KYSYMYS: Minulla on ollut jo useamman vuoden ajan fyysinen suhde erääseen mieheen, johon olen kovasti ihastunut. Miehellä ei ole ollut koskaan pitkää parisuhdetta ja tämä tekee suhteen syventymisen hankalaksi, itselläni on myös takana pitkä 12-vuoden parisuhde, jossa oli henkistä väkivaltaa ja alistamista eli olen myös itse arka lähestymään tätä hieman ujoa ja estynyttä miestä. Eronnut olen kohta 5 vuotta sitten. Olen tavannut myös muita miehiä nyt sinkkuaikana, mutta tunteita minulla on vaan tätä ujoa miestä kohtaan eli koen, ettei kukaan muu kelpaa minulle. Toisaalta koen itse melko paljon riittämättömyyden tunteita suhteessa miehiin ja luulen, etten kelpaa kenellekään omana itsenäni. Vaikea suhde exän kanssa heikensi myös naisellista itsetuntoani.
Taustalla on myös hankala isäsuhde lapsuudessa/nuoruudessa, tosin tällä hetkellä koen, että välit isääni ovat melko hyvät. Lisäksi olen käynyt yli 2 vuotta terapiassa, jossa terapeutin kanssa käsitellään pääasiassa lapsuuttani ja isäsuhdettani. Olen mm. sanonut terapeutille, että mielestäni myös hankala parisuhteeni pitäisi käsitellä, tähän terapeutti sanoo, että on tärkeämpää selvittää lapsuuteni asiat eli miksi olen ajautunut hankalaan parisuhteeseen toki parisuhdettani on ohimennen käsitelty, muttei yhtään syvemmin. Terapeuttini on hyvin dominoiva ja toisinaan jopa jännitän terapeutille menoa ja joskus tuntuu, että esim. tarkkailen itseäni haitallisella tavalla enemmän kuin aiemmin.
Terapiassa käsitellään myös mahdollista lapsuudessani tapahtunutta hyväksikäyttöepäilyä isäni taholta ja tästäkin asiasta terapeutilla on hyvin vankka näkemys, että olen joutunut hyväksikäytön kohteeksi lapsena, hän ei juurikaan anna tilaa muille vaihtoehdoille vaikkapa valemuistoteorialle. Itse muistin nämä mahdolliset hyväksikäytöt parikymppisenä aleksander-tekniikan tunnilla, jotka saivat alkunsa siitä, kun kysyin ohjaajalta, että mahtaako minua olla lapsena käytetty hyväksi ja vasta tämän kysymyksen jälkeen aloin "muistaa" näitä tilanteita lapsuudesta. Aleksander-ohjaaja lähti täysin mukaan näihin "muistoihini", mielestäni hänen olisi kuulunut ohjata minut terapeutin puheille jo tuolloin, eikä tavallaan puoskaroida noin vakavalla asialla.
Tässä on melkoinen vyyhti selvitettävänä, on todella harmillista, jos minua on nuorena johdateltu muistamaan jotain sellaista mikä ei olekaan totta. Tai toisaalta, jos tapahtumissa on perää, niin kyllähän ne kuuluu asiantuntevasti käsitellä. Sen myönnän, että suhteeni miehiin on aina ollut hankala, jännitän joitain miehiä ja parisuhteen muodostaminen on ollut minulle aina hankalaa, ehkä tämä johtuu siitä, kun lapsuudessani on ollut perheväkivaltaa ja isän alkoholismia. Teini-iässä jouduin hyväksikäytetyksi muutaman itseäni vanhemman pojan osalta, kun luulin, että saan rakkautta suostumalla erinäisiin tekoihin. Niin tai näin en haluaisi käydä sellaisessa terapiassa mistä voi olla jopa haittaa minulle. Tosiaan tällä hetkellä elän ihan normaalia elämää, käyn töissä ja opiskelen, minulla on ystäviä ja hyvät välit kotiini, ainoastaan sopiva kumppani puuttuu minkä koen melko isoksi harmiksi, kun en meinaa löytää sitä oikeaa.
Yöperhonen, 39
VASTAUS: Kiitos viestistäsi, jossa pohdit tärkeitä kysymyksiä sekä menneisyyteesi että nykyhetken ihmissuhteisiin liittyen. Lasken nykyhetken ihmissuhteisiin sekä parisuhteesi että suhteesi terapeuttiisi. Usein näet tapamme asettua näihin suhteisiin kertoo jotain keskeistä meistä itsestämme. Niissä toistuu usein jotain omaan taustaamme liittyvää ja sen olisi hyvä tulla näkyväksi ja käsitellyksi. Siksi olisi tärkeää, että terapiasuhteessa tulisi tarkasteltavaksi myös asiakkaan kokemus terapeutista ja terapiassa olemisesta.
