KYSYMYS: Voiko "pettämisen" jälkeen saada suhdetta toimimaan? Asia on sovittu mutta mies ei enään luota.
Eksynyt, 17v
VASTAUS: Ilman muuta on mahdollista. Se on itse asiassa hyvinkin tavallista. Moni meistä ajattelee, että jos kumppani pettää, se on kerrasta poikki. Mutta kun tilanne tulee todeksi, myös monen mieli muuttuu.
Pettäminen satuttaa useimpia todella kovasti. Tosin tässäkin suhteessa olemme kovin erilaisia. Toiset toipuvat siitä hyvinkin helposti, toiset eivät millään. Toipumisen kannalta on olennaista se, miten asiaa käsitellään ja miten siitä voidaan puhua. Usein parhaiten auttaa se, että tekijä ottaa täyden vastuun teostaan, on aidosti pahoillaan ja pyytää anteeksi. Usein sen joutuu tekemään useampaankin kertaan, koska pettämisestä seuraavat tunteet eivät laannu kovin nopeasti. Pettänyt osapuoli haluaa usein mennä liian nopeasti eteenpäin, ja jättää tapahtuman taakse. Mutta petetty tarvitsee aikaa ja tilaa omien tunteidensa käsittelyyn. Ja vielä joskus, kun tuntuu että kaikki on jo käsitelty, saattaa jokin tapahtuma tai mielleyhtymä nostaa tunteet uudestaan pintaan.
Sitten kun petetyn tunteet ovat sen verran laantuneet, että se on mahdollista, on myös syytä pohtia, mitkä olivat uskottomuuteen mahdollisesti vaikuttaneet syyt. Onko suhteessa ollut jotain vialla, kun tällaista pääsi tapahtumaan? Onko suhteessa ollut riittävästi hellyyttä, läheisyyttä ja toisen huomioimista? Toteutuuko tasa-arvo suhteessanne? Onko henkinen yhteys ollut kunnossa? En tarkoita, että mikään tällainen antaisi luvan pettämiselle. Pettäjä on aina itse vastuussa omista teoistaan. Mutta silti on hyvä koittaa parantaa suhdetta kaikin mahdollisin tavoin, ettei uudelleen tulisi tarvetta hakea huomiota muualta.
Sanoit, ettei mies enää luota. On luonnollista, että luottamus vaurioituu joksikin aikaa. Mutta kyllä se voi palata. Se vaatii kahta asiaa. Sitä että voitte ajatella, että tästä on opittu jotain. Että olette tulevaisuudessa viisaampia, ettekä päästä samaa vahinkoa tapahtumaan uudestaan. Ja sitten se vaatii aikaa. Kun menee tarpeeksi pitkään, ettei mitään uusia epäluottamuksen aiheita tule, luottamus yleensä palaa.
KYSYMYS: Minulla on ensimmäinen vakava parisuhde, tai no, oli kunnes erosimme masennukseni takia.
Aloimme uudestaan säätämään ja olen tähän mennessä luottanut mieheen 120% mutta en pysty puhumaan häiritsevistä asioista ja nyt epäilen, että hän olisi varastanut minulta. Tai olen itseasiassa varma, koska en ole nähnyt muita hetkeen, joten muita keitä epäillä ei ole, ja olen varma että lompakossani oli se summa pari viikkoa sitten. Hänen ystävänsä on sitä mieltä että hän ei ikinä varastaisi ja hän on ollut isona tukena minulle joten "on törkeää epäillä häntä" mutta olen satavarma minne rahan laitoin ja sitä ei enää ollut.
Miten pystyn luottamaan häneen nyt? Miten pystyn puhumaan häiritsevistä asioista?
VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Pohdit siinä luottamusta ja puhumista parisuhteessa. Ne ovat molemmat tärkeitä asioita. Ilman luottamusta toiseen on suhteessa raskasta olla. Yhdessä puhuminen on välttämätöntä, jotta voisi oppia tuntemaan toisiaan ja ymmärtämään toisiaan oikein. Ilman puhumista iso osa suhteesta jää vain aavistelujen ja arvailujen varaan.
Et kerro, miksi et pysty ottamaan häiritseviä asioita puheeksi. Pelkäätkö kumppaniasi jollakin tasolla? Vai pelkäätkö hänen suuttuvan ja hylkäävän sinut? Pohdi mielessäsi tai ystävän kanssa juttelemalla, mitkä syyt estävät sinua puhumasta kumppanillesi ja hänen kanssaan. Ne syyt antavat sinulle tärkeää tietoa suhteestanne ja siitä, kannattaako sitä jatkaa.
Kerroit, että tämä on sinun ensimmäinen vakava parisuhteesi. Kun harjoittelet parisuhteessa olemista, kannattaa samalla harjoitella myös itsestäsi ja tunteistasi puhumista ja kumppanin kuuntelemista. Parisuhteessa on tärkeää puhua omasta puolestaan: kertoa omista ajatuksistaan ja tunteistaan syyttämättä toista. On myös tärkeää kysyä ja kuunnella toisen ajatuksia ja tunteita ilman, että reagoi niihin hermostumalla. Kummallakin on tärkeää olla tilaa olla oma itsensä ja kertoa asioista omasta puolestaan.
Mietit myös luottamusta suhteessasi. Mitä kaikkea sinulle merkitsee, jos kumppanisi on saattanut varastaa sinulta? Luottamus on olennaisen tärkeä osa parisuhdetta. Jos luottamus puuttuu, puuttuu suhteelta pohja, jonka varaan se voi rakentua. On siis mielestäni todella tärkeää, että otat epäilysi puheeksi kumppanisi kanssa. Voisitko kysyä häneltä, tietääkö hän jotakin lompakostasi kadonneista rahoista? Jos asia selviää, voit ehkä taas luottaa kumppaniisi.
Mutta jos asia ei selkiydy, jos et oikein pysty luottamaan ja jos et pysty puhumaan kumppanillesi, mietin, miksi haluaisit jatkaa sellaisessa suhteessa. Mitä teet itsellesi, jos jatkat suhdetta, jossa koet itsesi epävarmaksi ja ehkä myös turvattomaksi?
