Suhdeklinikka

Heippa!

Kiitos kaikista neuvoista, ne olisivat kalliita!

Kokematon, nainen, 23

Hyvä "Kokematon",

kiitos kirjeestä. Nimimerkistäsi huolimatta et ole mikään ”kokematon”, olethan kokenut hyvän ja varsin pitkän uskollisen suhteen rakastamasi miehen kanssa. Monilta jää sinun iässäsi tällainen kokematta ja he saattavat olla hyvin kateellisia sinulle. Voit olla ylpeä siitä, että olet ollut yhden miehen nainen.

Kirjeestäsi voi päätellä, että olet herkkä, mieleltäsi uskollinen ja sitoutunut ja sydämeltäsi kaunis nuori ihminen. Et halua vahingoittaa sulhastasi. Kuvaat suhdettanne onnelliseksi ja unelmien täyttymykseksi. Kerrot, että olette selvinneet monista haasteista ja suhteenne on lujittunut.

Sinua on alkanut vaivata se, että et ole kokenut kenenkään muun miehen läheisyyttä. Mietin, kuinka paljon tämä on sinun yksilöongelmasi vai onko se kuitenkin parisuhteeseenne liittyvä kysymys? Onko suhteessa sittenkin jotain, jonka toivoisit olevan toisin, vaikka kuvaatkin sitä täydelliseksi? Kuinka paljon sinulla on omaa elämää ja mahdollisuus tehdä omia valintoja suhteessanne?

Toisaalta, mitä suudelma jonkun vieraan kanssa symboloi sinulle? En ihan jaksa uskoa, että pelkän vertailun vuoksi sitä kaipaat. Tiedät jo etukäteen vastauksen; jokaisessa suudelmassa on vastakkain erilaiset ihmiset. Ajatuksissasi oli pieni ristiriita. Pelkäät, että ajatus ettet ole suudellut ketään toista häiritsisi sinua lopun elämääsi, eli et voisi mitenkään vaikuttaa ajatukseesi. Toisaalta mietit, että kuherreltuasi muutaman tunnin jonkun vieraan kanssa, voisit lopettaa tuon häiritsevän ajatuksen ajattelun. Entä jos sen jälkeen saisit uudenlaisia ajatuskierteitä, joille et voi mitään. Uusi suudelma tuntuisikin taivaalliselta ja toisen kosketus kiehtovalta ja sitä pitäisi saada lisää! Väistämättä tulee mieleen kysymys, mahtaako sinulla olla mielessäsi joku, jonka kosketuksesta fantasioit.

Parisuhteessa on vaiheensa, kuten ehkä tiedätkin. Ensimmäisten vuosien tiiviin ja läheisen symbioottisen vaiheen jälkeen tulee itsenäistymisen vaihe. Minusta näyttää, että kyselysi liittyy juuri tähän, että suhteenne vaiheet kulkevat eteenpäin. Hankipa tietoa parisuhteen vaiheista niin saatat ymmärtää itseäsi paremmin.

Minusta kuulosti hyvältä avoimuus, joka suhteessanne vallitsee. Olette keskustelleet myös tästä sinulle kiperästä kysymyksestä. Miehesi kokee uhkana, jos jonain päivänä baaritiskillä suutelet vierasta miestä. Mitäköhän hän pelkää? Että hän ei riitä? Että jäisit sille tiellesi etsimään lisää kokemuksia? Onkohan hänellä taustalla hylätyksi tulemisen pelko tai kokemukset siitä, miten nainen vietellään ja hän pelkää menettävänsä sinut.

Valinta on sinun. Edes parisuhteessa toinen ei voi määräillä toista. Hyvässä suhteessa jokainen on vapaehtoisesti. Jokaisella on myös omaa elämää, joka ei kuulu toiselle, mutta se elämä ei saa loukata toista. Tässä jännitteessä on elettävä ja siinä, että säilyttää hyvän omantunnon itsensä, toisten ja Jumalan edessä.

