KYSYMYS: Olen tosi järkyttynyt, onneton ja surullinen. Minua on petetty ja ystävyyttäni on käytetty röyhkeästi hyväksi. Tarinamme on seuraavanlainen: Olemme n. 60 pari, naimisissa olemme olleet 29 vuotta. Meillä on molemmilla 1 lapsi aikaisemmista nuoruuden avioliitoista ja 1 yhteinen. Lapset ovat tietysti jo aikuisia ja poissa kotoa. Mieheni on yrittäjä (nyt osittain eläkkeellä jo) ja minä olen toimistotyöntekijä, vielä työelämässä n. 2 vuotta. Miehen yritystoiminassa (rakennusala) koimme viime vuonna paljon laman aiheuttamia hankaluuksia ja rahallisia menetyksiä. Möimme kaiken mahdollisen pois, jotta vältimme konkurssin. Edellinen vuosi oli tosi rankka, mutta saimme raha-asiat jonkinlaiseen tilaan. Viime syksynä mieheni tutustui remonttihommissa työnantajaansa, rakastui päätäpahkaan tähän daamiin ja pikkuhiljaa päätyi sänkyyn. Nainen sopisi ikänsä puolesta meidän tyttäreksi. Remontti tuli tehtyä ja laajeni naisen vakituisen miesystävän vapaa-ajanasuntoon keväällä. Sama peli jatkui. Talven aikana mieheni "rakastaja" hivuttautui pikkuhiljaa ystäväkseni, kutsui kylään ja vieraili useaan otteeseen meillä ja teimme jopa pieniä matkoja porukalla.
Naisen asuinkummpani tuli myös samalla tavalla petetyksi kuin minä. Jotain epäilinkin aika-ajoin, mutta silmäni olivat sokeat, en millään voinut uskoa, että heillä oli suhde. Kaikki paljastui viime lauantaina tekstiviestien kautta. Luin niitä salaa. Mieheni on tunnustanut kaiken. Hän sanoo, että voin ottaa eron halutessani, mutta ei ole itse sitä hakemassa. Suhteen hän lupaa lopettaa, mikäli vain pystyy. Rakkaus ei kuulemma kuole helpolla. Minuakin hän sanoo kuitenkin rakastavansa. On tosi raskasta elää tämän asian kanssa, yksi tyttäristämme tietää ja pyysi, että älkää erotko. Minua hävettää, nolottaa ja ahdistaa kaikki. Koen nöyryytystä ja tietysti myös tuskaa ja vihaa sitä naista kohtaan. Miten jatkaisin ja jaksaisin elää ?
Petetty aviovaimo
VASTAUS: Oletpa joutunut todella kokemaan raskaita asioita. Lämmin myötätuntoni sen suhteen. Kuvaamasi tunteet ovat hyvin ymmärrettäviä, vaikka tosiasiassahan sinä et ole tehnyt mitään hävettävää tai noloa. Tällaisia tunteita ihmisen mieli kuitenkin näyttää tällaisessa tilanteessa tuottavan. Koita kuitenkin uskoa, että sinulla ei ole mitään syytä olla häpeissäsi.
Kysyit, miten jatkaisit ja jaksaisit elää. Jos tarkoitat, miten jatkaisit miehesi kanssa, on sinun kuunneltava itseäsi hyvin tarkasti. Jotkut meistä ovat sellaisia, että pääsevät uskottomuudesta yli ja voivat jatkaa suhdetta senkin jälkeen. Toiset taas kokevat sen niin loukkaavana ja haavoittavana, että yhteinen elämä käy mahdottomaksi. Millainen ihminen siis sinä olet? Voitko kuvitella onnellista elämää tämän jälkeen? Asiaa kannattaa harkita kaikessa rauhassa. Ei ole mitään syytä tehdä hätiköityjä päätöksiä. Tee kuitenkin ihan oma ratkaisusi. Tyttären toive on ymmärrettävä, mutta nyt sinun on toimittava niin kuin itse koet itsellesi parhaaksi. Suuri kysymys on varmaan se, kykeneekö miehesi todella lopettamaan ulkopuolisen suhteen. Entä jos hän ei pysty? Voitko siinäkin tapauksessa jatkaa liittoanne?
Mutta miten jaksaisit elää? Se on mahdollista niin, että tekee ensin surutyön siitä mitä on menettänyt. Vaikka ette eroaisikaan, olet varmasti menettänyt ainakin tunteen onnellisesta ja tasapainoisesta parisuhteesta. Ainakin joksikin aikaa. Sinun olisi vain jaksettava uskoa, että suru, tuska ja ahdistus menevät aikanaan ohi. Ihminen on rakennettu niin, että toivumme menetyksistä. Tässä vaiheessa usein ystävät ovat korvaamattoman arvokkaita. Olisi tosi tärkeää, että sinulla olisi joku läheinen ihminen jonka kanssa voisit jakaa tuntojasi.
Toinen olennainen asia tulevaisuuden kannalta on se, että alat löytää ihan omasta elämästäsi niitä asioita, jotka tekevät siitä elämisen arvoista. Pitkässä liitossa käy helposti niin, että elämä pyörii liikaakin parisuhteen ympärillä, ja monet omat asiat jäävät syrjään. Nyt on aika koittaa palauttaa mieleen niitä juttuja, jotka tekevät elämäsi mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Mikä on sellainen tärkeä asia, jolle haluat elämässäsi omistautua? Mikä tuo sinulle iloa? Onko sinulla joitain omia harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita, joita olet viime vuosina laiminlyönyt? Ketkä ovat tällä hetkellä elämäsi tärkeät ihmiset? Jos saat tällaisista asioista kiinni, tulee elämäsi olemaan jatkossa mielekästä, kävipä liitollenne miten tahansa.
KYSYMYS: Olemme olleet mieheni kanssa parisuhteessa melkein kolme vuotta, ja kokonaisuudessaan olen tuntenut hänet seitsemän vuotta. Voisin sanoa että hän on elämäni rakkaus ja tunnen itseni onnekkaaksi kun olen hänet elämääni saanut. Olemme molemmat n. 30-vuotiaita.
Olemme eläneet avoliitossa lähes koko seurusteluajan, mutta viimeisen vuoden sisään mieheni on ollut n. 800km päässä töissä muutaman kuukauden jaksoissa. Eli olemme etäsuhteessa ajoittain. Mieheni tuli juuri 3kk työsuhteen jälkeen kotiin kesäksi, ja hän jäi melkein samantien kiinni uskottomuudesta. Se oli tapahtunut työporukan illanvieton jälkeen. Aluksi olin sokissa enkä edes heti itkenyt kun keskustelimme asiasta. Kun aloin tajuamaan asian olen itkenyt lähes koko ajan. Mieheni on ollut tukenani ja keskustellut asiasta hyvässä hengessä ym. Pettäminen oli ollut fyysistä ja henkistä; seksiä oli harrastettu ja sen yhden yön jälkeen on pidetty yhteyttä, suunniteltu tapaamisia, ilmaistu ihastumisen tunteita sekä seksuaalista kiinnostusta toista kohtaan sekä kerrottu muitakin kohteliaisuuksia ja flirttailtu ym. Nainen oli lähtenyt kotipaikkakunnalleen yhteisen yön jälkeisenä päivänä, joten tapaamisia oli suunniteltu kesälle. Yhteydenpito oli tapahtunut tekstiviestein ja satunnaisina puheluina. Tämä siis selvisi minulle yksinkertaisesti tutkittuani salaa mieheni puhelinta. Tästä tunnen erittäin paljon syyllisyyttä, enkä ole pystynyt asiasta kertomaan miehelleni vaikka hän haluaisi tietää miten pettäminen paljastui minulle. Olen tutkinut hänen puhelintaan ennenkin. Siitä tuli minulle paha tapa, koska joskus löysin merkkejä epärehellisyydestä pienemmissä asioissa tutkittuani viestejä, ja pieniä juttuja löytyi sitten aika-ajoin joten en osannut lopettaa tutkimista. Mieheni aavistelee varmasti tämän, sillä hän on nyt vaihtanut uskottomuuden paljastuttua näppäinkoodin jolla pääsee käyttämään puhelinta. Olen tehnyt itsekin väärin kun olen tutkinut hänen puhelintaan... pelottaa vain kertoa miehelleni.
