Suhdeklinikka

KYSYMYS: Avopuolisoni entinen vaimo on täysiverinen narsisti, ja tekee kaiken kiusan minkä ikinä keksii. Lasten huoltajuudesta ja asuinpaikast tapeltiin kahteen kertaan oikeudessa, mutta oikeus uskoi äitiä ja määräsi lapset asumaan äidilleen kolme vuotta sitten.

On todella kamalaa asua ihmisen kanssa jota täytyy koko aika jännittää.

Epätoivoinen

VASTAUS: Avopuolisosi poika on äidillä asuttuaan muuttanut teidän luoksenne noin vuosi sitten. Kerrot pojan olevan rakas, mutta raskas. Olet väsynyt tilanteeseen, joka aiheuttaa riitoja myös sinun ja miehesi välille.

Et kerro viestissäsi minkä ikäisestä lapsesta/nuoresta on kyse. Kertomasi perusteella lapsi on kokenut vanhempiensa eron, sen tuomat muutokset ihmissuhteissa ja vielä eron jälkeiset huoltajuusriidat vanhempiensa välillä. Sen lisäksi hän on joutunut muuttamaan uuteen kaupunkiin sekä vaihtamaan kouluja ja vielä lopuksi vaihtamaan vielä kerran kaupunkia ja sopeutumaan uuteen kotiin. Jollain tapaa hän on joutunut elämään eräänlaista poikkeusolosuhdetta jo useamman vuoden elämästään. On siinä muutoksen vuosia ja sopeutumista nuorelle ihmiselle.

Kun lapsi/nuori joutuu kohtaamaan perän jälkeen tilanteita, jotka ovat kuormittavia ja joita hänen ei ole mahdollista tunnetasolla käsitellä, hän alkaa oireilla. Tyypillisiä tapoja oireilla on eri asteinen levottomuus, keskittymättömyys tai käytöshäiriöt. Myös valehteleminen on hyvin tyypillinen oire lapselle, joka ei voi hyvin. Valehtelu ei useinkaan ole, erityisesti kun kyse on lapsesta, mikään peritty persoonallisuuspiirre tai edes opittua käyttäytymistä. Se on keinottoman ja ahdistuneen lapsen/nuoren reagointia. On hyvä, että lapsi on pääsemässä psykiatriseen arvioon. Jo se, että hänet on lähetetty sinne, kertoo, että lapsen voinnista ollaan hyvin huolestuneita.

Sanot, että olette lapsen isän kanssa eri kasvatuslinjoilla. Hän kannattaa pehmeämpää, keskustelevampaa linjaa ja sinä tiukempaa kasvatusotetta. Minulle tulee mieleeni, että te olette molemmat oikeassa, sillä kumpaakin tarvitaan. Lapsi, joka on pulassa omien tunteidensa kanssa ja joka oireilee kaikkea kokemaansa, tarvitsee paljon hellyyttä, huolenpitoa ja ymmärrystä. Hän on jäänyt tunnetasolla liian yksin kokemiensa asioiden kanssa. Siksi hän tarvitsee aikuisen läsnäoloa ja välittämistä. Hän tarvitsee myös johdonmukaisuutta, aikuisen tuomia rajoja ja sen turvallisen tunteen, että aikuinen pärjää hänelle. Rangaistukset eivät ole hyvä tapa auttaa pahaa oloaan oireilevaa lasta.

On erityinen haaste meille aikuisille jaksaa omassa väsymyksessämme nähdä lapsen/nuoren hankalan ja ikävän käyttäytymisen taakse ja pitää mielessämme, että siellä kaiken raskaan käytöksen alla on pieni poika tai tyttö, joka on tosi pulassa itsensä kanssa. Siksi kuulosti hyvältä, kun kutsuit häntä myös rakkaaksi. Lapset ja nuoret elävät valtavaa kehittymisen aikaa. Siksi heissä kannattaa säilyttää näköala kaikkeen hyvään.

Toivotan Sinulle paljon voimia ja jaksamista!

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen 23-vuotias opiskelijanainen, joka pohtii tällaista tilannetta: Tapailen tai pikemminkin keskustelen silloi tällöin samanikäisen miehen kanssa, ja meillä molemmilla tuntuu olevan ihastuksen tunteita toisiamme kohtaan. Emme ole tehneet yhdessä mitään romanttista vielä, vaan kyseessä on pikemminkin sellainen tutustumisvaihe. Meillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita, ajatusmaailmamme on samankaltainen ja keskustelemme mielellämme toistemme kanssa. Vakavistakin asioista kuten henkilökohtaisista aiheista keskusteleminenkin on onnistunut hyvin. Minä tein aloitteen keskustelulle tuossa kevään loppupuolella ja tapasimme ensimmäistä kertaa yhteisen harrastustuokion parissa. Muistan selkeästi vieläki sen, kuinka hermostunut olin lähettäessäni hänelle viestiä ja asiat johti siihen, että hän alkoi aloitella keskusteluja useammin kuin minä, mikä tuntui minusta hyvältä. Hän asuu ja opiskelee eri kaupungissa kuin minä, muttei kuitenkaan kauhean kaukana, noin puolentunnin junamatkan päässä.

VASTAUS: Olet aloittamassa uutta seurustelusuhdetta ja pohdit siihen liittyen omia vaihtelevia tunteitasi ja erityisesti ihastumisesi riittävyyttä. Sinulla on takanasi pitkä seurustelusuhde, jossa tulit petetyksi.

Minusta kaikki, mitä kerrot nykyisestä ihastuksestasi kuulostaa hyvältä ja luotettavalta. Teit aloitteen tutustuaksesi häneen ja hän vastasi kiinnostukseesi. Olette keskustelleet paljon syvällisistäkin asioista ja molemmilla on ihastuksen tunteita. Siinä on hyvä alku. Enempää kukaan ei voi tässä vaiheessa tietääkään. Vasta elämällä eteenpäin, jatkamalla tutustumista ja viettämällä aikaa yhdessä selviää, mitä suhteestanne kehittyy.

Olet kertonut ihastuksellesi paljon menneisyydestäsi, mutta et kaikkea. Mitä tuosta säädöstä kertominen merkitsisi? Auttaisiko se ihastusta ymmärtämään sinua paremmin? Ei ole tarpeen eikä mahdollistakaan selittää jokaista askeltaan toiselle ihmiselle. Voit kertoa lisää, jos se alkaa tuntua merkitykselliseltä. Säätö vaikuttaa välivaiheelta toipuessasi pettämiseen päättyneestä suhteesta. Et ole tehnyt väärin lopettaessasi tuon alkavan suhteen. Se oli sinulta vastuullinen päätös, koska huomasit kiinnostuvasi enemmän toisesta henkilöstä, ihastuksestasi.

Mietit sitä, että ihastuksen tunteesi vaihtelevat. Välillä pelottaa ja jokin askarruttaa. Se vaikuttaa normaalilta. Ette vielä varsinaisesti seurustele, joten tilanne voi edetä moneen suuntaan: molemmat ihastuvat tosissaan ja virallinen seurustelu alkaa tai sitten tunteet tasoittuvat jomman kumman tai molempien puolelta ystävyydeksi. Jos niin kävisi, sekin olisi arvokasta. Mielestäni tässä vaiheessa ei ole mitään pelättävää. Anna itsellesi mahdollisuus ihastua pidäkkeettä, jos siltä tuntuu. Vain heittäytymällä voi tietää, onko tunne riittävä kantamaan eteenpäin. Ymmärrän, että edellisessä suhteessa koettu pettäminen tekee sinut varovaiseksi. Pelkäät haavoittuvasi uudelleen. Jos kuitenkin haluat katsoa, mihin tämä orastava suhde voi johtaa, sinun ja teidän molempien tarvitsee jossakin vaiheessa uskaltaa puhua asioista oikeilla nimillä: Mitä tunnen sinua kohtaan? Miten etenemme? Aletaanko seurustella? Seurustelun aloittaminen ei myöskään merkitse sitä, etteikö seurustelua voi lopettaa myöhemmin, jos ei tunnukaan oikealta. Sellaisia asioita kun ei voi ennustaa etukäteen. Elämä ei anna takuita, mutta kantaa kyllä silloinkin, jos reitti ei kuljekaan suorinta ja mutkattominta tietä.

Älä suotta mieti sitä, mitä muut ajattelevat valinnoistasi. Teit niin tai näin, aina voi tulla sanomisia entisiltä säädöiltä, kavereilta, sukulaisilta tai keneltä tahansa. Et koskaan voi elää elämääsi niin, että valintasi miellyttäisivät kaikkia. Joku voi luulla sinusta sitä tai kuvitella tätä. Vain sinä itse tiedät, millä perusteilla olet tehnyt päätöksiä elämässäsi. Se on riittävää. Pohdintasi ovat vastuullisen ihmisen mietteitä. Haluat elää niin, että et tahallasi loukkasi tai satuttaisi ketään. Kunnioitan tätä pyrkimystäsi. Samalla on tärkeätä, että kuuntelet itseäsi ja pidät huolta omasta hyvinvoinnistasi. Luulen, että tähän orastavaan suhteeseesi liittyvät kysymykset ratkeavat kulkemalla askel kerrallaan. Yksi askel johtaa toiseen ja vähitellen kokonaiskuva selkenee. Elä rohkeasti! Sinulle käy hyvin.

Terveisin
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen monesti kirjoittanut tänne samasta asiasta eli siitä, että minun on vaikea päästä yli ensimmäisestä suhteestani, joka päättyi siihen, että eksäni petti minua suutelemalla luokallaan olevaa tyttöä (josta oli tullut hänen "hyvä" ystävänsä uudessa koulussa) ja meni tälle yöksi. Olin epäillyt asiaa eksäni käytöksen takia, mutta en uskaltanut ottaa asiaa puheeksi, koska pelkäsin eksäni loukkaantuvan. Eniten minua inhottaa se, että monien todisteiden perusteella tämä tyttö oli hyvin ihastunut eksääni ja jos minä en ollut paikalla, hän lähenteli ja kaikkea. Eksäni puolustautui sanomalla, että hän oli kaikkia kohtaan sellainen. Tyttö oli minua kohtaan kylmä ja kuin minua ei olisi ollutkaan, mikä ystävieni mukaan johtui siitä, että olin hänen ihastuksensa tyttöystävä. Eksäni jättäessä minut eron syiksi hän sanoi masennukseni ja tunteiden kuolemisen.

Yritin seurustella toisen miehen kanssa yli kymmenen kuukauden päästä erosta (halusin olla yksin ja moni muukin oli minua yrittänyt, mutten tahtonut laastarisuhdetta), mutta huomasin ahdistuneeni enemmän ja pistin poikki parin viikon jälkeen. Käytännössä päädyimme yhteen, koska mies oli ihastuneempi minuun kuin minä häneen ja yksi yhteinen ystävämme vähän niin kuin järjesti sen, esimerkiksi vähän vääristelemällä minun käytöstäni että käyttäydyin kuin ihastunut. Luulin olevani, mutta sitten huomasin, etten ollut tosissani. Ero miehestä onnistui ilman riitaa ja hän vaikutti ymmärtävän, vaikka valitettavasti särjin hänen sydämensä. Oloni helpottui, kun ero tapahtui, vaikkei kyyneleiltä säästytty ja olen pahoillani hänen puolestaan, mutta olen varma, että jossain tuolla on joku, joka tulee rakastamaan häntä, vaikka valitettavasti se ei tule olemaan minä.

Jotenkin se miten edellisen suhteeni päättyi kummittelee yhä ja jostain syystä syytän siitä itseäni... Minulle on jopa sanottu, että: "Harmi, kun et pystynyt pitämään miestäsi." En ole ollut tekemisissä sen ihmisen kanssa, joka sanoi minulle noin. Myös se, että meillä on yhteinen kaveripiiri eksän kanssa aiheuttaa minussa ahdistusta eikä minua huvittaisi olla eksäni kanssa missään tekemisissä enää ikinä (meillä on yhteinen kummipoika). Varsinkin en tahdo tavata tätä eksäni nykyistä tyttöystävää, koska tiedän nyt, mitä sinä kohtalokkaana yönä tapahtui ja kaiken lisäksi kuulin siitä eksäni entiseltä parhaalta ystävältä enkä eksäni suusta erotessamme. En tiedä, kumpi teki sen suudelman kanssa aloitteen, mutta epäilemme tätä naista... Eksä kaiken lisäksi asui asunnollani vaikka olimme eronneet ja hän seurusteli tämän naisen kanssa jo (jätti myös kivan sotkun "kiitokseksi") Minulla on muuten asiat kunnossa elämässä kuten koulu sujuu ja on luokkakavereita, mutta menneisyys vain kummittelee ja välillä iltaisin vajoan niin suureen itseinhon ja häpeän valtaan, että satutan itseäni. Minulla on lääkitys ja käyn ammattilaisen juttusilla. Pelkään vähän sitä, etten pääse eteenpäin ja joskus luovutan. Mitä minun pitäisi tehdä??

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot vanhan suhteen päättymisen kummittelevan yhä mielessäsi. Tapahtunut saa sinut syyttämään miesystäväsi uskottomuudesta itseäsi ja pahimmillaan vajoat suureen itseinhon ja häpeän valtaan. Pelkäät että et pääse eteenpäin ja luovutat. Kysyt mitä sinun pitäisi tehdä.

Kirjoituksestasi käy ilmi, että käyt ”ammattilaisen juttusilla” ja että olet kysynyt neuvoa täältä Suhdeklinikaltakin jo monta kertaa. Mietin kuka on tämä ammattilainen eli oletko kelan tukemassa psykoterapiassa, psykiatrian klinikalla vai asiakkaana jossain muualla. Kerrot eksäsi sanoneen suhteen loppumisen syyksi masennuksesi. Mietin miten voit tällä hetkellä. On hienoa, että olet hakenut apua tilanteeseesi! Kuten olet huomannut, Suhdeklinikan vastaukset ovat ensiaputyyppisiä, ne eivät ole riittävä apu tilanteessasi.

En tiedä mitä sinulle on aiemmin vastattu, mutta luotan kollegoideni antaneen sinulle hyviä näkökulmia asiaan. Otan tässä esiin minua eniten mietityttäviä asioita. Kerrot, että et uskaltanut ottaa puheeksi eksän suutelua ja yön viettämistä toisen naisen kanssa, koska pelkäsit että hän loukkaantuu. Miksi pelkäsit toisen loukkaantumista niin paljon? Sinua oli kohdeltu huonosti, mutta mietit paljon hänen tunteitaan. Tämä todennäköisesti liittyy kertomaasi itsesi syyllistämiseen tilanteesta. Tätä tarkastelemalla ammattiauttajasi kanssa varmasti pääsette jonkin tärkeän ja ehkä kipeän asiaan äärelle sinun historiassasi. Mainitsemasi häpeä ja itseinho ovat syviä ja voimakkaita tunteita. Hienoa, että tunnistat ne! Toivottavasti olet myös niistä puhunut terapeutillesi. Syvien tunteiden käsitteleminen vie aikaa. Tunnetyöskentelyn kautta löytyy varmasti myös ymmärrystä siihen, miksi petetyksi ja jätetyksi tuleminen juuri tuosta suhteesta on sinulle niin voimakas ja ylitsepääsemätön asia.

Eniten minua jäi mietityttämään kirjoituksessasi luovuttaminen. Mitä se tarkoittaa? Onko sinulla ollut itsetuhoisia ajatuksia, suunnitelmia tai jopa tekoja? Näistä kaikista on hyvin tärkeää keskustella turvallisessa terapiasuhteessa, joka on säännöllistä ja usein toistuvaa. Kelan psykoterapian avulla moni ihminen on saanut toivoa elämäänsä. Se on iso ajallinen satsaus ja myös maksaa, mutta se on pieni hinta hyvästä tulevaisuudesta!

Kaikkea hyvää ja parempaa vointia sinulle toivoen,

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Kun tapasin mieheni hän oli ollut eronneena vajaan vuoden. Hänen silloinen vaimonsa löysi uuden ihastuksen (naimisissa olevan miehen) ja seurauksena oli, että tämä ex vaimo jätti miehensä, kaksi lastaan isälleen ja lähti uuden miehen kelkkaan. Heillä on vielä yksi aikuinen, jo silloin kotoa pois muuttanut lapsi sekä neljäs lapsi, joka kuoli vauvana. Ex vaimon sekä uuden miesystävän suhde voimistui ja myös uusi mies erosi silloisesta vaimostaan.

Ikää meillä on vähän alle 60, joten ihan nuorukaisista ei ole kyse.

Petetty aviovaimo

VASTAUS: Mietit sitä, teetkö oikein, kun puutut miehesi tapailuun eksänsä kanssa. Tottahan toki. Jos asia kerran vaivaa sinua, on siitä hyvä puhua. Kyllä miehesi on tärkeä tietää, että asia satuttaa sinua. Hän voi sitten tehdä omat päätöksensä oikeiden tosiasioiden pohjalta.

Kuulostaa tosiaan hieman kaukaa haetulta, että aikuisten lasten asioista olisi tarvetta keskustella joka sunnuntai monta tuntia. Mietit sitä, pitäisikö puuttua, vai katsoa vierestä ja odottaa, että kohtaus menee ohi. Uskon, että avoin keskustelu on paras vaihtoehto. Kerro hänelle, miltä tapaileminen sinusta tuntuu. Minusta kuulostaa myös ihan reilulta, että olet kertonut pelkääväsi heidän tapailunsa johtavan teidän eroonne. Ei kai sekään olisi kovin hyvä, jos hän kuvittelisi asian olevan sinulle aivan ok, ja sitten olisikin kamalan yllättynyt, kun jonain päivänä ottaisit eron. Kohtaus voi toki mennä ohi ihan itsestäänkin, mutta voithan koittaa saada hänet miettimään sitä, mitä hän voi menettää ja toisaalta sitä, onko tämä eksä sen arvoinen.

Vastaus viimeiseen kysymykseen, pitäisikö luopua miehestä suosiolla, riippuu täysin siitä, miten sinä tämän tilanteen koet. Jos koet, että vielä rakastat miestäsi, ja haluat elää hänen kanssaan, kannattaa taistella. Sitten ei ainakaan tarvitse myöhemmin jossitella, että olisiko pitänyt.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Olen 23-vuotias yksin asuva opiskelija ja ollut sinkkuna yli kahdeksan kuukautta tultuani jätetyksi. Eroon liittyi todisteiden perusteella kolmas osapuoli, mikä on vaikeuttanut eroprosessia entisestään, mutta olen pikku hiljaa keskittynyt omaan elämääni vaikka välillä ajaudun harmittelemaan eroa. Näillä näkymin ei ole uutta miestä tiedossa, mikä sinänsä surettaa, vaikka muutama on ollut minusta kiinnostunut. Kuitenkin minua mietityttää eksäni käytös.

Hän alkoi harkita eroa kunnolla tai täysillä vasta, kun otin sen puheeksi. Eli siis minä olin huomannut hänen käyttäytyvän oudosti ja sen vuoksi otin eron esille tai sen että haluaako hän erota. Viikon päästä hän jätti minut ollessaan toisessa kaupungissa ja odotin hänen muuttoaan pois asunnostamme (siitä, kumpi jää asuntoon, ei tullut riitaa, mutta eksä kyllä myönsi olevansa suurimman osan ajasta tämän uuden naisensa luona ja häneltä kesti muuttaa pois yli kaksi kuukautta, melkein kolme koska hän ei suostunut muuttamaan tämän uuden luokse). En ollut hänen ensimmäisensä, mutta ensimmäisen eksänsä kanssa eksäni erosi vasta, kun tämäkin otti eron puheeksi eli hän ei uskaltanut kummankaan eron kohdalla tehdä aloitetta. Käytännössä erotessaan tästä ensimmäisestä hän oli kuulemma jo katsonut minua ihastusmielessä, oikeastaan ennenkin eroa vaikka olimme juuri tutustuneet ystävinä. Minä pidin hänestä, mutten tahtonut sekaantua tai ystävystyä syvemmin, kun hän oli varattu, koska minusta on väärin yrittää iskeä varattuja vaikka kuinka ihastunut itsekin olin. Tämä eksäni nykyinen taas ei nähnyt minua esteenä, vaan hidasteena, mistä on todisteita paljonkin... Nimittäin hän ei halunnut minua mielellään mukaan mihinkään ja oli minua kohtaan kylmä, jopa kiehnäsi kerran eksässäni minun silmieni edessä, vaikka tiesi meidän seurustelevan. Eksä siis petti tämän tytön kanssa ennen kuin alkoi harkita eroamista minusta ja alkoi seurustella tämän kanssa lähes heti.

Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä ja käytän lääkitystä, pelkään yhä kulkemista ulkosalla, koska pelkään eksääni tai tähän uuteen törmäämistä (asuu lähettyvillä). Jotenkin elämästä nauttiminen on vaikeaa ja yritän parhaani koulussa. Luokkani on ihana, minulla on muutamia hyviä ystäviä, perhe kotikaupungissa mutta silti... Pitää kai palata psykologin puheille kun nyt ahdistaa suuresti. Mutta miksi jotkut miehet uskaltavat erota vasta kun toinen ottaa puheeksi tai jotain, jos ero ollut jotenkin mielessä? Miksi eksäni pystyy noin vain menemään uuteen suhteeseen, kun minä itse taas päätin eron jälkeen etten olisi kenenkään kanssa pitkään aikaan? Nyt sinänsä tuntuu että uusi suhde voi sopia minulle, jos se sopiva löytyy vain. Harrastuksessani on miehiä, joista kiinnostavat ovat valitettavasti varattuja tai ei minusta kiinnostuneita... Mistä minä voisin löytää itselleni mukavan ja ennen kaikkea luotettavan miehen kun en käy oikein baareissa? En välitä yhdenillan jutuista, koska seksi on minulle arka asia.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. On erittäin ymmärrettävää, että harmittelet eroa edelleen. Tapahtuihan se vastoin tahtoasi ja ikävällä tavalla.

Erotyöskentelyssä on paljolti kysymys tunteiden kohtaamisesta ja sietämisestä. Ole siis rauhassa surullinen, pettynyt, loukkaantunut, vihainen jne. Anna tunteiden tulla, itke kun itkettää ja yksin asuessasi voit myös raivota silloin kun siltä tuntuu. Eri tunteet voivat tulla aalloittain, mutta voit luottaa siihen, että ne viipyvät luonasi aikansa ja menevät sitten pois. Tunteiden läpieläminen auttaa sinua pääsemään paremmin erosta yli ja helpottaa seuraavan suhteen onnistumista.

Kerrot eksäsi noudattavan parisuhteissaan kuviota, jossa seuraava tyttöystävä on jo valmiina tai vähintäänkin katsottuna ennen kuin hän eroaa edellisestä. Tällaista kutsutaan sarjaseurusteluksi. Siinä voi olla kyse eräänlaisesta tunnenarkkaamisesta. Kun suhteen alkuhuuma ja siihen liittyvät energisoivat tunteet laimenevat, kaivataan lisää samanalaista jonkun uuden ihmisen kanssa. Tälle on sukua myös donjuanismi, jossa tärkeämpää kuin suhteen onnellisuus ja kesto, on aina uuden valloituksen tekeminen. Mistä sinun eksäsi tapauksessa on kyse, en tietenkään voi tietää. Voi olla, ettei asia koskaan lopullisesti selviä sinullekaan. Se, ettei ensin hoida edellistä suhdetta loppuun asiallisesti, vaan odottaa toisen huomaavan tilanteen ja ottavan asian puheeksi, on vastuuttomuutta. Sen vaivan parantaa usein aikuistuminen ja sen mukana tuleva vastuuntunto itsestä ja läheisistä.

Mietit, missä tutustua uusiin ihmisiin. Harrastukset ovat hyvä paikka siihenkin tarkoitukseen. Laajenna skaalaasi ja tutustu rohkeasti sellaisiinkin miehiin, joista et aiemmin ole ollut kiinnostunut. Lähde tuttujen harrastuspaikkojen lisäksi myös kokeilemaan välillä jotain ihan uutta.

Psykologin puheille meneminen on hyvä ajatus. Siellä voit varmasti opetella keinoja saada ahdistusta hallintaan ja pärjätä sen pelon kanssa, että törmäät eksääsi.

Kerrot, että seksi on sinulle arka asia. Jäin miettimään, mitä kaikkea se mahtaa tarkoittaa. Ehkä voit käsitellä myös tätä asiaa psykologin luona. Se on oikein viisasta, ettet harrasta yhden yön juttuja. Seksuaalisuus on herkkä asia ja sillä alueella olemme erityisen haavoittuvaisia.

Omaan elämään keskittyminen on parasta, mitä voit tässä tilanteessa tehdä, joten oikein hyvä, että teet niin. Iloitsen siitä, että sinulla on niin moni asia hyvällä mallilla elämässäsi. Halutessasi voisit kokeilla kiitollisuus-päiväkirjaa, johon joka ilta kirjoitetaan asia tai asiat, jotka ovat hyvin ja joista voi iloita ja kiittää. Keskittyminen hyviin asioihin vahvistaa hyvää.

Lämpimin ajatuksin
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Olin entisessä suhteessa 8vuotta. Suhteemme oli täydellinen. Viimeinen puoli vuotta oli riitaisaa ja olin itse henkisesti aivan loppu opiskelun ja työnteon takia. Yhtenä iltana olin lähdössä laivalle kavereideni kanssa, laivamatkalla riitelimme puhelimessa silloisen mieheni kanssa. Laivalla tuli juotu liikaa ja päädyin sänkyyn nykyisen mieheni kanssa. Erohan siitä tuli kun selvisi että olen pettänyt laivareissulla.

Eromme jälkeen olemme eksäni kanssa pysyneet hyvissä väleissä ja olemme hyviä kavereita, olemme olleet yhteisissä illanistujaisissa ym. Meillä on eksäni kanssa todella hauskaa ja mukavaa yhdessä. Olemme puhuneet paljon ja olen saanut anteeksi tekoni. Nyt minulla on pää aivan pyörällä omien tunteideni kanssa, mitä minun kuuluisi tehdä? erota nykyisestä miehestäni ja jatkaa elämääni yksin onnellisena vai palata joskus eksäni kanssa yhteen jolla on samallaiset arvot kanssani ja jonka kanssa ollaan jo kerran rakennetty yhteinen elämä?

Hukassa oleva 25v nainen

VASTAUS: Pohdit kahta miessuhdettasi ja omaa elämääsi niiden keskellä. Molemmissa suhteissa on ollut hyvää ja onnellista aikaa, mutta myös riitaisuutta ja tyytymättömyyttä.

Ensimmäisen suhteen loppuaikoina kerrot olleesi uupunut opiskelun ja työnteon takia. Sellainen vaikuttaa ilman muuta myös parisuhteeseen. Yrittäessäni saada mielessäni kokoon elämäsi palapeliä, mietin, oliko toinen suhde alkanut jo ensimmäisen aikana vai alkoiko se silloin laivamatkalla. Olisikohan ensimmäinen suhde jatkunut ilman pettämistä vai olisiko se kaatunut riitelyyn ym joka tapauksessa?

Uudessa suhteessa alkuvaihe etäsuhteessa oli ihanaa, mutta yhteen muuton ja arjen myötä alkoivat hankaluudet. Jos edellisessä suhteessasi osa ongelmaa oli ollut se, että työtä oli ollut liikaa, oli tilanne nyt päinvastainen, kun miesystäväsi istui kotona työttömänä. Nyt sinä olet takaisin kotiseudullasi ja mies vieraalla paikkakunnalla ilman työtä. Onko niin, että hänelle riittäisi pelaaminen, kontaktit omiin kavereihin netin kautta ja silloin tällöin leffailta sinun kanssasi? Kuulostaa siltä, että sinulle sellainen ei riitä. Kaipaat enemmän menemistä ja tekemistä, aktiivisempaa elämää.

Yritin kartoittaa tunnepuoltasi sellaisena kuin se kirjeessäsi näyttäytyy. Kerrot, että ensimmäinen suhde oli täydellinen viimeiseen puoleen vuoteen saakka. Nyt teillä on taas mukavaa yhdessä ja olet saanut pettämisen anteeksi. Vanhat tunteet ovat ilmeisesti lämmenneet uudelleen. Toisen miesystäväsi kanssa suhde oli ruusuinen niin kauan kuin se oli etäsuhde. Nyt parin vuoden jälkeen vihaat samoja asioita, jotka aluksi tuntuivat hyviltä. Kaipaat yhteistä tekemistä ja olet joutunut pettymään monissa toiveissasi, vaikka olet pyrkinyt itse olemaan joustava. Niinpä vanha suhde on niin sanotusti alkanut janottaa. Mietit kannattaisiko vaihtaa takaisin eksään.

Jokaisessa meissä on viehättäviä ja vähemmän viehättäviä puolia, riippuen myöskin vähän näkökulmasta. Tyypillistä on, että parisuhteen toisessa kehitysvaiheessa symbioosivaiheen jälkeen, juuri ne aluksi ihanilta tuntuneet piirteet alkavat ärsyttää. Jos rakkaus ja halu pysyä yhdessä kestävät, päästään jonkin ajan kuluttua taas tasapainoisempaan vaiheeseen, jossa voidaan hyväksyä toinen kaikkine ominaisuuksineen ja yhdessä olo on taas helpompaa.

Ehdotat, ettet ensisijaisesti miettisikään valintaa näiden kahden miehen välillä, vaan keskittyisit siihen vaihtoehtoon, jonka sivulauseessa mainitsitkin. Miten eläisit niin, että olisit itse onnellinen? Mieti ensin mitä itse haluat, tarvitset, toivot elämältäsi nyt ja tulevaisuudessa. Millaista elämää haluat elää? Mitä asioita et halua elämääsi? Sen jälkeen voit sitten miettiä, haluatko ylipäätään tässä elämänvaiheessa asua tai olla suhteessa jonkun kanssa.

Lämpimin terveisin
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen elämäni onnellisimmassa suhteessa ja rakastan miestäni täydellisen paljon. Olemme edenneet nopeasti suhteessamme, yhteenmuutto tapahtui jo parin kk seurustelun aloittamisen jälkeen käytännön syistä ja mies kosi reilu vuoden seurustelun jälkeen. Ensi tapaamisesta lähtien on ollut selvää että hän on elämäni mies. Takana on molemmilla pitkiä parisuhteita, minulla mm. 8 vuoden avioliitto jossa oli miehen osalta pettämistä, fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja paljon päihteitä. Vaikka erosta on aikaa, on se jotenkin jättänyt pienen epävarmuuden jäljen.

Olemme menossa naimisiin ensi vuonna. En tiedä miten ottaa tätä kaikkea puheeksi miehen kanssa antamatta itsestäni täysin seinähullua vaikutelmaa. 99% Järki sanoo ettei tässä mitään, mutta minulla on outo tunne, joka sanoo että olen laastari miehelleni joka roikkuu edelleen exässä. Onko ihan älytöntä vetää tällaisia johtopäätöksiä edellämainituista asioista? Olen kuumeisesti miettinyt miten ottaa tämä aihe puheeksi saamatta aikaan riitaa, syyllistämättä miestä ja ennen kaikkea paljastamatta että olen kreisi stalkkeri :( Ennenkaikkea: ylireagoinko??
Olemme kolmekymppisiä molemmat.

Vainoileva stalkkeri

VASTAUS: Olet kuumeisesti miettinyt, miten otat epäilyksesi ja hankalalta tuntuvat kysymykset puheeksi. Tässä pohdinnassa kuulostaa olevan mukana jo se ajatus, että aiot ottaa asian esiin. Pelkäät, että tästä tulee riitaa ja mietit miten aloittaisit keskustelun.

Tilannettasi voi pohtia molempien kannalta ja siihen voisi löytää useita erilaisia lisäkysymyksiä. Mistä kertoo se, että sinulle tuli tarve stalkata? Voi johtua siitä, että et ole ihan varma itsestäsi? Jostakin epävarmuus nousee? Sinulla on joko aivan oikea tulkinta siitä, että mies muistelee entistä kumppaniaan tai sitten ei? Voi olla, että mies ei ajattele asiaa sinun kannaltasi ja käy tykkäämässä kuvista kohteliaisuudesta? Tai sitten hän haluaa pitää jotakin heikkoa yhteyttä entiseen kumppaniin? En täältä kaukaa pysty tietenkään vastaamaan siihen mitä mies ajattelee. Ehkä sitä todella silloin pitää kysyä häneltä?

Kertomuksesi kuvaa ristiriitaista oloasi. Kerrot miten mies on ihana ja suhteenne hyvin onnellinen, mutta sitten tämä asia on alkanut vaivaamaan. Yksi ehdotus voisi olla, että aloitat keskustelun juuri noilla sanoilla, kun kirjoitat: ”En oikein tiedä miten aloittaisin tämän keskustelun…”

Voitko sanoa hänelle, että pelkäät antavasi itsestäsi ”seinähullun” vaikutelman ja pelkäät myös, että asiasta saattaa tulla riitaa, mutta sinun on tärkeää kysyä, koska asia vaivaa? Voisitko sitten kertoa, että olet huomannut some -liikenteen ja sen, miten mies tykkää entisen kumppanin kuvista? Kerro, että haluat puhua tästä siksi, että teidän kahden tunneyhteys säilyisi hyvänä ja paranisi.

Jos otat tämän puheeksi, saat selville jotakin oleellista. Jos tästä tavasta puhua syntyy iso riita, on sekin tärkeä tieto ja viesti ja sitten hoidatte seuraavaksi sitä asiaa. Avoimuuteen kannattaa yleensä pyrkiä. Voi olla, että asia on paisunut mielessäsi liian suureksi, tai sitten ei. Yleensä asiat selviävät, kun niihin tartutaan. Mies saattaa oivaltaa, että olet suhteen ja teidän kahden puolella, kun käynnistät keskustelun.

Hyvää alkuvuotta!
perheneuvoja Markku

KYSYMYS: Hei, olen 25v nainen ja kihlattuni on 31v mies, olemme hyvin kinkkisen tilanteen alla josta emme ole oikeastaan puhuneet mutta tämä hohtaa lävitse. Olemme olleet noin 5kk yhdessä ja noin 2kk kihloissa, ennen minua miesystävälläni oli yksi naisystävä jonka kanssa hän oli todella vähän aikaa yhdessä (n.2-3kk) mutta miesystäväni kaipaa edelleen exäänsä todella paljon, hän joskus puhui minulle että hän haluaisi sinänsä exänsä takaisin mutta ei siitä mitään tulisi, hetken myöhemmin hän sanoi että jos otettaisiin pieni tauko toisistamme ja sanoi mahdollisuudesta että jos hyvin/huonosti, miten hän sen nyt ottaakaan käy niin hän palaa exänsä kanssa takaisin yhteen ja jättää minut, kuitenkin hän on vielä minun kanssani ja puhuu monesti ettei voisi kuvitellakkaan enää olevansa ilman minua ja kuinka paljon hän rakastaa minua ja kuinka meidän suhteemme on paljon enemmän muihin hänen exiin verrattuna, no sitten kuitenkin muutama päivä sitten hän taas kaipasi exäänsä, kaikki olisi kiinni siitä ettei miesystäväni suostu muuttamaan sinne missä hänen exä asuu( kaverit ja perhe jäisi tänne) jos tämä exä muuttaisi tänne alueelle niin he varmaankin palaisivat yhteen samantein.

Jos teillä olisi antaa jotain neuvoa tähän kamalaan tilanteeseen niin olisin todella kiitollinen.

Huolestunut avovaimo/kihlattu

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet seurustellut miesystäväsi kanssa 5kk ja olette jo ehtineet kihlautua ja muuttaa yhteen. Tuoreessa parisuhteessanne ongelmallista on se, että miehesi ajatukset ovat vahvasti edellisessä suhteessa. Hän jopa pohtii paluuta yhteen entisen naisystävänsä kanssa. Toisaalta hän sanoo rakastavansa sinua paljon ja kokee, että teidän suhteenne on paljon enemmän entisiin suhteisiin verrattuna. Olet huolissasi miehesi voinnista ja kysyt neuvoja kamalaan tilanteeseen.

Kuvaat tilannettanne kinkkiseksi, jolta se kieltämättä kuulostaa. Elätte parisuhteen alkua, jossa tavallisesti ollaan niin sanotun alkuhuuman vallassa ilman ongelman häivää. Alkuhuumalle on tyypillistä keskittyä vain rakastumisen kohteeseen ajatusten ja tekojen tasolla. Mieleeni nousee paljon kysymyksiä, joita kysyisin teiltä, jos olisitte asiakkaanani perheneuvonnassa. Miksi avomiehesi edellinen suhde loppui? Mietin liittyikö se eri paikoissa asumiseen, josta mainitset. Miten te tapasitte ja mihin asioihin ihastuitte tai rakastuitte toisissanne? Onko teidän suhteessanne ollut alkuhuuma-vaihetta? Ovatko miehesi tunteet olleet ristiriitaisia sinun ja entisen naisystävän suhteen koko suhteenne ajan? Mitä kihlaus tarkoittaa teille, onko se lupaus avioitumisesta tai jotain muuta? Lisäksi selvittäisin tapaamisissa millainen on sinun ja miehesi aiempi parisuhdehistoria sekä millaisen parisuhteen mallin olette saaneet lapsuudestanne.

Tilanne huomioon ottaen kysymyksesi on kirjoitettu kovin rakentavaan ja puolisoasi ymmärtävään sävyyn, mitä toisaalta ihailen ja toisaalta ihmettelen. Voisin kuvitella sinun olevan hyvin loukkaantunut miehesi tunteista toista naista kohtaan. Kerrot olevasi ”ehkä vähän mustasukkainen, mutta paljon enemmän huolissasi miehesi henkisestä jaksamisesta.” Mustasukkaisuus on luonnollista tässä tilanteessa, koska parisuhteessanne on ajatuksen tasolla kolmas henkilö. Et ole ”todella mustasukkainen nainen” kuten miehesi sanoo. Kuvauksesta tulee mieleen mustasukkaisuus, johon ei ole aihetta. Luonnollisia tunteita tilanteessasi olisivat myös raivo, turhautuminen sekä satutetuksi ja hylätyksi tulemisen pelko muutamia mainitakseni. Mietin oletko raivostunut asiasta? Oletko miettinyt voitko elää tässä suhteessa? Osaatko pitää puoliasi ihmissuhteissa vai onko sinulle tyypillistä mukautua toisen osapuolen tahtoon? Varsinkin parisuhteessa tulee joskus mukauduttua kummallisiin asioihin, joilla on juurensa varhaisissa kiintymyssuhteissa.

Miehesi tilanne kuulostaa toki myös raskaalta. Kirjoituksesi perusteella tuntuu, että miehesi ei oikein tiedä mitä haluaa eikä pääse teidän suhdettanne häiritsevistä ajatuksistaan. Turhaan ei sanota, että entisestä suhteesta on hyvä toipua ennen uuden aloittamista. Tässä tilanteessa miehesi todennäköisesti tarvitsee jonkun ulkopuolisen apua asian selvittämisessä rauhassa itselleen. Hän on puhunut sinulle rohkean avoimesti kaipauksestaan entistä naisystäväänsä kohtaan, joka kertoo hänen kyvystään puhua tuntemuksistaan. Nyt koet, että hän ei pysty puhumaan tilanteesta sinun kanssasi. Puolisollesi tekisi varmasti hyvää olla hetken yksin ja miettiä asioita. Mietin onko musiikin kuuntelu kovaa hänen keinonsa saada omaa tilaa asian pohtimiselle. Sen pohtimisessa mitä hän haluaa, sinä et puolisona voi olla hänen auttajansa. Mutta toki teidän on myös keskusteltava siitä, mitä teette parisuhteenne suhteen.

Kysyit neuvoja tilanteeseen. Teillä ei ole lapsia ja parisuhteenne on kovin nuori. Kannattaa miettiä tarkkaan millaisen parisuhteen haluaa ja millaiseen parisuhteeseen sitoutuu. Joskus juuri luottamukseen ja sitoutumiseen liittyvät vaikeudet suhteen alussa jäävät vaivaamaan ja putkahtavat esiin myös tulevien vaikeuksien yhteydessä. Sinun olisi hyvä keskustella tilanteesta ja tuntemuksistasi läheisten ihmisten kanssa. Tarvittaessa myös ammattiapuun voi turvautua. Toivon sinulle ja puolisollesi parisuhdetta, jossa on vastavuoroisen rakkauden ja sitoutumisen lisäksi yksinkertaisesti hyvä olla!

Voimia ja rohkeutta keskusteluun ja päätöksiin sinulle ja puolisollesi!

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Otsikko kertoo erittäin hyvin tämän hetkisen olotilani. Taustana se, että lapseni isä jätti meidät täysin yllättäen viime kesänä sekavissa merkeissä selittäen, että on paha olla kotona ja kokee valehtelevansa itselleen eikä pysty tähän enää. Rakkaus oli kuulema vain loppunut.

Vahvasti uskon omaan tulevaisuuteen, mutta en uskalla myöskään täysillä jatkaa koska koen että elämäni mies on nyt vain tuuliajolla ja tajuaa kyllä joku päivä sen itsekin. Kuulostaa aivan hullulta, tiedän.

Pilallako?

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Olet varmasti kokenut aikamoisen järkytyksen kun olet kuullut ex-miehesi päätöksestä lähteä suhteesta. Oli kuitenkin hyvä kuulla, että tilanteesta huolimatta olet nyt toipumaan päin. Viestisi perusteella olet saanut tukea sekä läheisiltäsi että ammattilaisilta.

Pohdit, onko teillä mahdollisuutta vielä palata yhteen ex-miehesi kanssa, vaikka hän on aloittanut uuden seurustelusuhteen työkaverinsa kanssa. Sinun on vaikeaa jatkaa eteenpäin elämässäsi ennen kuin tiedät, että kaikki kortit on katsottu lapsesi isän kanssa varmasti. Miten tähän asiaan voisi käytännössä tulla selvyyttä - voi olla ehkä liian uskaliasta ja riskialtista kysyä hänen tunteistaan sinua kohtaan suoraan? Mitä siitä seuraisi, jos joutuisit toteamaan, ettei suhteen uudelleen lämmittämiselle ole olemassa todellisia edellytyksiä toiveistasi huolimatta? Viestisi perusteella minulle jäi vielä hieman epäselväksi, miten paljon olette tällä hetkellä tekemisissä ja miten jaatte hoitovastuuta lapsestanne?

Olet kokenut, että miehelläsi on lämpimiä tunteita suhdettanne kohtaan. Lisäksi ajattelet hänen tehneen eropäätöksensä jollakin tavalla harkitsemattomasti ja vastoin perimmäisiä toiveitaan. Toisaalta tuot esille, että ex-miehesi on ollut "vahva" eropäätöksessään ja kehottanut sinuakin jollain tavalla jatkamaan elämään pohtiessaan ääneen tulevaa kumppaniasi.

Mietin sitä, että miten paljon tiedät niistä syistä, jotka vaikuttivat eroon miehesi mielessä - kaikki syyt eivät välttämättä liity suhteeseenne. Kertomasi perusteella miehesi on jäänyt kaipaamaan lapsen syntymää edeltänyttä aikaa ja hän on syystä tai toisesta kokenut pahaa oloa - mistä tässä pahassa olossa on mahtanut olla oikeastaan kysymys? Minkälaista keskustelua kävitte aikoinaan esim. siitä, että hankitte yhdessä lapsen, missä määrin lapsen myötä eteen tullut todellisuus poikkesi siitä, mitä oli kuvitellut? Jos vielä palaisitte yhteen, niin minkä asioiden pitäisi ehkä muuttua suhteessanne, että voisitte voida siinä molemmat paremmin?

En ihan tavoittanut, mitä tarkoitat viestisi lopussa olevalla kysymyksellä - "pilallako?" En ainakaan itse näe mitään vikaa siinä, että haluaa olla varma siitä, että suhde on todella katsottu loppuun ennen kuin itse alkaa rakentamaan jotakin uutta. Jos suhteen jatkaminen ei onnistu, niin tietenkin on hyvä jossain vaiheessa luopua siitä myös tunnetasolla niin pitkälle kun se nyt ylipäätänsä on mahdollista. Toivon, että saat pian tilanteeseesi kaipaamasi järkevyyttä ja selkeyttä.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Juha

KYSYMYS: Olen viisi vuotta sitte eronnut ja meillä on 7 vuotias lapsi yhteishuollossa.

Mikäpä neuvoksi.....

Pakahtunut, 39

VASTAUS: Kerrot viestissäsi, että olet eronnut miehestäsi lapsenne ollessa 2-vuotias. Sen jälkeen sinulla on ollut monenlaisia parisuhdeyrityksiä. Eräs niistä on vahvana mutta ristiriitaisena jäänyt elämään mieleesi. Kertomasi mukaan tällä miehellä on myös ollut matkan varrella keskeneräisiä suhdekuvioita. Nyt olet seurustellut kesästä asti kivan miehen kanssa, jonka suhteen olet epävarma. Edellinen miesystäväsi elää edelleen mielessäsi ja lähestyy sinua siitäkin huolimatta, että molemmat teistä ovat tahoillaan suhteissa. Tunteesi ovat ristiriitaisia ja ”lentelevät laidasta laitaan”. Et oikein tiedä mitä ja ketä haluat.

Olet kieltämättä ollut aikamoisessa suhdepyörityksessä viimeiset vuodet mikä ilman muuta on raskasta sinulle. Tämän kaiken keskellä sinun pitäisi jaksaa olla turvallinen vanhempi myös pienelle lapsellesi. Jäin miettimään sinua itseäsi ja sitä, mikä mahtaa olla selitys sille, että löydät itsesi kerta toisensa jälkeen tilanteesta, jossa sinun on vaikea kiinnittyä tai löytää ihmistä johon voisit kiinnittyä. Kun löydämme itsemme pyörimässä samankaltaisena toistuvista ihmissuhdekuvioista, on usein hyödyllistä pysähtyä, ryhtyä tarkastelemaan erityisesti itseään ja esittää itselleen kysymyksiä. Monissa elämämme pyörityksissä kyse on viime kädessä itsestämme, niistä valinnoista joita itse teemme. Usein on vielä hedelmällisempää jos joku ulkopuolinen ihminen kysyy näitä kysymyksiä. Yritän nyt muutamalla kysymyksellä toimia tällaisena ulkopuolisena kysyjänä ja toivon, että nämä kysymykset johdattaisivat sinua itsetutkiskelun alkuun ja sitä kautta auttaisivat osaltaan sinua rauhoittamaan elämääsi ja löytämään vastauksia.

Minkälainen on oma historiasi? Oletko omassa taustassasi, lapsuudessa ja aiemmassa elämässäsi voinut turvallisesti kiinnittyä läheisiin ihmisiisi? Ovatko he kiinnittyneet sinuun? Oletko voinut luottaa heidän huolenpitoon ja turvaan? Onko sinulla kokemuksia menetyksistä, hylätyksi tulemisesta tai liian yksin jäämisestä? Olet jo 39-vuotias eli voisi sanoa, että olet jo aika aikuinen. Se saa minut miettimään, että onko tapahtunut jotain sellaista, joka on tuonut elämääsi sellaista epävakautta, joka estää sinua asettumasta rauhassa elämääsi? Kuinka pitkä ja millainen oli suhde lapsesi isään? Kumpi teistä halusi erota lapsenne ollessa vielä kovin pieni? Oletko jossain vaiheessa asunut ja elänyt ilman parisuhdetta? Jos, niin miten koit tämän? Miltä tuntuisi nyt olla jonkin aikaa yksin, ilman yhtään parisuhdekuviota? Mitä sinä erityisesti kaipaat, tarvitset parisuhteelta, voidaksesi hyvin?

Nämä kysymykset voivat tuntua oudoilta ja kaukaa haetuilta. Usein kuitenkin nykyisissä suhteissamme näyttäytyy koko suhdehistoriamme, lapsuudesta saakka. Jos olemme saaneet kokea turvaa, vakautta ja hyvää tunneyhteyttä, niin se ennustaa usein hyvää parisuhdetta. Jos taustassamme on turvattomuutta ja pettymyksiä niin ne johtavat usein siihen, että nämä teemat tulevat tavalla tai toisella ratkaistavaksi myöhempiin suhteisiimme. Juuri siksi olisi tärkeä löytää vastaus kysymykseen mitä oman elämäni, historiani teemaa olen parisuhteissani ratkaisemassa?

En ota kantaa tämän hetkisen elämäsi miehiin. Ajattelen, että löydät vähitellen itse oikeat ratkaisut kun pystyt rauhoittamaan elämääsi. Voi olla hyödyllistä löytää itselleen ammattilaisen apua joka auttaa sinua pohtimaan elämääsi ja kysyy niitä kysymyksiä jotka auttavat sinua asettumaan sellaiseen elämään jota tarvitset.

Toivotan sinulle kaikkea hyvää!
perheneuvoja Helena