Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olen 38-vuotias nainen, joka arpoo suhteen jatkamisen ja eron välillä. Pohdinnoissa pääroolia esittävät alkoholi ja lapset. Mies on vuosia sitten juonut rankasti ja etenkin lomilla tiukasti putkeen. Hoiti silti asiansa ja teki työnsä pääpiirteittäin hyvin, mutta krapulaisia työpäiviä tuli ja humalassa ajoi useamman kerran, vaikkei jäänyt kiinni. Pahimmillaan surullista menoa, kaikki keskivaiheen alkoholismin merkit.

Pitkä kirjoitus, lyhyt kysymys: ollako vai eikö olla?

Pullopostia menneestä

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kuvasit ja sanoitit ristiriitaista tilannettasi hyvin elävällä tavalla. Ilmaiset yhtäältä selkeästi, että näin ei voi jatkua ja haluat erota. Toisaalta haluaisit säilyttää suhteen hyvät puolet – jos ei itsesi takia, niin lasten vuoksi ja ehkä myös sen takia, ettei miehesi juominen pahentuisi (mikä mahdollisesti aiheuttaisi lapsille lisähaittaa). Kirjoitat että miehesi on enimmän aikaa muun muassa hyvä isä.

Kuvaat viestissäsi myös pettymystä, luottamuksen puutetta ja pelkoa. Pohdit, mitä jos miehesi juominen jossain tilanteessa vaarantaisi lasten hengen ja terveyden esimerkiksi rattijuopumuksen seurauksena – jos ymmärsin oikein? On varmasti raskasta elää tällaisen pelon ja ajatuksen kanssa.

Pohdin sitä, että onko mielessäsi olemassa jokin ehdoton raja, jonka seurauksena ei ikään kuin jäisi muuta vaihtoehtoa kuin erota? Mietin tätä siksi, että aavistelet juomisen jatkuvan ja mahdollisesti pahenevan tulevina vuosina. Oman henkilökohtaisen ja ammatillisen kokemuksen perusteella olen taipuvainen ajattelemaan, että meillä on helposti tapana joutua ns. kalteville pinnoille, joissa pikkuhiljaa alamme sopeutua sellaisiin olosuhteisiin, mihin ei ehkä pitäisi. Voi olla vaarana, että miehesi juominen tulee tulevina vuosina vaatimaan sinulta aiempaa enemmän, kun häneen voi mahdollisesti luottaa vähemmän ja hänen huonotuulisuutensa esim. lisää riitatilanteita. Olisi kiinnostavaa kuulla, miten miehesi visioi teidän perheen tulevaisuutta ja omaa juomistaan – mitä vaikutuksia hän näkee, että sillä on teidän elämäänne?

Senkin tuot hyvin esille, ettei kukaan voi olla juomatta toisen puolesta. Vain miehesi voi ottaa lopulta vastuun omasta raittiudestaan. Mitä miehellesi merkitsisi hoitoon hakeutuminen, minkä vuoksi motivaatiota ei oikeastaan tunnu olevan, mitkä tunteet (esim. häpeä ja syyllisyys) mahdollisesti vaikuttavat siihen, että hoitoon hakeutuminen tuntuu hänestä niin vaikealta? Ja onko miehesi todella ymmärtänyt, että suhteenne on vakavasti uhattuna hänen juomisensa takia?

Jäin vielä miettimään kokemusta kynnysmattona olemisesta – kuinka kauan tätä kokemusta voi oikeasti kestää, miten se vaikuttaa kotinne ilmapiiriin ja sitä kautta lastenkin elämään? Tarvitseeko kenenkään suostua kynnysmattona olemiseen?

Valitettavasti joudun tuottamaan pettymyksen viestisi lopussa olevaan (retoriseen?) kysymykseen. Vaikean kuvaamasi kaltaisista tilanteista tekee se, ettei meillä kenelläkään voi todellisuudessa olla tietoa siitä, mitä eri päätöksistä ja vaihtoehdoista lopulta seuraa. Mielessä on ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia. Kun ei ole olemassa sitä hyvää vaihtoehtoa niin on vaikeaa päättää, mitä pitäisi tehdä. Olisiko sinulla jotain luottohenkilöä tai täysin ulkopuolista ihmistä, jonka kanssa voisit tarvittaessa vielä jakaa ajatuksiasi, jotta tilanteesi selkiytyisi ja voisi tehdä tarvittavia päätöksiä?

Kiitos vielä viestistäsi ja voimia tulevaan!

perheneuvoja Juha

KYSYMYS: Eräs tuttava mies on useamman kerran humalassa kertonut tunteistaan ja siitä, kuinka ei saa minua mielestään vaikka kuinka yrittäisi. Humalassa hän myös avautuu todella henkilökohtaisista asioistaan. Kuitenkin selvinpäin hän aina peruu puheensa ja selittelee tekojaan hieman epämääräisesti. Selvinpäin hän vastailee satunnaisesti viesteihin, mutta jos hänen käytöksestään yrittää kysyä saa harvoin vastausta. Tilannetta vaikeuttaa ehkä hieman myös se, että olemme hänen siskon kanssa hyviä ystäviä, eikä miehen sisko tiedä miehen avautumisista mitään. Miehen serkun kanssa minulla on joskus ollut myös seksisuhde.

VASTAUS: Kerrot sinua kiinnostavasta tuttavamiehestä, joka humalassa avautuu tunteistaan sinua kohtaan, mutta selvin päin on välttelevä ja peruu puheitaan. Mietit, voitko luottaa hänen sanoihinsa.

Viestisi luettuani minä jäin miettimään, minkälaista suhdetta sinä toivot? Onko mahdollisesta, että myös hän on epävarma siitä mitä sinä haluat, seksisuhdetta vai jotain vakavampaa? Mietin mitä olit sanonut hänelle seksin antamisesta ja saamisesta. Näin tietenkin asian voi pelkistää, erityisesti jos puhumme vain seksisuhteista. Tällaisten asioiden kuuleminen voi kuitenkin tehdä myös epävarmaksi ja antaa väärän viestin toiselle osapuolelle. Sanot, että hän vaikuttaa kiinnostavalta ja haluaisit tutustua häneen paremmin. Ymmärrän tämän niin, että kiinnostuksesi on syvempää kuin vain seksisuhde. Oletko sinä sanonut hänelle tämän selvin päin? Vai onko niin, että kumpikaan teistä ei rohkene puhua suoraan ja selvin päin kiinnostuksestaan? Jos näin on, on kovin vaikea lähteä aidosti, omana itsenään tutustumaan uuteen ihmiseen.

Ihmissuhteet aiheuttavat meissä kaikissa epävarmuutta. Kun otamme askelia toisiamme koti, otamme aina myös riskin. Kelpaanko? Haluaako hän minua? Voinko luottaa? Humalassa rohkenemme laskea suojauksiamme, mutta selvin päin taas suojaudumme. Myös ”rempseä” puhe on tapa suojata itseään. Nämä eivät kuitenkaan ole niitä tapoja, jolla hyvä ihmissuhteen syntyvät.

Entä jos yrittäisit laskea omat suojauksesi ja ilmaista hänelle kiinnostuksesi ja halusi tutustua häneen ilman, että verhoat tämän kiinnostuksesi ehtoihin. Voit myös sanoa, että olet epävarma siitä, mitä hän haluaa, mutta haluaisit tietää. Emme voi tietää mihin tämä johtaa. Pystyykö hän tarttumaan siihen vai ei. Yleensä kuitenkin paras tapa aloittaa toiseen tutustuminen on olla itse aito ja rehellinen. Se yleensä johtaa parhaimpaan lopputulokseen. Ja jos se ei johda toivottuun lopputulokseen, niin voi ainakin olla ylpeä siitä, että pystyit olemaan aito, oma itsesi. Halussa ja kiinnostuksessa toista ihmistä kohtaan ei ole mitään hävettävää.

Hyvää kesää sinulle toivottaen!

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä pian kaksi vuotta. Tämän vuoden aikana pinnani on ollut lähestulkoon kokoajan kireällä ja stressaan, kun poikaystäväni pari kertaa kuukaudessa (max.2kertaa) käy poikien kanssa viihteellä ja hölmöilee viinapäissään ja vikittelee muita naisia. Nyt hän oli kuulemma aivan vahingossa suudellut jotakin naista ja tämä nainen vielä muutamankin päivän jälkeen laittoi viestiä. Poikaystäväni sanoi tajuavansa tehneensä väärin eikä voi mitään että kun kuppi menee täysin nurin niin homma karkaa lapasesta. Itse en voi tätä hyväksyä mutta en myöskään halua että kännihölmöilyiden takia erottaisiin. Olen kauan yrittänyt miettiä ratkaisua ja onko minussa jotain vikaa kun humalapäissään kaikki vieraat naiset ovat sata kertaa parempia..

Yrittäjäaurinkoinen 21v

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Tilanteesi kuulostaa kurjalta sinun kannaltasi. Sen lisäksi, että poikaystäväsi toistuvat teot loukkaavat sinua, Ilmeisesti joudut olemaan varuillaan sen suhteen, koska hän lähtee poikien kanssa ulos ja mitä sitten tapahtuu. Poikaystäväsi taitaa olla aikamoinen tarinankertoja. Aivan vahingossa suuteleminen ja yhteystietojen antaminen ovat melkoisia suorituksia. Kuulostat kuitenkin siltä, ettet usko selityksiä, ja hyvä niin!

Poikaystäväsi sanoo, että ei voi itselleen mitään kun ”kuppi menee täysin nurin niin homma karkaa lapasesta.” Tarkoittaakohan poikaystäväsi sitä, että humalassa voi tehdä mitä vaan eikä tekemisistä ole vastuussa. Selvää on se, että poikaystäväsi käytös ei ole sinua ja teidän suhdettanne kunnioittavaa. Mietit onko sinussa jotain vikaa, kun muut naiset kiinnostavat humalassa. Naisten vikittely on poikaystäväsi teko, josta sinun ei pidä syyllistyä! Kirjoituksestasi ei ilmene millainen suhteenne muuten on. Mietin onko poikaystäväsi oikeasti sitoutunut suhteeseenne vai haluaisiko hän vielä olla vapaa? Alkoholi poistaa usein estoja ja kovassa humalatilassa ihminen monesti toimii vain viettiensä pohjalta. Jotkut ihmiset ovat kuin eri persoonia humalassa. Mitä nämä ajatukset herättävät sinussa suhteessa poikaystävääsi? Millainen hän on humalassa, kun sinä olet paikalla?

Et halua erota kännihölmöilyjen vuoksi ja kerrot miettineesi ratkaisua pitkään. Miksi ajattelet, että jatkuvat kännihölmöilyt eivät ole riittävä eron syy? Kerrot olleesi kireänä jo vuoden verran eli puolet suhteenne kestosta. Mitähän jatkossa on luvassa, jos suhteestanne tulee kymmenvuotinen? Mitä ratkaisuja poikaystäväsi on ehdottanut tilanteeseen? Onko hän törttöilyn estääkseen esimerkiksi valmis käymään viihteellä vain sinun kanssasi, juomaan vähemmän tai lopettamaan juomisen? On hyvä, että hän tajuaa tehneensä väärin, mutta onko hän oikeasti pahoillaan? Jos on, niin miksi hän jatkaa toimintaansa? Osaako hän asettua sinun asemaasi eli ymmärtääkö hän kuinka paljon hänen hölmöilynsä vaikuttavat sinuun? Mitenköhän hän suhtautuisi siihen, että sinä suutelet kännissä muita? Siinä oli paljon kysymyksiä, joita on hyvä miettiä, jos et ole niin jo tehnyt.

Rakentavia jatkopohdintoja ja ratkaisuja toivoen

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olen 30-vuotias nainen, ja olen seurustellut itseäni joitakin vuosia nuoremman miehen kanssa nyt puolitoista vuotta, josta vuoden ajan olemme asuneet yhdessä. Suhteemme oli aivan alkuun hyvin onnellinen, meillä oli paljon aikaa toisillemme, läheisyyttä ja hellyyttä. Mies oli kuitenkin hyvin mustasukkainen suhteen alkuvaiheessa, hänen oli vaikeaa hyväksyä miespuolisia kavereitani ja hän ei halunnut puhua menneistä parisuhteista - kun taas itse olen avoin niiden suhteen ja olisin halunnut keskustella asioista. Riitelimme paljon jo kun suhdetta oli takana vasta pari-kolme kuukautta, johtuen miehen luottamuspulasta. Olin välillä hyvin väsynyt toistamaan samoja asioita, en itse tehnyt mitään sellaista, mikä antaisi hänelle aihetta mustasukkaisuuteen. Halusin kuitenkin tehdä töitä suhteen eteen, koska se vaikutti muuten lupaavalta.

Olen näiden asioiden takia miettinyt jo pitkään, pitäisikö meidän erota. Meillä ei ole viimeisten kuukausien aikana ollut seksiä kuin harvakseltaan - välillä oli yli kuukauden tauko. Minusta tuntui, että tein itse aina aloitteen, mies teki aloitteen vain ollessaan krapulassa tai humalassa. En kuitenkaan halua harrastaa seksiä kuin selvinpäin. Hauskaa meillä on yhdessä toisinaan ja hän tulee hyvin toimeen ystävieni ja perheenikin kanssa, minä myös hänen. En haluaisi erota, kun olen niin paljon tehnyt työtä tämän suhteen eteen, toivon vaan että mieskin tekisi. Välillä keskustellessamme asioista en saa hänestä oikein mitään irti, väittää kyllä rakastavansa, mutta ei esimerkiksi pysty nimeämään niitä asioita, joista minussa pitää. Minua mietityttää myös se, että haluaisin lapsia parin-kolmen vuoden päästä, mutta mies on hyvin epävarma siitä, onko silloin vielä valmis. Naimisiin hän ei haluaisi mennä, minä taas haluaisin tulevaisuudessa jossain vaiheessa. Onko tällaisella suhteella mitään tulevaisuutta? Miten saisin miehen ymmärtämään, miten pahasti hänen toimintansa minua loukkaa? Omat keinot tuntuvat olevan vähissä, ja olen hyvin pettynyt ja ahdistunut.

Petettykö?

VASTAUS: Kuvaat suhdettanne miesystäväsi kanssa ja pohdit, onko sillä tulevaisuutta. Suhteessanne on matkanne varrella ollut paljon hyvää ja toimivaakin, mutta tällä hetkellä asiat ovat ainakin sinun kannaltasi huonommalla tolalla. Olet yrittänyt monin tavoin parantaa välejänne, mutta se ei ole auttanut tilannetta.

Kerrot kumppanisi mustasukkaisuudesta erityisesti suhteenne alussa. Mustasukkaisuus kertoo omistamisen halusta. Suhteen alkuvaiheessa se on luonnollistakin, kun haluaisi pitää toisen kokonaan itsellään. Sen kohteeksi joutuneen kannalta tilanne voi olla loukkaava ja piinaavakin, varsinkin kun tietää, ettei syytä siihen ole. Tällä hetkellä kumppanisi käyttäytyminen voisi olla omiaan herättämään sinussa mustasukkaisuuden tunteita. Hän käyttäytyy epäluotettavasti, ei vastaa puhelimeen, tulee kotiin milloin sattuu sopimuksistanne huolimatta ja muuntelee totuutta tekemisistään. Tämä saa sinut tuntemaan itsesi hyvin pettyneeksi ja ahdistuneeksi. Kumppanisi käyttäytyy kuin haluaisi antaa sinulle aiheen jättää hänet. Et haluaisi ottaa sitä roolia, jota kumppanisi sinulle tarjoaa: koet välillä olevasi kuin murrosikäisestään huolehtiva äiti.

Vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä olet kovin yksin rakentamassa tätä parisuhdetta. Sinä tiedät, mitä suhteelta haluat, osaat pukea sanoiksi omia toiveitasi. Kumppanisi sen sijaan käyttäytyy välillä kuin ei eläisikään parisuhteessa: hän ei kunnioita sinua eikä sinun tarpeitasi vaan toimii omien mielihalujensa mukaan. Hän ei tunnu osaavan kuvailla sanoin ajatuksiaan ja tunteitaan. Mutta jotain hän tuntuu sanovan käyttäytymisensä kautta. Mitä hän siis puhuisi, jos hänen toimintansa voisi pukea sanoiksi? Olisiko se jotain tällaista: ”Olen epävarma itsestäni, en tiedä mitä haluan.” ”Pelkään toisaalta sitoutumista, toisaalta sitä, että tulen hylätyksi.” ”En tiedä, haluanko ja uskallanko ottaa vielä vastuuta puolisosta ja lapsista.” Mitä sinulle tulee mieleen, kun luet hänen käyttäytymistään?

Teillä on nyt suhteen arvioimisen paikka. Näin ei voi jatkua, tällainen suhde ei tyydytä pidemmän päälle kumpaakaan, se ei ole parisuhde. On kysymys valinnoista. Onko myös kumppanisi valmis ottamaan vastuun suhteen etenemisestä? Haluaako hän sitoutua rakentamaan yhteistä tulevaisuutta? Entä mitä sinä valitset, jos et saa kumppaniasi pohtimaan näitä asioita tai hänen vastauksensa on sitoutumisen kannalta kielteinen? Jos puhuminen kahden kesken ei onnistu, olisi hyvä etsiä parisuhteen ammattilainen rinnallenne pohtimaan näitä kysymyksiä.

Toivon, että keskustelujen kautta löydätte tilanteeseenne sopivan ratkaisun.

Perheneuvoja Pirkko

KYSYMYS: Minä olen seurustellut tai ollut yhdessä miehen kanssa jolla on alkohooliongelmia, hän on sanonut monta monta kertaa että nyt hän lopettaa, mutta ei lupaa mitään. Meillä menee tosi hienosti kunnes hän taas alkaa kokeilemaan vähän viiniä, ja sitten se on sitä mitä se on. Minä jätän hänet aina silloin en jaksa sellaista elämää. Itse olen kirkon palveluksessa ja se elämä ei sovi minulle. Hän ei ole koskaan käynyt luonani vaan minun pitää olla hänen luonaan, sekin rasittaa minua. Minusta suhteessa ollan molempien luona.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Luen siinä kysymyksiä siitä, mitä rakkaus on, miten parisuhteessa ollaan ja mitä itse haluat suhteelta ja elämältä. Pohdit tärkeitä asioita.

Olet elänyt parisuhteessa, jossa on ollut hyviä aikoja ja myös rakastamisen tunnetta, mutta johon on liittynyt paljon pettymyksiä ja hankaluuksia. Olet nyt saanut tehtyä päätöksen ja hyvä niin. Kerrot, että tämä suhde ja se mitä siitä saat ei riitä sinulle. Ymmärrän sen kertomasi perusteella oikein hyvin.

Itse ajattelen, että hyvä parisuhde perustuu kolmen tärkeän asian varaan: tunteen, intohimon ja järjen. Lisää näistä videolla. Kerrot, että tämä eropäätös pohjautuu järkeen. Usein eropäätöksen takana onkin sen tajuaminen, että tämä ei ole hyvä näin eikä tämä tule muuttumaan. Pelkkä rakastamisen tunne ei riitä, jos yhdessäolo tuottaa jatkuvasti pettymyksiä ja huonoa vointia. Kerrot myös, että kaikenlainen koskettaminen, hellyys ja oletettavasti näin ollen myös seksi ja intohimo puuttuivat tästä suhteesta. Kirjoitatkin, ettet halua sisko-veli-suhdetta vaan kunnollisen naisen ja miehen välisen suhteen kaikkine siihen liittyvine osa-alueineen. Ja sellaisen suhteen sinulle todellakin soisin.

Tärkeä kysymys on, millaisia asioita sinä pidät parisuhteessa tärkeinä. Viestistäsi luen, että toivot ainakin raitista elämäntapaa, läheisyyttä, uskollisuutta ja arjen jakamista, vaikka asuttaisiin eri asunnoissa. Nämä toiveet eivät ole liikaa pyydetty eivätkä pilvilinnoja. Ne ovat ihan oikeutettuja ja hyviä asioita. Älä luovu niistä.

Joskus parisuhteessa pysymisen syitä ovat tottumus tai yksin jäämisen pelko. Joku saattaa ajatella, että jos luovun tästä, minulla ei ole ketään. Kansanviisaus kuitenkin toteaa: Parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Niin kuin itsekin olet todennut, elämä on liian lyhyt kulutettavaksi suhteessa, joka aiheuttaa enemmän pahaa mieltä kuin onnellisuutta.

Toivon sinulle nyt iloa vapaudesta ja itsenäisyydestä ja sitten kun aika on oikea, uuden hyvän miesystävän, joka kohtelee kauniisti ja hyvin. Koska olet sen arvoinen!

