Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olemme mieheni kanssa tunteneet toisemme 18 vuotta. Siihen asti minä olin elänyt yksin ja hän oli eronnut liitosta joka oli ollut hänen mukaansa riitainen. Liitosta on kaksi aikuista lasta ja tytär on miehen elämän numero 1, pojan kanssa välit ovat olleet poikki jo 15 vuotta. Syynä välirikkoon oli se, kun poika eron jälkeen myöhemmin tuli isänsä luo asumaan, niin äiti ei maksanut isälle elatusmaksua jolloin isä laittoi pojan takaisin äidin luo.

Onko minulla oikeus tehdä tämä ratkaisu? Miten paljon pitää jaksaa yrittää?

"Paljonko pitää yrittää"

VASTAUS: Tilanne kuulostaa kertomasi perusteella varsin kohtuuttomalta. Jos perheen yhteiset työt ja vastuu raha-asioista jakautuvat noin epätasaisesti, on selvää, ettei sellaisessa suhteessa voi voida hyvin.

Se, paljonko pitää yrittää, on tietysti hyvin yksilökohtainen juttu. Jokainen tietää itse, milloin oma venymiskyky ei enää riitä. Kannattaa miettiä myös sitä, minkä vuoksi yrittää? Onko liitossa sellaista hyvää, jonka vuoksi kannattaa sietää ongelmia? Tuoko liitto lapselle sellaista hyvää, jonka vuoksi kannattaa jatkaa?

Jos olet vielä epävarma, voit miettiä sitä mahdollisuutta, että teet vielä yhden, viimeisen yrityksen. Sanot hänelle selvin sanoin, että tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko asioista keskustellaan, ja kotityöt ja raha-asiat saadaan reilulle pohjalle, tai sitten sinä lähdet. Kotityöt on jaettava niin, että vastuu jakautuu tasapuolisesti. Samoin yhteiseen talouteen ja lapseen liittyvät kulut on jaettava oikeudenmukaisesti. Mikäli hän ei suostu, voit antaa omalletunnollesi vapautuksen. Sinä olet yrittänyt tehdä sen mikä on tehtävissä.

Nykyään kenenkään ei tarvitse suostua elämään alistettuna. Eikä ole välttämättä lapsenkaan paras elää perheessä, missä hän näkee toista jatkuvasti alistettavan ilman että tämä puolustautuu tai lähtee pois.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Olin suhteessa viisi vuotta mutta emme koskaan asuneet yhdessä. Tapasimme toisiamme säännöllisesti ja viestittelimme lähes päivittäin. Nyt meille kuitenkin tuli ero kun mies löysi uuden naisen. sain kuukausi sitten tietää tästä miehen uudesta naisesta kaverin kautta.Mies on ollut parisuhteessa tämän uuden naisen kanssa jo monta kuukautta mutta silti tämä mies oli kokoajan pitänyt minuun yhteyttä ja viettänyt monta yötä kanssani eli hän on pettänyt tätä uutta naista jo monta kertaa. Pari päivää ennenkuin sain tietää olin tämän miehen asunnolla ja vietimme ihanan yön. Nyt kun sain tietää niin tämä mies on muuttunut tosi kylmäksi mua kohtaan eikä suostu keskustelemaan kanssani. Mä ymmärrän että ihmiset voivat löytää uusia kumppaneita mutta miksi jätti minulle kertomatta? Miksi ihmeessä mies toimii näin? Minua vaivaa se asia tosi paljon kun tämä mies ei suostu nyt tapaamaan minua eikä juttelemaan asiat halki ja antamaan minulle vastauksia. Hän antaa nyt ymmärtää että on onnellinen ja rakastunut eikä halua olla minun kanssa missään tekemisessä. Omasta mielestä asiat pitää aina käsitellä jotta voi elämässä mennä eteenpäin.Nyt minulla on sellainen tunne etten ollut koskaan hänelle tärkeä. Tämä uusi nainen ei tiedä että hänen mies on viettänyt monta yötä minun kanssa ja sekin asia vaivaa minua. Pitäiskö tälle naiselle kertoa vai jättää kertomatta?

Naarasleijona

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kuvailet, että olet ollut viisi vuotta suhteessa, joka on päättynyt eroon miehen löydettyä uuden naisen. Haluaisit käsitellä asiaa hänen kanssaan, mutta hän ei siihen suostu. Pohdit suhdettanne, sen tapahtumia, miehen käyttäytymistä ja omia tunteitasi mm. sitä, että olitko hänelle tärkeä yhdessä ollessanne.

On tavallista, että ihmiset ihastuvat, vaikka ovatkin pitkässä parisuhteessa. Osa lähtee ihastumisen tunteen pohjalta pettämään puolisoaan tai jopa luomaan uutta suhdetta. Siirtymävaihe nykyisestä suhteesta uuteen suhteeseen saattaa kestää pitkään, koska usein on vaikea kertoa puolisolle, että mitä on tapahtunut tai tapahtumassa. Joskus ei edes itsekään tiedetä, mitä halutaan. Kertomisen vaikeutta saattaa lisätä se, ettei haluta satuttaa pitkäaikaista kumppania. Hän on usein kuitenkin ollut tärkeä osa elämäämme. Näin ollen suhteesta lähtijällä on ollut aikaa pohtia ja sopeutua tulevaan tilanteeseen toisin kuin jätetyllä, joka saa tiedon yllättäen vasta, kun suhde on jo lähes loppu. Kun jätetty alkaa vasta hahmottamaan mitä tapahtui, on suhteesta lähteneellä usein jo kiire jättää kaikki vanha taakseen ja keskittyä rakentamaan uutta suhdetta. Meille monille on aika tavallista yrittää välttää elämän vaikeiden asioiden kohtaamista tai niistä puhumista, jos se on mahdollista.

