä ja merkityksiä. Jos olemme joutuneet kokemaan turvattomuutta taustassamme, erityisesti niiden ihmisten taholta, joiden olisi pitänyt pystyä antamaan meille turvaa, se näkyy yleensä väistämättä siinä, minkälaisia parisuhteita valitsemme ja elämme. Terapiasuhde on parhaimmillaan ihmissuhde, jossa voisimme turvallisissa puitteissa tuoda esiin pelkojamme ja epävarmuuksiamme ja siten vähitellen saada kokemuksen kelpaamisesta ja turvasta. Tämä antaa mahdollisuuden sille, että pystymme uudella tavalla asettumaan myös muihin läheisiin ihmissuhteisiin ja löytämään myös sen meille oikeasti sopivan kumppanin.

Toivotan Sinulle rohkeutta ja kaikkea hyvää!

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Poikaystävä jätti puhelimitse ollessaan muualla ja miettiessään suhdettamme tai itseään. Viikko ennen sitä hän oli ollut kavereiden kanssa juomassa eikä tullut yöksi kotiin. Heti sen jälkeen oli käyttäytynyt etäisesti. Erojen syiksi mainitsi tunteiden kuolemisen ja masennukseni...Vietin koko kesäni muualla töiden takia ja noin kolmen viikon kuluttua erosta eksä alkoi seurustella samalla luokalla olevan tytön kanssa, jonka tiesin olleen ihastunut häneen. Se näkyi esimerkiksi siitä, että tyttöä inhotti jos minä olin mukana ja hän käyttäytyi kuin minua ei olisi ollutkaan... Täydellisen eroamisen epiti lykkääntyä, koska eksän oli jäätävä kaupunkiin ja käytti hyödykseen sitä, että minulla oli töitä muualla eli minulla ei ollut vielä käyttöä asunnolle. Annoin luvan asua yhteisellä asunnolla vielä siihen asti kunnes löytäisi oman ja oikeasti huolehtisi asunnosta. Jouduin olemaan tekemisissä siis erosta huolimatta, joka oli tuskaista minulle.Hän myös ilmaisi viettävänsä öitä tämän uuden tyttöystävän luona, joten minulle olisi ollut mieluisampaa että olisi häipynyt väliaikaisesti sinne. Asuntoon tai minun nykyiseen asuntooni ei toivottavasti tyttöä tuonut, myös kielsin hyvästä syystä (minun sänkyni ja kalusteet, suurin osa tavaroista asunnolla minun ja muutenkin minun kotini).

Kun lopulta pääsin palaamaan asunto oli sotkuisessa kunnossa. Tiskiallas oli täynnä likaisia astioita kuten tiskipöytäkin ja muutenkin kaikki sekaisin. Kärpäsiä lenteli tiskialtaan yllä tai joitain sellaisia. Että ällötti! Eksä ilmoitti ettei ehtinyt siivota (johon mielestäni hänellä olisi ollut aikaa koska työt olivat loppuneet ja olisi aloittanut asioden hoitamisen ajoissa!) mutta ajattelen kyseessä olleen laiskuus tai jokin muu. Hän lähti tyttöystävälleen kun palasin. Hän haki loput tavarat vähän aikaa sitten ollessani muualla (oli sovittu juttu) ja ei tarvitse olla tekemisissä enää. Silti inhottaa miten tämä tapahtui... Käyn nyt psykiatrian vastaanotolla masennukseni takia ja yritän selvitä siitä yksin, en myöskään halua parisuhdettakaan tai tunne tarvitsevani sitä, vaikka tunteita eksääni kohtaan on. Haluaisin niistä eroon! Emme näe enää onneksi ja välttelen aikoja, jolloin näkisin hänet kaupassa yhtä aikaa. Kaverini kuitenkin muistuttaa välillä, että yhteisen kummilapsen takia se on mahdollista.. Ehdimme asua yhdessä melkein vuoden, muuten kokonaisuudessaan suhdetta yhteensä kolme vuotta. Riitelimme harvoin ja arki sujui, kunnes eksä kiinnostui enemmän bilettämisestä ja juomisesta kavereidensa kanssa. Itse en välitä sellaista puuhasta. Ei yksinkertaisesti kiinnosta. Välillä ei haitannut, mutta eksä tuli vain yhden ainoan kerran sovittuun aikaan kotiin, Muut venyivät ja venyivät, ja alkoi tapahtua arkenakin kun minulla oli koulua, vaikka oli luvannut ettei arkisin tekisisi sitä. Hermostuin sen vuoksi, että hänellä tapahtuisi jotain, en pelännyt pettämistä, vaikka ironisesti se saattoikin juuri tapahtua... Hän muutenkin on mielestäni muuttunut siitä herttaisesta ihmisestä jotenkin kylmäksi ja itsekkääksi. Olemme molemmat parikymppisiä ja muutimme molemmat yhteen vanhempien luota saatuamme toiselta paikkakunnalta opiskelupaikat.

Olen nyt muuttanut asunnon itseni näköiseksi ja opetellut kokkailemaan kaikenlaista enemmän heti kun eksä lähti lopullisesti tavaroineen ja osittain suntuu hyvältä, että saa elää yksin ja itsensä näköistä elämää kun siihen on suotu mahdollisuus. Olenhan vielä nuori. Inhottaa vain, että eksä käytännössä lopulta luovutti ja alkoi tuon tytön kanssa, joka selkeästi varsinkin illanvietoissa lähenteli. Hän jopa teki niin minun nähteni kerran eli oikein kiehnäsi eksässäni ja kaikkea, en viitsinyt hermostua tai sanoa mitään. Myöhemmin kahden kesken eksälleni hienotunteisesti totesin että olin hieman mustasukkainen, mutta puolustukseksi eksä sanoi että se tyttö tekee sitä kaikille.... En oikein usko. Minusta tuntuu vieläkin kamalalta vaikka aikaa on kulunut melkein neljä kuukautta. Tämä uusi suhde hänellä vain inhottaa tai se että olin ollut oikeassa tytön aikeista tai tunteista kokoajan, joita eksäni vähätteli. "Se on vaa mun kaveri, ei meil mitää ole tai edes tuliskaa", hän sanoi. Kai tämä ero oli hyvä asia? Olihan tuo tapa miten ero hoitui vääränlainen tai minua kohtaan aika epäreilusti hoidettu? Olisiko tuolla jossain minulle parempi mies, joka ei pettäisi minun luottamustani uudestaan ja uudestaan? TOivon, että uskaltaisin joskus rakastua taas ja löytää sen minulle sopivan ihmisen. Luokkani on melko naisvaltainen ja luokan ainoat miehet ovat kyllä kivoja, mutta varattuja enkä lähde sellaiseen että väkisin yrittäisin varattua kuten tämä tyttö teki selvästi, vaikka luulin olevan edes jonkinlaista ymmärrystä moraalista. En voisi antaa itselleni anteeksi, jos pilaisin jonkun parisuhteen tai pahentaisin sen mahdollisia ongelmia tai kriisiä astumalla kuvaan. Haluan kunnioittaa muiden ihmisten parisuhteita, vaikka olenkin nyt yksin ja välillä kateellinen.

EkanSuhteenKokenut, 22

VASTAUS: Kerrot viestissäsi neljä kuukautta sitten päättyneestä ensimmäisestä avoliitostasi. Poikaystäväsi jätti sinut, sanot osuvasti ”miettiessään suhdetta tai itseään”. Hyvin monien erojen pohjimmaisena syynä on näet ihmisen tarve etsiä itseään. Kun olemme epämääräisesti eksyksissä itsemme kanssa, epätietoisia siitä keitä olemme ja mitä pohjimmiltaan haluamme, se heijastuu usein myös parisuhteisiimme. Tällaisissa tilanteissa ihminen kokee joskus tarvetta irtaantua sen hetkisestä suhteesta. Joskus tällaiset erot auttavat ihmistä löytämään itseään ja siten vievät eteenpäin. Kerrot teidän molempien muuttaneen yhteen vanhempienne luota. Olette siis samanaikaisesti itsenäistyneet ja opetelleet ensimmäistä kertaa yhteistä elämää toisen kanssa. Jotkut nuoruuden suhteet jatkuvat, mutta tavallisempaa on, että kun ihmiset ovat vielä keskeneräisiä itsensä kanssa, niin ne päättyvät.

Eroaminen, erityisesti jätetyksi tuleminen on raskasta. Ja erityisen raskasta on nähdä toisen muuttuvan torjuvaksi, välinpitämättömäksi tai kylmäksi ja itsekkääksi, kuten sinäkin kuvaat avomiehesi muutosta. Tällainen käyttäytymisen muutos on kuitenkin hyvin tavallista tilanteessa, jossa toinen osapuoli on irrottautumassa suhteesta. Parisuhteet, ne päättyneetkin, opettavat kuitenkin meille paljon itsestämme ja parisuhteista ylipäätään. Kun ihminen on riittävästi toipunut, hän on parhaimmillaan taas vähän valmiimpi uuteen suhteeseen.

On ymmärrettävää, että olet järkyttynyt siitä miten suhteenne päättyi. On hyvä, että saat tarvitsemaasi tukea. Kuulostaa hyvältä, että järjestät vähitellen kotiasi ja elämääsi itsesi näköiseksi. Kun vähitellen vahvistut, on enemmän kuin todennäköistä, että löydät itsellesi uuden suhteen ja toivottavasti tämä ihminen on sinulle sopivampi. Joka tapauksessa, mitä paremmin opit tuntemaan itseäsi ja mitä paremmin olet käsitellyt päättyneen suhteesi, sitä suuremmat mahdollisuudet on onnistua uudessa suhteessa.

Toivotan sinulle kaikkea hyvää nyt ja tulevaisuudessa!

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen vasta 17-vuotias, mutta olen seurustellut nyt lähes kaksi vuotta 21-vuotiaan miehen kanssa. Asumme kaukana toisistamme enkä voi aina tietää mitä toisessa päässä tapahtuu. Nyt hiljattain kuulin, että (ex?)poikaystäväni on pettänyt minua naapurinsa kanssa lähes meidän suhteemme alusta tähän päivään asti. Hän yritti aina saada minut kuulostamaan syylliseltä ja osoitteli sormella minua, että minuun ei voi luottaa. Vaikka todellisuudessa minä en ole ikinä pettänyt ketään ja hän itse teki selkäni takana kaikkea. Hän ei ole ilmeisesti tehnyt vastaavaa aiemmissa suhteissaan vaan on itse tullut petetyksi. En osannut edes kuvitella mitään tälläistä tapahtuvan. Hän yritti vakuuttaa minua siitä, että on hyvin pahoillaan ja rakastaa minua.

Miten tälläisessä tilanteessa pitäisi toimia? Tunnen oloni erittäin loukatuksi ja huijatuksi. Hän pyytää uutta mahdollisuutta, mutta kuinka pystyn ikinä antamaan anteeksi mitään tälläistä? Hän on pettänyt minua saman ihmisen kanssa ja niin monta kertaa, ettei pysy enää laskuissa.

Toivoton

VASTAUS: Nimimerkkisi kuulostaa siltä, että kaikki toivo on jo mennyt, mutta jospa jonkin toivon pilkahduksen vielä löydät. Uskon ja toivon niin. Ensin luin postistasi sen, että olet nuori ja niin on miesystäväsikin. Olette seurustelleet lähes kaksi vuotta. Ei ihme, että tunteet ovat raastavia, kun toinen pettää. Tuo pitkä välimatka on varmaankin yksi asia, joka vaikuttaa teidän suhteeseenne. Joskus välimatka auttaa näkemään asioita tarkemmin ja joskus se saa taas kaipaamaan toista kovasti. Nyt välimatka liittyy myös siihen miten asioista selvittelette ja miten voit toimia, kun olet saanut tietää, että siellä kaukana kumppanillasi on joku toinen.

Nuo loukatuksi ja huijatuksi tulemisen tunteet ovat varmaankin melkein aina kuvioissa mukana, kun toinen ei olekaan ollut luotettava ja rehellinen. Saat ollakin loukkaantunut ja tärkeää onkin, että tutkistelet tunteita, joita sinussa liikkuu. Ne eivät ole vääriä tai pahoja, vaan kertovat sinulle viestejä siitä, että nyt on näiden ajatusten aika ja mietit seuraavia askeleita.

Kysyt suoraan miten pitäisi toimia. Vaihtoehtoja on ainakin kaksi. Voit ryhtyä selvittämään tilannetta ja yrittää pelastaa teidän suhde tai sitten lähdet kulkemaan kohti eroa. Toinen valinta liittyy siihen, että haluatko selvittää ja käydä läpi asioita miesystäväsi kanssa, olipa lopputulos mikä tahansa? Kukaan muu ei voi antaa yhtä oikeaa vastausta näihin kysymyksiin.

Olet ilmeisesti jostakin saanut varmuuden ja tiedon siitä mitä ”toisessa päässä” on tapahtunut. Miten mies kertoi tästä kaikesta? Tuntuiko, että hän yrittää selvittää asioita vai vähätteleekö ja selitteleekö hän asioita. Aika usein pettäjälle on vaikeaa myöntää omaa syyllisyyttään. Se on inhimillistäkin. Useimmille meistä on aika vaikeaa myöntää, että on itse mokannut. Silti tästä kaikesta pitää päästä puhumaan, jos haluat asiaa selvittää.

Tuo on tietysti kohtuutonta, että hän syyttää sinua pettämisestä ja yrittää saada sinut näyttämään syylliseltä. Sekin on vanha konsti, jota moni muukin on yrittänyt. Siihen voit heti sanoa, että sinua syyttämällä tästä ei ainakaan voi kovin hyvin yhteiseen jatkoon selvitä.

Jos haluat yrittää selvittää tilannetta, tarvitsen jonkinlaisen kokonaiskuvan siitä mitä on tapahtunut. Aivan kaikkea ei tarvitse yrittää selvittää. Kumppanisi on jo ollut pahoillaan ja ehkä pyytänyt anteeksikin. Sekin on tärkeää ja auttaa teitä molempia, varsinkin jos anteeksipyyntö tuntuu aidolta. Silti usein mietin, että jos toista loukkaa syvästi, niin ei kukaan toinen voi sivusta vaatia, että heti pitää antaa anteeksi ja jatkaa niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Nuoressa suhteessa tämä on vakavan pysähdyksen paikka. Jatkaa voi vain silloin jos molemmat pysähtyvät nyt ja pääsette puhumaan kaikesta tärkeästä suhteessanne. Näitä läpikäydessä pitäisi sitten tulla sellainen olo, että jollakin tavalla taas katsotte samaan suuntaan. Jos kaikki tämä tapahtuu, niin luottamus voi lähteä rakentumaan uudelleen. Luulen, että pääset selville siitä, mitä voit ja haluat tehdä, nyt kun olet ryhtynyt asiaa selvittämään.

Toivoa alkutalveen!
perheneuvoja Markku