Minua satuttaa ajatus miehestäni toisen naisen kanssa. Meillä on aina ollut toimiva seksielämä, olemme molemmat kokeilunhaluisia ja pystymme puhumaan seksiin liittyvistä asioista avoimesti. Mieheni on jopa ilmaissut että seksi minun kanssa on aiempiin suhteisiin verrattuna erityisen hyvää kokeilunhaluni vuoksi. Tunnepuolen asioissa ja riitojen selvittelyssä kommunikointimme ei olekaan ollut niin toimivaa. Minua on esim. jäänyt kaihertamaan jotkut aiemmat pienemmät epärehellisyydet kun mieheni ei ole kokenut tarvetta puhua niistä niin paljon kuin minä. Ja jos haluan jutella niin hän turhautuu "jankuttamiseen". Siksi ne on jäänyt joskus kaivelemaan mieltäni. Hän ei myöskään ilmaise välittämistä sanoin kauhean hyvin, teoilla enemmänkin. Etäsuhteessa tämä on vaan ollut haaste, koska tekoihin pitäisi panostaa enemmän kun ei voi esim. halata tai pussata noin vain. Joskus olen sitten purkanut turhautumistani kiukustumalla herkästi kun on ollut tunne, että mieheni on välinpitämätön. Ja hän taas ei tykkää kun kiukuttelen pikkuasioista.
Mieheni sanoi pettämisen johtuneen hänen omasta huonosta itsetunnostaan, johon saikin pönkitystä tämän vieraan naisen huomiolla työporukan illanvietossa. Hän on saanut kyllä minultakin kehuja, ja sanoi että nekin aina tuntuvat hyvältä, mutta tästä oli saanut vissiin erilaisen olotilan. Hänellä on pitkä koulukiusaamistausta, sekä ulkonäössään sellaisia asioita mitkä vaikuttaa hänen päivittäiseen olemiseensa kun kokee itsensä rumaksi, lisäksi vuosien rahaongelmat ovat syöneet itsetuntoa. Riittämättömyyden tunne tietenkin valtasi minut kaikilla osa-alueilla (ulkonäkö, seksuaalisuus, luonne ym). Painoni on tippunut muutamassa päivässä usean kilon ja näläntunnetta ei juuri ole, itku on herkässä, en ole nukkunut moneen yöhön kunnolla (vain pinnallista unta ja säpsähtelen hereille vähän väliä). Haluaisin yrittää pärjätä töissä, pari päivää jo olinkin siellä itkua koko ajan pidätellen. Pelkään että unettomuuden takia joudun menemään lääkärille, kun en haluaisi työterveyteen saati työkavereille/esimiehelle kertoa näin henkilökohtaisesta kriisistä. Varmaan tunnen siis myös häpeää kun olen tällaisessa suhteessa...
Olemme harrastaneet seksiä paljastumisen jälkeenkin, vaikka se on minulle haastavaa. Välitän kuitenkin miehestäni ja olen ikävöinyt hänen läheisyyttään.
