Suhdeklinikka

KYSYMYS: Petetty? Erotako miehestä?

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Jäin miettimään, miltähän sinusta itsestäsi tuntui kirjoittaa tätä ja nähdä tekstisi kirjoitettuna. Minä tietenkin olen antamasi tiedon varassa, mutta arvatenkin olet poiminut tähän kaikki olennaiset seikat. Katsellaanpas niitä vähän.

Positiivisia asioita miesystävästäsi kerrot, että hän on ihana, sanoo rakastavansa sinua ja on kosinut jo monta kertaa.

Negatiivisista asioista mainitset jo heti suhteen alkuajoista asti tuntemasi epävarmuuden ja epäluottamuksen. Tiivis yhteydenpito ex:n kanssa on häirinnyt sinua ja olet pyytänyt häntä vähentämään sitä. Sinulla ei ole varmuutta siitä, kunnioittaako hän toivettasi. Teillä on paljon riitoja. Mies tapailee muita naisia ja on löytänyt jo lyhyen seurustelunne aikana uuden naisen. Hän on haukkunut sinua ex:lleen. Hän ei pidä lupauksiaan. Epäilet, onko kaikki ollut valhetta. Tunnet, ettet kestä enää epävarmuutta ja luottamuksen puutetta. Asia painaa mieltäsi jatkuvasti. Aika pitkä lista näitä miinusmerkkisiä seikkoja.

Kun hän on kosinut sinua monesti jo muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen, voisi ajatella, että hän on tosissaan ja on varma siitä, että haluaa elää kanssasi loppuikänsä. Hänen käyttäytymisensä puhuu kuitenkin toista kieltä. Monet asiakkaat, jotka hakeutuvat perheneuvojan vastaanotolle vaikean ihmissuhteen vuoksi, kertovat, että olivat jo heti suhteen alussa tunteneet hälytyskellojen soivan, mutta eivät silloin olleet halunneet ottaa niitä vakavasti. Se nousi mieleeni myös kirjettäsi lukiessani. Kun et koko seurustelunne aikana ole voinut olla turvallisella ja luottavaisella mielellä, mahtaakohan se asia muuttua ajan kuluessakaan?

Kun ihminen on rakastunut, hän ei edes näe muita naisia/miehiä. Maailmassa on vain Se Yksi. Jotenkin tämä ei sovi ollenkaan yhteen kertomasi kanssa. Miesystäväsi sanoo rakastavansa sinua, muttei käyttäydy niin kuin rakastunut mies käyttäytyisi. Tässä on monia muitakin samanlaisia ristiriitaisuuksia. Hän lupailee sinulle monenlaista, mutta ei toteuta niitä. Hän sanoo haluavansa naimisiin kanssasi, mutta puhuu sinusta pahaa ex:nsä kanssa ja tapailee muita naisia. Vannomalla rakkauttaan ja kosimalla taas kerran mies pitää sinua kiinni itsessään, mutta ei itse sitoudu suhteeseenne.

Sinä olet ollut rakastunut, ehkä olet sitä edelleenkin. Irti päästäminen on silloin vaikeaa, jopa tuskallista. Mutta joskus se on suurta viisautta, jos näyttää siltä, että jatkaminen toisi vain lisää tuskaa ja pettymyksiä. Uskon, että löydät vielä miehen, joka arvostaa sinua ja rakastaa sinua aidosti, haluaa olla sinulle uskollinen ja kaikin tavoin luotettava. Älä tyydy vähempään.

Kannustavin terveisin,
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Olemme olleet yhdessä 17-vuotiaasta saakka, pian 28 vuotta, joista 20 naimisissa. Meillä on kaksi ihanaa lasta, joista vanhempi armeijassa ja aloittelemassa omaa elämäänsä. Oma talo, terveyttä, töitä. Yhteiselo on ollut vaihtelevan myrskyisääkin, mutta olemme aina tykänneet tehdä asioita yhdessä ja olleet sitoutuneita ja luottaneet toisiimme.

VASTAUS: Teillä on pitkä yhteinen historia, perhe ja kokemusta tykkäämisestä sekä hyvästä yhdessäolosta. Vaikuttaa siltä, että miehesi ihastuminen työkaveriinsa tuli järkytyksenä teille molemmille, niin sinulle kuin hänellekin. Tällaisessa tilanteessa mieleen nousee monenlaisia mielikuvia, arvailujakin, siitä, mistä kaikesta voisi olla kysymys.
 
Pitkässä parisuhteessa voi puolihuomaamatta käydä niin, että keskusteleminen vähenee. Joskus alussa on voitu puhua paljon siitä, mistä kumpikin pitää, mitä toivoo elämältä, mitä tavoittelee, mitä pelkää, mihin suuntaan haluaa kulkea. Vähitellen suhteen päivittäminen jää taka-alalle. Kuvitellaan, että jo tiedetään ja tunnetaan toinen läpikotaisin ja osataan puolesta sanasta arvata, mitä hän on sanomassa ja ajattelemassa. Osin tämä on totta, mutta vaarana on se, että ei huomata, miten elämä muuttaa meitä. Uusia puolia itsestä nousee esille, monesta asiasta voi ajatella eri tavalla kuin ennen. Jos toisesta on tullut itsestäänselvyys, monta mielenkiintoista asiaa hänestä jää tietämättä ja suhteeseen alkaa hiipiä etäisyyttä.
 
Iälläkin on merkitystä. Neljän- tai viidenkympin kriisillä tarkoitetaan vaihetta, jossa ihminen oivaltaa, että elämä on suunnilleen puolivälissä ja on välitilinpäätöksen aika. Olenko tyytyväinen elämääni sen eri osa-alueilla? Haluanko jatkaa näin? Mitä haluaisin muuttaa? Oma kuolevaisuuskin nostaa päätään. En olekaan enää ihan nuori. Työssäkin voi olla raskasta eikä etenemismahdollisuuksia näy.
 
Nämä tunnelmat petaavat vahvan tilauksen ihastumiselle. Ihastuminen on huikea noste, joka säteilee kaikille elämänalueille. Sen vallassa voi kokea uutta nuoruutta ja voimaa, luovuutta, seksuaalisuuden kukoistamista.
 
En tiedä, onko näissä arvailuissani mitään kohdalle osuvaa teidän tilanteessanne, mutta puhumalla se selviää. Neuvoisin välttämään nopeita, äkkinäisiä ratkaisuja. Istukaa alas ja jutelkaa asioista. Puhukaa tunteista ja toiveista, seksistä, pettymyksistä, kipeistäkin asioista. Yrittäkää olla syyttämättä toisianne. Kuunnelkaa toisianne rauhassa ja yrittäkää ymmärtää, miltä toisesta tuntuu. Jos tunteet kuohuvat, ottakaa aikalisä ja vetäytykää erillenne vähäksi aikaa. Jatkakaa keskustelua sitten, kun kumpikin on rauhoittunut. Yrittäkää myös jatkaa mukavien asioiden tekemistä yhdessä, jotta koko elämä ei kapeudu vaikeiden asioiden selvittelyksi.
 
Teillä on hyvät mahdollisuudet selvitä tästä yhdessä. Suhteessanne on paljon toimivuutta, koska se on kestänyt näin kauan. Kriisi on aina uusi mahdollisuus. Se nostaa esille sen, että joihinkin asioihin tarvitaan muutosta. Keskustellen selviää, millaisiin asioihin suhteessanne olette tyytyväisiä ja mihin kaipaatte tuuletusta. Jos kahdenkeskinen puhuminen ei onnistu, kannattaa hakea apua pariterapiasta.
 
Hyvää jatkoa toivottaen
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen 27-vuotias, neljä ja puoli vuotta avoliitossa asunut nainen. Aikaisemmassa suhteessa, josta on noin 8 vuotta aikaa, minua petettiin ja tästä jäi arvet jotka vaivaavat edelleen. Minulla on todella vaikea luottaa enää kenenkään. Nykyinen mieheni on pettänyt aiemmissa suhteissaan, mutta minua ei ole pettänyt tai ainakaan en tiedä siitä. Olen toki sanonut tästä miehelleni että on vaikea luottaa kun luottamus on petetty kertaalleen ja hän sanoo ymmärtävänsä.

Tälläkin hetkellä mieheni on viettämässä viikonlopun mittaisia polttareita kavereidensa kanssa toisella paikkakunnalla ja oloni on aivan kamala!

Vainoharhainen(ko?)

VASTAUS: Sinulla on huoli, joka perustuu huonoihin kokemuksiin aiemmasta suhteestasi, jossa tulit petetyksi. Nykyisessä suhteessasi mietit välillä, voisiko samaa tapahtua nytkin. Olette kuitenkin edenneet suhteessanne niin pitkälle, että olette menossa naimisiin. Mihin siis luottamuksesi on tähän asti perustunut? Koette ilmeisesti kumpikin suhteessanne olevan paljon hyvää, koska olette jo häiden kynnyksellä. Kerrot, että minkäänlaista uskottomuutta ei ole tullut tietoosi. Johtuuko pelkosi siis vain tuosta aiemman suhteen vaikeasta kokemuksesta? Jos näin on, mikä auttaisi sinua voittamaan tuon pelon? Yhden asian meinitset itsekin: kun olet kavereiden kanssa, pelko hälvenee.

Tämä on ominaista peloille. Ne vaanivat yksinäisinä hetkinä, mieluiten illalla ja yöllä. Auttaisiko sinua silloin, jos soittaisit jollekulle ystävällesi tai ryhtyisit tekemään jotakin mukavaa? Joitakuita auttaa tuollaisen yksinoloillan suunnitteleminen jo etukäteen täyteen kiinnostavaa tekemistä. Ymmärrän, että miehellesi soittaminen on monivivahteinen juttu. Ei ole mukavaa, jos hänen täytyy omana vapaailtanaan kantaa huolta sinun selviämisestäsi ja tuntea, että häneen ei luoteta. Nämä soittamiset ja viestit ovat toki neuvottelukysymyksiä välillänne.

Onko niin, että pelkosi aktivoituvat vain miehesi ollessa kavereiden kanssa iltaa viettämässä? Sujuuko tavallinen arkielämänne yhdessä hyvin? Onko teillä mukavaa keskenänne? Nautitteko toisistanne? Jos tilanne on pääosin näin - tarkoittamatta, että mikään suhde olisi pelkkää ruusuilla tanssia - vaikuttaa siltä, että teillä ei ole hätää.

Sinua huolestuttaa se, että miehesi on pettänyt aiemmassa suhteessaan. Oletteko keskustelleet siitä, mikä tilanteeseen tuolloin johti? Entä siitä, miten säilytätte omassa suhteessanne avoimuuden, läheisyyden ja sellaiset teille tärkeät asiat, jotka lujittavat suhdettanne. Mitä paremmin suhteenne voi, sitä pienempi mahdollisuus millään kolmannella osapuolella on saada sijaa.

Hyvää elämää sinulle ja miehellesi!

Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen 25v mies ja olen seurustellut 4v puolisoni kanssa. Meillä on yhdessä kaksi lasta 10kk tyttö ja 2v poika. Suhteemme on melkein aina ollut hankala, yhteiset asiat ja tekemiset ovat vähissä varsinkin nykyään. Suhteemme suurin riidan aiheuttaja on ollut läheisyys, rakkauden osoittaminen ja seksi. Viime aikoina asiat kuitenkin ovat kärjistyneet ja rauhaa ei meinaa syntyä. Taustalla suurin tekijä on minun luottamuspula häneen, koska keväällä puolisoni oli risteilyllä virossa ja laivalla illan päätteksi hän oli päätynyt laivalla esiintyneen yhtyeen seuraan. Tästä yö oli jatkunut bändin jäsenen hyttiin, jossa he olivat keskutelleet moninaisista asioista. Jostain syystä hän ei kuitenkaan ollut enää palannut omaan hyttiin vaan jäi yöksi tämän tuntemattoman miehen luokse. Tuntuu että en pääse asiasta yli vaan tunnen itseni välillä jopa vainoharhaiseksi ja todella uupuneeksi asian edessä. Mitä keinoja tälläisessä asiassa on?

Ps. Saanko tuntea laivalla tapahtuneesta asiasta suuttumusta/pettymystä? Välillä jo mietin, että onko minun päässä vika koska asia vaivaa minua päivittäin.

Pete

VASTAUS: Hyvä Pete, kiitos meilistäsi. Kerroit, että parisuhteessanne on aina ollut hankaluuksia ja eniten riitelette läheisyydestä, rakkauden osoittamista ja seksistä. Onkohan niin, että teillä on ainakin jossakin määrin erilaiset tarpeet ja ehkä käsityksetkin näistä edellä mainituista asioista? Erilaisuus voi olla parisuhteen rikkaus, jos molemmat hyväksyvät ja kunnioittavat toistensa erilaisuutta ja ovat valmiita tietynlaisiin kompromisseihin. Toisaalta tarve läheisyyteen ja etäisyyteen vaihtelee samallakin ihmisellä eri aikoina. Joskus käy niin, että samalla kun toisella olisi tarve suurempaan läheisyyteen, niin toinen tarvitsee enemmän omaa tilaa. Toisessa kohtaa elämää asetelma saattaa kääntyä toisin päin. Parisuhde on haastava, mutta antoisa laji ;)

Te elätte nyt haasteellista aikaa kahden pienen lapsen kanssa. Pienen tyttärenne sairaus kuormittaa teitä. Onkohan teillä tukiverkostoa käytössä eli saatteko esimerkiksi lastenhoitoapua ja mahdollisuutta välillä hengähtää aikuisten kesken? Jos näin ei ole, suosittelen teitä kääntymään lastenneuvolanne puoleen ja tiedustelemaan alueenne tukipalvelumahdollisuuksia.

Mitä parisuhteeseenne tulee, niin olet ymmärrettävästi loukkaantunut ja pettynyt. Luottamustasi on koeteltu eikä puolisosi kuullosta kuvauksesi perusteella ottavan oikein vastuuta asiasta. Sinänsä myönteistä on, että hän on rehellisesti kertonut laivareissunsa tapahtumista. Minkälaiset pelisäännöt teillä on vastakkaiseen sukupuoleen tutustumisesta? Olisiko puolisollesi ok, jos sinä kertoisit hänelle vastaavanlaisen tapahtumasta, jossa olisit viettänyt aikaa vieraan naisen hytissä? Kirjoitit, ettei puolisosi ymmärrä loukkaantumistasi, koska hänen näkökulmastaan mitään (erityistä) ei laivalla tapahtunut. Sinulla on kuitenkin täysi oikeus omiin tunteisiisi.

Tämä luottamustasi rikkonut asia olisi hyvä saada keskusteltua ja selviteltyä, jotta voisitte jättää sen ajastaan taakse ja jatkaa eteenpäin. Luottamus voi palautua ajan myötä, jos molemmat sitoutuvat sen uudelleenrakentamiseen. Kysyit, olisiko pariterapiasta apua. Suosittelen sitä lämpimästi! Kirkon perheneuvonta tarjoaa maksutonta ja luottamuksellista keskusteluapua tällaisissa(kin) tilanteissa. Pariterapiapalveluita löytyy myös yksityispuolelta.

Kaikkea hyvää koko perheellenne!

Perheneuvoja Kaisa

KYSYMYS: Olen 24-vuotias nainen ja seurustellut avopuolisoni kanssa nyt 6 vuotta. Puolitoista vuotta sitten hän jäi kiinni yhden illan suhteesta. Saman vuoden lopulla sairas isäni kuoli, tuli hautajaiset, paperityöt, kävin koulussa ja toteutin laajaa ja vaativaa projektia. Puolen vuoden ajan elämä oli pelkkää selviytymistä; koulusta kotiin, sänkyyn turvaan ja jotakin sarjaa eetteriin, jotta saisi ajatukset muualle. Aamulla ylösnoustessa ensimmäinen ajatus oli elämän lopettaminen siihen paikkaan. Minulla on taustalla ennestään masennusta ja viiltelyä.

[i]Varjo, 24

VASTAUS:[/i] Hyvä ystävä, kirjeestäsi välittyi hyvin tämänhetkinen yksinäisyytesi, turvattomuutesi ja epätietoisuutesi siitä miten lähteä ratkaisemaan kertomiasi asioita. Olet jo aloittanut matkan kirjoittamalla niitä kirjeeseesi.

Kirjoittaminen on usein hyvä tapa alkaa jäsentämään elämäänsä.

