Suhdeklinikka

Mieheni palasi juuri yhdeltä lukuisista työmatkoistaan. Hän lähti sinne ilman vihkisormustamme ja hänen palattuaan sain myös kuulla siellä olleen hänen yhden naispuolisen kollegansa, jonka kanssa hän

tekeväni loppuelämäni lupauksen. En siis haluaisi ihan helpolla luovuttaa.
Nainen, 33

Hei!

Huomaan, että minun on vaikea saada kirjeesi perusteella kokonaiskuvaa miehesi ja Sinun suhteesta. Mieleeni nousee monia kysymyksiä: Millaiset "säännöt" olette suhteeseenne luoneet? Mitä saa tehdä mitä ei? Millaiset suhteet muihin ihmisiin ovat kummankin mielestä ok? Oletteko käyneet asiasta rehellistä keskustelua? Onko teillä yhteinen näkemys siitä, millaista on "henkinen uskottomuus"?

Kerrot miehesi työhön liittyvän matkustelua.

Oletko alusta saakka "joutunut" epäilemään, mitä hän matkoillaan oikeastaan puuhaa? Vai ovatko epäilyksesi heränneet vasta viime aikoina? Mikä ne alun alkaen herätti? Tavallaanhan me ei koskaan voida olla toisistamme täysin varmoja, mutta jatkuva epäileminenkin on raskasta. Jos haluaa säilyttää mielenrauhansa, on kai vain päätettävä luottaa, kunnes toisin todistetaan...

Onko miehelläsi ollut alusta saakka tapana jättää vihkisormuksensa kotiin lähtiessään? Jättääkö hän sen näkyville vai piiloon? Kertooko se Sinulle jotain? Entä oletko Sinä suhteenne alusta saakka tutkinut hänen kännykkäänsä? Kirjoitat olevan uutta, että hän hävittää puhelutietoja. Kännykästäkö löytyivät myös matkalla otetut valokuvat?

Valehteleeko miehesi Sinulle vai jättääkö "vain" asioita kertomatta? Sanot nasevasti, että mielestäsi hänen tehtävänsä on olla rehellinen (ja silläkin tavalla kantaa vastuunsa tekemisistään), jonka jälkeen Sinun tehtäväsi on miettiä, mitä kuulemasi Sinulle merkitsee ja miten siihen haluat suhtautua. Totuus saattaa ajaa suhteenne kriisiin, mutta kriisi voi myös olla tervehdyttävä asia ja auttaa uuteen alkuun.

Itse ajattelen, että puolisoilla saa olla myös omaa elämää, mutta sellaista ei kannata mennä tekemään, mistä ei voisi toiselle kertoa. Mitä ajattelet miehesi kaipaavan mahdollisista uusista suhteista? Seksiäkö vai läheistä henkistä yhteyttä toiseen ihmiseen? Niitä kumpaakin kertomasi mukaan puuttuu tällä hetkellä teidän keskinäisestä suhteestanne. Todennäköisesti niitä on joskus aikaisemmin kuitenkin ollut. Te voitte myös löytää ne uudelleen, jos niitä yhdessä tuumin lähdette etsimään.

Voitte vaikka yhdessä vastailla yllä oleviin kysymyksiin. Mutta lisäksi suosittelen teille lämpimästi parterapiaa. Jos miehesi ei edelleenkään ole kiinnostunut, lähde liikkeelle yksin.

Voimia Sinulle toivoo,
perheneuvoja Pirjo

Hei,

Koko ajan toivon, että suhteemme jatkuu, mutta kun minun olisi aika tehdä asialle jotakin, ahdistun ja pelästyn ja tunnen, etten pysty ottamaan vastuuta itsestäni, saati sitten toisesta ihmisestä. Koko ajan kuitenkin myös näen meidät tekemässä yhdessä asioita, jakamassa elämämme ja rakastavamme toisiamme. Miksi en uskalla tarttua tähän mielikuvaan, vaan juoksen peloissani karkuun?
Nainen, 24

Hei ja kiitos viestistäsi!

