Suhdeklinikka

Lasten syntymän jälkeen en ole halunnut enää lainkaan seksiä, se vain ällöttää. Minulla ei ole kahteen vuoteen ollut minkäänlaisia halun tunteita omaa eikä ketään muutakaan miestä kohtaan. Suren asiaa, koska haluaisin olla muutakin kuin äiti, mutta en tiedä mitä tehdä. Miehen mielestä tämä on vain minun ongelmani, ei hänen. Mikä neuvoksi?
Nainen, 34

Hei,

ja kiitos kirjeestäsi. Pienlapsiperheiden seksielämä on varmasti yksi ikuisuuskysymyksistä. Harvassa taitavat olla ne parit, joilla kaikki jatkuu heti lasten syntymän jälkeen niin kuin ennenkin.

Millaista teillä oli silloin ennen eli aikana ennen lasten syntymää? Olitteko tyytyväisiä seksielämäänne? Kumpi oli aktiivisempi tekemään aloitteita? Miten mahtaa olla tilanne nyt? Vaikka sinua ei huvita, niin huvittaisiko miestäsi? Onko hän aktiivisesti ehdottelemassa ja järjestämässä yhteisiä helliä hetkiä? Vai onko hän jo väsynyt yrittämiseen? Vai sopiiko tilanne hänelle itse asiassa ihan hyvin?

Fyysinen läheisyys on parisuhteessa tärkeää. Se voi olla ikään kuin liima, joka pitää puolisot yhdessä. Vaikka et halua nyt rakastella, onko teillä kuitenkin muuta läheisyyttä? Nukutteko lähekkäin ja katsotteko teeveetä vierekkäin? Onko halailuja ja suukotteluja? Vietättekö aikaa yhdessä, perheenä ja kahden kesken? Onko teillä kivaa yhdessä?

Millainen tunnesuhde sinulla on mieheesi? Rakastako häntä tai pidätkö hänestä? Kohteleeko hän sinua hyvin? Voitko arvostaa ja kunnioittaa häntä miehenä ja isänä? Tunnetko olosi turvalliseksi hänen kanssaan ja hänen sylissään?

Mietin ällötystäsi. Se on vahva kehon viesti. Mieti sitä tarkemmin, mihin se tarkkaan ottaen liittyy. Sanotaan, että haluttomuudessa on jokin sisäinen viisaus. Jostain ihan hyvästä syystä et nyt tunne seksuaalista halua. Oletko uupunut, masentunut? Voitko mielestäsi itse hyvin, oletko terve? Onko sinulla huolia? Onko parisuhteesi riittävän turvallinen?

Se, että haluaisit haluta, on hyvä merkki. Sanoit, että haluaisit olla muutakin kuin äiti. Entäs jos lähtisitkin miettimään asiaa toisesta suunnasta. Miten muuten voisit tuntea itsesi naiseksi ja naiselliseksi kuin sängyssä? Ala vahvistamaan niitä asioita, jotka ovat ominta sinua ja jotka ovat sinulle tärkeitä. Jos se auttaa, mieti pukeutumistasi. Mieti kehoasi: miten sitä kohtelet, miten sitä kannat. Pienten lasten äitinäkin voit olla naisellinen nainen ja oma itsesi. Suo itsellesi vaikka pienissä erissä niitä asioita, joista nautit ja joista sinulle tulee hyvä mieli. Voi olla, että sitä kautta alkaa seksuaalienergiasikin virrata uudella tavalla.

Pyydän anteeksi, että vastaukseni sisältää nyt paljon kysymyslauseita, mutta ajattelen, niiden avulla voit hahmottaa tilannettasi eri kanteilta ja ehkä löytää uusia ajattelemisen aiheita.

Toivon lämpimien kesätuulien puhaltavan eloa naiseuteesi,
perheneuvoja Paula

Miksi naiset ovat niin ihania tavatessa, mutta suhteen edetessä he haluavat kontrolloida kaikkia tekemisiäni ja rajoittaa elämääni? En haluaisi olla yksin, mutta kaikesta vapaudesta en ole valmis luopumaan. Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa vasta muutaman viikon ja jo nyt vaikuttaa siltä, että hän haluaa päättää liikaakin menemisistäni. Ymmärrän, että baari-iltoja omien kavereiden kanssa pitää vähentää, mutta esimerkiksi urheiluharrastuksistani en ole valmis tinkimään.
Mies, 25

Hei!