Aivan ensimmäiseksi kehottaisinkin sinua ottamaan puheeksi nämä viestissäsi kertomasi ajatukset ja tunteet terapeuttisi kanssa. Olisi tärkeää, että kertoisit terapeutillesi mm. että koet hänen tapansa dominoivana ja että sinua jännittää mennä terapiaan ja huomaat tarkkailevasi itseäsi tavalla, jonka ajattelet olevan haitallista sinulle. Terapeuteilla on yleensä valmiuksia ottaa vastaan asiakkaiden kokemuksia terapiasuhteessa olemisesta sillä terapiasuhteen on todettu olevan keskeinen terapian tuloksellisuuteen vaikuttava asia. Mikäli jostain syystä olisi niin, että näiden asioiden esille ottaminen terapeutin kanssa ei tuo terapiaan tarvittavaa muutosta, kehottaisin sinua ottamaan nämä ajatuksesi puheeksi esimerkiksi terapialausunnon kirjoittaneen lääkärin kanssa, mikäli kyseessä on Kela-terapia. Paras vaihtoehto kuitenkin on, että rohkaistut puhumaan suoraan terapeutille, sillä juuri tämä arkuus oman itsesi esille tuomisessa tulee nyt näkyville suhteessa terapeuttiisi. Kun puhut siitä, puhut jostain sinulle keskeisestä teemasta.
Mainitsemasi mahdollinen hyväksikäyttö on niin iso teema, että en tässä halua ottaa siihen kantaa. Yleisellä tasolla voisin sanoa, että sen sijaan, että keskittyisimme pohtimaan mitä tapahtui ja tapahtuiko jotain, pysähtyisimme miettimään sitä, miten esim. kokemani turvattomuus (mm. alkoholismi, lapsuudessa koettu väkivalta, aiempi turvaton parisuhde) näkyvät nykyisyydessä esimerkiksi kyvyssäsi asettua parisuhteeseen. Mihin asioihin huomaat reagoivasi ja miten? Mikä on taustalla oleva pelko/pelot, jotka nousevat. Osaat selvästi joitain noista peloista nimetä, mm. ”en koskaan kelpaa kenellekään omana itsenäni”.
Samalla tavalla kuten suhteessa terapeuttiin, kehottaisin sinua ottamaan asioita puheeksi myös tapailemasi miehen kanssa, siitä huolimatta, että se tuntuu vaikealta. Kerro omia ajatuksiasi ja kysy mitä ne hänessä herättävät. Jos se tuntuu liian vaikealta, niin mieti mitä pelkäät tapahtuvan jos niin tekisit. Pelkäätkö hänen reaktiotaan? Pelkäätkö, menettäväsi hänet? Pelkäätkö omaa reagoimistasi tai paljastumista?
Kuulostaa hyvältä, että elämäsi muut perusteet ovat kunnossa. Kuulostaa myös siltä, että osaat pohtia itseäsi ja miettiä asioiden välisiä yhteyksiä ja merkityksiä. Jos olemme joutuneet kokemaan turvattomuutta taustassamme, erityisesti niiden ihmisten taholta, joiden olisi pitänyt pystyä antamaan meille turvaa, se näkyy yleensä väistämättä siinä, minkälaisia parisuhteita valitsemme ja elämme. Terapiasuhde on parhaimmillaan ihmissuhde, jossa voisimme turvallisissa puitteissa tuoda esiin pelkojamme ja epävarmuuksiamme ja siten vähitellen saada kokemuksen kelpaamisesta ja turvasta. Tämä antaa mahdollisuuden sille, että pystymme uudella tavalla asettumaan myös muihin läheisiin ihmissuhteisiin ja löytämään myös sen meille oikeasti sopivan kumppanin.
Toivotan Sinulle rohkeutta ja kaikkea hyvää!
perheneuvoja Helena
2 kommenttia
Mitä paskaa
14.11.2016 22:29
Hyväksikäyttö/raiskaus ymym.
Vastaa kommenttiinUhrit yleensä kokevat tuplatrauman, itse teon ja sen jälkeen lähimmäisten, ammattilaisten ym muiden ihmisten reaktion. Itse hyväksikäytön koenneena sekä muutenkin voin samaistua kirjoittajaan, odotin oikein miten "ammattilainen" vastaa kun sitä siltä kysytään. "En ota siihen kantaa" sama kuin muut sanoo et "oletko varma" "en pysty auttamaan" tai "ei puhuta noin surullisesta"
Vastaa kommenttiin
Mies33vv
16.11.2016 12:32
Kokemukseni mukaan lapsena hyväksikäytetyn ja turvattoman lapsuuden kokeneen kanssa seurustellessa tulee usein vastaan vaikea tuplarooli. Toisaalta pitäisi olla ymmärtäjä ja monelle lankeaa eräänlainen suojelijanrooli (jota ei kannata ottaa itselleen), toisaalta toisen usein lapsuudesta kumpuavaa huonoa käytöstä ei pitäisi sietää ja laittaa selkeitä rajoja.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin