KYSYMYS: Olen 33 vuotias nainen ja minussa piilee jokin vika mitä en saa millään korjattua, en saa itseäni muuttumaan ja usein tunnen olevani oravanpyörässä. Olen ollut uskoton jokaista poikaystävääni kohtaan joita on ollut nyt 3 kappaletta. Ensimmäsessä parisuhteessa olin hyvin nuori 16 vuotias elimme yhdessä 10 vuotta siihen 10 vuoteen mahtui paljon yhden illan juttuja niin paljon että en ole pysynyt laskuissa mukana. Minun ja silloisen poikaystävän suhde oli myös itsessään hyvä seksin ja rakkauden ja hellyyden suhteen. Ensimmäisen kerran kun häntä petin painoi se mieltäni erittäin paljon mutta ajan myötä en tuntenut minkäänlaista katumusta tai pahaa mieltä. Jätin ensimmäisen poikaystäni julmasti ja kylmästi hyppäämällä seuraavan poikaystäväni matkaan, tähän mieheen ihastuin valtavasti ja tunsin itseni todella onnelliseksi hän sai minut hekumman partaalle joka kerta ja läheisyyttä oli erittäin paljon. Mutta myös häntä petin useasti aina humalassa. Tämä mies joutui muuttamaan ulkomaille ja hyppäsin siitä suhteesta taas suoraan uuteen. Viimeinen poikaystäväni olikin yksi niistä jonka kanssa petin edellistä. Tunteeni häntä kohtaan olivat vahvat ja rakastavat yhdessä olimme n 5 vuotta siinäkin suhteessa petosta tapahtui hyvin paljon. Kaikille poikaystävilleni olin kuitenkin rehellinen ja kerroin tapahtuneista useinmiten.
Nyt 33 vuotiaana olen ensimmäistä kertaa elämässäni sinkku, enkä voisi enempää vihaa tätä tilannetta yksin oltaessa mieleeni tulvii kaikki pahat asiat hermostun ja mietin mitä tehdä, olen kuin hukassa oleva lapsi, yleensä ratkean juomaan tai textailemaan kaikille tuntemilleni ihmisille. Ainoa asia mikä helpottaa yksinäisyyden tunteeseeni on olla töissä, kavereiden tai miesten kanssa. Olen myös edelleen yhteydessä exiini. Olen itse hyvin rakastava nainen tykkään koskettaa ja hymyillä olla onnellinen. välillä tuntuu että olen antanut itseni petikumppaneilleni vain ja ainoastaan sen takia että he eivät tunne itseään huonoksi tai pelatuksi tuleelta, yleensä olen myös se tyydyttäjä en itse saa seksistä näitten tuntemattomien kanssa paljon mitää jos minulla tunteita tulee peliin niin tarraudun näihin miehiin ja yleensä siitä alkaakin jo uusi suhde. Tarvitsen apua en tiedä miten rauhoittaa tätä mieskeskeistä pyöremyrskyä päässäni!
Suhdeaddicti
VASTAUS: Sinun olisi varmaan viisasta ryhtyä pohtimaan sitä, mitä tarvetta koitat tyydyttää yhden illan suhteilla. Usein pettämisen takana ei välttämättä ole se, että olisi itse kuolettavasti ihastunut johonkin. Pikemminkin voi olla, että se tuntuu vaan niin hyvältä, kun joku on ihastunut minuun. Eräs mahdollisuus on, että ihminen on lapsuudessaan jäänyt vaille sitä huomiota, mitä me vanhemmilta tarvitsemme, ja yrittää korvata sitä etsimällä huomiota muilta. Mahdollisuuksia on kuitenkin monia, ja sinun voi olla vaikea selvitä pohdinnoistasi yksin. Sanoitkin, että tarvitset apua mieskeskeisen pyörremyrskyn rauhoittamiseen. Suosittelisinkin, että hankkisit itsellesi ammattiapua. Psykoterapia voi vaikuttaa kalliilta ja isolta satsaukselta, mutta se voi olla sen arvoista, jos lopputuloksena on tyytyväisempi loppuelämä. Mikäli sinulla ei ole mahdollisuutta hakeutua intensiiviseen yksilöpsykoterapiaan, voit koittaa saada apua paikkakuntasi perheasiain neuvottelukeskuksesta.
KYSYMYS: Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa reilut 10 vuotta. Jo suhteen alkuajoista asti olemme riidelleet yhdestä ja samasta asiasta, mieheni nikotiiniriippuvuudesta. Seurustelu meinasi monesti loppua kyseiseen ongelmaan. Suhtaudun tupakkaan ja nuuskaan todella kielteisesti, kotonamme vanhempani ovat suhtautuneet myös. Toivoin itselleni miestä, joka ei juo, ei polta eikä nuuskaa. Hän ei juo, mutta erityisesti nuuska on ollut kuvioissa jossain määrin koko suhteemme ajan. Minun on vaikea asiaa ja tapaa hyväksyä. En siedä suudella miestäni, vaikka seksi muuten sujuu. Mies lupaa aina lopettaa nikotiinin käytön, mutta aloittaa taas uudestaan. Tähän liittyy paljon tyhjiä lupauksia, piilottelua, salailua, valehtelua. Minun on vaikea luottaa häneen. Nuuskakätköjä löydän tuon tuosta. Olen yrittänyt olla välittämättä, vedota terveyteen, kannustanut, tsempannut, haukkunut ja rähjännyt. En pysty suhtautumaan asiaan neutraalisti ja tunnen katkeruutta, että aina uskon miehen lopettamispäätöksiin turhaa. Nikotiini on pilannut yhteisiä päiviämme suunnattomasti enkä tiedä miten voisin mieheni tavan kanssa elää. Ahdistaa ja harmittaa, että tällainen asia pilaa muuten niin hyvän suhteemme. Miten neuvoisit toimimaan?
Väsynyt 33v.
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Tulin surulliseksi sitä lukiessani. On varmasti harmillista ja ahdistavaa, kun joku yksittäinen asia uhkaa muuten hyvää avioliittoa.
Olet jo ennen seurustelunne alkamista toivonut itsellesi miestä, joka ei juo, polta eikä nuuskaa. Nyt olet kuitenkin ollut naimisissa jo yli 10 vuotta nuuskaajan kanssa. Mietin, mitä tapahtui toiveillesi. Rakastuminenko sai sinut ajattelemaan, ettei sillä ole niin väliä. Tai kenties miehesi lupasi lopettaa, mutta ei ole jostain syystä kyennytkään siihen.
Nikotiinista vaikuttaa tulleen suhteeseenne kolmas pyörä. Se saa miehesi valehtelemaan ja salailemaan. Se on vaikuttanut väliseenne luottamukseen eikä ihme, kun mies valitsee sen yhä uudelleen ohi sinun toiveittesi.
Kuulostaa siltä, että sinä olet tehnyt todellakin kaikkesi saadaksesi miehesi irtautumaan nikotiinikoukusta. Olet yrittänyt hyvällä ja pahalla, ilman tulosta. Vaikuttaa siltä, että kyseessä on asia, joka on sinun vaikutusmahdollisuuksiesi ulkopuolella. Miehesi muuttaminen ei siis onnistu. Jäljelle jää se tosiasia, että sinun on itse valittava, miten tähän tilanteeseen suhtaudut. Helpoin vaihtoehto on se, että jatkat samaan malliin: valitat, vakoilet, epäilet ja olet tyytymätön. Se tie tekee sinut katkeraksi ja etäännyttää teidät toisistanne. En siis suosittele sitä. Toinen vaihtoehto on, että valitset rakastaa miestäsi hänen tavoistaan huolimatta ja päätät ummistaa silmäsi ja käännät suudellessa posken huulien sijaan. Kolmas vaihtoehto on, että valitset ettet halua elää suhteessa, jossa toiveitasi ei oteta huomioon. Neljäs vaihtoehto on, että lähdette parisuhdeterapeutin luokse etsimään sellaista vaihtoehtoa, jonka molemmat voisitte hyväksyä ja voisitte jatkaa avioliitoanne niin, että molemmat voisivat hyvin.
Toivon sinulle viisautta osata valita oikea tie.
Lämpimin terveisin, Paula, perheneuvoja
KYSYMYS: Minulla on jäänyt trauma suhteessa mieheeni koska alkutapaaminen meillä oli on-off monia vuosia. Itse olin rakastunut mutta mies kävi läpi ex-rakkauttaan avautuen minulle. Yritin laittaa suhteen poikki jolloin mies loukkaantui ja harrasti muita suhteita. Hän usein sanoi ettei koe suuria tunteita minua kohtaan. Lopulta mies tasaantui ja sitouduimme toisiimme. Silti minä koen että tunnetasolla en pääse suhteessa eteenpäin ollenkaan. Syvä turvallinen luottamus ei ole koskaan rakentunut välillämme. Tapahtui paljon henkistä väkivaltaa ja torjumista hänen puolelta. Meillä on aika kaverillinen suhde koska olen joutunut jäädyttämään tunteeni ja tarpeeni romanttiseen suhteeseen koska tässä on hoidettu hänen hyvinvointiaan ja selviytymistä usealla tasolla. Tämä suhde ei ole vielä ollut sellainen kuin haluaisin, välillä tulee rakastumisen tunteita mutta välittömästi tulee viha, mustasukkaisuus ja pelko että toinen taas torjuu eikä rakasta. Olemme molemmat väsyneet riitelyyn, tavallaan emme pääse eroon toisistamme. Suhde on varmasti riippuvuuden oloinen. Itse olen katkera koska olen antanut saamatta paljonkaan minun tarpeisiini. Kysynkin voiko tällaisesta parantua vielä luottamaan toiseen ihmiseen yleisesti? Tämä suhde tuntuu jo toivottomalta, koemme vihaa ja kipua emmekä pysty iloitsemaan suhteesta mustasukkaisuuksien vuoksi. Mies on välillä myös väkivaltainen eikä pystytä kommunikoimaan rakentavasti vaikeista asioista.
Miten eteenpäin?
VASTAUS: Hei, kiitos viestistäsi, jossa kirjoitat seurustelusuhteestasi ja sen herättämistä tunteista: vihasta, pelosta, mustasukkaisuudesta ja katkeruudesta. Kuvailet suhdetta, jossa on ollut alusta alkaen paljon haasteita – esimerkiksi epävarmuutta yhdessäolosta, ulkopuolisuuden kokemuksia, emotionaalista etäisyyttä ja jopa väkivaltaa. Kirjoitatkin, ettei syvä ja turvallinen luottamus ole rakentunut koskaan välillenne. Suhteenne on kaverillinen, etkä ole tyytyväinen siihen. Pidän ymmärrettävänä, että odotat parisuhteelta kaveruutta enemmän. Parhaimmillaan parisuhde on kuin turvasatama, jossa on syvää yhteyttä, emotionaalista ja fyysistä läheisyyttä, mutta myös tilaa erillisyydelle, kuten omille harrastuksille tai ystävyyssuhteille.
Luen kirjeestäsi, että suhteessanne on paljon vaikeuksia, mutta jokin pitää teitä riippuvuuden tavoin yhdessä. Jäin miettimään, mitä kaikkea riippuvuuteen liittyy. Ymmärrykseni mukaan toisinaan on niin, että turvatonta seurustelusuhdetta turvattomampaa olisi yksinjääminen. Voisiko riippuvuudessa kohdallanne olla kysymys myös jostakin tämän kaltaisesta? Haastaisin sinua tutkimaan nimenomaan kysymystä riippuvuudesta. Mikä kaikki teitä pitää yhdessä? Mihin tarvitsette toisianne, kun toisaalta kirjoitat teidän molempien tuntevan ilon sijaan vihaa ja kipua suhteestanne.
Kysyt viestisi lopussa olennaisen ja monia askarruttavan kysymyksen: voiko kuvaamasi kaltaisesta suhteesta parantua luottamaan toiseen ihmiseen yleisesti. Mielestäni vastaus kysymykseesi on kyllä. Uskon siihen, että kaikki haavat, jotka ovat syntyneet ihmissuhteissa voivat myös parantua toisten ihmisten lähellä. Toisinaan turvattomassa seurustelusuhteessakin voi tapahtua merkittävää parantumista ja luottamuksen rakentumista. Tämä edellyttää sitä, että molemmilla seurustelukumppaneista on halua ymmärtää ja sanallistaa omaa osallisuuttaan suhteen vaikeuksista. Joskus parien vaikeudet ovat sen kaltaisia, että yrittämisestä huolimatta yhdessä jatkaminen on vaikeaa. Sinäkin kirjoitat, että nykyinen suhteesi tuntuu toivottamalta. Päätät kirjeesi kysymällä: miten eteenpäin? Kokemukseni mukaan useimmat parit hyötyvät toivottomalta tuntuvassa tilanteessa pariterapiasta, jossa on mahdollista tutkia parisuhteen mahdollisuuksia ja rajoja turvallisessa tilanteessa. Rohkaisen teitä hakeutumaan alueenne perheasian neuvottelukeskukseen, mistä ajattelen teidän saavan seurustelusuhteenne tilanteeseen riittävää tukea.
