KYSYMYS: Olen ollut miesystäväni kanssa päälle vuoden yhdessä. Olemme molemmat 20 vuotiaita. Emme juurikaan riitele ja suhde toimii muuten hyvin, mutta minusta tuntuu että meillä on suhteessa kolmas pyörä. Olemme puhuneet asiasta miesystäväni kanssa. Mutta hänen mielestään kaverini ei ole uhka suhteelle, mutta minusta on. Ongelma on siinä että tunnen seksuaalista vetoa ystävääni kohtaan ja tiedän myös että hänellä on tunteita minua kohtaan. En tunne enää omaa miestäni kohtaan seksuaalista vetoa, mitä voin tehdä asialle? Jos haluaisin jatkaa suhdettani niin minun pitäisi luopua minun parhaasta ystävästäni, enkä tiedä olenko siihenkään valmis. Minusta myös tuntuu siltä että menetän ystäväni joka tapauksessa jos kerron että olen palannut yhteen miesystäväni kanssa. Olemme siis tauolla tällä hetkellä miesystäväni kanssa tästä asiasta johtuen. En tiedä mikä on seuraava siirtoni, osaatteko neuvoa mitä minun pitäisi tehdä?
Latauspiste
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet siis tilanteessa, jossa tunnet seksuaalista vetoa parasta ystävääsi kohtaan ja koet sen olevan uhka vuoden kestäneelle suhteellesi. Suhteesi on nyt tauolla, koska ilmeisesti haluat pohtia tunteitasi. Kerrot, että miesystäväsi ei koe asian olevan uhka suhteellenne. Kysyt mitä sinun pitäisi tehdä tilanteessa.
On hyvä varmasti miettiä mitä tunnet ystävääsi kohtaan. Ovatko tunteesi pelkkää seksuaalista vetovoimaa? Vai oletko rakastunut häneen? Kerrot menettäväsi ystäväsi, jos jatkat suhdetta miesystäväsi kanssa. Mitä kaikkea silloin menetät? Luonnollisesti sinun on hyvä pohtia myös sitä, mitä menetät jos suhteesi miesystävään päättyy. Kerrot suhteenne toimivan hyvin. Mitä se tarkoittaa? Kirjoituksesta ei käy ilmi onko teillä tulevaisuuden suunnitelmia ja mikä teitä yhdistää. Seksuaalisen kiinnostuksen menettäminen miesystävää kohtaan on todennäköisesti seurausta tuntemaasi vetovoimaan parasta ystävääsi kohtaan, jos nämä ajoittuvat samaan aikaan. Ihanteellista toki olisi, että haluaisit miesystävääsi, jos hänen kanssaan aiot jatkaa.
Olette ilmeisesti kaikki parikymppisiä. On luonnollista, että suhteita alkaa ja myös päättyy. Mielestäni olet toiminut järkevästi, koska olet pistänyt suhteesi tauolle ja kertonut miesystävälle tilanteesta. Näin saat aikaa miettiä siirtoasi eli annatko vahvojen tunteiden viedä vai valitsetko ns. turvallisen vaihtoehdon. Jos haluat jatkaa suhdetta miesystävään, on hyvä myös miettiä mitähän seurustelutauko tämän asian vuoksi vaikuttaa siihen sinun osaltasi ja miesystäväsi osalta.
Päätöksen asiasta voit tehdä vain sinä itse. Voimia päätöksentekoon ja mukavaa joulunalusaikaa!
Olen aika erikoisessa tilanteessa. Ystävystyin noin kaksi vuotta sitten ikäiseeni (keski-ikäiseen) naiseen ja tapaamme toisiamme aika usein. Ystävyys on ollut sen verran läheistä, että olemme kertoneet toisillemme aika kipeitäkin asioita, mm. molempien avioeroista ja parisuhteista. Olemme molemmat olleet sinkkuja useita vuosia ja myös tällä hetkellä. Minä olen rekisteröitynyt internetissä olevaan kristilliseen deittisivustoon ja minuun otti yhteyttä mies, jonka kanssa aloimme käymään keskustelua. Kiinnostuimme molemmat toisistamme tosi paljon, mutta aika pian selvisi, että tämä mies on tämän minun ystävättäreni entinen aviomies. Olin järkyttynyt, kun asia selvisi minulle ja välittömästi kerroin asiasta tälle miehelle. Olimme nähneet toisemme yhden kerran vilaukselta, kun olimme mukana eräässä yhteisessä tilanteessa.
Aluksi olimme molemmat sitä mieltä, että emme voi missään nimessä alkaa minkäänlaiseen suhteeseen, edes kaverisuhteeseen. Tälle naiselle nimittäin oli ollut tosi raskasta heidän eronsa, vaikka hän onkin omien sanojensa mukaan päässyt siitä yli. Erosta on nimittäin aikaa jo ainakin 6 vuotta. En osaa yhtään sanoa, miten tämän nainen reagoisi asiaan. Viestittelimme vielä tämän miehen kanssa ihan arkipäiväisistä asioista, mutta emme saaneet toisiamme pois ajatuksistamme. Sitten mies rohkaisi itsensä ja kysyi minulta, jos voisimme tavata, käydä vaikka syömässä yhdessä. Mietin asiaa hetken, enkä voinut vastustaa kutsua. Tapaamisemme on huomenna.
Haluaisin tietää ulkopuolisen mielipiteen, että mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä. Selvää on, että emmehän olisi tekemässä mitään väärää, vaikka alkaisimmekin seurustelemaan, koska olemme kaikki sinkkuja... mutta silti tuntuu siltä, että tekisin tätä ystävääni kohtaan väärin. Jos kävisi niin, että todella rakastuisimme toisiimme, pitäisikö meillä jäädyttää tunteemme ja ajatella tämän naisen tunteita? Emme kumpikaan haluaisi loukata tätä naista, mutta toisaalta tuntuisi epäoikeudenmukaiselta, jos emme voisi olla yhdessä, vaikka sydämemme laulaisivat yhteistä säveltä. Olemme molemmat, minä ja tämä mies uskovaisia ja olemme rukoilleet itsellemme rakastavaa puolisoa loppuelämäksi. Itse en ole mitenkään aktiivisesti hakenut seuraa edes sieltä deittisivuilta, ainoastaan rekisteröidyin sinne ja kerroin jonkun verran itsestäni. Olen jättänyt asian Herran käsiin ja luottanut, että hän johdattaa oikean ihmisen luo, jos Hän on minulle vielä sellaisen tässä elämässä tarkoittanut. Mietin nyt, että onko tämä Jumalan johdatusta, kun tilanne on aika uskomaton.... voisiko olla vain sattumaa!!??
Nimim. Rakkaudensävel
VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Vastaukseni ei nyt millään ehdi sinulle ennen tapaamistanne. Toivottavasti se sujui mukavasti. Mahdoittekohan päätyä jo johonkin ratkaisuun?
Kysymyksestäsi välittyy, että olet myötätuntoinen ja vastuullinen ihminen ja haluat ottaa toiset huomioon myös omaa rakkaussuhteeseesi liittyen. Kertoo myös hyvää naisten välisestä solidaarisuudesta, että lähtökohtana on, ettei toisten miehiin kosketa. Mutta, mutta… Tässä on myös toisenlaisia näkökulmia.
Ensinnäkin se, että ystävättäresi erosta on kulunut jo kuusi vuotta ja hän on kertonut päässeensä siitä yli. Tilanne olisi aivan toinen, jos ero olisi tuore ja nainen toivoisi yhä yhteen paluuta. Nyt molemmat puolisot ovat jatkaneet matkaa ja eläneet tahoillaan omaa elämäänsä jo vuosia. Kummallakaan eksällä ei mielestäni ole enää sanavaltaa toistensa ratkaisuihin. Toki jokainen ansaitsee kunnioittavaa kohtelua.
Toinen näkökulma, joka nousee mieleeni, on se, että keski-ikäisenä ei välttämättä ole aina ihan helppoa löytää uutta, itselleen sopivaa puolisoa. Ja kun etsii uskovaista kumppania, tilanne on vielä haastavampi. Monissa nykyajan rakkauskertomuksissa on todettu, että ”Jumala käyttää Tinderiä” (tai muuta vastaavaa sivustoa). Niinpä olen itse valmis ottamaan huomioon myös sen vaihtoehdon, että tapaamisenne voi olla rukousvastaus. Siinä tapauksessa olisi tuhlausta, jos antaisitte tilaisuuden mennä ohitse.
Olettekohan miettineet yhdessä sitä vaihtoehtoa, että kerrot avoimesti ystävättärellesi tilanteen? Hän saattaa järkyttyä tai loukkaantua aluksi, mutta yleensä ihmiset toivovat tällaisissa asioissa kuitenkin mieluummin rehellisyyttä kuin salailua. Se on myös toista kunnioittava tapa toimia. On mahdollista, että ystävyytenne viilenee tämän asian takia, ainakin väliaikaisesti ja mahdollisesti päättyy kokonaan. Se on riski, jonka joudut ottamaan, jos etenet suhteessa miehen kanssa, mutta sitä olet varmasti jo pohtinutkin.
Toivon siunausta alkavalle ihmissuhteellenne ja kaikkea hyvää elämässä kaikille teille kolmelle. Paula, perheneuvoja
KYSYMYS: Moikka! Olen 14 vuotias tyttö ja tykkää eräästä 15 vuotiaasta pojasta eli hän on mua 1 vuoden vanhempi. Miten voin kertoa hänelle että pidän hänestä tai tietää, onko hän jonkun tytön kanssa yhdessä?
VASTAUS: Kysyt viestissäsi aika peruskysymyksen siitä, miten uskaltaa lähestyä ihmistä, jota kohtaan meillä on kiinnostusta. Sillä lähestyessämme, me paljastamme väistämättä itseämme ja otamme riskin, että tulemme torjutuksi. Me ihmiset olemme aina haavoittuvia tällaisissa kohdissa, jopa iästämme riippumatta. Siksi entisinä aikoina käytettiin niinsanottuja puhemiehiä välittämään näitä viestejä kahden ihmisen välillä.
En ehkä osaa antaa sinulle konkreettisia vastauksia, joita et itsekin olisi jo tullut ajatelleeksi. Yksi vaihtoehto on ystävien ja tuttavien kautta tehdä tiedusteluja siitä, tietääkö joku seurusteleeko hän. Tässä tapauksessakin joutuu ottamaan riskin, että paljastaa oman kiinnostuksensa. Siksi täytyy toivoa, että nämä ympärillä olevat ihmiset ovat sellaisia, että ne suhtautuvat auttavasti ja ystävällisesti sinun kiinnostukseen tästä pojasta. Toinen vaihtoehto on, että hakeutuu juttelemaan hänen kanssaan ja/tai kysyy suoraan tai viestillä, kiinnostaisiko tätä esimerkiksi tavata.
Minkä ikinä tavan keksitkin, niin sinun on tärkeä muistaa, että jos tämä poika on varattu tai hän ei ole kiinnostunut sinusta, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että et olisi hyvä ja kiinnostava. Ihmissuhteiden alkaminen, se miksi ihastuu johonkin ja johonkin toiseen ei, on aina monimutkainen juttu. Lähes kaikilla meistä ihmistä on kokemuksia torjutuksi tulemisesta tai rakkauden tunteista, jotka eivät ole saaneet vastakaikua. Vaikka ne sillä hetkellä tuntuisivat kipeiltä, niistä yleensä vähitellen toipuu, eikä niiden pidä antaa lannistaa.
Joskus jo pelkästään kaukaa, salaa rakastaminen voi olla merkittävä rakkaus.
Toivotan sinulle kuitenkin rohkeutta, sillä ihastuminen ja tykkääminen ovat ihana voima, ja yleensä ne ennen pitkää löytävät kohteen, joka tuntee samoin.
KYSYMYS: Eräs tuttava mies on useamman kerran humalassa kertonut tunteistaan ja siitä, kuinka ei saa minua mielestään vaikka kuinka yrittäisi. Humalassa hän myös avautuu todella henkilökohtaisista asioistaan. Kuitenkin selvinpäin hän aina peruu puheensa ja selittelee tekojaan hieman epämääräisesti. Selvinpäin hän vastailee satunnaisesti viesteihin, mutta jos hänen käytöksestään yrittää kysyä saa harvoin vastausta. Tilannetta vaikeuttaa ehkä hieman myös se, että olemme hänen siskon kanssa hyviä ystäviä, eikä miehen sisko tiedä miehen avautumisista mitään. Miehen serkun kanssa minulla on joskus ollut myös seksisuhde.