Parisuhteessa jätetty osapuoli tuntee olonsa yksinäiseksi ja loukatuksi. Jäämme pohtimaan, että mikä meni pieleen tai mitä tein väärin? Onko syy minussa? Olisimmeko voineet muuttaa jotain tai toimia toisin säilyttääksemme suhteemme? Saatamme myös pohtia, oliko suhteemme todellinen? Rakastiko tai välittikö toinen minusta oikeasti? Kun tunnemme surua suhteen päättymisestä ja olemme alamaissa, niin se saattaa värittää muistomme koko suhteesta. Siinä hetkessä on kuitenkin hyvä muistaa, että ne kokemukset, jolloin tunsimme itsemme rakastetuksi ovat todellisia itsellemme ja pysyvät mukanamme muistoissamme.

Suhteen päättyessä tulee usein tarve käydä läpi mennyttä suhdetta. Ymmärrän, että olet erittäin hankalassa tilanteessa, kun olet jäänyt yksin kaikkien olojen ja tunteiden kanssa. Toista osapuolta ei voi pakottaa puhumaan menneistä asioista ja on aika päästää hänestä irti. Meille ei ole myöskään hyväksi lähteä puuttumaan hänen uuteen suhteeseensa, vaan antaa hänen itsensä kantaa vastuu omista teoistaan. On hyvä muistaa, että elämässä on erilaisia tilanteita, jolloin joudumme käsittelemään suhdettamme tiettyyn ihmiseen ilman tätä asianomaista. Tunteiden ja asioiden purkamista ei kuitenkaan tarvitse välttämättä tehdä kokonaan yksin, vaan niitä voi jakaa jonkun toisen kanssa. Löytyisikö sinulla ystävää tai tuttavaa, jonka kanssa voisit käydä läpi suhdetta? Olisiko mahdollista, että työstäisit suhdettanne omasta näkökulmastasi jonkun ulkopuolisen auttamistahon kanssa?

Mihin ihastuit hänessä? Mitä suhteenne merkitsi sinulle? Mitä mahdollisesti huomasit tai opit itsestäsi, toisesta ja parisuhteesta? Mitkä olivat merkittäviä tapahtumia suhteessanne? Muuttuiko joku omassa tai toisen elämässä suhteenne aikana? Miten tämä suhde erosi aikaisemmista suhteistasi? Mikä on elämässä sinulle tärkeää? Mitä toivot tulevalta suhteeltasi? Jokainen parisuhde opettaa meille jotain itsestämme ja parisuhteista. Kun asiat ovat riittävästi käsiteltyjä, olemme kenties itsekin valmiimpia uudenlaiseen suhteeseen.

Voimia ja jaksamista sinulle!

Perheneuvoja Sari

KYSYMYS: Lyhyesti, olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 22 vuotta, joista naimisissa 20 vuotta. Ensimmäiset 15 vuotta hurahti 3 lapsen arkea pyörittäessä suhteellisen hyvässä yhteisymmärryksessä. Sitten mieheni joutui jäämään kotiin sairauslomalle 5 vuodeksi, jonka ansiosta taloutemme romahti ja perheessä alkoi todella vaikeat ajat. Ristiriitoja oli paljon ja tuolloin mieheni otti ensimmäisiä kertoja riitojen yhteydessä sanan ”ero” käyttöön. 5 vuotta sitten mieheni ilmoitti, ettei tunne rakastavansa minua ja näin on todennut edelleen tässä vuosien varrella.

Kaipaisin siis neuvoja, kuinka voimme edetä asian kanssa ja mitä meidän kuuluu toisiltamme kysyä ja mitä meidän tulee pohtia ja miettiä? Ja lähtökohtana on se, että mieheni ei mahdollisesti halua mitään pariterapiaa tms. Tiedän myös sen, että parisuhteeseen tarvitaan aina 2 ihmistä ja myös itselläni on peiliin katsomisen paikka. Ihan yhtälailla olen varmasti peilannut häneen omaa pahaa oloani ja käyttäytynyt huonosti. Oma haaveeni toki on, että pitkä liittomme saisi jatkua. Onko jotakin verkkosivua, josta voisimme poimia neuvoja?

Onko toivoa?

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kerrot, että teillä on ollut pitkä yhteinen elämä, johon on liittynyt viimeisien vuosien aikana merkittävä kriisi liittyen miehesi terveyteen ja siitä seuranneeseen työuran vaihdokseen. Asutte tällä hetkellä erillään, mutta harkitsette jälleen yhteiseen suhteeseen palaamista. Olet joutunut kestämään hyvin raskaita aikoja, kärsinyt henkisestä väkivallasta ja kaikesta huolimatta kerrot, että haaveenasi on, että pitkä liittonne saisi jatkua.

Kirjeesi mukaan näyttää siltä, että vaikeutenne alkoivat miehen sairastumisen yhteydessä. Miehesi joutui käymään läpi ison kriisin ja kasvun paikan elämässään sairauden takia. Usein niissä hetkissä ihmiset käyvät läpi elämän merkitystä ja omia arvojaan ja pohtivat oman olemassaolon tarkoitusta. Silloin ihminen saattaa hetkeksi menettää elämänhalunsa. Saattaa olla, että ihminen joutuu jollain lailla korjaamaan käsitystään itsestään ja elämästään. Jäin pohtimaan, saiko puolisosi ulkopuolista tukea kriisinsä aikana? Onko hän pystynyt purkamaan tunteitaan ja pelkojaan, joita hän koki sairauteen liittyen?