Voimia, rohkeutta ja uskallusta ottaa askeleita eteenpäin! Joona, perheneuvoja
KYSYMYS: Olemme 60-v pariskunta. Erosimme noin vuosi sitten mutta olemme aina vaan yrittäneet uudelleen. Nyt olemme tosi pattitilanteessa. Miehelläni on seksiaddikteille ominaisia piirteitä. Käy netissä etsimässä treffiseuraa vaikka olen hänen luonaan ja pyytää naisia kotiinsa jos olen omassa kodissa käymässä. Emme siis enää asu yhdessä. Nyt sanoo ettei ole enää tunteita mua kohtaan mutta pyytää kuitenkin luokseen. Minä olen ihan rikki ja hukassa tällaisesta. Olisi valmis hakemaan apua mut vetoaa rahaa kun maksaa niin paljon, työtön kun on. Onko mitään tehtävissä?
Onneton Orvokki
VASTAUS: Hyvä ystävä, näiden tietojen perusteella kuulostaa siltä, että tulet tässä suhteessa hyväksikäytetyksi. Mies antaa sinulle ristiriitaisia viestejä: pyytää luokseen, mutta sanoo, että hänellä ei ole enää tunteita sinua kohtaan. Samalla hän rakentelee suhdevirityksiä muiden naisten kanssa. Miten hän itse mahtaisi tilannetta kuvata?
Olette jo eronneet ja asutte omissa asunnoissanne. Mieti, mikä sinua vielä pitää miehessä kiinni, kun yhdessäoloyritykset kuitenkin tuottavat sinulle näin paljon pahaa mieltä. Miten onnistuisit eroamaan tunnetasollakin, niin että pääsisit elämässä eteenpäin?
On mahdotonta näin vähillä tiedoilla edes arvailla, mitä miehen mielessä liikkuu. Toisaalta hän on sanonut, että voisi lähteä terapiaan, jos se ei maksaisi niin paljon. Maksuttomiakin asioiden selvittelypaikkoja on: terveyskeskuspsykologit, mielenterveystoimistot ja perheasiain neuvottelukeskukset sekä monella paikkakunnalla kriisikeskukset, jotka toimivat vapaaehtoistyöntekijöiden voimin. Voisit kartoittaa näitä mahdollisuuksia kotiseudultasi ja esittää miehelle konkreettisen ehdotuksen, jos löydät sopivalta vaikuttavan paikan. Sitten näkisit, lähteekö hän kanssasi tilannetta selvittämään. Pidä kuitenkin ennen kaikkea huolta omasta hyvinvoinnistasi!
KYSYMYS: Olen 18-vuotias nainen, joten elämää on vielä nähtävänä paljon. Ongelmanani on entinen kumppanini.
Erosimme melkein vuosi sitten. Suhteemme oli kaunis, lukuunottamatta myrskyisiä riitoja. Ja lukuunottamatta sitä että petin häntä, internetissä keskustellen miesten kanssa rivoja.
Hän on ensimmäinen ihminen kehen olen syvästi rakastunut. Näen hänessä kaikki hänen huonot puolensa ja kaikki hänen hyvät puolensa ja silti voin vielä myöntää kuinka paljon rakastan tätä ihmistä. Hän ei ole joka naisen unelma tai valinta, mutta minusta hän on sellainen ihminen juuri minulle. Se Oikea.