Mielestäni mies vaikuttaa kiinnostavalta ja häneen olisi mukava tutustua paremmin. Itsestä tuntuu vaan tällä hetkellä, että on tilanteen kanssa jotenkin jumissa. Miehen saa puhumaan asioista vaan humalassa, mutten tiedä voiko miehen sanoihin luottaa silloin. Olen sanonut miehelle, ettei hän saa vaan seksiä sillä, kuinka kertoo humalassa olevan kiinnostunut ja haluavansa tutustua paremmin. Silti sama käytös toistuu siitä huolimatta, että olen tehnyt selväksi ettei kyseinen käytös toimi pelkän seksin saamisen suhteen.
VASTAUS: Kerrot sinua kiinnostavasta tuttavamiehestä, joka humalassa avautuu tunteistaan sinua kohtaan, mutta selvin päin on välttelevä ja peruu puheitaan. Mietit, voitko luottaa hänen sanoihinsa.
Viestisi luettuani minä jäin miettimään, minkälaista suhdetta sinä toivot? Onko mahdollisesta, että myös hän on epävarma siitä mitä sinä haluat, seksisuhdetta vai jotain vakavampaa? Mietin mitä olit sanonut hänelle seksin antamisesta ja saamisesta. Näin tietenkin asian voi pelkistää, erityisesti jos puhumme vain seksisuhteista. Tällaisten asioiden kuuleminen voi kuitenkin tehdä myös epävarmaksi ja antaa väärän viestin toiselle osapuolelle. Sanot, että hän vaikuttaa kiinnostavalta ja haluaisit tutustua häneen paremmin. Ymmärrän tämän niin, että kiinnostuksesi on syvempää kuin vain seksisuhde. Oletko sinä sanonut hänelle tämän selvin päin? Vai onko niin, että kumpikaan teistä ei rohkene puhua suoraan ja selvin päin kiinnostuksestaan? Jos näin on, on kovin vaikea lähteä aidosti, omana itsenään tutustumaan uuteen ihmiseen.
Ihmissuhteet aiheuttavat meissä kaikissa epävarmuutta. Kun otamme askelia toisiamme koti, otamme aina myös riskin. Kelpaanko? Haluaako hän minua? Voinko luottaa? Humalassa rohkenemme laskea suojauksiamme, mutta selvin päin taas suojaudumme. Myös ”rempseä” puhe on tapa suojata itseään. Nämä eivät kuitenkaan ole niitä tapoja, jolla hyvä ihmissuhteen syntyvät.
Entä jos yrittäisit laskea omat suojauksesi ja ilmaista hänelle kiinnostuksesi ja halusi tutustua häneen ilman, että verhoat tämän kiinnostuksesi ehtoihin. Voit myös sanoa, että olet epävarma siitä, mitä hän haluaa, mutta haluaisit tietää. Emme voi tietää mihin tämä johtaa. Pystyykö hän tarttumaan siihen vai ei. Yleensä kuitenkin paras tapa aloittaa toiseen tutustuminen on olla itse aito ja rehellinen. Se yleensä johtaa parhaimpaan lopputulokseen. Ja jos se ei johda toivottuun lopputulokseen, niin voi ainakin olla ylpeä siitä, että pystyit olemaan aito, oma itsesi. Halussa ja kiinnostuksessa toista ihmistä kohtaan ei ole mitään hävettävää.
KYSYMYS: Hei, olen aikaisemmin kirjoittanut tänne, mutta nyt pohdin toista asiaa, jota voisi kutsua ongelmaksikin tai pulmaksi. Harrastan sellaista miesvaltaista lajia, jonka aloitin yli puoli vuotta sitten ystäväni kehotuksesta, mikä on ollut minulle hyvä päätös, koska nautin harrastuksesta ja se on auttanut minua ajattelemaan muuta kärsiessäni erosta. Kyseisessä harrastuksessa käy myös parhaan mukaan yksi mies, jonka olen tuntenut monta vuotta kaveripiiristä. Hän on ilmaissut tai näyttänyt merkkejä siitä, että hän olisi ihastunut minuun. Itse asiassa on näytti jonkin asteen ihastumisen merkkejä jo monta vuotta sitten, silloinkin kun seurustelin miehen kanssa, joka sattuu olevan tämän minun mahdollisesti ihastuneen miehen kaveri. Nyt he eivät ole olleet tekemisissä keskenään omien kiireiden takia.
Pulmani on siis se, etten tiedä miten pitäisi mahdolliseen ihastumiseen suhtautua. Hän vaikuttaa mukavalta ja ei ole hassumman näköinenkään, mutta en ole varma omista tunteistani. Tällä hetkellä en osaa sanoa niin sanotusti kyllä, mutten myös eikään. Olen myös jotenkin imarreltu, että minuun on ihastunut joku, mutten tahdo uuteen parisuhteeseen, jos en ole täysin varma asiasta. En myöskään tahdo, että parisuhteen motiivina olisi yksin olemisen tai tylsyyden poistaminen tai riippuvuus, tahdon motiivin olevan aito rakastuminen ja se olisi epäreilua minuun tosissaan ihastunutta miestä kohtaan, jos alkaisin seurustella hänen kanssaan vain siksi, että hänellä olisi tunteita tai että en haluaisi olla enää sinkku. Olen käsitellyt eroa parhaani mukaan: ero tuli tapahtui todennäköisimmin eksän ihastuttua samalla luokallaan olevaan naiseen (myös yhtenä yönä mahdollisesti petti, mikä ratkaisi sen, että eksä halusi alkaa seurustella naisen kanssa, joka oli ollut ihastunut häneen ensin eikä hän pitänyt minusta mikä näkyi tapaamisten aikana, kun seurustelin eksäni kanssa vielä eli nainen oli ilmaissut selkeästi olevansa eksään ihastunut eikä nähnyt minua esteenä). Siksi tuntuu etten ole ihan täysin erosta yli päässyt vielä. Kyseessä oli ensimmäinen suhteeni, olimme yli 3 vuotta yhdessä ja ehdimme asua melkein vuoden saman katon alla. Eksäni saattoi olla tyytymätön suhteeseemme masennukseni takia, mutta hän uskalsi lähteä vasta, kun uusi oli katsottuna eikä hän yrittänyt ratkoa asiaa kanssani esimerkiksi keskustelemalla. Minua myös yks toinen mies yritt melkein heti eron jälkeen, mutten ollut valmis ja olen nytkin tyytyväinen, että uskalsin sanoa ei enkä tahtonut laastarisuhdetta. Hän oli myös vähän liian päällekäyvä, mitä tämä minuun ihastunut ystävä ei ole onneksi.
Mietin, että pitäisikö ystävälle antaa mahdollisuus esimerkiksi niin, että viettäisimme jotenkin aikaa vaikka menemällä kaupungille eli tutustumalla paremmin toisiimme? Tuntuu että mieleni saattaakin muuttua, vaikka olen ihastunut kahteen muuhun mieheen aavistuksen verran, jotka harrastavat samaa lajia, mutten tunne heitä yhtä hyvin enkä uskalla tehdä heidän kanssaan aloitetta. Olen tyytyväinen itseeni ja itsetuntoni on alkanut koheta eron myötä, mutta en tahdo tehdä päätöksiä hetken mielijohteesta.
VASTAUS: Ajattelet tosi vastuullisesti, että et tahdo aloittaa suhdetta vääristä motiiveista, etkä halua satuttaa toisen tunteita. Sanot, että et osaa sanoa varmasti kyllä, mutta et ihan varmasti eikään. Tällaisista asioista ei saa varmuutta muuten kuin tutustumalla toiseen enemmän. Jos hän ehdottaa tapaamista, voisi olla reilua kertoa avoimesti omasta tilanteestasi. Olet halukas tutustumaan, mutta et ole ehkä vielä päässyt edellisestä erostasi kokonaan yli, etkä voi luvata yhtään sen enempää.
Eikös sitä niin kannattaisi edetä, että ensin tapaillaan, ja jos siitä kehkeytyy halu mennä pidemmälle, ryhdytään seurustelemaan, ja jos sen jälkeen vielä tuntuu oikealta, mennään naimisiin tai avoliittoon. Kyllähän tässä aina se vaara on, että joku saa sydänsuruja, jos tapailu ei johdakaan seurusteluun, tai seurustelu yhteiseen kotiin. Mutta sitä ei kai voida välttää. Jos toimitaan avoimesti ja rehellisesti, selviytyy toinen osapuoli mahdollisimman pienillä vaurioilla.
Kerroit, että olet ihastunut kahteen muuhunkin mieheen. Tapaileminen ja tutustuminen ei estä pitämästä muitakin mahdollisuuksia auki. Vasta kun on tutustuttu, voi tehdä päätöksen siitä, haluaako ryhtyä rakentamaan sitoutunutta suhdetta johonkuhun. Siinä vaiheessa, kun päätetään alkaa seurustella, on syytä karistaa muut ehdokkaat pois mielestä.
KYSYMYS: Yliopistollani on mies joka toistuvasti flirttailee minulle ja antaa olettaa olevansa kiinnostunut. Ymmärrän muiden vilkuilun parisuhteessakin, mutta mielestäni hän menee jo liiallisuuksiin. Tuijottaa ja hakeutuu seuraani, hakee koko ajan katsekontaktia yms. Olin aivan varma, että hän on kiinnostunut. Sain kuitenkin selville, että hänellä on tyttöystävä. Tunnen itseni huijatuksi, sillä ehdin jo ihastua, kun en tiennyt että hän on varattu. Miksi miehet tekevät näin? Haluaisin löytää suhteen joten tuntuu erityisen pahalta.
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet pettynyt sinusta kiinnostuneeseen mieheen, koska ehdit ihastua häneen ennen kuin sait tietää hänen olevan varattu. Haluat tietää miksi miehet flirttailevat, vaikka ovat parisuhteessa.
Ilmeisesti olet ihan varma, että mies on vakituisessa, ”vakavassa” parisuhteessa. Vai voisiko olla, että suhde tähän naiseen on vain ns. tapailusuhde, jossa ei olla sitoutuneita toiseen? Yksi vaihtoehto on myös se, että hän elää ns. avoimessa suhteessa, jossa rajoituksia muiden kanssa flirttiin ja tapailuun ei ole lainkaan. Toki vakavissakin parisuhteissa on eroja sen suhteen onko sallittua flirttailla muille. Joskus harmiton flirtti, joka ei johda mihinkään, on sopivaa molemmille osapuolille. Tämä ei kuitenkaan kuulosta ihan harmittomalta.
Palaan lähtöoletukseesi, että hän on vakituisessa suhteessa tyttöystäväänsä ja luvannut olla hänelle uskollinen. Jokaisella parisuhteessa olevalla flirttailevalla miehellä kuten naisellakin on omat syynsä ja tarpeensa hakea kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen oman suhteen ulkopuolelta. Lähden nyt kuitenkin yleisen tason sijaan miettimään juuri tätä sinun ihailijaasi ja hänen mahdollisia motiivejaan käytökselleen. Ensimmäiseksi minulle tulee mieleen, että hän ei todennäköisesti ole alkuhuuman rakastumisvaiheessa tyttöystävänsä kanssa, koska hänen kiinnostuksensa suuntautuu myös muualle. Hänen suhteensa on ehkä arkipäiväistynyt tai jollain tavalla ongelmallinen, koska hän flirttailee sinulle. Voi olla, että hän on lopettelemassa suhdettaan tyttöystäväänsä tai etsii tuttuun ja turvalliseen suhteeseensa ulkopuolista kipinää. Jotkut ihmiset ovat kovia ihastumaan ja rakastumaan ja he eivät voi vastustaa vastakkaisesta sukupuolesta huumaantumista. Jotkut haluavat elää pelkkää alkuhuumavaihetta ja etsivät uusia kohteita tiheään.
Lopuksi tekee mieli kehottaa sinua ottamaan asian puheeksi hänen kanssaan. Voisiko häneltä kysyä miksi hän hakeutuu seuraasi kiinnostuneen oloisena, vaikka hänellä on tyttöystävä? Vastaus voi yllättää sinut positiivisesti tai negatiivisesti. Joka tapauksessa elämä jatkuu pettymystenkin jälkeen!
KYSYMYS: Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kaksi vuotta. Asumme yhdessä. Suhteessamme on alusta asti ollut tiettyjä ongelmia. Mies ei kykene puhumaan tunteistaan, tai mistään. Esitän samat kysymykset yhä uudelleen saamatta koskaan vastauksia. Haluaisin alkaa miettimään jo vakavasti perheen perustamista, ja olen useasti sanonut, etten näe järkeä tuhlata molempien aikaa, jos lapset eivät hänen suunnitelmiinsa kuulu. Edes näin esitettyyn kysymykseen vastaukseksi en saa kuin välttelevää "katsotaan nyt" -mutinaa.
Varsinkin suhteen alkuaikoina riitelimme paljon. Heti vaikean aiheen noustua esiin mies vetäytyy eikä reagoi minuun enää ollenkaan. Muutenkin puhuminen on hänelle varsin hankalaa, kahden keskisinä hetkinämme jäämme usein hiljaisuuteen. Minä olen melko ulospäinsuuntautunut ja temperamenttinen pälpättäjä. Siksi tällainen sulkeutuneisuus hämmentää ja suoraan sanottuna raivostuttaa minua.
Suhteessamme ei ole koskaan ollut minua tyydyttävää määrää seksiä. Jossain välissä lakkasin ruinaamasta, ja suhteen koettua muutamia isoja riitoja ja vaihdettuani ehkäisypilleri-merkkiä, huomasin, etten enää edes halua.
Olen jo useamman vuoden tuntenut miehen, jonka kanssa meillä on ollut jonkinlaista kipinää. Olen jättänyt sen huomiotta, sillä olemme molemmat aina seurustelleet. Olen pitänyt häntä myös naistenmiehenä, koska hän on tehnyt ajoittain varattuna jonkinlaisia aloitteita minua kohtaan. Me pystymme kuitenkin juttelemaan kaikesta, olemme melko samanlaisia ihmisiä ja pidämme samoja asioita tärkeänä. Olemme pitäneet yhteyttä kaiken tämän ajan, ja hänestä on tullut minulle tärkeä.
Meidän molempien suhteet ovat väljähtyneet, hän varsinkin haluaa omasta suhteestaan pois. Yhteydenpitomme on alkanut sisältää lupauksia ja haaveita yhdessäolosta. Emme voi tietenkään tehdä mitään, koska olemme edelleen kumpikin parisuhteessa.
Haluaisin lähteä ja kokeilla, olisiko tässä elämäni mies. En kuitenkaan tiedä, haluanko luopua hyvästä miehestä, joka rakastaa minua. Suhteesta, jossa voisin elää loppuelämäni luottaen, että toinen ei häviä mihinkään. Pelkään ottaa riskiä, mutta vielä enemmän pelkään loukata miestä, jonka kanssa seurustelen nyt.
Olen ajatellut tämän olevan vain vaikea vaihe suhteessa, mutta en usko toimintatapojemme ja luonteidemme muuttuvan. Siksi en myöskään ole varma, että tilanne paranisi.
Tiedän, että teen väärin tasoittelemalla itselleni tulevaisuutta ollessani suhteessa, mutta en pysty vielä lähtemäänkään. Myöskin tämä toinen mies epäilyttää, olisiko hän rinnallani loppuun saakka, kun nytkin salaa toimii samoin kuin minäkin. Onko vika minussa, enkö osaa "tyytyä" "pelkkään" rakkauteen, etsinkö vain rakastumisen tunnetta uudelleen ja uudelleen. Omat suhteeni eivät ole tätä vaihetta pidemmälle kestäneet, molemmilla miehillä on takanaan pitkiä suhteita.
En tiedä, mitä tehdä.
Ahdistunut, 25
VASTAUS: Kirjoitat kaksivuotisesta seurustelusuhteestasi. Asutte yhdessä poikaystäväsi kanssa. Sinua ahdistaa kuitenkin ymmärrettävästi moni asia suhteessanne: puhumattomuus, tulevaisuuden suunnitelmien avoimuus ja esimerkiksi läheisyyden puute. Kirjoitat yrittäneesi ratkaista kysymyksiä keskustelemalla poikaystäväsi kanssa, mitä pidän arvokkaana. Olet joutunut kuitenkin pettymään, koska puhuminen on miehellesi vaikeaa. Et kirjoita tarkemmin siitä, miksi puhuminen on vaikeaa pokaystävällesi. Mietin näkyykö sama vaikeus myös hänen muissa ihmissuhteissaan, vai liittykö se ennemminkin teidän väliseen suhteeseen? Kokemukseni mukaan puhumattomuuden taustalla parisuhteissa on usein pelkoja ja häpeän tunteita, mikä tekee puhumattomuudesta ymmärrettävää. Monet tunteistaan puhumattomat miehet, mutta myös naiset kantavat mukaan haavoittavia kokemuksia. He ovat kenties yrittäneet puhua tunteistaan, mutta eivät ole syystä tai toisesta tulleet kuulluiksi ja vastaanotetuiksi. Kirjeesi saa minut miettimään, millaisia keskustelunne ovat olleet? Kirjoitat olevasi temperamenttinen ja miehesi on luonteeltaan hiljaisempi. Olisiko kohdallanne voinut käydä niin, että ette ole päässeet puhumaan ollenkaan syvemmistä tunteistanne – esimerkiksi miehesi tai sinun peloista? Aavistelen kirjeesi perustella, että olette saattaneet juuttua tuhoaviin keskusteluihin, mikä voisi näkyä esimerkiksi siten, että mitä voimakkaammin tuo esiin pettymystäsi puhumattomuudesta, sitä enemmän poikaystäväsi vetäytyy keskustelusta. Tuhoaville keskusteluille on tavallista, että ne ovat rytmiltään nopeita ja niihin sekoittuu monenlaisia asioita, kuten kinastelua arkiasioista. Usein vielä toinen kumppaneista on korostuneemmin kritisoiva, vaativa ja syyllistävä samalla kun toinen puolustautuu vetäytymällä. Juuttuminen tällaisiin keskusteluihin on turhauttavaa, minkä vuoksi joskus voi käydä myös niin, että kummatkaan eivät yritä enää keskustella, vaan katkaisevat keskusteluyhteyden kokonaan tai kääntyvät jonkun toisen puoleen. Kirjoitat, että sinulle on käynyt myös näin.
Olet löytänyt keskusteluyhteyden toisen miehen kanssa. Sinänsä kaipauksesi tulla kuulluksi omien asioidesi kanssa on ymmärrettävä. Toinen mies vastaakin osaan toiveistasi ja niihin asioihin, joihin olet tyytymätön seurustelusuhteessasi. Teillä on ollut toisen miehen kanssa jo muutaman vuoden jonkinlaista kipinää. Ymmärrän kirjeestäsi, että sinulla on ollut siis koko seurustelusuhteesi ajan ikään kuin kaksi miestä. Toisen kanssa olet seurustellut ja toisen kanssa keskustellut. Pohdit, olisitko onnellisempi tämän toisen miehen kanssa. Kysymykseen on vaikea vastata, koska emme voi tietää etukäteen tulevaisuudesta. Kirjoitat kuitenkin realistisesti, että suhteessasi kummankin miehen kanssa on paljon hyvää, mutta myös haasteita. Olet vakuuttunut, että seurustelukumppanisi rakastaa sinua ja olisi valmis sitoutumaan yhteiseen elämäänne. Tuntemasi miehen kanssa pystyt keskustelemaan.
Kysyt kirjeesi lopussa onko sinussa jotakin vikaa? Vastaan, että ei. Ymmärrän hyvin tarpeesi keskustella ja suunnitella tulevaisuutta. Suurimpana haasteena näen sen, että yrität ratkaista seurustelusuhteessa olevaa kysymystä jonkun toisen kautta. Pidän realistisena, että voisitte oppia keskustelemaan poikaystäväsi kanssa kumpaakin tyydyttävällä tavalla. Tarvisitte siihen kuitenkin apua. Rohkaisen teitä olemaan yhteydessä oman alueenne perheasianneuvottelukeskukseen ja varmaan ajan parineuvotteluun. Voisitte hyötyä keskusteluista, joissa ulkopuolinen keskustelukumppani auttaa teitä ymmärtämään keskusteluidenne taustalla olevia vaikeuksia. Luen kirjettäsi ennen kaikkea toiveikkaana: teillä on poikaystäväsi kanssa paljon mahdollisuuksia niin halutessanne.
KYSYMYS: Olen 37-vuotias sinkkunainen. En ihastu kovin helposti ja jokin aika sitten tapahtui jotain mitä en ole kovin usein kokenut. Työpaikallani on naimisissa oleva mies jonka kanssa en tee töitä mutta olemme firmamme virkistystoiminnassa mukana molemmat... Pientä flirttiä lukuunottamatta välillämme ei ole tapahtunut mitään enkä ole häntä oikeastaan ajatellutkaan muuna kuin kaverina. Kuitenkin hyvinkin kostean illan päätteeksi päädyimme suutelemaan intohimoisesti ja pitkään ja se vei jalat alta molemmilta. Puhuimme asiasta seuraavalla viikolla lyhykäisesti ja ja painoimme asian villaisella ja päätimme että ei oteta tavaksi. Tämän jälkeen välillämme on ollut hyvin voimakas jännite ja firman pikkujouluista homma repesi jälleen ja suutelimme pitkin iltaa aina kun tilaisuus vain oli. Seksiä emme kuitenkaan harrastaneet.
Päätimme että menemme lounaalle ja puhumme asian kunnolla halki. Kävimme lounaalle ja pystyimme puhumaan avoimesti. Hän on ollut 20 vuotta naimisissa ja on kaksi lasta. Hän on kunnollinen mies eikä mikään häntäheikki. Hän ei ole ikinä ennen tällaista tehnyt. ja itse en tällä lailla kovinkaan usein ihastu. Päätimme kuitenkin yhteistuumin ettemme jatka tätä pidemmälle. Hän ei kuitenkaan halua rikkoa perhettään ja itse en halua olla perheenrikkoja. Kuitenkin olen nyt aika vahvasti ihastunut tähän mieheen ja haluan uskoa että hänkin minuun. Jotain välillämme selvästi on.
Joten haluaisin tietää voiko näin voimakkaita tunteita hallita loputtomiin vaikka toinen on naimisissa? Ja voiko tällaiset tunteet olla missään tilanteessa ainoastaan yksipuolisia.? Ja miten pääsisin näistä tunteista eroon vaikka joudun häntä aina välillä näkemään koska en halua haikailla ihmisen perään jota en mahdollisesti koskaan voi saada?
VASTAUS: Kerrot ihastumisestasi työpaikallasi olevaan naimisissa olevaan mieheen. Keskusteluissanne olette päätyneet siihen, että hän ei halua rikkoa perhettään etkä itsekään halua olla perheenrikkoja. Olette päättäneet, että ette jatka suhdettanne pidemmälle. Nyt kuitenkin kysyt, itseasiassa tosi vaikeita kysymyksiä. Voiko voimakkaita ihastumisen tunteita hallita loputtomiin? Voivatko voimakkaat ihastumisen tunteet olla tilanteessanne yksipuolisia? Miten ihastumisentunteista pääsee eroon kun joutuu olemaan toisen kanssa tekemisessä?
Sanot itsestäsi, että et ihastu kovin helposti. Oletko miettinyt miksiköhän et? Olet jo 37-vuotias. Se sai minut miettimään sinun parisuhdehistoriaasi. Oletko ollut pitkiä aikoja yksin, ilman parisuhdetta? Oletko odottanut, toivonut löytäväsi jonkun? Suurimmassa osassa meistä elää kaipaus yhteyteen toisen ihmisen kanssa. Joskus tämä kaipaus on jopa piilossa itseltämme. Kun sitten joudumme sattumalta olosuhteisiin, jossa tämä kaipuu löytää kohteen, olemme hyvin alttiita ihastumaan. Kuvaamissasi tilanteissa alkoholi todennäköisesti madalsi kynnystä ihastumiselle, mahdollisesti molemmilla teistä. Kun kaipuumme on löytänyt kohteensa, ihastumisentunne saattaa tulla hyvin voimakkaana ja siitä ei haluaisi millään päästää irti, vaikka järki sanoisi mitä.
