Olemme olleet yhdessä poikaystäväni kanssa useamman vuoden. Pari vuotta seurusteltuamme sain tietää, että poikaystävälläni oli ollut jonkinlainen yhdenillan juttu toisen tytön kanssa. Murruin täysin, mutta halusin kaikesta huolimatta yrittää pelastaa suhteemme, sillä olimme siihen saakka viettäneet mukavaa elämää yhdessä. Yritin pitkään saada selville pettämiseen johtaneita syitä, mutta poikaystävälläni ei ollut mitään sanottavaa. Kun yritin ottaa asian puheeksi, hän usein suuttui ja sanoi olevansa hirveä ihminen ja kaikki ongelmat parisuhteessamme ovat hänen syytään. Tuntui, että pettämisestä tuli minun ongelmani, josta minun täytyi yksin selvitä.
Olen vuosien ajan yrittänyt oppia luottamaan poikaystävääni. Useita kertoja olen kuitenkin joutunut pettymään, kun mies on jäänyt kiinni valehtelusta. Hän on valehdellut niin raha-asioista kuin baarikeikoistakin. Joskus mies on oikeasti pahoitellut valehteluaan, mutta usein hän puolustautuu sanomalla, ettei uskalla kertoa kaikkea, koska muuten rajoittaisin hänen menemisiään. Hänen mielestään parisuhteemme ongelmana on se, että rajoitan hänen elämäänsä, ja minun pitäisi vain unohtaa menneisyydessä tapahtuneet asiat. Olen yrittänytkin tietoisesti luottaa mieheni sanaan ja ottaa rennommin. Kun pikku hiljaa olen saanut rakennettua luottamusta, sen pohja on romahtanut uusien valheiden myötä.
Olen yrittänyt avoimesti kertoa miehelle tunteistani ja sanonut, että parisuhteessa minulla on mielestäni oikeus luottaa toiseen. Siihen mieheni on vastannut, että hän ei voi luvata minulle enää yhtään mitään. Se tuntuu pahalta, ja vie minulta uskon yhteiseen tulevaisuuteemme. Hän sanoo rakastavansa minua ja haluavansa olla kanssani. Meillä on suurimman osan ajasta mukavaa yhdessä, tykkäämme samoista asioista ja olemme kokeneet yhdessä monia hienoja hetkiä.
Olemme yrittäneet keskustella ongelmistamme, mutta suhteemme on nyt solmussa. Haluaisin ratkoa ongelmat, jotta voisimme jatkaa elämäämme ja olla vihdoin onnellisia. Onko väärin vaatia toiselta rehellisyyttä? Miten voisin oppia luottamaan mieheeni?
Nainen, 26
Hei ja kiitos viestistäsi,
Sen keskeinen teema näyttää olevan rehellisyyden ja luottamuksen merkitys parisuhteessa. Ensimmäisenä haluan sanoa, että on hienoa, että olet avoimesti kertonut poikaystävällesi tunteistasi ja siitä, miten tärkeää luottamus parisuhteessa on sinulle. Mutta vastaus, jonka olet mieheltäsi saanut tekee minut surulliseksi puolestasi. Jos miehesi ihan tosissaan sanoo, ettei voi luvata Sinulle enää yhtään mitään, niin olen samaa mieltä kanssasi, se todellakin vie pohjaa pois suhteeltanne.
Kerrot poikaystäväsi valehtelevan Sinulle toistuvasti. Viestistäsi ei kuitenkaan voi ihan varmuudella päätellä, mihin kaikkeen valehtelu liittyy. Konkreettisina esimerkkeinä kerrot hänen valehdelleen baarireissuistaan ja raha-asioista. Rajoittuuko valehtelu näihin kahteen teemaan? Jos näin on, voisiko poikaystäväsi tarve valehdella loppua, jos itse suhtautuisit suopeammin hänen baarireissuihinsa ja tapaansa käyttää rahaa? Tähän suuntaan viittaa myös se, että poikaystäväsi mielestä rajoitat hänen elämäänsä liikaa. Auttaisiko vakava keskustelu siitä, mitä toisiltanne odotatte ja millaiset ovat suhteenne "pelisäännöt"?
Vai onko poikaystäväsi valehtelu mahdollisesti sittenkin paljon laaja-alaisempaa, suorastaan "patologista"? Siinä tapauksessa tilanne on vakavampi ja joudut miettimään, oletko valmis jatkamaan suhdetta, vaikka valehteluun ei tulisikaan muutosta? Oletko valmis kestämään ajoittaista epäluotettavuutta ja sillä tavalla maksamaan hinnan kaikesta muusta mukavasta, jota suhde tarjoaa? Saattaa nimittäin olla niin, että miehesi ei lopeta valehteluaan, jos/kun hän ei itse näe siihen mitään tarvetta.
Lopussa esität kysymyksen, miten voisit oppia luottamaan ihmiseen, joka on toistuvasti osoittautunut epäluotettavaksi? Kysymykseen sisältyy minusta jonkinlainen ristiriita! Miksi pitäisi oppia luottamaan ihmiseen, joka ei ole luotettava?
