KYSYMYS: Olen seurustellut poikaystäväni kanssa lähes 3 vuotta. Olen 24- ja hän 28-vuotias. Minusta tuntuu, että parisuhteeseemme on kasautunut erilaisia ongelmia ja nyt alan olla itse hyvin uupunut näiden ongelmien vuoksi.
Suurin haaste parisuhteellemme on se, ettei poikaystäväni kykene puhumaan omista tunteistaan, kokemuksistaan tai ajatuksistaan. Hän vaikuttaa masentuneelta ja onkin nyt käynyt kaksi kertaa psykologin luona. Hän kuitenkin kertoo, ettei pysty puhumaan psykologillekaan ja kokee käynnit "turhiksi". Ylipäätään hän kertoo motivaationsa kaikkea kohtaan olevan olematon. Tämä hänen puhumattomuutensa ja tunteiden patoaminen/piilottelu on minulle (ja epäilemättä myös hänelle) raskasta ja hiertää välejämme. Olen tästä hänelle yrittänyt puhua, mutta hän loukkaantuu ja vetäytyy keskustelusta. Yritän olla ymmärtäväinen ja annan hänelle kaiken ajan ja tilan mitä hän vain ikinä tarvitsee, mutta myös minulla on tarpeita. Toivon sydämestäni, että hän saisi apua masennukseensa ja ennen kaikkea ottaisi avun vastaan. Olen huolissani myös omasta jaksamisestani, mutta onneksi minulla on oma terapiani.
Toinen iso ongelma on se, että seksielämämme on voinut huonosti jo hyvin pitkään (1,5-2 vuotta). Kyse ennen kaikkea on siitä, että poikaystäväni katsoo pornoa ja omien sanojensa mukaan mieluummin katsoo pornoa kuin edes tekee aloitetta minun suhteeni. Hän kuulema ei halua tulla torjutuksi. Tämä taas on aiheuttanut sen, että minun itsetuntoni on pohjamudissa ja ajattelen, että pornon täytyy olla paljon parempaa kuin seksin minun kanssani. Minun aloitteisiini poikaystävä pääsääntöisesti vastaa myönteisesti, mutta tässä vaiheessa myönnän etten oikeastaan halua tehdä aloitteita, koska tunnen oloni riittämättömäksi, vastenmieliseksi ja rumaksi.
Olemme umpikujassa. Poikaystävä ei näe, kuinka paljon minua vaivaa se, ettei välillämme ole juurikaan läheisyyttä. Hänelle riittää, kunhan vaan saa itse tyydytyksen. Kerran hän spontaanisti kertoi minulle lopettavansa pornon katselun, mutta se paljastui myöhemmin valheeksi. Myös valehtelu asian tiimoilta satuttaa minua, rehellisyys on minulle tärkeä arvo parisuhteessa. Poikaystävä myös vähättelee minun huoltani.
Välillä mielessäni käy ajatus erosta, sillä minun on vaikea nähdä tietä ulos tästä tilanteesta. Toisaalta taas haluan olla poikaystäväni tukena, ja rakastan häntä todella. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä tai kenen puoleen kääntyä. Olisiko teillä mitään vinkkiä tai uutta näkökulmaa tilanteeseen? Kiitos jo etukäteen.
Huolissaan
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Huomaan viestistäsi, että rakastat ja välität poikaystävästäsi todella paljon. Haluaisit kovasti saada häneen yhteyden. Kuvaat hienosti sitä, että kun yrität saada poikaystävääsi keskustelemaan, kertomaan tunteistaan, kokemuksistaan tai ajatuksistaan, niin näissä tilanteissa hän vetäytyy. Toisaalta näet, että poikaystävälläsi ei ole hyvä olla ja olet huolissasi hänestä. Kirjoitit, että olet myös valmis antamaan hänelle tilaa, mikäli se on se, mikä auttaisi häntä.
On tavallista, että parisuhteissa puolisoilla on erilaiset tavat reagoida johtuen omasta opitusta tavoistamme lapsuudessa. Se, miten olemme oppineet selviytymään erilaisista tilanteista, näyttäytyy myös parisuhteessa reagointitapanamme. Parisuhteessa toinen osapuoli saattaa olla aktiivisempi tavoittelemaan kontaktia ja toinen saattaa vetäytyä niissä tilanteissa. Kontaktin ottaminen saattaa näyttäytyä osapuolille eri tavoin. Toisen usein hyvää tarkoittava käden ojennus, jonka tarkoituksena on auttaminen, saattaakin tuntua toisesta riitatilanteessa jopa vaatimuksena. Vetäytyvämpi osapuoli usein kokee itsensä riittämättömäksi, koska ei pysty antamaan toiselle sitä, mitä hän tarvitsisit siinä hetkessä. Hänen voi olla vaikeaa löytää sanoja tai kertoa tunteistaan, jos hän ei oikein itsekään niistä saa omassa päässään selvää. Näissä tilanteissa hänen saattaa olla vaikea olla läsnä ja hän saattaa lähteä vetäytymään kuoreensa tai kokonaan pois siitä tilanteesta. Usein tämä herättää avun tarjoajalle tunteen, että hän on tullut torjutuksi. Joskus herää myös kiukkua, jonka alla saattaa olla pelkoa yksin jäämisestä tai toisen menettämisestä, koska yhteys tuntuu olevan poikki. Joskus nousee mieleen kysymyksiä, että jos hän ei halua apua minulta, niin eikö hän myöskään halua minua.
Läheisyyden ja turvallisuuden kaipuu ihmissuhteissa ovat perustarpeita ihmisellä. Läheisyyden määrän tarve ja tavat ovat kuitenkin vaihtelevat eri ihmisillä. Usein parisuhteessa osapuolet eivät oikein osaa tai uskalla avoimesti kertoa toiselle omista tarpeistaan. Masentuneisuus saattaa lisätä vaikeutta läheisyyteen ja voimistaa vetäytymistä. Vetäytyvämpi osapuoli pitää ajatuksensa ja tunteensa sisällään ja hän saattaa tuntea itsensä ja ongelmansa rasitteeksi toiselle. Hän usein pelkää, ettei kelpaa tai riitä omana itsenään, joten avautuminen omista ajatuksistaan on iso riski hänelle.
Mikäli tämä kuvaus tuntuu yhtään tutulta tai haluat näkökulmia parien väliseen vuorovaikutukseen, niin kirjassa ”Kunpa sinut tuntisin paremmin” käydään läpi parisuhteessa tapahtuvaa vuorovaikutusta ja läheisemmän yhteyden rakentamista uudelleen. Se on Sue Johnsonin, tunnekeskeisen pariterapeutin, kirjoittama kirja.
Seksuaalisuus on usein herkkä osa-alue molemmille osapuolille. Mainitsit, että poikaystäväsi katsoo pornoa. Porno saattaa tarjota vaatimusvapaan alueen ilman paineita, jonkinlaisen hetkellisen paon. Toisaalta paljon käytettynä se saattaa eristää toisesta ja lisätä sekä häpeää että ahdistuneisuutta. Parisuhteen näkökulmasta on ymmärrettävää, että se tuntuu pahalta. Mainitset kuitenkin, että poikaystäväsi vastaa myönteisesti aloitteisiisi, mutta hänellä itsellään aloitteen tekemiseen liittyy pelkoa torjutuksi tulemisesta.
Joskus saattaisi auttaa, että ottaa ulkopuolisen mukaan hahmottamaan kanssanne välillänne tapahtuvaa vuorovaikutusta ja sen vaikutusta parisuhteeseenne. Kirkon perheneuvonta on yksi mahdollinen vaihtoehto. Se on maksuton palvelu. Parisuhteen teemoja voi tulla selvittämään myös yksin, jos pari ei halua tai pysty tulemaan mukaan.
Toivon, että löydätte teille sopivan tavan jatkaa eteenpäin.
KYSYMYS: Minua kummastuttaa,että mieheni,joka on 60v. katselee netissä joka päivä vähäpukeisia naisia. Riittää yleensä iltasanomien linkit: bikinikuvat,takapuolikuvat ym.vastaavat. Joskus,kun olen ollut pari päivää reissussa,on koneeltamme klikattu pornosivuja ym. Hän itse vähättelee asiaa ja kehottaa minua sivuuttamaan ne toisarvoisina. Minua on kuitenkin alkanut ahdistaa tämä jokapäiväinen tapa. En voi muuttaa miestäni,mutta miten voin muuttaa oman suhtautumiseni,etten masennu ja ahdistu. Koen sen rikkovan suhteemme luottamusta ja tunnepuolta.
Surun lähellä
VASTAUS: Moni nainen jakaa huolesi - ja yleensä turhaan. Vaikka vältän sukupuolistereotypioita, miehen seksuaalisuus on keskimäärin visualisempaa kuin naisen. Yksilöiden välillä on toki suuria eroja, mutta on yleistä, että siinä, missä naiset kiihottuvat vaikkapa eroottisista tarinoista, miehet kaipaavat kuvia. Usein käy niin, että nainen kuvittelee miehen vertailevan omaa kumppaniaan kuvissa esiintyviin täydellisiin (photoshopattuihin) naisiin. Tästä nousee mustasukkaisuutta ja kelpaamattomuuden tunnetta, joka on turhaa. Luultavasti mies virittelee seksuaalisuuttaan kuvien avulla voidakseen hyödyntää vireytensä sängyssä oman puolisonsa kanssa. Kuvat ovat vain kuvia, eikä niissä esiintyvillä naisilla ole mitään todellista osaa teidän suhteessanne. Sinun ei tarvitse loukkaantua niistä.
Riippuvuudet ovat toki oma lukunsa. Jos vaikkapa pornon katselu alkaa viedä suurimman osan valveillaoloajasta ja häiritä normaalia arkielämää, on syytä huolestua. Miehesi kohdalla en kuule tällaista huolta olevan. Voisitko ajatella, että kyseiset kuvat ovat miehellesi normaali tapa toteuttaa seksuaalisuuttaan ja toimivat suhteessanne yhteiseksikin hyväksi?
KYSYMYS: Olen seurustellut yli 16- vuotta mieheni kanssa ja meillä on 3 lasta. Suhde on ollut ihan hyvä, mutta minusta se tuntui välillä pelkältä kämppäkaveruudelta ja ehkä kasvoimme erilleen toisistamme. Mieheni jäi kiinni pettämisestä jota oli jatkunut kuukausia ja hän jätti minut ja lapset. Hän asui kuitenkin koko ajan meidän kanssa, mutta pyöri illat naisen kanssa. Minä hoidin talon ja lapset. Mies ei välittänyt mistään. Tämä nainen jonka kanssa mieheni seurusteli oli naimisissa ja hänen mies teki meidän elämästä hankalaa. Tekemällä lastensuojeluilmoituksia, tappouhkailuja ym ja tämä nainen oli mukana niissä. Mieheni ei tosin uskonut. Mieheni palasi kuitenkin takaisin luoksemme, mutta jäi kiinni taas valehtelusta ja siitä että oli yhteydessä edelleen tähän naiseeen.
Mies on valehdellut paljon minulle suhteemme aikana ja loukannut minua. Viestittelemällä ja soittelemalla muille naisille salaa ja vei yhden myös ajelemaan. Hänellä oli myös pakkomielle pornon katseluun. Nämä kaikki ja nyt tämä pettäminen on tehnyt elämästäni vaikeaa. En pysty luottamaan häneen enkä pysty nukkumaan kunnolla. En saa asioita mielestäni eikä hän puhu tilanteesta kanssani vaikka haluaisin. Emme puhu suhteestamme tai tapahtuneesta mitään. Rakastan häntä kyllä, mutta en tiedä miten jatkaa. Pelkään että petyn taas.
Susi, 36
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet ollut miehesi kanssa suhteessa 16 vuotta ja teillä on kolme lasta. Kerrot kämppäkaveruudelta tuntuneen tilanteen muuttuneen hurjaksi miehesi jäätyä kiinni uskottomuudesta. Erositte toisistanne, mutta jäitte asumaan yhdessä. Miehesi tapaili tätä toista naista, joka oli myös tahollaan varattu. Naisen aviomies teki teidän elämästänne hankalaa mm. tekemällä lastensuojeluilmoituksia ja uhkailemalla tapolla ilmeisesti miestäsi. Päätitte yrittää uudelleen, mutta miehesi jäi kiinni yhteydenpidosta naiseen. Kerrot, että pitkän suhteenne aikana hän on viestitellyt muille naisille ja tavannutkin ainakin yhden naisen. Lisäksi hänellä on pakkomielle pornoon. Luonnollisesti suhteessanne on suuri luottamuspula etkä saa asioita mielestäsi.
Ensin mieleeni tuli kysymyksiä koskien lapsianne. Miten he voivat tämän sopan keskellä? Tietävätkö he asiasta? Onko heillä ihmistä, johon he voivat tukeutua tarvittaessa? Miten itse olet jaksanut tämän kaiken keskellä? Mistä olet saanut voimaa? Kerrot, ettette puhu asiasta mitään. Miksi ette? Haluaisiko jompikumpi puhua? Uskottomuudesta selviytymiseen, kuten muihinkin parisuhteen ongelmiin, ei ole parempaa hoitoa keksitty kuin asiasta keskustelu. Olisitteko valmiita pariterapiaan? Akuutin tilanteen lisäksi pariterapiassa keskustellaan suhteenne tilasta ennen uskottomuutta. Keskusteluissa ei syyllistetä ketään vaan yritetään saada ymmärrystä asioihin. Aloittaminen ns. puhtaalta pöydältä menneet unohtaen ei todennäköisesti onnistu. Aika yksin ei myöskään paranna kaikkia haavoja. Tästäkin tilanteesta voi selviytyä eteenpäin, mutta se vaatii motivaatiota ja rohkeutta perusteellisiin keskusteluihin teiltä molemmilta.
Kerrot, että rakastat miestäsi. Mitä rakastat hänessä? Miltä ajatus elää hänestä erikseen vanhemmuutta hoitaen tuntuu? Toivon, että otat asiat rohkeasti puheeksi kertoen omista rajoistasi ja peloistasi uudelleen yrittämisen suhteen. Myös toisen vaihtoehdon eli eron pohtiminen yhdessä ja erikseen on hyväksi. Eron miettiminen vaihtoehtona herättää yleensä tehokkaasti ajatuksia siitä, mitä haluaa ja mitä ei ainakaan halua.
Suosittelen siis lämpimästi teille pariterapiaa esimerkiksi paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskuksessa. Sieltä saatte keskusteluapua myös lasten kannalta mahdollisimman rakentavan eron tekemiseen, jos teistä tuntuu, ettei edellytyksiä yhdessä jatkamiseen enää ole.
KYSYMYS: Hei, mielessä on vaan joka päivä ero! Olemme olleet 11 vuotta yhdessä, josta 8 aviossa.
Alusta asti on ollut samat ongelmat; miehen juominen ja miehen narsistiset piirteet. Ostin pari vuotta sitten oman asunnon, joka nyt on tyhjillään, en ole ollut siellä kuin muutaman kuukauden.
Mies on vähintään neljä iltaa viikossa humalassa. Hän on nyt eläkkeellä ja minä olen illat töissä, joten useinkaan mies ei ole edes kotona kun tulen töistä, hän mielellään kulkee yksin kaupungilla kaupoissa ja kahvilla, usein saan tulla tyhjään asuntoon, kun miestä ei kiinnosta ajatella että vaimo pääsee töistä ja vois ehkä olla silloin kotona kahvien kanssa.
Mies on todella auttavainen kun on kyse muista, etenkin vieraista naisista, mutta minulle on monta kertaa ilkeä ja monet kerrat tehnyt ilkeitä temppuja esim. lähtemällä viikonloppuna yksin kapakkaan ja jättää vaimon yksin kotiin.
Väkivaltaakin on ollut, viime aikoina ei kylläkään, mutta hän on humalassa arvaamaton ja pitääkin varoa puheita silloin.
Mies tykkää katsoa pornoa ja alastonkuvia eikä mielestäni huomioi vaimoa, vaan on kiinnostunut katselemaan vieraita, mikä loukkaa minua. Hän on tallentanut silikonitissipimujen kuvia koneelle ja varmaan niitä sitten katselee kun olen töissä, loukkaavaa.
Kun ostin oman asunnon ei hän luvannut edes vähentää juomista, silläkin uhalla että vaimo lähtee. Olenkin miettinyt, että tuskin hän minusta välittää, jos ei ole valmis edes yrittämään. Hän ei voi mistään ongelmista puhua ja emme siis paljonkaan puhu keskenämme, mutta sitten kyllä kavereiden ja ihan vieraiden ihmisten kanssa juttua riittää.
Onko ero ainoa ratkaisu, koska miestä ei kiinnosta tehdä parisuhteen eteen mitään… Olen niin kyllästynyt katsomaan humalaista ja usein meillä on iltaisin hiljaista, kun menen makuuhuoneeseen katselemaan tv:tä ja mies katsoo olohuoneessa ja juo kaljaa ja usein sammuu sohvalle. Siitä on kaukana kiva yhdessäolo.
VASTAUS: Hyvä ystävä,
Kovin tuli alakuloinen olo kun luin kirjeesi. Toisaalta minussa heräsi kiinnostus, millainenhan olisi miehesi kertomus, jos häneltä kysyttäisiin, millainen avioliitto teillä on ja onko hän siihen tyytyväinen. Jäin miettimään mihin kipuun hän tarvitsee jatkuvaa humaltumista.
Kuitenkin nyt on kysymys sinusta ja sinun jaksamisestasi. Ilmeisesti teillä on ollut parempia vaiheita, kun olette pysyneet yhdessä ja kolmen yhdessäolovuoden jälkeen halusitte sitoutua toisiinne solmimalla avioliiton. Tänä päivänä parisuhteenne ei ole tyydyttävä. Kärsit monestakin syystä.
Yritin etsiä kertomuksestasi kohtia, jotka viestittäisivät jostain myönteisestä välillänne. Niitä ei löytynyt. Hyvällä tahdolla voi tulkita, että maininta miehen avuliaisuudesta pitää sisällään myös sen, että avuliaisuus kohdistuu joskus myös sinuun ja kotiin.
Olet loukattu ja loukkaantunut monella tavalla ja jatkuvasti. Olet kovin yksin avioliitossasi. Niin on myös miehesi, mutta eri syistä. Hankit asunnon ehkä toiveena, että mies heräisi huomaamaan, että voi menettää sinut ja avioliiton. Mikä sai sinut jäämään kotiin? Mikä pitää teitä yhdessä? Ehkä toivo paremmasta ja joskus välillänne ollut rakkaus.
Millaista elämänne tulee olemaan vuoden kuluttua? Entä viiden vuoden? Mikä on kurjin kuvitelmasi? Mitä se voisi olla parhaimmillaan? Kumpi vaihtoehto on todennäköisempi toteutumaan? Mitä pitäisi tapahtua, että voisit elää tässä suhteessa tyydyttävää elämää ja pysyä mieleltäsi terveenä? Mitä tarvitset lähteäksesi suhteesta?
Näyttää siltä, että sinä olet teidän suhteessanne se, joka joutuu määrittelemään sen, millaista elämää haluaa elää, millaista elämää jaksaa elää. Olet ainakin kyselyn alussa kun olet lähettänyt kirjeesi. Ehkä olet kysellyt jo vuosia, mutta et ole osannut antaa itsellesi vastausta. Kun aika on kypsä, mielessäsi olet valmis tekemään päätöksen joko jäämisestä tai lähtemisestä. Silloin sinulla on voimaa myös toteuttaa se.
Toivon sinulle ajatusten ja toiveiden selkiytymistä ja sellaista elämää, jossa voisit elää arvostettuna ja rakastettuna.
Suhdeklinikan artikkelisarjassa etsitään ratkaisuja parisuhteen pahimpiin solmukohtiin. Tällä kertaa aiheena on pornon katselun vaikutus parisuhteeseen.
Uusi artikkeli julkaistaan Suhdeklinikalla kerran kuukaudessa.
Porno herättää ihmisissä edelleen usein voimakkaita tunteita. Pornoa piilotellaan ja heitetään silmille. Siitä vaietaan ja vaahdotaan. Porno jakaa ihmisten arvomaailmaa rankasti. Perheneuvoja, psykoterapeutti Päivi Stelin-Valkaman mukaan porno on ihmisten mielestä kiihottavaa, likaista, viihdyttävää, synnillistä, addiktoivaa ja harmitonta. Joillekin se on yksi tapa ilmaista seksuaalisuuttaan, toisille hyväksikäyttävää saastaa.
”Porno herättää voimakkaita tunteita, koska se tuo näkyväksi sitä, mikä on inhimillisessä elämässä kaikkein yksityisintä.”
Stelin-Valkaman mielestä suuri osa parisuhteista on kuitenkin sellaisia, joihin porno ei liity millään tavalla.
”Nuoremmissa ikäluokissa ollaan ehkä ennakkoluulottomampia, voidaan esimerkiksi katsoa jotain pornoleffaa yhdessä”, Stelin-Valkama sanoo.
Porno ei ole vain ennakkoluulottomien ihmisten kivaa ajanvietettä, vaan siitä aiheutuu myös paljon harmia.
”Pornon tuomia ongelmia on nykyään enemmän kuin aiemmin.”
Stelin-Valkaman mukaan pornon aiheuttamista ongelmista myös puhutaan paljon aiempaa enemmän. Porno luo paineita ja esittelee tietynlaista kapeaa ihmiskuvaa. Yksi melko yleinen ongelma on parisuhteessa olevien miesten liiallinen into katsella pornoa ja tyydyttää itseänsä jatkuvasti. Kumppani voi jäädä ilman seksiä.
”Ilmiö on sukupuolittunut, en äkkiseltään tavoita pariskuntaa, jossa miehelle olisi ongelmana, että nainen katsoo liikaa pornoa”, Stelin-Valkama sanoo ja jatkaa:
”Naiset ehkä lukevat enemmän eroottista materiaalia ja käyttävät enemmän tarinoita (stimulanssina), naiselle visuaalinen ärsyke ei ole niin tarpeellista ja tärkeää kuin miehille.”
Kuinka usein porno-ongelmat tulevat esiin pariterapiassa?
”Hyvin usein tulee esille, että porno on ongelma, ja että puolison pornon katselu on addiktiivista ja se tulee parisuhteen edelle ja häiritsee arkea”, Stelin-Valkama kertoo.
”Porno on joillekin jo asiana ongelma, jos toinen ei hyväksy sitä ollenkaan. Pitää keskustella siitä missä määrin voidaan rajoittaa toisen elämää ja kontrolloida ja asettaa rajoja. Porno voi olla ongelma, jos se vähentää parisuhteen seksiä. Parin täytyy keskustella siitä, että mitkä on meidän suhteen rajat ja ongelmat, ja miten huomioidaan toinen”, Stelin-Valkama neuvoo.
”Jokainen tilanne on yksilöllinen. Ulkopuolelta katsoen voi tulla mielikuva, että miehen pornon käyttö on aivan harmitonta. Jos jommallakummalla puolisoista on tiukan uskonnollinen tausta, voi porno aiheuttaa syntisen ja likaisen olon”, Stelin-Valkama valaisee.
Stelin-Valkaman mukaan uskonto ja seksuaalisuus ovat jännä sanapari: ”Tässä elää monenlaiset syvät motiivit, mielikuvat ja fantasiat. Seksuaalisuuteen voi liittyä syyllisyyttä ja ahdistusta. Kirkon piirissä on tehty parhaamme, että asiaa ei nähtäisi tällä tavalla. Uskonnon maailma ei ole seksuaalikielteinen, jo Vanhan testamentin Laulujen laulu on eroottista runoelmaa”, Stelin-Valkama vakuuttaa.
Stelin-Valkaman mukaan kirkko on viime aikoina tehnyt ahkerasti työtä seksuaalisuuden arvostamisen hyväksi.
”Seksin näkeminen ilona ja voimavarana on tärkeää.”
Nuorisopsykiatrit ovat Suomessakin varoittaneet pornon voivan vahingoittaa nuoria poikia. Mikä olisi hyvä ikäraja pornolle?
”En osaa sanoa ikärajaa. Porno tarjoaa niin stereotyyppisiä malleja siitä millainen mies tai nainen on, ja millainen tulisi olla, että kovin nuori ei vielä ymmärrä, että todellisuus on paljon laajempi asia. Porno on fantasiaa ja satua. Pornomateriaalissa on ikärajat, yleensä 18 tai 16. Sitä nuorempi ei ole vielä millään lailla kypsä arvioimaan, että mikä on totta”, Stelin-Valkama pohtii.
”Porno on nuorille huono kanava seksivalistukseen. Tottakai ymmärrän, että seksi kiinnostaa, mutta jos se on ainoa kanava, jota kautta tietoa tulee, on se liian kapea. Pojalle voi tulla itsetunto-ongelmia siitä millaiset vehkeet ja kyvyt pitäisi olla”, Stelin-Valkama varoittaa.
”Pornossa on tietty kaavamaisuus siitä, miten kuuluisi reagoida ja miltä pitäisi näyttää. Tämä voi aiheuttaa turhia paineita kummallekin sukupuolelle. Nuorille pitäisi kertoa, että ihminen voi olla (seksiä harrastaessaan) juuri sellainen millainen haluaa olla, ja ihmiset voivat tehdä sellaista, mitä kumpikin haluaa”, Stelin-Valkama kannustaa.
Yhdysvalloissa on esitetty väitteitä pornon aivoja pilaavista vaikutuksista. Vaikuttaako liiallinen pornon katselu aivojen dopamiinintuotantoon niin, ettei mikään normaalielämän seksikokemus tunnu enää miltään?
”Jos runsaasti käyttää pornomateriaalia ja se on tapa saada seksuaalisia kiksejä, voi oikea elämä tuntua tylsältä”, Stelin-Valkama vastaa.
Hänen mukaansa pornoon uppoutuvan seksielämä voi kaventua ja eroottinen mielikuvitus voi kärsiä, jos virikkeet tulevat aina ulkopuolelta.
”Tämmöinen analogia tulee mieleen: jos lapselle luetaan, syntyy omassa mielessä mielikuvia. Lapset ovat sanoneet, että ”näkevät” kirjan tapahtumat selvemmin kuin televisiossa. Jos tottuu aina vaan ulkoa tuleviin mielikuviin, voi se ehkä laimentaa omaa mielikuvitusta”, Stelin-Valkama sanoo.
