KYSYMYS: Olen 40-vuotias nainen ja kirjoitan, koska en tunnu pääsevän millään eroon päättyneen suhteeni taakasta. Olin neljä vuotta miehen kanssa, joka kohteli minua huonosti ja koin erinäistä henkistä väkivaltaa. Olen aina ollut itsenäinen ja vahva, iloinen ja hyväntuulinen, hyvällä itsetunnolla varustettu nainen, enkä olisi koskaan kuvitellut voivani joutua noin alistetuksi parisuhteessa. Se tapahtui pikkuhiljaa ja jossain vaiheessa vaan huomasin olevani kynnysmaton asemassa.
Mies oli täysin kyvytön käsittelemään minkäänlaisia negatiivisia tunteita. Jos halusin puhua suhteemme ongelmista, hän saattoi sanoa, että nyt on niin huono ilmapiiri, että minun on parempi poistua paikalta. Emme siis asuneet yhdessä, vaikka enimmäkseen hänen luonaan olinkin. Tätä tapahtui useasti, hän saattoi heittää minut ulos asunnostaan, jos tuli vähänkin jotain riitaa. Tai jos aloin itkeä, sitä hän ei sietänyt ollenkaan. Hänen kommenttinsa saattoi olla, että mitä vittua rääyt siinä, ja silloinkin minut saatettiin heittää pihalle. Riitojen jälkeen hän ei vastannut viesteihini tai soittoyrityksiini useaan vuorokauteen ja piti mykkäkoulua. Itse olin aina erittäin ahdistunut noiden mykkäkoulujen ajan, en saanut nukuttua ja mietin vaan, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Näistä asioista sanoin miehelle moneen kertaan, mutta mikään ei koskaan muuttunut. Joskus sain kuulla olevani vitun ämmä, joskus minun käskettiin painua vittuun keskellä yötä. Ja nämä asiat ovat vain pisara meressä. Mies ei halunnut seksiä kanssani enää viimeiseen kolmeen vuoteen ja kun tästäkin yritin keskustella, niin lopputulos oli vuorokausien mykkäkoulu ja se, että minut heitettiin ulos.
Olen itse hyvin kiltti, sovitteleva ja rauhallinen ihminen, ja menen toisen käyttäytyessä tuolla tavalla täysin lukkoon. En ymmärrä tahallista ilkeyttä ja toisen ihmisen loukkaamista. Tiedän, että olisi pitänyt puuttua käytökseen heti, kun sitä alkoi tapahtua, mutta olin vaan niin hämmentynyt alkuun toisen käytöksestä, etten osannut puuttua siihen. Ja myöhemmin kaikki alkoi toistua vaan uudelleen ja uudelleen. Mies myös ”testaili” minua eri tavoin, hän mm. saattoi sanoa vaan, että aikoo hakea ehkä toiselta paikkakunnalta kaukaa töitä. Hän teki vain omia suunnitelmiaan ja heitti niitä ilmoille testatakseen, kuinka reagoin. Tämän hän myönsikin joskus jälkikäteen. Millainen ihminen haluaa tahallaan pahoittaa puolisonsa mielen? Jos puhelimessa yritin varovasti keskustella suhteemme ongelmista, hän saattoi huutaa, että jos en ole hiljaa niin hän lopettaa puhelun. Tämä kaikki johti siihen, etten uskaltanut enää ottaa esille mitään asioita, koska pelkäsin hänen reaktioitaan ja sitä, että minut taas kerran heitetään ulos. Hän oli myös suuttuessaan ja raivotessaan erittäin pelottava, vaikken koskaan joutunut pelkäämään hänen käyvän minuun kiinni.