Ihastumisen kohteesi elämäntilanne on erilainen. Hänellä on pitkä parisuhde ja lapsia. Mutta johonkin tarpeeseen ja kaipuuseen sinä hänessä osuit. Hänen tilanteensa on kuitenkin monimutkaisempi kuin sinun. Hän ei ole vapaa sitoumuksista kuten sinä olet. Hänellä on todennäköisesti vähemmän tilaa ja varaa päästää ihastumisentunteitaan valloilleen. Hänellä on enemmän pelissä.
Ihastuminen, joka ei saa täyttymystään, lienee tuttu asia meistä suurimmalle osalle. Ja suurin osa meistä suostuu kohtaloonsa, pystyy suremaan menetyksen pois ja jatkamaan elämäänsä. ”Elämä on luopumista”. Saattaa olla, että tällaisesta toteutumattomasta rakkaussuhteesta jää joskus parempi kokemus ja muisto, kuin siitä, että ryhdymme suhteeseen, jossa on paljon epävarmuutta ja rikkovia tekijöitä. Jos oikeasti ja aidosti haluaa lopettaa ihastumisen, on tehtävä aktiivisesti töitä sen eteen ja lakattava ruokkimasta ihastumista. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että ei pidä yhteyttä ihastumisen kohteeseen enempää kun mitä se työasioiden hoitamisen kannalta on välttämätöntä. Tämä tarkoittaa myös keskustelujen sisältöjä. Se tarkoittaa myös sitä, että pykii välttämään riskitilanteita, esim. epävirallisia tilaisuuksia joissa nautitaan alkoholia yhdessä. On pyrittävä aktiivisesti suuntautumaan uuteen. Teidän tilanteessanne on erityisen tärkeää sinulle, että pidät huolta itsestäsi etkä jää turhaan odottamaan ja sido itseäsi tunteillasi kiinni varattuun mieheen. Jatkuessaan se todennäköisesti tekisi sinut onnettomaksi ja estää myös sinua löytämästä jotain uutta ihmistä elämääsi. Kuten itsekin sanoit ”En halua haikailla ihmisen perää jota koskaan voi saada”.
On täysin mahdollista, että ihastumisen tunteet haalistuvat ajan mittaan. Joskus saattaa jopa jälkikäteen ihmetellä, että mitä oikein hänessä näin. Usein on myös niin, että ne ihmiset, joihin olemme kohdistaneet voimakkaita tunteita, jäävät meille erityisiksi vaikka itse ihastuminen lakkaisikin. Joskus käy niin, että tapaamme ihmisen joka osuu meihin tavalla, jota emme voi ohittaa, vaikka ulkoiset tekijät ja järki käskisivät tekemään jotain muuta. Silloin täytyy olla valmis kantamaan kaikki seuraamukset sekä vastuu tilanteesta ja valinnoistaan.
Toivotan elämääsi kaikkea hyvää ja rakkautta, mistä ikinä sen löydätkään!
KYSYMYS: Olen ihastunut työkaveriini joka oli ennen esimieheni mutta ei ole enää. En tiedä pitäisikö antaa ihastukselleni tilaa tai siis miettiä asiaa vai yrittää unohtaa asia? Itse olen naimisissa (minulla pieni poika) ja niin siinä on vain käynyt että olen jollain ihastunut tai haluaisin päästä tästä "tunteesta" eroon jotta tämä ei vaikuttaisi käyttäytymiseeni läheistä työkaveriani kohtaan. Tämä henkilö on itseasiassa johtotason henkilö ja en tiedä olenko ihastunut vain hänen asemaansa vai persoonaan.
Pyysin hänet myös Facebook kaveriksi mutta lähetin melkein heti perään viestin että ehkä on parempi pysyä vain työkavereina ja tavallaan peruin kaveripyynnön. Rehellisesti sanottuna olen välttänyt ihastukseni kohteen seuraan vaikka haluaisin tutustua häneen ystävänä tai muuten vaan mukavana työkaverina. En oikein tiedä miten saisin tilanteen "normaalisoituvan" tai olisi vaan mukava tutustua häneen (naiseen). Itse olen siis mies 37 v ja tämä ihastukseni kohde n. 40 v.
Tämä ihastukseni kohde on minua kohtaan myös hyvin ystävällinen ja voisi kuvitella että hän on huomannut että saatan olla hänestä kiinnostunut/pitää. Huomasin itsekkin että hakeuduin joissakin palavereissa vain hänen viereen istumaan melkein joka kerta. Saatan jossain tilaisuuksissa katsella useasti missä hän tai mitä tekee. Aivan turhaan siis. Tai miettiä mitä hän tekee lomallaan tms.
Tilanne voi olla hänelle (ihastukseni kohteelle) myös hämmentävä tai kiusallinen. Olen jotenkin tulkinnut että ihastukseni voisi olla kiinnostunut minusta kun hän puhuu myös lapsistaan minulle hieman. Ihastukseni kohde on siis eronnut ja hänellä 2 lasta ja hän on nyt sinkku. Lähinnä siis haluaisin tietää miten minun tulisi toimia jotta tälläinen "ylimääräinen" ihastuminen ei vaikuttaisi normaaliin päivittäiseen yhteistyöhön tai jotta voisin myöntää itselleni että unohda hänet ja keskity omaan avioliittoon.
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kysymyksesi aihepiiri, työkaveriin ihastuminen, koskee aika monia ihmisiä. Vietämme työpaikoilla ison osan vuorokaudestamme. Olemme tekemisissä työkaverimme kanssa päivittäin jopa enemmän kuin puolisomme kanssa. Meillä on yhteisiä projekteja, tavoitteita, onnistumisia tai tukeutumista toisiimme työhön liittyvissä asioissa. Työssä meistä näkyy vähän tai joskus paljonkin erilainen puoli kuin kotioloissa ja läheisimmissä ihmissuhteissa. Ei siis ole ihme, että työpaikoilla syntyy paljon ihastumisia. Osa niistä jää vain ohimeneviksi ihastumisiksi. Osa johtaa suhteisiin - romansseihin, parisuhteisiin, avioliittoihin. Osa johtaa pettämissuhteisiin sekä huonoimmillaan valtaviin parisuhdekriiseihin ja tragedioihin.
