Suhdeklinikka

Olen aika erikoisessa tilanteessa. Ystävystyin noin kaksi vuotta sitten ikäiseeni (keski-ikäiseen) naiseen ja tapaamme toisiamme aika usein. Ystävyys on ollut sen verran läheistä, että olemme kertoneet toisillemme aika kipeitäkin asioita, mm. molempien avioeroista ja parisuhteista. Olemme molemmat olleet sinkkuja useita vuosia ja myös tällä hetkellä. Minä olen rekisteröitynyt internetissä olevaan kristilliseen deittisivustoon ja minuun otti yhteyttä mies, jonka kanssa aloimme käymään keskustelua. Kiinnostuimme molemmat toisistamme tosi paljon, mutta aika pian selvisi, että tämä mies on tämän minun ystävättäreni entinen aviomies. Olin järkyttynyt, kun asia selvisi minulle ja välittömästi kerroin asiasta tälle miehelle. Olimme nähneet toisemme yhden kerran vilaukselta, kun olimme mukana eräässä yhteisessä tilanteessa.

Haluaisin tietää ulkopuolisen mielipiteen, että mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä. Selvää on, että emmehän olisi tekemässä mitään väärää, vaikka alkaisimmekin seurustelemaan, koska olemme kaikki sinkkuja... mutta silti tuntuu siltä, että tekisin tätä ystävääni kohtaan väärin. Jos kävisi niin, että todella rakastuisimme toisiimme, pitäisikö meillä jäädyttää tunteemme ja ajatella tämän naisen tunteita? Emme kumpikaan haluaisi loukata tätä naista, mutta toisaalta tuntuisi epäoikeudenmukaiselta, jos emme voisi olla yhdessä, vaikka sydämemme laulaisivat yhteistä säveltä. Olemme molemmat, minä ja tämä mies uskovaisia ja olemme rukoilleet itsellemme rakastavaa puolisoa loppuelämäksi. Itse en ole mitenkään aktiivisesti hakenut seuraa edes sieltä deittisivuilta, ainoastaan rekisteröidyin sinne ja kerroin jonkun verran itsestäni. Olen jättänyt asian Herran käsiin ja luottanut, että hän johdattaa oikean ihmisen luo, jos Hän on minulle vielä sellaisen tässä elämässä tarkoittanut. Mietin nyt, että onko tämä Jumalan johdatusta, kun tilanne on aika uskomaton.... voisiko olla vain sattumaa!!??

Nimim. Rakkaudensävel

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Vastaukseni ei nyt millään ehdi sinulle ennen tapaamistanne. Toivottavasti se sujui mukavasti. Mahdoittekohan päätyä jo johonkin ratkaisuun?

Kysymyksestäsi välittyy, että olet myötätuntoinen ja vastuullinen ihminen ja haluat ottaa toiset huomioon myös omaa rakkaussuhteeseesi liittyen. Kertoo myös hyvää naisten välisestä solidaarisuudesta, että lähtökohtana on, ettei toisten miehiin kosketa. Mutta, mutta… Tässä on myös toisenlaisia näkökulmia.

Ensinnäkin se, että ystävättäresi erosta on kulunut jo kuusi vuotta ja hän on kertonut päässeensä siitä yli. Tilanne olisi aivan toinen, jos ero olisi tuore ja nainen toivoisi yhä yhteen paluuta. Nyt molemmat puolisot ovat jatkaneet matkaa ja eläneet tahoillaan omaa elämäänsä jo vuosia. Kummallakaan eksällä ei mielestäni ole enää sanavaltaa toistensa ratkaisuihin. Toki jokainen ansaitsee kunnioittavaa kohtelua.

Toinen näkökulma, joka nousee mieleeni, on se, että keski-ikäisenä ei välttämättä ole aina ihan helppoa löytää uutta, itselleen sopivaa puolisoa. Ja kun etsii uskovaista kumppania, tilanne on vielä haastavampi. Monissa nykyajan rakkauskertomuksissa on todettu, että ”Jumala käyttää Tinderiä” (tai muuta vastaavaa sivustoa). Niinpä olen itse valmis ottamaan huomioon myös sen vaihtoehdon, että tapaamisenne voi olla rukousvastaus. Siinä tapauksessa olisi tuhlausta, jos antaisitte tilaisuuden mennä ohitse.