Hän ei koskaan halunnut viettää aikaa perheeni tai ystävieni kanssa. Olin kaikissa juhlissa aina yksin ja väsyin selittelyyn, että miksei mies taaskaan ole mukana. Eikä kyse ole siitä, että olisin halunnut jatkuvasti ravata sukuloimassa. Mies saattoi tällaisissakin tilanteissa kehittää jonkun riidan, jonka seurauksena piti mykkäkoulua, eikä näin ollen lähtenyt paikalle. Kun minulla oli syntymäpäivät, joita juhlittiin perheeni kanssa, hän sanoi, ettei hän halua juhlia ihmisten kanssa, joita ei tunne, eikä näin ollen tullut paikalle. Kuinka voisi edes tutustua, jos ei koskaan tule paikalle? Hänen perheensä ja sukulaistensa kanssa kyllä vietettiin aikaa.
Suhteemme ensimmäinen vuosi meni hyvin, mutta viimeiset kolme olivat kuvaamani kaltaisia. En käsitä, miksi jaksoin noinkin kauan yrittää. Silloin, kun meillä oli kivaa, meillä oli todella kivaa, ja tiesin, millainen mies osaa olla. Ja jollain typerällä tavalla varmaan uskoin, että asiat muuttuvat vielä sellaisiksi kuin ne olivat alussa.
Suhteemme päättyi jo melkein kaksi vuotta sitten, mutta edelleen mietin näitä asioita lähes päivittäin. Että miksi hän kohteli minua niinkuin kohteli, ja miksi annoin sen kaiken tapahtua. Monet yksittäiset tilanteet nousevat mieleeni edelleen. Eromme jälkeen hän meni saman tien Tinderiin ja löysikin itselleen uuden naisen hyvin nopeasti, ja tekee tämän naisen kanssa nyt asioita, joista minä yhteiselomme aikana vain haaveilin.
Haluaisin jo päästä irti asioiden miettimisestä, koska tämä mies aiheutti minulle ihan riittävästi tuskaa jo yhdessäolomme aikana. En haluaisi enää joutua miettimään näitä asioita jatkuvasti. Jätin hänet itse silloin, kun vihdoin osasin päästää irti, ja kun hän oli jälleen kerran tehnyt minulle yhdet oharit ja haistatellut. Sitäkin tapahtui aika ajoin, hän vaan saattoi jättää tulematta ilmoittamatta mitään, vaikka olimme sopineet tapaavamme. Ja kun asiasta sanoin, niin sain haistettelua osakseni. Ei minkäänlaista kunnioitusta toista ihmistä kohtaan. Kaikki se väärinkohtelu ja törkeä käytös nousevat edelleen mieleeni. Toisaalta myös se, että miksi ihmeessä annoin hänen kohdella itseäni sillä tavalla. Monet ystäväni ovat sanoneet, että jos minulla ei olisi alunperin ollut niin hyvä itsetunto, niin olisin nyt aivan rikki, ja se pitää varmasti paikkansa. Onneksi hän ei kuitenkaan täysin saanut minua nujerrettua.
Huomaan myös ajattelevani, että toivon hänen saavan ansionsa mukaan. En tietenkään toivo kellekään mitään pahaa, mutta haluaisin voida luottaa siihen, että jokainen joutuu jossain vaiheessa kohtaamaan toisille tekemänsä asiat.
Miten voisin päästä irti tuon menneen suhteen taakasta? Haluaisin keskittyä nykyhetkeen ja elää onnellisena, koska minulla on kaikki hyvin, ja monta aihetta olla kiitollinen. Nämä ajatukset vaan valtaavat päässäni jatkuvasti liikaa alaa. Enkä missään tapauksessa todellakaan kaipaa häntä takaisin, olen tyytyväinen siitä, että tein silloin ratkaisun, joka olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin. Soimaan kai itseäni siitäkin, että miksi olin niin typerä, että annoin hänen kohdella minua huonosti niin kauan. Hölmönä sitä halusi uskoa siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi.
Kaltoin kohdeltu, 40 v
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet tosiaan kokenut kovia neljävuotisen suhteesi aikana! Kertomiesi hirveyksien perusteella on selvää, että miesystäväsi on kohdellut sinua erittäin julmasti. Hän ei ole kyennyt myötätuntoon ja suhteessanne on menty täysin hänen ehdoillaan. Olet yrittänyt puhua asioista, mutta hän ei ole siihen suostunut. Ilmeisesti hän ei ole kokenut toimineensa väärin. Et ymmärrä miksi annoit hänen kohdella itseäsi huonosti ja mietit syytä siihen ja ex-miehen käytökseen vieläkin. Koet asioiden olevan nyt, kahden vuoden jälkeen erosta, hyvin. Haluat päästä eroon menneen suhteen miettimisestä.