Miehesi kriisi on vaikuttanut myös sinuun ja koko perheeseen. Kriisin aikana ja sen jälkeen eron myötä on syntynyt paljon haavoja suhteeseenne. Hän on käytöksellään rikkonut teidän välisen luottamuksen. Nyt kerrot olevasi tilanteessa, jossa pohdit, voitko luottaa häneen tulevaisuudessa. Silloin, kun luottamuksen on menettänyt, täytyy se ansaita uudestaan. Tässä hetkessä saatat tunnistaa, että jokin puoli sinusta luottaa tai haluasi luottaa mieheen, mutta toinen puoli ei uskalla luottaa. Tämä on ihan ymmärrettävää. Jos on valmis antamaan toiselle uuden mahdollisuuden, on luottamuksen silloin mahdollista alkaa rakentua uudelleen teidän välillenne. Luottamuksen rakentuminen vie oman aikansa. Kerrot kokeneesi suhteessa henkistä väkivaltaa ja nyt olet päättänyt rajojen asettamisesta siltä osin. Se kuulostaa erittäin hyvältä ja tärkeältä linjaukselta.

Pohdit kysymystä, että miksi miehesi muutti mielensä ja rakastaako hän sinua? Yhtä tärkeä, tai ehkä jopa vielä tärkeämpi kysymys on se, rakastatko sinä häntä edelleen? Miksi haluaisit jatkaa yhdessä hänen kanssaan? Oletko valmis antautumaan vielä siihen, että saatat tulla loukatuksi tai jätetyksi? Oletko valmis antamaan hänelle uuden mahdollisuuden? Jos olet, niin pohdi myös omia motiivejasi. Mistä syystä ja mitä toiveita sinulla liittyy teidän tulevaan suhteeseenne?

Joskus ulkopuolinen auttaa hahmottamaan tilannetta. Yksi vaihtoehto on kirkon perheneuvonta, joka on maksuton palvelu. Parisuhteeseen liittyviä asioita voi tulla käsittelemään myös ilman puolisoa.

Toivottavasti löydätte teille parhaimman tavan jatkaa elämäänne.

Perheneuvoja Sari

KYSYMYS: Olen ollut viisi vuotta onnellisessa parisuhteessa. Molemmat rakastavat toisiaan. Asumme erillään opiskeluiden takia mutta näkeminen onnistuu viikottain ja tähän olemmekin tottuneet jo. Kolme viikkoa sitten poikaystäväni kertoo ettei tiedä enää haluaako olla yksin vai minun kanssa. Asia ei ole edennyt oikein kumpaakaan suuntaan, mutta vaikuttaa siltä että poikaystäväni on luovuttamassa meidän suhteen. Olen yrittänyt olla "täydellinen tyttöystävä" viestittämällä päivittäin enemmän ja olemalla enemmän kiinnostunut, mutta saan vain lyhyitä vastauksia eikä poikaystävääni kiinnosta minun asiani. Kysyin asiasta eikä hän tiedä mitä minulle sanoisi. Poikaystäväni on sanonut ettei voi ololleen mitään tai tiedä mistä se oikein johtuu mutta hänellä on paha olla vaikka näen että se harmittaa. Mitä keinoja voisimme käyttää että saisimme suhteen pelastettua? Olemme nähneet viikonloppuina ja joku viikonloppu menee iloisissa merkeissä mutta seuraavaksi vain itkemme ja mietimme mikä avuksi mutta tilanne alkaa pikku hiljaa käymään liian raskaaksi molemmille. Suhteessamme on kaikki muu hyvin tätä ongelmaa lukuunottamatta enkä halua menettää ihmistä jota rakastan.

Anna, 21

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Huomaan, että rakastat poikaystävääsi paljon ja haluaisit, että pysytte yhdessä. Olet valmis tekemään töitä suhteenne eteen ja pyrit käyttäytymään paremmin mm. viestittämällä päivittäin enemmän kuin ennen. Poikaystäväsi on kertonut sinulle, ettei tiedä haluaako hän olla yksin vai sinun kanssasi ja se on herättänyt sinussa pelon, että saatat menettää rakastamasi ihmisen.

Kun meissä herää pelko siitä, että saatamme menettää meille rakkaan ja tärkeän ihmisen, turvattomuuden tunteemme aktivoituu. Joudumme hälytystilaan, jossa käytämme jokainen lapsena oppimaamme selviytymisstrategiaa, eli joko taistelemme, pakenemme tai jähmetymme. Osa saattaa lähteä aktiivisemmin ja voimakkaammin hakemaan yhteyttä toiseen. Mitä suurempi yksin jäämisen pelko on, sitä voimakkaammin yhteyttä pyrkii yleensä hakemaan. Toiset meistä reagoivat vetäytyvämmin. Silloin toisen aktiivinen lähestyminen ja hyvää tarkoittava auttaminenkin saattavat tuntua vaatimiselta ja jopa painostavalta. Joudutaan kehälle, jossa mitä aktiivisemmin toinen lähestyy ja yrittää päästä yhteyteen, sitä kauemmaksi vetäytyvämpi menee ja toisaalta, mitä kauemmaksi vetäytyvämpi menee, sitä kovemmin toinen aktivoituu yhteyden hakemisessa. Vetäytyneempi osapuoli saattaa usein kokea sisällään tyhjää oloa, epäonnistumista tai pelkoa, ettei kelpaa sellaisena, kun todellisuudessa on. Hän saattaa tuntea, että ei pysty antamaan toiselle sitä, mitä hän tarvitsee, vaikka haluaisikin. Voisitte ehkä yhdessä keskustella omista mahdollisista reagointitavoistanne, peloistanne ja tarpeistanne teidän suhteessanne.