Erottuamme juttelimme päivittäin, joko riitelimme tai olimme sovussa. Halailimme ja harrastimme seksiä, ihan kuten suhteessakin. Sitä kesti kuukauden tai kaksikin, kunnes hän löysi tyttöystävän ja minä jäin takaa-alalle. Riitelimme silti usein, koska olin erostamme sekaisin ja halusin selvittää asiat jotta minun olisi helpompi edetä elämässä eteenpäin ja oppia suhteessamme olleista virheistä. Emme nähneet kahteen kuukauteen, mutta netissä riitelimme hyvä ettei melkein joka päivä.
Kahden kuukauden aikana, olin kasvanut onnelliseksi ihmiseksi, opin rakastamaan itseäni ja tunsin olevani vahvempi ja mikä tärkeintä - yli eksästäni.
Kahden kuukauden jälkeen hän otti yhteyttä ja halusin jutella hänen kanssaan asiat halki kasvotusten. Tulimme minun luokseni, koska muualla emme saaneet rauhaa. Keskustelu meni hyvin, istuin kahden metrin päässä hänestä tuolilla ja hän istui sängylläni. Kunnes hän pyysi minua hieromaan hänen hartioitaan. Koin, että kyllä minä ystävänäsi voin näin tehdä.
Hän silitteli jalkojani ja minulle tuli hyvä olo. Turvallinen olo. Se olo, jonka vain hän saa aikaiseksi minussa. Se johti halailuun hänen aloitteesta, muttei muuhun.
Viikon päästä tapasimme sattumalta ja tällä kertaa hän halusi jutella. Menimme jälleen luokseni. Kommunikoimme vähän, kunnes hän alkoi pyytää ihan omituisia asioita minulta.
Halailimme jälleen, mutta tällä kertaa myös pussailimme. Ja yhtäkkiä olemmekin alasti ja harrastamme seksiä. Näin hän on pettänyt kumppaniaan ja meillä molemmilla on hirveä olo.
Siitä päivästä lähtien, hän tuli käymään luonani välillä. Juttelemaan, harrastamaan seksiä ja saamaan läheisyyttä - vaikka hänen tyttöystävänsä asuu minusta 7km päässä!
Ei aikaakaan kun eksäni erosi tämän naisen kanssa, naisen tahdosta, koska nainen oli pettänyt häntä. Eksäni ei kehdannut edes tuossa vaiheessa myöntää pettäneensä häntä, mutta kun minä petin eksääni netissä, hänen mielestään minun olisi pitänyt kertoa koko maailmalle asiasta.
Meillä jatkui kuukauden sellainen seksiä & läheisyyttä suhde. Hän tuli tänne paljonkin sen takia ja siinä vaiheessa hän vielä jutteli minulle oma-aloitteisesti.
Hän löysi uuden tyttöystävän ja alkoi seurustella. Koin olevani pohjalla, olin masentunut ettei hän vieläkään ymmärrä kuinka paljon olen uhrannut hänen vuokseen ja että olisin valmis tekemään kaikkeni että hänellä olisi hyvä olla, että myös minulla olisi hyvä olla.
He olivat seurustelleet melkein kolme viikkoa ja näin hän tulee käymään luonani. Harrastimme seksiä. Hän petti jälleen kumppaniaan. Eksäni kertoi minulle, että nainen ei anna hänelle mitään läheisyyttä ja siksi hän tekee näin. (eksäni tarvitsee läheisyyttä paljon)
Toiminta jatkui, seksiä silloin tällöin. Otin usein puheeksi että haluan suhteen hänen kanssaan ja kuinka rakastan häntä. Kun olin kysynyt (ensimmäisen tyttöystävän vaiheessa) että pystyisikö hän seurustelemaan kanssani enää koskaan, hän totesi että ehkä joskus vielä.
Kun hän oli eronnut toisesta naisesta, kysyttyäni saman kysymyksen.. sain vastaukseksi että minulla olisi ollut mahdollisuuksia aina näinä kertoina kun hän on käynyt luonani, mutta koska minä olen yhä samanlainen (hänen sanojensa mukaan valehteleva, turhasta raivoava itkupilli, omien ongelmieni hänen niskaan heittäjä) eli koska en ollut muuttunut, niin hän ei halunnut olla kanssani. Tästä vielä kuukausi kaksi eteenpäin, hän sanoi ettei enää ikinä haluaisi seurustella kanssani. Harrastimme silti seksiä ja läheisyyttä, nauroimme ja kaikki tuntui hänen käynneissään ihan samalta kuin se suhteessakin oli.