Kerrot, että puolitoista vuotta sitten sait tietää avopuolisosi yhden illan suhteesta. Asian käsitteleminen jäi kesken. Sen jälkeen isäsi kuoli ja jouduit selviytymään voimiesi äärirajoilla. Tuolloin ajatuksissasi oli jopa elämäsi lopettaminen. Nyt, kun noista tapahtumista on kulunut jonkin verran aikaa, olet alkanut tarkastelemaan tapahtuneita. Luen kirjeestäsi myös, että tämä tapahtuneiden ja sen miettiminen mitä oikein haluaa ja tarvitsee, liittyy myös siihen, että suuntaat katseesi tulevaisuuteen, siihen, millaista elämää sinä haluaisit elää ja kenen kanssa.

On erittäin tärkeä kysymys pohtia sitä, että onko nykyisessä parisuhteessasi sellaiset perusteet, joiden varaan voisit rakentaa tulevaisuuttasi, perustaa perheen, saada lapsia. Monet ihmiset alkavat tarkastella parisuhdettaan tarkemmin kun nämä teemat alkavat tulla ajankohtaisemmiksi. Tällöin myös yleensä nousee tärkeäksi kriteeriksi turvallisuus. Kerrot kirjeessäsi myös, että olette olleet yhdessä 6 vuotta. Olet siis ollut vasta 18-vuotias yhteen mennessänne. Kerrot myös että avopuolisosi on ensimmäinen suhteesi.

Voisiko olla niin, että tapahtuneet asiat ovat sysänneet sinussa liikkeelle laajemminkin jonkinlaisen itsenäistymisprosessin. Vaikka tällaiset prosessit aiheuttavatkin usein hämmennystä ja jopa kaaosta ihmisen mieleen niin ne ovat kuitenkin usein tärkeitä vaiheita ihmisen elämässä. Niissä ihminen ikään kuin uudelleen kalibroi itsensä seuraaviin elämänvaiheisiin. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna epätietoisuus ja kaaos eivät välttämättä ole huonoja asioita.

Mutta yksinäisyys taas on huono asia. Se lisää usein kelpaamattomuuden tunteita ja vaikuttaa kielteisesti minäkuvaamme. Yksinäisyyden tunne aktivoi aivoissamme samoja kohtia kuin fyysinen kipu. Yksinäisyys tekee meidät huonolla tavalla riippuvaisiksi ja altistaa meitä sille, että emme pysty pitämään hyvällä tavalla kiinni omista rajoistamme. On tärkeää, että ympärillämme on muita ihmisiä ja että elämämme ei ole vain yhden ihmisen varassa. Se on hyväksi sekä ihmiselle itselleen että parisuhteelle. Jos meillä ei ole kumppanimme lisäksi muita ihmissuhteita on vaara, että parisuhteesta tulee liian tiivis. Tämä saattaa joskus altistaa myös uskottomuudelle. Uskottomuuden avulla yritetään tuoda ilmaa suhteeseen. Ilmaahan siinä tulee mutta valitettavasti ei kovin hyvänlaatuista. Ihmiset ympärillämme auttavat meitä myös peilaamaan itseämme eri kulmista. Yhden ihmissuhteen kautta näemme helposti liian yksipuolisen kuvan itsestämme, puhumattakaan siitä, että olemme ihan yksin.

Kerrot, että et saa haluamaasi keskusteluyhteyttä mieheesi. Koet, että pettämiseen liittyvät asiat ovat yhä epäselviä ja niihin liittyy mahdollisesti vielä valehtelua. Tästä näkökulmasta on hyvin ymmärrettävää, että et pysty jättämään asiaa taakse, unohtamaan. Käsittelemättömät pettymykset jäävät helposti vaikuttamaan parisuhteen taustalle ja saattavat myös aktivoitua myöhemmissä elämäntilanteissa uudelleen. Mikäli päädytte jatkamaan yhdessä, on tärkeää, että kyseiseen vaiheeseen liittyvät asiat tulevat jollain tapaa yhdessä puhutuiksi.

Jäin kovasti miettimään kirjeesi lopussa esittämiäsi hyviä kysymyksiä. Kannattaako kaivaa mennyttä pettämistä esille? Olisiko parempi sanoa, että erotaan? Miten voin avata itseäni uusille ihmisille ja mahdollisesti uudelle rakkaudelle? Mistä löydän tukea kun tunnen olevani niin yksin?

Suosittelen sinulle lämpimästi, että lähdet hakemaan itsellesi ulkopuolista tukea. Esimerkiksi kirkon perheneuvonta voisi olla tällainen paikka. Ikäsi puolesta saatat päästä myös johonkin nuorille suunnattuun hoitotahoon, erityisesti jos olet opiskelija. Etsi netistä paikkakuntasi tukea tarjoavia palveluja. Kerrot, että taustaasi liittyy myös masennusta ja viiltelyä. Ovatko tähän liittyvät asiat jääneet myös käsittelemättä?

Avun etsiminen saattaa aluksi olla vaivalloista, mutta kun oikea paikka löytyy, sieltä sinun on mahdollista saada tukea jonka avulla löydät itse omia vastauksia noihin esittämiisi kysymyksiin. Sinä osaat kuvata ja eritellä asioita hyvin joten sen perusteella voisin ennustaa, että sinulla on hyvät mahdollisuudet löytää kadottamaasi uskoa itseesi, tulevaisuuteen ja rakkauteen.

Toivotan Sinulle voimia ja hyvää kesää!

Perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen pyörinyt erään miehen kanssa vuoden. Tutustuin aivan uuteen kaveriporukkaan, johon kyseinen mies kuuluu. Alussa olimme epävarmoja toistemme tunteista, mutta kuukausien myötä asiat selkeytyivät. Ystävystyin kuitenkin alussa myös mieheni kavereiden kanssa, erityisesti yhden niistä. Juttelimme ja näimme paljon, kuitenkin vain kaveripohjalta. Olemme mieheni kanssa tästä asiasta monesti riidelleet ja asiat ovat myös useampaan otteeseen kärjistyneet; mieheni epäilee, että minulla on ollut tunteita kyseistä kaveria kohtaan, vaikkei koskaan niin ole ollutkaan.

Minä haluaisin jatkaa ja yrittää korjata suhteemme, koska mieheni on aivan erilainen kuin muut aiempani ja hänen kanssaan haluaisin elämäni viettää. Kaikki on kuitenkin alusta lähtien mennyt vikasuuntaan, enkä tiedä kuinka saisin kaiken korjattua ja suhteen oikeille raiteille. Molempien voimat tilanteeseen alkaa olla loppu.

Annuliini
 
VASTAUS: Hyvä Annuliini, kiitos kirjeestäsi. Kerrot, että sekä sinä, että seurustelukumppanisi olette uupuneita luottamuspulan takia. Olet tapaillut kumppanisi kaveria ja viestitellyt FB:ssa. Tilanteen tekee hankalaksi se, että olet valehdellut ja kun totuus on tullut ilmi, miehesi on ollut entistä vaikeampi luottaa sinuun.
 
Kerrot, että suhteeltanne on pudonnut pohja epäluottamuksen ja epärehellisyyden takia. Sinä haluaisit jatkaa ja korjata suhteen, koska arvostat seurustelukumppaniasi ja hänessä on piirteitä, joita monessa muussa ei ole.
 
Kirjettäsi lukiessa jää hiukan epäselväksi, haluaako mies jatkaa suhdetta. Ehkä jollain tasolla halauaisi, koska puhut monikkomuodossa, että molempien voimat alkavat loppua tilanteeseen.
 
Oletko kertonut seurustelukumppanillesi, että olet toiminut ajattelemattomasti. Vaikka kyseessä ei ole ollut seksisuhde, on se loukannut kumppaniasi. Luulen, että sinäkään et hyväksyisi, jos kumppanisi ylläpitäisi läheistä ystävyyssuhdetta ja kontaktia jonkun sinun kaverisi kanssa. Voit kysyä seurustelukumppaniltasi, mikä häntä loukkasi sinun ja hänen ystävänsä kaveruudessa. Mitä hän mahdollisesti pelkäsi. Kuuntele häntä tarkasti. Toivottavasti voit rehellisesti sanoa hänelle, että et ole halunnut aiheuttaa hänelle mielipahaa ja huolta ja ilmaista katuvasi yhteydenpitoa.
 
Kuulostele samalla itseltäsi, oletko valmis sitoutumaan yhden ihmisen kumppaniksi ja että kaikki muut kaveruus ja ystävyyssuhteet ovat avoimia ja seurustelukumppani saa tietää niistä. Oletko valmis sitoutumaan avoimuuteen ja rehellisyyteen?
 
Kun luottamusta rakennetaan uudelleen, silloin on oltava jopa liioitellun avoin, että epäilylle ei jää sijaa. Kuulostele, millaista avoimuutta seurustelukumppanisi toivoo. Haluaako hän tietää, kenen kaveri olet FB:ssa? Ovatko postaukset hänen nähtävissään? Haluaako hän tietää ketä tapaat, kenen kanssa viestittelet? Sopivatko hänen asettamansa rajat sinulle? Epäluottamuksella on hintansa ja se sinun on maksettava, jos haluat suhteen jatkuvan. Epäluottamusepisodin jälkeen on aika jolloin yhteydenpito vieraisiin miespuolisiin ei paranna tilannetta. Kun luottamus pääsee vahvistumaan, tilanne alkaa normalisoitua.
 
Millainen teidän suhteenne muuten on? Viihdyttekö toistenne seurassa? Onko teillä yhteisiä kiinnostuksen kohteita? Ihailetteko ja arvostatteko toisianne? Haluatteko ilahduttaa toisianne? Arvostatteko ja haluatteko samoja asioita? Onko teillä hauskaa yhdessä?
 
Toivon hartaasti, että saatte selvitettyä sotkuun menneen vyyhtenne. Siinäkin tapauksessa, että tienne eroaisivat, on tärkeää puhua asiat selväksi. Toivon kuitenkin, että voisitte vielä rakentaa luottamuksen pohjan uudelleen ja löytää yhteisen tien, jolla on yhdessä sovitut liikennesäännöt.
 
Saara, perheneuvoja

KYSYMYS: Miten uudessa parisuhteessa voi rakentaa luottamusta?

VASTAUS: Luottamuksessa on kysymys kahdesta tärkeästä asiasta. Ensinnäkin siitä, onko toinen ihminen luotettava. Toiseksi siitä, luotanko minä häneen. Luottamus on siis toisaalta asioiden todellinen tila, toisaalta tunne.

Mitä tarkoittaa, että joku ihminen on luotettava? Eikö ainakin sitä, että hän tekee sen, minkä lupaa. Luotettava ihminen ei myöskään valehtele. Onko kukaan näillä kahdella kriteerillä mitattuna sataprosenttisen luotettava? Tuskin. Ihminen voi unohdella lupaamiaan asioita. Tai hän voi tulla luvanneeksi liikaa, eikä pysty pitämään kaikkia lupauksiaan. Jokainen on joskus turvautunut jonkinlaiseen valheeseen, tai ainakin jättänyt jotain sanomatta. Tuskinpa nämä asiat tekevät ihmisestä epäluotettavaa.