Kuullostaa siltä, että kamppailet varsin ristiriitaisten ajatusten ja tunteiden kanssa tällä hetkellä. Olet seurustellut tyttöystäväsi kanssa noin puolitoista vuotta, mutta tällä hetkellä olette eronneet. Jäin miettimään, oliko eropäätöksenne yhteinen? Kirjeestäsi syntyy vaikutelma, että haet syytä vaikeuksiinne pitkälti itsestäsi vaikka toteatkin, että kai (parisuhde)ongelmiin tarvitaan aina kaksi. Olette käyneet yhdessä pariterapiassa pohtimassa tilannetta - se kuullostaa minusta hyvältä. Kirjoitit, että tällä hetkellä kaipaat kuitenkin enemmän yksilöterapiaa ja Sinulla onkin nyt säännöllinen yksilökontakti perheneuvonnassa. Rohkaisen Sinua antamaan nyt itsellesi aikaa ja olemaan itsellesi armollinen!

Kuvasit, että menneisyyssäsi koetut vaikeat ja käsittelemättömät asiat ovat nyt nousseet pintaan ja viime keväästä asti olet ollut negatiivisempi kuin koskaan. Kesäinen sairastamisesi ja syksyinen työhönpaluusi kuormittivat Sinua entisestään ja aloit etsiä vikoja parisuhteestasi. Kuullostaa hyvältä, että tiedostat nyt tämän. Tilanteesi huipentui joitakin viikkoja sitten loppuunpalamiseesi. Kuvaat mielialan vaihteluita, ahdistuneisuutta, päättämättömyyttä, pelkoja, syyllisyyttä, ym. vaikeita tunteita, jotka vaikuttavat muodostaneen noidankehämäisen tilanteen. Nyt olisi tärkeää pysähtyä näiden vaikeiden tunteiden äärelle ja rauhoittaa tilanne. Kiirettä ei ole.

Kerrot, että Sinulla antaa voimaa kaikki hyvät ja kauniit muistot seurusteluajaltanne. Pidä niistä kiinni ja vaali niitä - kukaan ei voi ottaa niitä pois! Toivot, että suhteenne jatkuu, mutta et koe olevasi tällä hetkellä olevasi siihen valmis. Kuuntele tätä tunnetta ja kerro se Hänelle. Voisitko luottaa siihen, että elämä kantaa? Hiljaa hyvä tulee...

Lämpimin ajatuksin,
perheneuvoja Kaisa

Olen eronnut pitkästä avioliitosta. Lähes 20 vuotta liittoa kesti, kunnes vaimo ilmoitti muuttavansa pois, joten erosimme. Eromme jälkeen seurustelin 36-vuotiaan naisen kanssa. Alku meni hyvin, olin ihastunut, ehkä jopa rakastunut. Puolen vuoden seurustelun jälkeen riitelimme paljon. Paljon ei oikeasti ole paljon, mutta paljon verrattaen ex-vaimon kanssa riitelyihin. Lopetimme seurustelun 7-9 kuukauden yhdessäolon jälkeen. Erosimme välissä ja aloimme uudestaa seurustelemaan, mutta nykyisin olemme vain ystäviä. Joskus chattailemme.

Minua askarruttaa se, että en koe olevani rakastunut (vieläkään). Tuskinpa löydän ihanampaa, mukavempaa, huumoritajuisempaa naista kuin hän on. Kannattaako/pitääkö minun jatkaa suhdetta ja odottaa rakastumista (onko se tunne edes tarpeellista?), vai pitääkö vaan haluta rakastaa ilman tunnetta (joka voi sekin mennä kyllä ohi, kun aika kuluu)?
Mies, 43

Hei,

Sinulla on kokemus pitkästä avioliitosta. Oliko siinä rakkautta? Ilmeisesti oli. Kysymyksestäsi saa sen käsityksen, että vaimosi halusi erota, tai ainakin muuttaa erilleen. Entä sinä? Mitä sinä halusit?

Eron jälkeen pystyit joka tapauksessa uuteen suhteeseen, olit ihastunut, jopa rakastunut. Mutta se oli erilaista kuin pitkässä avioliitossasi. Riidatkin olivat erilaisia. Voi olla, että tuo päättynyt seurustelusuhde oli kuitenkin sinulle tärkeä erosta toipumisenkin kannalta, vaikka se sitten päättyikin. Sait ainakin ystävän!

Sitten tämä nykyinen suhde. Sehän kuulostaa oikein hyvältä: teillä menee hyvin, hän on ihana ja herttainen, mukava ja huumorintajuinen. Sinä haluat olla hänelle luotettava ja uskollinen. Lisäksi teillä on vielä yhteistä arvopohjaa; usko Jumalaan. Kaikki tuntuisi olevan hyvin, jopa erinomaisesti.