Toivon sinulle enenevää iloa suhteessasi ja vapautusta ajatuskierteistäsi tavalla tai toisella.

Perheneuvoja Saara

Olemme olleet aviossa jo 14 vuotta. Ikää meiltä molemmilta löytyy 32 vuotta, eli kovin nuorina menimme naimisiin. Lapsia meille on annettu kolme. Arki on ainoastaan minun vastuullani. Käyn tällä hetkellä koulua, joten todella raskasta aikaa eletään. Kotityöt+lastenhoito+kouluarki=kaaos. Hermot ovat koetuksella. Itse tällä hetkellä poden huonoa omaatuntoa lasteni vuoksi, koska pinnani on jatkuvasti kireällä ja äyskin sekä huudan.

Tällä hetkellä perhepiirissä tapahtuu liikaa asioita, ja niidenkin vuoksi olen joutunut olemaan stressissä 4kk. Pelkään, etten jaksa enää kohta mitään.

Nainen, 32

Hyvä ystävä,

kirjeesi herätti monenlaisia ajatuksia. Elät stressaavaa vaihetta koulun ja vaativan kotielämän kanssa. Et saa voimia arjen elämiseen siitä, mistä niitä luonnollisesti pitäisi saada eli parisuhteesta. Olet kiukkuinen ärtyisä lapsille ja siitä podet huonoa omaa tuntoa. Murehdit myös sitä, että suhde mieheesi on niin lukossa, että et halua enää seksiä ja siitä on tullut stressin aihe.

Mikä lienee historia siinä, että vastuu kodista on kokonaan sinun harteillasi? Oletteko tehneet joskus sen suuntaisen sopimuksen? Olet yrittänyt ratkaista parisuhdeongelmaanne; olet ehdottanut yhteisen ajan viettämistä; kävely, avioparitapahtumat. Olet rukoillut perhe-elämänne puolesta. Edelleen sanot olevasi umpikujassa.

Mielessäni kävi kysymys, millä sävyllä olet tehnyt ehdotuksia miehellesi. En ihmettelisi, jos äänensävysi olisi ärtynyt, koska olet pettynyt ja turhautunut. Tahtoo vain olla niin, että hyvät ehdotukset valuvat hukkaan pelkän äänensävyn vuoksi (tämä on oikein tutkimustulos). Mietin myös, miksi mies ei lähde esim. parisuhdetapahtumiin. Ajatteleeko hän, että niistä ei ole mitään apua tai eikö hän itse koe mitään ongelmaa suhteessanne vai syntyykö haluttomuus sävystä, jolla otat asian puheeksi?

Millaisen kirjeen miehesi olisi kirjoittanut? Mitä hän haluaa suhteestanne ja perhe-elämästä? Saako hän olla oma itsensä. ? Kysy suoraan tai yritä eläytyä hänen tilanteeseensa. Kirjeestäsi pilkahtaa, että hänessä on myös hyviä puolia, koska sinulla on tunteita häntä kohtaan ja tunnet välistä lämpimiä ailahduksia nähdessäsi hänet.

Tosiasia kuitenkin on, että perheenne työnjakoon pitäisi saada muutos. Tällaisenaan se ei toimi. Sinulla on liikaa vastuuta ja kuormittuminen aiheuttaa negatiivisen vuorovaikutuksen kehän. Luulen, että tämän turhautumisen takia myös seksihalut ovat hiipuneet.

Olette asuneet erillään jonkun aikaa. Mistä silloin halusitte eroon? Mikä sai teidät muuttamaan yhteen, vaikka koit tuon ajan hyvänä. Päättelin, että syy liittyi
lapsiin, en tiedä olenko väärässä. Lapset ovat riittävä syy parantaa parisuhdetta, jotta myös lapsilla olisi turvallista elää. Toivot, että koulun loputtua tilanne muuttuisi. Samalla itsekin epäilet, miksi se muuttuisi. Minäkin pelkään, että mikään ei muutu parisuhteessanne senkään jälkeen.