Sinulla on oikeus voida hyvin ja luottaa kumppaniisi. Ajattelen, että pysyvää suhdetta kannattaa rakentaa vain luotettavan ihmisen kanssa – sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa olet turvassa ja johon voit luottaa. Tee siis itsesi kannalta oikein. Sitä, mikä on sinun itsesi kannalta oikein, voit tavoitella kysymällä itseltäsi: ”Mitä minä tunnen? Mitä minä tarvitsen?” Kun otat oman kokemuksesi todesta, vähitellen tiedät kyllä, miten sinun kannattaa toimia.
Toivon sinulle hyvää jatkoa ja onnellista joulun aikaa!
KYSYMYS: Olen 47-vuotias nainen, joka kolme ja puoli vuotta sitten rakastui, hullaantui ja hurmioitui ihmiseen, jonka luulin olevan unelmieni mies, mies joka puhuu ja pussaa. Hyvin pian kuitenkin osoittautui, ettei niin ole. Ei puhu ei pussaa. Erotiikka kuoli puoli vuotta suhteen alkamisen jälkeen. Sen mukana tulivat raastavat riidat. Raastavat siksi, että hän ei tosiaan puhu. Loukkaa, kettuilee ja kohtelee alentuvasti ja kun asiat pitäisi puhua auki ja riita sopia, on vastaus, ettei hän jaksa. Salailee asioita, valehteleekin ja jättää yksin nuolemaan haavat. Syyttää minua, jolla saanut paitsi itsetuntoni katoamaan, myös seksuaalisuuteni, itsekunnioituksen ja sen luottamuksen toiseen. Silti väitän edelleen, että rakastan häntä. SIlloin kun elämme kuin kämppikset, kaikki on hyvin, seksiä lukuunottamatta. En uskalla ottaa askelta ja lähteä ja jättää. Tein sen hänen takiaan jo kerran, tosin kuolleesta suhteesta, mutta silti. Liian rankkaa myöntää tehneensä elämänsä virheen.
Seksiä on vain hänen tahdostaan. Minun halut ja tahdot kääntää minua vastaan. Se, että olen hukassa, kääntää senkin minua vastaan. Kaikki riidat mielestään ovat minun syytä. Varmasti osa niin onkin, mutta silloinkin, kun hän ne aloittaa. En voi luottaa hänen uskollisuuteensa, en siihen, että on tukena eikä jätä yksin, enkä siihen, että tunteensa ovat aitoja. Motiiviaan en tiedä, mutta epäilen, että olen pakollinen paha, nojatuoli, olohuoneen matto, jota voi kohdella miten huvittaa. Jos se on rakkautta, jommalla kummalla meistä on jokseenkin vinksahtanut käsitys siitä. Mitään hyvää, kivaa ja kaunista hän ei minusta sano, mutta löytää pitkän listan vikoja. Myönnän, että olen minkäkin lopettanut kehumisen. Olen lopettanut viettelyn. Olen lopettanut paljon. Niin paljon olen yrittänyt. Yrittänyt ymmärtää, yrittänyt luottaa ja uskoa, yrittänyt olla minä, yrittänyt olla se, mitä hän haluaa....epäonnistuen täysin. Kysymyksiä on paljon, aivan liian vähän vastauksia.
Toki hänestä löytyy puolia, joita hänessä rakastan...kai. Hän on hauska, huumorintajuinen, loistava isä lapsilleen, sympaattinenkin. Mutta ne ei taida kauksi kantaa. Sillä joka riidan jälkeen ajattelen hänestä toisin, Joka riita tappaa minussa jotain. Varmasti myös hänessä, mutta sitäkään en näe enkä tunne. Mutta nyt kun tätä kirjoitin, tajusin, että enhän vaan ole hassastanut narsistiin? Vai minäkö olen se narsisti, kun vaadin ja pyydän avointa, rehellistä ja rakastavaa suhdetta, jossa molemmat voivat luottaa toisen rakkauteen, läsnäoloon, rehellisyyteen....? Rakkaus on sokea. Olenko minäkin?
Yksin yhdessä?
VASTAUS: Kirjeesi oli rankkaa luettavaa. Hyvä, että itsekin tätä kirjoittaessasi havahduit samaan. Olet yrittänyt paljon ja monenlaista saadaksesi toisen rakastamaan itseäsi, kelvataksesi hänelle. Silti mikään ei ole auttanut.
Miesystäväsi on saanut itsetuntosi, seksuaalisuutesi ja luottamuksesi ihmisiin katoamaan. Hän valehtelee, salailee, syyttelee ja kohtelee sinua alentuvasti. Silti sanot rakastavasi häntä. Herää!
Kerrot, että erosit edellisestä suhteestasi tämän miehen takia. Kuvailet, että se suhde oli jo kuollut. Tunnetko kenties edelleen syyllisyyttä siitä erosta? Olit silloin hullaantunut ja hurmioitunut ja tunnekuohujen vallassa teit virhearvion. Voisitko antaa sen itsellesi anteeksi? Jokainen meistä tekee virheitä. Väärä ylpeys, joka estää tekemästä korjausliikettä, voi joskus olla vielä suurempi virhe.
Nimimerkistäsi tulee mieleen monen muunkin kokemus, että tekee kipeää, kun tuntee olevansa yksin vaikka on yhdessä. Sinä tiedät, millaista on elää elämää niin, ettei voi luottaa toisen uskollisuuteen eikä siihen, että hän on tukena silloin kun sitä tarvitset.
Mieti elämääsi tästä viisi vuotta eteenpäin. Millaista toivoisit elämäsi olevan silloin?
Muista, että elämässä on monia asioita, joihin voimme itse vaikuttaa. Elämä voi tuoda eteen sairauksia ja muita vastoinkäymisiä, mutta voimme itse valita millaisessa seurassa ne kohtaamme. Joskus on parempi ja helpompi olla yksin kuin huonossa seurassa.
Ensimmäinen askel kohti toisenlaista elämää oli ehkä jo se, että kirjoitit Suhdeklinikkaan. Kiitos siitä! Tästä kirjeenvaihdostamme voi joku muukin saada voimaa arvioida elämäänsä uudelleen.
Toivon sinulle rohkeutta, viisautta ja rakkautta itseäsi kohtaan.
KYSYMYS: Elän avoliitossa minua hieman vanhemman miehen kanssa. Suhteemme alkoi joitain vuosia sitten kosteissa firman juhlissa. Olimme tunteneet toisemme kauan ja ajattelin etten koskaan voisi alkaa vakavaan suhteeseen moisen kanssa...toisin kävi. Tapailimme toisiamme jonkun aikaa ennen kuin molemmat erosimme puolisoistamme. Oma puolisoni ymmärsi että emme voi olla yhdessä, mutta toisen osapuolen puoliso ei. Mies kävi eron jälkeen joitakin aikoja hänen luonaan harrastamassa seksiä ja nainen lähetteli itsestään seksivideoita ja kuvasi myös heidän seksiään. Minulla meni luottamus mieheen jo suhteemme alkumetreillä ja ei hänkään luottanut minuun. Olen hyvin onnellinen ja harrastamme hyvää seksiä joka päivä, silti mietin aina että pitääkö mies exään tai muihin naisiin yhteyttä koska tiedän millainen häntäheikki hän on ollut aina.
Minulla on hyvä itsetunto ja entinen mieheni kohteli minua liiankin hyvin, kehui aina hirveästi. Vaikka nykyinen mieheni pettäisi minua niin en koe että vika olisi minussa, en vain siedä ajatusta että valehtelee minulle. Olen kuitenkin sitä mieltä että jos rakastaa toista niin kuin minä tunnen rakastavani niin jos haluaa sen ihmisen kanssa olla ei häntä petä, ainakaan suunnitellusti ja selvin päin. Suhteemme on siis kaikilta osin hyvä, ainoastaan luottamus puuttuu. En voi suunnitella tulevaisuutta yhtään ihmisen kanssa johon en luota. En halua lapsia, enkä naimisiin välttämättä enää toista kertaa...tiedän että miehiä kyllä on jos tämä juttu ei onnistu...en vain siedä ajatusta että minua kusetetaan.
VASTAUS: Luettuani kysymyksesi muutamaan kertaan, palasin aina yhteen ja samaan kohtaan. Siihen kohtaan, missä kirjoitat luottamuksesta. Jos tapaisin sinut, kysyisin ensiksi, mitä sinulle luottamus merkitsee. Ja mitä sinulle merkitsee se, ettei sitä ole suhteessanne. Kerrot, että luottamus hävisi suhteestanne jo heti alkuvaiheessa, eikä sen ole koskaan rakentunutkaan.
Itse ajattelen, että luottamus on se perusta, jonka varaan suhteessa kaikki rakentuu. Ilman sitä on koko suhde aika hataralla pohjalla. Jatkat kertomalla, että suhteenne on muuten hyvä ja olet hyvin onnellinen. Kuitenkin vähän ajan päästä palaat samaan kysymykseen luottamuksesta ja mietit, voitko rakentaa yhteistä tulevaisuutta miehen kanssa, johon et luota. Tuntuu siltä, että tilanteesi on hiukan ristiriitainen; osa sinusta on onnellinen ja tyytyväinen, osa epävarma ja epäileväinen.
Ehkä teidän kannattaisi keskustella näistä kysymyksistä yhdessä. Mitä luottamus teille merkitsee? Miksi miehesi ei luota sinuun? Suhteen alussa koetut asiat vaikuttavat usein voimakkaasti koko suhteen luonteeseen, mutta on myös mahdollista päästä niistä yli ja antaa anteeksi. Jos koette molemmat että suhteenne on arvokas ja haluatte pitää siitä kiinni, on teidän syytä aloittaa rehellinen asioista puhuminen. Jos ette pysty siihen kahdestaan, kannattaa hakea apua.
Jokainen ansaitsee suhteen, joka perustuu luottamukselle. Jokaisella on oikeus olla turvallisessa suhteessa. Mutta se tarkoittaa myös vastuuta. Aikuisuuteen kuuluu kyky olla luottamuksen arvoinen ja luottaa myös toiseen ihmiseen. Aina se ei onnistu helposti, mutta pysyvän parisuhteen luominen on askel sitä kohti. Onnea matkaan!
KYSYMYS: Olen 20-vuotias nainen ja luottamus rakoilee poikaystäväni kanssa. Olemme seurustelleet vasta vajaan vuoden, ja suhteemme eteni hyvin nopeasti. Meillä molemmilla on useamman vuoden seurustelusuhde taustalla. Olemme molemmat tulisia luonteeltamme ja siksi parisuhde on vaatinut hyvin paljon joustoa molemmilta tahoilta.
Mainittakoon, että poikaystäväni on 23-vuotias ja parhaimmillaan arki hänen kanssaan on leppoisaa, kavereiden seurassa oleilua, intohimoista ja rakastavaa yhdessäoloa. Kuitenkin suhdetta varjostaa epävarmuuteni hänestä. Kun tutustuimme, minulle kävi selväksi, että poikaystävälläni on hyvin paljon naispuolisia kavereita. Se asia on minulle täysin ok ja olen tavannutkin näitä naispuolisia kavereita/ystäviä. Eräänä iltana päätin kuitenkin hetken mielijohteesta kysyä poikaystävältäni (jolla tiedän olleen vilkas seksielämä ennen minua), että onko hän edelleen tekemisissä vanhojen "säätöjensä" kanssa. Sain rehellisen vastauksen, jonka mukaan, (sanotaan nyt vaikka annan) kanssa hän on harrastanut seksiä ja he ovat nykyään kavereita. Olen itsekin tavannut tämän annan ja uutinen oli hieman yllättävä. Alkushokin jälkeen päätin hyväksyä asian. Kyllähän mies ja nainen voivat olla kavereita, enkä minä voi tuomita heidän kaverisuhdettaan menneiden tapahtumien perusteella.
Sitten tullaankin asiaan, joka minua vaivaa. Eräänä iltana tulin kotiin viikonloppureissultani ja meidän piti viettää yhteinen ilta poikaystäväni kanssa. Hän ilmoitti kuitenkin haluavansa sittenkin lähteä baariin kavereidensa kanssa. Minä loukkaannuin hänelle, koska olimme jo sopineet, että vietämme illan yhdessä. Aloimme riidellä, jonka jälkeen hän lähti. Hyvä ystäväni on töissä baarissa, jonne poikaystäväni kavereineen lähtivät. Viikkoa myöhemmin kyseisestä illasta, hän (ystäväni) kertoi poikaystäväni olleen hyvin humalassa miespuolisen kaverinsa, annan ja toisen naisen kanssa. Poikaystäväni oli humalassa kouraissut annaa takapuolesta. Lisäksi poikaystäväni oli vaikuttanut vaivaantuneelta tilatessaan juomia ystävältäni, (siitä toki voi olla montaa mieltä), mutta takapuolenkouraisu ei jätä mielestäni mitään epäselväksi. Minä kauhistuin tottakai asiasta ja menin poikaystäväni puheille. Hän sanoi, ettei muista tapahtunutta, mutta samalla sanoo olevansa pahoillaan. Hammasta purren sain sovittua hänen kanssaan. Poikaystäväni lupasi, ettei ole tekemisissä enää annan kanssa, eikä mitään tällaista tule tapahtumaan enää. Hän sanoi myös, ettei kuitenkaan jatkossa halua, että muistuttelen tästä asiasta ja käytän sitä esim. aseena riitatilanteissa.
Kuitenkin tämä asia vaivaa minua yhä, enkä koe saaneeni oikeutta, vaikka hän pahoittelikin tapahtunutta. En tiedä kuinka luottaa häneen, kuinka päästä eteenpäin ja unohtaa tapahtunut. En tiedä kuinka saisin turvallisuuden ja luottamuksen tunteen takaisin. Kaipaan häntä vierelleni, ilman epäilyksiä ja pelkoa.
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet seurustellut vuoden poikaystäväsi kanssa. Kuvaat parisuhdettanne kahden tulisen luonteen intohimoiseksi, rakastavaksi ja arjessa leppoisaksi suhteeksi. Poikaystävälläsi on naispuolisia kavereita, joista yksi, Annaksi kutsumasi henkilö, on myös poikaystäväsi aiempi seksikumppani. Ajattelit, että olet sinut asian kanssa, mutta humalainen episodi, jossa poikaystäväsi on puristanut Annaa takapuolesta, on saanut sinut tuntemaan luottamuspulaa poikaystävääsi kohden. Kerrot, että olet hammasta purren sopinut asian poikaystäväsi kanssa. Et pysty unohtamaan tapahtunutta. Haluaisit saada turvallisuuden ja luottamuksen tunteen takaisin.
On hyvin ymmärrettävää, että luottamuksesi on horjunut tapahtuneen johdosta. Samana iltana sinun piti viettää iltaa hänen kanssaan, mutta hän lähtikin kavereiden kanssa ulos. Loukkaannuit ensin siitä ja myöhemmin sait kuulla tapahtumien kulusta ystävältäsi. Keskustelu asiasta poikaystäväsi kanssa oli hankalaa, koska hän sanoi, ettei muista mitään. Poikaystäväsi on haluton myös puhumaan asiasta jatkossa. On haastavaa sopia asia ja aloittaa ns. puhtaalta pöydältä poikaystäväsi anteeksipyynnöstä ja lupauksista huolimatta. Sinulle iso asia tuli käsiteltyä kovin pikaisesti.
Voi tosiaan olla, että poikaystäväsi ei muista tapahtunutta. Ystäväsi kuvasi hänen olleen hyvin humalassa. Se, että ei muista tekemisiään, tuntuu yleensä pelottavalta. Toki humalaa ei voi käyttää toistuvasti syynä mokailuille. Voisiko se, että poikaystäväsi ei halua palata enää asiaan johtua hänen syyllisyydestään ja häpeästään asian suhteen?
Poikaystäväsi on luvannut, että näin ei enää tapahdu ja että hän ei enää ole yhteydessä Annaan. Hän ilmeisesti haluaa sitoutua sinuun ja suhteenne on hänelle tärkeä. Valitettavaa keskusteluhaluttoman poikaystäväsi kannalta on se, että todennäköisesti sinun on saatava vielä puhua tästä asiasta. Hedelmällistä olisi, että hän voisi kuunnella rauhassa sinua, kun kerrot hänelle tuntemuksistasi tapahtuneen johdosta. Asia ei tule ”valmiiksi” parilla keskustelulla. Keskustelujen aikana hän todennäköisesti syyllistyy asiasta, mutta joskus se on vaan kestettävä. Syyllisyys on muutoksen kannalta myös tervetullut tunne. Jotta luottamus voisi pikkuhiljaa palautua, sinä tarvitset tunteen, että hän on aidosti pahoillaan ja pystyy asettumaan sinun asemaasi. Tässä satutetussa tilassa sinä tarvitset siis ymmärrystä ja tunteittesi huomioimista. Luottamus palautuu vähitellen myös uusien, hyvien kokemusten myötä parisuhteessanne.
KYSYMYS: Olemme olleet pitkään avioliitossa. Parikymmentä vuotta asiat tuntuivat olevan hyvin mutta viimeiset kymmenen vuotta on ollut vaikeaa. Jollakin tavalla mies alkoi salata asioita tai sanoi ettei meidän tarvitse kaikkea tietää toisistamme ja emme enää puhuneetkaan asioista kuten ennen. Välillä epäilin häntä uskottomuudesta ja näinkin FB kirjoituksia, joissa hän viestitteli minunkin tuntemilleni naisille flirttailevia viestejä ja muutaman kerran hän pahemminkin. Seksiä alkoi olla vähemmän ja vähemmän, enkä kokenut että olismme kumpikaan enää nauttineet siitä. Asioista alkoi olla hankalampi ja hankalampi puhua. Kaksi viikkoa sitten katsoin hänen puhelimensa kautta s-postin, jossa olikin viesti toiselta naiselta. Viesti ei jättänyt mitään epäselväksi. Vaadin selitystä ja olin melkoisessa shokissa. Nyt kun kysyin, haluaako hän olla minun kanssani hän vastasi että haluaa mutta, onko meistä siihen. MIes sanoi rakastuneensa ja olleensa imarreltu koska häntä rakastettiin.
Olemme välillä selvitelleetkin tätä asiaa mutta välillä emme puhu uskottomuudesta. Nukun huonosti, olen tosi väsynyt mutta nnukahdettuani herään ja asiat pamahtavat mieleen heti, käytän rauhoittavaa lääkettä päivittäin. Mietin voiko tästä enää seurata mitään hyvää, voiko mieheen enää luottaa, voiko meidän yhdessäolo jatkua. Rakastan miestäni ja haluaisin jatkaa hänen kanssaan mutta tälläista salaelämää en kestä. En voi puhua asiasta oikein kenenkään kanssa. Naisystäväni kyllä varmaan kuuntelisi mutta hän on yhteinen ystävämme, enkä haluais asettää häntä hankalaan tilanteeseen. MInun on vaikea aloittaa puhumista, halauisin kyllä mutta alan itkeä eikä järkevästä keskustelusta tule oikein mitään. Olo on tunnelissa vaeltamista, eikä loppua näy.
Nimimerkki 62
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Luettuani kirjoituksesi, aloin miettiä, mitä suhteessanne on tapahtunut kymmenen vuotta sitten. Se aika on ollut vaikeata ja siihen on liittynyt salaisuuksia. Onko tuolloin tapahtunut jotain loukkaamista, loukkaantumista tai ainakin etääntymistä teidän välillänne? Sittemmin on käynyt ilmi miehesi viestittely toisen naisen kanssa, rakastuminenkin.
Ymmärrän, että tilanne on sinulle hyvin vaikea ja raskas. Olette keskustelleet ja se kuulostaa hyvältä. Ehdotan, että keskittyisitte keskusteluissa vähitellen yhä enemmän puhumaan teidän kahden välisestä suhteesta. Mitä kumpikin on vuosien varrella kokenut suhteessanne? Onko ollut aikoja ja tilanteita, joissa jompikumpi on pettynyt tai loukkaantunut, kokenut yksinäisyyden tai hylätyksi tulemisen tunteita. On hassua, että usein molemmat saattavat kokea parisuhteessa yksinäisyyttä samaan aikaan. Silloin fyysinen ja henkinen etäisyys on jotenkin estänyt etsiytymästä toinen toisensa seuraan, vaikka kaipausta on kummallakin ollut. Entä millaista tulevaisuutta haluaisitte? Mitä kumpikin haluaisi tehtävän jatkossa toisin? Mitä toiveita teillä on toisianne kohtaan? Keskustelunne voisivat vähitellen siirtyä yhä enemmän nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.
Tuntuu hyvältä, että miehesi sanoo haluavansa olla sinun kanssasi, mutta ei tiedä, onko teistä siihen. Se merkitsee, että motivaatio on olemassa. Kaipaus on olemassa. Niin puhumista kuin fyysistä läheisyyttä voidaan opetella uudelleen. Se merkitsee uudelleen tutustumista ihmiseen, joka on jossain vaiheessa käynyt itsestäänselvyydeksi ja sitä myötä etääntynyt.
Tässä kohdassa ammattiapu olisi teille hyödyksi. Sitä kautta keskustelut voisivat avartua eivätkä jumittuisi vanhoille urille. Voi toki olla, että onnistutte siinä keskenännekin, mutta noin pitkään suhteeseen kannattaa satsata kaikki tarpeellinen.
KYSYMYS: Olen tapaillut tätä miestä n.4kk.Hän on mukava ja rakastettava. Ja olen rakastunut häneen.
Olemme tapailleet lähinnä viikonloppuisin. Pitkän välimatkan takia.
Tutustuneet ja rakastuneet. Molemmat ovat sen kertoneet toiselle.
Tuntuu kuitenkin etten tunne häntä tarpeeksi, että voisin/haluaisin luottaa tarpeeksi häneen.
Hänen kanssaan on helppo keskustella,lähinnä jokapäiväisistä asioista.Tunne puolesta keskustelu on vaikeaa.
Minulla pelottaa omat tunteet ja se että olen lyhyessä ajassa rakastunut.
Mies tykkää puhua entisistä naisistaan,eniten ehkä viimeisimmästä,jonka kanssa suhde ei sujunutkaan. Olen käsittänyt että ero on tullut naisen puolelta.
Mietin sitä että onko hän vielä kiinni entisessä naisessaan ja heidän yhteisissä tekemisissään koska niistä puhuu.
Tiedän, helpointa olisi kysyä suoraan, mutta kai minä pelkään sitä vastausta.
Se puhuminen ex tyttöystävästä nostaa minussa todella kielteisiä tunteita pintaan,näen ja kuulen punaista. Enkä enää edes tiedä miten suhtautuisin,muuten kuin lyömällä luurin korvaan.
Jos olisin rohkea kertoisin että se satuttaa minua,mutta en rohkene siihen.
Minun on todella vaikea luottaa häneen.
Siis luotanko siihen kun hän sanoo rakastavansa minua?[/b
Been there done that
[b]VASTAUS: Kerrot kirjeessäsi että olet tapaillut miesystävääsi neljän kuukauden ajan ja että kaikki on muuten hyvin mutta mietit vielä uskallatko luottaa mieheen. Koet myös tunnepuolen asioista keskustelun vaikeaksi. Sinua häiritsee myös se, että mies puhuu entisistä kumppaneistaan, etenkin viimeisimmästä suhteestaan.
Suhteen alkuvaiheissa luottamus toiseen on vasta rakentumassa. Epävarmuus toisen tunteista voi olla pelottavaa, etenkin jos omat tunteet toista kohtaan ovat voimakkaita. Tuoko teidän suhteeseenne oman haasteensa se, että asutte etäällä toisistanne? Luottamus rakentuu ajan myötä kun toista oppii tuntemaan. Kerroit että miehen kanssa puhuminen lähinnä jokapäiväisistä asioista on helppoa. Sen pohjalta on hyvä lähteä opettelemaan myös vaikeampien asioiden käsittelyä. Tunteista puhuminen ei aina ole helppoa, etenkin jos kyse on kipeistä ja vaikeista asioista. Tunteista puhumista voi kuitenkin opetella. Jos tunteet kätkee sisäänsä, ne kuitenkin vaikuttavat jollain tavoin vuorovaikutukseenne ja voivat purkautua isonakin ryöppynä. Siksi kannustan ottamaan suhteessanne hiertävät asiat puheeksi hyvissä ajoin.
Kerroit että pelkäät omia tunteitasi. Mikä niissä pelottaa? Pelkäätkö ettet osaa hallita tunteitasi? (Toisaalta mietin, voiko tunteita kontrolloida?) Vai pelkäätkö että ikävistä asioista puhuminen rikkoo suhdettanne? Ajattelen että parisuhteessa tunteista kannattaa puhua, myös omista peloistaan. Puhumisen kautta suhteenne syventyy ja luottamus voi kasvaa. Ehkäpä voisit miettiä, mikä on sinun tapasi lähteä rakentamaan luottamusta välillänne: milloin ja millä tavoin kerrot vaikkapa niistä tunteista mitä miehen entisistä kumppaneista puhuminen sinussa herättää.
Voi tosiaan olla niin että miehesi ei ole vielä työstänyt loppuun edellistä suhdettaan. Voi olla mahdollista että hän käy läpi pettymyksiään sinun kauttasi. Se ei ole suhteenne kannalta paras vaihtoehto. Olisi hyvä että ennen uuteen suhteeseen ryhtymistä edelliseen liittyvät monenlaiset tunteet olisi käyty läpi. Silloin ne eivät kuormita uutta suhdetta. (Nimimerkistäsi päättelen että sinäkin olet ollut parisuhteessa – olethan sinäkin käsitellyt edellisen suhteen päättymisen?)
Toisaalta mietin kyllä sitäkin vaihtoehtoa, että kumppanisi uskoutuu sinulle kertomalla menneestä elämästään. Ehkäpä se on hänen yrityksensä rakentaa luottamusta välillenne? Mutta jos se satuttaa sinua, hänen tulee jättää se. Voisitko kysyä häneltä suoraan miksi hän puhuu existään? Samalla voisit myös kertoa että se satuttaa sinua.
Luottamus rakentuu avoimen vuorovaikutuksen myötä. Samalla myös yhteys toiseen vahvistuu ja parisuhteenne lujittuu.
KYSYMYS: Minulla on jäänyt trauma suhteessa mieheeni koska alkutapaaminen meillä oli on-off monia vuosia. Itse olin rakastunut mutta mies kävi läpi ex-rakkauttaan avautuen minulle. Yritin laittaa suhteen poikki jolloin mies loukkaantui ja harrasti muita suhteita. Hän usein sanoi ettei koe suuria tunteita minua kohtaan. Lopulta mies tasaantui ja sitouduimme toisiimme. Silti minä koen että tunnetasolla en pääse suhteessa eteenpäin ollenkaan. Syvä turvallinen luottamus ei ole koskaan rakentunut välillämme. Tapahtui paljon henkistä väkivaltaa ja torjumista hänen puolelta. Meillä on aika kaverillinen suhde koska olen joutunut jäädyttämään tunteeni ja tarpeeni romanttiseen suhteeseen koska tässä on hoidettu hänen hyvinvointiaan ja selviytymistä usealla tasolla. Tämä suhde ei ole vielä ollut sellainen kuin haluaisin, välillä tulee rakastumisen tunteita mutta välittömästi tulee viha, mustasukkaisuus ja pelko että toinen taas torjuu eikä rakasta. Olemme molemmat väsyneet riitelyyn, tavallaan emme pääse eroon toisistamme. Suhde on varmasti riippuvuuden oloinen. Itse olen katkera koska olen antanut saamatta paljonkaan minun tarpeisiini. Kysynkin voiko tällaisesta parantua vielä luottamaan toiseen ihmiseen yleisesti? Tämä suhde tuntuu jo toivottomalta, koemme vihaa ja kipua emmekä pysty iloitsemaan suhteesta mustasukkaisuuksien vuoksi. Mies on välillä myös väkivaltainen eikä pystytä kommunikoimaan rakentavasti vaikeista asioista.
Miten eteenpäin?
VASTAUS: Hei, kiitos viestistäsi, jossa kirjoitat seurustelusuhteestasi ja sen herättämistä tunteista: vihasta, pelosta, mustasukkaisuudesta ja katkeruudesta. Kuvailet suhdetta, jossa on ollut alusta alkaen paljon haasteita – esimerkiksi epävarmuutta yhdessäolosta, ulkopuolisuuden kokemuksia, emotionaalista etäisyyttä ja jopa väkivaltaa. Kirjoitatkin, ettei syvä ja turvallinen luottamus ole rakentunut koskaan välillenne. Suhteenne on kaverillinen, etkä ole tyytyväinen siihen. Pidän ymmärrettävänä, että odotat parisuhteelta kaveruutta enemmän. Parhaimmillaan parisuhde on kuin turvasatama, jossa on syvää yhteyttä, emotionaalista ja fyysistä läheisyyttä, mutta myös tilaa erillisyydelle, kuten omille harrastuksille tai ystävyyssuhteille.
Luen kirjeestäsi, että suhteessanne on paljon vaikeuksia, mutta jokin pitää teitä riippuvuuden tavoin yhdessä. Jäin miettimään, mitä kaikkea riippuvuuteen liittyy. Ymmärrykseni mukaan toisinaan on niin, että turvatonta seurustelusuhdetta turvattomampaa olisi yksinjääminen. Voisiko riippuvuudessa kohdallanne olla kysymys myös jostakin tämän kaltaisesta? Haastaisin sinua tutkimaan nimenomaan kysymystä riippuvuudesta. Mikä kaikki teitä pitää yhdessä? Mihin tarvitsette toisianne, kun toisaalta kirjoitat teidän molempien tuntevan ilon sijaan vihaa ja kipua suhteestanne.
Kysyt viestisi lopussa olennaisen ja monia askarruttavan kysymyksen: voiko kuvaamasi kaltaisesta suhteesta parantua luottamaan toiseen ihmiseen yleisesti. Mielestäni vastaus kysymykseesi on kyllä. Uskon siihen, että kaikki haavat, jotka ovat syntyneet ihmissuhteissa voivat myös parantua toisten ihmisten lähellä. Toisinaan turvattomassa seurustelusuhteessakin voi tapahtua merkittävää parantumista ja luottamuksen rakentumista. Tämä edellyttää sitä, että molemmilla seurustelukumppaneista on halua ymmärtää ja sanallistaa omaa osallisuuttaan suhteen vaikeuksista. Joskus parien vaikeudet ovat sen kaltaisia, että yrittämisestä huolimatta yhdessä jatkaminen on vaikeaa. Sinäkin kirjoitat, että nykyinen suhteesi tuntuu toivottamalta. Päätät kirjeesi kysymällä: miten eteenpäin? Kokemukseni mukaan useimmat parit hyötyvät toivottomalta tuntuvassa tilanteessa pariterapiasta, jossa on mahdollista tutkia parisuhteen mahdollisuuksia ja rajoja turvallisessa tilanteessa. Rohkaisen teitä hakeutumaan alueenne perheasian neuvottelukeskukseen, mistä ajattelen teidän saavan seurustelusuhteenne tilanteeseen riittävää tukea.
