KYSYMYS: Moikka, mulla olisi kysymys olen ollut täysi idiootti omalle vaimolle ja tajusin siinä vaiheessa kun Olin menettämässä hänet olen ollut niin kavereiden mukaansa vedettävä ja poistanut kaikki kaverit elämästäni alkoholin myös poistanut kokonaan elämästä ainoa asia mihin haluan keskittyä niin on Vaimoni jolle haluan kaikki hölmöilyt hyvittää. Olen ollut myös niin itsekäs ihminen vaimoa kohtaan mutta muutan sen asian kanssa haluaisin vaan sen normaalin avioliiton ja parisuhteen mitä minulla ei ole koskaan ollut ja tämä Vaimoni on ensi rakkauteni jota en halua menettää vaan saada asiat toimii ja vihdoin sen normaalin parisuhteen ja avioliiton.
VASTAUS: Joskus käy niin, että asioiden arvon huomaa vasta silloin, kun on menettämässä ne. Olet ilmeisesti jatkanut ns. poikamieselämää senkin jälkeen kun olet aloittanut parisuhteen. Et ole ainoa jolle on käynyt niin. Joskus näyttää olevan vaikeaa luopua totutuista tavoista, vaikka elämäntilanne on muuttunut. Mutta on väistämätöntä, että parisuhteessa oleva ei voi elää kuin sinkku. On otettava toisen toiveet huomioon ja varattava aikaa kumppanin kanssa yhdessä oloon. Ja mietittävä tarkkaan, mikä on elämän tärkeysjärjestys. Missä järjestyksessä ovat, kumppani, kaverit, harrastukset, bilettäminen, ym? Useimmat parisuhteessa olevat toivovat, että kumppani tulisi ensimmäiseksi, ja sitten vasta muut asiat.
Sanoit että vaimosi on ensirakkautesi. Olitte kenties varsin nuoria, kun aloitte olla yhdessä. Jos seurustelu on aloitettu teini-iässä, on erityisen suuri vaara että teinimäinen elämäntapa jatkuu parisuhteesta huolimatta. Olet kirjeestäsi päätellen onneksi muuttanut suuntaa ja tehnyt täyskäännöksen. Toivottavasti tämä ei ole tapahtunut liian myöhään. Joskus käy niinkin surullisesti, että toinen havahtuu muutokseen vasta kun toisen tunteet ovat niin täysin kuolleet, että jatkaminen ei ole hänelle mahdollista. Toivottavasti teillä ei ole niin.
Kerroit jättäneesi kaverit ja alkoholin täysin. Haluat keskittyä kokonaan vaimoosi. Jos olet laiminlyönyt vaimoasi pitkään, on ihan luonnollista ja oikein, että haluat hyvittää sen hänelle. Tämä voi toimia jonkin aikaa. Pidemmän päälle on mahdotonta, että kukaan voi elämässään keskittyä vain yhteen asiaan tai ihmiseen. Parisuhteelle on eduksikin, että kummallakin on ”omaa elämää”. Omia kavereita ja harrastuksia. Hyvässä parisuhteessa näistä asioista sovitaan yhdessä. Mikä on sopiva määrä omia menoja kummallekin, että molemmista tuntuu että tilanne on reilu? Kuinka paljon omia menoja voi olla, ettei se vie liikaa aikaa parisuhteelta? Mikä on suhtautuminen alkoholiin teidän parisuhteessanne? Oletko käyttänyt sitä niin paljon, että ainoa vaihtoehto on täysraittius? Vai voitteko käyttää sitä kohtuullisesti, niin että se ei häiritse parisuhdettanne, eikä teitä kumpaakaan? Kaikesta tästä sinun on jossain vaiheessa alettava käydä keskustelua vaimosi kanssa.
KYSYMYS: Olen seurustellut nyt vuoden. Olemme molemmat jo + 5 kymppisiä. Meillä molemmilla on lapsia ja lapsen lapsia. Elettyä elämää takana. Tässä vaiheessa suhdetta olisin kiinnostunut tapaaman myös kumppanini äidin. Lapset olen sattumalta nähnyt kesällä hänen mökillä. Minua ei esitellä perheelle ei ystäville...se vaivaa minun puoleltani suhdetta. Kumppanini ei suostu puhumaan asiasta, hän ei ymmärrä miksi asia on minulle tärkeä. Hän on tavannut minun vanhemmat , lapset , lapsenlapset ( ristiäisissä oli mukana ) sekä ystäviäni ja sukulaisia.Minulle asia merkitsee luottamusta... hän on hyvinkin vähäpuheinen. Vaikeissa asioissa hän vaihtaa puheenaihetta.
En saa vastauksia jos kyselen. Hän on kyllä kiltti ja luotettava siten että ei varmasti petä eikä ole paha....Pidän hänestä kovin mutta en tiedä enään miten edetä...?
VASTAUS: Kerrot viestissäsi, että vuoden seurustelun jälkeen toivoisit, että tulisit esitellyksi miesystäväsi perheelle ja ystäville. Ette pysty puhumaan keskenänne tästä asiasta.
On ymmärrettävää, että haluat olla osa hänen elämäänsä ja sisällä hänen elämänpiirissään, kuten sinäkin olet ottanut hänet sisälle omaan elämääsi. Sanoit, että se merkitsee sinulle luottamusta. Mitäköhän mahdat tarkoittaa sillä? Onko se luottamusta suhteenne pysyvyyteen? Onko se luottamusta sitoutumiseen? Onko se luottamusta sinun tärkeyteen hänelle? Entä mitä epäluottamusta se sinussa mahdollisesti herättää, kun hän ei ole toistaiseksi esitellyt sinua?
Sanot, että vaikeissa asioissa puolisosi vaihtaa puheenaihetta. Mitä sinä teet vaikeissa asioissa? Usein näet yrityksemme keskustella vaikeista asioista vaikeutuu entisestään, kun kummankin reagoimistavat vahvistavat toisiaan. Kun toinen vaikenee, toinen yrittää sinnikkäämmin saada vastauksia, minkä toinen saattaa kokea ahdistavana ja lisätä vetäytymistä hiljaisuuteen, mikä puolestaan tekee toisen entistä epätoivoisemmaksi ja vihaiseksikin. Voi olla hyväksi tarkastella myös näitä omia reagoimistapojaan ja sitä, lisäävätkö ne toisen tietyn tyyppistä reagointia.
Syitä sille, miksi puolisosi ei ole vielä halunnut sinun tapaavan hänen perhettään ja ystäviään voi olla monia. Yksinkertaisimmillaan se on suhteen etenemisen eritahtisuutta. Saattaa ehkä olla, että asia on olennaisempi sinulle kuin hänelle. Voi myös olla, että hän haluaa pelata varman päälle ja vahvistaa teidän välistä suhdetta ennen, kun siihen tulee uusia ihmissuhteita. Kenties hän haluaa siirtää kauemmaksi tilanteita, joissa saattaa piillä mahdollisia monenlaisia tunteita ja sitä kautta ainakin teoreettinen mahdollisuus ristiriitoihin. Ehkä hän jopa pelkää, että et pidä hänen ihmisistään ja sitä kautta hän voisi kenties menettää sinut. Emme voi tietää hänen puolestaan miksi. Voimme vain itseksemme arvailla ja pyrkiä luomaan turvalliset olosuhteet, jossa hän voisi asiaa ja ajatuksiaan rauhassa avata.
Vuosi ei vielä ole kovin pitkä aika. Olisiko mahdollista, että perääntyisit hieman ja ottaisitte aikalisän tämän asian kanssa. Ehkä voisit jopa pahoitella sitä, jos hän mahdollisesti on kokenut toiveesi vaativana. Joskus asiat ratkeavat, kun lakkaamme yrittämästä liian kovasti.
On ihanaa, kun olette löytäneet toisissanne uuden mahdollisuuden rakastaa. Kahden jo pitkälle edetyn elämän yhdistäminen ei aina ole ihan yksinkertaista. Joustavuus ja toisen käyttäytymisen hyväntahtoinen tulkinta auttavat pitkälle.
KYSYMYS: Avopuolisoni entinen vaimo on täysiverinen narsisti, ja tekee kaiken kiusan minkä ikinä keksii. Lasten huoltajuudesta ja asuinpaikast tapeltiin kahteen kertaan oikeudessa, mutta oikeus uskoi äitiä ja määräsi lapset asumaan äidilleen kolme vuotta sitten.
Äiti muutti salaa toiseen kaupunkiin lasten kanssa, ja pojan koulu alkoi menemään metsään. Äiti antoi rahaa koulun ulkopuolella, että poika pysyisi pois kotoa häiritsemästä. Poika siirrettin erityisluokalle toiseen kouluun, jossa käytöshäiriöt ja opiskelu vain huonontui. Lopulta koulu haki erityisluvan, että poika siirrettiin kotiopiskeluun.
Pian tämän jälkeen poika muuttikin nopeasti meille.
Tästä on kohta vuosi. Poika on patologinen valehtelija, kuten äitinsä. Mihinkään ei voi luottaa, vaan aina joutuu tekemään salapoliisin työtä, että pitääkö puheet paikkansa vai ei.
Vaikka isän kanssa ollaan kuinka hyvällä koetettu selittää, että aina on parempi kertoa totuus, ei tässä tapahdu mitään muutosta.
Alan olemaan tosi väsynyt. Poika on rakas, mutta todella raskas. Lasten psykiatrialle odotetaan vieläkin aikaa.
Meillä isän kanssa on kovia riitoja pojan kasvatuksesta. Isä uskoo, että vain olemalla pehmeä ja ymmärtämällä ja puhumalla tulee muutosta. Itse en tähän en usko.
Poika on toki äitiltänsä oppinut, että voi käyttäytyä miten vain ja valehdella päälle, niin sillä selviää. Mutta miten sen saisi muuttumaan?
On todella kamalaa asua ihmisen kanssa jota täytyy koko aika jännittää.
Epätoivoinen
VASTAUS: Avopuolisosi poika on äidillä asuttuaan muuttanut teidän luoksenne noin vuosi sitten. Kerrot pojan olevan rakas, mutta raskas. Olet väsynyt tilanteeseen, joka aiheuttaa riitoja myös sinun ja miehesi välille.
Et kerro viestissäsi minkä ikäisestä lapsesta/nuoresta on kyse. Kertomasi perusteella lapsi on kokenut vanhempiensa eron, sen tuomat muutokset ihmissuhteissa ja vielä eron jälkeiset huoltajuusriidat vanhempiensa välillä. Sen lisäksi hän on joutunut muuttamaan uuteen kaupunkiin sekä vaihtamaan kouluja ja vielä lopuksi vaihtamaan vielä kerran kaupunkia ja sopeutumaan uuteen kotiin. Jollain tapaa hän on joutunut elämään eräänlaista poikkeusolosuhdetta jo useamman vuoden elämästään. On siinä muutoksen vuosia ja sopeutumista nuorelle ihmiselle.
Kun lapsi/nuori joutuu kohtaamaan perän jälkeen tilanteita, jotka ovat kuormittavia ja joita hänen ei ole mahdollista tunnetasolla käsitellä, hän alkaa oireilla. Tyypillisiä tapoja oireilla on eri asteinen levottomuus, keskittymättömyys tai käytöshäiriöt. Myös valehteleminen on hyvin tyypillinen oire lapselle, joka ei voi hyvin. Valehtelu ei useinkaan ole, erityisesti kun kyse on lapsesta, mikään peritty persoonallisuuspiirre tai edes opittua käyttäytymistä. Se on keinottoman ja ahdistuneen lapsen/nuoren reagointia. On hyvä, että lapsi on pääsemässä psykiatriseen arvioon. Jo se, että hänet on lähetetty sinne, kertoo, että lapsen voinnista ollaan hyvin huolestuneita.
Sanot, että olette lapsen isän kanssa eri kasvatuslinjoilla. Hän kannattaa pehmeämpää, keskustelevampaa linjaa ja sinä tiukempaa kasvatusotetta. Minulle tulee mieleeni, että te olette molemmat oikeassa, sillä kumpaakin tarvitaan. Lapsi, joka on pulassa omien tunteidensa kanssa ja joka oireilee kaikkea kokemaansa, tarvitsee paljon hellyyttä, huolenpitoa ja ymmärrystä. Hän on jäänyt tunnetasolla liian yksin kokemiensa asioiden kanssa. Siksi hän tarvitsee aikuisen läsnäoloa ja välittämistä. Hän tarvitsee myös johdonmukaisuutta, aikuisen tuomia rajoja ja sen turvallisen tunteen, että aikuinen pärjää hänelle. Rangaistukset eivät ole hyvä tapa auttaa pahaa oloaan oireilevaa lasta.
On erityinen haaste meille aikuisille jaksaa omassa väsymyksessämme nähdä lapsen/nuoren hankalan ja ikävän käyttäytymisen taakse ja pitää mielessämme, että siellä kaiken raskaan käytöksen alla on pieni poika tai tyttö, joka on tosi pulassa itsensä kanssa. Siksi kuulosti hyvältä, kun kutsuit häntä myös rakkaaksi. Lapset ja nuoret elävät valtavaa kehittymisen aikaa. Siksi heissä kannattaa säilyttää näköala kaikkeen hyvään.
KYSYMYS: Olen seurustellut poikaystäväni kanssa lähes 3 vuotta. Olen 24- ja hän 28-vuotias. Minusta tuntuu, että parisuhteeseemme on kasautunut erilaisia ongelmia ja nyt alan olla itse hyvin uupunut näiden ongelmien vuoksi.
Suurin haaste parisuhteellemme on se, ettei poikaystäväni kykene puhumaan omista tunteistaan, kokemuksistaan tai ajatuksistaan. Hän vaikuttaa masentuneelta ja onkin nyt käynyt kaksi kertaa psykologin luona. Hän kuitenkin kertoo, ettei pysty puhumaan psykologillekaan ja kokee käynnit "turhiksi". Ylipäätään hän kertoo motivaationsa kaikkea kohtaan olevan olematon. Tämä hänen puhumattomuutensa ja tunteiden patoaminen/piilottelu on minulle (ja epäilemättä myös hänelle) raskasta ja hiertää välejämme. Olen tästä hänelle yrittänyt puhua, mutta hän loukkaantuu ja vetäytyy keskustelusta. Yritän olla ymmärtäväinen ja annan hänelle kaiken ajan ja tilan mitä hän vain ikinä tarvitsee, mutta myös minulla on tarpeita. Toivon sydämestäni, että hän saisi apua masennukseensa ja ennen kaikkea ottaisi avun vastaan. Olen huolissani myös omasta jaksamisestani, mutta onneksi minulla on oma terapiani.
Toinen iso ongelma on se, että seksielämämme on voinut huonosti jo hyvin pitkään (1,5-2 vuotta). Kyse ennen kaikkea on siitä, että poikaystäväni katsoo pornoa ja omien sanojensa mukaan mieluummin katsoo pornoa kuin edes tekee aloitetta minun suhteeni. Hän kuulema ei halua tulla torjutuksi. Tämä taas on aiheuttanut sen, että minun itsetuntoni on pohjamudissa ja ajattelen, että pornon täytyy olla paljon parempaa kuin seksin minun kanssani. Minun aloitteisiini poikaystävä pääsääntöisesti vastaa myönteisesti, mutta tässä vaiheessa myönnän etten oikeastaan halua tehdä aloitteita, koska tunnen oloni riittämättömäksi, vastenmieliseksi ja rumaksi.
Olemme umpikujassa. Poikaystävä ei näe, kuinka paljon minua vaivaa se, ettei välillämme ole juurikaan läheisyyttä. Hänelle riittää, kunhan vaan saa itse tyydytyksen. Kerran hän spontaanisti kertoi minulle lopettavansa pornon katselun, mutta se paljastui myöhemmin valheeksi. Myös valehtelu asian tiimoilta satuttaa minua, rehellisyys on minulle tärkeä arvo parisuhteessa. Poikaystävä myös vähättelee minun huoltani.
Välillä mielessäni käy ajatus erosta, sillä minun on vaikea nähdä tietä ulos tästä tilanteesta. Toisaalta taas haluan olla poikaystäväni tukena, ja rakastan häntä todella. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä tai kenen puoleen kääntyä. Olisiko teillä mitään vinkkiä tai uutta näkökulmaa tilanteeseen? Kiitos jo etukäteen.
Huolissaan
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Huomaan viestistäsi, että rakastat ja välität poikaystävästäsi todella paljon. Haluaisit kovasti saada häneen yhteyden. Kuvaat hienosti sitä, että kun yrität saada poikaystävääsi keskustelemaan, kertomaan tunteistaan, kokemuksistaan tai ajatuksistaan, niin näissä tilanteissa hän vetäytyy. Toisaalta näet, että poikaystävälläsi ei ole hyvä olla ja olet huolissasi hänestä. Kirjoitit, että olet myös valmis antamaan hänelle tilaa, mikäli se on se, mikä auttaisi häntä.
On tavallista, että parisuhteissa puolisoilla on erilaiset tavat reagoida johtuen omasta opitusta tavoistamme lapsuudessa. Se, miten olemme oppineet selviytymään erilaisista tilanteista, näyttäytyy myös parisuhteessa reagointitapanamme. Parisuhteessa toinen osapuoli saattaa olla aktiivisempi tavoittelemaan kontaktia ja toinen saattaa vetäytyä niissä tilanteissa. Kontaktin ottaminen saattaa näyttäytyä osapuolille eri tavoin. Toisen usein hyvää tarkoittava käden ojennus, jonka tarkoituksena on auttaminen, saattaakin tuntua toisesta riitatilanteessa jopa vaatimuksena. Vetäytyvämpi osapuoli usein kokee itsensä riittämättömäksi, koska ei pysty antamaan toiselle sitä, mitä hän tarvitsisit siinä hetkessä. Hänen voi olla vaikeaa löytää sanoja tai kertoa tunteistaan, jos hän ei oikein itsekään niistä saa omassa päässään selvää. Näissä tilanteissa hänen saattaa olla vaikea olla läsnä ja hän saattaa lähteä vetäytymään kuoreensa tai kokonaan pois siitä tilanteesta. Usein tämä herättää avun tarjoajalle tunteen, että hän on tullut torjutuksi. Joskus herää myös kiukkua, jonka alla saattaa olla pelkoa yksin jäämisestä tai toisen menettämisestä, koska yhteys tuntuu olevan poikki. Joskus nousee mieleen kysymyksiä, että jos hän ei halua apua minulta, niin eikö hän myöskään halua minua.
Läheisyyden ja turvallisuuden kaipuu ihmissuhteissa ovat perustarpeita ihmisellä. Läheisyyden määrän tarve ja tavat ovat kuitenkin vaihtelevat eri ihmisillä. Usein parisuhteessa osapuolet eivät oikein osaa tai uskalla avoimesti kertoa toiselle omista tarpeistaan. Masentuneisuus saattaa lisätä vaikeutta läheisyyteen ja voimistaa vetäytymistä. Vetäytyvämpi osapuoli pitää ajatuksensa ja tunteensa sisällään ja hän saattaa tuntea itsensä ja ongelmansa rasitteeksi toiselle. Hän usein pelkää, ettei kelpaa tai riitä omana itsenään, joten avautuminen omista ajatuksistaan on iso riski hänelle.
Mikäli tämä kuvaus tuntuu yhtään tutulta tai haluat näkökulmia parien väliseen vuorovaikutukseen, niin kirjassa ”Kunpa sinut tuntisin paremmin” käydään läpi parisuhteessa tapahtuvaa vuorovaikutusta ja läheisemmän yhteyden rakentamista uudelleen. Se on Sue Johnsonin, tunnekeskeisen pariterapeutin, kirjoittama kirja.
Seksuaalisuus on usein herkkä osa-alue molemmille osapuolille. Mainitsit, että poikaystäväsi katsoo pornoa. Porno saattaa tarjota vaatimusvapaan alueen ilman paineita, jonkinlaisen hetkellisen paon. Toisaalta paljon käytettynä se saattaa eristää toisesta ja lisätä sekä häpeää että ahdistuneisuutta. Parisuhteen näkökulmasta on ymmärrettävää, että se tuntuu pahalta. Mainitset kuitenkin, että poikaystäväsi vastaa myönteisesti aloitteisiisi, mutta hänellä itsellään aloitteen tekemiseen liittyy pelkoa torjutuksi tulemisesta.
Joskus saattaisi auttaa, että ottaa ulkopuolisen mukaan hahmottamaan kanssanne välillänne tapahtuvaa vuorovaikutusta ja sen vaikutusta parisuhteeseenne. Kirkon perheneuvonta on yksi mahdollinen vaihtoehto. Se on maksuton palvelu. Parisuhteen teemoja voi tulla selvittämään myös yksin, jos pari ei halua tai pysty tulemaan mukaan.
Toivon, että löydätte teille sopivan tavan jatkaa eteenpäin.
KYSYMYS: Olen 13 vuotias tyttö ja olen ollut yhdessä 3kk poikaystäväni kanssa, joka on 16 vuotta.
Me tehtiin iso virhe ja nyt meidän vanhemmat haluavat että me erotaan eikä nähdä ollenkaan enää ikinä.
Me kuitenkin tykätään toisistamme paljon ja haluttais jatkaa suhdetta.
Ollaan mietitty, että voitais nähdä salaa vaikka koulun jälkeen kahen tai kolmen viikon välein noin 1 - 2 tuntia kerralla koko meijän suhteen ajan tästä lähtien, että meijän/mun vanhemmat ei epäilisi mitään.
En tiedä että kannattaisiko kuitenkaan sellainen suhde että nähään harvoin ja vähän aikaa ja siinäkin on kuitenkin iso mahollisuus että jäädään kiinni. Poikaystäväni on sitä mieltä että se ei rappeuttais meijän suhdetta, mutta jos se ei toimisi niin erottais.
Nää viimeset 3kk ollaan voitu nähä melkeimpä milloin vain ja viikkokin on tuntunut aika pitkältä ajalta olla erossa toisistamme.
Jos me erottais nytten, nii se tuntuis paljon rankemmalta, kun tuntuu et meil olis voinu olla pieni mahollisuus jatkaa. Että vaikka jäätäis salaa näkemisistämme kiinni, niin silloin olisi ehkä vähän helpompi erota kun tietää, että eihän tässä mitään olisi pystynytkään enää tekemään. Kun niin sanotut "oljenkorret" on käytetty. Tuntuu kuitenkin pahalta erota joka tapauksessa, koska ei näin hyvää suhdetta saa helposti mistään.
Kannattaisiko erota heti nytten vai yrittää jatkaa senkin uhalla, että mun vanhemmat tajuu sen ja ne ei tyyliin luota muhun enää pitkiin aikoihi, enkä tulisi näkee poikaystävääni enää ikinä (siis jos jäädään kiinni)? Vai onko muita ideoita miten meidän suhdetta voisi jatkaa ilman että meidän vanhemmat tietävät asiasta?
Kiitos jo etukäteen vastauksista.
Annika S
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Olette joutuneet poikaystäväsi kanssa tilanteeseen, jossa lukemattomat nuoret ovat aikojen saatossa olleet: Nuori rakkaus ja vanhemmat, jotka asettavat tälle rajoituksia tai eivät hyväksy sitä. Yleensä vanhempien kieltoihin sekä rajoituksiin liittyy huoli sekä tarve, myös velvollisuuskin suojella lastaan, erityisesti kun tämä ei ole täysi-ikäinen.
Huomaan, että ihan itsekin pohdit viisaasti asiaan liittyviä erilaisia puolia. Tuntuu ymmärrettävästi pahalta ja rankalta erota, kun välillänne on paljon tunteita. Toisaalta, jos yrität säilyttää läheisyyttä poikaystävääsi tapailemalla salaa, se tuo epäluottamusta ja etäännyttää sinua vanhemmistasi. Se saattaa myös rasittaa sinun ja poikaystäväsi välistä suhdetta koska tilanteisiin liittyy valhetta ja salailua toisaalla. Ikäsi puolesta olet vielä pitkään riippuvainen vanhempiesi tuesta ja turvasta, joten siksikään en kannusta sinua toimimaan tavalla joka lisää ristiriitoja ja epäluottamusta välillenne. He ovat kuitenkin sinua lähellä olevat ihmiset, jotka mitä todennäköisimmin pysyvät, erimielisyyksistänne huolimatta, rinnallasi silloinkin, kun muut ihmissuhteet vaihtuvat. Luuletko, että poikaystäväsi, joka on sinua kolme vuotta vanhempi, ymmärtää miten erilaisessa tilanteessa te olette ikänne puolesta omiin vanhempiinne? Hän on jo selvästi lähempänä itsenäisyyttä ja täysi-ikäisyyttä.