”Kun ihminen miettii omaa tai kumppaninsa pornon käyttöä, on tärkeää pohtia, onko käytöksessä addiktiivisia eli riippuvuudelta vaikuttavia piirteitä. Riippuvuuden kohteita voivat olla monenlaiset asiat: päihteet, pelit, seksi, porno, urheilu, työ tai uskonnollisuus. Riippuvuudesta alkaa olla kyse silloin, jos vaikka porno vie yksilön elämässä yhä enemmän aikaa alkaen häiritä hänen arkeaan, ihmissuhteitaan ja ylipäänsä hänen elämänsä kokonaisuutta. Tällöin porno alkaa pakkomielteisesti hallita elämää sen sijaan, että se olisi yksi seksuaalisuuden toteuttamismuoto ja elämän mauste. Addiktioihin on saatavissa hoitoa esimerkiksi A-klinikalta”, Stelin-Valkama neuvoo.
Pornon karmea etiikka?
Stelin-Valkaman mukaan eettisyyteen pyrkivän ihmisen mieleen nousee kysymys, millaisissa olosuhteissa pornoa tuotetaan.
”Ovatko työntekijät täysi-ikäisiä ja mukana vapaaehtoisesti? Miten heidän terveydestään huolehditaan? Voiko pornoteollisuuteen liittyä ihmiskauppaa tai muuta hyväksikäyttöä? Näin voi olla etenkin kehittyvissä maissa”, Stelin-Valkama muistuttaa.
Stelin-Valkama ei halua kuitenkaan liikaa jeesustella pornon kauheuksista, vaan kehottaa moraalinvartijoita riisuutumaan itse.
”Olisi syytä stripata sen verran, että jokainen voisi tarkistaa t-paitansa ja farkkujensa lapuista valmistusmaan ja yrittää selvittää, miten suurella todennäköisyydellä kyseiset vaatekappaleet on valmistettu asiallisissa olosuhteissa työntekijöiden oikeuksia kunnioittaen. Ihmisoikeudet ovat luovuttamaton asia niin porno- kuin tekstiiliteollisuudessakin. Hyväksikäyttö on aina rikollista.”
Voiko porno olla syynä alle 30-vuotiaiden haluttomuuteen?
”Kyllä, se on iso osa sitä. Terapiassa molemmat osapuolet saattavat sanoa, että kummallakin on hyvä seksielämä, mutta ei yhdessä”, Stelin-Valkama kertoo.
”Usein kun vaimo ihmettelee, että onko mun mies seksuaalisesti haluton, haluttomuus liittyykin siihen, että mies tyydyttää itseänsä, mutta ei halua vaimoansa. Läheisyys ja seksuaalisuus eriytyvät ja seksi ei liity enää parisuhteeseen, vaan on jotain erillistä”, Stelin-Valkama avaa.
Stelin-Valkamalla ei ole antaa ohjeistusta oikeasta pornomäärästä.
”Voi miettiä ja pohtia mikä on normaalia. Ei kukaan ulkopuolinen voi antaa vastauksia siihen, miten tulisi elämänsä elää.”
Psychology Todayn mukaan pornoa kulutetaan eniten jyrkän konservatiivisissa osavaltioissa. Päteekö tämä Suomeen? Ovatko uskovaiset erityisen kiinnostuneita pornosta?
”Olen lukenut tämän tutkimuksen, jonka mukaan Bible Belt -vyöhykkeellä pornon käyttö on runsasta. Voin yhdistää jotenkin nämä ilmiöt. Tiukat moraalisäännöt ja ulkopuolelta tuleva kontrolli aiheuttavat usein ahdistusta, ja se ahdistus voi kanavoitua pornoon. Ulkoisesti pidetty hyvin korkea moraali saattaa johtaa ylilyönteihin parisuhteessa ja muilla alueilla”, Stelin-Valkama arvioi.
Sinänsä seksiaddiktio ei ole Stelin-Valkaman mukaan uskovaisten erityisaluetta.
”Ihminen on tehnyt kuvia sykähdyttävistä aiheista aina. Saalistaminen, ruoka ja seksi ovat perusmotiiveja, ne ovat kiinnostaneet ihmistä jo kauan. Se on hyvin inhimillistä, eikä liity uskovaisuuteen”, Stelin-Valkama sanoo.
Pornon opetukset
Stelin-Valkaman mukaan suomalaiset 1960-luvun miestenlehdet vaikuttavat nyt hyvin kesyiltä. Ne tarjosivat miehille myös asiallista seksitietoa, jota oli niukasti saatavilla siihen aikaan.
”Niin Kinseyn raportit kuin Masters & Johnsonin seksuaalisuutta koskeva tutkimustietokin levisivät miestenlehtien kautta. Niiden kysymys- ja vastauspalstat auttoivat lukijoita kysymyksissä, joita ei muualla kehdannut esittää”, Stelin-Valkama kertoo.
Stelin-Valkaman mukaan monet nykyiset nuortenlehdet antavat varsin asiallista tietoa seksistä ja parisuhteesta. Seksi on vain osa elämää ja siitä osataan kertoa monipuolisesti ja suvaitsevaisesti.
”Esimerkiksi Demissä käytetään kieltä, joka mahdollistaa samaistumisen joukkoon monenlaisella seksuaalisella identiteetillä. Seksijutuissa ei käytetä esimerkiksi sanaa poikaystävä, vaan sanaa kulta”, Stelin-Valkama valaisee.
Ovatko porno-ongelmaiset parit saaneet apua pariterapiasta?
”Kyllä. Nämä on usein vaikeita asioita puhua terapiassa. Puhuminen voi kuitenkin auttaa. Jotkut huolet voi hävitä. Naisten aika yleinenkin huoli on, että vertaileeko se minua niihin toisiin (pornoleffojen naisiin)? Asiasta puhuminen avaa paljon. Avoimuus on tärkeätä”, Stelin-Valkama vakuuttaa.
Stelin-Valkaman mukaan monien naisten huoli on yleensä turha. Mies saattaa vain kaivata kiihotusta ja jännitystä, jonka voi tuoda iloksi parivuoteeseen.
Joskus miehet hakevat lohtua vaimoa kohtaan tuntemansa haluttomuuden kurjuuteen.
”Jos kumpi tahansa puolisoista ei ole tyytyväinen kumppaninsa ulkoiseen olemukseen, se on isompi asia. Kuinka paljon asia kuuluu toiselle? Äkkiseltään tuntuu, että se on oma asia, miltä näyttää, mutta jos kumppani lihoo vaikka 30 kiloa, miten sen sanoo nätisti toiselle? Jos katsoo pornoa sen takia, että oman kumppanin olemus ei miellytä, se on iso juttu. Onneksi useimmiten asia ei ole näin”, Stelin-Valkama lohduttaa.
Yhdysvalloissa evoluutiopsykologit ovat selittäneet miesten odottavan liikoja naiskauneudelta median välittämän kauneusihanteen takia. Ennen nähtiin vain naapurin söötti tyttö, nyt maailman kauneimmat naiset ovat valokuvina kaikkien ulottuvilla.