Voimia, rohkeutta ja uskallusta ottaa askeleita eteenpäin! Joona, perheneuvoja
KYSYMYS: Tapasin vuonna 99 miehen ja meistä tuli heti lähes erottomattomat ja vuonna seurustelimme sitten. ja tänään kääntyi sitten kääntyi kelkka ja ja tuo mies sanoi puhelimessa että menen rakastelemaan toista naista ja se sattui syvälle sisimpääni.
VASTAUS: Kirjoituksesi on kovin lyhyt eikä siinä oikeastaan kysytä mitään. Vastaan kuitenkin sen herättämiä ajatuksia kertoen. Olet tavannut miehen vuonna 1999 eli 17 vuotta sitten. Kerrot, että teistä tuli erottamattomat ja aloitte seurustella. Kirjoituksesta ei käy ilmi oletteko kenties asuneet yhdessä ja onko teillä lapsia. Kirjoittaessasi olet juuri saanut kuulla mieheltäsi, että hän aikoo mennä rakastelemaan toista naista. Kerrot, että se sattui syvälle sisimpääsi. Eikä ihme! Olet varmaan shokissa yllättävästä puhelusta.
Luottamuksen pettäminen on niitä eniten satuttavampia asioita parisuhteessa. Se, että hän kertoi sinulle asian puhelimessa, herättää mietteitä. Toisaalta voisi ajatella, että hän ainakin rehellisesti kertoi mitä aikoo tehdä. Toisaalta asian ilmoittaminen tuolla tavalla tuntuu kovin julmalta. Mietin oliko se hänen tapansa lopettaa suhteenne. Joka tapauksessa toivon, että pystytte vielä selvittämään asiaa. Olisi kovin surullista, jos pitkä suhteenne päättyisi tällaiseen eroilmoitukseen (jos se oli eroilmoitus).
Tässä tilanteessa on tärkeää, että sinulla on läheisiä ja ystäviä tukenasi! Myös ammattiauttajaan on hyvä ottaa yhteyttä, jos läheisten tuki tuntuu riittämättömältä. Jos jatkat yhdessä miehesi kanssa, hyötyisitte varmasti pariterapiasta. Yksilöllistä tukea ja tukea parisuhteeseen löydät esim. paikkakuntasi perheasiain neuvottelukeskuksesta.
KYSYMYS: Olen seurustellut ja ollut avoliitossa mieheni kanssa n. 1,5v., olemme kuitenkin tunteneet kohta jo kuusi vuotta. N. neljä vuotta välimme olivat harmaalla alueella; asuimme eri kaupungeissa koko ajan mutta näimme satunnaisesti. Olimme läheisiä, ja harrastimme seksiä. Seurustelu ei vaan tullut kysymykseen ennen kuin 1,5v. sitten. Salaa halusin sitä kuitenkin koko ajan aiemminkin. Tämän neljän vuoden aikana kun emme olleet yhdessä tapahtui kaikenlaista, hyvässä ja pahassa. Molemmilla oli muita tapailuyrityksiä ja pettymyksiä muiden, sekä toistemme kanssa. Minä otin kaiken todella raskaasti, ja luottamus kärsi. Kun 1,5v sitten aloimme seurustelemaan, käsittelimme asiat pikkuhiljaa suhteen edetessä ja sain luottamuksen herätettyä miestäni kohtaan. Nyt hiljattain kuitenkin löysin erään sosiaalisen median kautta mieheni kirjoittaman yksityiskommentin jollekin hänellekin tuntemattomalle naiselle, jossa hän kehui naista kauniiksi ja viittasi haluavansa mahdollisesti tavata. Otin asian puheeksi mieheni kanssa mutta perustelua käytökselle en saanut. Hän sanoi tykkäävänsä minusta ja haluavansa olla minun kanssa, ja että kommentti oli hänelle mitätön, eikä oikeasti olisi mennyt naista näkemään. Hän myös pyysi anteeksi. Lisäksi hän sanoi, että ei tulisi kysymykseenkään että hän pettäisi minua. Hän oli sillä hetkellä ollut työttömänä jonkin aikaa, ja hän sanoi myös että kotona olemisen aiheuttama masentunut olo, ja antamani huomion vähyys sai hänet hakemaan huomiota väärällä tavalla. Yritinkin tämän jälkeen lisätä huomion antamista.
Olen yrittänyt ottaa asiaa puheeksi uudestaan useaan otteeseen mutta tämä saa mieheni hermostumaan, koska hänestä tuntuu että jankkaan jo sovittua asiaa. Minusta asia kuitenkin jäi kesken, ja minulle jäi pelko, että hän tekee/on tehnyt saman uudestaankin.
Olemme joskus keskustelleet rajoista, mikä loukkaa ja mikä ei, ja olemme välillä olleet todella eri mieltä joistain häilyvistä jutuista. Esim. häntä ei kuulemma haittaisi jos menisin baari-illan jälkeen jatkoille miesporukkaan naiskaverini kanssa, mutta minua satuttaisi paljon jos hän menisi naisten kanssa jatkoille mieskaverinsa kanssa. Rinnastaisin sen jonkinlaiseen pettämiseen.
Myönnettäköön, etten itsekään rehellisin keinoin saanut häntä kommentoimisesta kiinni, ja tästä on minulla huono omatunto, sillä minusta rehellisyys on suhteen perusta. Miehenikin tietää minun ajattelevan näin.
Meillä on tällä hetkellä välimatkaa useita satoja kilometrejä mieheni työskennellessä muualla muutaman kuukauden ajan, joten en tiedä miten ottaisin tämän asian puheeksi tällä hetkellä. Puhelimessa tuntuu oudolta selvittää tällaista asiaa. Kirjoittaminen on minulle helppoa, miehestäni en ole varma. Ja samalla pelkään ja suren, jos hän toimii minun mittakaavassani väärin selkäni takana ja kommentoi naisille yksityisesti. Ja tällä hetkellä hän ei siitä voisi jäädä edes kiinni. Hän on ehdottanut suutuksissaan profiilinsa poistoa, mutta itseäni se ei auttaisi sillä miettisin vain onko hän tehnyt uuden jota en löydä. Muiden asioiden suhteen meillä on mennyt hyvin viime aikoina, hän on pitänyt minuun yhteyttä oma-aloitteisestikin kaukaa. Olemme olleet päivittäin yhteyksissä, välillä minunkin aloitteestani.
Hänen on vaikea ilmaista tunteitaan, mutta koska olemme tunteneet niin pitkään, pienistä eleistäkin osaan lukea häntä. Kuitenkin kommenttikin oli kirjoitettu sellaisena ajankohtana, jolloin minulla oli hyvä tunne meidän suhteesta.
Ennen mieheni lähtöä kauemmas kysyin onko hän kommentoinut mitään kenellekään yksityisesti, ja vastaus oli kielteinen. Kysyin tällöin häneltä myös meneekö suhteessamme hänen mielestään hyvin ja onko luottamus kunnossa, hän vastasi molempiin myöntävästi.
Olen painottanut koko ajan rehellisyyden tärkeyttä, ja nyt kun luottamus kärsi kommentin takia, tuntuu että alan epäillä muutakin. Välillä on selkeitä hetkiä, jolloin en epäile mitään, mutta välillä ahdistaa ja mietin kaikkea pahimpiakin vaihtoehtoja ilman konkreettisia syitä. Aiemmissa lyhyissä suhteissani paljon nuorempana on käynyt niin, että ne on loppuneet miehen/pojan aloitteesta kuin seinään minun ollessa siinä luulossa että kaikki on hyvin.
Mieheni on hankala ottaa kritiikkiä vastaan. Joskus hän on lannistunut jos olen maininnut pienistäkin asioista, tai jos hän itse epäonnistuu jossain. Hänellä on esim. rankka koulukiusaamistausta, minkä uskon vaikuttavan tähän. Joten jos hän tietää tehneensä vääryyttä, voiko hän lannistua/tuntea huonommuutta kun otan asiaa uudestaan ja uudestaan puheeksi?
Miten voisin käsitellä asian mieheni kanssa ilman, että hän hermostuisi? Kuinka voisin saada luottamuksen takaisin ja mistä voin saada varmuuden, että hän ei tee selkäni takana mitään väärää netissä? Kuinka voisin saada hänet ilmaisemaan kaikenlaisia tunteita rehellisesti ja kertomaan, jos hänestä kaikki ei ole hyvin? Rakastan häntä todella paljon ja en haluaisi yhden kommentin pilaavan suhdettamme. Haluaisin vain varmuuden että tämä on ainut kerta kun näin on käynyt/tulee käymään.
Rakastan niin että sattuu
VASTAUS: Kiitos pitkästä kirjeestäsi! Kirjoitat nimimerkillä ”Rakastan niin että sattuu”. Rakkautesi miesystävääsi kohtaan välittyy kaikesta kirjoittamastasi. Kirjeestäsi välittyy myös kuva niistä asioista, jotka satuttavat sinua suhteessanne. Kirjeesi keskeinen kysymys liittyy luottamukseen. Kuvaat puhuttelevasti sitä, miten suhteessanne on ollut oikeastaan alusta alkaen epävarmuutta: olette asuneet eri kaupungeissa, välillänne on ollut fyysistä läheisyyttä, mutta ette ole kuitenkaan seurustelleet. Tapailitte myös muita. Aavistelen, että jo tällainen suhteenne lähtökohta on kenties herättänyt kysymyksen luottamuksesta. Kirjoitatkin ottaneesi kaiken todella raskaasti ja luottamuksen kärsineen, mikä on ymmärrettävää.
Tämänhetkinen välimatkanne lisää yhä edelleen epävarmuuttasi. Luottamustasi on ymmärrettäväsi murentanut myös miesystäväsi viesti tuntemattomalle naiselle. Ymmärrän kirjeestäsi, että sinulle on syntynyt parisuhteen haava, joka ei parane, ennen kuin pääsette keskustelemaan riittävän perusteellisesti peloistasi. Kirjoitat keskustelua hankaloittavan sen, että miehelläsi on taustalla koulukiusaamista ja hänen on vaikea ottaa kritiikkiä vastaan. Pidän luottamuksen syntymisen kannalta tärkeänä, että voisitte keskustella puolin ja toisin kritisoimatta ja syyllistämättä. Parisuhteen haavojen paraneminen edellyttää keskustelua kasvotusten, rauhallisessa ja myönteisessä ilmapiirissä.
Miltä sinusta tuntuisi ottaa puheeksi nimenomaan tämä pelkosi ja epävarmuutesi kritisoimatta miestäsi? Olisiko miehesi helpompi keskustella kanssasi, jos ette käsittelisikään miehesi lähettämää viestiä, vaan nimenomaan pelkoasi ja epävarmuuttasi, joka on luottamuksen kannalta olennainen asia? Uskon, että myönteisessä ilmapiirissä miehesi olisi paljon helpompi keskustella kanssasi hermostumatta. Parhaimmillaan voisitte yhdessä jakaa pelkosi ja epävarmuutesi. Uskoakseni miehesi olisi helpompi olla haavoittamatta sinua lisää, jos hän ymmärtäisi myös tuntemustesi taustoja. Tavoitatkin hyvin, että aiemmissa suhteissasi nuorempana on ollut pettymyksiä parisuhteiden päätyttyä yllättäen. Haastan sinua pohtimaan ja sanoittamaan yhdessä miehesi kanssa, kuinka nämä kokemuksesi vaikuttavat myös nykyisessä suhteessasi luottamukseen? Parhaimmillaan miesystäväsi voi eläytyä siihen, miten epävarma ja peloissasi olet. Hänessä voi syntyä myös tällaisen ymmärryksen kautta tarve pyytää anteeksi viestittelyään. Ihannetilanteessa voisit hyväksyä miehesi anteeksipyynnön ja kertoa hänelle, mitä olisi tarvinnut aiemmin ja mitä tarvitsisi yhä edelleen voidaksesi luottaa häneen. Tällaisen keskustelun kautta haavasi voi parantua, niin että sinun olisi helpompi luottaa puolisoosi.
Rohkaisen sinua ottamaan puheeksi miehesi kanssa tämän luottamuskysymyksen, epävarmuutesi ja pelkosi. Toisinaan tällaista luottamusta synnyttävänä ja parisuhdehaavaa hoitavaa keskustelua voi olla vaikea käydä kaksin. Siksi kannustan teitä ottamaan yhteyttä alueenne perheasiain neuvottelukeskukseen, jossa voisitte pysähtyä yhdessä perheneuvojan kanssa parisuhteenne kysymysten äärelle.