Olettekohan miettineet yhdessä sitä vaihtoehtoa, että kerrot avoimesti ystävättärellesi tilanteen? Hän saattaa järkyttyä tai loukkaantua aluksi, mutta yleensä ihmiset toivovat tällaisissa asioissa kuitenkin mieluummin rehellisyyttä kuin salailua. Se on myös toista kunnioittava tapa toimia. On mahdollista, että ystävyytenne viilenee tämän asian takia, ainakin väliaikaisesti ja mahdollisesti päättyy kokonaan. Se on riski, jonka joudut ottamaan, jos etenet suhteessa miehen kanssa, mutta sitä olet varmasti jo pohtinutkin.

Toivon siunausta alkavalle ihmissuhteellenne ja kaikkea hyvää elämässä kaikille teille kolmelle.
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen 63 vuotias mies ja ollut naimisissa 35 vuotta.
Meillä on lapsia ja lapsenlapsia ja päällisin puolin elämä ok.
Vuosia sitten kävin lomalla miesporukalla ja sen jälkeen vaimo oikeutetusti kävi myös omien naisystäviensä kanssa lomailemassa.
Nyt vaimo on tehnyt omista lomistaan itsestäänselvyyden ja hän ei edes ilmoita niistä minulle etukäteen vaan lähtee ilmoittamatta . Toki tiedän kohteen sitten myöhemmin.

Miten te ratkaisisitte asian?
Vaimoni on erittäin itsepäinen niinkuin minäkin, eli keskustelusta ei tule mitään.
Tilanne on taas päällä ja harmittaa todella valtavasti
Vaikuttaa vähäpätöiseltä asiasta mutta raastaa sielua hitaasti syvältä.
Rakkaus ja viha ovat vierekkäin.

Ihmettelijä

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi ja luottamuksesta Suhdeklinikkaa kohtaan! Tilanteenne on varmasti hankala eikä todellakaan vähäpätöinen.

Kuulostaa siltä, että olette molemmat loukkaantuneet toistenne käytöksestä, mutta asiat ovat jääneet käsittelemättä. Niinpä tilaisuutta asioiden selvittämiseen ja anteeksipyyntöön ja -antoon ei ole tullut. Olette muhittaneet ikäviä tunteita molemmat tahollanne ja sen vuoksi ajautuneet etäämmälle toisistanne. Itsepäisyys pahentaa vain asiaa.

Toki on kunnioittavaa toista kohtaan ja aivan asianmukaista parisuhteessa elettäessä, että omista menoista tiedotetaan toiselle etukäteen. Mietin, että miksiköhän vaimosi ei toimi näin. Mitä itse arvaisit? Työkokemukseni perusteella olen oppinut, että yleensä ihmisten käyttäytymiseen on joku syy. Mainitsit, että olet aiemmin ollut mustasukkainen. Voisikohan vaimosi pelätä, että sinä suutut ja tulee riitaa, jos hän kertoo etukäteen matkalle lähdöstään? Ajatteleekohan hän, että matkalle lähteminen onnistuu helpommin, kun ei mitään puhu? Mitä itse ajattelet, miten kävisi, jos vaimosi seuraavalla kerralla kertoisi hyvissä ajoin ja esittelisi matkakohdetta ja -ohjelmaa? Osaisitko olla positiivisesti kiinnostunut ja toivottaa lähtiessä mukavaa matkaa?

Toisen matkasta yhdessä iloitseminen voi tuntua aluksi vaikealta, mutta vähintäänkin hyväksyminen on se, mitä sinulta vaaditaan, että vaimosi haluaisi asiaa kanssasi jakaa. Jos puoliso lähtiessä suukottaa ja toivottaa hyvää matkaa ja ottaa palatessa lämpimästi halaukseen, on olemassa mahdollisuus, että matkalla olija saattaa jopa vähän ikävöidä kotiin. Ymmärrät varmasti hyvin, että riitainen viestittely ei saa toista odottamaan kotiin paluuta vaan päinvastoin.

