KYSYMYS: No hei pakko kysyä neuvoa nyt olen seurustellut tai no voiko sitä seurusteluksi sanoa vuosi mennyt tuskin näemme koskaan ei ole yhteistä aikaa muuhun käyttää yhteisen ajan ystävien mutta muutti muualle asumaan vei rahani talouteni 17557€ koko vuonna poliislle vein asian koska olen lainoissa poliisi tykkää että käytti minua hyväkseen törkeä petos syyttäjällä on jo silti voiko antaa anteeksi tuollaista tekoa ?? Sitten edelleen ei ole halukas kokeilemaan yhdessä oloa asumista loukkaa minua ja tunnen jo hirveää syyllisyyttä kun annoin rahaa mikä ei kuulu suhteeseen hänen mielestään hän haluisi sopia olen onneton ja varsinainen naisten mies on :( ei ota minua huomioon mitenkään sanoo kaikki järjestyy mutta millä välimatka niin iso näemme harvoin olen vieraantunut hänestä kysyn pitäisikö poliisin hoitaa tämä asia
Ikäni on 41 hän 35 miesystäväni hänen edelleen menee työ suhde pitäisi olla etusijalla mutta jättää minut ulos joka kerta ei ajattele mille musta tuntuu pitäisikö sanoa siitä tämä ja se kehtasi sanoa moni muu asia painaa minua hänen kanssaan kun ei avaudu millään tavoin ja kehtasi eräälle ystävälle sanoa minä ostin molempia
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Oletpa joutunut tosi kurjaan tilanteeseen. Olen sitä mieltä, että toimit ihan oikein kun veit asian poliisille. Asia tuntuu olevan sen kaltainen, että poliisin on hyvä hoitaa asia. Mielestäni suhteessa ei ole edellytyksiä sen jatkamiseksi. Miesystäväsi on kohdellut sinua huonosti, ja kaiken lisäksi anastanut sinulta huomattavan määrän rahaa. Parisuhteessa tulisi voida luottaa ja nyt tuntuu, ettei se ole mahdollista.
Kysyt myös, pitäisikö sinun antaa miehelle anteeksi. Voit antaa anteeksi, jos sinusta tuntuu sitä ja olet siihen valmis. Itse voisin kuvitella, että siihen menisi vähän enemmän aikaa. Vaikka antaisitkin anteeksi, ei se tarkoita sitä, että ottaisit hänet takaisin. Tuntuu, että hän on laiminlyönyt sinua aika lailla, ei ole antanut sinulle aikaa tai huomiota, et ole saanut nauttia hänen seurastaan ja läheisyydestään.
Olisiko aika lähteä eteenpäin? Katsoa olisiko maailmassa joku sinulle tarkoitettu mies, joku joka osaisi kohdella sinua hyvin ja jonka kanssa tuntisit itsesi rakastetuksi ja olosi turvalliseksi. Sellaista tulevaisuutta ja sellaista suhdetta toivoisin sinulle.
KYSYMYS: Onko mieheni sairas vai vain välinpitämätön?
Olemme olleet yhdessä pian 6v, yhteinen lapsi täyttää 2v ja minulla on vielä edellisestä liitosta kouluikäiset. Jo alkuaikoina mies valehteli minulle häpeilemättä ja kun sain hänet kiinni niistä, ei hän näyttänyt kovinkaan katuvalta. Yhteisen lapsemme syntymän jälkeen valheiden aiheet ovat koventuneet, on ollut kuumia viestejä vieraiden naisten kanssa, kertoi ettei saa asuntolainaa vaikka pohjimmainen syy oli ettei edes halunnut sitoutua minuun lainan verran, ja mitä näitä nyt on... Syksyllä hän oli jättänyt vuokramme maksamatta kertomatta minulle. Sain tietysti asian selville ja vannotin etten siedä enää ikinä valehtelua. Hän lupasi tsempata.
Olemme käyneet pariterapiassa, olen käynyt yksin terapiassa, olemme osallistuneet (minun aloitteestani) parisuhdekursseille, olemme keskustelleet ja ollaan raivottu. Nyt mies oli jättänyt taas vuokran maksamatta ja viikon verran valehteli asiasta, pyysin näyttämään kuitin maksusta mutta aina oli jokin tekosyy. Viimein hän tunnusti ja olin niin vihainen että olin valmis eroamaan. Muistissa on kuitenkin kipeä ero exästä ja lasten kärsimys siinä sirkuksessa, en millään nyt jaksaisi sitä uudestaan. Olen miettinyt sitäkin että palaan suunniteltua nopeammin töihin ja otan huolehtiakseni yhteiset raha-asiat, nielen kiukkuni lasten vuoksi. Mutta vuoden verran olen terapiassa opetellut tervettä itsekkyyttä, itsensä rakastamista ja antamalla miehen jatkaa valheitaan, sodin omia periaatteitani vastaan.