Sitten tämä toinen puoli luottamusta. Mistä tulee se tunne, että johonkin ihmiseen voi luottaa? Eikö kokonaisuus ole ratkaisevaa? Onko hän pettänyt luottamukseni esimerkiksi valehtelemalla jossain isossa asiassa tai jättämällä jotain tärkeää kertomatta? Meillä on usein erilainen käsitys siitä, mikä on iso asia. Se mikä voi toiselle olla merkittävää, voi toiselle olla harmiton unohdus, tai pieni valkoinen valhe. Joskus kertomatta jättämisellä tai suoranaisella valehtelulla voidaan pyrkiä hyvään päämäärään. Kuitenkin luottamuksen tunteeseen on tullut särö.

Mietit, onko miesystäväsi sinulle uskollinen. Epäilet asiaa. Oletko kysynyt sitä suoraan? Jos hän sanoo olevansa uskollinen, miksi epäilet? Ehkä siksi, että luottamuksen tunteeseesi on tullut kolhu. On siis selvitettävä, mistä asioista hän ei ole ollut sinulle rehellinen ja miksi. Siihen löytyy varmasti syy. Luottamuksen tunteen voi palauttaa keskustelemalla avoimesti.

Sinun luottamuksen tunteeseesi vaikuttaa myös se, että hän ei kerro asioistaan. Ei menneisyydestään, ei tulevaisuudestaan, ei unelmistaan eikä tunteistaan. Ihmiset ovat tässäkin suhteessa erilaisia: toinen puhuu enemmän, toinen vähemmän. Se ei sinänsä liity siihen, onko ihminen luotettava. Minä en ainakaan usko siihen, että mitä enemmän puhetta, sen luotettavampi ihminen.

Onko sinun yleensä helppo vai vaikea luottaa ihmisiin? Onko luottamuksesi petetty? Myös nämä asiat vaikuttavat siihen, kuinka helppo sinun on luotaa miesystävääsi. Kuinka helposta ja tarkasti etsit merkkejä epäluotettavuudesta.

Luottamuksen rakentamiseen on yksi keino, johtuu se sitten hänen epäluotettavuudestaan tai sinun vaikeudestasi luottaa. Luottamusta voi rakentaa vain puhumalla asioista avoimesti. Kerro hänelle ajatuksistasi ja vaikeudestasi luottaa häneen. Selitä hänelle missä asioissa sinun on vaikea luottaa, ja missä asioissa pidät häntä luotettavana. Kerro, että luottamuksen rakentamiseen tarvitset hänen apuaan. Kerro mitä tarvitset häneltä, että sinun olisi helpompi luottaa.

Heikki, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen 27-vuotias nainen, enkä ole koskaan ollut parisuhteessa. En ole koskaan suudellut ketään, enkä ole koskaan harrastanut seksiä kenenkään kanssa. Haluaisin kyllä, mutta menneisyyteni kummittelee, enkä uskalla luottaa keneenkään.

Miten oppisin arvostamaan itseäni ja luottamaan muihin, kun oloni on todella lytätty?


VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Ja kiitos siitä, että uskalsit luottaa meihin ja kertoa elämästäsi.

Kiusatuksi tuleminen on rankka kokemus, joka voi jättää pitkäkestoiset jäljet, kuten itsekin kuvasit. Kurjalta tuntuu, ettet saanut tukea äidiltäsi, vaan että hänkin ivasi sinua ulkonäköösi liittyvistä seikoista.


On ymmärrettävää, että itsesi suojaaminen vetäytymällä ja sulkeutumalla ovat olleet toimivia defenssejä eli minän puolustuskeinoja silloin kun olit lapsi ja nuori. Me kaikki olemme oppineet lapsuudessamme toimintatapoja ja -malleja, jotka ovat toimineet hyvin ja olleet tarpeellisia silloin. Monesti huomaamme, että nyt aikuisuudessa ne eivät ole enää hyödyllisiä vaan voivat olla jopa haitallisia.


Tätä mietin ajatellessani sinua antamassa pakkeja kaikille, jotka yrittävät sinua lähestyä. Toimit kenties niin varmuuden vuoksi. Samalla tulet kuitenkin kieltäneesi elämästäsi mahdollisesti monenlaista hyvää. Muista, ettet ole enää se sama arka pieni tyttö, jota ivattiin ja kiusattiin. Nyt olet viehättävä aikuinen nainen, josta hienot ja mielenkiintoiset miehet kiinnostuvat.


Nyt toivon, että asetut peilin eteen ja katselet itseäsi. Ei äitisi silmin eikä kiusaajien silmin, vaikka arvaan, että se olisi kaikkein helpointa sinulle. Yritä katsoa itseäsi täysin ulkopuolisen ihmisen silmin. Mitä kaunista ja mielenkiintoista näet? Mikä sinussa on sopivan kokoista? Uskon, että olet joskus saanut joiltain positiivista palautetta, muistele niitä. Hymyile itsellesi. Sano: minä olen hyvä. Sano se tästä eteenpäin itsellesi joka päivä. Kokeile positiivisen suggestion voimaa. Mielemme toimii monesti niin, että muistamme vain ne huonot asiat, joita olemme itsestämme kuulleet ja unohdamme hetkessä kaiken hyvän palautteen. Rupea nyt antamaan itse itsellesi kauniita sanoja niin kauan, kunnes olet tuplannut kaikkien haukkumasanojen määrän.


Jos asut pääkaupunkiseudulla tai liikut joskus siellä päin, suosittelen sinulle Vantaan Myyrmäessä ainakin 19. kesäkuuta asti olevaa näyttelyä Maailman ihanin tyttö. Jos pystyt menemään sinne, katsele kuvia ja lue tekstejä ihan rauhassa ajan kanssa.


Mieleni tekee vielä ohjata sinua kahteen suuntaan. Ensiksikin, elämä ja ihmissuhteet ovat täynnä riskinottoa. Jos sanoo aina Ei, jää moni hyvä, hieno ja arvokas asia kokematta ja ihminen tutustumatta. Haluaisin hellävaraisesti ohjata sinua astumaan omalle epämukavuusalueellesi. Kokeile vähän. Anna elämälle tilaisuus näyttää, mitä sillä on sinua varten varattuna. Moni nainen odottaa turhaan, että joku mukava mies lähestyisi häntä. Sinua on lähestytty useammankin kerran. Kokeile sanoa Kyllä, jos vähääkään mielesi tekee. Aina voi peruuttaa, jos siltä tuntuu.


Toinen ohjeeni liittyykin tähän peruuttamiseen. Kuulostele oloasi toisen seurassa. Jos joku asia tai ihminen tuntuu hankalalta tai pahalta, sinun ei tarvitse enää jatkaa. Sinulla on lupa miettiä uudelleen. Sinun ei tarvitse suostua sellaiseen, mitä et halua. Muista kuitenkin, että voi olla, että suojausanturisi ovat kenties vähän ylivirittyneet. Ajattelen tässä sitä, että tulkitset ulospyytämisen vitsiksi, vaikka toinen saattaa olla aivan tosissaan ja ehkä itsekin jännittää sitä ulos pyytämistä.


Toivon sinulle sekä rohkeutta painaa kaasua ja uskaltaa kohdata ihmisiä että lupaa jarruttaa ja hidastaa, jos siltä tuntuu. Tarvittaessa vaikka näitä vuorotellen, kunhan et enää kokonaan pysähdy.


Kannustavin terveisin

Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Minä olen pettäjä. Olen se toinen osapuoli tarinassa, jonka mieheni kirjoitti tänne. Ihastuin työkaveriin, juttu kesti pari kuukautta. Siitä kuukauden verran tapailimme, kävimme muutaman kerran kävelyllä ja kahvilla. Sitten jäimme kiinni, kun toisen osapuolen vaimo tutki miehen kännykkää. Minun oli pakko kertoa miehelleni, muuten ihastuksen vaimo olisi tehnyt sen. En jaksa ruotia tähän kaikkea, mitä siitä seurasi. Haluan vain purkaa jonnekin tämänhetkisiä tunteitani.

Minun pitäisi nyt tukea miestäni kaikin tavoin. Ja parhaani minä yritän. Mutta kuka tukee minua? Minä koen pitäväni kahta ihmistä pystyssä, mutta kuka pitää pystyssä minua? Petetyille kyllä on paljon tukea ja ymmärrystä, mutta pettäjille ei mitään. Ilmeisesti olemme lähtökohtaisesti niin pohjasakkaa, että ei meitä kannata ymmärtää eikä tukea. On niin paha olla, tuntuu kuin joku puristaisi sydäntä nyrkissä. Niinkuin seisoisin kuilun reunalla. Olen niin rikki. Itkettää vain. En oikein jaksa tehdä mitään, en tavata ketään. Olo on arvoton. Voinko koskaan enää olla onnellinen? Kunpa saisin tekemättömäksi kaiken! Niin paljon siitä antaisin.

Nainen, 39 

VASTAUS: Hyvä pettäjä, kiitos koskettavasta pohdinnastasi. Otat esille hyvin tärkeän asian: kuka ymmärtäisi pettäjää. Kuka kuuntelisi sitä pahaa oloa, jota nyt tunnet. Koet, että kaikki ovat petetyn puolella, mutta sinun tuskaasi ja pahaan oloosi ei ymmärrystä heru. Olet yksin tuskasi kanssa.
Otat vastuun teostasi ja toivoisit, että saisit sen tekemättömäksi. Et syytä ketään: et miestäsi, et työkaveriasi, johon ihastuit. Et laita tapahtunutta myöskään olosuhteiden syyksi: sinulla on hyvä suhde puolisosi kanssa, jota et missään nimessä haluaisi menettää. Ainut syy, minkä olet löytänyt, on sinussa itsessäsi: koet eläväsi ikäkriisiä, ehkäpä mietit omaa naiseuttasi ja oman kehon vähittäistä muuttumista. Olet taitekohdassa omassa elämässäsi, realistisesti ajatellen noin elämäsi puolessa välissä: katselet sitä taaksepäin ja arvioit elettyä elämää samalla kun mietit mitä tulevaisuudelta haluaisit. Ehkäpä kaipasit siihen myös ulkopuolista näkökulmaa, jonka työtoverisi tarjosi kiinnostumalla sinusta. Kiinnostuksesta syntyi molemminpuolinen ihastus.  

Ihastumisia tapahtuu elämän varrella riippumatta siitä olemmeko parisuhteessa vai emme. Ihastumiselle emme mitään voi, se on tunne, joka vetää toisen puoleen. Ihastumisessa on kysymys hyväksyvästä ja ihailevasta katseesta.  Se tuntuu hyvältä, se saa aikaan tuntemuksia kehossa ja mielessä, koko olemuksessa. Ihastumisen tunnetta pakoon emme pääse, se valtaa meidät aika ajoin. Silloin haasteeksi tulee se, miten toimimme tuon tunteen kanssa. Ruokimmeko sitä vaikkapa salaisilla viesteillä ja tapaamisilla vai annammeko sen jäädä taaksemme ohimeneväksi hyvän olon tunteeksi. Kohdallasi kävi niin, että  ihastumisen tunne alkoi ohjata käyttäytymistäsi. Se vei sinut tielle, jota jälkeenpäin arvioiden et hyväksy etkä halua kokea uudestaan. Mietit, voitko koskaan enää olla onnellinen.