Sinun kokemuksesi on, että vaimosi nöyryyttää sinua vuosittain. Se on kurja tunne ja toivon, että pääset siitä eroon. Jotenkin en usko, että ainoa lääke siihen vaivaan olisi, että vaimosi ei enää koskaan matkustaisi ilman sinua. Teille on molemmille kertynyt jo tähän mennessä monia huonoja muistoja, pettymyksiä ja loukkaantumisia. Jollain keinoin teidän pitäisi päästä niitä purkamaan. Jos se ei kahden kesken onnistu, suosittelen lämpimästi hakeutumista parisuhdeterapeutin vastaanotolle. Esimerkiksi netistä voitte etsiä itsellenne lähinnä olevaa terapeuttia.

Kirjeestäsi välittyy suuttumuksesi lävitse myös huoli avioliitostanne ja aito rakkaus vaimoasi kohtaan. Ethän muuten olisi kirjoittanut meille. On tärkeää, että myös vaimosi näkisi sen. Ehkä voit näyttää tämän kirjeenvaihtomme hänelle?

Teillä on elämässä niin paljon hyvää ja kallisarvoista, että sen puolesta kannattaa nähdä vaivaa. Tee sinä oma osuutesi kohti parempaa parisuhdetta. Ota ensimmäinen askel. Älä anna vihan voittaa. Kukista se hyvyydelläsi.

Rakkauden voittoon uskoen,
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Tämä ei koske minua, vaan yhtä ystävääni, jonka toiminta jotenkin häiritsee minua, vaikkei asia kuulukaan minulle. Olen siis 20-vuotias opiskelija ja aloitan ammattikorkeassa toista vuottani ystäväni kanssa, jolla on poikaystävä.

Onko mahdollista että poikaystävä pettäisi joskus häntäkin, kun jokin suhdekriisi iskee? Ystäväni on onnen kukkuloilla, ja vaikka asia ei käytännössä kuulu minulle olen vähän närkästynyt siitä, että hän lähestyi nykyistään vaikka tämä olikin varattu. En tuntenut kunnolla tätä edellistä tyttöystävää, mutta mielestäni hän ei olisi ansainnut sitä, mitä hänen eksänsä teki. Johtuukohan myös tuomitseva asenteeni myös siitä, että tämä ystäväni ei ole niin hyvä kuin jotkut kaverini ovat, koska heidän kohdallaan yritän ymmärtää heidän tekojaan, mutta tämän kohdalla tuomitsen täysin? Olenko huono ystävä? Meillä on hauskaa kun olemme kahdestaan, mutta tässä asiassa en pysty olemaan hänen puolellaan.

Huono(ko)Ystävätär, 20

VASTAUS: Ihan ensin tekee mieli sanoa, että olet varmaankin aivan hyvä ystävätär. Eikö hyvät ystävät tunneta juuri siitä, että he pyrkivät avoimesti puhumaan vaikeistakin asioista ja pystyvät antamaan ystäville rakentavaa palautetta? Kuulen kirjeestäsi, että yrität olla asiallinen ja rakentava. Et ole haukkunut ystävääsi lyttyyn, vaikka sinun on mahdotonta hyväksyä hänen toimintaansa. Eikä tarvitsekaan hyväksyä. Ystävillä voi olla erilainen arvomaailma ja erilainen moraali. Pidän sinun käsitystäsi oikeasta ja väärästä aivan hienona. Ei se minustakaan ole mitenkään oikealta tuntuvaa, että tarkoituksella koettaa ”kaapata” toisen kumppania uuteen suhteeseen.

Sitten asian toinen puoli on se, että he kaksi ovat vastuussa toisilleen ja läheisilleen omista ratkaisuistaan. Sinä olet yrittänyt vieressä kertoa, miltä asia sinusta tuntuu ja näyttää. Ei tämä nyt tietysti ole ainoa pari, jotka ensin ihastuvat ja heittäytyvät tunteen mukaan ja siinä parisuhteet särkyvät. Olet nähnyt vierestä tapahtumaketjun, joka on aika tavallinen ja silti joka kerta ainutlaatuinen ja koskettava. Ihmisten oikeat tunteet ovat isoissa myllerryksissä. Kuitenkin näiden kahden uusi suhde on kahden ihmisen päätös ja sinä et voi olla vastuussa heidän päätöksestään. He kantavat nyt vastuuta päätöksistään. Sekin on tietysti raskasta seurata, jos näyttää siltä, että he eivät pysty yhtään ajattelemaan ihmisiä heidän ympärillään. Osaat miettiä juuri oikeita kysymyksiä. Tällainen suhteen aloitus, jossa toinen loikkaa suoraan toisesta suhteesta seuraavaan on usein altis jännitteille. Saattaa olla, että heidän olisi hyvä joskus keskustella siitä, mitä tässä tapahtui ja mitä se kaikki tarkoittaa heidän parisuhteessaan. Mutta nämä ovat heidän kysymyksiään, joihin he pääset käsiksi tai sitten ei. Vierestä ei usein kannata tai voi toisen parisuhdetta mihinkään suuntaan ystävänä johdattaa.