Kerrot, että suhteenne ensimmäinen vuosi meni hyvin ja teillä oli tosi kivaa. Huonojen vuosien aikana toivoit tämän palautuvan. Olet ollut optimistinen ja pitkäjänteinen, mikä on parisuhteessa hyvä asia tiettyyn pisteeseen asti. Varmasti kolmen vuoden aikana oli jotain toivoa herättäviä hetkiä, jotka auttoivat sinua jatkamaan. Et ole ainoa, joka ei ole saanut lähdettyä pois vahingollisesta suhteesta. Mietin saiko ex-miehesi sinut jollain tavalla uskomaan, ettet ansaitse parempaa kohtelua ja hänen julmat tekonsa olivat jotenkin sinun syytäsi. Tietynlaiset ihmiset ovat hyvin taitavia siinä. Mietin myös liittyikö se, että jumiudut suhteeseen noina kolmena huonona vuotena, ikääsi neljänkymmenen lähestyessä. Olitko ajatellut hänen olevan mies, jonka kanssa perustat perheen? Joskus uuden kumppanin etsiminen tietyssä iässä tuntuu ihmisistä uuvuttavalta ja epätoivoiselta. Kostofantasiasi siitä, että hän saa ansionsa mukaan joku päivä, on ihan oikeutettu ja luonnollinen. Minun on vaikea uskoa, että ex-miehesi nykyinen liitto toimii hyvin, koska tietyt kuviot parisuhteissa usein toistuvat tämäntyyppisten ihmisten kanssa. Itsesi syyllistämisen tunteiden sijaan ajatustesi olisi hyvä nyt pysyä siinä, että sinä et olisi voinut muuttaa ex-miestäsi eikä hänen julmuutensa ollut sinun syytäsi!
Haluat siis nyt kahden vuoden suhteen miettimisen jälkeen päästä eteenpäin ajatuksissasi. Se, miksi jumiudumme menneen jatkuvaan pohtimiseen, on mielenkiintoinen asia. Vaikeiden kokemusten jälkeen ei valitettavasti vaan voi painaa ”kaikki unohtaen kohti uutta” -nappia. Suhteenne on ollut sinua syvästi vahingoittava ja siitä toipuminen vie luonnollisesti aikaa. Olet keskustellut asiasta ystäviesi kanssa, mikä on hyvä asia. Ilmeisesti et ole hakenut ammattiapua asiaan. Mietin mitä tarkoittaa se, että asiat ovat nyt hyvin. Onko elämääsi tullut uutta sisältöä aiemman kärsimyksen tilalle ja sen vastapainoksi? Joskus tämänlaiset kokemukset aiheuttavat pelkoa tavata tai sitoutua uuteen seurustelusuhteeseen. Onkohan sinulle käynyt näin?
Suosittelen sinulle ajan varaamista paikkakuntasi perheasiain neuvottelukeskuksesta tai muusta paikasta, jossa voisit käydä läpi tilannettasi. Uskon vahvasti, että se nopeuttaa toipumistasi. Hienoa, ettei entinen miesystäväsi ole pystynyt nujertamaan sinua ja että erosit hänestä! Kerrot olleesi aina itsenäinen, vahva, iloinen ja hyvällä itsetunnolla varustettu nainen. Toivottavasti tulevaisuudessa voit kuvata itseäsi näin. Oppimiskokemuksena tämä suhde on ollut hyvin raskas, mutta uskon, että jatkossa tunnistat varoitusmerkit hyvin ja tiedät mitä et voi sietää. Toivon sinulle kokemusta myös siitä, että on olemassa paljon miehiä, jotka kohtelevat kumppaniaan hyvin.
Ajatusten suuntautumista uuteen ja aurinkoista kesää toivoen
Perheneuvoja Nina