Ihastumisen tunteesta on vielä matkaa rakastamiseen. Ihastus tulee ja menee, sen vallassa näkee toisesta vain miellyttävät puolet. Rakastaminen on työtä, silmien avaamista sille, että haluaa rakastaa toista sellaisena kuin hän on – silloinkin, kun hän näyttää itsestään puolia, joita on vaikea hyväksyä.

Parisuhteesi kannalta tilanteenne on raastava. Juuri nyt et voi odottaa ymmärrystä mieheltäsi. Yrität tukea häntä samalla kun itseltäsi puuttuu tukija. Sinä taistelet omien syyllisyyden ja häpeän tunteittesi kanssa, miehesi mielessä myllertää pettymys, viha ja riittämättömyyden tunne.

Ehkä miehesi ei juuri nyt pysty kuulemaan, miten pahoillasi olet. Vie aikaa ennen kuin tunteet tasaantuvat sen verran, että voitte puhua tapahtuneesta rauhallisemmin. Silloin olisi hyvä päivittää parisuhteenne tila: mitä toisissanne arvostatte sekä millaisia odotuksia ja toiveita teillä on toisillenne. Pohtikaa myös, millä tavalla rakennatte luottamusta välillenne. Olette nyt kriisissä. Se on uhka suhteenne jatkumiselle, mutta se voi olla myös mahdollisuus johonkin uuteen suhteessanne – sellaiseen, mitä te molemmat kaipaatte ja toivotte hyvältä parisuhteelta.

Näissä tilanteissa auttaa usein ulkopuolinen näkökulma. Ottakaa rohkeasti yhteyttä pariterapeuttiin! Heitä löytyy yksityiseltä puolelta ja kirkon perheneuvonnasta.

Perheneuvoja Pirkko

Hei!

Kannattaako tästä keskustella hänen kanssaan vai saanko tunteet työstettyä itsekseni syrjään? Tuleeko tästä tulevaisuudessa vielä suurempi ongelma jos tätä ei juuri nyt kohdata? Haluan todella että onnistun hänen kanssaan koska rakastan häntä todella.
Nainen

Hei Kysyjä!

Kiitos kauniista ja rehellisestä viestistäsi. Tuntui hyvältä lukea, kun kerroit kunnioittavasi ex-puolisoasi ja rakastavasi uutta kumppaniasi.

Mietit, mitä tehdä mustasukkaisuuden tunteillesi. Minä mietin, mitä teit mahdollisille syyllisyyden ja pettymyksen tunteillesi aikaisemman avioliittosi purkauduttua sinun rakastuttuasi uuteen ihmiseen? Onko sinulle ollut aikaa ja tilaa kunnolla päättää edellinen suhteesi mielessäsi ja surra sen epäonnistuminen? Monessa ihmisessä kuvaamasi tilanne olisi herättänyt muiden tunteiden lisäksi kiukkua ja vihaa. Sinä et mainitse tällaisia tunteita lainkaan. Jään miettimään, mitä vihan, katkeruuden, epäluottamuksen ja kiukun tunteille on tapahtunut? Mitä ajattelet itsestäsi, kun avioliittosi päättyi näin ja toimit kuten toimit? Oletko päässyt käsittelemään eroon johtaneita syitä ja oletko voinut antaa itsellesi anteeksi omat toimesi?

Minä aloittaisin tilanteen pohdinnan miettimällä itseäni ja tekemällä tilit selväksi ensin itseni ja tekojeni kanssa. En tarkoita itsensä ruoskimista, vaan rehellistä pohdintaa siitä, miten tähän päädyttiin. Miettisin minkä voin itselleni antaa anteeksi, mikä on vain surtava pois, onko jotain sovitettavaa ja miten tästä eteenpäin. Samalla mietin oletko rauhassa ja sovussa itsesi kanssa ja miten itsekunnioituksesi voi?

Toisaalta ajattelen, että suhteesi uuden kumppanisi kanssa on kovin tuore. Ette ole kerinneet rakentaa vielä keskinäistä luottamusta ja turvallisuuden tunnetta kovin kauaa. Mietin, mikä suhteessanne voisi ehkäistä sinun fantasioidesi liikkumista pelottaviin pettämismielikuviin. Mietin, mitkä seikat vähentävät turvallisuudentunnettasi kumppanisi rinnalla? Voitko tuntea olevasi se tärkein hänelle? Onko välillänne tapahtunut jotakin, joka horjutti luottamustasi häneen? Tunnetko voivasi puhua hänelle kaikesta mielessäsi liikkuvasta ja koetko tulevasi hyväksytyksi sellaisena kuin olet? Onko kaikenlaisille tunteille sijaa suhteessanne, myös kiukulle, pettymykselle, haavoittuvuudelle ja riippuvuuden kokemukselle? Kokemukset siitä, että tulee riittävässä määrin ymmärrettyä ja hyväksyttyä kaikkine tunteineen ja tarpeineen lisää turvallisuuden ja luottamuksen tunnetta. Voisin suositella, oman harkintasi mukaan, keskustelua kumppanisi kanssa mustasukaisuuden kokemuksistasi, mutta myös tarpeestasi turvallisuuteen ja hyvään riippuvuuteen. Ymmärrät itse mikä ero on kun sanotaan: Oletko sinä s****na pettänyt minua?! tai kun sanoo: Minä pelkään hirveästi, että en olekaan sinulle tärkeä ja menetän sinut!

Toivon sinulle hyviä keskusteluja kumppanisi kanssa.
Perheneuvoja Iiris