”Nainen voi yhtä hyvin ajatella, että vertailee miehiä maailman komeimpiin jalkapallotähtiin tai filmitähtiin. Odotukset molemmilla sukupuolilla voivat olla kovia”, Stelin-Valkama sanoo.
Odotukset ja paineet ovat tainneet osaltaan johtaa siihen, että länsimainen väestö on yhä lihavampaa ja huonokuntoisempaa. Kun ei saavuteta kauneusihannetta, ei välitetä enää mistään.
”Väestön kahtiajakautuminen on voimistunut. On niitä, jotka pitävät itsestään ja ulkonäöstään jopa ylenpalttisesti huolta ja toinen joukko, joka ei välitä rahtuakaan terveellisistä elintavoista”, Stelin-Valkama harmittelee.
”Eroottinen tai pornografinen materiaali voi palvella kumppaneita parisuhteen seksuaalisuutta virittävänä asiana. Se voi auttaa ottamaan puheeksi asioita, joista itse nauttii ja joita toiselta toivoo”, Stelin-Valkama sanoo.
Toisaalta porno voi aiheuttaa Stelin-Valkaman mukaan ongelmia parisuhteessa, jos kumppanien seksuaalinen halu ja seksuaaliset mieltymykset ovat kovin erilaiset.
”Silloin seksuaalisesti aktiivisempi osapuoli voi käyttää pornofantasioita vähemmän halukkaan puolison syyllistämiseen ja vähättelyyn. Tälle tulee olo, että häntä verrataan pornofilmien esiintyjiin ja hän tulee vertailussa häviämään”, Stelin-Valkama varoittaa.
”Porno ei varmaankaan ole parisuhteen ongelma, jos se tulee yhteiseksi hyväksi ja on jaettu asia. Jos se erkaannuttaa tai tulee parisuhteen väliin, se on huono asia”, Stelin-Valkama kiteyttää.
Stelin-Valkaman mukaan seksielämään pitäisi löytää omassa suhteessa molemmille kumppaneille sopiva tasapaino. Jotkut purkavat työstressiään seksillä, toiset taas voivat harrastaa seksiä vasta rentoutuneessa tilassa. Onko parisuhteelle riittävästi aikaa?
”Ei seksi ole mikään erillinen osa-alue, joka ei liity muuhun elämään. Seksiongelmat liittyvät koko elämään. Seksiä ei voi ottaa vain palana tarkasteltavaksi. Elämä on kokonaisuus.”
KYSYMYS:Ongelmani on sairaalloinen mustasukkaisuus, johon haluan jo apua, ettei suhteeni ja omat ajatukset pyörisi tämän ympärillä jatkuvasti.
Olen 21-vuotias nainen ja olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa kohta vuoden. Sitä aikaisemmin minulla ei ole ollut vakavia seurustelusuhteita. Ennen tätä en ole kokenut itseäni mustasukkaiseksi ollenkaan.
Kaikki lähti siitä, kun aloimme seurustelemaan ja hänellä oli juuri päättynyt yli vuoden kestävä suhde. Omasta näkökulmastani nainen halusi hänet takasin ja alkoi tästä syystä haukkumaan minua. Tiesin tästä, mutta mieheni ei. Asia ei vielä siinäkään vaiheessa minua vaivannut, kun he olivat kavereita ja tapasivat silloin tällöin. Kunnes kuulin heidän kahdenkeskeisestä tapaamisesta naisen asunnolla. Silloin kerroin miehelleni olevani ehkä hieman mustasukkainen, ja hän sanoi sen olevan turhaa.
Nainen soitteli vähän väliä ja pyysi miestäni hänen kanssaan kahville ja näin he jälleen tapasivat. Kerroin sitten naisen haukkuneen minua julkisesti muille.
Seuraavan kerran kun näimme kyseisen naisen, mieheni ei katsonut hänen suuntaansa ja vaikutti kiusaantuneelta. Jälkikäteen hän kertoi minulle, ettei kehdannut katsoa, sillä jos nainen tervehtisi häntä mies ei kehtaisi olla tervehtimättä takaisin. Vaikka nainen haukkui minua, mieheni halusi tervehtiä häntä? Vähän ajan kuluttua mieheni onnitteli naista sosiaalisessa mediassa, mikä sai minut äärimmäisen mustasukkaiseksi jälleen.
Ajattelen jatkuvasti mieheni pitävän naisesta ehkä enemmän kuin vain kaverina. Miksi hänellä muuten olisi tarvetta jutella ja onnitella häntä? Mutta ei kehtaa olla tervehtimättä häntä minun läsnäollessa? Tuntuu siltä, ettei mieheni pidä puoliani lainkaan.
Haluan seksiä enemmän kuin mieheni, joka tyytyy pornoon. Suhteemme alussa mieheni ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta vähäpukeisiin naisiin, päinvastoin. Aina kun kyselin jostakin vähäpukeisesta naisesta, pitikö mieheni tätä hyvännäköisenä, vastaus oli aina "Ei kiinnosta tuollaiset silikonitissit, jotka esittelevät itseään kaikille.” Olin asiasta äärimmäisen iloinen, että oma mieheni ei katsele kenenkään muun perään, eikä minun tarvinnut huolestua asiasta.
Eräänä päivä olin koneella, josta löytyi pornotähtien ja sporttityttöjen hakuja. Olin aivan ymmälläni asiasta. Kun kysyin mieheltäni oliko ollut mukavaa katsottavaa hän vastasi tylysti, että oli ollut. Tästä syntyi riita, jonka jälkeen emme asiasta ole sen kummemmin ole puhuneet.
Mielestäni asiaa voisi verrata pettämiseen, mitä en ikinä hyväksyisi. Nyt mietin tätä asiaa päivittäin. Miksi hän etsii netistä pornotähtiä nimillä? Fantasioiko hän nimenomaan näistä henkilöistä? Enkö minä riitä? Ovatko nämä naiset paremman näköisiä kuin minä? Katseleeko hän salilla käydessään naisia sillä silmällä? Kiihottuuko hän muista enemmän koska en ole yhtä sporttinen?
VASTAUS:Kirjeestä välittyy huoli ja epävarmuuskin suhteenne tilanteesta ja tulevaisuudesta. Heti aluksi haluaisin kiinnittää huomiota kirjeesi alkuun. Sanot, että kärsit sairaalloisesta mustasukkaisuudesta. Ota se ensimmäinen sana pois, kärsit mustasukkaisuudesta, sairaalloista se ei, ainakaan vielä, ole.
Usein puhumme mustasukkaisuudesta varsin negatiivisesti ja ihmettelemme, kun tunnemme sen kaltaisia tunteita. Kuitenkin, se on joskus osa parinmuodostusta ja parisuhdettakin. Se on kuin mielen antama merkki siitä, että kaikki ei ole ihan hyvin suhteessanne. Itse asiassa kerrot siitä kirjeessä itsekin.
Luulen, että mustasukkaisuutesi ensimmäinen peruste löytyy epävarmuudestasi. Tunnet jostain syystä miehesi edellisen tyttöystävän uhaksi, näet teidät kilpailullisessa suhteessa, vaikka tosiasiassa olet se, kenet miehesi on valinnut. On ymmärrettävää, että tunnet huolta siitä, miten miehesi käyttäytyy suhteessa entiseen seurustelukumppaniinsa. Mutta se on asia, joka hänen itse täytyy itse ratkaista. Kun seurustelukaverista tulee pelkkä kaveri, pitää tehdä muutoksia käyttäytymiseen, ei voi enää olla samalla tavalla lähellä, mutta ei toisaalta yhtäkkiä voi käyttäytyä niin kuin toista ei olisi olemassakaan, ei voi kävellä ohi tervehtimättä. Jos taas kyseinen ihminen loukkaa sinua tai puhuu sinusta pahaa, silloin se on sinun asiasi, ja sinun tulee selvittää se yhdessä hänen kanssaan. Sinuna en kuitenkaan kauheasti huolestuisi heidän suhteestaan, anna sen muotoutua ja asettua kaverisuhteeksi. Hän kuitenkin valitsi sinut ja seurustelee sinun kanssasi. Mitä vähemmän tunnet siitä epävarmuutta, sen parempi sinulla on olla ja sen parempi sinun kanssasi on olla.
Toinen asia josta kirjoitat, on seksuaalisuus. Seksuaalisuus on meissä ihmisissä asia, joka ei ole aina pysyvä ja samanlainen. Seksuaalisuus saa eri muotoja ja sävyjä, joskus se on meille tärkeämpää kuin toisina aikoina. Olette vasta suhteenne alussa ja yhteisen seksuaalielämän sääntöjä opettelemassa.
Itse en ajattele, että nettiporno vastaa pettämistä, se on kuitenkin yksityinen asia, eikä liity sinuun välttämättä millään tavalla, ei siihenkään, onko hän tyytyväinen sinuun, pitääkö sinua kauniin näköisenä tai kiihottuuko sinusta. Kun vastauksen alussa kirjoitin, että mielestäni tunnet olevasi kilpailuasetelmassa exän kanssa, nyt tuntuu siltä, että olet asettanut itsesi kilpailuasemaan netin naisten kanssa. Te ette käy samaa kilpailua. Sinä seurustelet miehesi kanssa ja netin naiset ovat tuntemattomia, nimettömiä ja ns. kasvottomia. Heidän kanssaan ei olla suhteessa. Heistä ei kannata olla mustasukkainen.
En kuitenkaan halua vähätellä sitä, että tunnet mustasukkaisuutta ja huonoa oloa nettipornon takia. Se on tosi ymmärrettävää ja oikeutettuakin. Teidän pitäisi pystyä puhumaan siitä. Voisit kertoa miehellesi että nettiporno ahdistaa sinua ja tunnet olosi epävarmaksi asian suhteen. Nettiporno voi joskus tulla esteeksi, tai vain viemään aikaa parin yhteiseltä seksielämältä. Ylipäätään luulen, että seksuaalisuus on asia, josta teidän kannattaisi keskustella enemmänkin, syyttelemättä ja haukkumatta, turvallisesti ja toisenne hyväksyen. Suhteenne on alussa ja jotta se rakentuisi vahvemmaksi, tulisi molmemmilla olla olo, että voi puhua asioista, jotka mieltä painavat.
Mieheni oli jo suhteen alkuaskelilla kiinnostunut ihmeen lailla vain nettitytöistä. Ihan alussa hän näki näköjään mua enemmän kuin "heitä". Peppuja, tissejä, nuoria teini-ikäisiä…
Ihmettelin ja hän jäi pariin kertaan kiinni asioista, sitten jäi kiinni pepunkuvausasioista ja... sitten mentiin naimisiin. Häiden aikaan oli seksiä 4-7 krt vuodessa, nyt on kevät 2013 ja viimeksi syyskuussa 2012...
Toivoin, että mies saisi pöpöt päästään, kun oli sinkku pitkän aikaa. Ilmeisesti karhu ei opi uusia temppuja, mutta oppii viimeistään kun julkisuuteen pääsee…
Nainen, 37
Hei,
lyhyehkö viestisi ei sisältänyt yhtään varsinaista kysymystä enkä saanut oikein kokonaiskäsitystä tilanteestanne, mutta esitän nyt joitakin omaan mieleeni nousseita kysymyksiä:
Kuinka pitkään olet ollut nykyisen miehesi kanssa? Minkälaiset "pelisäännöt" teidän suhteessanne on? Minkälaisia tunteita sinussa herää, kun miehesi katselee nettityttöjä? Jos se aiheuttaa pahaa mieltä, oletko kertonut tämän kumppanillesi? Kuinka hän tähän suhtautuu ts. ottaako hän tunteesi huomioon? Voisiko hän lopettaa nettityttöjen katselun, jos se on sinulle tärkeää? Tai millä ehdoilla voisit sallia nettityttöjen katselun hänelle jatkossa? Ajattelen niin, että "nettiuskollisuudessa" on tärkeää luoda sellaiset pelisäännöt, jotka molemmat parisuhteen osapuolet voivat allekirjoittaa. Jos tarpeet ovat kovin erilaiset, on yhtälö vaikea. Molemminpuoleinen kunnioitus on kaiken a ja o.
Kirjoitit myös seksin vähäisyydestä parisuhteessanne. Oletteko keskustelleet tästä miehesi kanssa? Kuinka hän kokee tilanteen? Tietääkö hän, että asia vaivaa sinua? Kuinka kauan jaksat jatkaa nykyistä tilannetta?
Rohkaisen sinua nyt pohtimaan, minkälaisessa parisuhteessa sinä haluat jatkossa elää. Kulje sitten sitä kohti äläkä tyydy vähempään!
Ongelmana on poikaystäväni pornoaddiktio. Hänellä on tapana katsoa pornoa poissaollessani ja hän on joskus sanonut, että tarvitsisi omaa aikaa tämän vuoksi. Hän on myöntänyt olevansa riippuvainen.
Itsestäni tämä tuntuu siltä, etten riitä hänelle. Harrastamme paljon seksiä ja itse voisin harrastaa enemmänkin, joten sitä hän ei pornolla yritä korvata. Ja hän onkin sanonut, ettei porno ja seksi kanssani ole sama asia, eivätkä mitenkään korvaa toisiaan. Minua kuitenkin satuttaa tämä pakonomainen tarve tyydyttää itseään pornon parissa.