Jos poikaystävälläsi ei ole halua muuttaa käyttäytymistään, niin Sinun tuhannen taalan kysymyksesi taitaa olla, oletko valmis hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on. Vai ovatko rehellisyys ja luotettavuus sinulle niin suuria arvoja, että on parempi lopettaa suhde. Rehellisiäkin miehiä maailmasta löytyy!
Jos olette kumpikin halukkaita jatkamaan pohdintaa, niin voisitte toki yrittää löytää itsellenne pariterapeutin vaikka lähimmästä kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta. Yksityisiä terapeutteja löytyy netistä.
Voimia Sinulle toivoo,
perheneuvoja Pirjo
11 kommenttia
shiwan8
21.12.2012 15:36
Mielipiteeni otsikon kysymykseen: Ei ole. Se on sitten ihan eri asia kokeeko mies voivansa kertoa kaikkea. Kuvitteellisena esimerkkinä jos hän rehellisyytensä seurauksena joutuu toistuvasti tilanteisiin jotka kokee epämiellyttävinä niin ei se ole kovin ihmeellistä että hän alkaa valokoimaan sanomisiaan, jopa valehtelemaan. Yleisesti, ihminen oppii välttämään toimintamalleja jotka tuottavat hänelle ikäviä asioita ja suosimaan niitä jotka eivät niin tee.
Tuossa Pirjo jo totesikin, että kerrotun mukaan mies mahdollisesti kokeen että hänen elämäänsä yrittää hallita joku muukin kuin hän itse. Jos tämä kontrolloinnin yrittäminen tai sellaiseksi tulkittu käytös ilmenee korostetusti silloin kun hän puhuu menemisistään ja tekemisistään rehellisesti niin ei se tosiaan kannusta jatkamaan sillä linjalla. Hyvistä asioista rankaiseminen on aina enemmän tuhoavaa kuin hyödyllistä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
21.12.2012 17:19
Kuulostaa hyvin tutulta. Oma mieheni toimi aivan samoin. Kun yritti kysyä ja saada keskustelua aikaiseksi, niin hän suuttui aivan kohtuuttomasti, välillä hajoi tavaroita ja välillä kävi käsiksi. Syy kaikkeen oli aina minun ja minä olin huono, kun en pystynyt antamaan anteeksi ja epäilin. Lopulta erosimme ja mies lähti terapiaan, jonka myötä selvisi, että miehellä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Siitähän ei siis ihminen koskaan parane, mikä on surullista, varsinkin kun meillä on kaksi yhteistä lasta. Helpotus itselleni oli kuitenkin saada tietää, että syy ei ollut minussa. Suosittelisin siis miettimään hyvin tarkkaan, että kannattaako sinun uhrata elämääsi epäluottamukselle ja jatkuvalle surulle/pahalle ololle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.12.2012 16:18
Mä oon tollanen. Siis kuin tuon kirjeen kundi. Oikeasti on kyse siitä, että mä luulen tyttöystäväni tahtovan rajoittaa tekemisiäni, eikä niinkään siitä, että hän oikeasti sitä tekisi.
Luonnollisesti suhteeseen kuuluu tietty määrä kompromisseja ja asioista yhdessä sopimista - etenkin yhteisessä taloudessa. Kun tyttöystäväni on yrittänyt toimia yhdessä sopimisen suuntaan, on jotenkin muodostunut sellanen tunne, että mua yritetään rajoittaa, joten mä en sitten kerro ihan aina jos oon tuhlannut kaljaan vähän enemmän rahaa kuin piti.
Ei hyvä.
Kiinni jäädessä käytin usein tuota "sä rajotat mua liikaa"-perustelua, vaikka tajusin aika nopeasti itekin että ei se rajottamisen määrä ole millään mittarilla tarkasteltuna oikeasti liikaa.
"En voi luvata mitään"-uhkausta käytettyäni tajusin, että on totta tosiaan itse mietittävä että haluanko mä ylipäätään seurustella. Miksi mä olen tässä suhteessa? Miten mä suhtautuisin jos tyttöystävä pimittäis multa asioita, ja huitelis menemään kaupungilla ihan sillai ku tykkää ja ilmoittelis mulle mahdollisimman vähän?
"Auttaisiko vakava keskustelu siitä, mitä toisiltanne odotatte ja millaiset ovat suhteenne "pelisäännöt"?", kirjoitti Pirjo.
Väitän että auttais. Jos suoraan kohdattuna, yhtään kiertelemättä lähestyen mies ei suostu tästä tai muistakaan asioista puhumaan, niin tilannehan on aika selvä: Ei sellasessa suhteessa voi olla.
Jos suoraan puhuttuna ei päästä molempia miellyttävään sopimukseen pelisäännöistä, on tilanne sillonkin aika selvä.
Ja jos taas mies käsittää sen, että hän käyttäytyy vallan vitun itsekkäästi, ja niin ei voi toimia mikäli suhteen aikoo pitää, voi seurauksena olla pieni valaistumisen poikanen tälle miehelle, ja silloin suhde saattaa jatkua parempana ties miten pitkään.