Nyt hommaa on jatkunut 7 kuukautta. Pari viikkoa sitten vedin hänelle äärettömät raivarit, koska olin ollut kotipaikkakunnallani pohjoisessa lomailemassa ja näkemässä perhettäni sekä vanhoja ystäviäni, sitten hän pyytää minut tänne monen sadan kilometrin päähän koska hänellä on tärkeätä asiaa, jota ei voi sanoa kuin kasvotusten, enkä saisi kuulla asiaa jos en lähtisi seuraavana päivänä ja koska olemme molemmat halukkaita. Hänen tärkeä asiansa ei ollut sellainen jonka takia olisi pitänyt tulla tänne. "Minä vain halusin seuraa."
Olin vihainen, koska täällä kotona olin monesti ahdistuksen partaalla. Ystäväni asuivat muualla tai olivat töissä, joten yksin oli oltava paljon.
Riitelymme jälkeen hän ei ole kovinkaan puhunut minulle aloittaen itse keskustelua. Hän ei käy juurikaan vaikka lupasi käydä usein. Ainoa hetki jolloin hän puhuu, on kun hän tarvitsee jotain. Rahaa tai seksiä tai kiihoketta. Viime aikoina kun hän jutteli minulle, hän monesti totesi että juttelee minulle koska hänellä on tylsää ja muut eivät puhu hänelle.
Ongelmani ydin on riippuvuus hänestä. Koen olevani riippuvainen hänestä sillä ajattelen häntä usein, johtuen siitä että elämäni pyöri 1,5vuotta hänen ympärillään koska olin jättänyt pohjoiseen entisen elämäni hänen vuokseen. Kun näen unia, hän on jokaisessa jonka muistan - ihan tosi!
Istun kotona ja mietin mitä hän tekee, katselen koska hän on viimeksi ollut facebookissa paikalla tai whatsappissa, mietin miksei hän juttele minulle enää, kun käyn kaupassa mietin sitä jos hän tulee käymään niin onhan minulla jotain mitä hän voi syödä, ostan alusvaatteita miettien että hän varmaan pitää näistä, en voi kuvitella harrastavani seksiä kenenkään muun kanssa..
En halua olla riippuvainen hänestä. Enää en näe unia hänestä enkä ajattele ihan jatkuvasti. Minulla on deittipalstoilla ilmoituksia ja kuvasivustoilla kuvia, mutta en ole löytänyt ihmistä joka erottuisi edukseen kuten eksäni. Suurin osa on pelkän seksin perässä juoksevia niljakkeita.
Olen hyväksynyt että olemme eronneet ja ettemme palaisi koskaan yhteen, vaikka silti toivon sitä enemmän kuin mitään maailmassa että saisin olla hänen ja tehdä asiat toisella tavalla kuin ennen, mutten voi ketään pakottaa.. Olen yrittänyt olla juttelematta hänelle ja siinä onnistunkin, kunnes hän puhuu minulle. En halua katkaista välejä, koska joudumme tulemaan toimeen jokatapauksessa opiskelujen vuoksi. Enkä halua ottaa laastariksi ketään, koska se on epäkunnioittavaa ketään kohtaan enkä halua seurustella jonkun kanssa jollen ole siihen täysin valmis.
Tarvitsen apua.
Läheisriippuvainenko?
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Jo se, että kirjoitat vaiherikkaasta puolestatoista vuodesta entisen kumppanisi kanssa, kertoo hänen merkityksestään elämässäsi. Kerroitkin hänen olevan ensimmäinen ihminen, johon olet (ollut) syvästi rakastunut. Ensimmäinen rakkaussuhde koskettaa meitä erityisesti ja toisaalta sen päättyminen tekee erityisen kipeää.