Sinulla on hyvä kyky ajatella miltä asiat tuntuvat toisten ihmisten kannalta. Juuri tämä kyky todennäköisesti estäisi sinua itseäsi toimimasta samalla tavalla. Siksi myös varmasti tuntuu pahalta, kun ajattelet tätä miehen entistä kumppania. Hän tuli jätetyksi toisen takia. Kuulostaa, että olet toiminut asiassa monella tavalla viisaasti. Oma mieli on tietysti täynnä näitä kysymyksiä. Hyvä, kun purat ja pohdit niitä. Uskon, että pääset eteenpäin. Ystäväsi toivottavasti osaa arvostaa sitä, että uskallat ja haluat kertoa mielipiteesi. Niin oikeat ystävät tekevät.

Terveisin
perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Onko mahdollista palata yhteen/olla ystävä?
Erosimme mieheni kanssa reilu viikko sitten lähinnä häneen toiveestaan. Ero oli molemmille kova paikka ja itkimme yhdessä. Suhdeessa oli rakkautta. Minulla on hiukan huono itsetunto meneisyyteni vuoksi, luulen että tämän takia olin suhdeessa seksuaalisesti vähemmän aktiivinen ja intohimo puuttui, vaikka halusin miestäni. Muita syitä eroon olivat erilaiset elämäntilanteet, hän asuu yksin ja käy töissä. Minä kotona ja olen työkokeilussa. Ikäero 4 vuotta. Periaatteessa tämä ei haitannut miestäni. Hän oli pahoittanut mielensä pienistä asioista, jotka on korjattavissa. Myös petipuuhat oppisin kyllä ajan kanssa. Yhteisiä harrastuksia meillä oli lenkkeily. Kumpikaan ei juuri käydä päihteitä ja meillä on samat arvot elämässä. Miehellä on ollut muita suhdeita ennen minua (pisin 5 vuotta), minulle tämä oli ensimmäinen suhde. Se kesti 3kk ja meillä oli vaan hyviä hetkiä. Ei mitään muuta ongelmaa kun mainitsin. Mies on tosin tullut pahasti petyksi aiemmassa suhdeessa, joten hänen on voi olla vaikea luottaa naisiin.

VASTAUS: On ikävä kuulla erostanne. Saan kysymyksiäsi lukiessani sellaisen vaikutelman, että siihen liittyy nyt paljon surua ja kaipausta. Erostanne on vielä lyhyt aika. Kerrot myös, että tämä on ollut ensimmäinen suhde ja se kesti kolme kuukautta. Kerrot myös, että menneisyydessäsi on asioita, jotka vaikuttavat itsetuntoosi ja seksuaalisuuteesi. Tästä tulee sellainen olo, että osaat miettiä tilannetta eri näkökulmista. Tuoreen surun keskellä tunteet myllertävät varmasti moneen suuntaan.

Sanot, että suhteenne kaatui pieniin asioihin, joiden uskoisit olevan vielä korjattavissa. Niiden lisäksi nuo hellyyteen, läheisyyteen ja seksuaalisuuteen liittyvät tarpeet eivät aina kohdanneet. Kysyt suoraan voitteko aloittaa alusta tai olla ystäviä. En osaa näihin kysymyksiin suoraan vastata, mutta uskon että löydät aikanaan vastauksia.

Kerron joitakin ajatuksia, joita näihin kysymyksiin yleensä liittyy. Jatkaminen ja uudelleen yrittäminen on tietysti joskus mahdollista. Joillekin pareille käy eron jälkeen niin, että toinen tai molemmat huomaavat kaipaavansa toista ja tajuavat, että ongelmat joita erolla yritettiin ratkaista, eivät ratkenneetkaan. Osa yhteen palaavista pareista onnistuu, osa ei. Osa palaa hetkeksi yhteen ja huomaa, että jatkaminen ei sittenkään näytä mahdolliselta. Ongelmat alkavat usein hiertää uudelleen, jos ei yhdessä pysähdytä miettimään, mitkä kaikki asiat suhteessa kannattaisi tehdä ja ajatella jatkossa toisin.

Olette sopineet erotilanteessa, että voitte pitää yhteyttä. Ymmärsin kuitenkin niin, että mies on nyt halunnut katkaista someyhteydet ja muunkin yhteydenpidon kuukaudeksi. Jostakin hänen tarpeestaan se kertoo. Hän haluaa ainakin nyt ottaa etäisyyttä. Etäisyyden ottaminen voi olla joskus viisasta, vaikka se sinulle vaikeaa nyt onkin, kun tunnut kaipaavan häntä. Jos lopullinen ero tapahtuu se yleensä tarkoittaa eroa, myös tässä mielessä. Kunnon eroa ei oikein voi tapahtua, jos tapaillaan tai viestitellään säännöllisesti ja pidetään yllä jatkuvaa yhteyttä. Toisaalta kun nyt olette päättäneet erosta, voi ehkä ajatella niinkin, että ero selvittää ajatuksia vain jos oikeasti voi olla jonkin aikaa erossa.

Oletko kertonut miehelle sen, että ero oli sinun mielestäsi nyt ehkä ennenaikainen päätös ja haluaisit miettiä vielä jatkamisen mahdollisuuksia? Sen voit hänelle kertoa, jos tunnet sillä tavalla. Suoraan kysyminen ehkä kannattaa, jos kyse on siitä, että et ole aivan selvillä siitä mitä mies nyt ajattelee.

Toivon sinulle kaikkea hyvää näihin päiviin, kun käyt läpi tämän eron tuomaa surua. Eroa saa ja kannattaa surra, miettiä ja pohtia. Tämä elämänvaihe voi olla hyvä hetki ajatella myös näitä menneisyydessä tapahtuneita asioita, joista et tässä enempää kerro. Näitä muistoja ja tapahtumia kannattaa ehkä selvittää lisää, kun arvelet niiden vaikuttavan elämääsi? Toivon, että kohta alat näkemään mitä mahdollisia polkuja nyt avautuu.

Hyvää alkusyksyä.

perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Olen eronnut vuosia sitten ja elän 2 teini-ikäisen lapseni kanssa vuoroviikoin. Noin 3 vuotta sitten tapasin illlanvietossa miehen, jonka kanssa aloin seurustelemaan. Mies ei ole juuri koskaan seurustellut, ei ole ollut naimisissa, eikä ole omia lapsia. Hän on ollut työttömänä alusta asti. Emme asu yhdessä, vaan olemme yhdessä niillä viikoilla, kun lapset eivät ole luonani. Hän on luonteeltaan aivan täydellinen minulle. Rauhallinen, huumorintajuinen, ymmärtäväinen ja monta muuta hyvää asiaa. Mutta ongelmaksi on muodostunut raha-asiat.

Voiko parisuhteessa vaan odottaa, että toinen osapuoli kustantaa toisen elämistä yksipuolisesti. Onko kyse rakkaudesta vai muusta? Mitä jos toisen mielestä suhde loppuu, jos ei voi muuttaa yhteen ja saada lisää taloudellista hyötyä siten? Onko suhde terveellä pohjalla? Olisiko järkevää kaikesta rakkaudestakin huolimatta lopettaa suhde?

Kiperässä tilanteessa oleva 46v. äiti

VASTAUS: Kirjeesi lopun kysymykset ovat kaikki oikeutettuja ja aiheellisia. Jos sinun arvomaailmaasi kuulu se, että ainakin etsitään ahkerasti töitä ja yritetään kaikin voimin kantaa oma osa yhteisestä taloudesta, olette varmastikin törmäyskurssilla. Kuulostaisi erilaiselta, jos sanoisit, että mies etsii koko ajan raivokkaasti työtä ja osallistuu yhteisiin menoihin, kun saa rahaa tililleen. Nyt näin ei näytä olevan.