(Kaikissa parisuhdekeskusteluissa AINA pitää toki muistaa, että sitä ei itsekään ole millään muotoa täydellinen. Pidetään siis tyyni mieli jutellessa, ja kyetään ottamaan vastaan sitä kritiikkiäkin - myös niissä tilanteissa, joissa itse on se "syyttävä" osapuoli)
Tsempii, ja hyvää joulun aikaa!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.12.2012 16:47
Kokemuksesta sanon: peli on menetetty. Itse hakkasin päätäni seinään samalla tavalla neljä vuotta, kunnes tuli raja vastaan. Nyt enää panen exääni. Jos toinen ei edes lupaa enää mitään, vaihda maisemaa. Sorry.
ManseMies
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.12.2012 10:07
Sinä et vain riitä miehellesi. Se on kylmä totuus.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.12.2012 10:13
Jos miehesi sanoo ettei voi luvata sinulle mitään - peli on menetetty. Niin se vain valitettavasti on.. Tiedän sen kokemuksesta, olen elänyt samantapaisen kuvion miehenä. Kun toinen kerran pettää luottamuksen, on luonnollista että luottamuksen löytäminen uudelleen vie aikansa..mutta se ei löydy koskaan, jos myös se toinen ei todella tahdo tehdä sen asian eteen omaa osuuttaan - sanomalla ettei voi enää luvata mitään, tilanne vain pahenee. Peli on menetetty, valitettavasti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ftbh
23.12.2012 12:28
Sekopäistä päästää ketään asemaan, jossa hänen tekemisensä saavat itsen murtumaan täysin. Ei kannata koskaan luottaa toiseen ihmiseen, eivät ne ole sen arvoisia
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
23.12.2012 12:30
ManseMies tietää mistä puhuu, itse yritin 15 vuotta, lasten takia. Kusipää valehtelija ei muuksi muutu, ikinä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Aurinko77
23.12.2012 15:09
Vaikuttaa siltä että ymmärrät itse mikä on parisuhde ja mitä siinä oleminen vaatii. Valitettavasti kumppanisi ilmeisesti pelaa omaa peliä sinusta välittämättä ja kun arvostelet tai epäilet häntä tulee riita mihin sinä olet syyllinen. Kannattaa miettiä mitä sinä haluat ja onko tämä nyt sitä? Jos olet valmis elämään näin ja jos suhteenne on sen arvoinen niin sitten jatkat näillä pelimerkeillä; faktaa on se että kumppanisi ei muutu ja ilmeisesti piittaa vain vähemmän mielipiteistäsi koska olet hyväksynyt kaiken tapahtuneen. Jos arvostat itseäsi ja jos rehellisyys ja uskollisuus on mielestäsi osa parisuhdetta silloin vastaus ksi on selvä. Jokainen tekee itse omat valintansa ja päättää omasta elämästään. Onnea sinulle, toivon että saat mitä ansaitset ja olet vahva valinnoissasi, mitä ne ikinä ovatkaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Masa190
23.12.2012 19:27
Se vaatii paljon että pettämisen jälkeen suhde jatkuu. Pettäjän pitäisi olla aidosti pahoillaan ja petetyn pitäisi oikeasti antaa anteeksi ja päästä asian yli. Jos asia jää selvittämättä niin ei aika paranna mitään. Tuo suhde ei vaan todellakaan toimi. Pitäisi ainakin tietää miksi petti.
Ja raha-asiat ja baarireissut ei liity tähän asiaan. Ne on ihan oma ongelmansa. Jos toinen on niuho tai toinen on holtiton tai sekä että niin ei suhde ei toimi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
27.12.2012 17:15
Ei hirveesti näytä kommentoijia vaivaavavan mitä 'rehellisyys' ja 'valehtelu' tässä tarkoittaa!
Itse kannoin pitkään 'valehtelijan' leimaa suhteessa koska oltiin poikien kanssa käyty tissibaarissa polttarimatkalla enkä oma-aloitteisesti 'tunnustanut'. Asian sitten paljastuttua kerroin kysyttäessä niin tarkasti kuin vaadittiin tekoni ja toimeni (jotka muuten olivat ihan niin kunnialliset kuin tilanne antoi myötä, eli ei esmes privaatteja tai sikailua), mutta eihän sillä ollut mitään merkitystä koska en ollut ollut 'rehellinen' ja 'luottamus' oli petetty. Ja kertomatta jätin juuri koska tiesin naisen olevan herkkä aikuisviihteen suhteen jonka takia en sitä itsekään silloin muuten kuluttanut.
Ts. tekstistä ei käy ilmi onko mies esmes käynyt baarissa ja juonut myös shottia muita kirittäen eikä vaan 'seuraksi pari tuoppia' ja on ihan täysin mahdollista että nainen tuomitsee itselleen vastenmielistä käytöstä 'luottamuksen menettämiseksi" ettei hänen omia motiivejaan vain tarkasteltaisi - pettäjä kun on aina toki sika.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin