Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olen ollut kohta 3,5 vuotta yhdessä poikaystäväni kanssa. Ensin asuimme erillään omien vanhempiemme luona ja nyt alkusyksystä päätimme muuttaa yhteen asumaan toiseen kaupunkiin. Hän tekee pitkää työpäivää. Se on minulle ollut koko ajan ihan ok, koska tiedän kuinka tärkeää työtä hän tekee. Minä taas opiskelen viimeistä syksyä ja arjet menevät työharjoittelun merkeissä.

Pelkään vain jäämäni aivan yksin isoon kaupunkiin ilman rahaa tai asuntoa. Mitä minun pitäisi tehdä? Onko suhteeni ollut oikeasti pelkää valetta?

Epätoivoinen tyttö

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Tilanteesi kuulostaa todella kurjalta. Olet aloittanut uuden elämän yhdessä rakastamasi poikaystäväsi kanssa ja valmistut pian ammattiin. Tulevaisuus näytti selvältä ja onnelliselta. Mutta nyt poikaystäväsi haluaakin romuttaa yhteisen elämänne!

Teille on tapahtunut tänä syksynä isoja asioita. Olette muuttaneet omillenne pois vanhempien kodista, olette vaihtaneet paikkakuntaa pienemmältä paikkakunnalta isoon kaupunkiin ja perustaneet yhteisen kodin. Teillä on molemmilla menossa ainakin kaksi tärkeää kehitysvaihetta.

Elätte kumpikin itsenäistymisen aikaa. Opettelette olemaan omillanne seisovia aikuisia. Kannatte taloudellisen ja kaiken muunkin vastuun omasta elämästänne, nyt kun ette enää asu vanhempien katon alla. Tämä vaatii usein opettelua eikä aina ole aluksi ihan helppoa, mutta on tosi tärkeä vaihe ihmisen elämässä. Tätä sisäistä työtä teette molemmat omilla tahoillanne.

Samaan aikaan olette parisuhteessanne myös aivan uuden vaiheen äärellä. On ihan eri asia asua yhdessä kuin seurustella. Nyt olette toistenne elämässä koko ajan. Opettelette kodin pyörittämistä ja kaikkien siihen liittyvien vastuiden kantamista yhdessä.
Yhdessä asuessa toisen huonot päivät, väsymykset ja kiukuttelut tulevat iholle ihan tavalla kuin seurustellessa. Avoliitossa toista ei pääse pakoon, vaikka töissä tai koulussa kävisikin. On opeteltava puhumaan ja kohtaamaan ristiriidat rakentavasti, muuten yhteiselämästä tulee vaikeaa.

Nyt tässä vaiheessa poikaystäväsi elämä onkin alkanut tuntua hankalalta. Hän vetäytyy pois läheisyydestäsi ja puhuu erosta. Onko kyse siitä, ettei hän ole vielä valmis sitoutumaan vakiintuneeseen parisuhde-elämään ja yhteiseen kotiin vai jostain muusta, sitä me emme tiedä. Kerroit, että sinun ratkaisuyrityksesi on tehdä enemmän ja paremmin kotitöitä eli olla perinteisesti ”hyvä vaimo”. Epäilenpä, että se ei kuitenkaan ole ratkaisu tähän tilanteeseen eikä missään tapauksessa pitkällä tähtäyksellä kestävä. Jokin poikaystävääsi nyt selvästi painaa. Yritä päästä keskustelemaan hänen kanssaan välttäen syyllistämistä ja painostamista. Toivottavasti pääsette juttelemaan niin, että saat tietää, mistä tässä nyt hänen kohdallaan on kyse.

Joka tapauksessa elämä haastaa sinua nyt tässä kohtaa itsenäistymään ihan urakalla. Jos poikaystäväsi haluaa erota, et voi häntä väkisin pitää. Mieti siis oman elämäsi palikat varmuuden vuoksi myös niin, että elätkin yksin. Kelasta saat neuvoja taloudelliseen tilanteeseesi ja ehkä myös oppilaitoksesi sosiaalityöntekijältä. Mieti, keistä ihmisistä tukiverkostosi muodostuu. Kerro heille tilanteestasi ja siitä, että saatat tarvita tukea muuttuneessa tilanteessa. Kun poikaystäväsi huomaa muutoksen sinussa, hän joutuu sen tilanteen äärelle, että ero konkretisoituu myös hänelle. Joskus se havahduttaa ja saa miettimään, haluaako oikeasti erota toisesta.

Jos poikaystäväsi ei halua tai kykene sitoutumaan sinuun ja rakastamaan sinua hyvinä ja huonoina päivinä, hän ei ole sinulle oikea kumppani. Ymmärrän, että luopuminen tuntuu tuskalliselta, mutta uskon, että selviät siitä, jos elämä niin vaatii.

Pidä selkä suorana ja jalat tukevasti maassa. Muista hengittää. Sinä selviät kyllä, kävi miten tahansa.

Rohkaisevin terveisin
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Miksi poikaystäväni ei ota minua mukaan minnekkään ? Johtuuko siitä,että hänellä on vakava masennus ? Ollaan nyt siis seurusteltu n. 7 kk ja välissä on ollut taukoja 2 kertaa.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kieltämättä voi tuntua varsin ikävältä jos haluisit tehdä poikaystävän kanssa asioita yhdessä enemmän, mutta hän ei niinkään. Yksi parisuhteen tärkeä elementti on kokemus siitä, että jaamme yhdessä elämää ja meille syntyy yhteistä historiaa, että on jokin ”me”. Miten poikaystäväsi mahdollisesti reagoi siihen, jos tuot esille pettymyksesi siitä, ettei hän pyydä sinua mukaan omiin menemisiinsä ja haluaisit viettää enemmän aikaa hänen kanssaan?

Sekin lienee fakta, että ihmisillä voi olla hyvin erilaisia odotuksia ja käsityksiä kuinka intensiivistä yhdessäoloa kumppaniltaan toivoo. Oman ja yhteisen ajankäytön suhteesta on hyvä käydä keskustelua. Miten paljon kumpikin on valmis tulemaan toista vastaan, jos ajatukset tässä kohtaa poikkeavat suuresti.

En suoraan sanoen osaa ottaa kantaa siihen, miten poikaystäväsi vakava masennus vaikuttaa hänen toimintaansa – mitä poikaystäväsi itse vastaisi tähän kysymykseen? Se mitä pohdin, on mainitsemasi tauot suhteessa. Ymmärrettävästi tällaiset katkokset suhteessa luovat turvattomuuden tunteita ja monesti toiveen siitä, että voisi olla varmempi siitä, että ollaanko yhdessä vai ei. Epävarmuus suhteen jatkuvuudesta on varmasti riidoille ja erimielisyyksille altistava tekijä.

Mikä tilanne mahtaa olla nyt? Onko suhteenne nyt vakaammalla pohjalla – jos ei, niin minkälaisia mahdollisia esteitä on sille, että voisitte sitoutua suhteeseen enemmän? Mikä suhteessa pitäisi olla ehkä toisin, että siihen voisi turvallisesti asettua? Tämä on tällaista pohdiskelua ehkä tiedä koskettaako se teidän tilannettanne lainkaan.

Tällaisia ajatuksia syntyi viestistäsi – toivottavasti niistä on jotain iloa :)

Terveisin
perheneuvoja Juha

KYSYMYS: Täytyykö tällaiseen suhteeseen tyytyä?

Onko tällainen suhde tarpeeksi hyvä? Onko minulla oikeus odottaa enempää?

Samantekeväkö?

VASTAUS: Kerrot suhteestasi poikaystäväsi kanssa, jossa sinä toivoisit enemmän yhteistä aikaa, jopa yhteisen kodin perustamista. Poikaystävällesi puolestaan riittäisivät kertomasi mukaan väljemmät tapaamiset ja hän turhautuu, kun pyydät hänen huomiotaan ja todisteita siitä, että sinä olet hänelle tärkeä. Sanot, että haluaisit tuntea hänen rakastavan sinua. Olet siis epävarma hänen rakkaudestaan.

Kuvaat tilannetta, jossa sinä epävarmuudessasi yrität ymmärrettävästi erilaisin tavoin varmistua hänen rakkaudestaan. Hän puolestaan tuntee mahdollisesti olonsa ahtaaksi, keinottomaksi ja turhautuneeksi kun ei pysty sinua vakuuttamaan. Tämä todennäköisesti lisää hänen tarvettaan tavata harvemmin. Se puolestaan lisää sinun epävarmuutta siitä, että oletko hänelle tärkeä. Näin kumpikin ruokkii toisen käyttäytymistä.

Ihmisillä on erilaisia tapoja olla suhteessa. Usein nämä tapamme asettua parisuhteeseen liittyvät myös meidän omiin perhetaustoihimme ja kokemuksiimme. On vaikea määritellä ulkoapäin, minkälainen suhde on tarpeeksi hyvä tai miten paljon parin tulisi olla yhdessä. Yleisesti voisi sanoa, että parisuhteessa pitää kestää sekä läheisyyttä ja sitoutumista, mutta myös erillään oloa ja erillisyyttä. Ja on tärkeää, että voi tuntea, että on rakastettu ja tärkeä toiselle.

Joskus tämä erilaisuus sitoutumisen tavassa voi liittyä myös sukupuoleen. Monet nuoret miehet kaipaavat enemmän väljyyttä parisuhteeseen ja saman ikäiset naiset puolestaan olisivat varhaisemmassa vaiheessa valmiita tiiviimpään yhdessä olemiseen. Tällöin olisi kuunneltava kummankin tahtia. On myös tärkeää, että kummallakin on parisuhteen lisäksi myös muita itselle tärkeitä asioita elämässä.

Jäin miettimään, onko sinulla omassa taustassasi kokemuksia yksin jäämisestä tai siitä, että et ole ollut tärkeä jollekin. Ovatko nämä kokemukset mahdollisesti sellaisia, jotka saattavat lisätä sinun epävarmuuttasi siitä, että olet toiselle tärkeä, ja siten voimistavat käyttäytymistä, joka saattaa toisesta osapuolesta tuntua takertuvalta? En usko, että yhteisen kodin perustaminen on tässä kohdassa vielä se ratkaisu, joka poistaa epävarmuutesi. Toisaalta olisi tärkeää, että et joutuisi elämään jatkuvassa epävarmuudessa. Saattaa olla, että poikaystäväsi ei täysin ymmärrä sitä turvattomuutta, jota suhteenne sinussa aiheuttaa, vaan hän kokee käytöksesi kritiikkinä tai syytöksinä, ja reagoi siksi kuten reagoi.

Olisiko mahdollista, että menisit vähän poikaystävääsi vastaan? Sanoisit hänelle, että ymmärrät, että sinun tapasi varmistaa rakkautta saattaa mahdollisesti tuntua hänestä takertuvalta tai tukalalta, ja että et haluaisi hänen joutuvan tuntemaan niin. Sanoisit, että haluaisit aidosti tietää mitä hän toivoisi suhteeltanne. Ehkä jossain tämän tyyppisessä ilmapiirissä olisi mahdollisuus päästä keskusteluun siitä minkälaista yhdessäoloa kumpikin suhteelta toivoo, ja onko mahdollista, että kummankin toiveet tulisivat suhteessanne huomioiduksi.

Toivotan sinulle oikein hyvää kesää!

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen seurustellut ja ollut aikaisemmin kahdesti avoliitossa. Ensimmäinen ns. "teinirakkaus" päättyi 1 vuoden yhteisasumisen jälkeen. Suurin syy eroon oli puolison uskottomuus. Toinen avoliitto päättyi puolison alkoholin käytön ja muiden miesten perässä juoksemiseen.. Mainittakoon että molemmat suhteet kestivät monta vuotta, ja suhteiden välissä olin myös pari vuotta yksin. Tämän viime suhteen jälkeen olin itsekseni reilu puoli vuotta. Viime ero oli itselleni aika raskas ja se vei aikansa ennen kuin pääsin siitä ylitse. En kuitenkaan helpottanut oloani hakemalla lohtua muualta, vaan päätin heti suhteen loputtua, että työstän itseni kanssa koko eron, ja näin myös tein.

Olen näistä välillä varovaisesti koittanut vihjailla, mutta en haluaisi koko ajan puhua näistä tuntemuksista hänelle. Pelkään että hän pelästyy ja alkaa pohtimaan suhteen toimivuutta. Mitä minun kannattaisi tehdä?

Mies, 24

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Olet tärkeän asian äärellä. Hienoa, että haluat pohtia sitä yhdessä.

Olet aloittanut vakavat parisuhteet jo varsin nuorena. Näin ollen sinulle on kertynyt jo monenlaista kokemusta. Osa niistä on varmasti sinulle hyödyksi, mutta osa myös rasittaa nykyistä suhdettasi.

Elät nuoren aikuisen ikävaihetta, jossa paitsi etsitään elämänkumppania ja mahdollisesti sitoudutaan, myös käydään läpi omaa aikuisen minän etsintää. Huomio suuntautuu jatkuvasti kahtaalle: sisäänpäin itseen ja ulospäin toisiin. Tätä prosessia kuulen myös viestissäsi. Olet erojen jälkeen työstänyt päättyneitä suhteita ja samalla myös olettavasti tutkaillut itseäsi: kuka minä olen ilman tuota toista.

Nyt tässä uudessa suhteessa tunnistat itsessäsi ahdistuneisuutta. Tajuat, että murehtiminen estää sinua nauttimasta siitä hyvästä, mitä teillä on. Vaikka olet käsitellyt eroja niiden tapahduttua, olet nyt taas uudessa kohdassa, jossa aiempien suhteiden peikot ovat hyökänneet kimppuusi. Pahimmillaan ne voivat jopa tuhota uuden suhteesi. Taistelu niitä vastaan sinun on käytävä itse, mielellään jonkun luotettavan keskustelukumppanin kanssa. On tärkeää, että osaat erottaa menneisyyden ja nykyisyyden. Nykyinen tyttöystäväsi on syytön eksiesi tekemisiin. Älä siis anna vanhojen tapahtumien pilata tätä suhdetta.

On hyvä, että olet kertonut kokemuksistasi nykyiselle tyttöystävällesi. Nyt olisi hyvä, että käsittelisit asiaa tästä eteenpäin jonkun suhteenne ulkopuolisen ihmisen kanssa. Niin kuin itsekin sanoit, kyse on luottamuksesta. Sen mukaan, mitä kirjoitit, näkisin, että tässä tilanteessa on enemmänkin kysymys siitä, pystytkö sinä luottamaan tyttöystävääsi kuin siitä, onko hän luottamuksesi arvoinen. Sinun työsi tässä on sen vahvistamista, että voit uskoa olevasi toiselle riittävä ilman että joudut sitä jatkuvasti kyseenalaistamaan. Voitko antaa itsellesi luvan luottaa, vaikka olet tullut petetyksi?

Rakkaus on aina riski. Siihen on heittäydyttävä täysillä tai muuten sillä ei ole mahdollisuuksiakaan toteutua. Ja niin kuin elämässä yleensäkin, lopputulosta emme voi tietää. Aina on mahdollista, että petymme tai tulemme satutetuksi. Mutta jos koko ajan varautuu siihen ja pelkää, ei koskaan voi mitään aitoa ja kestävää saadakaan.

Varo siis itseään toteuttavaa ennustetta. Muista, että se, mihin kiinnität huomiosi, vahvistuu. Enemmän kuin tyttöystäväsi viestien pituuteen, kannustan sinua erityisesti kiinnittämään huomiota kaikkeen siihen hyvään ja suloiseen, mitä hän tekee. Huomioi ne, kiitä ja kerro, miten iloitset niistä ja hänestä. Näin vahvistat sitä hyvää, jota teillä on.

Vielä lopuksi onnittelut tosi hyvältä kuulostavasta suhteesta. Anna itsellesi lupa olla rohkea ja rakastaa. Nauttikaa onnestanne!

Paula, perheneuvoja