Kautta kirjoituksesi saan sen käsityksen, että olet varma omista tunteistasi: rakastat häntä, hän on sinulle Se Oikea, tunnet turvallisuutta vain hänen seurassaan, vertaat muita miehiä häneen... Toisaalta viime aikoina olet tunnetasolla jo hieman irrottautunut hänestä. Sen sijaan exäsi tunteet jäävät minulle kuvauksesi perusteella kysymysmerkiksi tai ainakin ne vaikuttavat varsin ristiriitaisilta. Välillä hän viestittää yhteenpaluunne olevan vielä mahdollinen, toisinaan taas ei. Tämän täytyy olla sinulle todella rankkaa. Kirjoitit hänen puhuvan sinulle nykyisin vain silloin kun hän tarvitsee sinulta jotakin: rahaa, seksiä tai kiihoketta. Jäin miettimään, että entä mitä sinä tarvitset? Riittääkö sinulle se, että saat viettää hyviä hetkiä exäsi kanssa silloin tällöin, hänen ehdoillaan? Vai kaipaatko kuitenkin kokonaista ihmissuhdetta, jossa myös sinun tarpeesi tulevat huomioiduksi?
Kirjoitit ongelmasi ytimen olevan riippuvuutesi häneen. Olet jättänyt entisen elämäsi pohjoisessa hänen vuokseen ja koet itsesi uudessa asuinpaikassa yksinäiseksi. Olet etsinyt uutta miesseuraa netistä vaikka toisaalta epäiletkin valmiuttasi ryhtyä vielä uuteen suhteeseen. Jäin pohtimaan kohdallasi enemmänkin itsenäistymisen ja yksin olemisen teemoja kuin (läheis)riippuvuutta. Oletko asunut aiemmin yksin? Ovatko kaikki sukulaisesi ja ystäväsi jääneet pohjoiseen? Onko kontakti heihin säilynyt puhelimen, sähköpostin, ym. kautta? Joskus yksinäisyyden hetkellä puhelinsoitto vanhalle ystävälle voi olla parasta terapiaa. Oletko löytänyt uusia kavereita ja harrastuksia nykyisestä asuinpaikastastasi? Mitä tarvitsisit jotta oppisit nauttimaan myös ajoittaisesta yksin olemisesta? Miten löytäisit turvan itsestäsi?
Mitäpä jos panostaisit tässä vaiheessa omaan hyvinvointiisi ja lähtisit rakentamaan omaa elämääsi uudella paikkakunnalla tutustuen sen tarjoamiin mahdollisuuksiin? Jos saisit muuta ajateltavaa, sinun ei ehkä tarvitsisi enää niin seurata exäsi liikkeitä Facebookissa ja Whatsuppissa tai varautua hänen mahdolliseen vierailuunsa. Kerroit tapaavasi exääsi opintojen puitteissa jatkossakin, mutta voisiko se riittää ainakin tässä vaiheessa? Jotenkin ajattelen niin, että sinä ansaitset enemmän kuin mitä exäsi on tällä hetkellä valmis sinulle antamaan. Itsensä riuhtaiseminen irti vaikeasta ihmissuhteesta voi tehdä aluksi kovin kipeää, mutta pitkällä tähtäimellä se voi kuitenkin olla parempi ratkaisu. Jos vielä myöhemmin haluatte kumpikin pohtia parisuhteen uutta mahdollisuutta, tapahtuisi se sitten nk. puhtaalta pöydältä.
Omien ajatustesi ja tunteittesi selventämiseksi suosittelen sinua hakemaan keskusteluapua opiskelijaterveydenhuollosta. Kuten alussa kirjoitit, olet vasta 18-vuotias ja sinulla on elämää vielä paljon nähtävänä. Ole avoin uusille mahdollisuuksille... kokonaiselle elämälle.
KYSYMYS: Olen avosuhteessa, joka on kestänyt kolme vuotta. Miehellä on tupakkariippuvuus. Haluaisin, että hän lopettaisi, sillä haju haittaa keskinäistä suhdettamme. Olen terveellisten elämäntapojen kannattaja, enkä halua, että hän myrkyttää itseään tupakalla.
Hänessä on paljon hienoja ominaisuuksia ja suhde voisi kehittyä ilman tätä riippuvuuta vaikka avioliittoon. Hän yrittää salata polttamistaan, eikä sano rehellisesti, onko hän tosissaan yrittänytkään lopettaa. Kun hän tulee luokseni, koen ensimmäisenä epämiellyttävän tupakan hajun vaatteista. Tulee ristiriitainen olo, kun olisi kiva halata mutta se tupakka on siinä esteeenä.