Mietin, ovatko vanhempasi kieltäneet kaiken yhteydenpidon väliltänne? Voisiko joku vaihtoehto olla, että ette tapaile mutta voitte olla yhteyksissä viestein? Tällöin voisitte katsoa, miten tilanne menee eteenpäin ja mahdollisesti rauhoittuu. Voisitte silloin myös rauhassa tutkia sitä, miten kaikki nyt tapahtunut vaikuttaa teidän välisiin tunteisiin.
En kannusta sinua enkä ketään muutakaan tekemään ihmissuhteissaan mitään salassa. Kaikkien ihmissuhteiden keskeinen perusta on luottamus. Siihen kannattaa aina pyrkiä, vaikka aina se ei ole helppoa ja virheitä sattuu. Salaaminen ja valehtelu etäännyttävät ihmistä muista ihmisistä, myös itsestään.
Ymmärrän hyvin, että mielesi on nyt kovin ristiriitainen ja hakee ratkaisua joka suunnasta. Ehkä se löytyy parhaiten ajan kanssa.
KYSYMYS: Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä n. 10v josta puolet aviossa, yksi yhteinen pieni lapsi. Ongelmana on kommunikaatio ja arvostuksen puute. Riitelemme paljon. Olemme varmasti molemmat muuttuneet, mutta tuntuu että mieheni on nykyisin ihan eri ihminen. Hän kohtelee minua aliarvoisesti, loukkaa ja uhkailee koko ajan erolla jos asiat ei mene hänen mielensä mukaan. Lapsemme on ollut todella vaativa ja huono nukkumaan, mikä on veroittanut omia voimavarojani ja olen käynyt aika pohjalla päästäkseni nousemaan taas jaloilleni. Hän on nyt painostanut että meidän pitäisi tehdä toinen lapsi, koska olen niin vanha(30v) tai hän ottaa avioeron ja etsii uuden kumppanin jonka kanssa tehdä perhe. Haluan itsekin toisen lapsen, mutta en ole ihan vielä valmis ja haluaisin ettei minua painosteta.
Vähän aikaa sitten hän pahoinpiteli minut fyysisesti ja olen nyt antanut hänelle anteeksi ja olemme sopineet että yritämme vielä. Hän kuitenkin haluaa asettaa jonkun aikarajan, milloin toinen lapsi on tehtävä tai hän ottaa eron. Olen väsynyt tilanteeseen, koska haluaisin että meillä olisi asiat ensiksi kunnossa ennenkuin lisätään tähän vielä yksi lapsi lisää. Aiemmin meillä meni hyvin ja hän oli rakastava ja kunnioitti minua, mutta jokin on muuttunut. Hän myös rajoittaa menemisiäni, eikä haluaisi että käyn juuri missään, mm. harrastukseni on hänelle ollut aina iso ongelma, vaikka hän itse käy harrastuksissaan useasti viikossa. Hän on kuitenkin hyvä isä ja hyvinä hetkinä meillä on mukavaa yhdessä jne. Olen alkanut sulkeutua ja mieli on maassa kun en tiedä mitä voin asioille tehdä, erota en haluaisi mutta en myöskään mennä hänen vaatimuksiensa mukaan, varsinkin kum tuntuu että hän käyttää kiristystä ja uhkailua keinoina.
VASTAUS: Kuvaat viestissäsi avioliittoasi, jossa puolisosi kohtelee sinua aliarvoisesti, loukkaa, kiristää ja painostaa toisen lapsen hankkimisella, uhkaa erolla ja toiseen suhteeseen siirtymisellä, jos tämä ei toteudu. Kerrot myös, että hän pahoinpiteli sinut fyysisesti vähän aikaa sitten. Sen lisäksi hän rajoittaa menemisiäsi eikä haluasi sinun käyvän juuri missään, vaikka itse esim. harrastaa vapaasti.
Sanot, että ongelmanne on kommunikaatio ja arvostuksen puute. Kaikki kuvaamasi käyttäytyminen puolisosi taholta on kuitenkin henkistä ja myös fyysistä väkivaltaa. Se ei ole vain kommunikaatio-ongelmia tai arvostuksen puutetta. Se on toisen ihmisen rajojen rikkomista, uhan ja pelon ilmapiirissä elämistä. Sellaisessa ilmapiirissä kukaan ei voi hyvin, eikä ole turvassa.
Missä vaiheessa hän alkoi muuttua? Liittyykö muutos naimisiin menemiseen tai lapsen syntymiseen? Nämä ovat usein niitä kohtia, joissa väkivaltainen käyttäytyminen alkaa tai lisääntyy. On hyvä, että olet pystynyt uhkailuista huolimatta pitämään kiinni ajatuksestasi, että et halua toista lasta ennen teillä on asiat kunnossa. Väkivaltainen käyttäytyminen ei lakkaa anteeksipyytämisellä ja/tai anteeksiantamisella. Se ei lakkaa sillä, että yrität mukautua miehesi käyttäytymiseen, toiveisiin tai yrität luovia niin, että tilanteita ei tulisi. Väkivallalla on taipumusta kasvaa ja pahentua ellei siihen puututa aktiivisesti. Se ei lakkaa itsestään.
Siksi ehdotankin, että haet ulkopuolista apua itsellesi ja/tai teille. Sinun on saatava tukea ja apua siihen, miten suojelet itseäsi ja omia rajojasi. Miehesi on pystyttävä ottamaan vastuu omasta väkivaltaisesta käyttäytymisestään ja ymmärrettävä, että se on hänen ongelmansa, ei parisuhdeongelma. Voi olla, että suhteessanne on myös nk. parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niitä kuitenkin pystytään käsittelemään vasta kun väkivaltainen käyttäytyminen on saatu pysäytettyä.
Voitte hakeutua yhdessä tai erikseen esimerkiksi paikkakuntanne Ensi- ja turvakotien yhteydessä toimiviin väkivaltatyön yksiköihin, joissa tarjotaan palveluja koko perheelle. Myös neuvolasta tai perheneuvolasta voi kysyä apua. Lähisuhdeväkivallasta voi lukea lisää muun muassa Naisten linjan sivuilta.
KYSYMYS: No hei pakko kysyä neuvoa nyt olen seurustellut tai no voiko sitä seurusteluksi sanoa vuosi mennyt tuskin näemme koskaan ei ole yhteistä aikaa muuhun käyttää yhteisen ajan ystävien mutta muutti muualle asumaan vei rahani talouteni 17557€ koko vuonna poliislle vein asian koska olen lainoissa poliisi tykkää että käytti minua hyväkseen törkeä petos syyttäjällä on jo silti voiko antaa anteeksi tuollaista tekoa ?? Sitten edelleen ei ole halukas kokeilemaan yhdessä oloa asumista loukkaa minua ja tunnen jo hirveää syyllisyyttä kun annoin rahaa mikä ei kuulu suhteeseen hänen mielestään hän haluisi sopia olen onneton ja varsinainen naisten mies on :( ei ota minua huomioon mitenkään sanoo kaikki järjestyy mutta millä välimatka niin iso näemme harvoin olen vieraantunut hänestä kysyn pitäisikö poliisin hoitaa tämä asia
Ikäni on 41 hän 35 miesystäväni hänen edelleen menee työ suhde pitäisi olla etusijalla mutta jättää minut ulos joka kerta ei ajattele mille musta tuntuu pitäisikö sanoa siitä tämä ja se kehtasi sanoa moni muu asia painaa minua hänen kanssaan kun ei avaudu millään tavoin ja kehtasi eräälle ystävälle sanoa minä ostin molempia
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Oletpa joutunut tosi kurjaan tilanteeseen. Olen sitä mieltä, että toimit ihan oikein kun veit asian poliisille. Asia tuntuu olevan sen kaltainen, että poliisin on hyvä hoitaa asia. Mielestäni suhteessa ei ole edellytyksiä sen jatkamiseksi. Miesystäväsi on kohdellut sinua huonosti, ja kaiken lisäksi anastanut sinulta huomattavan määrän rahaa. Parisuhteessa tulisi voida luottaa ja nyt tuntuu, ettei se ole mahdollista.
Kysyt myös, pitäisikö sinun antaa miehelle anteeksi. Voit antaa anteeksi, jos sinusta tuntuu sitä ja olet siihen valmis. Itse voisin kuvitella, että siihen menisi vähän enemmän aikaa. Vaikka antaisitkin anteeksi, ei se tarkoita sitä, että ottaisit hänet takaisin. Tuntuu, että hän on laiminlyönyt sinua aika lailla, ei ole antanut sinulle aikaa tai huomiota, et ole saanut nauttia hänen seurastaan ja läheisyydestään.
Olisiko aika lähteä eteenpäin? Katsoa olisiko maailmassa joku sinulle tarkoitettu mies, joku joka osaisi kohdella sinua hyvin ja jonka kanssa tuntisit itsesi rakastetuksi ja olosi turvalliseksi. Sellaista tulevaisuutta ja sellaista suhdetta toivoisin sinulle.
KYSYMYS: Eli olen ollut nykyisen naisen kanssa 2,5 vuotta yhdessä ja nyt on ero tulossa naisen suunnalta. Hän oli 2kk työmatkalla ja sen jälkeen oli muuttunut paljon. Pettämistä en usko, mutta ihastumista oli. Kun palasi kotiin niin halusi melkein heti eroa ja itse sitä en todellakaan haluaisi. Olemme vielä parin viikon päästä lähdössä viikoksi ulkomaille viikoksi.. Mitä voisin tehdä ettei ero tule? Mitä te olette tehneet ja onko onnistunut?
Vielä sen verran meistä että, asumme yhdessä ja molemmat nauttivat toistensa seurasta. Riitoja on ollut aika paljon ja ollaan oltu aika paljon erillään töitten takia. Olen hänelle yrittänyt sanoa että, jatketaan vielä ja yritetään. Tuntuu vaan niin hätäiseltä päätökseltä. Erottukkin ollaan pari kertaa ja toisella kerralla itse halusin jatkaa ja toisella kerralla hän. Molemmilla kerroilla olen itse ollut tyytyväinen että ollaan jatkettu. Molemmat erot on tullut naisen suunnalta.
Paljon tuli asiaa ja paljon varmaan jäi uupumaankin. Olisin kiitollinen jos saisin kokemuksia ja vinkkejä tähän surulliseen aiheeseen!
RakkaudenKadottanutMies 25v
VASTAUS: Kerrot, että 2kk työmatkan jälkeen avopuolisosi on muuttunut ja haluaa eroa. Kaksi ja puoli vuotta kestäneessä suhteessanne on ollut paljon riitoja, mutta kuvaat myös teidän nauttineet toistenne seurasta. Toisaalta olette myös hänen aloitteestanne eronneet jo kaksi kertaa aiemminkin ja päätyneet silti jatkamaan. Nyt mietit mitä voisit tehdä, jotta eroa ei tulisi.
Et kerro viestissäsi mitkä ovat ne syyt, mitä hän on sanonut olevan eroajatusten taustalla. Ovatko riidat ja eroajatukset aiemminkin liittyneet erillään olemiseen vai johonkin muuhun? Riidat eivät sinällään tarkoita, että suhde olisi huono. Monissa onnellisissa parisuhteissa on myös riitoja. Sen sijaan toistuvat eropohdinnat ovat huolestuttavia suhteen kannalta. Joskus ne kertovat ihmisen omassa mielessä käynnissä olevasta prosessista, joka ei välttämättä liity suoraan parisuhteeseen. Tällaiset tilanteet voivat olla oman itsenäistymiskehityksen vaiheita. Tällöin ihminen usein kyselee itseltään kuka minä olen ja mitä minä haluan. Joskus taas eropohdinnat liittyvät tyytymättömyyteen parisuhteessa. Joskus eroajatukset voivat olla sekoitus kumpaakin. Joka tapauksessa kuulostaa siltä, että puolisosi on jo pidemmän aikaa miettinyt eroa. Asia on hänen mielessään selvästi ristiriitainen, niin kuin eroajatukset usein ovat. Monissa suhteissa, vaikeissakin, on paljon hyvää, josta myös pitää luopua erossa. Jos puolisosi eropohdinnat liittyvät siihen, että hän on jollain tapaa tyytymätön suhteeseenne, olisi tärkeää puhua näistä syistä ja yhdessä miettiä onko niille asioille jotain tehtävissä.
