Suhdeklinikka

Olen 32-vuotias nainen. Olen palannut uudelleen yhteen tyttäreni isän kanssa, jonka kanssa olin pari vuotta sitten yhdessä puolitoista vuotta. Tyttäreni on täyttää kohta kaksi vuotta. Minulla on myös poika edellisestä suhteestani, joka on 6-vuotias.

Uskallanko luottaa häneen, kun hän on jo kertaalleen halunnut lopettaa suhteemme? Hän oli minulle uskoton kerran edellisen suhteemme aikana. Jos suhteemme päättyy tai alkaa rakoilla, en haluaisi tällä kertaa jäädä roikkumaan häneen. Vaikka se on tietenkin vähän vaikeaa, kun meillä on yhteinen lapsi ja haluan, että lapsi tapaa isäänsä ainakin enemmän jatkossa, vaikka eroon päätyisimmekin. Mutta toivon, että voisimme silti nyt suunnitella tulevaisuutta yhdessä ja viettää aikaa yhdessä perheenä. Sitä en ole koskaan saanut kokea vanhemman lapseni kanssa.
kahden lapsen äiti, nainen, 32

Hyvä kahden lapsen äiti,

Olet todella haastavassa tilanteessa. Haaveenasi on toimiva parisuhde ja perhe, jossa toimitaan yhdessä ja yhteen suuntaan. Olet kokenut jo ainakin yhden pettymyksen poikasi isän kanssa. Mietit, onko tyttäresi isän kanssa uudelleen alkaneella suhteella tulevaisuutta.

Suhteessanne on paljon sellaista, mikä jää mietityttämään. Ensiksikin, kertomasi perusteella kumppanisi ei ainakaan aiemmin suhtautunut sinuun kunnioittavasti ja arvostavasti, pikemminkin hän arvosteli sinua ja ärsyyntyi, jos et toiminut hänen haluamallaan tavalla. Yritit turhaan muuttaa itseäsi sellaiseksi kuin hän halusi sinun olevan. Haluatko jatkaa sellaista? Vaarana on, että kadotat itsesi, etkä kohta enää tiedä kuka oikeasti olet. Sinulla on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi, kunnioitetuksi ja arvostetuksi sellaisena kuin olet. Toteutuuko se tässä suhteessa? Onko tilanne nyt muuttunut paremmaksi edellisestä kerrasta?

Toiseksi, kumppanillasi näyttää olevan vaikeuksia sitoutua. Hän ei ollut sinulle aiemmin uskollinen ja nytkin hän jo kertaalleen on ollut lopettamassa suhteenne. Toivoisit voivasi luottaa häneen, mutta et varmaankaan halua olla sinisilmäinen. Olet joutunut petetyksi, etkä enää toivo joutuvasi uudelleen samaan tilanteeseen. Voitko todella luottaa häneen? Miten paljon olet valmis kestämään jos hän pettää luottamuksesi? Sinulla on oikeus turvalliseen ja luottamukselliseen parisuhteeseen, toteutuisiko se tässä suhteessa?

Kolmanneksi, kumppanisi suhtautuminen lapsiin mietityttää. Toiveesi on, että hän olisi enemmän tyttärenne kanssa, mutta haluaako hän sitä? Hän ei myöskään ole tullut toimeen poikasi kanssa. Millaista perhe-elämämme olisi, jos hän ei ota aikuisen ja vanhemman vastuuta lasten kasvatuksessa sinun rinnallasi? Saatko sinä esittää omat toiveesi perhe-elämästä? Kunnioittaako kumppanisi sinun mielipiteitäsi vai toimitteko useimmiten niin kuin hän haluaa?

Ymmärrän hyvin toiveesi yhteisestä tulevaisuudesta ja perhe-elämästä. Sinun on nyt tärkeää kysyä itseltäsi, mitä elämältä haluat ja punnita, toteutuvatko haaveesi riittävästi tässä suhteessa. Mitä enemmän olet tietoinen omista ajatuksistasi, sitä pienempi on vaara jäädä roikkumaan toiseen vaikka suhde päättyisikin.

Toivotan sinulle viisautta tehdä päätöksiä, jotka vievät sinua haavettasi kohti.
Perheneuvoja Pirkko

Olemme olleet yhdessä poikaystäväni kanssa useamman vuoden. Pari vuotta seurusteltuamme sain tietää, että poikaystävälläni oli ollut jonkinlainen yhdenillan juttu toisen tytön kanssa. Murruin täysin, mutta halusin kaikesta huolimatta yrittää pelastaa suhteemme, sillä olimme siihen saakka viettäneet mukavaa elämää yhdessä. Yritin pitkään saada selville pettämiseen johtaneita syitä, mutta poikaystävälläni ei ollut mitään sanottavaa. Kun yritin ottaa asian puheeksi, hän usein suuttui ja sanoi olevansa hirveä ihminen ja kaikki ongelmat parisuhteessamme ovat hänen syytään. Tuntui, että pettämisestä tuli minun ongelmani, josta minun täytyi yksin selvitä.





Olemme yrittäneet keskustella ongelmistamme, mutta suhteemme on nyt solmussa. Haluaisin ratkoa ongelmat, jotta voisimme jatkaa elämäämme ja olla vihdoin onnellisia. Onko väärin vaatia toiselta rehellisyyttä? Miten voisin oppia luottamaan mieheeni?
Nainen, 26

Hei ja kiitos viestistäsi,

Sen keskeinen teema näyttää olevan rehellisyyden ja luottamuksen merkitys parisuhteessa. Ensimmäisenä haluan sanoa, että on hienoa, että olet avoimesti kertonut poikaystävällesi tunteistasi ja siitä, miten tärkeää luottamus parisuhteessa on sinulle. Mutta vastaus, jonka olet mieheltäsi saanut tekee minut surulliseksi puolestasi. Jos miehesi ihan tosissaan sanoo, ettei voi luvata Sinulle enää yhtään mitään, niin olen samaa mieltä kanssasi, se todellakin vie pohjaa pois suhteeltanne.

Kerrot poikaystäväsi valehtelevan Sinulle toistuvasti. Viestistäsi ei kuitenkaan voi ihan varmuudella päätellä, mihin kaikkeen valehtelu liittyy. Konkreettisina esimerkkeinä kerrot hänen valehdelleen baarireissuistaan ja raha-asioista. Rajoittuuko valehtelu näihin kahteen teemaan? Jos näin on, voisiko poikaystäväsi tarve valehdella loppua, jos itse suhtautuisit suopeammin hänen baarireissuihinsa ja 
tapaansa käyttää rahaa? Tähän suuntaan viittaa myös se, että poikaystäväsi mielestä rajoitat hänen elämäänsä liikaa. Auttaisiko vakava keskustelu siitä, mitä toisiltanne odotatte ja millaiset ovat suhteenne "pelisäännöt"?

Vai onko poikaystäväsi valehtelu mahdollisesti sittenkin paljon laaja-alaisempaa, suorastaan "patologista"? Siinä tapauksessa tilanne on vakavampi ja joudut miettimään, oletko valmis jatkamaan suhdetta, vaikka valehteluun ei tulisikaan muutosta? Oletko valmis kestämään ajoittaista epäluotettavuutta ja sillä tavalla maksamaan hinnan kaikesta muusta mukavasta, jota suhde tarjoaa? Saattaa nimittäin olla niin, että miehesi ei lopeta valehteluaan, jos/kun hän ei itse näe siihen mitään tarvetta.

Lopussa esität kysymyksen, miten voisit oppia luottamaan ihmiseen, joka on toistuvasti osoittautunut epäluotettavaksi? Kysymykseen sisältyy minusta jonkinlainen ristiriita! Miksi pitäisi oppia luottamaan ihmiseen, joka ei ole luotettava?

Jos poikaystävälläsi ei ole halua muuttaa käyttäytymistään, niin Sinun tuhannen taalan kysymyksesi taitaa olla, oletko valmis hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on. Vai ovatko rehellisyys ja luotettavuus sinulle niin suuria arvoja, että on parempi lopettaa suhde. Rehellisiäkin miehiä maailmasta löytyy!

Jos olette kumpikin halukkaita jatkamaan pohdintaa, niin voisitte toki yrittää löytää itsellenne pariterapeutin vaikka lähimmästä kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta. Yksityisiä terapeutteja löytyy netistä.

Voimia Sinulle toivoo,
perheneuvoja Pirjo

Olen sinkku, ollut yksin jo melkein kymmenen vuotta. Aikaisemmin yritin kyllä löytää suhteen, mutta ne eivät vain toimineet. Löysin rikkinäisiä, alkoholisteja ja sekopäitä. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että olen lähtenyt mukaan juttuihin, joissa toinen osapuoli ei ole minua oikeasti kiinnostanut - ei siis mikään ihme että homma ei toimi.

Mitä siis tekisin? En haluaisi olla loppuelämääni yksin ja jostakin tätä solmua pitäisi alkaa aukaisemaan. Ainakin haluaisin olla naiseuteni kanssa sinut. Olen käynyt terapiassa (sairastuin pakko-oireeseen liki 20 vuotta sitten) ja elämäni on muuten mallillaan, mutta tämä alue on jäänyt käsittelemättä. Mistä siis apua?
Nainen, 41

Hyvä ystävä.

Kiitos pitkästä mailistasi, jossa kuvaat tilannettasi, suhdetta omaan naiseuteesi, käsityksiäsi miehistä. Samalla kerrot ihmisen ikävästä, kaipuusta, että voisit olla jollekin erityisen tärkeä.

Kuvaat oivaltavasti oman elämänhistoriasi valossa suhdettasi omaan naiseuteesi ja seksuaalisuuteen. Olet pohtinut paljon sitä ja tunnistat syitä, miksi tällä hetkellä olet hämilläsi näiden kysymysten kanssa.

Naiseksi kasvamisesi ei ole saanut sellaisia lähtökohtia, jotka jokainen nuori tyttö ansaitsisi saada. Olet joutunut liian varhain aikuisten seksielämän keskelle eikä se lapsen silmin ole vaikuttanut mitenkään kiehtovalta. Lisäksi olet itse joutunut seksuaalisen huomion kohteeksi jo 12-vuotiaana ja monesti senkin jälkeen. Kerrot myös työelämässä tapahtuneista seksitarjouksista.

Suren puolestasi ja kanssasi sitä, että olet joutunut tilanteisiin, jotka ovat olleet omiaan vääristämään käsitystäsi itsestäsi sekä myös seksuaalisuudesta. Tunnet, että sinusta kiinnostutaan vain seksuaalisessa mielessä. Olet kaunis ja naisellisuutesi herättää huomiota, mutta harmi kyllä, että miehet näkevät ensimmäisenä sinut seksuaalisesti kiinnostavana eivätkä näe sitä suloista ihmistä, joka sisälläsi asuu. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että toteat, että et edes uskalla olla nainen - sehän tietäisi vain seksuaalista huomiota. Murehdin sitä, että ajattelet, että sinun osasi on olla kakkosvaihtoehto, seksiobjekti. Totisesti olet enemmän. Sinussa on ainesta kokonaisena naisena elämiseen.

Tätä taustaa vasten en ihmettele, että käsityksesi miehistä kumppanina on negatiivinen: mörkö - pelottava, käsittämätön, itsekeskeinen hyväksikäyttäjä. Kuitenkin viisaana ja realistisena naisena toteat, että tiedät, että on olemassa hyviä ja reiluja miehiä. Onneksi sinulla on hyviä kokemuksia kaveruudesta miesten kanssa.

Olet rakas ystävä hyvällä polulla pohtiessasi naiseuttasi ja arvoasi ihmisenä. Sinä olet arvokas ihminen, arvokkaaksi olennoksi luotu nainen, yhtä suuriarvoinen kuin jokainen muu luotu olento. Olet joutunut elämään olosuhteissa, jotka eivät ole kunnioittaneet arvoasi ja rajojasi, silloin jotain meni rikki.

Rikkinäisyyteen ei kuitenkaan tarvitse jäädä. Olet jo lähtenyt liikkeelle. Muistele ihmisiä, jotka ovat kohdelleet sinua hyvin. Sieltä saat ainesta uuteen minäkuvaasi myös naisena. Luulen, että olet jo siinä vaiheessa, että et anna kohdella itseäsi vain seksuaalisen kiinnostuksen kohteena. Sinulla on varaa kunnioittaa omia rajojasi. Etsi sellaisten naisten ja miesten seuraa, jotka näkevät sielun eikä vain ruumista.

Elämällä on tapana yllättää. Sitä toivon sinulle. Kun olet selkiyttänyt itsellesi, millaista elämää haluat elää ja millaisissa ihmissuhteissa, tie voi olla nurkan takana. Ensin on löydettävä suunta.

Kaikkea hyvää sinulle. Lämmöllä sinua ja kasvuasi ajatellen
Saara, perheneuvoja

Tapasin puolisen vuotta sitten sillä surullisenkuuluisalla "pettäjäsivustolla" (jossa varatut ihmiset hakevat seuraa kaltaisistaan) minua viisi vuotta nuoremman miehen. Heti ensikontaktista tuntui, että nyt kolahti ja kovaa, ja tapasimmekin viikon viestittelyn jälkeen.

Olen surullinen, ahdistunut, ärtynyt, ja kuitenkin samalla seitsemännessä taivaassa; rakastunut. En enää tiedä mitä tekisin.
Nainen, 36

Hyvä ystävä

Kiitos kysymyksestäsi. Puolen vuoden salasuhteen jälkeen olet pysähtynyt tekemään myös itsellesi kysymyksiä. Mielesi suuntautuu kahtaalle; olet rakastunut ja välillä kuin seitsemännessä taivaassa ja samalla kyselet onko mahdollista rakastaa kahta ihmistä hajoamatta psyykkisesti. Aavistat, että tilanteeseesi liittyy ristiriita ja haluaisit sen ratkaista terveellä tavalla.

Tiedät osittain mitä haluat: ette kumpikaan tahdo rikkoa arkisuhteitanne. Ilmeisesti perheenne ovat teille kummallekin tärkeitä ja tiedätte mahdollisesta erosta seuraavan monelle kipua, josta rakastuneenakin uudessa suhteessa olisi vaikea kantaa vastuu. Arvelet myös realistisesti, että rakastuminen laimenisi, mikäli salasuhteesta tulisi arkisuhde. Näyttää siltä, että rakastumisen tunteista huolimatta olet/te jalat maassa.

Rakastat miestäsi ja pala nousee usein kurkkuusi, kun olet hänen kanssaan. Ajattelet toista miestä, mutta aavistelen, että pala kurkussa-tunteessa on myös huonoa omaatuntoa siitä, että petät miestäsi. Ymmärsin, että hän ei tiedä salasuhteestasi. Ehkä mietit myös seurauksia ja mielipahaa, mitä salasuhteen paljastuminen aiheuttaisi hänessä. Tässä on ehkä se maasto, jossa ristiriitaiset tunteesi syntyvät, etkä tiedä miten jatkaa.

Näyttää siltä, että olet sydämellinen ja syvällinen ihminen, koska otat vakavasti sitoutumisen omaan liittoosi myös pahoina päivinä. Tarkoitan tällä sitä, kun kerroit, että miehesi huononeva potenssi tekee vaikeuksia seksielämäänne. Et halua lopettaa pitkää suhdetta siihen, että toisen terveydessä on ongelmia. Ymmärrät, että elämä on haavoittuvaista, eikä ole reilua hylätä toista, kun terveys ei takaa samanlaista (seksi)elämää kuin ennen.

Tässä nyt olet tienhaarassa. Salasuhde ei säily ikuisesti salasuhteena. Mitä sen paljastuminen tulee aiheuttamaan? Ristiriita kahden suhteen välillä ei tule vähenemään. Miten jaksat sen asian kanssa?

Olet elänyt pimenevän syksyn hämärässä näkemättä oikeaa tietä. Arvostan sitä, että kyselet ääneen, mihin suuntaan on viisasta jatkaa. Jospa pimeyden keskelle vähitellen syttyvät jouluvalot valaisisivat ajatuksiasi niin, että näkisit Tien selvästi.

Valaistuvaa maisemaa, jossa tie näkyy
toivoo Saara, perheneuvoja

Olisin kysellyt paria asiaa. Minulla on yksi lapsi ja hän on minulle kaikki kaikessa. Olen seurustellut mieheni kanssa viisi vuotta, ja hän ollut välillä kamala ja toisinaan taas ihana. Mutta viime aikoina hän on muuttunut radikaalisti, enkä saa sanaakaan irti hänestä. Jos yritän kysyä mikä on hätänä, hän suuttuu.

Riitelemme ja huudamme usein, mikä on minusta kamalaa ja seksikään ei enää minua kiinnosta, ja se tuntuu tylsältä. Olisiko aika erota vai kenelle voisimme puhua?
Nainen, 26

Hei,

Viestisi lopussa pohdit olisiko aika erota vai kenelle voisitte puhua. Kiitos yhteydenotostasi ja hyvä kun olet aloittanut avun hakemisen ja kerroit huolesi, sillä ilman muuta te tarvitsette apua. Ennen kuin päätyy erovaihtoehtoon, olisi hyvä saada enempi ymmärrystä sille, mistä on kysymys. Sen jälkeen on valmiimpi tekemään realistisia päätöksiä jatkosta.