Nainen ei tiennyt mieheni olevan varattu. Sain selville kuka hän on, ja ihan helposti voisin ottaa häneen yhteyttä ja kertoa totuuden miehestäni hänelle. Jos hän on ihastunut mieheeni luullessaan häntä sinkuksi, niin mielestäni hän ansaitsisi tietää. Kuitenkin mieheni harrastaa nyt seksiä kanssani ja olemme yhteisessä kodissamme, niin mietin olisiko oikein kertoa. Häntä kohtaan en tunne vihaa. Huomaan kuitenkin mielessäni vertailevani itseäni ja häntä ja mietin lähes koko ajan ikävöikö mieheni häntä tai pitääkö hän jopa yhteyttä edelleen tähän naiseen. Jotenkin on sellainen tunne, että hän ei itse kerro naiselle minusta, ja ehkä yrittää jopa kesällä nähdä häntä ihastumisensa vuoksi. Hän on menevä, ja reissaakin paljon kavereillaan ym, joten en voisi olla varma tämän paljastumisen jälkeen onko hän jossain vaiheessa menossa naisen luo vaikka kertoo minulle muuta. Jos nainen tietäisi minusta, ehkä hän ei ottaisi miestäni vastaan.. Pitäisikö siis kertoa? Mieheni tuskin ilahtuisi siitä, jos niin tekisin..
En tiedä miten tästä eteenpäin. Mieheni on syksyllä menossa taas töihin kauas ja olisimme etäsuhteessa. Pelottaa voinko enää luottaa häneen.. ja miten luottamuksen voisi saada takaisin tällaisen jälkeen. En kuitenkaan haluaisi erota ilman yritystä saada suhdetta toimimaan. Asuinpaikkakunnallamme ei ole perheasiainneuvottelukeskusta, enkä tiedä mitä kautta voisin hakeutua keskustelemaan jollekin ammattilaiselle. Haluaisin alkaa työstämään tätä kriisiä mahdollisesti terapian avulla. En ole uskaltanut kertoa tästä kenellekään ystävälle tai muulle läheiselle, joten olen aikalailla yksin asiani kanssa tällä hetkellä. Ehkä suojelen mieheni mainetta ja itseäni ilkeiltä kommenteilta rakastamastani miehestä, en vain tiedä onko se minulle hyväksi.
Voisitteko antaa minulle neuvoja tähän tilanteeseen? Kiitos...
Petetty
VASTAUS: Sinulle on juuri paljastunut avomiehesi uskottomuus hänen palattua kolmen kuukauden työrupeamalta. Viimeisen vuoden ajan olette olleet miehesi työkomennusten takia etäsuhteessa muutaman kuukauden jaksoissa. Kerrot, että suhteenne aikana olet aiemminkin löytänyt pieniä merkkejä avomiehesi epärehellisyydestä, mikä on saanut sinut salaa tutkimaan hänen puhelintaan. Nyt uskottomuuden paljastuttua mietit, voitko luottaa häneen ja miten luottamuksen saisi takaisin. Sanot, että halusit työstää tätä kriisiä mahdollisesti terapian avulla ja saada suhteenne toimimaan.
Kerrot, että teillä on ollut toimiva seksielämä. Tunnepuolen asioissa ja riitojen selvittelyssä kommunikointinne ei kuitenkaan ole ollut toimivaa. Aiemmin paljastuneet pienemmät epärehellisyydet ovat jääneet käsittelemättä. Ne ovat siten jääneet vaikuttamaan sinuun ja suhteeseenne. On hienoa, että suhteessanne on toimivaa läheisyyttä ja seksuaalista vetovoimaa. Kuitenkin parisuhteen syvempi yhteys, läheisyys ja turvallisuus syntyvät vasta sitten kun pari pystyy jakamaan ja ottamaan vastaan kummankin kipeitä tunteita, pelkoja ja epävarmuuksia. Näiden asioiden yhteinen jakaminen ei ole jostain syystä suhteessanne onnistunut.