Parisuhteen jatkamiseen tarvitaan kummankin aito halu jatkaa. Jos toinen miettii eroa tai haluaa erota, ei oikeastaan ole muuta tehtävissä kuin yrittää ymmärtää eroajatusten taustalla olevia syitä ja yrittää omalta osaltaan korjata niitä, erityisesti jos ne liittyvät tyytymättömyyteen suhteessa. Joskus eroa haluava puoliso on eropäätöksessään jo niin pitkällä, että hän ei edes halua suhteen korjaantuvan tai parantuvan. Kaikenlainen liiallinen yrittäminen, takertuminen, vaatiminen tai pakottaminen usein vain lisäävät toisen osapuolen halua irrottautua. Vaikka on ymmärrettävää, että tunnet hätää ja surua suhteenne mahdollisesta päättymisestä, niin on tärkeää, että pystyt antamaan hänelle riittävän tilan tehdä omat ratkaisunsa. Parisuhteen kannalta ei ole kestävä ratkaisu, että saa toisen houkuteltua tai ylipuhuttua jäämään suhteeseen. Silti sinun ei tarvitse olla erosta samaa miltä. Moni pari eroaa niin, että vain toinen sitä haluaa.
Vastaukseni tulee myöhässä. Kenties olette jo lähteneet yhteiselle matkalle tai päätyneet erilleen. Toivotan teille hyvää yhteistä kesää tai jos niin käy, niin hyvää kesää erosurusta huolimatta.
KYSYMYS: Olemme n. 70 v pari. Olemme pikkuhiljaa ajautuneet todella eroon toisistamme jonka seurauksena terveytemme huononee. Emme pysty enää keskusteleen asioista kuin "ethän sinäkään" linjalla ja toinen ottaa itseensä ja homma loppuu siihen. Ei loppuelämämme voi olla tällainen. Muut olosuhteet suurinpiirtein ok.
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kirjoitit melko lyhyesti, joten mieleeni tulvii lisäkysymyksiä. Kerrot teidän olevan 70-vuotias pari, joten ilmeisesti olette olleet yhdessä pitkään. Mietin mikä on saanut teidät ajautumaan eroon toisistanne. Ja mitä terveyden huononeminen tarkoittaa, oletteko sairastelleet vai tarkoitatko myös henkistä kuormittavuutta. Riitelynne kaavasta olisi hyvä tietää myös lisää, mutta ilmeisesti asioista puhuminen menee toisen syyttelyksi ja siihen vastataan puolustautumalla. Jompikumpi suuttuu ja riita loppuu ilmeisesti toisen vetäytymiseen tilanteesta. Ehkä olette hiljaa mököttäen jonkun aikaa. Tyypillistä tällaisissa tapahtumaketjuissa usein on se, että asioita ei selvitetä eikä sovita ja ne jäävät mieltä painamaan ja aktivoituvat jälleen uudelleen riidan yhteydessä. Jos suhteessa ei riitelyn vastapainoksi ole riittävästi hyviä hetkiä, tilanne on luonnollisesti hyvin raskas.
Kirjoitat ”loppuelämämme ei voi olla tällainen.” Haluatte siis muutosta tilanteeseen. Oletteko miettineet mitä mukavaa voisitte tehdä yhdessä? Mitä ovat ne asiat, joista olette nauttineet pitkän parisuhteenne aikana? Voisitteko lisätä tai uudelleen elvyttää näitä asioita suhteenne hoitamiseksi? Kun riitelyn lisäksi tulee mukavia hetkiä, riitelykin todennäköisesti on rakentavampaa ja vähemmän uuvuttavaa.
Puolisoa on helppo arvostella ja kertoa hänelle mitä hänen pitäisi muuttua. Rakentavampaa on miettiä mitä itse voisi tehdä estääkseen riitatilanteen saman vahingollisen kehän pyörimisen uudelleen ja uudelleen. On hyvä pohtia millä tavalla saa itsensä rauhoittumaan, miten kuunnella toista kärsivällisesti ilman puolustautumista ja miten kuulla oikeasti toisen näkökulma. On hyvä pitää toisen tunteita totena, vaikka ei tunnistaisikaan itseään niiden aiheuttajaksi. Toisin sanoen jos puolisosi esimerkiksi sanoo, että et arvosta häntä, niin ei ole hyvä lähteä väittämään, että asia ei niin ole, syyttämään toista samasta asiasta tai puolustautumaan miksi tein niin silloin ja silloin. Rauhallisena ja järkevänä pysyminen tilanteessa on haastavaa, mutta onnistuessaan erittäin hedelmällistä. Kehän kulku muuttuu heti kun lähdet kuuntelemaan puolisoa rauhassa ja kysyt esimerkiksi miksi hän tuntee niin. Jos vielä pystyt tilanteessa kertomaan, että tuntuu pahalta nähdä puoliso surullisena tai kokea, että tämä ajattelee itsestä niin, se varmasti vaikuttaa tilanteeseen positiivisesti. Hänen hyökkäyksensä sinua kohtaan vähenevät.
Jos tilanteenne ei kotikonsteilla helpotu, kirkon perheneuvonnassa on saatavilla apua parisuhdeongelmiin. Perheasiain neuvottelukeskuksissa me perheneuvojat usein tapaamme myös eläkkeellä olevia pariskuntia muiden pariskuntien lisäksi.
KYSYMYS: Aloimme seurustella tyttöystäväni kanssa noin vuosi sitten, hän asui ulkomailla mutta päätti lopulta jäädä Suomeen, koska suhteemme vaikutti lupaavalta ja hän sai työtarjouksen. Hänen etenemistahtinsa suhteessa oli kuitenkin liian nopea ja vaikka minäkin olin kiinnostunut, alkoi kova tahti ahdistaa. Suhtautumiseni häneen muuttui negatiivisemmaksi, halusin ja pyrin raivaamaan omaa aikaa ja lisäksi aloin nähdä hänessä huonoja puolia.
Ryhdyttyäni huomauttelemaan tuon tuostakin eri asioista, esimerkiksi alettuani ihmettelemään hänen käytöstään ja ratkaisujaan ei siitä seurannut mitään hyvää, vaan tyttöystäväni loukkaantui. Hänelle tuli riittämättömyyden tunne, hän tunsi että yritän kontrolloida ja kääntää kaiken negatiiviseksi. En kaivannut enää läheisyyttä, katsoin häntä vähemmän emmekä juurikaan edes halanneet. Näimme kuitenkin edelleen säännöllisesti, ehkä enemmän "tottumuksesta". Olin auttanut häntä muutossa ja siihen liittyvissä käytännön järjestelyissä ja katsoin olevani edelleen vastuussa hänen hyvinvoinnistaan. Samalla toki näin että hän oli hyvä ihminen joka välitti minusta ja minullakin oli tunteita häntä kohtaan. Hänen yli-innokkuutensa vaan oli saanut minut reagoimaan erittäin huonosti.