Tilanteen rauhoittamiseksi saattaisi olla hyvä, jos kysyisit poikaystävältäsi, että mitä hän tarvitsee tällä hetkellä? Voisit pysähtyä myös pohtimaan, että alkoiko tämä tilanne ennen vai vasta opiskeluiden takia erilleen muuton jälkeen? Onko jotain muuttunut poikaystäväsi elämässä? Kun tiedostat oman rakkautesi häntä kohtaan ja toisaalta menettämisenpelkosi, niin olisitko valmis antamaan poikaystävällesi tilaa ja aikaa, jotta hän voisi selvittää omia ajatuksiaan ja tunteitaan? Antaa hänelle tilaa myös miettiä suhdettanne ja tehdä oman ratkaisunsa rauhassa?

Kaikkea hyvää teille.

Perheneuvoja Sari

KYSYMYS: Pitkä suhteeni on päättynyt sen johdosta, etten enää tuntenut olevani rakastunut mieheeni. Vaikka suhde oli pitkä, tunsin aina että jotain puuttuu. En näennäisesti päässyt elämässäni eteenpäin vaan jumitin samoissa rutiineissa päivästä toiseen.

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kerrot, että pitkä suhteesi on päättynyt omasta tahdostasi, koska tunsit, että jotain puuttuu elämästäsi ja jumitat samoissa rutiineissa. Nyt sinulla on tarve päästä eroon vanhan suhteen taakasta, jotta se ei siirtyisi uuteen suhteeseesi. Mainitset, että murehdit ja kannat syyllisyydentunnetta siitä, että ihastuit toiseen mieheen. Henkisesti elät vielä kahden vaiheen, vanhan ja uuden suhteen, murroksessa.

Ihastuminen toisiin ihmisiin on ihan tavallista silloinkin, kun on parisuhteessa. Usein se liittyy siihen, että nykyisessä suhteessa on paljon arkisia käytännön asioita, joita hoidetaan, mutta toista ei enää erityisesti huomioida naisena tai miehenä. Kun joku uusi ihminen on kiinnostunut itsestä ja saa uudelta ihmiseltä huomiota, niin se herättää jälleen oman naiseuden. Nämä tilanteet saattavat olla joko ohimeneviä tai sitten saatetaan lähteä seuraamaan omia tunteita. Näissä tilanteissa saatetaan vertailla oman puolison käyttäytymistä ja ihastuksen kohteen käyttäytymistä ja sitä mitä tunteita itsessä herää. Ihastumisvaiheessa luomme usein myös mielikuvia toisesta ja uudesta suhteesta, joka herättää toiveen jostain paremmasta.

Pitkän suhteen päättymiseen liittyy kuitenkin surutyön vaihe, jossa päästetään irti omasta puolisosta, mutta myös tutuista ihmisistä ja asioista. Monenlaisia tunteita nousee pintaan, kuten surua, vihaa, syyllisyyttä, häpeää ja huonoa omaatuntoa. näiden työstäminen vie yleensä aikaa. Jossain vaiheessa pystyy antamaan itselleen anteeksi ja on valmis siirtymään elämässä eteenpäin. Pitkän suhteen aikana jakaa elämänsä toisen kanssa, kiintyy toiseen ja välittää toisen hyvinvoinnista, siinäkin tilanteessa, että on eroamassa tai on eronnut toisesta. Usein ei haluaisi satuttaa toista tai nähdä toisen kärsivän. Kun näin kuitenkin tapahtuu ja samalla, kun tiedostaa oman osuutensa eroon, niin saattaa tuntea siitä syyllisyyttä. Jäin miettimään, että kerroitko miehellesi, että olet ihastunut toiseen vai jätitkö sen kertomatta? Jos se on jäänyt kertomatta ja siitä on muodostunut salaisuus, jota kannat mukanasi, niin se saattaa lisätä syyllisyyden tunnettasi.

Mainitset, että haluaisit varmistaa, ettet kanna vanhan suhteen taakkaa uuteen suhteeseesi. Jäin pohtimaan, että minkä ajattelet taakan olevan? Onko jotakin erityistä, jota mahdollisesti pelkäät tai johon liittyy muita negatiivisia tunteita? Päättyneen suhteen osalta voisit mahdollisesti pohtia, mitä omasta mielestäsi teit oikein ja mitä väärin? Toimintatapojen muuttaminen on mahdollista, mutta toki vaarana on, että oivalluksistasi huolimatta toistat samoja virheitä kuin edellisissä suhteissasi. Ehkä voisit kirjoittaa paperille, minkä haluaisit olevan eri tavalla. Sen jälkeen voisit miettiä, että miten itse toimit tavoitteesi eteen ja miten uuden kumppanisi kanssa voisitte toteuttaa sen.

Kaikki se, mitä olet kokenut aikaisemmassa elämässäsi, erityisesti lapsuudessasi ja nuoruudessasi, vaikuttaa siihen, miten toimit parisuhteessa. Siksi on hyvä myös pohtia koko mennyttä elämäänsä ja sen vaikutusta. Sue Johnsonin kirja ”Kunpa sinut tuntisin paremmin” voisi olla hyvä, jos haluat tietää tästä näkökulmasta lisää.

Mainitsit, että jotain tuntui puuttuvan vanhassa suhteessa. Mitä se oli? Kerroitko edellisessä suhteessa avoimesti puolisollesi, että mitä tarvitset ja kaipaat, esimerkiksi silloin, kun tarvitsit läheisyyttä, huomiota ja huolenpitoa? Puolisoiden on usein vaikea sanoa avoimesti, mitä itse tarvitsevat tai kysyä toiselta, mitä hän tarvitsee. Sen sijaan arvaamme, mitä toinen ajattelee, tuntee tai tarvitsee ja saattaa olla, etteivät arvauksemme osu oikeaan. Arvaammehan yleensä peilaten omia tarpeitamme ja ajatuksiamme.

Omien asioiden työstäminen saattaa olla haastavaa tässä hetkessä. Onko sinulla tilaa ja kenen kanssa pystyisit työstämään vanhaan suhteeseen liittyviä tunteitasi ja ajatuksiasi? Toisaalta, miten pystyisit nauttimaan uudesta suhteestasi täysillä? Ehkä on hyvä todeta uudessa suhteessasi, että tarvitset vielä hieman aikaa, jotta pääset tasapainoon itsesi kanssa ja pystyt sitten antautumaan ja vastaanottamaan uuden kumppanisi tarjoaman läheisyyden.

Kaikkea hyvää sinulle!
perheneuvoja Sari

KYSYMYS: Hei, olemme olleet yhdessä vaimoni kanssa 20 vuotta (3 vuotta nuorempi), meillä on 2 lasta joista toinen aikuinen. Kaikki on mennyt hyvin, tietenkin välillä alamäkiä, mutta se on normaalia. Nyt 3 viikkoa sitten vaimoni ilmoitti yksi yö kun olimme juhlineet, että hän haluaa muuttaa pois, ei kuulemma enään rakasta sillä tavalla minua. Puhuimme yöllä paljon, sekä tulevina päivinä, hän ei kuitenkaan ole vielä muuttanut, enkä tiedä onko hän ihan varma siitä. Kun riitelemme emme huuda emmekä paiskaa tavaroita vaan asioista puhutaan rauhallisesti. Itse en saa mitään hyvää vastausta, hän sanoo, että otetaan päivä kerrallaan. Minulle tämä on todella hankala tilanne kun kuitenkin rakastan häntä ja sitten olen löysässä hirressä.... Ilmeisesti kaikki hänen ystävänsä tietävät mitä tulee tapahtumaan paitsi minä.

Olen ehdottanut terapiaa, mutta hänen mielestä se on ajanhaaskausta. Yritän antaa hänelle tilaa ajatella asoita, juhlimassa hän on käynyt, mutta itse ei oikein ole siihen intoa tai tarvetta. Tiedän, että minä olen se joka kaipaa läheisyyttä ja hän taas ei niin paljon. Haluaisin jatkaa ja itse tehdä muutoksia niihin asoihin jotka eivät toimi. Hän on epävarma, horoskooppimerkit eivät kuulemma sovi yhteen (Kauris ja Leijona) mihin en itse oikein usko. Monesti tuntuu siltä kun hänen sanat tulisivat hänen kaverin suusta. Olen lukenut nyt paljon asioista, mutta jos vain toinen haluaa niin tilanne on todella hankala. Miten tästä eteenpäin, odottamalla ja keskustelemalla?

Ahdistunut, 47 v

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kerrot olevasi tilanteessa, jossa puolisosi haluaa muuttaa pois yhteisestä kodistanne ja pitkästä yhteisestä suhteestanne ja, että tämä tieto tuli sinulle yllätyksenä. Kuitenkin puolisosi saattaa olla harkinnut tätä ratkaisua jo pitkään ja tuo ilta oli se vain se hetki, jolloin hän sanoi sen ääneen. Mainitset kirjeessäsi, että rakastat puolisoasi ja olisit valmis tekemään paljon töitä suhteenne eteen, mutta puolisosi ei kuitenkaan ole valmis lähtemään pariterapiaan. Hän ei ole myöskään halukas vastailemaan suoriin kysymyksiin liittyen suhteeseenne ja sen tulevaisuuteen. Hän sen sijaan perustelee päätöstään eri tavoin, esimerkiksi etteivät horoskooppinne sovi yhteen. On hyvin ymmärrettävää, että tallaisessa tilanteessa saattaa tuntea olonsa ahdistuneeksi ja epätoivoiseksi.

Pitkäaikaisissa suhteissa puolisoiden erilleen ajautumiseen saattaa liittyä monenlaisia tapahtumia elämän varrelta. Joskus jotakin merkityksellistä – jotakin, joka on ehkä jäänyt huomaamatta – on tapahtunut jo kauan aikaa sitten ja se on saattanut olla se hetki, josta lähtien puoliso on pikkuhiljaa ajautunut kauemmaksi. Se saattaa olla puolison omassa elämässä tapahtunut iso muutos tai merkittävä tapahtuma, joka on käynnistänyt muutoksen hänen näkökulmastaan. Voisiko tällaista löytyä puolisosi elämästä? Tai yhteisestä elämästänne? Saiko puolisosi siinä tilanteessa tukea?

Joskus päätöksen perustelemiseen liittyy hankaluutta, erityisesti, kun ei haluaisi loukata toista omalla toiminnallaan. Koska ollaan eletty elämää yhdessä jo kaksikymmentä vuotta, niin puolison hyvinvointi on tärkeä asia itselle, vaikka tilanne on vaikea ja haluaisi erota. Toisinaan siihen saattaa liittyä asioita, joita ei halua tai pysty jakamaan. Saattaa joskus olla esimerkiksi tilanne, että on saanut erityistä huomiota tai kokenut läheisyyttä jonkun toisen kanssa, eikä halua kertoa siitä.

Kerrot myös läheisyyden tarpeestasi ja mainitset, että se on suurempi kuin puolisollasi. Joskus meillä on uskomuksia toisistamme, joita emme ole sanoneet ääneen. Saatamme uskoa, että toinen ei kaipaa läheisyyttä, mutta emme tule koskaan oikeastaan keskustelleeksi, onko todella niin tai millaista läheisyyttä toinen tarvitsisi tai itse tarvitsemme. Ihmisellä on kuitenkin olemassa perustarve sosiaalisuuteen ja läheisyyteen.

Epävarmassa tilanteessa toivomme usein, että asioihin saataisiin selkeyttä. Toivomme, että puoliso osaisi sanoa suoraan, mikä tilanne on, voiko sitä korjata tai miten se etenee. Näin suurissa elämänmuutoksissa usein kummallakaan ei ole kuitenkaan selkeää karttaa siitä, miten asiat etenevät. Sen sijaan tilanteeseen liittyy paljon sekä toiveita että pelkoja, mutta niistä ei pystytä enää yhdessä puhumaan. Mainitset, että puolisosi käsittelee näitä asioita ystäviensä kanssa. Mutta mikä sinulla on tilanne? Onko sinulla keskustelukumppania, läheistä ystävää tai tuttavaa? On olemassa myös muitakin mahdollisia tahoja keskustelemiseen. Yhtenä vaihtoehtona on hakeutua pariterapiaan ilman puolisoa, joka on myös tavallista, jos puoliso ei halua tai pysty osallistumaan. On olemassa myös eroryhmiä, jossa saa kuulla ja jakaa omia ajatuksiaan ja tunteitaan vertaisryhmässä.

Tässä hetkessä pysähtyminen, omaa elämän läpikäyminen ja miettiminen saattaisivat auttaa tuomaan selkeyttä omasta näkökulmasta. Mitkä olivatkaan ne itselle tärkeät arvot ja asiat elämässä? Ketkä ovat itselle tärkeät ihmiset puolison lisäksi; läheiset sukulaiset, ystävät ja tuttavat? Minkä tekemisestä nauttii tai onko jokin itselle tärkeä harrastus? Elämän vaikeissa paikoissa on erityisen tärkeää myös omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, esimerkiksi luonnossa liikkuminen, jotta jaksaa sitten käsitellä näin raskaita asioita. Ajan kanssa asiat tulevat varmasti selkiytymään, vaikka se ei helpota oloasi juuri tällä hetkellä. Toivon sinulle voimia kestää ja elää sen epävarmuuden kanssa, jonka tämä tilanne on tuonut eteesi.

Kaikkea parasta sinulle toivottaen
perheneuvoja Sari

KYSYMYS: Onko mahdollista palata yhteen/olla ystävä?
Erosimme mieheni kanssa reilu viikko sitten lähinnä häneen toiveestaan. Ero oli molemmille kova paikka ja itkimme yhdessä. Suhdeessa oli rakkautta. Minulla on hiukan huono itsetunto meneisyyteni vuoksi, luulen että tämän takia olin suhdeessa seksuaalisesti vähemmän aktiivinen ja intohimo puuttui, vaikka halusin miestäni. Muita syitä eroon olivat erilaiset elämäntilanteet, hän asuu yksin ja käy töissä. Minä kotona ja olen työkokeilussa. Ikäero 4 vuotta. Periaatteessa tämä ei haitannut miestäni. Hän oli pahoittanut mielensä pienistä asioista, jotka on korjattavissa. Myös petipuuhat oppisin kyllä ajan kanssa. Yhteisiä harrastuksia meillä oli lenkkeily. Kumpikaan ei juuri käydä päihteitä ja meillä on samat arvot elämässä. Miehellä on ollut muita suhdeita ennen minua (pisin 5 vuotta), minulle tämä oli ensimmäinen suhde. Se kesti 3kk ja meillä oli vaan hyviä hetkiä. Ei mitään muuta ongelmaa kun mainitsin. Mies on tosin tullut pahasti petyksi aiemmassa suhdeessa, joten hänen on voi olla vaikea luottaa naisiin.

VASTAUS: On ikävä kuulla erostanne. Saan kysymyksiäsi lukiessani sellaisen vaikutelman, että siihen liittyy nyt paljon surua ja kaipausta. Erostanne on vielä lyhyt aika. Kerrot myös, että tämä on ollut ensimmäinen suhde ja se kesti kolme kuukautta. Kerrot myös, että menneisyydessäsi on asioita, jotka vaikuttavat itsetuntoosi ja seksuaalisuuteesi. Tästä tulee sellainen olo, että osaat miettiä tilannetta eri näkökulmista. Tuoreen surun keskellä tunteet myllertävät varmasti moneen suuntaan.

Sanot, että suhteenne kaatui pieniin asioihin, joiden uskoisit olevan vielä korjattavissa. Niiden lisäksi nuo hellyyteen, läheisyyteen ja seksuaalisuuteen liittyvät tarpeet eivät aina kohdanneet. Kysyt suoraan voitteko aloittaa alusta tai olla ystäviä. En osaa näihin kysymyksiin suoraan vastata, mutta uskon että löydät aikanaan vastauksia.

Kerron joitakin ajatuksia, joita näihin kysymyksiin yleensä liittyy. Jatkaminen ja uudelleen yrittäminen on tietysti joskus mahdollista. Joillekin pareille käy eron jälkeen niin, että toinen tai molemmat huomaavat kaipaavansa toista ja tajuavat, että ongelmat joita erolla yritettiin ratkaista, eivät ratkenneetkaan. Osa yhteen palaavista pareista onnistuu, osa ei. Osa palaa hetkeksi yhteen ja huomaa, että jatkaminen ei sittenkään näytä mahdolliselta. Ongelmat alkavat usein hiertää uudelleen, jos ei yhdessä pysähdytä miettimään, mitkä kaikki asiat suhteessa kannattaisi tehdä ja ajatella jatkossa toisin.

Olette sopineet erotilanteessa, että voitte pitää yhteyttä. Ymmärsin kuitenkin niin, että mies on nyt halunnut katkaista someyhteydet ja muunkin yhteydenpidon kuukaudeksi. Jostakin hänen tarpeestaan se kertoo. Hän haluaa ainakin nyt ottaa etäisyyttä. Etäisyyden ottaminen voi olla joskus viisasta, vaikka se sinulle vaikeaa nyt onkin, kun tunnut kaipaavan häntä. Jos lopullinen ero tapahtuu se yleensä tarkoittaa eroa, myös tässä mielessä. Kunnon eroa ei oikein voi tapahtua, jos tapaillaan tai viestitellään säännöllisesti ja pidetään yllä jatkuvaa yhteyttä. Toisaalta kun nyt olette päättäneet erosta, voi ehkä ajatella niinkin, että ero selvittää ajatuksia vain jos oikeasti voi olla jonkin aikaa erossa.