Raha- asiat ovat monessa parisuhteessa kiistan aiheena. Raha on kummallista. Toisaalta se on hyvin yksinkertaista ”tavaraa”. On aika helppoa tarkistaa kummankin tiliotteelta miten asiat ovat ja miten rahaa käytetään. Luottamuksellisessa ja avoimessa parisuhteessa raha-asioista voidaan puhua ja sopia yhdessä.

Olet jo yrittänyt ottaa asiaa puheeksi ja pienen hetken jotakin korjausta on tapahtunut. Sitten asia on taas luisunut entiseen hankalaan malliin. Aika huolestuttavalta kuulostaa tuo, että yhteinen asuminen tässä tilanteessa on sinulle asetettu rakkauden ja suhteen jatkumisen ehdoksi. Siihen toivottavasti nyt pysähdyt ja voisitteko miettiä yhdessä tai erikseen, miten tuollaisessa tilanteessa pitäisi toimia. Hyvä, kun olet havahtunut toisen tapaan uhata erolla tässä asiassa. Ei kuulosta reilulta sinun kannaltasi.

Osituksessa saamasi rahat ovat tietysti sinun, mutta myös lastesi toimeentulo ja taloudellinen tulevaisuus ja huolenpito on vielä jonkin aikaa äidin tehtävä. Heidän kannaltaankin kannattaa asiaa miettiä, kuten ehkä olet jo tehnytkin. Nimimerkissä olet nimenomaan äiti. Kiristämisen ja vallankäytön ei pidä antaa jatkua. Aikuinen mies voi pitää omalta osaltaan yllä tasavertaista parisuhdetta, vaikka olisi köyhä. Tuohan on ystävällistä ja parisuhteessa mukavaa, jos voi joskus toiselle tarjota elämyksiä ja kokemuksia ja yhteisiä hetkiä, mutta postistasi saa sellaisen kuvan, että joudut jo pohtimaan onko kyseessä sinun hyväksikäyttö. Se kertoo tilanteesta aika paljon. Onko silloin jo ohitettu se, mihin voit suostua hyvillä mielin?

Lisäksi teini-ikäisten kanssa olisi hyvä keskustella miehen mahdollisesta muutosta, varsinkin jos se alkaa sinusta tuntua kuitenkin toimivalta idealta. Miten mies suhtautuu lapsiisi ja miten lapset häneen? Muutto aloittaisi uuden uusperhevaiheen kaikkien elämässä. Sellainen vaihe vaatii aikaa, sitoutumista, keskusteluja ja paljon hyvää tahtoa.

Hyvää alkusyksyä

perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Olen tosi järkyttynyt, onneton ja surullinen. Minua on petetty ja ystävyyttäni on käytetty röyhkeästi hyväksi. Tarinamme on seuraavanlainen: Olemme n. 60 pari, naimisissa olemme olleet 29 vuotta. Meillä on molemmilla 1 lapsi aikaisemmista nuoruuden avioliitoista ja 1 yhteinen. Lapset ovat tietysti jo aikuisia ja poissa kotoa. Mieheni on yrittäjä (nyt osittain eläkkeellä jo) ja minä olen toimistotyöntekijä, vielä työelämässä n. 2 vuotta. Miehen yritystoiminassa (rakennusala) koimme viime vuonna paljon laman aiheuttamia hankaluuksia ja rahallisia menetyksiä. Möimme kaiken mahdollisen pois, jotta vältimme konkurssin. Edellinen vuosi oli tosi rankka, mutta saimme raha-asiat jonkinlaiseen tilaan. Viime syksynä mieheni tutustui remonttihommissa työnantajaansa, rakastui päätäpahkaan tähän daamiin ja pikkuhiljaa päätyi sänkyyn. Nainen sopisi ikänsä puolesta meidän tyttäreksi. Remontti tuli tehtyä ja laajeni naisen vakituisen miesystävän vapaa-ajanasuntoon keväällä. Sama peli jatkui. Talven aikana mieheni "rakastaja" hivuttautui pikkuhiljaa ystäväkseni, kutsui kylään ja vieraili useaan otteeseen meillä ja teimme jopa pieniä matkoja porukalla.