Erityinen riski työpaikkasuhteen syntymiselle on jos työkaverit alkavat työn sisältöjen lisäksi jakamaan toisilleen henkilökohtaiseen elämäänsä liittyviä asioita ja huolenaiheita. Jos samanaikaisesti kotona, omassa parisuhteessa, tämä jakaminen on jostain syystä lakannut ja tunneyhteys heikentynyt, niin riski suhteelle kasvaa.
Pohdit viestissäsi ihastumistasi työkaveriisi. Kuulostaa sitä, että et oikein itsekään tiedä mitä ihastuksesi pohjimmiltaan on ja mitä toivoisit tapahtuvan. Mainitset, kuin ohimennen, että olet naimisissa ja pienen pojan isä. Lopuksi ikään kuin kehotat itseäsi unohtamaan ihastuksen ja keskittymään parisuhteeseesi. Tartun tuohon viimeiseen, sillä huomasin viestiäsi lukiessani miettivän parisuhdettasi ja sitä, millainen se mahtaa olla. Miten sinä sen tällä hetkellä koet? Oletko parisuhteessasi onnellinen? Kaipaatko jotain, joka ei tällä hetkellä parisuhteessasi toteudu? Minkälainen yhteys sinulla on vaimoosi? Miten olet kokenut lapsen syntymisen? Onko se vaikuttanut suhteeseenne? Miten? Mitä mielikuvissasi tämä ihastumisen kohde sinulle antaisi?
Meillä ihmisillä on valtava tarve yhteyteen. Joskus, esimerkiksi lapsen syntymisen myötä, saattaa käydä niin, että parisuhdeyhteys puolisoiden välillä alkaa heiketä. Lapsi tulee puolisoiden väliin ja alamme kaivata toisiamme. Joskus miehet kokevat jäävänsä sivuun lapsen ja äidin välisestä tunnesuhteesta. He eivät aina osaa kommunikoida tätä kaipausta yhteyteen puolisolleen, vaan pitävät sen sisällään. Tällaisessa tilanteessa olemme kovin alttiina ihastumisille. Ehdottaisin, että lähestyisit ihastumiskysymystä tästä näkökulmasta. Pohtisit sitä, mikä on se tila ja tarve mitä ihastuminen mahdollisesti täyttää.
Olisiko mahdollista, että lähestyisit vaimoasi yhteydenetsimismielessä? Kysyisit, mitä hänelle kuuluu. Sanoisit, että olet miettinyt teiltä ja sitä mitä teille parina kuuluu. Kertoisit, että ikävöit häntä. Kertoisit mitä sinä kaipaat ja kysyisit häneltä samaa.
Tällaisia asioita viestisi toi mieleeni. Toivotan sinulle hyvää jatkoa!
KYSYMYS: Olen seurustellut reilun vuoden. Mietin jatkuvasti poikaystäväni kaveria, näen siitä jopa unia. Onko tämä normaalia? Riitelemme paljon tosi pienistäkin asioista, meillä ei ole yhtä hauskaa yhdessä, kuin oli aiemmin. Olemme olleet tylympiä toisillemme, eikä kumpaakaan aina jaksa toisen jutut kiinnostaa vaan esimerkiksi puhelin menee etusijalle. Silti rakastan häntä, enkä tiedä mitä nyt tehdä.
VASTAUS: Luettuani viestisi mietin, millaistakohan vastausta toivot. Toivoisitkohan minun sanovan, että rakkaus on tärkeintä ja ei haittaa, vaikka unelmoit poikaystäväsi kaverista? Vai toivoisitkohan, että kuulisin kaikki kertomasi merkit siitä, että suhteenne ei ole oikein hyvällä mallillaan juuri nyt?
Mietin tätä kokonaisuutta. Olette seurustelleet reilun vuoden ja kuulostaa, että olette jo nyt ikään kuin kyllästyneet toisiinne. Miten se niin äkkiä muuttui tuollaiseksi? Riitelette paljon eikä yhdessäolo ole enää niin mukavaa. Olette tylyjä toisillenne eivätkä toinen ja toisen jutut jaksa enää kiinnostaa. Ei kuulosta siltä, että olette toisillenne tärkeitä ja arvostatte suhdettanne.
Se, että haaveilet poikaystäväsi kaverista, kertoo että et ole enää rakastunut omaan poikaystävääsi. Ihminen ei kykene olemaan ihastunut / rakastunut kuin yhteen ihmiseen kerrallaan. Se tarkoittaa myös siitä, että sydämessäsi on ollut tilaa uudelle ihmiselle. Poikaystäväsi ei enää ole sinulle Se Ainoa. Puhut rakastamisesta. Rakkaus on iso sana ja vahva tunne. Siihen voi sekoittua myös muita asioita, kuten tottumusta, riippuvuutta, pelkoa yksin olemisesta jne.
Sinun kannattaa miettiä, onko tässä nykyisessä seurustelusuhteessasi sellaisia asioita, jotka kantavat oikeasti eteenpäin. Vai onko mahdollista, että se on jo tullut tiensä päähän ja teidän molempien on viisainta jatkaa elämässä eteenpäin erillänne? Epätyydyttävään suhteeseen ei kannata jäädä, varsinkin kun olette nuoria eikä teidän tarvitse ajatella lapsia tms.
Ota asia rohkeasti puheeksi poikaystäväsi kanssa. Selvittäkää teidän keskinäiset välinne ensin kahdestaan. Sen jälkeen voit miettiä, miten ja kenen kanssa haluat itse jatkaa. Valitse sellainen poikaystävä, jonka kanssa todella haluat olla äläkä tyydy "ihan kiva" -vaihtoehtoon.
Rohkeutta ja viisautta elämäsi tärkeisiin valintoihin toivottaa