Oletko kertonut miehelle sen, että ero oli sinun mielestäsi nyt ehkä ennenaikainen päätös ja haluaisit miettiä vielä jatkamisen mahdollisuuksia? Sen voit hänelle kertoa, jos tunnet sillä tavalla. Suoraan kysyminen ehkä kannattaa, jos kyse on siitä, että et ole aivan selvillä siitä mitä mies nyt ajattelee.

Toivon sinulle kaikkea hyvää näihin päiviin, kun käyt läpi tämän eron tuomaa surua. Eroa saa ja kannattaa surra, miettiä ja pohtia. Tämä elämänvaihe voi olla hyvä hetki ajatella myös näitä menneisyydessä tapahtuneita asioita, joista et tässä enempää kerro. Näitä muistoja ja tapahtumia kannattaa ehkä selvittää lisää, kun arvelet niiden vaikuttavan elämääsi? Toivon, että kohta alat näkemään mitä mahdollisia polkuja nyt avautuu.

Hyvää alkusyksyä.

perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Olen 13 vuotias tyttö ja olen ollut yhdessä 3kk poikaystäväni kanssa, joka on 16 vuotta.

Kiitos jo etukäteen vastauksista.

Annika S

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Olette joutuneet poikaystäväsi kanssa tilanteeseen, jossa lukemattomat nuoret ovat aikojen saatossa olleet: Nuori rakkaus ja vanhemmat, jotka asettavat tälle rajoituksia tai eivät hyväksy sitä. Yleensä vanhempien kieltoihin sekä rajoituksiin liittyy huoli sekä tarve, myös velvollisuuskin suojella lastaan, erityisesti kun tämä ei ole täysi-ikäinen.

Huomaan, että ihan itsekin pohdit viisaasti asiaan liittyviä erilaisia puolia. Tuntuu ymmärrettävästi pahalta ja rankalta erota, kun välillänne on paljon tunteita. Toisaalta, jos yrität säilyttää läheisyyttä poikaystävääsi tapailemalla salaa, se tuo epäluottamusta ja etäännyttää sinua vanhemmistasi. Se saattaa myös rasittaa sinun ja poikaystäväsi välistä suhdetta koska tilanteisiin liittyy valhetta ja salailua toisaalla. Ikäsi puolesta olet vielä pitkään riippuvainen vanhempiesi tuesta ja turvasta, joten siksikään en kannusta sinua toimimaan tavalla joka lisää ristiriitoja ja epäluottamusta välillenne. He ovat kuitenkin sinua lähellä olevat ihmiset, jotka mitä todennäköisimmin pysyvät, erimielisyyksistänne huolimatta, rinnallasi silloinkin, kun muut ihmissuhteet vaihtuvat. Luuletko, että poikaystäväsi, joka on sinua kolme vuotta vanhempi, ymmärtää miten erilaisessa tilanteessa te olette ikänne puolesta omiin vanhempiinne? Hän on jo selvästi lähempänä itsenäisyyttä ja täysi-ikäisyyttä.

Mietin, ovatko vanhempasi kieltäneet kaiken yhteydenpidon väliltänne? Voisiko joku vaihtoehto olla, että ette tapaile mutta voitte olla yhteyksissä viestein? Tällöin voisitte katsoa, miten tilanne menee eteenpäin ja mahdollisesti rauhoittuu. Voisitte silloin myös rauhassa tutkia sitä, miten kaikki nyt tapahtunut vaikuttaa teidän välisiin tunteisiin.

En kannusta sinua enkä ketään muutakaan tekemään ihmissuhteissaan mitään salassa. Kaikkien ihmissuhteiden keskeinen perusta on luottamus. Siihen kannattaa aina pyrkiä, vaikka aina se ei ole helppoa ja virheitä sattuu. Salaaminen ja valehtelu etäännyttävät ihmistä muista ihmisistä, myös itsestään.

Ymmärrän hyvin, että mielesi on nyt kovin ristiriitainen ja hakee ratkaisua joka suunnasta. Ehkä se löytyy parhaiten ajan kanssa.

Kaikkea hyvää sinulle!

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Erosin eksästäni 3kk sitten pahan masennuksen takia ja menin ihastumaan toiseen, josta tuli minulle suojapaikka, jonka kanssa mulla oli hyvä olla ja luonnollista. En ole ikinä tuntenut niin aiemmin. Ja taisin rakastua, mutta mies haluaa nyt pysyäkkin kavereina. Miten voin päästä miehen yli (vaikka toivonkin että ehkä joku päivä kokeilemme uudestaan)? Olen aika yksinäinen ja masennuksen takia en saa aikaiseksi asioita, mutta tämän ihmisen takia sain aikaiseksi. En vain halua hyväksyä että säätömme on loppunut enkä tiedä mitä tehdä.

VASTAUS: Kerrot eronneesi eksästä kolme kuukautta sitten pahan masennuksen vuoksi. Ihastuit toiseen mieheen ja hänen kanssaan sinulla oli hyvä ja luonnollista olla. Sait aikaan asioita, masennuksesi tuntui helpottavan. Tunsit hyvän olon olevan ainutlaatuista, et ollut koskaan ennen tuntenut niin. Vaikuttaa siltä, että uusi ihmissuhde hoiti eroon liittyvää suruasi ja myös masennustasi. Ihastuminen tai rakastuminen saa ihmisen leijumaan hyvässä olossa, antaa energiaa ja uskoa tulevaisuuteen.

