KYSYMYS: Olen seurustellut poikaystäväni kanssa lähes 3 vuotta. Olen 24- ja hän 28-vuotias. Minusta tuntuu, että parisuhteeseemme on kasautunut erilaisia ongelmia ja nyt alan olla itse hyvin uupunut näiden ongelmien vuoksi.
Suurin haaste parisuhteellemme on se, ettei poikaystäväni kykene puhumaan omista tunteistaan, kokemuksistaan tai ajatuksistaan. Hän vaikuttaa masentuneelta ja onkin nyt käynyt kaksi kertaa psykologin luona. Hän kuitenkin kertoo, ettei pysty puhumaan psykologillekaan ja kokee käynnit "turhiksi". Ylipäätään hän kertoo motivaationsa kaikkea kohtaan olevan olematon. Tämä hänen puhumattomuutensa ja tunteiden patoaminen/piilottelu on minulle (ja epäilemättä myös hänelle) raskasta ja hiertää välejämme. Olen tästä hänelle yrittänyt puhua, mutta hän loukkaantuu ja vetäytyy keskustelusta. Yritän olla ymmärtäväinen ja annan hänelle kaiken ajan ja tilan mitä hän vain ikinä tarvitsee, mutta myös minulla on tarpeita. Toivon sydämestäni, että hän saisi apua masennukseensa ja ennen kaikkea ottaisi avun vastaan. Olen huolissani myös omasta jaksamisestani, mutta onneksi minulla on oma terapiani.
Toinen iso ongelma on se, että seksielämämme on voinut huonosti jo hyvin pitkään (1,5-2 vuotta). Kyse ennen kaikkea on siitä, että poikaystäväni katsoo pornoa ja omien sanojensa mukaan mieluummin katsoo pornoa kuin edes tekee aloitetta minun suhteeni. Hän kuulema ei halua tulla torjutuksi. Tämä taas on aiheuttanut sen, että minun itsetuntoni on pohjamudissa ja ajattelen, että pornon täytyy olla paljon parempaa kuin seksin minun kanssani. Minun aloitteisiini poikaystävä pääsääntöisesti vastaa myönteisesti, mutta tässä vaiheessa myönnän etten oikeastaan halua tehdä aloitteita, koska tunnen oloni riittämättömäksi, vastenmieliseksi ja rumaksi.
Olemme umpikujassa. Poikaystävä ei näe, kuinka paljon minua vaivaa se, ettei välillämme ole juurikaan läheisyyttä. Hänelle riittää, kunhan vaan saa itse tyydytyksen. Kerran hän spontaanisti kertoi minulle lopettavansa pornon katselun, mutta se paljastui myöhemmin valheeksi. Myös valehtelu asian tiimoilta satuttaa minua, rehellisyys on minulle tärkeä arvo parisuhteessa. Poikaystävä myös vähättelee minun huoltani.
Välillä mielessäni käy ajatus erosta, sillä minun on vaikea nähdä tietä ulos tästä tilanteesta. Toisaalta taas haluan olla poikaystäväni tukena, ja rakastan häntä todella. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä tai kenen puoleen kääntyä. Olisiko teillä mitään vinkkiä tai uutta näkökulmaa tilanteeseen? Kiitos jo etukäteen.
Huolissaan
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Huomaan viestistäsi, että rakastat ja välität poikaystävästäsi todella paljon. Haluaisit kovasti saada häneen yhteyden. Kuvaat hienosti sitä, että kun yrität saada poikaystävääsi keskustelemaan, kertomaan tunteistaan, kokemuksistaan tai ajatuksistaan, niin näissä tilanteissa hän vetäytyy. Toisaalta näet, että poikaystävälläsi ei ole hyvä olla ja olet huolissasi hänestä. Kirjoitit, että olet myös valmis antamaan hänelle tilaa, mikäli se on se, mikä auttaisi häntä.
On tavallista, että parisuhteissa puolisoilla on erilaiset tavat reagoida johtuen omasta opitusta tavoistamme lapsuudessa. Se, miten olemme oppineet selviytymään erilaisista tilanteista, näyttäytyy myös parisuhteessa reagointitapanamme. Parisuhteessa toinen osapuoli saattaa olla aktiivisempi tavoittelemaan kontaktia ja toinen saattaa vetäytyä niissä tilanteissa. Kontaktin ottaminen saattaa näyttäytyä osapuolille eri tavoin. Toisen usein hyvää tarkoittava käden ojennus, jonka tarkoituksena on auttaminen, saattaakin tuntua toisesta riitatilanteessa jopa vaatimuksena. Vetäytyvämpi osapuoli usein kokee itsensä riittämättömäksi, koska ei pysty antamaan toiselle sitä, mitä hän tarvitsisit siinä hetkessä. Hänen voi olla vaikeaa löytää sanoja tai kertoa tunteistaan, jos hän ei oikein itsekään niistä saa omassa päässään selvää. Näissä tilanteissa hänen saattaa olla vaikea olla läsnä ja hän saattaa lähteä vetäytymään kuoreensa tai kokonaan pois siitä tilanteesta. Usein tämä herättää avun tarjoajalle tunteen, että hän on tullut torjutuksi. Joskus herää myös kiukkua, jonka alla saattaa olla pelkoa yksin jäämisestä tai toisen menettämisestä, koska yhteys tuntuu olevan poikki. Joskus nousee mieleen kysymyksiä, että jos hän ei halua apua minulta, niin eikö hän myöskään halua minua.
Läheisyyden ja turvallisuuden kaipuu ihmissuhteissa ovat perustarpeita ihmisellä. Läheisyyden määrän tarve ja tavat ovat kuitenkin vaihtelevat eri ihmisillä. Usein parisuhteessa osapuolet eivät oikein osaa tai uskalla avoimesti kertoa toiselle omista tarpeistaan. Masentuneisuus saattaa lisätä vaikeutta läheisyyteen ja voimistaa vetäytymistä. Vetäytyvämpi osapuoli pitää ajatuksensa ja tunteensa sisällään ja hän saattaa tuntea itsensä ja ongelmansa rasitteeksi toiselle. Hän usein pelkää, ettei kelpaa tai riitä omana itsenään, joten avautuminen omista ajatuksistaan on iso riski hänelle.
Mikäli tämä kuvaus tuntuu yhtään tutulta tai haluat näkökulmia parien väliseen vuorovaikutukseen, niin kirjassa ”Kunpa sinut tuntisin paremmin” käydään läpi parisuhteessa tapahtuvaa vuorovaikutusta ja läheisemmän yhteyden rakentamista uudelleen. Se on Sue Johnsonin, tunnekeskeisen pariterapeutin, kirjoittama kirja.
Seksuaalisuus on usein herkkä osa-alue molemmille osapuolille. Mainitsit, että poikaystäväsi katsoo pornoa. Porno saattaa tarjota vaatimusvapaan alueen ilman paineita, jonkinlaisen hetkellisen paon. Toisaalta paljon käytettynä se saattaa eristää toisesta ja lisätä sekä häpeää että ahdistuneisuutta. Parisuhteen näkökulmasta on ymmärrettävää, että se tuntuu pahalta. Mainitset kuitenkin, että poikaystäväsi vastaa myönteisesti aloitteisiisi, mutta hänellä itsellään aloitteen tekemiseen liittyy pelkoa torjutuksi tulemisesta.
Joskus saattaisi auttaa, että ottaa ulkopuolisen mukaan hahmottamaan kanssanne välillänne tapahtuvaa vuorovaikutusta ja sen vaikutusta parisuhteeseenne. Kirkon perheneuvonta on yksi mahdollinen vaihtoehto. Se on maksuton palvelu. Parisuhteen teemoja voi tulla selvittämään myös yksin, jos pari ei halua tai pysty tulemaan mukaan.
Toivon, että löydätte teille sopivan tavan jatkaa eteenpäin.
Mukavaa alkavaa syksyä!
Perheneuvoja Sari