Sen sijaan, että otat yhteyttä tähän kolmanteen osapuoleen, ehdotan, että otat asiat puheeksi miehesi kanssa. Ei siis riitä, että puhutaan vain siitä mitä tapahtui, vaan yritätte löytää ymmärrystä sille miksi niin tapahtui. Miehesi on sanonut pettämisen johtuneen hänen huonosta itsetunnostaan. Hän liittää sitä johonkin omaan syvempään tunteeseensa, kenties riittämättömyyden tunteeseen, kelpaamisen tunteeseen, yksinäisyyden pelkoon. Pitkät erossa olemisen ajat ovat usein parisuhteelle kuormittavia, kun tavalliset keinot säilyttää yhteyttä parin välillä eivät ole mahdollisia. Erossa oleminen siten usein myös paljastaa alla olevia pelkoja ja epävarmuuksiamme. Jos emme tunnista ja pysty puhumaan näistä alla olevista tunteista niin me vain reagoimme, esim. uskottomuudella.
Uskottomuus on usein äärimmäinen stressi parisuhteelle ja siinä oleville ihmisille, joten kaikki kuvaamasi on hyvin ymmärrettävää ja tyypillisistä reaktiota kriisitilanteeseen. Tämä on kuitenkin myös nk. tuhannen taalan paikka oppia jotain uutta itsestänne ja suhteestanne, ja löytää sitä kautta myös uusia tapoja liittyä toisiinne. Mutta ennen kuin luottamuksen ja yhteisen suhteen uudelleen rakentaminen on mahdollista, tilanne on pysäytettävä. Tällä tarkoitan sitä, että on varmistuttava ja yhdessä sovittava, että miehesi suhde on kokonaan loppu. Kerro hänelle toiveestasi saada suhteenne toimimaan. On tärkeää, että myös sinä pystyisit olemaan rehellinen ja kertomaan oman osuutesi mutta myös omat pelkosi ja epävarmuutesi. Se, että mietit niitä yksin ei rauhoita pelkojasi eikä tuo sinulle turvallisuuden tunnetta.
Pariterapia on usein hyvä apu uskottomuuden kautta esiin nousevien teemojen käsittelemiseen. Ulkopuolisen ammattiauttajan avulla on usein helpompaa päästä käsiksi keskeisiin asioihin. Vaikka paikkakunnallanne ei ole perheasiain neuvottelukeskusta, saattaa olla, että kunnallanne on ostopalvelusopimus jonkun keskuksen kanssa, tai pääsy lähellä sijaitsevaan keskukseen. Monet käyvät pariterapiassa pitkienkin matkojen päässä. Automatkat voi hyödyntää esim. terapiassa esiin tulleista asioista juttelemiseen tai vain yhteisenä parisuhdeaikana.
Ennen kaikkea toivon sinulle, että et jää yksin ajatustesi ja tunteittesi kanssa, vaan että sinäkin paljastat itsesi.
KYSYMYS: Olen 33 vuotias nainen ja minussa piilee jokin vika mitä en saa millään korjattua, en saa itseäni muuttumaan ja usein tunnen olevani oravanpyörässä. Olen ollut uskoton jokaista poikaystävääni kohtaan joita on ollut nyt 3 kappaletta. Ensimmäsessä parisuhteessa olin hyvin nuori 16 vuotias elimme yhdessä 10 vuotta siihen 10 vuoteen mahtui paljon yhden illan juttuja niin paljon että en ole pysynyt laskuissa mukana. Minun ja silloisen poikaystävän suhde oli myös itsessään hyvä seksin ja rakkauden ja hellyyden suhteen. Ensimmäisen kerran kun häntä petin painoi se mieltäni erittäin paljon mutta ajan myötä en tuntenut minkäänlaista katumusta tai pahaa mieltä. Jätin ensimmäisen poikaystäni julmasti ja kylmästi hyppäämällä seuraavan poikaystäväni matkaan, tähän mieheen ihastuin valtavasti ja tunsin itseni todella onnelliseksi hän sai minut hekumman partaalle joka kerta ja läheisyyttä oli erittäin paljon. Mutta myös häntä petin useasti aina humalassa. Tämä mies joutui muuttamaan ulkomaille ja hyppäsin siitä suhteesta taas suoraan uuteen. Viimeinen poikaystäväni olikin yksi niistä jonka kanssa petin edellistä. Tunteeni häntä kohtaan olivat vahvat ja rakastavat yhdessä olimme n 5 vuotta siinäkin suhteessa petosta tapahtui hyvin paljon. Kaikille poikaystävilleni olin kuitenkin rehellinen ja kerroin tapahtuneista useinmiten.
