KYSYMYS: Olemme olleet nykyisen mieheni kanssa yhdessä reilun vuoden. Ensimmäiset 10kk elettiin etäsuhteessa, ja nyt sitten 5kk saman katon alla. Ollaan myös ehditty avioitua kesällä.. Tilanne on kuitenkin nyt se että minulta on hävinnyt tunteet miestä kohtaan. Koen että en saa vastusta ja vastavuoroisuutta miehestä ollenkaan. Asioista puhuminen on myös kamalan työlästä ja vaikeaa. Hän ei reagoi millään tavalla mihinkään mitä sanon tai teen, kun itse taas olen hyvinkin spontaani. Hän ei myöskään näytä tunteitaan,muuta kuin sen että hyväksyy minussa aivan kaiken ja rakastaa. Rakastaarakastaarakastaa. (Tässä kohtaa epäilen jo jonkinasteista riippuvuutta?) Ja mitä kauemmaksi hänestä etäännyn,sitä vaikeampi on päästä ja laskea miestä lähelle. Naisena näiden perustavanlaatuisten ongelmien on oltava kunnossa ja asioista puhuttava ennenkuin voin antautua seksiin, kun taas mies ajattelee että seksillä pääsee lähelle ja sitten voi jopa puhuakin...eli tää heijastuu myös makkarin puolelle. Meillä ei myöskään ole ollenkaan rentoa ja luontevaa yhdessäoloa ,mitä kaipaan kovasti. Että voisi nauraa yhdessä hölmöille jutuille..

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Olette olleet yhdessä hieman reilun vuoden ja sen aikana on tapahtunut jo kaksi merkittävää muutosta eli olette muuttaneet yhteen puoli vuotta sitten ja menneet naimisiin. Sen lisäksi toisella tai ehkä molemmilla on myös tullut muutoksia uudelle paikkakunnalle muuttamisen takia. Työpaikka ja ystäväpiiri saattoivat muuttua. Kaikki nämä muutokset aiheuttavat usein jo sinällään stressiä itselle ja vaikuttavat parisuhteeseen.

Tällä hetkellä opettelette siis vielä tuntemaan toisenne sen lisäksi, että jaatte yhteistä arkea saman katon alla, ainakin toiselle uudella paikkakunnalla. Jäin miettimään, miksi teillä oli kiire sitoutua niin nopeasti. Minkä toiveen toinen on mahdollisesti herättänyt sinussa? Ovatko ne unelmat ja toiveet nyt törmänneetkin todellisuuteen?

Kun toista ei tunne vielä kunnolla, saattavat hänen reagointitapansa tulla hieman yllätyksenä. Sinänsä on tavallista, että parisuhteissa puolisoilla on erilaiset tavat reagoida johtuen omasta opitusta tavoistamme lapsuudessa. Se, miten olemme oppineet selviytymään erilaisista tilanteista, näyttäytyy myös parisuhteessa reagointitapanamme. Parisuhteessa toinen osapuoli saattaa olla aktiivisempi tavoittelemaan kontaktia ja toinen saattaa vetäytyä niissä tilanteissa. Vetäytyvämpi saattaa olla puhumisen sijaan toimintasuuntautunut. Usein hänelle on vaikeaa jakaa toiselle ajatuksiaan ja tunteisiin hänellä ei ole aina itselläänkään kontaktia. Toiminta, kuten seksi, saattaa usein olla hänelle helpompaa. Kontaktia tavoittelevalle osapuolelle saattaa olla loukkaavaa, kun toinen ei pysty avautumaan ja keskustelemaan siten, kun odottaisi ja toivoisi. Kun yhteyttä ei saada toimimaan, niin saattaa nousta turhautuminen ja viha pinnalle. Kuitenkin suru ja mahdollisesti myös yksin jääminen tai sen pelko tuntuvat syvemmällä sisällä. Puhutaan parisuhteen vuorovaikutuksen negatiivisesta kehästä, jossa toisen reagointi vaikuttaa toiseen, jolloin joudutaan päättymättömälle kehälle, joka johtaa erilleen ajautumiseen, ellei sitä pysäytetä. Silloin, kun parin arjessa pyörii negatiivinen kehä, niin on tutkittu ja huomattu, että omien tarpeiden ilmaiseminen toiselle on vaikeaa.

Hyvä, että olet pysähtynyt jo nyt suhteen aika alussa miettimään näitä asioita, ettei huono kierre pääse jatkumaan ja mahdollisesti jopa vaikeutumaan entisestään. Voisiko nyt olla hyvä aika rauhoittaa tilannetta ja katsoa rauhassa, miten edetä? Olisiko mahdollista joko yksin tai miehesi kanssa ottaa aikaa ja miettiä erilaisia kysymyksiä, kuten mitä haluat tältä suhteelta? Miten kaikki alkoi ja eteni? Mitä on tapahtunut tässä suhteessa? Mitä on tapahtunut aikaisemmissa suhteissasi? Onko sitoutuminen sinulle ollut helppoa vai vaikeata? Minkälaisesta tilanteesta lähditte tähän suhteeseen?

Kaikkea parasta teille toivottaen
perheneuvoja Sari