Olemme katsoneet pornoa yhdessäkin (tai enemmänkin erotiikkaa) ja se on ollut minusta mukavaa. Kuitenkaan poikaystäväni pornon katsomisesta en pidä, koska otan sen jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena siitä, etten riitä. Aina poissaollessani minusta tuntuu, että hän katsoo aikuisviihdettä, vaikken todellisuudessa tiedä onko se totta. Asia painaa muutenkin mieltäni jatkuvasti.
Eniten minua satuttaa se, että minua on pyydetty oikein antamaan enemmän omaa aikaa poikaystävälleni (siis niin että olen poissa yhteisestä asunnostamme). Tuntuu pahalta, että häädetään omasta kodista tuollaisen takia. Olemme sopineet, ettei pornoa katsota minun kotona ollessani esimerkiksi nukkuessani. Olen kerran yllättänyt hänet pornoa katsomasta.
Ennen kuin rupesimme seurustelemaan poikaystäväni kuulemma katseli pornoa huomattavasti enemmän. Hän myös sanoo, ettei se vaikuta hänen seksihaluihinsa kuin vain positiivisesti.
Porno on laskenut itsetuntoani. Ennen pidin vartalostani, mutta nykyään en näyttäydy mielelläni ole mieheni katseltavana, vaikka vartalossani ei varsinaisesti ole mitään hävettävää, vaikken mallinmitoissa olekaan. Tämä johtuu luultavasti poikaystäväni mieltymyksestä valtaviin rintoihin. Itsellänikin on ihan hyvän kokoiset rinnat, joista ennen itsekin pidin. Poikaystäväni kyllä koskettelee ja kehuu rintojani usein.
Olemme aina pystyneet puhumaan kaikesta, niin myös tästä asiasta. Ehkä osittain juuri siksi ahdistaa, koska hän kertoo niin avoimesti tästä. En tiedä mitä tekisin, sillä tämä todellakin ahdistaa minua. En haluaisi myöskään erota, enkä voi pyytää poikaystävääni lopettamaankaan. Asiasta on ollut kuitenkin useita riitoja ja minulla on paha mieli sen vuoksi.
Nainen, 25
Hei!
Kiitos viestistäsi.
Minulle tuli surullinen olo sitä lukiessani. Olette ilmeisesti nuoria, terveitä ihmisiä. Päätellen siitä, että et haluaisi erota, suhteessanne on varmastikin monia asioita, jotka toimivat ihan hyvin. Pystytte mm. keskustelemaan kaikista asioista ja poikaystäväsi antaa sinulle positiivista palautetta ulkonäöstäsi. Mutta sitten on tämä yksi asia, joka pilaa paljon.
Poikaystäväsi on myöntänyt olevansa pornoaddikti. Ihan hyvä, että hän myöntää asian avoimesti. Mahtaakohan hän itse ymmärtää, että kyseessä on vakava asia? Pornoriippuvuus on yksi seksiriippuvuuden ilmenemismuodoista. Riippuvuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun se haittaa mielenterveyttä, ajankäyttöä, taloudellista tilannetta tai ihmissuhteita. Hänen kohdallaan tämä viimeksi mainittu on jo täyttynyt. Kerroit monessa kohdassa viestissäsi eri sanoin, millaiset vaikutukset poikaystäväsi pornon katselulla on sinuun: sinusta tuntuu, ettet riitä hänelle, se satuttaa sinua, ahdistaa, on paha mieli jne. Kuulostaa ikävältä, että tällä on ollut negatiivisia vaikutuksia sinun itsetuntoosi.
Addiktiivistä poikaystäväsi käyttäytymisessä on se, minkä itsekin mainitsit, että sinä et pelkästään riitä. Rakastelu oikean ihmisen eli oman ihanan ja halukkaan tyttöystävän kanssa ei riitä tyydyttämään hänen tarpeitaan. Voi olla, että hän saa pornosta jotain, mitä sinä tai kukaan nainen ei voi hänelle antaa. Herää kysymys, mitä hän siitä saa? Mihin hän niin runsasta kiihottumista tarvitsee?
Addiktoituneen pornon käytön riskit ovat samat kuin muissakin riippuvuuksissa. Aiempi määrä ja laatu eivät enää riitä saamaan aikaan halutun lopputuloksen. Tarvitaan enemmän käyttökertoja ja -aikaa ja kovempaa kamaa antamaan ärsykkeitä. Normaaliin elämään liittyvät asiat saavat väistyä riippuvuuden tieltä. Vähän tämän tapaiselta kuulostaa poikaystäväsi toive siitä, että teidän yhteisestä ajastanne otettaisiin osa hänen omaan käyttöönsä eli pornon katseluun ja sinun täytyisi poistua kodistasi sen takia.
Kun on tutkittu pornon käytön vaikutuksia parisuhteeseen, on havaittu, että joissain parisuhteissa puolison pornon käyttö voi myös lisätä toisen haluttomuutta. Kumppanit kertovat, ettei tunnu mukavalta olla pornon kiihottaman puolison laukeamisväline. Käyttäjä voi myös itse kokea lisääntyvää haluttomuutta suhteessa omaan puolisoonsa, olla tyytymätön oman kumppanin ulkonäköön, seksuaaliseen taitoihin ja kokeilunhaluun.
Taitaa olla niin, että poikaystäväsi ei itse näe pornoriippuvuuttaan ongelmana. Parisuhteeseenne se on kuitenkin selvästi tuonut ongelmia. Riippuvuudet eivät yleensä poistu noin vain, itsestään. Ne tarvitsevat käyttäjän omaa halua muuttaa asioita ja voimakasta motivaatiota vastustaa riippuvuuteen liittyviä houkutuksia. Puoliso voi olla siinä hyvänä tukena, mutta yksin sinä et voi häntä etkä tätä osaa suhteessanne muuttaa. Muuten, miksi et voi pyytää häntä lopettamaan? Sillä, miten hän toimii, on monenlaisia negatiivisia vaikutuksia sinuun. Onko se ok? Onko se ok hänelle ja onko se ok sinulle?
Miten näet suhteenne tulevaisuuden? Miten voi suhteenne ja miten voit sinä, jos asiat jatkuvat vuosikausia näin? Kuuluvatko tulevaisuuden haaveisiisi lapset? Miten ne sopivat tähän kuvioon? Havahdu miettimään elämääsi nyt ihan vakavasti. Ota sinä ensin vastuu omasta elämästäsi, miten sitä haluat elää. Poikaystävälläsi on vastuu omasta elämästään. Haluaako hän elää näin, vaikka se saa sinut voimaan huonosti? Haluaako hän jatkaa näin, vaikka sinä jossain vaiheessa alkaisit miettiä eroa sen takia? Kohtalon kysymys on: kumman hän valitsisi?
Rohkeutta sinulle toimia itsesi ja parisuhteenne parhaaksi toivottaa Paula perheneuvoja