Parisuhde alkaa usein ihastumisella, jossa sekä ihastuksen kohde että suhde näyttävät olevan täynnä mahdollisuuksia ja lupauksia. Suhteen alussa näemme toisessa omia toiveitamme ja unelmiamme. Vähitellen, yhä enemmän, alamme näkemään myös niitä puolia, jotka eivät ole toiveidemme tai unelmiemme mukaisia. Voi tuntua pahalta luopua tästä unelmien prinssistä/prinsessasta ja suostua rakastamaan todellista ihmistä, johon kuuluu sekä niitä puolia joista pidämme, mutta myös niitä puolia, joiden toivoisimme olevan toisin. Tällöin saatamme yrittää pakottaa toista tuohon unelmiemme kumppanin muottiin.

Parisuhteessa kummankin unelmat ja toiveet saattavat törmätä toisiinsa. On tärkeää, että ihminen voi parisuhteestaan huolimatta pysyä omana itsenään ja toteuttaa itselle tärkeitä unelmia ja asioita. Joskus voi auttaa kun me rauhallisesti selitämme kumppanillemme miksi tietty asia on meille tärkeä. Kontrolloimisen taustalla saattaa olla kumppanin oma epävarmuus tai turvattomuus, esim. pelko siitä, että ei ole tärkeä. Osaisiko tyttöystäväsi kertoa ja kuvata, jos kysyisit, miksi hänellä on tarve puuttua menemisiisi? On myös hyvä, jos sinä pystyisit kertomaan hänelle, mikä olo sinulle tulee siitä.

Parisuhde vaatii kykyä sitoutua eli päästää lähelle ja suostua olemaan riippuvainen toisesta, mutta myös kykyä sietää erillisyyttä, sitä, että toinen on erillinen ihminen, jolla saattaa olla erilaisia toiveita tai näkemyksiä. Parisuhteessa on kaksi erilaista ihmistä, jotka ei voi eikä heidän edes tarvitse olla samaa mieltä kaikista asioita. Ei ole hyväksi parisuhteellekaan, jos kokonaan luovumme itselle tärkeästä asiasta parisuhteen takia. Itse asiassa tutkimustenkin mukaan onnelliset parit ovat hyviä hyväksymään toistensa erilaisuuden ja pärjäämään sen kanssa. Jos unelmamme ja toiveemme ovat keskenään liian ristiriitaisia ja emme pysty niitä neuvottelemalla ja kompromisseilla ratkaisemaan, joudumme kysymään onko tämä suhde mahdollinen.

Erityisesti nuoret parit joutuvat usein suhteen alussa harjoittelemaan ja ratkaisemaan parisuhteessa olemista sitoutumisen ja erillisyyden kysymyksiä. Miten olla lähellä, mutta antaa toisen silti pysyä omana itsenään? Tällaisten rajojen etsimisestä varmaan teidänkin suhteessanne on kysymys.

Kestävyyttä rakkauden haasteisiin, toivottaa
perheneuvoja Liisa

Haluaisin vakiintua ja saada lapsia, mutta tyttöystäväni ei ole vielä valmis. Mikä neuvoksi? Olemme käyneet asiasta lyhyehkön keskustelun pariin kertaan, mutta koska asia tuntuu vaikealta, minun on vaikea ottaa asiaa enää edes esiin. Olemme samanikäisiä ja välillä tuntuu, että hän odottaa jotain minua parempaa tilalleni, sillä tiedän, että hänkin haluaa jossain vaiheessa lapsia. Miten saisin puhuttua asian selväksi hänen kanssaan? Välillä mietin, että olisi parempi vaan pistää koko juttu poikki. Toisaalta uskon rakastavani häntä, enkä ainakaan haluaisi olla yksin.
Mies, 29

Kirjoitat kahdesta isosta asiasta, vakiintumisesta ja lasten saamisesta. Jäin miettimään, kuinka pitkään olette seurustelleet ja mikä on muu elämäntilanteenne. Voitko luottaa parisuhteenne jatkuvuuteen vai kuinka vahvat ovat mietteesi siitä, että tyttöystäväsi "odottaa jotain parempaa"? Olisiko lasten saaminen Sinulle viesti suuremmasta sitoutumisesta? Jaksaisitko luottaa siihen, että lasten aika on sitten, kun molemmat ovat siihen valmiita?

Kirjoitit, että olette käyneet asiasta pari lyhyehköä keskustelua ja että asian uudelleen esiinottaminen tuntuu Sinusta vaikealta. Rohkaisen Sinua kuitenkin jatkossakin kertomaan omista toiveistasi ja tarpeistasi tyttöystävällesi. Vain te kaksi voitte päättää, jatkuuko parisuhteenne ja koska olisi perheen perustamisen aika. Jos tyttöystäväsi ei ole siihen vielä valmis, et oikein voi asiaa jouduttaa. Voisitko kuitenkin kertoa hänelle, miksi asia on Sinulle nyt ajankohtainen (- ovatko kaverisi kenties jo perheellistyneet?) ja saada ehkä näin ymmärrystä osaksesi. Yhtä tärkeää on, että kuuntelet tyttöystäväsi toiveita ja pyrit ymmärtämään häntä. Erimielisyydet kuuluvat parisuhteeseen, mutta rakentavalla tavalla käsiteltynä ne yleensä lujittavat suhdetta.

Ilmeisesti asiaa vaivaa Sinua aika tavalla kun kirjoitit, että olet pohtinut jopa suhteenne lopettamista. Onko tyttöystäväsi tietoinen tästä? Pohdit myös rakkauttasi ja haluttomuuttasi yksin olemiseen. Nämäkin ovat isoja elämänkysymyksiä. Onko Sinun mahdollista peilata näitä ajatuksia jonkun toisen, samantyyppisessä elämäntilanteessa olevan ihmisen kanssa? Puhuminen vaikeistakin asioista usein helpottaa omaa oloa ja jäsentää samalla omia ajatuksia. Ehkä huomaat, että muillakin ikäisilläsi miehillä tai naisilla on samankaltaisia mietteitä. Monet kolmekymppiset kokevat olevansa elämässään jonkinlaisessa "risteyksessä" ja pohtivat ehkä aiempaa vakavammin tulevaisuuteen liittyviä valintoja.

Terveisin,
Perheneuvoja Paula

Suhteemme päättyi äskettäin. Eron jälkeen ennen niin järkevä poikaystäväni on seonnut täysin. Tavaroista ja asioista sopiminen on hyvin vaikeaa. Miten saan hänet ymmärtämään, että eromme on lopullinen ja että on molempien etu, että asioista sovitaan yhteisymmärryksessä? Hän soittelee kavereilleni ja haukkuu minua ja yrittää saada minut näyttämään syylliseltä eroomme.
Nainen, 26

Kiitos viestistäsi. Tilanteesi kuulostaa kieltämättä hankalalta.

Et kertonut, kumpi teistä ensisijaisesti halusi eroa. Jotenkin ex-poikaystäväsi käyttäytyminen saa minut epäilemään, ettei ero ehkä ollut hänen toiveensa. Tavaroiden jakaminen voi siinä tapauksessa tuntua hänestä vaikealta. Se näyttää eronne konkreettisuuden ja lopullisuuden. Voihan olla, että hän haluaa pitkittää ja vaikeuttaa sitä myös siksi, että niiden kautta pysytte vielä jollain tavoin tekemisissä toistenne kanssa.

Mietin, kuinkahan paljon olette keskustelleet parisuhteestanne ja siihen liittyvistä toiveista ja pettymyksistä ennen eropäätöstä. Onkohan ex-poikaystävälläsi riittävä ja todenmukainen tieto siitä, miksi teille tuli ero? Joskus näitä keskusteluja joutuu käymään pitkään ja toistamaan ehkä samoja asioita monia kertoja, kunnes toiselle tulee jonkunlainen tunne siitä, että hän ymmärtää, miksi suhde ei enää voinut jatkua. Kurjaa on, jos tärkeä suhde loppuu ilman, että itse oikein ymmärtää, miksi niin kävi.

Mietin, mitä ex-kumppanisi hakee soittelemalla kavereillesi ja haukkumalla heille sinua. Sen, että hän soittaisi omille kavereilleen ja purkaisi sydäntään, ymmärtäisi paremmin. Jotenkin hänen toimintansa vaikuttaa epätoivoiselta yritykseltä kostaa sinulle tai hakea ymmärrystä omalle puolelleen.

Mikäli se on mahdollista, teidän kannattaisi varmaan vielä jutella tilanteestanne. Voi olla, että hänellä olisi sinulle vielä jotain sanottavaa tai kysyttävää. Jos annat hänelle tilaisuuden näihin ja kestät hänen mahdolliset sanalliset hyökkäyksensä itseäsi kohtaan ymmärtäen, että ne kertovat ehkä eron tuskasta, voi olla, että hänen tarpeensa hankaloittaa asioiden sopimista helpottuu.

Toivotan sinulle kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa matkalla kohti hyvää eroa.

Perheneuvoja Paula