Nyt 33 vuotiaana olen ensimmäistä kertaa elämässäni sinkku, enkä voisi enempää vihaa tätä tilannetta yksin oltaessa mieleeni tulvii kaikki pahat asiat hermostun ja mietin mitä tehdä, olen kuin hukassa oleva lapsi, yleensä ratkean juomaan tai textailemaan kaikille tuntemilleni ihmisille. Ainoa asia mikä helpottaa yksinäisyyden tunteeseeni on olla töissä, kavereiden tai miesten kanssa. Olen myös edelleen yhteydessä exiini. Olen itse hyvin rakastava nainen tykkään koskettaa ja hymyillä olla onnellinen. välillä tuntuu että olen antanut itseni petikumppaneilleni vain ja ainoastaan sen takia että he eivät tunne itseään huonoksi tai pelatuksi tuleelta, yleensä olen myös se tyydyttäjä en itse saa seksistä näitten tuntemattomien kanssa paljon mitää jos minulla tunteita tulee peliin niin tarraudun näihin miehiin ja yleensä siitä alkaakin jo uusi suhde. Tarvitsen apua en tiedä miten rauhoittaa tätä mieskeskeistä pyöremyrskyä päässäni!
Suhdeaddicti
VASTAUS: Sinun olisi varmaan viisasta ryhtyä pohtimaan sitä, mitä tarvetta koitat tyydyttää yhden illan suhteilla. Usein pettämisen takana ei välttämättä ole se, että olisi itse kuolettavasti ihastunut johonkin. Pikemminkin voi olla, että se tuntuu vaan niin hyvältä, kun joku on ihastunut minuun. Eräs mahdollisuus on, että ihminen on lapsuudessaan jäänyt vaille sitä huomiota, mitä me vanhemmilta tarvitsemme, ja yrittää korvata sitä etsimällä huomiota muilta. Mahdollisuuksia on kuitenkin monia, ja sinun voi olla vaikea selvitä pohdinnoistasi yksin. Sanoitkin, että tarvitset apua mieskeskeisen pyörremyrskyn rauhoittamiseen. Suosittelisinkin, että hankkisit itsellesi ammattiapua. Psykoterapia voi vaikuttaa kalliilta ja isolta satsaukselta, mutta se voi olla sen arvoista, jos lopputuloksena on tyytyväisempi loppuelämä. Mikäli sinulla ei ole mahdollisuutta hakeutua intensiiviseen yksilöpsykoterapiaan, voit koittaa saada apua paikkakuntasi perheasiain neuvottelukeskuksesta.
KYSYMYS: Mieheni on jäänyt kiinni kolmen vuoden ajan useaan otteeseen pettämisestä työyhteisöstä olevan henkilön kanssa. Jos suhde tulisi ilmi, menettäisivät molemmat työpaikkansa. Koska asia on arkaluontoinen en voi valaista tätä tarkemmin. Mieheni moittii minua mustasukkaisuudesta. Ja kieltää suhteen. Kuitenkin löydän aina todisteita, että suhde jatkuu.
Pitkään luulin jo suhteen katkenneen, mutta sitten yllättäen tuli takaisku.
Mieheni ei halua kuitenkaan erota. Mieheni työ on vaativaa ja hän työskentelee paineen alla. Hänelle on tärkeää, että kotona on ruoka valmista kaksi kertaa päivässä ja saunakaljat iltaisin ja hyväntuulinen ilmapiiri.