Kuvauksesi perusteella miehesi on viime aikoina muuttunut vetäytyväksi, sulkeutuneeksi, vihaiseksi, jopa agressiivikseksi. Hän on itse kuvannut oloaan yksinäiseksi ja masentuneeksi. Siltähän hänen käyttäytyminen kieltämättä kuulostaakin.

Onko siis niin, että sinulla ei ole mitään käsitystä/arvailuja siitä, miksi? Onko tapahtunut jotain, joka on aiheuttanut tämän yksinäisyyden tai masentuneisuuden, esimerkiksi työelämässä, ihmissuhteissa, sukulaisuussuhteissa, terveydessä. Ainakin se muutos perheessänne on tapahtunut, että teille on syntynyt yhteinen tytär, joka on sinulle kaikki kaikessa, kuten kerrot. Tiedätkö, miten miehesi on kokenut lapsenne syntymän? Millainen suhde hänellä on tyttäreenne? Miten hän on kokenut sen, että sinusta on tullut äiti?

Joskus lapsen syntyminen ja se, että puolisosta tulee äiti, herättää miehessä voimakkaita sivuun jäämisen tunteita, jotka saattavat myös johtaa masentuneisuuden tunteisiin. Joskus näitä tunnelmia voi olla miehen itsekin hankala tunnistaa. On hyvin tyypillistä, että ne purkautuvat ulospäin vihaisuutena ja vetäytymisenä. On myös tyypillistä, että tällaisissa tilanteissa mies hakee yhteyttä vaimoonsa erityisesti seksin avulla ja jos puoliso ei seksistä innostu se johtaa vihaisuuteen, syytöksiin ja lisää entuudestaan sitä, että vaimo ei halua seksiä. Eli pari joutuu eräänlaiseen pahenevaan kierteeseen joka vie heitä yhä kauemmas toisistaan.

Kerrot, että miehesi on pari kertaa käynyt sinuun käsiksi. Se on ensimmäinen asia joka pitää saada muuttumaan. On tärkeää, että sinä teet sekä itsellesi, että miehellesi selväksi, että sen kaltaisten tilanteiden ei saa enää antaa toistua. Fyysinen väkivalta on rajan ylitys, joka on haitallista kaikille osapuille, myös sille (esim. lapsi) joka joutuu sitä näkemään tai kuulemaan. Se on psyykkisesti vaarallista ja lisäksi siihen sisältyy aina myös riski hengenvaarasta.

Ehdottaisin, että otat tilanteenne miehesi kanssa puheeksi rauhallisesti mutta päättäväisesti. Sano hänelle, että olet hyvin huolissasi hänestä ja teistä, ja että te tarvitsette apua. Monilla paikkakunnilla toimii Jussi-työ tai Lyömätön linja, jonka kautta miehesi voisi saada apua omien tunnelmiensa ja vihaisuutensa pohtimiseen. Voitte ottaa yhteyttä myös perheneuvolaan tai kirkon perheasian neuvottelukeskukseen. Myös lastenneuvolan kautta voi kysyä ohjeita siitä, mistä voisitte saada apua.

Usein, jos parisuhteessa on ollut väkivaltatilanteita, pohditaan aluksi sitä olisiko hyvä työskennellä parin kanssa yhdessä vai erikseen. Siinä tapauksessa jos miehesi kieltäytyy kaikesta avusta, niin on tärkeää, että sinä lähdet puhumaan tilanteestanne yksin.

Teillä on pieni ihana tytär, jolle toivot viisaasti turvallista ja hyvää kasvuympäristöä. Huolesi tilanteestanne on aiheellinen, sillä tämänhetkinen tilanne ei ole teidän eikä lapsenne kannalta turvallinen ja hyvä. Siksi sen ei saa antaa jatkua.

Ystävällisin terveisin,
perheneuvoja Helena

Olen 29-vuotias sinkkunainen. Taidan olla tavallista herkempi. Onko normaalia, että minua alkaa itkettämään jos mies koskettaa minua? En voi sille mitään, ja tämä tapahtuu silloin, jos koen miehen läheisyyden ihanaksi. Kerran eräs mies pelästyi tai hämmentyi reaktiotani ja käveli ulos, kun tämä tilanne oli johtamassa muuten petipuuhiin. Minulle itku on normaalia, mutta joillekin se saattaa olla hämmentävää.

Parisuhdehistoriastani mainittakoon sen verran, että minulla on kaksi vuoden suhdetta takana, sekä lukuisia lyhyempiä säätöjä, joissa olen myös paljolti hakenut seksin kautta rakkautta.
Nainen, 29

Kiitos puhuttelevasta kysymyksestäsi.

Pohdit, miksi sinua alkaa itkettää läheisyyden hetkinä. Mainitset myös viestisi lopuksi, että sinulla on kaksi vuoden kestänyttä aiempaa suhdetta sekä lukuisia lyhyempiä "säätöjä", joissa olet paljolti hakenut seksin kautta rakkautta. Voisiko tuo viimeinen virkkeesi sisältää jotain vihjeitä kysymyksesi vastaukseen? Ajattelisin, että olet vähintäänkin oikeilla jäljillä.

Fyysinen läheisyys, koskettaminen, hyväilyt, sylissä pitäminen aktivoivat myös lasta meissä. Ne ovat aikuisten maailmassa tilanteita jossa voimme heittäytyä hetkeksi olemaan myös lapsia. Ne saattavat nostaa meissä esiin monenlaisia tunteita, joilla voi olla juuret omassa taustassamme, historiassamme. Puhut itkusta, joka tulee silloin kun koet miehen läheisyyden ihanaksi. Minkälaista tuo itku on? Tuntuuko se hyvälle vai huonolle? Onko se enemmän ahdistunutta, surullista vai onnellista itkua? Onko niin, että itku on ongelma sinulle vai onko ongelma pikemmin se, että kumppanit pelästyvät tai hämmentyvät siitä? Huomaan, että kysymyksesi herättää minussa monia kysymyksiä. Kun vastaat mielessäsi kysymyksiini, toivon, että se voisi johdattaa sinua itkusi lähteelle.

Miksiköhän olet hakenut rakkautta seksin kautta? Se saa minut miettimän, että onko sinua riittävästi rakastettu, pidetty sylissä ja hyvänä, kun olit pieni. Aktivoituuko toisen ihanassa kosketuksessa joku kaipauksesi? Joskus toisen ihmisen hellä ja hyvä kosketus saattaa aktivoida meissä surun ja kaipauksen siitä, että meitä ei ole aiemmin riittävästi rakastettu. Toisen ihmisen fyysinen kosketus ja läheisyys voivat myös muistuttaa meitä yksinäisyydestämme. Saatamme myös kaivata menetettyä rakkautta, esimerkiksi vanhempaa, jonka sylissä oli turvallista ja hyvä olla. Itkun lähteitä voi olla lukuisia.

Turvallisessa parisuhteessa meidän on mahdollista saada läheisyyttä ja hoivaa, josta ehkä olemme jääneet omassa taustassamme paitsi. Siksi tuntuu hyvältä ajatus, että voisi rauhassa itkeä kaipauksiaan tai surujaan kumppaninsa läheisyydessä. Se on haavojamme korjaavaa. Toisaalta parisuhteen seksuaalisuus ja läheisyys ei voi olla vain seksuaalisen läheisyyden kautta rakkauden, hyväksytyksi tulemisen ja turvallisuuden tankkausta. Olisi hyvä, jos oppisimme paremmin tuntemaan itseämme ja sitä, mitä kumppaniltamme kaipaamme ja tarvitsemme. Silloin meidän on helpompi kertoa tarpeistamme ja oppia pyytämään niitä myös muuta kautta. Jos kumppani ei tiedä miksi itket, se on ilman muuta hänelle vähintään yhtä hämmentävää kuin sinulle itsellesi. Siksi kysymyksesi itkusi lähteestä on tärkeä. Vastaukseni sisälsi paljon kysymyksiä. Toivottavasti ne kuitenkin auttavat sinua eteenpäin.

Toivon, että löydät itsellesi kumppanin, jolle voit turvallisesti näyttää ja kertoa tunteitasi ja jonka ihanassa läheisyydessä saisit rauhassa myös itkeä.

Hyvää jatkoa Sinulle!
perheneuvoja Helena