Naisen asuinkummpani tuli myös samalla tavalla petetyksi kuin minä. Jotain epäilinkin aika-ajoin, mutta silmäni olivat sokeat, en millään voinut uskoa, että heillä oli suhde. Kaikki paljastui viime lauantaina tekstiviestien kautta. Luin niitä salaa. Mieheni on tunnustanut kaiken. Hän sanoo, että voin ottaa eron halutessani, mutta ei ole itse sitä hakemassa. Suhteen hän lupaa lopettaa, mikäli vain pystyy. Rakkaus ei kuulemma kuole helpolla. Minuakin hän sanoo kuitenkin rakastavansa. On tosi raskasta elää tämän asian kanssa, yksi tyttäristämme tietää ja pyysi, että älkää erotko. Minua hävettää, nolottaa ja ahdistaa kaikki. Koen nöyryytystä ja tietysti myös tuskaa ja vihaa sitä naista kohtaan. Miten jatkaisin ja jaksaisin elää ?

Petetty aviovaimo

VASTAUS: Oletpa joutunut todella kokemaan raskaita asioita. Lämmin myötätuntoni sen suhteen. Kuvaamasi tunteet ovat hyvin ymmärrettäviä, vaikka tosiasiassahan sinä et ole tehnyt mitään hävettävää tai noloa. Tällaisia tunteita ihmisen mieli kuitenkin näyttää tällaisessa tilanteessa tuottavan. Koita kuitenkin uskoa, että sinulla ei ole mitään syytä olla häpeissäsi.

Kysyit, miten jatkaisit ja jaksaisit elää. Jos tarkoitat, miten jatkaisit miehesi kanssa, on sinun kuunneltava itseäsi hyvin tarkasti. Jotkut meistä ovat sellaisia, että pääsevät uskottomuudesta yli ja voivat jatkaa suhdetta senkin jälkeen. Toiset taas kokevat sen niin loukkaavana ja haavoittavana, että yhteinen elämä käy mahdottomaksi. Millainen ihminen siis sinä olet? Voitko kuvitella onnellista elämää tämän jälkeen? Asiaa kannattaa harkita kaikessa rauhassa. Ei ole mitään syytä tehdä hätiköityjä päätöksiä. Tee kuitenkin ihan oma ratkaisusi. Tyttären toive on ymmärrettävä, mutta nyt sinun on toimittava niin kuin itse koet itsellesi parhaaksi. Suuri kysymys on varmaan se, kykeneekö miehesi todella lopettamaan ulkopuolisen suhteen. Entä jos hän ei pysty? Voitko siinäkin tapauksessa jatkaa liittoanne?

Mutta miten jaksaisit elää? Se on mahdollista niin, että tekee ensin surutyön siitä mitä on menettänyt. Vaikka ette eroaisikaan, olet varmasti menettänyt ainakin tunteen onnellisesta ja tasapainoisesta parisuhteesta. Ainakin joksikin aikaa. Sinun olisi vain jaksettava uskoa, että suru, tuska ja ahdistus menevät aikanaan ohi. Ihminen on rakennettu niin, että toivumme menetyksistä. Tässä vaiheessa usein ystävät ovat korvaamattoman arvokkaita. Olisi tosi tärkeää, että sinulla olisi joku läheinen ihminen jonka kanssa voisit jakaa tuntojasi.

Toinen olennainen asia tulevaisuuden kannalta on se, että alat löytää ihan omasta elämästäsi niitä asioita, jotka tekevät siitä elämisen arvoista. Pitkässä liitossa käy helposti niin, että elämä pyörii liikaakin parisuhteen ympärillä, ja monet omat asiat jäävät syrjään. Nyt on aika koittaa palauttaa mieleen niitä juttuja, jotka tekevät elämäsi mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Mikä on sellainen tärkeä asia, jolle haluat elämässäsi omistautua? Mikä tuo sinulle iloa? Onko sinulla joitain omia harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita, joita olet viime vuosina laiminlyönyt? Ketkä ovat tällä hetkellä elämäsi tärkeät ihmiset? Jos saat tällaisista asioista kiinni, tulee elämäsi olemaan jatkossa mielekästä, kävipä liitollenne miten tahansa.

Ystävällisin terveisin
Perheneuvoja Tero