Rehellisyys on minulle tärkeää. Mies lupautui aloittamaan taas pariterapian, se oli ehtona suhteen jatkumiselle. Mutta mitkä ovat mahdollisuudet että hän lopettaa isoista asioista valehtelun? Onko hän sairas vai tuhlaanko elämäni ihmiseen, joka välittää vain itsestään? En pysty vieläkään katsomaan miestäni silmiin kun olen niin kovin vihainen ja loukattu.
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Pystyn hyvin kuvittelemaan sisäisen ristiriitasi. Toisaalta haluaisit tarjota nuorimmallesi ehjän kodin, jossa on molemmat vanhemmat, ja säästää vanhempia lapsiasi taas uudelta erolta. Toisaalta olet vahvistunut terapiassa ja koet, että pysymällä tässä suhteessa joudut jatkuvasti sotimaan itsellesi tärkeitä periaatteita vastaan.
Kysyt, onko miehesi sairas vai vain välinpitämätön. Siihen kysymykseen minun on mahdotonta tässä vastata. Mietin, että olisiko kuitenkin niin, että se, miten hän käyttäytyy suhteessanne ja sinua kohtaan on tärkeämpää kuin se, miksi hän niin tekee.
Luottamus on yksi parisuhteen peruspilareista. Teillä se kuulostaa olleen huonossa hapessa jo suhteen alkuajoista saakka. Sen korjaantumiseen tarvitaan molempien aktiivista työskentelyä opetellen luotettavana olemista ja luottamista. Tärkeää on tietenkin myös rakkaus. Onko sitä ollut? Miten sen laita on nyt? Kerrot olevasi vihainen ja loukkaantunut ymmärrettävistä syistä. Ovatko toistuvat pettymykset kuluttaneen rakkauden vai vieläkö sitä jossain niiden alla on löydettävissä?
Olette keskustelleet kahden kesken ja pariterapiassa ja käyneet parisuhdekursseilla. Tosi hyvä! Olette siis saaneet hyviä neuvoja ja mikä tärkeämpää, kuulleet toistenne ajatuksia ja tunteita parisuhteeseenne liittyen. Olennaista on, miten nämä puhutut ja kuullut asiat sitten siirtyvät käytäntöön.
Olette aloittamassa nyt uutta pariterapiajaksoa. Se on hyvä. Puhu siellä tästä ristiriidasta, jossa elät. Kerro miehellesi mahdollisimman selkeästi, mitkä ovat ne asiat, joita tarvitset pystyäksesi jatkamaan yhteiselämää. Kun miehesi haluaa jatkaa yhteiselämää, hän luultavasti on valmis vielä tsemppaamaan. Käytäntö sitten näyttää, miten kestävää se on. Mikäli toinen ei koe pysyvälle muutokselle tarvetta ja/tai ei kykene siihen, valinta on sinun. Voit valita perheen koossa pysymisen ja suostua siihen, ettet voi luottaa mieheesi, hoidat itse raha-asiat ym. Tai voit valita, että eläminen vastoin omia arvojasi on sinulle liian vaikeaa ja pyrkiä hoitamaan ero lasten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Tai ehkä on olemassa vielä joku kolmas ja neljäskin vaihtoehto. Joka tapauksessa vastuu omasta elämästäsi on sinulla. Toinen pysyy sellaisena kuin on tai muuttaa käytöstään sen verran kuin haluaa, mutta sinä et voi siihen vaikuttaa muutoin kuin kertomalla toiveesi ja tarpeesi.
Olipa valintasi mikä tahansa, on tärkeää, että pidät hyvää huolta itsestäsi ja jaksamisestasi. Sinulla on kolme lasta, joiden elämän kannalta sinun hyvinvointisi on olennaisen tärkeää. On hienoa, että olet omassa terapiassasi oppinut itsesi rakastamista. Jatka sillä polulla.
Toivon sinulle viisautta, voimaa ja rohkeutta.
Lämmöllä Paula, perheneuvoja