Kuitenkin sinua askarruttaa, että et koe olevasi rakastunut. Mihin vertaat tätä tunnetta? Siihen mitä sinulla oli ex-vaimosi kanssa vai tähän edelliseen suhteeseesi? Silloin olit ihastunut, "ehkä jopa rakastunut". Joskus, usein - tai itse asiassa aina - on vaikeaa aloittaa uutta suhdetta noin pitkän avioliiton jälkeen kuin teillä oli. Ero ei ole vain sitä, että muuttaa pois, tai sitä että siitä on virallinen päätös. Tunnetason eroaminen vie aikansa. En tiedä missä vaiheessa olet tässä prosessissa.

Mietit nyt: "pitääkö jatkaa... pitääkö haluta rakastaa...". Ei pidä eikä tarvitse. Mitä on rakastuminen ja mitä on rakkaus? Suhde voi olla hyvä ja siinä voi olla paljon rakkautta, vaikka se ei alkaisikaan voimakkaasta rakastumisen tunteesta. Rakkaus on paljon enemmän kuin tunne: se on välittämistä, joka ilmenee arkisina tekoina. Se ilmenee sitoutumisena: haluaa olla toiselle luotettava ja uskollinen. Aivan niin kuin kirjoitit. Eikö se ole rakkautta parhaimmillaan? Tai se tunne, että ei ole ihanampaa naista kuin hän.

Tärkeintä nyt olisi, että kysyisit itseltäsi: mitä minä haluan. Mitään pakkoa tai velvollisuutta ei ole. Jos päätät jatkaa, se on vapaaehtoinen valintasi. Mieti mikä on sinulle tärkeää. Jos tärkeää on voimakas rakastumisen tunne, niin silloin tuskin kannattaa jatkaa tätä suhdetta, missä sitä ei ole. Jos tärkeää on se, mitä teillä on, niin miksi heittäisit sen pois.
Perheneuvoja Heikki

Yritämme lapseni isän kanssa parisuhdetta. Olen hirveän epävarma itsestäni lapsen isän taustoista johtuen. Ennen lapsemme syntymää poikaystäväni oli menevää sorttia ja ns. pelimies. Hän itse kertoi minulle pettäneensä entisiä kumppaneita. Mietinkin tässä, että voiko pettäjä muuttua?

Pelottaa, että joudun itsekin petetyksi.

Nainen, 21

Kiitos että kerrot tilanteestasi ja peloistasi. Olet tullut äidiksi nuorella iällä, ja tunnet vastuuta tilanteesta ja mietit miten saisitte suhteenne vankemmalle perustalle, toisaalta sinulla on epävarmuutta ja pelko tulevaisuuden suhteen, erityisesti lapsesi isän aiempien suhteiden takia.

Lähtökohtaisesti ajattelen, että "parisuhteen yrittäminen" lapsen isän kanssa on se ensisijainen vaihtoehto. Mikään itsetarkoitus se ei kuitenkaan saa olla, sillä niin lapsen kuin sinunkin kannalta olennaisinta on se, että elämänne järjestyy tavalla jossa yhteisellä lapsellanne on turvallinen ja kehittävä kasvuympäristö, unohtamatta sinun hyvinvointiasi, onnellisuutta, turvallisuudentunnettasi ja pärjäämistä niin vanhemmuuden henkisten kuin aineellisten vaatimusten kanssa - etenkin koska sinä olet lapsesi tärkein kasvuympäristö. Onko sinulla muuten muita läheisiä ihmisiä saatavilla, joihin voit tukeutua nyt ja myöhemminkin, erityisesti jos alkaa näyttää siltä, ettei parisuhteen rakentaminen lapsesi isän kanssa onnistu?

Tuot lapsesi isän - "pelimiehen" - taustoista esiin pettämisen, joka herättää sinussa epävarmuutta ja aiheellista pelkoa itsekin petetyksi tulemisesta. Se on yksi tärkeä näkökulma, mutta ei ainoa. Avoin hän ainakin tuntuu olevan, koska on kertonut sinulle aiempien suhteiden tapahtumista. Voisiko siihen sisältyä viesti tai toive siitä, että hän itsekin olisi valmis yrittämään kestävämpää suhdetta?

Mietin, että minkälaista se tuntemasi epävarmuus ja pelko on, onko tämä sinulle ihan uusi tilanne ja tunne, jota mahdollisesti äitiys ja vastuu lapsen hyvinvoinnista vahvistaa, vai oletko tullut petetyksi aiemminkin, ja jos olet niin mitä silloin tapahtui, mitä silloin tunsit ja miten pääsit eteenpäin? Edelleen jään miettimään, että miten keskustelu hänen aiemmista suhteistaan on teidän kahden välillä jatkunut, mitä siinä on mahdollisesti puhuttu sitoutumisesta ja uskollisuudesta ja teidän parisuhteestanne ja sen arvoista - näistä puhuminen ja yhteisen sävelen löytäminen kun on yksi iso ja tärkeä osa siinä prosessissa, jota kuvaat sanoilla "parisuhteen yrittäminen" ja josta käytät me-muotoa, eli oletan että se on teidän molempien toive. Rohkaisen sinua puhumaan peloistasi ja epävarmuudestasi kumppanillesi, siinä miten hän niihin suhtautuu on sinulle yksi peruste kun arvioit suhteenne tulevaisuutta. Voisin kuvitella, että "pettäjällä" itselläänkin voisi olla epävarmuutta tai pelkoa sitoutumista kohtaan, tai vaikeuksia luottaa toisiin ihmisiin, sinuunkin. Joskus pettäjä pettää, ettei tule petetyksi, vaikkei sitä sisimmässään haluaisikaan. Ehkä asiasta puhuminen helpottaa häntäkin.

Pelko petetyksi tulemisesta liittyy siihen, että ihmissuhteet yleensä, ja parisuhteet erityisesti, sisältävät aina riskin. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat, olosuhteet, terveys, suhdanteet, työ, elämänarvot ja moni muu tekijä tulee vuosien aikana muuttumaan ja merkitsemään parisuhteen osapuolille eri asioita, kuin suhteen alussa. Avainkysymys on, että kasvaako ja päivittyykö parisuhde näiden muuttuvien tekijöiden mukana vai ei. "Mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma. Jos haluaa päästä helpolla, ei kannata ryhtyä parisuhteeseen. Toista ihmistä voi muuttaa vain muuttamalla itseään." Kaikkien näiden kliseiden avulla haluan kiinnittää huomiota siihen, että mitään varmuutta ei kukaan voi sinulle luvata parisuhteesi onnistumisesta niin "pelimiehen" kuin kenenkään muun kanssa. Kerroit vain pettämisestä, et siitä saako hän sinut nauramaan, onko hän empaattinen, saatko häneltä tukea, arvostaako hän sinua naisena ja äitinä, millainen isä hän on lapsellesi, toimiiko läheisyys ja seksuaalisuus ja niin edelleen. On totta, että pettäminen tekee suhteessa tyhjäksi monta hyvää asiaa joko pysyvästi tai väliaikaisesti, mutta jos oikein ymmärsin, teidän suhteessa pettämistä ei ole tapahtunut, ja siksi vastaukseni kysymykseesi "voiko pettäjä muuttua?" on, että on se mahdollista.

Ihmisen elämässä on tiettyjä "otollisia aikoja" suunnanmuutoksiin, erityisesti suurten elämänmuutosten kohdalla, joista vanhemmaksi tuleminen on yksi. Ratkaisevaa on se, että onko lapsesi isällä motivaatio ja halu - "otollinen aika" - muutokseen pelimiehestä sitoutuneeseen kumppanin? Ilman sitä on vaikea nähdä suhteellenne haluamaasi suuntaa.

Olet ottanut askeleen hyvään suuntaan, onnea seuraaviin!
Perheneuvoja Jarno

Hei!

Ilmeisesti olen tutustunut aina vain vääriin miehiin.
Nainen, 22

Hyvä Kysyjä!

Kiitos viestistäsi ja luottamuksestasi meitä kohtaan. Kerrot, että et uskalla luottaa miehiin, mutta onneksi uskallat kokeilla onneasi palvelumme kanssa. Ehkä uskallat luottaa myös ystäviisi, joiden kanssa jaat asioita. Hieno juttu!

Et varsinaisesti kysy mitään, vaan pohdiskelet tilannettasi. Ehkäpä minäkin vain pohdiskelen mietteitä, joita heräsi viestiäsi lukiessa. Toivottavasti siitä on sinulle apua ja iloa. Kerrot olevasi nuori nainen, jolle on sattunut jo paljon: huonoja miessuhteita, pettämistä, hyväksikäyttöä, pelkoa raskaudesta ja väkivaltaa. On surullista, että jo tuohon ikään mennessä olet joutunut kokemaan noin paljon. Ymmärtäisin, että haluat muuttaa kuviota ja tutustua oikeanlaisiin miehiin. Mutta miten tehdä se?!

