KYSYMYS: Työkaluja eron estämiseksi?
Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa kohta 11 vuotta ja yhdessä yli 13 vuotta. Meillä on kaksi poikaa 7- ja 9-vuotiaat sekä miehen ensimmäisestä liitosta 17- ja 20-vuotiaat lapset, joista nuorempi, poika hänkin, on asunut luonamme nyt 3 vuoden ajan. Koko suhteemme ajan olen rakastanut miestäni ja uskon, että mieheni myös minua - meillä on ollut myös paljon ihania hetkiä ja aikoja, viihdymme toistemme seurassa, meillä on samanlainen huumorintaju, vaikka parisuhdettamme onkin varjostanut repivät riidat, jotka ovat päättyneet aina miehen toteamukseen: Meidän on parempi erota. Tämä on mielestäni syönyt luottamuksen pohjaa suhteeltamme ja olen tunnistanut usein itsessäni pelkoja, että ero tulee. Viime kesänä ison erouhkan aikana sain houkuteltua mieheni kunnalliseen parisuhdeterapiaan, jota hän ei kuitenkaan halunnut jatkaa enää kahden tapaamisen jälkeen, enkä minäkään: Koin, että emme saaneet sieltä apua siihen mihin ainakin minä toivoin saavamme apua eli työkaluja rakentavaan riitelyyn ettei riidat aina äityisi toistemme syyttelyyn ja loukkaamisiin, mykkäkouluihin ja erouhkailuihin. Lisäksi kävin siellä kuuntelemassa "kahden ulkopuolisen ihmisen edessä", kun mieheni kertoi, mikä kaikki minussa on vikana. Päätimme jatkaa yhdessä ilman ulkopuolisen apua, mutta ongelmat eivät mihinkään kadonneet, vaikka hyviä aikoja koimmekin.
Aloin sitten itsekin miettiä, että ansaitsenko tällaista kohtelua mieheltä ja onko tämä todellista rakkautta, että hän kohtelee minua näin? Olen kokenut usein, etten voi olla oma itseni, koska mieheni on niin tyytymätön minuun. Minulla ei myöskään saisi olla huonoja hetkiä/ päiviä; mieheni ottaa ne jotenkin aina itseensä ja hänestä johtuvaksi. Ongelmana suhteessamme on myös ollut se, että miestä on ollut vaikea saada keskustelemaan ongelmistamme. Kommentti on usein ollut, että "Mitä se hyödyttää? Aina tämä menee samaa rataa. Vähän aikaa menee hyvin ja sitten taas riidellään." Viimeisen vuoden aikana olen myös alkanut huolestumaan kuinka usein mieheni ottaa viiniä. Käytännössä kaikki vapaaillat, jolloin hän ei ole yövuorossa - tarkoittaa noin 5 kertaa viikossa. Olen ilmaissut huoleni hänelle ja hän on jossakin vaiheessa myöntänytkin, että voisi ottaa vähemmän, mutta toisinaan taas puolustelee ottavansa vain muutaman lasillisen, ettei tule niistä edes humalaan. Hän ei myöskään ole pahapäinen humalassa. Olen nyt kuitenkin tiedostanut, että tämä on ongelma parisuhteellemme ja olen väsynyt tällaiseen elämään, koska se on pois myös parisuhdeajastamme, jota muutenkin on todella vähän miehen ollessa vuorotyössä. Harvoin menemme esimerkiksi yhtä aikaa nukkumaan. Kuitenkin olemme aina nauttineet toistemme kanssa seksistä.