Tällä hetkellä hän yrittää edelleen, pyytää minua käymään, haluaa nähdä, kutsuu kävelylle ja syömään huolimatta siitä, että töissä on kiireistä ja hektistä. Menen aina käymään, mutta hän ei ole omien sanojensa mukaan enää yhtä täysillä mukana kuin ennen. Emme näe selkeää keinoa parantaa suhdettamme kun yhteistä aikaa ei ole paljon hänen töiden takia. Laatuaika voisi kuitenkin olla yksi ratkaisu. Molemmilla on kuitenkin halu saada suhde toimimaan ja haluaisimme löytää tasapainon ilman turhaa yli-innokkuutta, mutta kuitenkin niin että molemmilta löytyisi motivaatiota tehdä asioita toisen osapuolen sekä yhteisen suhteen hyväksi.
Meillä on edelleen hauskaa yhdessä ja löydämme aina mielenkiintoista tekemistä. Yhteiset harrastustuokiotkin tosin saattavat mennä helposti pilalle kun puheeksi tulee esimerkiksi jokin asia, jonka hän on unohtanut hoitaa useista muistutuksista huolimatta. Turhaudun kun minulla on se tunne että olen auttanut hoitamalla hänen asioitaan ja muistuttanutkin vielä tästä kyseenomaisesta asiasta, mutta hän silti unohtaa sen. Loppulenkki saattaa kulua siinä kun minä olen hiljaa koska olen ärsyyntynyt ja turhautunut.
Hän sanoo, että ei jaksa tätä menoa enää pitkään, mutta välittää minusta edelleen ja haluaisi yrittää. Minullakin on tahtoa pitää suhde kasassa ja huomata taas kuinka ihana ja välittävä ihminen hän on sen sijaan, että huomaisin kaikki virheet jotka hän tekee ja jäisin niitä murehtimaan, vieläpä kun ne eivät ole mitään erityisen vakavia. Se mikä painaa eniten on kuitenkin meidän viihtyminen yhdessä ja toisesta välittäminen. Mikä siis avuksi?
Hukassa, 28v.
VASTAUS: Kiitos viestistäsi, jossa pohdit oleellisia parisuhteen asioita. Seurustelun etenemisvauhti on taitolaji. Usein toinen on toista innokkaampi. Jos tuntuu siltä, että tahti on liian kova, silloin on hyvä pysähtyä. Se ei ole helppoa, koska alussa usein haluaa miellyttää toista, ehkä jopa ohi itsensä. Liian nopeasti etenemisen tunnistaminen voi myös olla vaikeaa. Ehkä on helpompi kritisoida toista ja purkaa häneen omaa kiukkuaan siitä, ettei ole saanut sanotuksi asioita ja riittävästi ottanut huomioon omia tarpeitaan. Vaikka ollaan parisuhteessa molemmat tarvitsevat myös omaa aikaa ja aikaa olla omien ystäviensäkin kanssa.
Toinen taitolaji on palautteen antaminen. Miten sanon itseäni ärsyttävistä asioista niin, että viesti menee perille? Asioista voi sanoa monella tavalla. Vaikeatkin asiat voi sanoa myönteiseen sävyyn. itsensä kanssa on myös tarpeen pohtia sitä, että miten paljon itsessä on sietokykyä siihen, että toinen tekee eri tavalla asioita. Hyvässä parisuhteessa on kaksi erillistä ihmistä, jotka tekevät asioita eri tavalla ja ajattelevat eri tavalla monista asioista. Erilaisuuden voi nähdä myös rikkautena vaikka se joskus ärsyttääkin.
Yksi hyvä palautteen antamiseen liittyvä hyvä sääntö on neljän suhde yhteen sääntö. Se kuvaa ennen kaikkea palautteiden suhdetta. Kun antaa neljä positiivista palautetta, yhden kriittisen kestää hyvin, ja kokonaissaldo on kirkkaasti plussalla. Kaikkea mikä ärsyttää ei kannata ääneen sanoa. Joskus ärsytys voi kummuta jostain ihan muusta kuin kumppanista. Oman pahan mielen kaatoastia hän ei saisi olla. Joskus voi olla vaan vaan nälkäinen tai väsynyt.
Viestissäsi oli paljon positiivista. Olet paljon auttanut seurustelukumppaniasi. Kerroit myös, että olet kantanut vastuuta hänen hyvinvoinnistaan. Ehkä sinun olisi tarpeen vähän luovuttaa tätä vastuuta takaisin hänelle. Vaikka parisuhteeseen kuuluu huolenpitoa toisesta, vastuu omasta hyvinvoinnista on aina itsellä.
Teillä on edelleen hauskaa yhdessä ja löydätte mielenkiintoista tekemistä. Te molemmat välitätte edelleen toisistanne. Hän haluaa edelleen kutsua sinua kävelemään ja syömään. On aika luonnollista, että hän on vähemmän täysillä mukana kuin aikaisemmin. Sillä tavalla hän suojelee itseään. Kirjoitit, että menet aina, kun hän kutsuu. Ehkä sinun on siinäkin syytä kuunnella itseäsi eli menet silloin, kun se tuntuu hyvältä. Kun yhteistä aikaa on nyt vähemmän, ehkä tahti on enemmän sinulle sopiva ja osaat entistä enemmän arvostaa yhteisiä hetkiänne.
Olette jo oppineet paljon seurustelunne aikana toisistanne ja itsestänne. Se on teillä pääomana jatkoa ajatellen. Sinulla on kykyä nähdä asioita myös toisen näkökulmasta. Osaat myös ymmärtävästi tutkia omaa toimintaasi. Molemmat ovat parisuhteen hyviä taitoja.
Uskon, että teillä on edellytyksiä saada parisuhteenne toimimaan. Se, että alkuhuuman jälkeen paljastuu millaisia te oikeasti olette, on vain hyvä asia. Parisuhteeseen tarvitaan kaksi oikeaa ihmistä. Yhteys rakentuu aidosta hyväksyvästä kohtaamisesta toisen kanssa. Kumpikin saa olla oma itsensä. Siitä huolimatta jää tilaa myös toisen huomioimiselle.
