KYSYMYS: Olen ollut kohta 3,5 vuotta yhdessä poikaystäväni kanssa. Ensin asuimme erillään omien vanhempiemme luona ja nyt alkusyksystä päätimme muuttaa yhteen asumaan toiseen kaupunkiin. Hän tekee pitkää työpäivää. Se on minulle ollut koko ajan ihan ok, koska tiedän kuinka tärkeää työtä hän tekee. Minä taas opiskelen viimeistä syksyä ja arjet menevät työharjoittelun merkeissä.

Pelkään vain jäämäni aivan yksin isoon kaupunkiin ilman rahaa tai asuntoa. Mitä minun pitäisi tehdä? Onko suhteeni ollut oikeasti pelkää valetta?

Epätoivoinen tyttö

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Tilanteesi kuulostaa todella kurjalta. Olet aloittanut uuden elämän yhdessä rakastamasi poikaystäväsi kanssa ja valmistut pian ammattiin. Tulevaisuus näytti selvältä ja onnelliselta. Mutta nyt poikaystäväsi haluaakin romuttaa yhteisen elämänne!

Teille on tapahtunut tänä syksynä isoja asioita. Olette muuttaneet omillenne pois vanhempien kodista, olette vaihtaneet paikkakuntaa pienemmältä paikkakunnalta isoon kaupunkiin ja perustaneet yhteisen kodin. Teillä on molemmilla menossa ainakin kaksi tärkeää kehitysvaihetta.

Elätte kumpikin itsenäistymisen aikaa. Opettelette olemaan omillanne seisovia aikuisia. Kannatte taloudellisen ja kaiken muunkin vastuun omasta elämästänne, nyt kun ette enää asu vanhempien katon alla. Tämä vaatii usein opettelua eikä aina ole aluksi ihan helppoa, mutta on tosi tärkeä vaihe ihmisen elämässä. Tätä sisäistä työtä teette molemmat omilla tahoillanne.

Samaan aikaan olette parisuhteessanne myös aivan uuden vaiheen äärellä. On ihan eri asia asua yhdessä kuin seurustella. Nyt olette toistenne elämässä koko ajan. Opettelette kodin pyörittämistä ja kaikkien siihen liittyvien vastuiden kantamista yhdessä.
Yhdessä asuessa toisen huonot päivät, väsymykset ja kiukuttelut tulevat iholle ihan tavalla kuin seurustellessa. Avoliitossa toista ei pääse pakoon, vaikka töissä tai koulussa kävisikin. On opeteltava puhumaan ja kohtaamaan ristiriidat rakentavasti, muuten yhteiselämästä tulee vaikeaa.

Nyt tässä vaiheessa poikaystäväsi elämä onkin alkanut tuntua hankalalta. Hän vetäytyy pois läheisyydestäsi ja puhuu erosta. Onko kyse siitä, ettei hän ole vielä valmis sitoutumaan vakiintuneeseen parisuhde-elämään ja yhteiseen kotiin vai jostain muusta, sitä me emme tiedä. Kerroit, että sinun ratkaisuyrityksesi on tehdä enemmän ja paremmin kotitöitä eli olla perinteisesti ”hyvä vaimo”. Epäilenpä, että se ei kuitenkaan ole ratkaisu tähän tilanteeseen eikä missään tapauksessa pitkällä tähtäyksellä kestävä. Jokin poikaystävääsi nyt selvästi painaa. Yritä päästä keskustelemaan hänen kanssaan välttäen syyllistämistä ja painostamista. Toivottavasti pääsette juttelemaan niin, että saat tietää, mistä tässä nyt hänen kohdallaan on kyse.

Joka tapauksessa elämä haastaa sinua nyt tässä kohtaa itsenäistymään ihan urakalla. Jos poikaystäväsi haluaa erota, et voi häntä väkisin pitää. Mieti siis oman elämäsi palikat varmuuden vuoksi myös niin, että elätkin yksin. Kelasta saat neuvoja taloudelliseen tilanteeseesi ja ehkä myös oppilaitoksesi sosiaalityöntekijältä. Mieti, keistä ihmisistä tukiverkostosi muodostuu. Kerro heille tilanteestasi ja siitä, että saatat tarvita tukea muuttuneessa tilanteessa. Kun poikaystäväsi huomaa muutoksen sinussa, hän joutuu sen tilanteen äärelle, että ero konkretisoituu myös hänelle. Joskus se havahduttaa ja saa miettimään, haluaako oikeasti erota toisesta.

Jos poikaystäväsi ei halua tai kykene sitoutumaan sinuun ja rakastamaan sinua hyvinä ja huonoina päivinä, hän ei ole sinulle oikea kumppani. Ymmärrän, että luopuminen tuntuu tuskalliselta, mutta uskon, että selviät siitä, jos elämä niin vaatii.

Pidä selkä suorana ja jalat tukevasti maassa. Muista hengittää. Sinä selviät kyllä, kävi miten tahansa.

Rohkaisevin terveisin
Paula, perheneuvoja