Vapaa-aikana hän käy kavereiden kanssa kalassa. Yöreissuja tulee myös aika usein. Olen toivonut, että kävisimme joskus elokuvissa, mutta siihen ei tunnu olevan aikaa. Seksielämä on kuitenkin alkanut toimimaan, vaikka se oli hänen potenssiongelmien vuoksi välillä aika haastavaa. Meillä on täysi-ikäinen lapsi, joka on hyvin tasapainoinen ja elää omaa elämäänsä. En haluaisi järkyttää häntä tällä asialla, koska tiedän, että isä on hänelle hyvin tärkeä. Mieheni rakastaa myös lastamme.
Mieheni käyttää alkoholia aika runsaasti, hän on alkanut tupakoimaan "vanhoilla päivillään". Lisäksi hänellä on univaikeuksia ja on käyttänyt siihen mielialalääkettä. Poistin lääkkeet hänen piilostaan, koska niitä ei saisi käyttää alkoholin kanssa, eikä ole mukavaa kun ei tiedä, että onko toinen lääkkeissään kun rupeamme nukkumaan. Olen aika ahdistunut, pelkään mieheni puolesta. Jos eroaisimme joutuisi mieheni maksamaan minut ulos, ja hänen työssä kulkeminen hankaloituisi, koska kotona ei olisi kaikki valmiina. Omassa tasapainossa pysyminen on välillä hankalaa.
50-villityskö?
VASTAUS: Nimimerkkisi kertoo minulle siitä, että toivot miehesi käyttäytymisen olevan ohimenevä vaihe, viidenkympin villitys. Aikuisellakin on itsenäistymisvaiheita. Silloin mietitään omaa elämää; mitä tämä on ollut ja mitä voi vielä olla edessä. Mitä oikeastaan haluan elämältäni? Tällaiset henkilökohtaisten murrosvaiheiden tiedostaminen voi auttaa ymmärtämään omaa tai läheisen käyttäytymistä. Kuitenkaan se ei oikeuta loukkaamaan toista esimerkiksi pettämällä.
En ihmettele viimeistä lausettasi, päinvastoin. Miten ylipäätään jaksat, ja miten pysyt tasapainossa. Se, miten kuvaat suhdettanne, tuo mieleen lapsen ja vanhemman välisen suhteen. Vanhempi suojelee ja huolehtii. Se on sinun roolisi, niin kauan kuin haluat sitä.
Nyt pelkäät miehesi puolesta ja olet huolissasi hänestä: mitä jos salasuhde paljastuu ja häneltä menee työpaikka? Eikö jokaisen tule kantaa vastuu omista valinnoistaan? Huolehdit, että ruoka on valmista ja saunakalja kylmää. Ja siitäkin, ettei mies käytä lääkkeitä väärin. Mikäpä siinä, jos niin haluat tehdä. Etkö luota, että hän pystyy itse ottamaan vastuuta aikuisen tavoin?
Onko eroamisen esteenä ainoastaan aikuisen pojan tunteet, ja se ettei mies pärjää ilman sinua? Neuvoisin sinua miettimään vakavasti, mitä itse haluat. Eikö sinun elämäsi ole yhtä tärkeä kuin jonkun toisenkin? Onko miehen vaativa työ se, minkä ympärillä kaikki pyörii? Tutki omia tunteitasi, omia unelmiasi. Mitä sinä haluat elämältä? Toimi sitten sen mukaan. Et voi elää miehesi elämää, etkä poikasikaan, vain omaasi.
Millä tavoin elämäsi olisi parempaa, jos eroaisitte? Entä mitä menettäisit? Oletteko keskustelleet siitä, millaisena kumpikin näkee liittonne? Mitä muutoksia miehesi haluaisi suhteeseenne? Hän ei halua erota. Minkä hän haluaa jatkuvan? Entä sinä – minkä toivot jatkuvan ennallaan?
