KYSYMYS: Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa reilut 10 vuotta. Jo suhteen alkuajoista asti olemme riidelleet yhdestä ja samasta asiasta, mieheni nikotiiniriippuvuudesta. Seurustelu meinasi monesti loppua kyseiseen ongelmaan. Suhtaudun tupakkaan ja nuuskaan todella kielteisesti, kotonamme vanhempani ovat suhtautuneet myös. Toivoin itselleni miestä, joka ei juo, ei polta eikä nuuskaa. Hän ei juo, mutta erityisesti nuuska on ollut kuvioissa jossain määrin koko suhteemme ajan. Minun on vaikea asiaa ja tapaa hyväksyä. En siedä suudella miestäni, vaikka seksi muuten sujuu. Mies lupaa aina lopettaa nikotiinin käytön, mutta aloittaa taas uudestaan. Tähän liittyy paljon tyhjiä lupauksia, piilottelua, salailua, valehtelua. Minun on vaikea luottaa häneen. Nuuskakätköjä löydän tuon tuosta. Olen yrittänyt olla välittämättä, vedota terveyteen, kannustanut, tsempannut, haukkunut ja rähjännyt. En pysty suhtautumaan asiaan neutraalisti ja tunnen katkeruutta, että aina uskon miehen lopettamispäätöksiin turhaa. Nikotiini on pilannut yhteisiä päiviämme suunnattomasti enkä tiedä miten voisin mieheni tavan kanssa elää. Ahdistaa ja harmittaa, että tällainen asia pilaa muuten niin hyvän suhteemme. Miten neuvoisit toimimaan?
Väsynyt 33v.
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Tulin surulliseksi sitä lukiessani. On varmasti harmillista ja ahdistavaa, kun joku yksittäinen asia uhkaa muuten hyvää avioliittoa.
Olet jo ennen seurustelunne alkamista toivonut itsellesi miestä, joka ei juo, polta eikä nuuskaa. Nyt olet kuitenkin ollut naimisissa jo yli 10 vuotta nuuskaajan kanssa. Mietin, mitä tapahtui toiveillesi. Rakastuminenko sai sinut ajattelemaan, ettei sillä ole niin väliä. Tai kenties miehesi lupasi lopettaa, mutta ei ole jostain syystä kyennytkään siihen.
Nikotiinista vaikuttaa tulleen suhteeseenne kolmas pyörä. Se saa miehesi valehtelemaan ja salailemaan. Se on vaikuttanut väliseenne luottamukseen eikä ihme, kun mies valitsee sen yhä uudelleen ohi sinun toiveittesi.
Kuulostaa siltä, että sinä olet tehnyt todellakin kaikkesi saadaksesi miehesi irtautumaan nikotiinikoukusta. Olet yrittänyt hyvällä ja pahalla, ilman tulosta. Vaikuttaa siltä, että kyseessä on asia, joka on sinun vaikutusmahdollisuuksiesi ulkopuolella. Miehesi muuttaminen ei siis onnistu. Jäljelle jää se tosiasia, että sinun on itse valittava, miten tähän tilanteeseen suhtaudut. Helpoin vaihtoehto on se, että jatkat samaan malliin: valitat, vakoilet, epäilet ja olet tyytymätön. Se tie tekee sinut katkeraksi ja etäännyttää teidät toisistanne. En siis suosittele sitä. Toinen vaihtoehto on, että valitset rakastaa miestäsi hänen tavoistaan huolimatta ja päätät ummistaa silmäsi ja käännät suudellessa posken huulien sijaan. Kolmas vaihtoehto on, että valitset ettet halua elää suhteessa, jossa toiveitasi ei oteta huomioon. Neljäs vaihtoehto on, että lähdette parisuhdeterapeutin luokse etsimään sellaista vaihtoehtoa, jonka molemmat voisitte hyväksyä ja voisitte jatkaa avioliitoanne niin, että molemmat voisivat hyvin.
Toivon sinulle viisautta osata valita oikea tie.
Lämpimin terveisin, Paula, perheneuvoja
KYSYMYS: Miten minun pitäisi suhtautua kun puolisen vuotta sitten avopuolisoni rupesi pitkän tauon jälkeen polttamaan minulta salaa? 2-3 vuotta sitten Tallinnassa lomailtiin ja puolisoni ehdotti siellä, että ostetaan loma-aski tupakkaa. Niin sitten tehtiin. Niin noin puoli vuotta sitten se jäi kiinni tupakoinnista ja silloin rupesi kotoa löytymään piilotettuja tupakka-askeja useita. Siitäkös se soppa syntyi ja ne riidat.
No sitten sovimme ja tehtiin paperinen sopimuskin siitä tupakoinnista ja muistakin kodin järjestyssäännöistä kun hänellä on kaksi poikaa, jotka ovat jokatoinen viikko meidän vasta ostetussa ok- talossamme. Kirjoitimme sopimukseen tupakoinnista seuraavaa.
Tupakoidaan vain silloin kun otamme alkoholipitoisia juomia, jos jää askiin tupakkaa, niin aski hyllylle/kaappiin seuraavaa kertaa varten.
No saattoi jonkinaikaa sekin pitää. Mutta se taas kertaalleen petti minut ja veti suoraan sanottuna taas maton alta! Siitä taasen kun olimme riidelleet tovin aikaa eikä puhuttu 1-2 mitään toisillemme.
Minä olen omaa nikotiiniriippuvuutta hoitanut nuuskalla jos sitä on ollut tarjolla ja nikotiinipurkalla.
Kerran sitten avopuolisoni ehdotti että hän lopettaa tupakoinnin, jos minä lopetan nuuskan käytön. Minä samalta istumalta nakkelin nuuskarasiat roskiin ja sovimme että kumpikin saa käyttä nikotiinipurkkaa.
Eipä se hänellä sekään lupaus pitänyt. Mitä teen? Nyttenkin emme ole paljoa puheltu, mullisteltu vain toisiamme kohtaan. Ainut mitä tässä puhuimme kun hänen isänsä kuoli äkillisesti, niin tietenkään en voinut häntä jättää yksin häntä surun hetkellä, joten olin hänen ja hänen äitinsä tukena kuten pitääkin surunhetkellä olla. Nyt kuitenkin kun siitä on pian 2 viikkoa aikaa, niin rupeaa tuleen ne vihat pintaan siitä tupakoinnista.
Tupakkaa se ei ole ite varmaankaan kauheasti ite ostanut, mutta hänen siskolta ja kavereilta se sitä saa. Hänen sisko sanoi, että hän on aikuinen ihminen päättämään tupakoiko vaiko ei!
Totta se on sekin, mutta minusta se tuntuu hullulle, että hän on ennen voinut olla polttamatta. Eli se lopetti silloin 5 vuotta sitten kun rupesimme seurusteleen. Miksi se ei pystyisi siihen nyttenkin, että saisimme perheasiat kuntoon. Eilen viimeksi se vain sanoi, että hän ei enää lupaa mitään sen lopettamisen suhteen. Voi olla että lopetan tai poltan silloin tällöin, miten vaan, hän tokaisi.
Minusta se ei poista riitoja. Tuo asia vaikuttaa myös sukupuoliseen kanssakäymiseen. Ei vaan tee mieli. Riidellään vaan.
Sekin tässä vielä risoo, että hänellä on astma ja kuorsaa aivan kauheasti. Suorastaan niin kovasti että joudun nukkumaan joka yö korvatulpat korvissa. Ei se vain sitä halua ymmärtää, että tässä on kysymys hänen terveydestäänkin.
Voisitteko neuvoa minua mitä/ miten suhtaudun tuohon hänen tupakointiin jne???
Loppuun palanut mies
VASTAUS: Hyvä loppuun palanut mies,
Kirjeestäsi välittyi hyvin epätoivosi ja hätäsi tilanteestanne. Jäin kuitenkin miettimään, että miksiköhän tupakointi on vienyt teidät näin syvälle riitelyn ja epäluottamuksen tunnelmiin. Mistä te itse asiassa pohjimmiltaan riitelettekään? Mitä riitelyn alla on?
Oletko miettinyt miksi se tuntuu sinusta niin pahalta, että puolisosi tupakoi? Joskus me yritämme vaikuttaa puolisomme elintapoihin koska olemme huolissamme. Saatamme jopa pelätä, että jos hän ei muuta tapaansa, niin pahimmillaan siitä seuraa että hän sairastuu tai jopa kuolee. Eli puolison tietty elintapa voi herättää menettämisen pelon. Joskus on myös niin, että puolison käyttäytyminen, esim. tupakointi, saattaa tuoda muistuman jostain lapsuudesta, esim. tilanteesta, jossa aikuiset polttivat nautittuaan alkoholia tai ollessaan hermostuneita, tmv. Tällöin ihminen saattaa tiedostamattaan liittää tietyn käyttäytymistavan, esim. tupakoinnin, turvattomuuden tunteeseen. Joskus taas valjastamme toisen toteuttamaan omia päämääriämme, esim. koska minä haluan lopettaa, niin sinunkin pitää jotta minä pystyn olemaan polttamatta. Kun joku toisen käyttäytymisessä tuntuu pahalta ja sitä on vaikea sietää, on usein hyödyllisempää kääntääkin katseensa itseensä: Miksi reagoin tähän näin vahvasti?
Jos mietit tilannettanne omalta osaltasi, niin kumpi on sinulle isompi kysymys: Se, että puolisosi tupakoi vai se, että hän salaa sinulta asioita ja pettää lupaukset? Lupaus voi tarkoittaa aitoa halua esim. lopettaa tupakointi. Se voi olla myös halua miellyttää, olla toisen toiveiden mukainen jotta tulisi hyväksytyksi. Lupaus voi olla myös yritystä rauhoittaa tilanne ja suojat itseään. Salailu on melko tavallista parisuhteessa mutta lähes aina se on haitallista ja aiheuttaa suhteeseen turvattomuutta sekä etäännyttää puolisoita toisistaan. Salailemalla ihminen myös tavallaan ottaa lapsen aseman suhteessa kun ei syystä tai toisesta pysty aikuisena omana itsenään puolustamaan itseään. Tällaisessa tilanteessa parisuhde joutuu helposti epätasapainoon ja se ei olekaan enää kahden aikuisen, erillisen ihmisen välinen suhde.
Parisuhteessa ollessamme joudumme aina opettelemaan "sietämään" toisen erilaisuutta ja erillisyyttä. Tällä tarkoitan sitä, että me emme voi muuttaa toista omien toiveittemme kaltaiseksi. Usein jopa hyvää tarkoittava muuttaminen saattaa parisuhteen onnellisuuden kannalta olla haitallisesta. Se on raskasta sekä sille joka yrittää epätoivoisesti muuttaa toista sekä sille, joka on muutostoiveiden/vaatimusten kohteena. Siitä syntyy helposti juuri kuvaamasi kaltaisia riitoja ja pettymyksiä, jotka vievät puolisoita kauemmaksi toisistaan.
Kirjeesi perusteella tulee kuva, että te molemmat haluaisitte lopettaa tupakoinnin, mutta se on kummallekin teistä erilainen prosessi ja kumpikin viime kädessä on vastuussa vain omasta prosessistaan. Sinun tehtäväsi ei ole lopettaa puolisosi tupakointia. Hän tekee sen itse, omaa tahtiaan tai on tekemättä. Tässä kohdassa olisin vähän samoilla linjoilla puolisosi sisaren kanssa, eli puolisosi on aikuinen ihminen päättämään tupakoiko hän vai ei.
Kerrot, että puolisosi isä kuoli hiljattain. Pari viikkoa on kovin lyhyt aika toipua vanhemman kuolemasta. Erilaiset elämän kriisikohdat eivät välttämättä ole otollisimpia tilanteita tupakoinnin lopettamiselle koska useimmilla tupakointi päinvastoin lisääntyy näissä kohdissa. On hyvä, että puolisosi sanoo nyt, että hän ei enää tee lupauksia joista ei pysty pitämään kiinni. Se on huomattavasti parempi lähtökohta parisuhteessa. Entä pystyisitkö sinäkin hellittämään? Laittaisitte hetkeksi tupakka-asian sivuun välistänne ja katsokaa mitä muita asioita te näette toisissanne ja suhteessanne.
Olen huolissani tulevasta aviomiehestäni. Olemme tavanneet toisemme työvalmennuksessa, koska minulla on lievä autismi ja miehelläni on AD/HD ja lievä kehitysvamma. Suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta, mutta olen huolissani siitä, kun hän jatkuvasti elää yli varojensa ja lainaa rahaa kavereiltaan.
Hän on ihan rehellinen ja maksaa lainansa takaisin sekä koittaa elättää itseään käymällä avotyössä. En pidä yhtään siitä, että hän ei voi odottaa siihen, että hän saa kerran kuukaudessa paljon (useita satasia) käyttörahaa ja sen jälkeen vasta voisi alkaa mällätä, vaan että ennen tilipäiväänsä pummaa rahaa minulta ja muilta ystäviltään alkoholinjuomiseen ja tupakkaan - ja sitten onkin edessä velanmaksu, rahat loppu ja sama kierre jatkuu eikä loppua näy.
Tahtoisin, että tuleva anoppini pistäisi mieheni puhutteluun, mutta miten puhun tästä ongelmasta anopilleni, jotta tämä puolestaan voisi osoittaa tulevalle aviomiehelleni, mitä pahaa hän itselleen tässä tekee? Minulla on taipumusta olla liian kiltti.
Nainen, 22
Hyvä ystävä,
Kerrot, että olet huolissasi tulevan aviomiehesi rahankäytöstä ja velkaantumisesta. Rivien välistä olin lukevinani, että sinua myös huolestuttaa se, että rahat menevät alkoholin juomiseen ja tupakkaan. Kun luin kirjeesi, oli helppo eläytyä huoleesi. Tulevan aviomiehesi käyttäytyminen herättää ymmärrettävästi turvattomuutta ja tietenkin me toivomme parisuhteessa voivamme saada turvaa ja luottaa puolisoomme, myös taloudellisesti. Rahankäyttöön liittyvät asiat tulevat entistä keskeisimmiksi kun perustamme yhteisen kodin johon yleensä liittyy myös rahankäyttöön liittyviä asioita, joiden hoitamisesta parin pitäisi yhdessä vastata.
On tärkeää voida luottaa, että myös toinen kantaa omalta osaltaan vastuuta taloudesta.
Mietit, että haluaisit puhua tästä asiasta anopillesi ja toivot että hän saisi poikansa havahtumaan ja muuttamaan rahankäyttöään. Entä oletko itse ottanut asian puheeksi tulevan aviomiehesi kanssa? Koska te, miehesi kanssa olette molemmat aikuisia, niin ajattelisin että ensisijainen tapa hoitaa ja sopia keskinäisiä asioita on yhteinen keskustelu.
Kerro miehellesi niistä asioista, jotka sinua huolestuttavat.Kysy, mitä miehesi ajattelee niistä ja miten näitä asioita voisi ratkaista, jotta ne eivät olisi välissänne jatkossa kun perustatte yhteisen kodin ja mahdollisesti myös perheen?Kysy miehesi mielipidettä ketkä ihmiset voisivat auttaa teitä ratkaisemaan tätä asiaa.
Saattaa hyvinkin olla, että miehesi tarvitsee jotain ulkopuolista ihmistä avukseen, jotta saisi rahankäyttönsä ja velkakierteensä, mahdollisesti myös päihteiden käyttönsä hallintaan. Jos sinulla on luottamuksellinen suhde anoppisi kanssa, voit tietenkin kertoa hänellekin huolestasi ja kysyä häneltä neuvoa. Mutta jos teet sen keskustelematta miehesi kanssa, niin miten arvelet miehesi siihen suhtautuvan? On hyvä, että olet huolissasi tilanteesta, sillä sille on hyvä tehdä jotain ennen kuin tilanne pahenee ja miehesi velkaantuu tavalla josta voi olla vaikea selvitä.
Kerrot, että sinulla on taipumusta olla liian kiltti. On hyvin tärkeää harjoitella pitämään puoliaan. On hyvä myös huomata, että olemalla liian kiltti esimeriksi näiden raha-asioiden suhteen mm. lainaamalla rahaa miehellesi, et oikeastaan auta häntä, vaan päinvastoin.
Oman elämänsä hallinnan opettelu on keskeinen taito aikuisuuteen siirryttäessä. Oikeastaan vasta sen jälkeen me olemme valmiita sitoutumaan vastuulliseen, aikuiseen parisuhteeseen.