Lämpimin terveisin
perheneuvoja, Paula

KYSYMYS: Minua ahdistaa ihan kamalasti meidän nykyinen tilanne. ollaan oltu miehen kanssa yhdessä reilu 10 vuotta, uusperheenä. nyt kotona enää minun yksi poika ja meidän yhteinen lapsi 7 v. Mieheni juo lähestulkoon joka ilta ainakin muutaman oluen. Ja viikonloppuisin enemmän. Ja käytös muuttuu heti. muutenkin hän on aina pahalla päällä ja hermostuu helposti ihan pikkuasioistakin..ollaan pari kertaa puhuttu asiasta ja mies on luvannut vähentää juomista mutta toisin kävi. Itse jos on hyvällä tuulella niin se menee ohi kun mies vaan kiukuttelee. . olin jo tekemässä eroa joulun alla mutta taas mies käänti pään. Olen aikaisemmin eronnut alkoholisti miehestä ja nyt näköjään sain toisen tilalle. en haluaisi tuhlata koko elämääni pelkäämällä ja sietämällä huonoa käytöstä. . en usko että puhe enää auttaa ja miehen mielestä hänellä ei ole ongelmaa juomisen kanssa. . voimani on aika loppu.

VASTAUS: Kerrot olevasi ahdistunut ja voimaton miehesi alkoholiriippuvuuden ja huonon käytöksen vuoksi. Lisäksi joudut pelkäämään kotonasi, jonka pitäisi olla jokaiselle se turvallisin paikka – myös lapsillesi. Olen huolissani sinusta ja lapsistasi – miten pärjäätte? Kerrot myös että joulun alla olit tekemässä jo eroa, mutta miehesi sai sinut muuttamaan mielesi. Sinun on myös vaikea uskoa että puhe enää auttaa.

Olisi hienoa jos miehesi tajuaisi sairautensa eli alkoholiriippuvuuden kohtalokkuuden. Olisi hienoa jos hän hakisi ja saisi apua ja perheenne alkaisi voida paremmin. Pelkään pahoin, että ellei hän itse miellä alkoholiriippuvuuttaan ongelmaksi, asiat eivät tule muuttumaan paremmaksi. Siksi olisi tärkeää että saisit apua vaikeaan elämäntilanteeseesi. Se on tärkeää ensi sijassa sinun itsesi kannalta mutta erityisesti myös lastesi kannalta: isän ja isäpuolen runsas alkoholinkäyttö ja aggressiivinen käytös satuttavat lapsia ja tekevät heidän kodistaan turvattoman.

Kerroit ettet halua tuhlata koko elämääsi pelkäämällä ja sietämällä huonoa käytöstä. Muista että olet arvokas ihminen ja ansaitset puolison, joka kunnioittaa ja kuuntelee sinua. Lupaukset eivät auta jos teot puhuvat muuta. Myös lapsesi ansaitsevat turvallisen kodin. Kannustan lämpimästi sinua hakemaan apua vaikeaan elämäntilanteeseenne! Kuulostaa siltä, että asioiden muutos olisi tarpeen pikaisesti. Voitko saada tukea ja apua ystäviltäsi tai sukulaisiltasi? Myös Al-Anon-ryhmistä, eli alkoholistien läheisten vertaistukiryhmistä voit saada tukea. Lähtisikö miehesi perheasiain neuvottelukeskukseen puhumaan haasteellisesta parisuhteenne tilanteesta? Ulkopuolinen näkökulma helpottaa asioiden selvittämistä – riippumatta siitä, jatkatteko vielä yhdessä vai päädyttekö eroon.

Olli, perheneuvoja

KYSYMYS: Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä viisi vuotta. Lapsi tuli maailmaan 2 vuotta sitten ja viime vuonna rakennettiin yhteinen talo. Päällepäin kaiken luulisi olevan hyvin.

Haaveilen toisesta lapsesta, mutta olen alkanut miettimään onko toista lasta enää järkeä tuoda tähän, jos yhdenkään kanssa mies ei jaksa touhuta. Itse hän on myös ollut samoilla linjoilla toisen lapsen suhteen..

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Sinulla ja miehelläsi on kaksivuotias lapsi ja olette rakentaneet viime vuonna talon. Olet huolissasi miehesi alkoholinkäytöstä ja siitä, että hän ei osallistu arjen askareisiin ja ole läsnä sinulle ja lapselle. Mietit myös yhdessä suunnittelemanne toisen lapsen hankinnan järkevyyttä tähän tilanteeseen.

Teille on viidessä vuodessa tapahtunut isoja asioita. Vauvan tulo on luonnollisesti iso muutos elämässänne. Talonrakennusvaihe on pikkulapsiperheissä hyvin koettelevaa aikaa. Usein mies kokee olevansa yksin vastuussa talonrakentamisesta ja nainen taas kodista ja lapsista. Joskus raskaan talonrakennusprosessin jälkeen valmiissa kauniissa talossa ei asukaan onnellinen perhe. Yksi unelma on käynyt toteen, mutta siitä ei pystytäkään iloitsemaan kuten alun perin kuviteltiin. Joskus puolisot ovat hyvin väsyneitä prosessin jälkeen. Pienet keskeneräiset asiat talossa voivat stressata eikä niitä saada tehtyä loppuun. Tai kaikki on valmista, mutta siitä ei osatakaan iloita, koska prosessi on vienyt voimat. Kerrot, että rakennusvaihe oli helpompi jaksaa, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa. Pidit erilleen oloa miehestäsi välivaiheena, mutta nyt se tuntuukin jatkuvan.

Kuvaat miehesi puuhastelevan omiaan tai makaavan sohvalla arkena ja viikonloppuna. Kotityöt, koiran- ja lapsenhoito kasaantuvat sinulle. Lisäksi teet vuorotyötä. Olet ilmeisen hyvä arjen pyörittäjä! Miehesi tavaksi on tullut rentoutua alkoholin avulla viikonloppuisin. Ilmeisesti hän juo itsensä humalaan asti, koska mietit, että et halua lapsesi näkevän vanhempiaan humalassa. Mieleeni tulee paljon kysymyksiä. Millaista miehesi alkoholinkäyttö on ollut aiemmin? Oletteko keskustelleet siitä, mikä saa hänet juomaan viikonloppuisin? Näkeekö hän ristiriitaa suhteessa humalahakuiseen juomiseen, kun lapsi on läsnä? Millainen on sinun oma suhteesi alkoholiin? Oletko joutunut esimerkiksi lapsuudessa kärsimään läheisten alkoholiongelmista? Ylipäätään mietin kuinka miehesi voi tällä hetkellä? Kuinka kuormittunut hän on työelämästä ja kuinka väsynyt rakennusajasta? Koet ettei hän nauti lapsen kanssa olemisesta eikä iloitse hänen kehityksensä seuraamisesta, joista itse saat nautintoa. Mietin tunteeko hän itsensä jotenkin ulkopuoliseksi suhteessa sinuun ja lapseen? Miten ensimmäinen vuosi lapsenne kanssa mahtoi mennä, oliko hän silloin täysipainoisesti ja innoissaan mukana vauvan hoidossa?

Kirjoituksestasi ei ilmene kuinka paljon olette keskustelleet parisuhteenne tilasta ja toisen lapsen hankinnasta. Onko puolisosi huolissaan parisuhteestanne? Jos et ole uskaltanut tuoda kaikkia mietteitäsi ilmi, nyt olisi hyvä aika siihen! Keskustelemalla rauhallisesti tilanteesta asiat varmasti selkiytyvät teille molemmille. Kuinka voisit tuoda asiat esiin mahdollisimman pehmeästi, niin ettei miehesi koe sinun syyttelevän häntä? Pehmeä tapa voisi olla sinun tuntemuksistasi ja huolestasi puhuminen. Myös hänen toiveidensa kyseleminen perhe- ja parisuhteenne suhteen voisi toimia. Parisuhteenne ja perhe-elämänne hyvät puolet eivät myöskään tule esiin kertomastasi. Hyviä hetkiäkin toivottavasti on. Kuinka voisitte lisätä näitä hetkiä? Mitä olette tehneet yhdessä ennen vauvan syntymää? Mitä voisitte tehdä nyt lähentyäksenne toisianne?

Kysyt tarvitseeko sinun vain hyväksyä tilanne ja tehdä kaikki itse. Mielestäni ei, koska silloin vaarana on katkeroituminen. Ota rohkeasti asiat keskusteluun puolisosi kanssa! Jos tarvitsette ulkopuolista keskusteluapua, voitte ottaa yhteyttä esimerkiksi kotipaikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskukseen.

Rakentavia keskusteluja ja suhteenne lähentymistä toivoen
perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olen toista kertaa naimisissa saman miehen kanssa. Ensimmäinen avioliittomme kesti 27v, erossa olimme noin 8v ja nyt olemme olleet taas naimisissa 6v. Meillä on kolme aikuista lasta ja seitsemän lastenlasta. Tulemme muuten hyvin toimeen toistemme kanssa, mutta liittoamme rasittaa tosi pahasti mieheni alkoholin käyttö. Hänelle oli tullut ero pitkäaikaisesta avoliitostaan juuri alkoholin takia. Ehkä aloin siinä liian nopeasti auttajaksi. Olen itsekin juonut liikaa varsinkin eron jälkeen, mutta nyt en ole juonut ollenkaan yhdeksään vuoteen.

Eläkeikäkin pian edessä.

Apila

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kuulen siinä suurta sitoutumista, pitkämielisyyttä, kestävyyttä ja epäilemättä myös rakkautta. Kaksi kertaa olet lupautunut seisomaan miehesi rinnalla niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin ja niin todella olet tehnyt. Sinä olet kaksi kertaa valinnut miehesi, mutta kuulostaa siltä, että se, jonka hän on valinnut ja joka päivä valitsee on alkoholi.

Kerrot, että ryhdyit heti suhteenne alussa miehellesi auttajaksi. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen ihminen maailmassa, joka uskoo, että minun rakkauteni avulla toinen kyllä raitistuu, paranee, muuttuu tms. Valitettavasti puolison halu, tahto, pyrkimys eikä rakkaus tee alkoholistia raittiiksi, jos oma motivaatio puuttuu.

Miehesi on ilmeisesti juonut lähes koko aikuisuutensa, useita kymmeniä vuosia. Siinä ajassa hänelle on rakentunut voimakas sekä fyysinen että henkinen riippuvuus viinaan. En tiedä, elätteletkö vielä toiveita miehesi raitistumisesta. Kun ympäristö kerran mahdollistaa hänen juomisensa, niin työpaikalla kuin kotonakin, niin miksipä hän rakkaasta pullostaan luopuisi. Ainoa pysäytys voisi olla uhka terveydentilaan liittyen. Aina sekään ei tehoa.

Kerrot masennuksestasi ja adistuneisuudesta. Voimasi alkavat loppua eikä mikään ihme. Kuulostaa siltä, että miehesi alkoholismi on saanut sinutkin sairastumaan ja uupumaan. Lapsenne ovat sinusta ja jaksamisestasi huolissaan ja sama huoli nousee minullekin. Nyt olisi sinun aika hengähtää ja alkaa pitää huolta itsestäsi. Toivottavasti et pahastu, kun sanon näin suoraan, mutta on todennäköistä, että miehesi juo itsensä hautaan joko sinun rinnallasi tai ilman sinua.

Syyllisyys on usein tuttu tunne alkoholistien omaisille. Silloinkin kun rakkaus on koetuksella tai jo lopussa, saattaa puolison syylisyys pitää liittoa kasassa. Ajattelenkin, että tärkeimmät keskustelut sinun tulee käydä itsesi kanssa. Voitko antaa itsellesi luvan ajatella itseäsi, kun olet tottunut ajattemaan ensin miestäsi? Voisivatko sinun tarpeesi olla yhtä tärkeät kuin miehesi? Voisitko nyt asettaa ne etusijalle? Voisitko sallia itsellesi vapauden?

Kerrot, että eläkevuodet alkavat jo häämöttää. Miten haluaisit niitä viettää? Anna itsellesi lupa unelmoida ja suunnitella. Monet asiat ovat vielä mahdollisia, kunhan annat itsellesi niihin luvan.

Ymmärrän, että kysymys eroamisesta tai jäämisestä on iso eikä sitä päätöstä pidäkään tehdä hätiköiden. Suosittelen, että haet itsellesi keskusteluapua ja vertaistukea. Kahdenkeskinen keskustelu ammattilaisen kanssa auttaa usein selvittelemään omia tunteita (esim. sitä syyllisyyttä) ja ajatuksia. Al-Anon tarjoaa vertaistukea alkoholistien omaisille. Sivulta löydät lisätietoja ja paikat, joissa kokontuu omaisten ryhmiä ympäri Suomea.

Tässä vielä videopätkä, jossa perheneuvojat keskustelevat siitä, kun päihteiden käyttö on ongelmana parisuhteessa:

Lempein ja rohkaisevin terveisin
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Rakoilleko rakkaus? Kyllä. Tapasimme syksyllä 2002. Avioliitoon menimme vuonna 2003. Ensimmäinen lapsi syntyi 2004, toinen 2006. Nyt siinä pisteessä että erohan tässä tulee.





Olen 37-v kahden lapsen äiti. Ongelmana on avioliittommen puhumattomuus, se ahdistaa minua. Alkoholi viikonloppuisin. Tein elämäni kovimman päätöksen, kävin allekirjoittamassa avioeropaperit.
 Voiko kuitenkin pariterapiasta olla apua? Voiko liiton vielä pelastaa? Olemme olleet avioliitossa pian 12v. Miten saisimme luottamuksen, rakkauden suhteeseemme takaisin?



Äiti 0406



VASTAUS: Kiitos yhteydenotostasi. Kerrot päätyneesi 12 avioliittovuoden jälkeen hakemaan avioeroa. Koet rakkauden ja luottamuksen puuttuvan suhteessanne. Toisaalta kerrot rakastavasi miestäsi paljon etkä halua menettää häntä. Koet, että et saa vastarakkautta etkä hellyyttä. Tunnet itsesi väsyneeksi, onnettomaksi ja pelokkaaksi. Puhumattomuus ahdistaa sinua parisuhteessanne. Ahdingostasi huolimatta mietit voisiko liiton vielä pelastaa ja olisiko pariterapiasta siihen apua.

Mainitset alkoholin kuuluvan viikonloppuihinne. Kirjoittamastasi ei käy ilmi, onko nimenomaan miehesi alkoholinkäyttö sinua häiritsevää vai juotteko te yhdessä. Mietin onko juominen humalahakuista vai ns. tissuttelua? Joka tapauksessa koet sen ongelmaksi. Miten miehesi näkee asian? Voiko ongelmalle tehdä yhdessä jotain?

Mietin kuinka tietoinen puolisosi on eroaikeistasi. Toivottavasti olet kertonut hänelle erohakemuksen vireillepanosta. Päätös eron hakemisesta on ollut sinulle kova päätös. Sitä se luonnollisesti aina on. Huomaan miettiväni onko erohakemuksen laittaminen sinulta hätähuuto puolisollesi, herätys hänelle tehdä jotain suhteenne eteen? Joskus parisuhteen toinen osapuoli ei ota toisen tyytymättömyyttä ja muutosehdotuksia eikä erouhkauksiakaan todesta ja havahtuu vasta eron ollessa konkreettisesti edessä. Toivottavasti hän ottaa ahdinkosi tosissaan viimeistään nyt.

Mietin oletko tehnyt jo konkreettisia suunnitelmia eron varalle? Teillä on kaksi lasta. Miten he voivat tässä tilanteessa? Huomaavatko he äitinsä hädän? Ovatko he huolissaan sinun jaksamisestasi, isästään tai peloissaan esim. alkoholinkäytön suhteen? Oletko miettinyt miten heidän asiansa sujuvat mahdollisen eron jälkeen? Missä he asuvat ja miten tapaavat toista vanhempaansa?

Pariterapiasta on yleensä apua silloin kun kotona ei pystytä puhumaan vaikeista asioista tai jos keskustelu ei ole rakentavaa. Kertomasi perusteella suosittelen teille ehdottomasti keskustelua ulkopuolisen avulla. Liiton pelastamiseen on aina mahdollisuuksia, jos molemmilla osapuolilla on siihen motivaatiota. Tunnetasolla asioista keskustelun lisäksi pariterapiassa voidaan miettiä myös konkreettisia muutoksia esimerkiksi alkoholinkäytön suhteen. Vaikka päätyisitte eroon ratkaisuna, keskusteluista on hyötyä erosta selviytymisen kannalta. Keskustelut hyödyttävät myös uudenlaisen vanhemmuuden syntymistä eron jälkeen. Mahdollisen eronkin jälkeen olette yhteydessä toisiinne lastenne asioissa.

Toivon teille antoisia keskusteluja ison asian äärellä!
Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olen 39-vuotias nainen ja seurustellut 6 vuotta miesystäväni kanssa. Meillä on 5 kk:n ikäinen vauva, maailman rakkain ja ihanin pieni ihminen. Vauva sai (muutaman vuoden yrittämisen ja yhden keskenmenon jälkeen) alkunsa IVF:llä, jonka maksoin (n. 17 000e) yksin asuntosäästöilläni, sillä miesystäväni ei halunnut rahallisesti osallistua. Miesystäväni ei erityisesti halunnut lasta, mutta suostui "avustamaan" toiveestani ja pyynnöstäni, jos hänen ei tarvinnut maksaa mitään.

Muutimme yhteen juuri ennen vauvan syntymää. Olemme aina riidelleet paljon ja suhteemme on ollut "epätasainen" (pitkään on-off), mutta riidat ovat pahentuneet raskauden aikana ja vauvan synnyttyä. Miesystäväni saa raivokohtauksia, jolloin hän paiskoo tavaroita hajalle yms. (viimeisillä raskausviikoillani hän esim. paiskasi täyden ruokalautasen sirpaleiksi lattialle n. 10 cm päähän minusta, toisena iltana kitaransa palasiksi lattiaan ja kerran voidepurnukkani pitkin kylppärin seiniä, lapsen synnyttyä pyykit pitkin keittiötä, ruokaa sinne tänne yms.). Hän ei ole lyönyt minua tai lasta.

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi ja luottamuksesta meitä kohtaan. Tulin lukiessani kovin surulliseksi ja myös huolestuneeksi.

Tekstisi oli sydäntä särkevää luettavaa. Suurin toiveesi on täyttynyt ja olet monen vuoden odottamisen jälkeen saanut suloisen vauvan. Jo heti viestisi alussa kerrotkin tilanteen kaikessa raadollisuudessaan: miesystäväsi ei lasta halunnut.

Kerroit, ettet ole häneen enää ihastunut. Rakkaudesta et puhu mitään. Ei hänen käytöksensäkään sinun kuvailemanasi järin rakastavalta vaikuta. Luepa oma tekstisi uudelleen läpi. Se on todella karua tekstiä. Riitelyä, raivokohtauksia, tavaroiden rikkomista, huorittelua, holtitonta alkoholin käyttöä, vastuuttomuutta raha-asioissa, välinpitämättömyyttä jne.

Vakavaksi tilanteen tekee sen, että kaiken tämän keskellä elää ihan pieni lapsi. Minulle nousee monen tasoinen huoli. Huoli vauvan fyysisestä turvallisuudesta nousee siitä, miten miesystäväsi on suuttuessaan riehunut vauva sylissään. Lisäksi siitä, että hän on paiskonut esineitä vauvan läheisyydessä ja sinun ollessasi viimeisilläsi raskaana. Kaikki nämä ovat väkivaltaista käyttäytymistä ja lapselle vahingollista.

Lapseen vaikuttaa myös se henkinen ilmapiiri, jonka keskellä hän elää. Jos yhdessäolonne on lähinnä pelkkää riitelyä ja huutamista, se ei ole hyväksi kenellekään. Vauvaan vaikuttaa suoraan myös se, miten sinä itse voit. Kerrot monesta sellaisesta asiasta, jotka aiheuttavat turvattomuutta. Olen huolissani sinusta ja jaksamisestasi. Kuinka paljon parisuhteen ongelmat vievät sinulta sellaista energiaa, jonka kuuluisi suuntautua lapsen ja sinun itsesi hyvinvoinnista huolehtimiseen?

Mietin, kuinka moni ihan parisuhteen perusasioista suhteessanne täyttyy. Rakkaus? Luottamus? Vastuun jakaminen? Huolenpito? Hyvä vanhemmuus? Henkinen ja fyysinen läheisyys? Ilojen ja surujen jakaminen? Mikä pitää teitä yhdessä? Teillä on ihana koti. Riittääkö se?

Olet hyvä ja rakastava äiti lapsellesi. Yrität kompensoida pahoja asioita omalla rakkaudellasi. Vauvan kanssa olemisesi kuulostaa hyvältä ja kauniilta. Se ei vaan valitettavasti riitä pyyhkimään pois turvattomuutta aiheuttavia tekijöitä.

Aina kannattaa mennä pariterapiaan, jos molemmat haluavat pysyä yhdessä ja ovat motivoituneita muuttamaan omaa asennoitumistaan ja käyttäytymistään. Mutta ilman molempien omaa panostusta asioiden muuttamiseen on paraskin terapeutti voimaton.

Mihin tahansa päädytkin, muista, että lapsen etu menee kaiken edelle. Ja lapselle on tärkeää, että äiti voi hyvin.

Toivon sinulle viisautta toimia itsesi ja lapsesi hyvinvoinnin ja turvallisuuden parhaaksi.

Lämpimin ajatuksin

perheneuvoja Paula