Miten minä hoitaisin tätä ongelmaa, nimittäin se vie paljon energiaa. Olen yrittänyt lopettaa suhteen useamman kerran, mutta tunne sanoo toisin ja kaipaan hänen läsnäoloaan. Olisin kiitollinen, jos saisin tukea tähän ongelmaan ja ratkaisuihin mitä sitten teenkin suhteen jatkumisen kannalta.
VASTAUS: Kerrot kysymyksessäsi miehesi riippuvuudesta tupakkaan. Riippuvuudet ovat hankalia, niin läheisille, kuin ihmiselle itselleenkin. Viestisi lopussa kysyt neuvoa siihen, miten sinun tulisi hoitaa tätä ongelmaa. Ehkä siinä kysymyksessä piileekin ongelman ydin. Nimittäin se tosiasia, ettemme pysty muuttamaan kumppaniamme ja hänen tapojaan, vaikka kuinka haluaisimme ja yrittäisimme.
On ymmärrettävää, että haluat miehesi pysyvän terveenä ja kannat huolta hänen elämästään. Se on kuitenkin lopulta hänen itsensä varassa. Voisin kuvitella, että hän haluaisi lopettaa tupakanpolton, joko itsensä takia, tai ollakseen mieliksi sinulle. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei hän ole vielä valmis luopumaan tavastaan. Siitä kertoo se, että hän salailee sinulta polttamistaan, eikä ole valmis pohtimaan kanssasi lopettamista. On hyvä muistaa, että mistä tahansa riippuvuudesta on vaikea päästä nopeasti eroon. Ensimmäinen askel on kuitenkin aina oma tahto; halu lopettaa.
Vaikuttaa siltä, että tupakanpoltto on tullut hyvin keskeiseksi asiaksi suhteessanne. Jos olet asettanut tupakoinnin lopettamisen edellytykseksi suhteen jatkumiselle, ei ole ihme, että siitä tulee vakava asia. Se ehkä selittää myös sen, että mies salaa sinulta polttamistaan. Hän ei ilmeisestikään halua, että suhteenne päättyy. Haluatko sinä? Oletko varma, että tupakointi on sinulle niin ylitsepääsemätön asia, ettet voi olla suhteessa mieheen, joka tupakoi? Onko tupakointi esteenä sille, että kykenisit nauttimaan niistä hyvistä asioista, joita suhteessa selvästikin on.
Näitä kysymyksiä sinun täytyy pohtia tosissaan, ei miehesi kanssa, vaan itseksesi. Kirjeessä kuitenkin mainitset hänen hyvät ominaisuutensa, suhteessanne olevan läheisyyden kaipuun ja tunnesiteen. Ne ovat minusta tärkeitä ja hienoja asioita, eivät itsestäänselvyyksiä. Sinun täytyy punnita, mikä on sinulle tärkeää ja arvokasta, ja mistä olisit valmis luopumaan. Oletko valmis luopumaan miehestäsi? Vai oletko valmis hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on, pahoine tapoineenkin?
Se ei tarkoita sitä, että hyväksyisit tupakoinnin vaan ennemminkin, että siedät sitä. Mitä enemmän puutut siihen, tarkkailet ja keskität energiaasi, sitä suuremman tilan tupakointi suhteessanne vie. Viedessään tilan se peittää myös kaikki mahdolliset hyvät asiat. Ja nurinkurista kyllä, mitä enemmän sinä pidät sitä esillä, sen vaikeampi miehen on luultavasti lopettaa. Ehkä tupakoinnin voisi siirtää suhteenne keskiöstä vähän kauemmaksi. Se tuntuu varmasti vaikealta, koska olet huolissasi ja ihan syystäkin. Voit kertoa huolestasi, mutta yritä olla nalkuttamatta ja uhkailematta suhteen loppumisella. Se ei kasvata suhteessanne luottamusta vaan epäluottamusta.
Jos haluat muutosta toisessa, päästä irti muuttamisen tarpeesta ja luovuta; anna toisen muuttua omasta tahdostaan, jos hän niin haluaa ja on siihen valmis. Vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta ei sitä ole. Se on oppi, jota me jokainen opettelemme suhteissamme yhä uudestaan.