Mitä jos näyttäisit tämän vastauksen miehellesi. Ehkä se herättäisi keskinäistä keskustelua. Jotenkin jaksan uskoa, että teissä vielä on ainesta pelastamaan parisuhteenne ja löytämään toisenne uudelleen.

Lämpimin terveisin,

perheneuvoja Saara

Miten saisin kasvatettua luottamustani mieheeni? Hän ei varsinaisesti ole tehnyt mitään. Hän on luonteeltaan ja on ollutkin kova flirttailemaan ja nauttii naisten huomiosta. Olen yrittänyt selittää tietyt asiat mitkä ylittävät rajani, mitä hyväksyn ja mitä en hyväksy. Saan siitä mustasukkaisuuden leiman ja syytökset päälle.

Viimeisin tempaus oli, että kamerassani oli baari-illan jälkeen eri naisten kuvia ja jatkanut keskustelua uuden tuttavan kanssa Facebookissa, lisäämättä henkilöä ystäväkseen. Tämä kaikki oli kuulemma vilpitöntä. Asiasta ei tietenkään mainittu minulle mitään. Huomaan kuvat ja huomaan piippailevan puhelimen. Reagoin tähän tietenkin tunteellisesti, sillä tunsin oloni todella arvostamattomaksi. Onko edes parisuhde, jossa ei voida keskustella perusasioista, luottamuksen arvoinen?

Nainen, 27

Hei!

Kiitos viestistäsi.

Kuulosti hyvältä, että olet selkeästi ilmaissut omat sietämisen rajasi, mitä hyväksyt ja mitä et. Oletko ilmaissut myös niitä tunteita, joita miehesi käyttäytyminen sinussa herättää? Luulenpa, että suurin osa naisista ei tuollaisesta käyttäytymisestä pitäisi vaan pahoittaisi siitä kovasti mielensä. Joku viisas on sanonut, että välittäminen tarkoittaa toisen toiveiden huomioon ottamista.

Mietin, milloin tämä on mahtanut alkaa. Vai onko niin, että tämäntyyppistä on jatkunut koko suhteenne ajan? Sinun itsesi olisi varmaan syytä pysähtyä miettimään, miten voit suhteessanne. Millaisen toivoisit suhteenne olevan? Mitä haluat ja tarvitset? Kuinka tärkeää luottamus sinulle on ja mitä kaikkea se pitää sisällään? Mitähän miehesi vastaisi näihin kysymyksiin?

Millainenhan tilanne olisi, jos roolit olisivat toisinpäin, jos sinä kuvaisit vieraita miehiä ja olisit yhteyksissä heidän kanssaan? Olisiko se miehellesi ok? Oletteko sopineet keskenänne uskollisuuden rajoista teidän suhteessanne? Nyt kuulostaa siltä, että ne rajat ovat teillä molemmilla eri kohdissa.

Et kertonut, miten teillä muuten menee. Onko suhteessanne enemmän turvallisuutta vai turvattomuutta? Mitkä asiat ovat hyvin? Mitkä asiat yhdistävät teitä? Kumpaa on enemmän tyytyväisyyttä vai tyytymättömyyttä? Tunnetko itsesi rakastetuksi hänen kanssaan? Onko sinulla hyvä olla tässä suhteessa? Entä miehesi, onko hänellä hyvä olla? Haluaako hän olla kanssasi vai onko suuntautumassa muualle? Mikä mahtaa olla sitoutuneisuuden aste?

Viestisi viimeinen lause antaa jo itsessään vastausta ensimmäisessä lauseessa esittämääsi kysymykseen. Luottamus on parisuhteen ehdottomia peruspilareita. Kerro miehellesi vielä kerran selkeästi ja rauhallisesti, mitä suhteeltanne toivot ja kuuntele myöskin hänen ajatuksiaan. Toivon, että pääsette yhdessä miettimään suhteenne tilaa ja tulevaisuutta.

Toivon sinulle parisuhdetta, jossa sinua arvostetaan, kunnioitetaan ja kohdellaan hyvin.

Perheneuvoja Paula

Olen 21-vuotias nuori mies. Olen seurustellut samanikäisen tyttöystäväni kanssa neljä vuotta. Minulle seurustelusuhde on toinen ja tyttöystävälleni ensimmäinen. Olemme molemmat vielä opiskelemassa ja asumme kotona. Tähän asti meillä on mennyt hyvin, mitään isompia riitoja ei ole ollut, läheisyyttä riittää ja puhumme toisillemme kaikesta. Ongelma on kuitenkin siinä, että tyttöystävästäni tuntuu, että suhteemme on muuttunut enemmän kaverisuhteeksi.


Kiitos vastauksesta!

tietämätön, mies, 21.



Hei Tietämätön!

Kiitos viestistäsi ja luottamuksesta meitä kohtaan.

Kerrot tutunkuuloisesta tilanteesta. Olette aloittaneet seurustelun nuorina ja olleet jo pitkään yhdessä. Alkuihastumisen huuma on jo laantunut ja suhde on asettunut tuttuun ja turvalliseen malliinsa. Tyttöystäväsi on kuitenkin nyt nostanut esiin suhteeseenne liittyviä kysymyksiä. Hyvä niin. Tämä onkin varmasti hyvä vaihe miettiä, mitä kumpikin haluatte parisuhteelta ja elämältä yleensä.

Te elätte juuri nyt tärkeää itsenäistymisen ja aikuistumisen vaihetta. Jonkun ajan päästä valmistutte opinnoistanne ja siirrytte työelämään. Edessä on myös muutto omaan kotiin pois vanhempien luota. On ehkä ihan hyvä pysähtyä miettimään, onko nyt edes sitoutumisen aika. On tärkeää, että molemmilla olisi aikaa ja tilaa itsenäistyä ja oppia seisomaan omilla jaloillaan. Monet kertovat yksin asumisen vaiheen olleen tärkeää ja monella tavalla opettavaista aikaa tulevaa elämääkin ajatellen.

Kerroit, että tyttöystäväsi ei ole kovin selvillä omista ajatuksistaan ja haluistaan. Se on tosi tavallista tämän ikäisillä. Silloin on viisasta ihan rauhassa tutkiskella sitä, mitä oikeastaan haluaa. Voi olla, että kyse on isoista pohdinnoista: Kuka minä olen ja mihin suuntaan haluan elämässäni kulkea? Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä? Millaista elämää haluan elää? Entä sinä itse? Tiedätkö sinä, mitä haluat elämältäsi? Näitä kysymyksiä teidän on hyvä jutella yhdessä.

Tyttöystäväsi ilmaisema tyytymättömyys saa minut ajattelemaan, että hän kenties kaipaa jotain sellaista, jota suhteessanne ei tällaisenaan ole. Viestistäsi tulee sellainen kuva, että teillä on ihan kivaa yhdessä. Kysymys onkin, riittääkö se?

Kirjoituksestasi välittyy ajatus, että sinä itse olet tyytyväisempi suhteeseenne kuin tyttöystäväsi. Mietin, että mahdanko tuntea menettämisen pelkoa hänen ilmaistessaan tyytymättömyyttään. Kerroit, että pelkkä kaverisuhde ei sinua tyydyttäisi, haluat ja tarvitset enemmän. Hellyyden ja läheisyyden kaipuu on yleisinhimillistä ja parisuhteessa se tietenkin on ihan omanlaistansa. Jos suhteenne fyysisen puolen laatu nyt on jollain tavoin haaleaa, niin luuletko, että se voisi sellaisena tyydyttää sinua pidemmän päälle? Vai voisiko olla niin, että vuosien kuluttua sinäkin alkaisit tuntea tyytymättömyyttä?

Pysähtykää rauhassa tähän kohtaan seurustelussanne. Miettikää rauhassa suhdettanne, itseänne ja elämää kumpikin tahoillanne. Varatkaa aikaa juttelemiselle ja jakakaa ajatuksianne. Sillä tavoin opitte paljon itsestänne ja toisistanne. Uskon, että sitä kautta löydätte myös oikean suunnan seurustelunne suhteen.

Onnellista elämää sinulle toivoen,
perheneuvoja Paula

Hei! Olen 20-vuotias nainen ja minulla on ongelma.

Haluaisin edes jonkinlaisen vastauksen tähän hommaan, vaikka se olisikin loppullinen ero.



nimimerkki Sekaisin, 20-v


Hyvä neiti Sekaisin,

Kiitos viestistäsi. Olet tutustunut kiinnostavaan mieheen, joka herättää sinussa tunteita. Sinulla tuntuisi olevan halua liikkua suhteessa pidemmälle kuin miehellä. Mies ei vastaa viesteihisi, kertoo ettei teillä ole yhteisiä jutunaiheita, häneltä ei löydy aikaa tapaamisillenne eikä hän anna kysymyksiisi täsmällisiä vastuksia. Näyttäisi, että mies on poistumassa takavasemmalle.

Kun joutuu pettymään omissa toiveissaan ja odotuksissaan, se tekee kipeää. Sinä tunnistit miehessä jotain hyvää, kiinnostavaa ja sellaista, mihin halusit liittyä. On ymmärrettävää, että sitä haluaa tavoitella. Me emme tiedä, mitä mies sinussa tunnisti ja näki. Tiedämme vain hänen vetäytymisen ja välttelyn. Se voi tuntua epäreilulle, kun itse on investoinut suhteeseen enemmän odotuksia ja tunteita. Voit tietenkin kysyä, mikä saa hänet vetäytymään, mutta takeita ei voi antaa, että hän vastaisi kysymykseen sen paremmin kuin lupaukseensa ”jutella joku ilta”. Ehkä voisit myös yrittää laittaa jonkin takarajan yhteiselle keskustelullenne, johon mennessä tapaamisenne on tapahduttava ja sen jälkeen et enää häntä odota. Näin voisit jossakin kohtaa vapauttaa itsesi hänen odottelustaan. jos hän ei siihen mennessä ole ottanut sinuun yhteyttä tai järjestänyt kohtaamistanne, viesti lienee selvä: ”Olen poistunut vähin äänin kuviosta”.

Joskus vaan on juotava se kuuluisa ”katkera kalkki”, nieltävä tappionsa ja nuoltava haavansa. Kerroit, että sinulla on ystäviä. Toivottavasti voit antaa heidän lohduttaa sinua, jos käy niin, että suhde tämän miehen kanssa ei nouse siivilleen.

Jos kuvittelemme, että sinulle ja tälle miehelle ei synnykään suhdetta, voit silti käyttää tilanteen hyväksesi. Voit miettiä, mitkä asiat tässä miehessä olivat erityisen kiinnostavia ja kutsuvia. Mitä kaipaat suhteiltasi miehiin? Mihin miehessä olit pettynyt tai mistä et pitänyt? Entä mitä sinulle merkitsee se, että olet ehkä valmis satsaamaan suhteeseen vielä silloinkin, kun toinen ei? Mitä siitä ajattelet ja mitä se sinusta kertoo? Voit myös miettiä millainen itsetunto sinulla on ja miten haluat sinua kohdeltavan? Pettymykset romanttisissa toiveissa ovat yleensä jonkinlainen haava itsetunnollemme. Toivon, että voit paikata haavaan yhdessä läheistesi kanssa ja näkemällä omat vahvat ja pärjäävät puolesi.

Kaikkea hyvää sinulle toivottaen,
Iiris, perheneuvoja