Itse tunnun ajattelevan, että meille kaikille jää elämämme eri vaiheista oppimistehtäviä. Tärkeitä tunneasioita, jotka eivät ole menneet hyvin, mutta joihin meille on välttämätöntä etsiä ja löytää uudenlaisia ratkaisumalleja. Siksi huomaamattamme hakeudumme uudestaan ja uudestaan tilanteisiin, joissa voimme työstää "oppimistehtäväämme", kunnes saamme siihen tyydyttävämmän vastuksen. Tunnistatko oman oppimistehtäväsi, kun tarkastelet entisiä miessuhteitasi?

Voisiko sinun oppimishaasteesi liittyä siihen, miten arvostat omia tarpeitasi ja miten annat itseäsi kohdella? Minkä arvoisena pidät itseäsi? Onko sinulla työstettävää siinä, miten olet läheisissä ihmissuhteissasi, esim. kotona, tullut rakastettua, kunnioiteltua ja arvostettua? Oletko saanut kokea, että sinä ja sinun tarpeesi voivat olla niin arvokkaita, että toinen laittaa oman etunsa taka-alalle sinun tähtesi? Oletko saanut olla se maailman kaunein ja ihanin tyttö?

Vai pitäisikö sinun työstää sitä mallia, jonka olet kotona oppinut naisen ja miehen suhteesta. Millaisen mallin kahden ihmisen intiimistä suhteesta olet saanut? Oletko siihen tyytyväinen? Vai voisiko sinun taustallasi olla yksittäinen trauma tai jopa useampia niitä? Oletko tullut lapsuudessasi tai nuoruudessasi kaltoinkohdelluksi tavalla tai toisella? Kaltoinkohtelu, pahoinpitely, seksuaalinen hyväksikäyttö ja/tai hoidon laiminlyöminen voivat myöhemmin elämässä näkyä myös ajautumisena huonoihin parisuhteisiin. Muistatko mitään tällaista elämäsi varrelta?

Toisaalta olet vielä varsin nuori, 22 vuotta, ja jos ensimmäiset seurustelukokemukset ovat menneet jo hyvin pieleen, nekin voivat jo riittää huonon mallin kopioitumiseen seuraaviin suhteisiin. Väkivalta ja hyväksikäyttö rikkovat mieltä joka tapauksessa. Oletko saanut tukea ja apua liittyen edellisten suhteittesi vastoinkäymisiin ja kohtaamiisi traumoihin? Oletko saanut tulla vakuutettua, että väkivalta ei ollut sinun syy? Oletko saanut löytää oman ainutlaatuisen arvosi hyväksikäytön, pettämisten ja lokaan vetämisen jälkeen?

Jos et ole ihan satavarma että olet ihana, arvokas ja ansaitset hyvää kohtelua, neuvoisin sinua ryhtymään työhön. Etsi itsestäsi kaikki hyvät puolet ja kiitä itseäsi onnistumistasi, pienistäkin. Tee itsellesi jotain hyvää joka päivä, sillä sinä olet sen ansainnut. Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, jotka tekevät sinut iloiseksi ja antavat sinulle voimaa. Ja ehkä haluat jutella myös ammattiauttajan kanssa, joka voi tukea sinua oppimistehtäväsi ratkaisemisen kanssa.

Kaikkea hyvää sinulle!
perheneuvoja Iiris

Moi.

Jos avaudun naiselleni, hän saa kauheat raivarit ja uhkailee viedä yhteisen koiran. Mua oikeestaan pelottaa, jos näin käy!! Pliiiis auta! T: Yx lepakko
Nainen, 30

Hei!

Kiitos viestistäsi! Tilanne kuulostaa varsin hankalalta. Olet niin kyllästynyt kumppanisi käytökseen, kontrollointiin ja alkoholinkäyttöön, ettet näe teillä enää jatkamisen mahdollisuuksia.

Ei kuulosta oikein hyvin voivan kumppanisikaan. Epäluottamus hänen puoleltaan on suurta, kun hän tuntee tarvetta tutkia yksityisiä viestejäsi. Onko teillä ollut pettämistä eli onko hänelle aihetta olla mustasukkainen sinusta vai onko se täysin aiheetonta? Ainakin se kertoo hänen epävarmuudestaan suhdettanne kohtaan.

Jokailtainen juominen kuulostaa pakenemiselta. Onko kumppanisi mahdollisesti niin ahdistunut tilanteestanne, että lääkitsee sitä alkoholilla?

Kuulostaa siltä, että voitte molemmat huonosti ja koira on otettu välillenne kiistakapulaksi. Kumppanisi varmasti tietää, että koira on sinulle tärkeä ja siksi se on tehokas ase parisuhdetaistelussa.

Kerroit, että olet yrittänyt avautua, mutta keskustelu ei ole edennyt rakentavasti vaan päinvastoin. Mietin, mikähän on kumppanisi raivostumisen takana. Pelkääkö hän kenties eroa niin paljon, ettei uskalla edes kuunnella, mitä sinulla on sanottavaa? Jotenkin teidän olisi päästävä puhumaan tilanteestanne, josta molemmat nyt kärsitte. Entä jos kirjoittaisit hänelle kirjeen tai sähköpostia? Sen hän voisi lukea omassa rauhassaan ja sulatella sanomaasi ennen kuin vastaa.

Muutamakin käynti pariterapeutilla voisi auttaa teitä puhumaan asiat selviksi, mikäli se ei kahden kesken mitenkään luonnistu. Kuuden ja puolen vuoden yhteisen elämän jälkeen ansaitsette molemmat sen, että tiedätte, mitä rakkaudellenne tapahtui ja miksi olette nyt eroamassa.

Jos saatte asianne jotenkin puhuttua ja erottua muulla tavoin kuin suuressa riidassa, saatte varmasti sovittua myös koiran hoidosta jatkossa. Voi olla, että on tarpeen tehdä sopimus siitä, kumman luona se milloinkin on ihan niin kuin tapaamisoikeudet lapsille.

Olette olleet toisillenne tärkeitä ja ehkä olette sitä edelleenkin. Toivon, että pääsette puhumaan asioista rakentavasti ja toisianne kunnioittaen.

Lämpimin terveisin,
perheneuvoja Paula

Minulla on sellainen ongelma, että psykiatrini mukaan vain kuvittelen olevani liian ujo. Että oikeasti minulla on niin heikko itsetunto, että en uskalla tehdä mitään, jos nainen lähestyy minua baarissa tavalla tai toisella. Näin ollen jää sitten aina se tieto saamatta, että oliko nainen minusta kiinnostunut ja missä mielessä.

Itse en uskalla lähestyä naisia missään muodossa.
Mies, 34

Hei!

Kiitos kirjeestäsi!

Huomasitko, teit juuri itse aloitteen ja lähestyit meitä täällä? Uskalsit kirjoittaa omasta asiastasi. Lähestymistä tämäkin näin kirjallisessa muodossa.

Lyhyestä kirjeestäsi käy ilmi yksi tärkeä asia: naiset lähestyvät sinua, tavalla tai toisella. Se on jo kiinnostuksen merkki. Siinä nainen on ottanut ensimmäisen askeleen. Jotta kontakti jatkuisi, sinun tehtäväsi on vastata siihen jotenkin. Ihmisten välinen kommunikointi perustuu vastavuoroisuuteen. Siksi on olennaisen tärkeää, että reagoit naisen lähestymiseen. Tekemällä niin kutsut häntä jatkamaan kontaktia kanssasi. Jos katsot pois, se tulkitaan torjunnaksi.

Älä suotta aseta itsellesi liian suuria paineita. Katse ja hymy riittää aluksi. Ei sinun tarvitse olla stand-up-koomikko, joka löytää oikeat sanat sekunnissa. "Hei" voi riittää ihan hyvin. Siinä pallo siirtyy taas naiselle ja jos hän haluaa, hän jatkaa jutustelua jotenkin. Sinun tehtäväsi on vain reagoimalla jotenkin viestittää, että kiinnostunut olemaan jutussa mukana. Ajattele vaikka sulkapallopeliä kesäisellä pihamaalla. Siinä pallotellaan leppoisasti ja peli jatkuu niin kauan kunnes toinen palauttaa pallon. Sama juttu tässä.

Ujoudessa ei ole mitään pahaa. Usein ujoa ihmistä pidetään jopa miellyttävämpänä kuin suuriäänistä ja tilaa vievää. Jos et keksi mitä sanoa tai tehdä, sano se.

Toivon sinulle rohkeutta katsoa naisia suoraan silmiin ja uskon, että sitä kautta voit löytää juuri sen sinulle sopivan, ihanan naisen.

Kannustavin terveisin,
perheneuvoja Paula