Tammikuussa laitoimme avioerohakemuksen vireille, mutta viikon jälkeen teimme sovun ja halusimme yrittää yhdessä aloitteestani. Nyt maaliskuussa olemme taas tilanteessa, että riideltyämme mies haluaa erota ja pitää sitä ainoana oikeana ratkaisuna. Myönnyin, että erotaan sitten. En voi pakottaa toista jäämään enkä toisaalta halua kerjätä toisen rakkautta. On parempi päästää irti kuin kärsiä huonossa suhteessa, jossa annan miehelle hellyyttä, rakkautta ja pidän hyvänä, mutta en saa juuri mitään takaisin. Lisäksi taustalla on surua isäni terveydentilan romahdettua, että elinaikaa ei todennäköisesti ole kauan. Painiskeltuani toista viikkoa ero-ongelmiemme kanssa, alan taas kääntyä siihen, että en halua erota hänestä ja emme ole vielä kokeilleet kaikkia keinoja parisuhteemme pelastamiseksi.
Onko siis mitään tehtävissä parisuhteemme pelastamiseksi, kun mies ei suostu puhumaan ongelmistamme eikä halua enää jatkaa yhdessä? Vai onko minulle itselleni parempi vain hyväksyä, että ero on ainoa oikea ratkaisu ja mitään ei ollut tehtävissä?
Onko kaikki kortit käännetty? Nainen 39 v.
VASTAUS: Jos elämänne on muuten antoisaa ja rakastatte toisianne, ja seksikin toimii, tuntuu vähän turhalta erota pelkästään riitojen takia. Tietenkin, jos miehesi on jo tehnyt lopullisen eropäätöksen, eikä enää suostu keskustelemaan, niin silloinhan mahdollisuuksia ei enää ole.
Mainitsit, että miehesi on usein tyytymätön sinuun. Noista asioista keskusteltaessa pitäisi päästä käsiksi siihen, onko kysymys oikeasti sellaisista asioista, joissa sinun on mahdollista muuttua. Ja toisaalta siihen, onko hänen kohtuullista vaatia sinulta muutosta, vai pitäisikö hänen sopeutua ja lakata valittamasta. Jatkuva tyytymättömyys pilaa kodin ilmapiirin.
Kun riidat menevät repiviksi, eivätkä tuota rakentavaa lopputulosta, on yleensä kysymys siitä, että kumpikaan osapuoli ei koe tulevansa kuulluksi. Se taas useimmiten johtuu siitä, että riidoissa emme edes yritä kuunnella toista ymmärtääksemme hänen näkökantaansa ja kokemustansa, vaan kuuntelemme vastahyökätäksemme, ja keksiäksemme vastauksen, jonka avulla voimme selviytyä voittajana riidasta. Meidän pitäisi siis riidan keskelläkin pystyä pitämään mielessämme ajatus, että tuon toisen kokemus on hänelle tosi, vaikka omasta mielestämme se olisikin käsittämätön. Riidan kuluessa pitäisi löytää rakentavia ilmaisuja kuten: ”Okei, tuon saatan hyväksyä”, ”tuossa on järkeä” ”kerro lisää, yritän ymmärtää” jne.
Osa riidoista on ratkaistavissa, ja silloin pitäisi yhdessä koittaa löytää sellainen tapa keskustella, että se johtaa ratkaisuun. Osa parisuhteen ristiriidoista on sellaisia, että ne eivät edes ole ratkaistavissa. Silloin pitäisi miettiä sitä, voimmeko jotenkin niistäkin päästä jonkinlaiseen ymmärtävään ja kunnioittavaan keskusteluun, sen sijaan että moittisimme toisiamme ja yrittäisimme pakottaa toisiamme muutokseen.
Viisi kertaa viiniä viikossa on aika paljon. Tietysti paljon riippuu siitä, onko kyseessä kaksi vai viisi lasillista. Jos keskusteluyhteys syntyy, voitte yhdessä pohtia, mikä olisi kohtuullinen ja terveellinen tapa käyttää alkoholia. [url=http://www.paihdelinkki.fi ]Päihdelinkistä[/url] löytyy hyviä ohjeita tähän.
Jos miehesi ei suostu lähtemään terapiaan, voi asioita oppia kirjoistakin. Vanha, mutta aivan toimiva kirja, joka antaa tietoa siitä miten oppia riitelemään ”oikein”, on Markman, ym.: ”Riitele rakentavasti”. Sitä löytyy ihan yleisistä kirjastoista. Suosittelen!
Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero
