KYSYMYS: Olen 19-vuotias ja vuoden kestänyt parisuhteeni ensirakkauteeni päättyi reilu kuukausi sitten. Suhteemme oli vakavalla pohjalla ja asuimme saman katon alla melkein koko suhteen ajan. Eksäni jätti minut koska sanoi ettei pysty seurustelemaan kenenkään kanssa koska kokee pahaa ahdistusta. Ei ole kuulemma ketään rakastanut sillee ku minua ja ei ole ollut kenenkään muun kanssa näin tosissaan tai suunnitellut tulevaisuutta. Sanoi että jos joskus on kykenevä seurustelemaan niin minä olin ainoa vaihtoehto. Ero tuli mulle täysin yllätyksenä luulin kaiken olevan hyvin.
Mutta lähes melkeen heti eron jälkeen ruvettiin laittaa viestiä kuinka kaivataan toisiamme ja kuinka toivotaan pystyvämme olemaan vielä joskus yhdessä, ja harrastimme seksiä myös usein. Viestittely kuitenkin väheni pikkuhiljaa ja mulle iski hirvee ahdistus asiasta ettei tämä voi olla vielä ohi näin pian. Yhtenä iltana näimme seksin merkeissä ja sain hirveen itkupotku raivarin siitä että hän oli flirttailut baarissa toiselle tytölle, tiedän että se oli tyhmää ei hirveän kypsää toimintaa mutta sattui nii paljon ajatus. Tämän jälkeen eksästä ei kuulunut mitään enää pariin päivään eikä vastannut enää puhelimeen, laitoin lopulta viestiä että voisiko edes vähän avata asiaa että mikä on. Hän vastasi että ei pidetä enää yhteyttä, että pääsisin yli hänestä. Tuntui pahalta mutta hyväksyin tosi asian että en pääsisi hänestä yli ennen kuin yhteyden pito loppuisi. Kuitenkin vielä samana iltana kuulin yhteiseltä kaveriltamme että eksäni on siitä päivästä lähtien majaillut yhdellä toisella kaverillani ja laittavat viestiä koko ajan.
Tuntuu hirveeltä ajatukseltä että eksäni on toisen kanssa varsinkin ku se on mun kaveri, ja he ovat salailleet asiaa minulta. Asia ei sinänsä kumminkaan mulle kuulu mutta olisi ollut kiva kuulla se suoraan eksältä tai kaverilta itseltään koska tietävät että saisin kuitenkin jostain kuulla. Minusta tuntuu että minut on petetty, eksän tunteet katosi yhdessä yössä ja en ymmärrä jos ei voi seurustella niin miksi sitten heti alkaa säätämään uuden kanssa jonka vielä tietää olevan kaverini. Haluaako eksä satuttaa mua tahallaan? Asian yli pitäisi päästä mutta en voi olla ajattelematta niitä kahta yhdessä, ja kaiken jälkeen on vieläkin suuria tunteita eksää kohtaan. Miten pääsen yli hänestä?
Multapussi
VASTAUS: Kiitos viestistäsi jossa kerrot vuoden kestäneestä parisuhteestasi – ensirakkaudestasi ja sen päättymisestä. Parisuhteen päättymisenkin koet nyt ensimmäistä kertaa ja siitä on vasta kovin vähän, vain kuukausi, aikaa. On helppo ymmärtää ahdistuksesi, ikäväsi ja suuret tunteet. Viestisi kosketti minua, kuten varmaan monia muitakin meistä, jotka olemme joskus kokeneet ja menettäneet ensirakkautemme.
Kerrot, että poikaystäväsi vannoi sinulle rakkauttaan mutta sanoi, ettei pysty seurustelemaan sinun tai kenenkään kanssa, koska kokee ahdistusta. Samaan aikaan hänen käyttäytymisensä ei kuitenkaan ollut yhdenmukaista puheiden kanssa. Minun korviini tuo kaikki kuvaamasi kuulostaa siltä, että hän ei ole vielä valmis vakiintumaan parisuhteeseen. Hänellä oli vahvoja tunteita sinua kohtaan. Toisaalta kun oma mieli ei vielä osaa asettua, niin saattaa samanaikaisesi haluta monia muitakin, keskenään ristiriitaisia asioita. Siitä todennäköisesti johtuu käyttäytyminen, joka sinulle näyttäytyy epäjohdonmukaisena poukkoiluna. On hyvin mahdollista, että hän on itsekin hämmentynyt omasta käyttäytymisestään. Ajattelen, että oli viisasta häneltä ehdottaa, että ette enää pidä yhteyttä, jotta pääsisit hänestä yli. Tosin ajattelen, että hänkin tarvitsee tuota välimatka päästäkseen sinusta yli. Kun on vaikea päästää irti ja samanaikaisesti vaikea kiinnittyä, niin on hyvä viheltää peli poikki. Tuollaista kuviota jatkamalla vain satuttaisitte toisianne.
Kysyt miten pääset hänestä yli. Vastaan, että päästämällä irti hänestä, suremalla ja sillä, että aika kuluu ja asioihin tulee välimatkaa. En usko, että unohdat häntä eikä tarvitsekaan. Ensirakkaus jää mieleesi sekä ihanana että kipeänä ja vähitellen haikeana muistona. Sitä sanotaan, että ihmiset, joita olemme rakastaneet, eivät lähde meistä koskaan. Ne jäävät meihin ja opettavat meille jotain uutta elämästä ja rakkaudesta. Ja ensimmäisen rakkauden jälkeen tulee toinen rakkaus, ennemmin tai myöhemmin, ja opettaa taas jotain uutta.
Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi! perheneuvoja Helena
KYSYMYS: Olen 27-vuotias nainen ja olen ollut saman ikäisen miehen kanssa parisuhteessa noin kaksi vuotta. Minulla on hyvin rikkinäinen koti ja käyn yhä yksilöterapiassa aukomassa solmujani ja hoitamassa masennustani. Nykyinen suhteemme alkoi heikoissa merkeissä, kun molemmilla oli melko tuore ero takana ja miehelläni vielä jonkin sortin suhde eksäänsä. Heidän eronsa oli ikävä, miehen eksän alkaessa seurustelemaan miehen parhaan kaverin kanssa. Meidän suhteemme kuitenkin käynnistyi mukavasti ensin kevyenä tapailuna ja tiivistyi pikkuhiljaa. Mies piti kokoajan eksäänsä kaverina yhteyttä ja itsekin saatoin omalle eksälleni viestin joskus laittaa. Itse olin päässyt jo entisestä suhteestani yli eikä mielihaluja yhteenpaluusta enää ollut. Mieheni kuitenkin päätti noin puolen vuoden kuluttua suhteemme, koska hän ei tiedä mitä haluaa tms. Myöhemmin sain kuulla, että tunteet eksää kohtaan olivat liian suuret. Päädyimme lopulta pitämään noin kuukauden mittaisen tauon, jonka jälkeen palasimme kuitenkin yhteen "vahvempina kuin koskaan" ja asia käsiteltynä. Olin hieman mustasukkainen eksälle ja tiesin, että tauon aikana mies oli eksänsä kanssa paljon tekemisissä. Seksiä ei kuitenkaan heidän suhteeseensa ilmeisesti kuulunut.
Mies osoitti haluja muuttaa yhteen puolisen vuotta sitten ja itse pitkällisen harkinnan jälkeen olin samaa mieltä. Muutimme yhteen lopulta noin pari kuukautta sitten. Elo on ollut melko tasaista pieniä kiukutteluja lukuunottamatta. Mies kertoo rakastavansa.
Olin kuitenkin typerä ja menin lukemaan nyt tilaisuuden tullen miehen ja eksän välistä viestittelyä. Tilaisuuksia on yhteisen koneen kanssa ollut paljon, mutta moraalini on pysäyttänyt mielihaluni. Nyt kuitenkin tuli heikko hetki ja uteliaisuus voitti... Kaduttaa lukemani viestit, sillä eromme aikaisessa viestittelyssä mies ja eksäni kuvailevat minua ja kirjoittamaani eroviestiä ilkein sanoin tms.
Kuitenkin mies oli se joka vuolaasti rakkauttaan yhteenpaluun aikana julisti. Lisäksi mieheni on vielä yhteenpaluumme jälkeen lähetellyt "ikävä"-viestejä eksälleen ja tavannut häntä baarissa (minulle on kyllä kerrottu, että on törmätty sattumalta) ja on puhuttu sopimuksesta mennä naimisiin, kun on riittävän vanhoja. Viestit loppuvat noin vuoden päähän, jonka jälkeen viestit ovat miehen eksän pyyntöjä lähteä kaljalle. En nyt tiedä, miten suhtautua. Tuntuu, että minulle on valehdeltu, sillä mies on kovin rakastava ja sanoo rakastavansa jatkuvasti. Myös niihin aikoihin, kun on viestejä vaihdellut eksänsä kanssa. Nykyään jos mainitaan eksä, mies sanoo, ettei ystävyys eksän kanssa toimi ja on pakko pistää välit poikki, minkä on ilmeisesti tehnytkin. Mutta miten voin luottaa miehen sanaan, kun on kuitenkin selkäni takana vielä eksää havitellut? Tiedän, että tein väärin lukiessani heidän yksityistä viestittelyä. Sekin syö suhteemme luottoa. Olen alkanut miettiä, pitäisikö nyt vain lähteä suhteesta ilman raastavia riitoja vai voiko meillä olla vielä toivoa tämän luottamuksen menetyksen takia? Eniten satuttaa, kuinka ilkeästi minusta on puhuttu ja mies yhä kuvailee eksäänsä “huipputyypiksi” minulle.
Olen herkkä ja tiedän, että minulla on taipumus antaa kohdella itseäni huonosti ja olla ns. ”kynnysmatto”, mutta ilkeyttä tuntemattomalta en koe ansaitsevani. Typerää, että näin kauan sitten tapahtunut asia vaikuttaa eroon ja en tajunnut lähteä silloin kun ero olisi ollut helppo, mutta en ole varma haluanko enää jatkaa ihmisen kanssa, jolle eksä on kuitenkin se ainoa upea huippunainen ja minä säälittävä itsetunnoton kynnysmatto.
Kynnysmatto
VASTAUS: Lukiessani kirjettäsi ymmärrän hyvin tuon tunteesi. Elät suhteessa, jossa joudut epäilemään, oletko se ainoa miehellesi vai ajatteleeko hän koko ajan toista. Rakastaako hän sinua kuten sanoo, vai onko niin, että tunteissaan hän on toisen luona. Hänen käyttäytymisensä näytti ainakin aiemmin viittaavan siihen, ettei hän tiedä, mitä haluaa. Toisaalta tapahtumista on jo kulunut aikaa, ja ainakaan tietääksesi miehesi ei enää pidä exäänsä yhteyttä.
Terapiassa olet miettinyt kotitaustaasi ja sen vaikutuksia elämääsi tänä päivänä. Siellä olet ehkä pohtinut, joudutko nykyisessä suhteessasi kokemaan samantapaisia tunteita kuin lapsuudessasi. Oliko sinulla silloinkin samanlainen kynnysmatto-tunne kuin nyt? Saitko riittävästi rakkautta ja huolenpitoa vai käveltiinkö tarpeittesi yli mennen tullen?
Meillä ihmisillä on taipumus pyrkiä ratkaisemaan elämän varrella syntyneitä haavoja ja puutteita nykyihmissuhteissamme. Usein puolisoksi valikoituu henkilö, jossa on jotain kummallisella tavalla tuttua. Ehkäpä juuri tuo tuttuus saa meidät ihastumaan toiseen. Tuttuus saattaa kuitenkin myöhemmin paljastua sellaiseksi piirteeksi tai ominaisuudeksi, mikä on meitä ennenkin haavoittanut. Sinun tapauksesi saa minut miettimään, onko puolisosi sinua loukkaava käyttäytyminen avannut myös vanhoja haavojasi?
Parhaimmillaan parisuhteessa voi tulla molemmin puolin hoidetuksi menneisyyden haavojen kanssa. Menneisyyttä ei voi muuttaa toiseksi, mutta toisen kuunteleminen ja myötäeläminen riittää. Saatko mieheltäsi ymmärrystä omaan rikkinäiseen taustaasi? Entä kuinka tarkkaan tunnet miehesi tarinan? Onko hänen taustassaan jotain, mikä voisi selittää hänen käyttäytymistään?
Kerrot, että teidän on vaikea luottaa toisiinne. Sinun luottamuksesi karisi viimeistään silloin kun uteliaisuutesi voitti ja löysit sinua halventavat viestit. On totta, että luottamusta on haasteellista rakentaa tällaisten tapahtumien jälkeen. Sinun on vaikea unohtaa sitä, mitä selkäsi takana on viestitelty. Ainut tie luottamuksen palautumiseen on avoimuus, ja se on vakavan keskustelun paikka: Mitä haluatte toisiltanne ja suhteeltanne, mihin olette valmiita sitoutumaan? Oletteko valmiita pyytämään ja antamaan anteeksi ja aloittamaan alusta?
Pohdit sitä, että lähtisitkö suhteesta nyt vain ilman raastavia riitoja. Se olisi kieltämättä houkutteleva vaihtoehto. Mutta jättäisikö se sinulle edelleen tuon kynnysmatto –olon: ylitsesi käveltiin taas kerran etkä sinä tunnu voivan sille mitään? Entä jos tällä kertaa nousisitkin puolustamaan itseäsi ja omia tunteitasi? Ansaitset tulla kuulluksi, nähdyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin oikeasti olet. Silloin et olisikaan enää kynnysmatto, vaan ovi, joka itse päättää, kenelle hän sisimpänsä avaa. Ovi, joka laittaa rajat sille, miten häntä saa kohdella ja miten ei. Miten suhteenne mahtaisi muuttua, jos sinä kynnysmaton sijasta alkaisitkin olla ovi?
KYSYMYS: Eli nyt kaivattaisiin neuvoja, apuja, mielipiteitä ja vähän muidenkin kokemuksia pettämiseen liittyen. Oma tilanne on siis tämä:
Seurustelin viime vuonna erään naisen kanssa joka oli ollut sitä ennen 6 vuotta yhden toisen miehen kanssa. No tämä naisen ex pyöri vielä vähän kuvioissa ja lopulta saatiin kuitenkin ulos. Sitten eräänä lokakuun iltana naisen veli joka on tämän naisen exän ystävä haukkui siskonsa huoraksi ja ihmetteli miten tämä pystyi jättämään exän minun vuokseni. Lohdutin kultaani puhelimessa sillä meillä on kaukosuhde. Hän opiskelee täällä, mutta asuu virallisesti muualla vanhempiensa luona. Tämän puhelun jälkeen luulin naiseni käyneen nukkumaan ja minäkin kävin ajatellen saaneeni hänelle paremman olon. Muutama viikko siitä kuitenkin selvisi, että nainen oli mennyt tämän vanhan exänsä luo hakemaan lohtua (exän vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla missä nainen, mutta ex itse muualla. Nainen oli siis mennyt exän vanhempien kotiin ja exä oli hänet hakenut. Ex oli soittanut naiselle ja kutsunut kylään). Nainen kertoi minulle, että ex oli suudellut häntä ja hän ei ollut kyennyt estämään tätä. No asiasta puhuttiin. Toisen parin viikon jälkeen nainen kertoikin, että se oli hän joka oli suudellut exää. No tästä riideltiin ja soviittiin ja jatkettiin yhdessä taipaletta. Myöhemmin naisen ex alkoi sotkemaan suhdettamme ja meillä tuli naisen kanssa ero (marraskuun puolella). Olimme kuitenkin väleissä. Eron jälkeen naisen ex soitti minulle ja kertoi miten nainen oli pettänyt minua tämän kanssa (käsipeliä, mutta ei yhdyntää ja kertoi paljon muutakin mitä olivat muka tehneet).
Soitin naiselle heti ja varmistin oliko hän pettänyt minua. Hän myönsi, että oli ja mies oli tehnyt käsipeliä. Kuitenkin kertoi, että miehen kaikki muut puheet olivat valhetta kuten, että olisivat aikaisemmin tapailleet ja pussailleet yms. Nainen myös kertoi olleensa sekaisin veljensä puhelun takia ja ei tiennyt mitä oli tekemässä kun hän meni exän luo. Nainen oli pyytänyt exää lohduttamaan, mutta tämä oli käyttäytynyt kylmästi ja lopulta nainen oli suudellut tätä ja siitä se kaikki kuulemma alkoi. Nainen kertoi ettei ollut kyennyt sekavan mielentilansa takia sanomaan exälle ei ja kertoi ettei ollut halunnut mitään käsipeliä ja ettei se tuntunut hyvältä. Nainen kertoi, että tämän jälkeen oli katsonut puhelimeensa ja ymmärtänyt mitä oli tehnyt ja sanonut exälle ei kun tämä oli ehdottanut vielä yhdyntää sen jälkeen. No joulukuun loppupuolella annoin tapahtuman anteeksi, koska huomasin naisen katuneen ja tulimme siihen tulokseen, että mies käytti naisen sekavaa mielentilaa hyväkseen eli teki seksuaalisen teon tietäen toisen olevan sekavassa mielentilassa (hyväksikäyttö). Palasimme yhteen naisen kanssa joulukuun jälkeen.
Tammikuussa nainen kertoi erään meidän riitamme aikana, että on koko tämän ajan syyttänyt itseään siitä tapahtuneesta. Huhtikuun aikana pariin kertaan nainen kuitenkin kielsi, että mies olisi häntä hyväksikäyttänyt, mutta vakuutti samaanaikaan edelleen, että oli ollut sekaisin yms. Tänään kuitenkin naisen puheitten mennessä ristiin hän jäi kiinni asioista ja sain hänet tunnustamaan koko tapahtuneen. Olin siis elänyt koko suhteemme siinä uskossa, että mies oli häntä käyttänyt hyväksi, mutta tänään nainen tunnusti minulle, että hän kun oli lähtenyt exän luo hakemaan lohtua niin hän oli halunnut vain halauksen, mutta sitten se pettäminen vain tapahtui. Hän myönti, että pussailut ja halailut saivat hänet haluamaan tehdä se käsipeli exän kanssa. Hän kuitenkin edelleen sanoi, että se ei tuntunut hänestä hyvältä, mutta ei tiedä miksei keskeyttänyt exää. He eivät kuitenkaan tehneet yhdyntää. Nainen sanoo nytkin, että katuu sitä tekoa. Hän kertoi lähteneensä exän luo vain halutakseen halauksen ja hänellä ei ollut mielessä aikomustakaan pettää ja se kuulemma vain tapahtui. Nainen myöntää nyt, että hän ei voi vaatia minua luottamaan häneen tämän tunnustuksen jälkeen ja hän ei itsekkään nyt luota itseensä ja tunteet ovat hänellä hieman sekaisin tämän tunnustuksen takia.
Tilanne on todella vaikea. Olin jo antanut aikaisemmin pettämisen anteeksi kun nainen oli sanonut olleensa sekaisin, mutta sen jälkeen se paljastui hyväksikäytöksi ja nyt hän myöntää tehneensä sen tietoisesti ja halunneensa sitä, mutta kuitenkaan ei ollut tykännyt siitä ja katuu ja ettei ollut mennyt sinne ajatuksena pettää. En nyt tiedä mitä tästä oikein ajattelisin. Hän ei ole kuitenkaan pettänyt minua lokakuun jälkeen tämän exän kanssa eikä ole nyt ollut hänen kanssaan missään tekemisissä. Rakastan naista edelleen, mutta luottamus tippui tämän tunnustuksen myötä vaikka kyseessä on sama tapahtuma, mutta sekavuustila muuttuikin niin, että hän täysin tietoisesti teki niin.
Kerron vähän kaikkien kolmen luonteesta ja muita tietoja:
Nainen: Rakastava, hellä, huolehtiva, miellyttämisenhaluinen, mustasukkainen, perhekeskeinen, omistuksenhaluinen, romantikko, lapsirakas, hieman lapsellinen, 23-vuotias nainen, ei oikein osaa tehdä päätöksiä, ajattelee enemmän tunteilla kuin järjellä, hyvin tunteellinen ihminen, temperamenttinen, herkkä, huono itsetunto, pyrkii olemaan rehellinen, mutta joutui valehtelemaan paljon ollessaan exän kanssa suhteessa, pyrkii pitämään lupauksensa asioihin mutta välillä lipsuu niistä ja saattaa salata omasta mielestään merkityksettömiä asioita, mutta todellisuudessa isoja asioita. Hyvin herkästi suuttuessaan ottaa esiin minun vanhoja virheitäni joista ollaan jo puhuttu ja sovittu. Puolustelee tämän exänsä tekoja minulle (valehtelua, salailua, meidän kummankin mustamaalaamista kaikille yms.) Yhdessä vaiheessa hän kuitenkin ymmärti exänsä melkein tuhonneen hänen elämänsä ja minun, mutta nyt hän taas puolustelee tämän exänsä tekoja jostain syystä ja suuttuu kun minä sanon asiat miten ne ovat. Hän haluaa unohtaa exän teot, mutta minä en voi antaa hänen unohtaa, koska hän alkaa mielessään luoda tästä exästä parempaa kuvaa, kuin tämä on ja sitten nainen kiskoo minun virheeni esiin ja ei jostain syystä pysty niitä niin helposti unohtamaan ja antamaan anteeksi. Tämä tapa oli jo ennen, kuin aloimme seurustella. Minun virheeni suhteemma alussa oli, että tiedostamattani syyllistin häntä virheistään, mutta paransin tapani ja en ole enää niin tehnyt. Tätä nainen siis käyttää minua vastaan. Tämä naisen ex on myös väittänyt, että minä valehtelin puhelun sisällöstä hänelle jossa tämä ex kertoi naisen pettäneen ja nainen ei tiedä kumpaa meistä uskoa vaikka hänellä ei ole mitään syytä olla uskomatta minua.
Minä: 23-vuotias romantikko, enemmän järjellä ajatteleva, mutta kuitenkin myös tunteellinen ihminen, rehellinen, uskollinen, avoin, lapsirakas, perhekeskeinen, en koskaan salaa mitään tai valehtele kumppanilleni, pyrin keskustelemaan asioista ja saamaan toisenkin keskustelemaan. Yritän aina riidellä asiallisesti, mutta siitä ei oikein tule mitään toisen ottaessa herkästi itseensä ja joudun hyvin tarkkaan miettimään miten ilmaisen asian ja silti saatan joutua selittämään ja tarkentamaan asiaa hyvin paljon. Teen aina kaikkeni suhteen eteen ja pyrin olemaan niin hyvä kumppani, kuin toiselle vain voi olla ja hukutan toisen rakkauteen. Työttömänäkin hain aktiivisesti töitä tai opiskelupaikkaa tulojen turvaamiseksi jotta saisin säästöä meidän tulevaisuuttemma varten. Nainen on tähän itsekkin sanonut ettei koskaan ole saanut niin paljon rakkautta, tukea, turvaa, apua, lohtua, huolenpitoa ja hoivaa, kuin minulta. Olemme jo puhuneet tulevista lapsista, päättäneet nimet, millä alueella Suomea asuisimme yms. Meidän haaveemme ja tulevaisuuden toiveemme käyvät täysin yhteen. Niistä olemme keskustelleet niin paljon.
Naisen ex: 27 vuotias, työtön, pelaa päivästä toiseen tietokonepeliä sellaiset 10-14 tuntia. Muun ajan mies nukkuu, käy kuntosalilla, pyörii kavereittensa kanssa, käyttää huumeita, viikonloppuisin hoitaa edellisestä suhteesta olevaa tytärtään (itseasiassa mies laittaa äitinsä keksimään lapselle tekemiset ja olemaan tämän kanssa), miehen äiti maksaa laskut ja ruuat ja mies maksaa ainoastaan vuokran, nettilaskun ja oman autonsa kulut. Miehen kaikki rahat menevät tietokoneiden osiin ja auton osiin. Mies ei ole kotiaankaan siivonnut kahteen vuoteen naisen kertomuksen mukaan, käyttää 4 viikkoa samoja vaatteita, ei ole lakanoitakaan vaihtanut 2 vuoteen, valehtelija, suurinosa puheista pelkkää valhetta ja salaili asioita naiselta näiden edellisessä suhteessa jatkuvasti, aina myöhässä ja pakottaa toisen kuntosalilla jotta tämä olisi hänelle tarpeeksi timmi. Miehen voisi tiivistää epärehellinen narkomaani ja peliriippuvainen sekä erittäin saamaton ja joka ei ajattele naista lainkaan, mutta osaa antaa naiselle sellaisen kuvan kun niin haluaa tehdä. Ja mies tietää naisen olevan läheisriippuvainen ja hellyydenkipeä yms.
VASTAUS: Kiitos postistasi. Kirjoitit pitkän kirjeen. Jäin ensin miettimään, että mitä tarkkaan ottaen kysyt. Palasin sitten postisi alkuun ja huomasin, että pyydät mielipiteitä, neuvoja ja apuja. Myöhemmin kirjoitat, että et nyt tiedä mitä tästä kaikesta ajattelisit. Jotakin jäsennystä ja selkeyttä siis tunnut kaipaavan.
Pettämisellä tarkoitetaan eri suhteissa vähän eri asioita. Toisia ihmisiä loukkaa eniten, jos kumppani on harrastanut seksiä sivusuhteessaan. Toiset taas kokevat yhtä loukkaavana henkisen pettämisen, jossa aletaan jakamaan omat tunteet, kivut ja puolisoa koskevat ajatukset salaa kolmannen ihmisen kanssa.
Monet parit yrittävät selvittää pettämisen jälkeen parisuhteen tilaa ja tulevaisuutta. Harvoin suhde päättyy saman tien. Toiset parit pääsevät sivusuhteista yli, toisille se on hyvin vaikeaa. Teidänkin suhteessa on välillä jo erottu ja nyt yritätte ilmeisesti taas löytää paremman yhteyden.
Kumppanillasi on takana kuuden vuoden suhde. Tämä voi olla yksi asia, joka vaikuttaa. Teidän kahden suhde on kestänyt vasta vajaan vuoden, kun nämä ongelmat alkoivat. Laskin teidän kaikkien ikiä myös niin, että kumppanisi on ollut noin 16 vuotias teini-ikäinen ja mies parikymppinen, kun näiden kahden suhde kuusi vuotta sitten alkoi. Nyt teidän molempien tunteisiin vaikuttaa tietysti se, että kumppanisi palasi entiseen suhteeseensa, joka kesti noin kauan ja jonka hän aloitti nuorena. Kumppanisi ei ehkä ole päässyt edellisestä suhteesta irti ennen kuin jo aloitti kanssasi uuden suhteen.
Näet kumppanisi ja hänen entisen miehen sivusuhteen enemmän miehen aiheuttamana. Lopussa, kun kuvaat miestä, hänessä ei ole oikeastaan mitään kelvollista puolta. Kuvaat kumppaniasi jotenkin niin, että hän kyllä on vähän vastuussa tapahtuneesta, mutta mielestäsi mies on enemmän syyllinen. Jokin tämän ajatuksen takana on?
Kuitenkin nuo kaksi, (nyt jo aikuisempaa ihmistä) ovat molemmat vastuussa samalla tavalla tapahtuneesta. Kumppanisi olisi monessa vaiheessa voinut toimia toisin, jos olisi päättänyt toimia. Kirjoitan tästä siksi, että jos määrittelet toisen miehen enemmän syyliseksi tapahtuneeseen, tulet samalla määritelleeksi seurustelukumppanisi jotenkin tahdottomaksi ihmiseksi, joka on toisen johdateltavissa. Näkeekö hän itsensä näin? Vai haluaisiko hän, että hänen päätöksiään pidetään yhtä merkittävänä, kuin miehen päätöksiä. Toisaalta hän tuntuu sinulle selittävänkin asiaa niin, että tapahtumat vain jotenkin etenivät tähän suuntaan.
Tuli myös mieleeni, että vaikuttaako edellisen miehen lapsi jotenkin kumppanisi tunteisiin? Ehtikö heille syntyä kuuden vuoden aikana lämmin side? Jos syntyi, ei sekään ihmissuhde katkea aivan helposti.
Nyt on oleellista puhua riittävästi tapahtuneesta. Tähän ei ole mitään tarkkaa määrää olemassa. Usein petetty osapuoli haluaa kuulla tapahtuneesta enemmän, kuin toinen on valmis kertomaan. On aika tavallista, että osapuoli, joka tuntee tehneensä väärin halua suojata itseään syyllisyyden tunteilta. Ei se ole aina kovin helppoa tunnustaa toiselle omia tekojaan. Teillä on tässä asiassa yhteistä historiaa. Kirjoitat, että kumppanisi on kokenut suhteessanne, että syyllistät häntä, kun hän tekee virheen.
Lopulta kumppanisi on kuitenkin nyt kertonut mitä on tapahtunut. Kuulostaa, että hän on yrittänyt ottaa vastuuta tapahtuneesta. Siitä et kirjoita onko hän pyytänyt anteeksi ja mitä se sinulta vaatisi, että voisit antaa. Anteeksi pyytäminen ja antaminen eivät kumpikaan ole kovin helppoja asioita. Ennen niitä pitää asia käsitellä ja puhua muustakin suhteeseenne liittyvästä, kuin tästä sivusuhteesta.
Tässä on yksi hankaluus. Usein ajatellaan, että parisuhteen tapahtumilla on syy-seuraus suhteita. Kun toinen toimii jotenkin, siihen on toinen antanut jonkin aiheen. Sivusuhteesta on kuitenkin vastuussa yksin hän, joka on pettänyt. Hän olisi voinut toimia toisinkin. Silti tällaisen kriisin kautta on joskus mahdollista päästä puhumaan syvemmin suhteen tilasta ja sen vastavuoroisuudesta. Teidän suhde on todella vielä nuori suhde ja alusta asti siinä on nyt ollut tämmöisiä ongelmia. Mistä kaikesta on todella kysymys? Onko kumppanisi aidosti yhä kiinnostunut edellisestä kumppanista vai onko hän päättämätön vai surullinen jostakin asiasta tässä uudessa suhteesta, jonka kanssasi alkoi?
Pääsettekö puhumaan toinen toisellenne vähän uudelle tavalla? Tavalla, jossa toista ei valmiiksi määritellä kielteisesti. Nyt ajattelet, että kumppanisi on läheisriippuvainen, tahdoton, epävarma ja muiden vietävissä? Näet häntä nyt pettymystesi keskellä tällaisten silmälasien läpi. Mitä jos kysyt avoimemmin toiselta hänen ajatuksistaan, tarpeistaan ja toiveistaan. Miten hän nyt toivoisi, että tässä kriisissä edetään? Voiko vaikkapa olla tällaisia kysymyksiä: Mitä ajattelet…? Kerro lisää siitä mitä nyt kaipaat..? Auta minua ymmärtämään…? Haluaisin kuulla sinulta…?
Kysyn siis näkeekö kumppanisi itsensä aivan samoin, kuin sinä vai kokeeko sinun näkevän hänessä jotakin, mitä ei itse itsessään näe? Joskus omat määritelmät muuttuvat pysyväksi ja ainoaksi totuudeksi ja kumppanin on silloin hankalaa olla oma itsensä.
Teillä kahdella tuntuu olevan paljon yhteisiä unelmia. On lapsihaaveita ja muita isoja haaveita. Yksi tapa voisi olla pohtia aika arkisesti mitä teette saavuttaaksenne tuon yhteisen tulevaisuuden. Jos kirjoittaisit kahden vuoden kuluttua tästä kaikesta ja olisitte kulkeneet unelmien suuntaan ja olisi helpompi hengittää, mitä olisi tapahtunut? Tätä pitää kysyä teiltä molemmilta. Kummaltakin voi olla erilaisia vastauksia ja molempien pitäisi kuulla toista.
KYSYMYS: Olen seurustellut puolisoni kanssa 2 vuotta. Hän on maailman ihanin ja huomaavaisin ihminen. En näe hänessä mitään vikaa. Muutimme puolen vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja kaikki meni hyvin, kuitenkin haimme molemmat opiskelemaan ja opiskelujen takia jouduimme muuttamaan eri kaupunkeihin. Minä asun nyt Helsingissä ja puolisoni asuu arkisin Itä-Suomessa. Hän tulee silti joka viikonloppu luokseni, meidän suhde on todella monipuolinen ja intohimoa löytyy. Silti tämä muutos tuntuu pahalta. Olemme niin tottuneita tekemään niin paljon yhdessä ja kommunikoida usein.
Puolisoni oli aika äskettäin eronnut kun tapasimme, hän oli seurustellut 4 vuotta exänsä kanssa. Ja heille tuli ero pettämisen vuoksi. Puolisoni exä oli pettänyt ja sit taas hän oli pettänyt kostoksi. Nyt puolisoni kertoi minulle että hän on nähnyt unta exästä ja hän on hämillään mistä tämä voi johtua. Hän sanoo että tunteita ei ole, ja että hän ei halua palata yhteen tämän exän kanssa. Puolisoni sanoo että unet tulee nykyään usein ja pahenee kokoajan. Mutta silti hän väittää että tunteita ei ole. Hän on tosi ahdistunut unien takia eikä ymmärrä miksi ne tulee, koska hän on minun kanssa ja rakastaa minua. Mistä tämä kaikki johtuu? Hän on silti ollut tosi onnellinen ja helpottunut että hän pystyy kertomaan minulle tästä ja olemme puhuneet paljon näistä asioista, mutta jokin ratkaisu tähän pitää tulla. Olemme jo ruvenneet miettimään sitä, että ottaisimme tauon että hän pääsisi selvittämään päänsä. Emme enää tiedä mitä pitäisi tehdä.
Tämä vaivaa meitä molempia, ja minusta tuntuu pahalta ajatella että hän näkee unia exästä - mutta silti yritän ymmärtää häntä. Tiedän että haluan olla hänen kanssaan, meillä on muuten ollut asiat niin hyvin, etten haluaisi että mikään tällänen tuhoaa meidän onneamme. Onko tähän joku järkevä ratkaisu? Rakastaako hän exäänsä edelleen?
VASTAUS: Olet huolissasi. Toimivaan suhteeseenne on tullut häiriö. Pelkäät sen tuhoavan onnenne. Mitä teille oikein on tapahtumassa?
Elätte parisuhteenne alkuvaihetta, joka on tärkeä vaihe suhteen rakentumiseksi kestävälle pohjalle. Silloin toisesta näkee ne parhaat puolet, on nautinnollista olla yhdessä ja erillään oleminen on ikävää. Suhde kuitenkin muuttuu koko ajan, ja väistämättä siihen alkaa tulla myös säröjä. Aika tavallista on, että menneisyyden haamut alkavat tällöin kummitella suhteessa tavalla tai toisella.
Teitä on alkanut häiritä kumppanisi unet exästään, jotka ovat muuttuneet yhä ahdistavammiksi. Yön unet työstävät mielessämme jotain päivällä tapahtunutta, eikä niitä ole syytä ottaa kirjaimellisesti. Ymmärrettävästi epäilet, että kumppanillasi olisi vielä tunteita exäänsä kohtaan. Jos ero exästä tapahtui nopeasti, jotain heidän välillään on saattanut jäädä selvittämättä. Mutta tämä kaikki on menneisyyttä. Entäpä jos unissa onkin kysymys teidän suhteestanne? Voisivatko ne kertoa kumppanisi pelosta, että teille käy samalla tavalla kuin hänen edellisessä suhteessaan kävi? Pelkääkö hän menettävänsä sinut kuten sinä nyt pelkäät joutuvasi luopumaan hänestä? Onko esimerkiksi siinä, että nyt olosuhteiden pakosta asutte eri paikkakunnilla, jotain mikä herättää tuon ahdistuksen sinun menettämisestäsi? Näitä kysymyksiä teidän kannattaa yhdessä pohtia.
Mietin myös, oletteko nyt suhteessanne siinä kohdassa, että alatte yhdessä olemisen lisäksi kaivata myös omaa tilaa. Kertokaa toisillenne, mistä unelmoitte henkilökohtaisesti ja mitä kaipaatte suhteeltanne. Kohtaavatko ne riittävästi, että voitte jatkaa parina – yhdessä, toisianne ainutlaatuisina ihmisinä kunnioittaen.
KYSYMYS: Olen seurustellut puolisoni kanssa 2 vuotta. Hän on maailman ihanin ja huomaavaisin ihminen. En näe hänessä mitään vikaa. Muutimme puolen vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja kaikki meni hyvin, kuitenkin haimme molemmat opiskelemaan ja opiskelujen takia jouduimme muuttamaan eri kaupunkeihin. Minä asun nyt Helsingissä ja puolisoni asuu arkisin Itä-Suomessa. Hän tulee silti joka viikonloppu luokseni, meidän suhde on todella monipuolinen ja intohimoa löytyy. Silti tämä muutos tuntuu pahalta. Olemme niin tottuneita tekemään niin paljon yhdessä ja kommunikoida usein.
Puolisoni oli aika äskettäin eronnut kun tapasimme, hän oli seurustellut 4 vuotta exänsä kanssa. Ja heille tuli ero pettämisen vuoksi. Puolisoni exä oli pettänyt ja sit taas hän oli pettänyt kostoksi. Nyt puolisoni kertoi minulle että hän on nähnyt unta exästä ja hän on hämillään mistä tämä voi johtua. Hän sanoo että tunteita ei ole, ja että hän ei halua palata yhteen tämän exän kanssa. Puolisoni sanoo että unet tulee nykyään usein ja pahenee kokoajan. Mutta silti hän väittää että tunteita ei ole. Hän on tosi ahdistunut unien takia eikä ymmärrä miksi ne tulee, koska hän on minun kanssa ja rakastaa minua. Mistä tämä kaikki johtuu? Hän on silti ollut tosi onnellinen ja helpottunut että hän pystyy kertomaan minulle tästä ja olemme puhuneet paljon näistä asioista, mutta jokin ratkaisu tähän pitää tulla. Olemme jo ruvenneet miettimään sitä, että ottaisimme tauon että hän pääsisi selvittämään päänsä. Emme enää tiedä mitä pitäisi tehdä.
Tämä vaivaa meitä molempia, ja minusta tuntuu pahalta ajatella että hän näkee unia exästä - mutta silti yritän ymmärtää häntä. Tiedän että haluan olla hänen kanssaan, meillä on muuten ollut asiat niin hyvin, etten haluaisi että mikään tällänen tuhoaa meidän onneamme. Onko tähän joku järkevä ratkaisu? Rakastaako hän exäänsä edelleen?
VASTAUS: Olet huolissasi. Toimivaan suhteeseenne on tullut häiriö. Pelkäät sen tuhoavan onnenne. Mitä teille oikein on tapahtumassa?
Elätte parisuhteenne alkuvaihetta, joka on tärkeä vaihe suhteen rakentumiseksi kestävälle pohjalle. Silloin toisesta näkee ne parhaat puolet, on nautinnollista olla yhdessä ja erillään oleminen on ikävää. Suhde kuitenkin muuttuu koko ajan, ja väistämättä siihen alkaa tulla myös säröjä. Aika tavallista on, että menneisyyden haamut alkavat tällöin kummitella suhteessa tavalla tai toisella.
Teitä on alkanut häiritä kumppanisi unet exästään, jotka ovat muuttuneet yhä ahdistavammiksi. Yön unet työstävät mielessämme jotain päivällä tapahtunutta, eikä niitä ole syytä ottaa kirjaimellisesti. Ymmärrettävästi epäilet, että kumppanillasi olisi vielä tunteita exäänsä kohtaan. Jos ero exästä tapahtui nopeasti, jotain heidän välillään on saattanut jäädä selvittämättä. Mutta tämä kaikki on menneisyyttä. Entäpä jos unissa onkin kysymys teidän suhteestanne? Voisivatko ne kertoa kumppanisi pelosta, että teille käy samalla tavalla kuin hänen edellisessä suhteessaan kävi? Pelkääkö hän menettävänsä sinut kuten sinä nyt pelkäät joutuvasi luopumaan hänestä? Onko esimerkiksi siinä, että nyt olosuhteiden pakosta asutte eri paikkakunnilla, jotain mikä herättää tuon ahdistuksen sinun menettämisestäsi? Näitä kysymyksiä teidän kannattaa yhdessä pohtia.
Mietin myös, oletteko nyt suhteessanne siinä kohdassa, että alatte yhdessä olemisen lisäksi kaivata myös omaa tilaa. Kertokaa toisillenne, mistä unelmoitte henkilökohtaisesti ja mitä kaipaatte suhteeltanne. Kohtaavatko ne riittävästi, että voitte jatkaa parina – yhdessä, toisianne ainutlaatuisina ihmisinä kunnioittaen.
KYSYMYS: Olen 47-vuotias nainen ja seurustelin lähes 8 vuotta. Mies on minua kolme vuotta nuorempi. Minut jätettiin vastikään. Suhde oli alusta alkaen voimakkaita tunteita sekä ylä- ja alamäkeä. Miehellä on diagnosoitu n. 15v sitten kaksisuuntainen mielialahäiriö. Aluksi en edes osannut ajatella mitä kaikkea tulee tuon sairauden mukana. Kaikkea tuli.
Minut jätettiin noin kaksi kertaa vuodessa, milloin mihinkin syyhyn vedoten. Yleensä minuun liittyvästi. Mutta halusi sitten aina kuitenkin palata yhteen, tai minä halusin palata yhteen. Mies ei syö vakituisesti lääkkeitä, vaikka hänellä on takana yksi laitoshoitojakso, ennen kuin aloimme seurustelemaan. Hyvinä aikoina hän ei koe niitä tarvitsevansa ja huonoina ei ymmärrä tarvitsevansa niitä.
Emme ole asuneet yhdessä missään vaiheessa. Mutta asumme (yhä) samassa rivitalossa. suhteen alussa etsimme yhteistä kotia, muttasopivaa ei tuntunut löytyvän.
Minua on petetty, minua on lyöty, minulle on valehdeltu, minua on käytetty hyväksi taloudellisesti yms. Ns. terveinä kausina mies oli mitä ihanin kumppani, huomioi, helli, piti lähellä, rakasti 110%.
Kesällä 2014 mies kosi ja kihlauduimme. Olimme onnellisia. Tai niin luulin. Miehellä on myös paha alkoholiongelma, käy töissä, mutta juo vapailla paljon.
Hänellä on tapana juoda monta päivää putkeen, jolloin emme tapaa, koska en voi sitä sietää. Itse olen ns. normaalikäyttäjä.
Miehellä on myös erikoinen suhde exäänsä, lastensa äitiin. alusta alkaen exä yritti erottaa meitä, oli vikittelemässä miestä. Mies ei koskaan mennyt sänkyyn exänsä kanssa (tai näin sanoo), mutta näissä känni-masennus-mörökölli päivinä otti tähän yhteyttä, istuivat kapakassa, oli exän luona yötä minulta salaa jne. Tästä riitelimme usein,en voi sietää exää, enkä tallaista käytöstä. Olen itsekin eronnut lapseni isästä, eikä meillä ole tuollaista peliä.
Olen äkkipikainen ja paha suustani kun suutun. Haukun ja sätin armottomasti, ja nyt mies jätti minut tämän piirteeni takia. Olen kuulemma pirttihirmu. kadun ja pyydän sanojani aina anteeksi.
Nyt minut siis taas jätettiin, taas oli istunut exän kanssa kapakassa. Minua ei tavannut 4 päivään, kun menin luoksensa, huomasin ettei sormusta ole enää sormessa. Kertoi että kaikki on ohi.
En vaan pääse asian yli, olen lamaantunut ja mietin ja vahdin häntä epätoivoisesti. Kyttään autoa pihassa.
Miten pääsen asian yli? Miten saisin hänelle apua ongelmiin? Vai olisiko vain parasta antaa hänen olla? Mistä riippuvaisuus exään johtuu? Sanoo ettei rakasta tätä.
Kapustarinta
VASTAUS: Kiitos viestistäsi!
Käytät osuvasti nimimerkkiä Kapustarinta, joka on kahlaajiin kuuluva lintu. Vaikuttaa siltä, että olet joutunut kahlaamaan vaikeassa ja kuormittavassa elämäntilanteessa. Kerrot 8-vuotisesta suhteesta, jossa on ollut ylä- ja alamäkeä, mikä välittyy hyvin viestistäsi. Liität suhteenne vaiheita entisen miehesi sairauteen, joka on epäilemättä vaikuttanut monin tavoin seurusteluunne.
Kiinnostun kuitenkin ensisijaisesti siitä, mikä sinut on saanut asettumaan vaikeaan parisuhteeseen kahdeksaksi vuodeksi? Kirjoitatkin viestisi lopussa, että sinun on vaikea päästä suhteenne yli. Olet lamaantunut ja tarkkailet entistä miestäsi. Minulle tulee vaikutelma, että entinen miehesi on sinulle tärkeä, mikä tekee irrottautumisesta vaikeaa. Miehesi merkitys sinulle tulee sitäkin kautta esille, että mietit, miten voisit saada apua hänelle. Rohkaisisin sinua kuitenkin ennen kaikkea huolehtimaan itsestäsi ja arvostamaan tässä kohtaa itseäsi. Valitettavasti et voi kantaa vastuuta kenenkään toisen puolesta. Entisellä miehelläsi on omat syynsä ja ainutlaatuinen elämänhistoria, jonka vuoksi hän on esimerkiksi kiinni entisessä puolisossaan.
Onko sinulla läheisiä, jotka voisivat tukea sinua erotilanteessa? Voisit myös hakea keskusteluapua lähialueesi seurakunnasta tai esimerkiksi perheasianneuvottelukeskuksesta. Ulkopuolisen keskusteluavun kautta voisi jäsentyä enemmän, mikä sinut on johtanut vaikeaan elämäntilanteeseesi.
KYSYMYS: Olen 18-vuotias nainen, joten elämää on vielä nähtävänä paljon. Ongelmanani on entinen kumppanini.
Erosimme melkein vuosi sitten. Suhteemme oli kaunis, lukuunottamatta myrskyisiä riitoja. Ja lukuunottamatta sitä että petin häntä, internetissä keskustellen miesten kanssa rivoja.
Hän on ensimmäinen ihminen kehen olen syvästi rakastunut. Näen hänessä kaikki hänen huonot puolensa ja kaikki hänen hyvät puolensa ja silti voin vielä myöntää kuinka paljon rakastan tätä ihmistä. Hän ei ole joka naisen unelma tai valinta, mutta minusta hän on sellainen ihminen juuri minulle. Se Oikea.
Erottuamme juttelimme päivittäin, joko riitelimme tai olimme sovussa. Halailimme ja harrastimme seksiä, ihan kuten suhteessakin. Sitä kesti kuukauden tai kaksikin, kunnes hän löysi tyttöystävän ja minä jäin takaa-alalle. Riitelimme silti usein, koska olin erostamme sekaisin ja halusin selvittää asiat jotta minun olisi helpompi edetä elämässä eteenpäin ja oppia suhteessamme olleista virheistä. Emme nähneet kahteen kuukauteen, mutta netissä riitelimme hyvä ettei melkein joka päivä.
Kahden kuukauden aikana, olin kasvanut onnelliseksi ihmiseksi, opin rakastamaan itseäni ja tunsin olevani vahvempi ja mikä tärkeintä - yli eksästäni.
Kahden kuukauden jälkeen hän otti yhteyttä ja halusin jutella hänen kanssaan asiat halki kasvotusten. Tulimme minun luokseni, koska muualla emme saaneet rauhaa. Keskustelu meni hyvin, istuin kahden metrin päässä hänestä tuolilla ja hän istui sängylläni. Kunnes hän pyysi minua hieromaan hänen hartioitaan. Koin, että kyllä minä ystävänäsi voin näin tehdä.
Hän silitteli jalkojani ja minulle tuli hyvä olo. Turvallinen olo. Se olo, jonka vain hän saa aikaiseksi minussa. Se johti halailuun hänen aloitteesta, muttei muuhun.
Viikon päästä tapasimme sattumalta ja tällä kertaa hän halusi jutella. Menimme jälleen luokseni. Kommunikoimme vähän, kunnes hän alkoi pyytää ihan omituisia asioita minulta.
Halailimme jälleen, mutta tällä kertaa myös pussailimme. Ja yhtäkkiä olemmekin alasti ja harrastamme seksiä. Näin hän on pettänyt kumppaniaan ja meillä molemmilla on hirveä olo.
Siitä päivästä lähtien, hän tuli käymään luonani välillä. Juttelemaan, harrastamaan seksiä ja saamaan läheisyyttä - vaikka hänen tyttöystävänsä asuu minusta 7km päässä!
Ei aikaakaan kun eksäni erosi tämän naisen kanssa, naisen tahdosta, koska nainen oli pettänyt häntä. Eksäni ei kehdannut edes tuossa vaiheessa myöntää pettäneensä häntä, mutta kun minä petin eksääni netissä, hänen mielestään minun olisi pitänyt kertoa koko maailmalle asiasta.
Meillä jatkui kuukauden sellainen seksiä & läheisyyttä suhde. Hän tuli tänne paljonkin sen takia ja siinä vaiheessa hän vielä jutteli minulle oma-aloitteisesti.
Hän löysi uuden tyttöystävän ja alkoi seurustella. Koin olevani pohjalla, olin masentunut ettei hän vieläkään ymmärrä kuinka paljon olen uhrannut hänen vuokseen ja että olisin valmis tekemään kaikkeni että hänellä olisi hyvä olla, että myös minulla olisi hyvä olla.
He olivat seurustelleet melkein kolme viikkoa ja näin hän tulee käymään luonani. Harrastimme seksiä. Hän petti jälleen kumppaniaan. Eksäni kertoi minulle, että nainen ei anna hänelle mitään läheisyyttä ja siksi hän tekee näin. (eksäni tarvitsee läheisyyttä paljon)
Toiminta jatkui, seksiä silloin tällöin. Otin usein puheeksi että haluan suhteen hänen kanssaan ja kuinka rakastan häntä. Kun olin kysynyt (ensimmäisen tyttöystävän vaiheessa) että pystyisikö hän seurustelemaan kanssani enää koskaan, hän totesi että ehkä joskus vielä.
Kun hän oli eronnut toisesta naisesta, kysyttyäni saman kysymyksen.. sain vastaukseksi että minulla olisi ollut mahdollisuuksia aina näinä kertoina kun hän on käynyt luonani, mutta koska minä olen yhä samanlainen (hänen sanojensa mukaan valehteleva, turhasta raivoava itkupilli, omien ongelmieni hänen niskaan heittäjä) eli koska en ollut muuttunut, niin hän ei halunnut olla kanssani. Tästä vielä kuukausi kaksi eteenpäin, hän sanoi ettei enää ikinä haluaisi seurustella kanssani. Harrastimme silti seksiä ja läheisyyttä, nauroimme ja kaikki tuntui hänen käynneissään ihan samalta kuin se suhteessakin oli.
Nyt hommaa on jatkunut 7 kuukautta. Pari viikkoa sitten vedin hänelle äärettömät raivarit, koska olin ollut kotipaikkakunnallani pohjoisessa lomailemassa ja näkemässä perhettäni sekä vanhoja ystäviäni, sitten hän pyytää minut tänne monen sadan kilometrin päähän koska hänellä on tärkeätä asiaa, jota ei voi sanoa kuin kasvotusten, enkä saisi kuulla asiaa jos en lähtisi seuraavana päivänä ja koska olemme molemmat halukkaita. Hänen tärkeä asiansa ei ollut sellainen jonka takia olisi pitänyt tulla tänne. "Minä vain halusin seuraa."
Olin vihainen, koska täällä kotona olin monesti ahdistuksen partaalla. Ystäväni asuivat muualla tai olivat töissä, joten yksin oli oltava paljon.
Riitelymme jälkeen hän ei ole kovinkaan puhunut minulle aloittaen itse keskustelua. Hän ei käy juurikaan vaikka lupasi käydä usein. Ainoa hetki jolloin hän puhuu, on kun hän tarvitsee jotain. Rahaa tai seksiä tai kiihoketta. Viime aikoina kun hän jutteli minulle, hän monesti totesi että juttelee minulle koska hänellä on tylsää ja muut eivät puhu hänelle.
Ongelmani ydin on riippuvuus hänestä. Koen olevani riippuvainen hänestä sillä ajattelen häntä usein, johtuen siitä että elämäni pyöri 1,5vuotta hänen ympärillään koska olin jättänyt pohjoiseen entisen elämäni hänen vuokseen. Kun näen unia, hän on jokaisessa jonka muistan - ihan tosi!
Istun kotona ja mietin mitä hän tekee, katselen koska hän on viimeksi ollut facebookissa paikalla tai whatsappissa, mietin miksei hän juttele minulle enää, kun käyn kaupassa mietin sitä jos hän tulee käymään niin onhan minulla jotain mitä hän voi syödä, ostan alusvaatteita miettien että hän varmaan pitää näistä, en voi kuvitella harrastavani seksiä kenenkään muun kanssa..
En halua olla riippuvainen hänestä. Enää en näe unia hänestä enkä ajattele ihan jatkuvasti. Minulla on deittipalstoilla ilmoituksia ja kuvasivustoilla kuvia, mutta en ole löytänyt ihmistä joka erottuisi edukseen kuten eksäni. Suurin osa on pelkän seksin perässä juoksevia niljakkeita.
Olen hyväksynyt että olemme eronneet ja ettemme palaisi koskaan yhteen, vaikka silti toivon sitä enemmän kuin mitään maailmassa että saisin olla hänen ja tehdä asiat toisella tavalla kuin ennen, mutten voi ketään pakottaa.. Olen yrittänyt olla juttelematta hänelle ja siinä onnistunkin, kunnes hän puhuu minulle. En halua katkaista välejä, koska joudumme tulemaan toimeen jokatapauksessa opiskelujen vuoksi. Enkä halua ottaa laastariksi ketään, koska se on epäkunnioittavaa ketään kohtaan enkä halua seurustella jonkun kanssa jollen ole siihen täysin valmis.
Tarvitsen apua.
Läheisriippuvainenko?
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Jo se, että kirjoitat vaiherikkaasta puolestatoista vuodesta entisen kumppanisi kanssa, kertoo hänen merkityksestään elämässäsi. Kerroitkin hänen olevan ensimmäinen ihminen, johon olet (ollut) syvästi rakastunut. Ensimmäinen rakkaussuhde koskettaa meitä erityisesti ja toisaalta sen päättyminen tekee erityisen kipeää.
Kautta kirjoituksesi saan sen käsityksen, että olet varma omista tunteistasi: rakastat häntä, hän on sinulle Se Oikea, tunnet turvallisuutta vain hänen seurassaan, vertaat muita miehiä häneen... Toisaalta viime aikoina olet tunnetasolla jo hieman irrottautunut hänestä. Sen sijaan exäsi tunteet jäävät minulle kuvauksesi perusteella kysymysmerkiksi tai ainakin ne vaikuttavat varsin ristiriitaisilta. Välillä hän viestittää yhteenpaluunne olevan vielä mahdollinen, toisinaan taas ei. Tämän täytyy olla sinulle todella rankkaa. Kirjoitit hänen puhuvan sinulle nykyisin vain silloin kun hän tarvitsee sinulta jotakin: rahaa, seksiä tai kiihoketta. Jäin miettimään, että entä mitä sinä tarvitset? Riittääkö sinulle se, että saat viettää hyviä hetkiä exäsi kanssa silloin tällöin, hänen ehdoillaan? Vai kaipaatko kuitenkin kokonaista ihmissuhdetta, jossa myös sinun tarpeesi tulevat huomioiduksi?
Kirjoitit ongelmasi ytimen olevan riippuvuutesi häneen. Olet jättänyt entisen elämäsi pohjoisessa hänen vuokseen ja koet itsesi uudessa asuinpaikassa yksinäiseksi. Olet etsinyt uutta miesseuraa netistä vaikka toisaalta epäiletkin valmiuttasi ryhtyä vielä uuteen suhteeseen. Jäin pohtimaan kohdallasi enemmänkin itsenäistymisen ja yksin olemisen teemoja kuin (läheis)riippuvuutta. Oletko asunut aiemmin yksin? Ovatko kaikki sukulaisesi ja ystäväsi jääneet pohjoiseen? Onko kontakti heihin säilynyt puhelimen, sähköpostin, ym. kautta? Joskus yksinäisyyden hetkellä puhelinsoitto vanhalle ystävälle voi olla parasta terapiaa. Oletko löytänyt uusia kavereita ja harrastuksia nykyisestä asuinpaikastastasi? Mitä tarvitsisit jotta oppisit nauttimaan myös ajoittaisesta yksin olemisesta? Miten löytäisit turvan itsestäsi?
Mitäpä jos panostaisit tässä vaiheessa omaan hyvinvointiisi ja lähtisit rakentamaan omaa elämääsi uudella paikkakunnalla tutustuen sen tarjoamiin mahdollisuuksiin? Jos saisit muuta ajateltavaa, sinun ei ehkä tarvitsisi enää niin seurata exäsi liikkeitä Facebookissa ja Whatsuppissa tai varautua hänen mahdolliseen vierailuunsa. Kerroit tapaavasi exääsi opintojen puitteissa jatkossakin, mutta voisiko se riittää ainakin tässä vaiheessa? Jotenkin ajattelen niin, että sinä ansaitset enemmän kuin mitä exäsi on tällä hetkellä valmis sinulle antamaan. Itsensä riuhtaiseminen irti vaikeasta ihmissuhteesta voi tehdä aluksi kovin kipeää, mutta pitkällä tähtäimellä se voi kuitenkin olla parempi ratkaisu. Jos vielä myöhemmin haluatte kumpikin pohtia parisuhteen uutta mahdollisuutta, tapahtuisi se sitten nk. puhtaalta pöydältä.
Omien ajatustesi ja tunteittesi selventämiseksi suosittelen sinua hakemaan keskusteluapua opiskelijaterveydenhuollosta. Kuten alussa kirjoitit, olet vasta 18-vuotias ja sinulla on elämää vielä paljon nähtävänä. Ole avoin uusille mahdollisuuksille... kokonaiselle elämälle.
KYSYMYS: Hymyilyttää kun vain ajattelenkin tätä ihmistä. Ajattelen hänen hellyttävää hymyään ja niin ihanaa ääntään etten malttaisi odottaa, että näemme taas! Tunnen perhosia vatsassa ja hänen suudelmat tuntuvat valehtelematta varpaissa asti. Hänen tuoksunsa on vastustamaton, hänen halauksessaan tunnen olevani turvassa kaikelta, ihailen hänen ulkomuotoaan suuresti ja luonne kruunaa kaiken. Hän on fiksu, ahkera, kunnianhimoinen ja huomioiva. Seksi on loistavaa, se toimii ja sitä on paljon! Taidan olla, ei, olen silmittömän rakastunut! Ja kaiken lisäksi tunne on molemminpuolinen.
Tämä henkilö on eksäni. Olemme eronneet todella riitaisesti noin puoli vuotta sitten. Mieheni jäi kiinni pitkään jatkuneesta pettämisestä. Emme pitäneet eron jälkeen moneen kuukauteen minkäänlaista yhteyttä toisiimme. Olin niin katkera ja vihainen maailmalle ja hänelle. Mutta jostain kaiken vihan seasta kuitenkin kumpusi valtava kaipuu. Etsin syitä hänen käytökselleen, ensin itsestäni, sitten hänestä. Mitään yksiselitteistä syytä ei edelleenkään ole. Olen jo hyväksynyt faktan; niin vain kävi.
Yhtäkkiä hän otti minuun yhteyttä. Nyt olemme puhuneet asioista paljon, jo viikkoja. Hän on osoittanut kaikin mahdollisin keinoin kuinka pahoillaan on kaikesta ja kuinka paljon merkitsen hänelle. Pienillä teoilla ja asioilla hän on jo pikkuhiljaa saamassa luottamustani takaisin. Ainoa mikä minua pelottaa on, voiko hän todella olla tajunnut tehneensä 'elämänsä virheen'? Intuitioni käskee minun luottaa häneen. Toisaalta kaikki tuntuu sujuvan kuin itsestään, tunteet ovat edelleen palavat ja tunnen olevani taas 'kokonainen'. Olimmehan kuitenkin yhdessä lähes kuusi vuotta. Mutta jokin pieni ääni päässäni, sekä läheisteni kielteiset mielipiteet, pidättävät minua tekemästä päätöstä.
Olenko todella valmis ottamaan riskin ja yrittämään vielä hänen kanssaan? Voiko suhde onnistua pettämisen jälkeen, jos molemmat tietävät mitä haluavat ja ovat valmiita tekemään kaikkensa saadakseen suhteen taas toimimaan? Voiko sellaisesta nöyryytyksestä päästä kokonaan yli?
VASTAUS: Ihan ensimmäiseksi: onnittelut siitä, mitä sinulla on. Kuvailet tunnetta ja suhdetta sellaisella tavalla, joka tuo mieleen vain yhden ajatuksen: pidä tästä kiinni!
Mutta sitten... pettäminen on syvä loukkaus. Varsinkin pitkään jatkunut sellainen. Olit syystäkin katkera ja vihainen. Miksi kukaan tekisi sellaista ihmiselle jota rakastaa? Kerroit, että olet miettinyt sitä. Ehkä olette yhdessäkin miettineet. Ja niinhän se usein on, että mitään yksiselitteistä syytä tai "helppoa" selitystä ei löydy. Pettäessään ihminen tekee valintoja, joiden syvin olemus saattaa jäädä hänelle itselleenkin hämäräksi. Ulkopuolinen suhde on usein ratkaisuyritys johonkin, mutta mitä sillä on yrittey ratkaista? Omaa sisäistä ristiriitaa vai suhteen ongelmaa?
Pettämisen ei tarvitse kuitenkaan olla parisuhteen loppu. Te erositte ja se on ymmärrettävä ratkaisu. Kuitenkin kaiken väärän ja loukkaavan käytöksen takaa alkaa uudelleen hahmottua ja tulla esiin se hyvä, mitä teillä on ollut. Jos molemmat tietävät mitä haluavat ja ovat valmiita panostamaan suhteeseen ei ole mitään estettä, etteikö suhde toimisi nyt ja tulevaisuudessa. Jokainen tekee virheitä. Olennaista on se, mitä niistä oppii. Perheneuvojana ja pariterapeuttina olen tavannut monia pareja, jotka ovat jatkaneet pettämisen jälkeen. Jos pettänyt osapuoli on valmis keskustelemaan asiasta, niin ennuste on hyvä. Monet ovat kertoneet suhteen jopa parantuneen. Ei toki pettämisen ansiosta vaan siksi, että on puhuttu enemmän ja syvemmin kuin aikaisemmin.
Entä läheisten mielipiteet? Läheisesi tarkoittavat varmasti hyvää ja yrittävät suojella sinua. Jos todella ovat ystäviäsi, he tukevat sinua, oli päätöksesi sitten mikä tahansa. Mietit, oletko valmis ottamaan riskin, ja yrittämään vielä? Sanoisin, että suurempi riski on olla yrittämättä. Et koskaan tietäisi, olisiko sittenkin pitänyt. Jos yrität, voit onnistua. Riski on siinä, että petyt uudelleen. Silloin sinun ei tarvitse enää jossitella, vaan päätös on helppo.
Onko hän valmis ottamaan vastuun omasta käyttäytymisestään ja valinnoistaan? Haluatko sinä antaa anteeksi ja opetella taas luottamaan? Jos vastaat näihin kysymyksiin myönteisesti, niin toivotan teille onnea myös tulevaisuudessa!
