Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olen 34-vuotias nainen. Olen ollut mieheni kanssa naimisissa 3 vuotta, seurustellut noin 5,5 vuotta. Meillä on kaksi lasta ja mieheni kaksi lasta joka toinen viikonloppu. Mieheni on unelmieni mies, se yksi ja ainoa, josta jokainen haaveilee. Kuitenkin... Olen ollut ihastunut työkaveriini noin puolen vuoden ajan ja tunne on molemminpuolinen. Olemme päivittäin tekemisissä, viikonloppuisin viestimme. Olemme kerran päätyneet harrastamaan seksiä yhdessä, suutelemme salaa töissä useasti.

Mieheni kyllä kehuu minua ja hemmottelee minua. Tuo toinen nostaa joka päivä jalustalle ja nautin täysillä hänen seurastaan. Olen aivan hajalla tämän asian suhteen... Työkaverini on luonteeltaan ja olemukseltaan täysin mieheni kaltainen. Tekevät työkseenkin lähes samoja hommia.

Onneton äiti

VASTAUS: Ymmärrän hyvin, että tilanteesi on tukala: olet kahden miehen loukussa – vai yhden, joka ilmenee kahdessa eri persoonassa? Tunteesi vievät sinua nyt lujaa. Koet rakastavasi molempia, mutta tiedät, ettei näin voi jatkua. Ahdistus kasvaa, salaisuus painaa mieltä. Miten tästä voi selviytyä?

Pysähdypä hetkeksi miettimään tapahtumia ja tunteitasi ahdistuksen takana: miten sinä ja miehesi rakastuitte toisiinne; missä se tapahtui, oliko se avointa alusta asti. Olette uusperhe: miten koit miehesi lapset, millaista teillä oli kun yhteiset lapsenne syntyivät? Entä millainen suhteenne oli silloin kun ihastuit työkaveriisi – oliko kaikki hyvin vai oliko ihastumiselle ”tilausta” tunnemaailmassasi? Miten kauan suhde työkaveriin oli viattoman ihastumisen tasolla ennen sen muuttumista fyysiseksi? Alkoiko ihastumisen tunteeseen tuolloin sekoittua yhä enemmän ahdistusta siitä, ettet kokenut sen olevan oikein?

Suuri kysymyksesi on, miten saisit käännettyä kelkan niin, että rakkauden tunteesi kohdistuisivat yhteen mieheen - lastesi isään. Tilanne on ristiriitainen: samalla kun haluaisit tuntea rakkautta häntä kohtaan, huomaat olevasi tunteinesi toisen luona. Tämä ristiriita sinun pitäisi ensin ratkaista, että jaksaisit. Jos haluat jatkaa miehesi kanssa, sinun on lopetettava suhteesi työtoveriin. Jos valitset työtoverin, edessä on ero miehestäsi. Muita vaihtoehtoja ei taida oikein olla teidän kenenkään kannalta.

Mitä tapahtuisi, jos nyt kertoisit miehellesi kieltämisen sijasta totuuden? Miehellesi se olisi varmasti järkytys, toisaalta hän tietäisi osuneensa oikeaan epäilyksineen. Sinun kannaltasi välillänne ei olisi enää salaisuutta, siinä mielessä olisit helpottunut. Jos päättäisitte jatkaa yhdessä, edessänne olisi perusteellinen tilanteen selvittely. Uskottomuudesta voi selviytyä, jos molemmilta löytyy tahtoa siihen. Älkää epäröikö hakea tarvittaessa ammattiapua.

Toivon sinulle viisautta kuunnella sydämesi ääntä!

Perheneuvoja Pirkko

KYSYMYS: Mieheni on jäänyt kiinni kolmen vuoden ajan useaan otteeseen pettämisestä työyhteisöstä olevan henkilön kanssa. Jos suhde tulisi ilmi, menettäisivät molemmat työpaikkansa. Koska asia on arkaluontoinen en voi valaista tätä tarkemmin. Mieheni moittii minua mustasukkaisuudesta. Ja kieltää suhteen. Kuitenkin löydän aina todisteita, että suhde jatkuu.

Mieheni käyttää alkoholia aika runsaasti, hän on alkanut tupakoimaan "vanhoilla päivillään". Lisäksi hänellä on univaikeuksia ja on käyttänyt siihen mielialalääkettä. Poistin lääkkeet hänen piilostaan, koska niitä ei saisi käyttää alkoholin kanssa, eikä ole mukavaa kun ei tiedä, että onko toinen lääkkeissään kun rupeamme nukkumaan. Olen aika ahdistunut, pelkään mieheni puolesta. Jos eroaisimme joutuisi mieheni maksamaan minut ulos, ja hänen työssä kulkeminen hankaloituisi, koska kotona ei olisi kaikki valmiina. Omassa tasapainossa pysyminen on välillä hankalaa.



50-villityskö?

VASTAUS: Nimimerkkisi kertoo minulle siitä, että toivot miehesi käyttäytymisen olevan ohimenevä vaihe, viidenkympin villitys. Aikuisellakin on itsenäistymisvaiheita. Silloin mietitään omaa elämää; mitä tämä on ollut ja mitä voi vielä olla edessä. Mitä oikeastaan haluan elämältäni? Tällaiset henkilökohtaisten murrosvaiheiden tiedostaminen voi auttaa ymmärtämään omaa tai läheisen käyttäytymistä. Kuitenkaan se ei oikeuta loukkaamaan toista esimerkiksi pettämällä.

En ihmettele viimeistä lausettasi, päinvastoin. Miten ylipäätään jaksat, ja miten pysyt tasapainossa. Se, miten kuvaat suhdettanne, tuo mieleen lapsen ja vanhemman välisen suhteen. Vanhempi suojelee ja huolehtii. Se on sinun roolisi, niin kauan kuin haluat sitä.

Nyt pelkäät miehesi puolesta ja olet huolissasi hänestä: mitä jos salasuhde paljastuu ja häneltä menee työpaikka? Eikö jokaisen tule kantaa vastuu omista valinnoistaan? Huolehdit, että ruoka on valmista ja saunakalja kylmää. Ja siitäkin, ettei mies käytä lääkkeitä väärin. Mikäpä siinä, jos niin haluat tehdä. Etkö luota, että hän pystyy itse ottamaan vastuuta aikuisen tavoin?

Onko eroamisen esteenä ainoastaan aikuisen pojan tunteet, ja se ettei mies pärjää ilman sinua? Neuvoisin sinua miettimään vakavasti, mitä itse haluat. Eikö sinun elämäsi ole yhtä tärkeä kuin jonkun toisenkin? Onko miehen vaativa työ se, minkä ympärillä kaikki pyörii? Tutki omia tunteitasi, omia unelmiasi. Mitä sinä haluat elämältä? Toimi sitten sen mukaan. Et voi elää miehesi elämää, etkä poikasikaan, vain omaasi.

Millä tavoin elämäsi olisi parempaa, jos eroaisitte? Entä mitä menettäisit? Oletteko keskustelleet siitä, millaisena kumpikin näkee liittonne? Mitä muutoksia miehesi haluaisi suhteeseenne? Hän ei halua erota. Minkä hän haluaa jatkuvan? Entä sinä – minkä toivot jatkuvan ennallaan?

Heikki, perheneuvoja