Rakastuneet ihmiset usein sanovat, etteivät ole tunteneet mitään tällaista aiemmin. Joskus ihmiset toteavat tämän monesti uudelleen ihmissuhteissaan.

Kerrot, että mies haluaakin pysyä kavereina eli ei haluakaan parisuhdetta kanssasi. Tästä voisi päätellä, että sinä olit enemmän innostunut hänestä kuin hän sinusta. Säätönne loppuminen harmittaa sinua, mikä on luonnollista. Suhteen alkuhuuma on ihanaa aikaa. Ehkä pelkäät nyt putoavasi masennuksen syövereihin. Mietin millä tavalla masennus mahtoi aiheuttaa erosi eksästä. Mietin myös onko sinulla hyvää keskusteluhoitoa masennukseesi ja suunnitelmia yksinäisyyteesi lievittämiseksi? Toisen ihmisen tuoma huomio ja sitä kautta hyvä olo ei ole ensisijainen eikä riittävä masennuksen hoitokeino. Voisiko itsesi hoidon ensisijaiseksi asettaminen saada myös muut asiat sujumaan, myös rakkauselämän, silloin kun olet siihen valmis?

Valoisampaa syksyä ja kaikkea hyvää sinulle toivoen,
Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olen 38-vuotias nainen, joka arpoo suhteen jatkamisen ja eron välillä. Pohdinnoissa pääroolia esittävät alkoholi ja lapset. Mies on vuosia sitten juonut rankasti ja etenkin lomilla tiukasti putkeen. Hoiti silti asiansa ja teki työnsä pääpiirteittäin hyvin, mutta krapulaisia työpäiviä tuli ja humalassa ajoi useamman kerran, vaikkei jäänyt kiinni. Pahimmillaan surullista menoa, kaikki keskivaiheen alkoholismin merkit.

Pitkä kirjoitus, lyhyt kysymys: ollako vai eikö olla?

Pullopostia menneestä

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kuvasit ja sanoitit ristiriitaista tilannettasi hyvin elävällä tavalla. Ilmaiset yhtäältä selkeästi, että näin ei voi jatkua ja haluat erota. Toisaalta haluaisit säilyttää suhteen hyvät puolet – jos ei itsesi takia, niin lasten vuoksi ja ehkä myös sen takia, ettei miehesi juominen pahentuisi (mikä mahdollisesti aiheuttaisi lapsille lisähaittaa). Kirjoitat että miehesi on enimmän aikaa muun muassa hyvä isä.

Kuvaat viestissäsi myös pettymystä, luottamuksen puutetta ja pelkoa. Pohdit, mitä jos miehesi juominen jossain tilanteessa vaarantaisi lasten hengen ja terveyden esimerkiksi rattijuopumuksen seurauksena – jos ymmärsin oikein? On varmasti raskasta elää tällaisen pelon ja ajatuksen kanssa.

Pohdin sitä, että onko mielessäsi olemassa jokin ehdoton raja, jonka seurauksena ei ikään kuin jäisi muuta vaihtoehtoa kuin erota? Mietin tätä siksi, että aavistelet juomisen jatkuvan ja mahdollisesti pahenevan tulevina vuosina. Oman henkilökohtaisen ja ammatillisen kokemuksen perusteella olen taipuvainen ajattelemaan, että meillä on helposti tapana joutua ns. kalteville pinnoille, joissa pikkuhiljaa alamme sopeutua sellaisiin olosuhteisiin, mihin ei ehkä pitäisi. Voi olla vaarana, että miehesi juominen tulee tulevina vuosina vaatimaan sinulta aiempaa enemmän, kun häneen voi mahdollisesti luottaa vähemmän ja hänen huonotuulisuutensa esim. lisää riitatilanteita. Olisi kiinnostavaa kuulla, miten miehesi visioi teidän perheen tulevaisuutta ja omaa juomistaan – mitä vaikutuksia hän näkee, että sillä on teidän elämäänne?

Senkin tuot hyvin esille, ettei kukaan voi olla juomatta toisen puolesta. Vain miehesi voi ottaa lopulta vastuun omasta raittiudestaan. Mitä miehellesi merkitsisi hoitoon hakeutuminen, minkä vuoksi motivaatiota ei oikeastaan tunnu olevan, mitkä tunteet (esim. häpeä ja syyllisyys) mahdollisesti vaikuttavat siihen, että hoitoon hakeutuminen tuntuu hänestä niin vaikealta? Ja onko miehesi todella ymmärtänyt, että suhteenne on vakavasti uhattuna hänen juomisensa takia?

Jäin vielä miettimään kokemusta kynnysmattona olemisesta – kuinka kauan tätä kokemusta voi oikeasti kestää, miten se vaikuttaa kotinne ilmapiiriin ja sitä kautta lastenkin elämään? Tarvitseeko kenenkään suostua kynnysmattona olemiseen?

Valitettavasti joudun tuottamaan pettymyksen viestisi lopussa olevaan (retoriseen?) kysymykseen. Vaikean kuvaamasi kaltaisista tilanteista tekee se, ettei meillä kenelläkään voi todellisuudessa olla tietoa siitä, mitä eri päätöksistä ja vaihtoehdoista lopulta seuraa. Mielessä on ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia. Kun ei ole olemassa sitä hyvää vaihtoehtoa niin on vaikeaa päättää, mitä pitäisi tehdä. Olisiko sinulla jotain luottohenkilöä tai täysin ulkopuolista ihmistä, jonka kanssa voisit tarvittaessa vielä jakaa ajatuksiasi, jotta tilanteesi selkiytyisi ja voisi tehdä tarvittavia päätöksiä?

Kiitos vielä viestistäsi ja voimia tulevaan!

perheneuvoja Juha