Olen aika erikoisessa tilanteessa. Ystävystyin noin kaksi vuotta sitten ikäiseeni (keski-ikäiseen) naiseen ja tapaamme toisiamme aika usein. Ystävyys on ollut sen verran läheistä, että olemme kertoneet toisillemme aika kipeitäkin asioita, mm. molempien avioeroista ja parisuhteista. Olemme molemmat olleet sinkkuja useita vuosia ja myös tällä hetkellä. Minä olen rekisteröitynyt internetissä olevaan kristilliseen deittisivustoon ja minuun otti yhteyttä mies, jonka kanssa aloimme käymään keskustelua. Kiinnostuimme molemmat toisistamme tosi paljon, mutta aika pian selvisi, että tämä mies on tämän minun ystävättäreni entinen aviomies. Olin järkyttynyt, kun asia selvisi minulle ja välittömästi kerroin asiasta tälle miehelle. Olimme nähneet toisemme yhden kerran vilaukselta, kun olimme mukana eräässä yhteisessä tilanteessa.
Aluksi olimme molemmat sitä mieltä, että emme voi missään nimessä alkaa minkäänlaiseen suhteeseen, edes kaverisuhteeseen. Tälle naiselle nimittäin oli ollut tosi raskasta heidän eronsa, vaikka hän onkin omien sanojensa mukaan päässyt siitä yli. Erosta on nimittäin aikaa jo ainakin 6 vuotta. En osaa yhtään sanoa, miten tämän nainen reagoisi asiaan. Viestittelimme vielä tämän miehen kanssa ihan arkipäiväisistä asioista, mutta emme saaneet toisiamme pois ajatuksistamme. Sitten mies rohkaisi itsensä ja kysyi minulta, jos voisimme tavata, käydä vaikka syömässä yhdessä. Mietin asiaa hetken, enkä voinut vastustaa kutsua. Tapaamisemme on huomenna.
Haluaisin tietää ulkopuolisen mielipiteen, että mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä. Selvää on, että emmehän olisi tekemässä mitään väärää, vaikka alkaisimmekin seurustelemaan, koska olemme kaikki sinkkuja... mutta silti tuntuu siltä, että tekisin tätä ystävääni kohtaan väärin. Jos kävisi niin, että todella rakastuisimme toisiimme, pitäisikö meillä jäädyttää tunteemme ja ajatella tämän naisen tunteita? Emme kumpikaan haluaisi loukata tätä naista, mutta toisaalta tuntuisi epäoikeudenmukaiselta, jos emme voisi olla yhdessä, vaikka sydämemme laulaisivat yhteistä säveltä. Olemme molemmat, minä ja tämä mies uskovaisia ja olemme rukoilleet itsellemme rakastavaa puolisoa loppuelämäksi. Itse en ole mitenkään aktiivisesti hakenut seuraa edes sieltä deittisivuilta, ainoastaan rekisteröidyin sinne ja kerroin jonkun verran itsestäni. Olen jättänyt asian Herran käsiin ja luottanut, että hän johdattaa oikean ihmisen luo, jos Hän on minulle vielä sellaisen tässä elämässä tarkoittanut. Mietin nyt, että onko tämä Jumalan johdatusta, kun tilanne on aika uskomaton.... voisiko olla vain sattumaa!!??
Nimim. Rakkaudensävel
VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Vastaukseni ei nyt millään ehdi sinulle ennen tapaamistanne. Toivottavasti se sujui mukavasti. Mahdoittekohan päätyä jo johonkin ratkaisuun?
Kysymyksestäsi välittyy, että olet myötätuntoinen ja vastuullinen ihminen ja haluat ottaa toiset huomioon myös omaa rakkaussuhteeseesi liittyen. Kertoo myös hyvää naisten välisestä solidaarisuudesta, että lähtökohtana on, ettei toisten miehiin kosketa. Mutta, mutta… Tässä on myös toisenlaisia näkökulmia.
Ensinnäkin se, että ystävättäresi erosta on kulunut jo kuusi vuotta ja hän on kertonut päässeensä siitä yli. Tilanne olisi aivan toinen, jos ero olisi tuore ja nainen toivoisi yhä yhteen paluuta. Nyt molemmat puolisot ovat jatkaneet matkaa ja eläneet tahoillaan omaa elämäänsä jo vuosia. Kummallakaan eksällä ei mielestäni ole enää sanavaltaa toistensa ratkaisuihin. Toki jokainen ansaitsee kunnioittavaa kohtelua.
Toinen näkökulma, joka nousee mieleeni, on se, että keski-ikäisenä ei välttämättä ole aina ihan helppoa löytää uutta, itselleen sopivaa puolisoa. Ja kun etsii uskovaista kumppania, tilanne on vielä haastavampi. Monissa nykyajan rakkauskertomuksissa on todettu, että ”Jumala käyttää Tinderiä” (tai muuta vastaavaa sivustoa). Niinpä olen itse valmis ottamaan huomioon myös sen vaihtoehdon, että tapaamisenne voi olla rukousvastaus. Siinä tapauksessa olisi tuhlausta, jos antaisitte tilaisuuden mennä ohitse.
Olettekohan miettineet yhdessä sitä vaihtoehtoa, että kerrot avoimesti ystävättärellesi tilanteen? Hän saattaa järkyttyä tai loukkaantua aluksi, mutta yleensä ihmiset toivovat tällaisissa asioissa kuitenkin mieluummin rehellisyyttä kuin salailua. Se on myös toista kunnioittava tapa toimia. On mahdollista, että ystävyytenne viilenee tämän asian takia, ainakin väliaikaisesti ja mahdollisesti päättyy kokonaan. Se on riski, jonka joudut ottamaan, jos etenet suhteessa miehen kanssa, mutta sitä olet varmasti jo pohtinutkin.
Toivon siunausta alkavalle ihmissuhteellenne ja kaikkea hyvää elämässä kaikille teille kolmelle. Paula, perheneuvoja
Tapasimme mieheni kanssa netissä viisi vuotta sitten. Molemmat olemme yli nelikymppisiä ja meillä molemmilla on teini-ikäiset lapset.
Minä asuin maaseudulla omassa talossa ja mies on syntyjään kaupunkilainen ja eleli kaupungissa. Mies jotenkin ihastui maalaiselämään ja minuun aivan suunnattomasti ja halusi todella nopeasti muuttaa yhteen. Se tapahtui kuin huomaamatta, muistan ajatelleeni silloin, että oho tämähän meni nopeasti, mutta ajattelin, että katsotaan miten käy. Muistan, etten alussa kokenut mitään jättisuurta rakastumisen tunnetta, hänen kanssaan oli vain hyvä olla.
Alussa jo minua häiritsi kovasti se, että juttelimme paljon, jopa aamuyöhön saakka alkuvaiheessa useasti, mutta suurimmaksi osaksi minä olin kuuntelijana ja kuuntelin hänen tarinoitaan ex-suhteistaan ja naisistaan jne.. Mietin jo silloin, että olenko enemmänkin terapeutti. Mies oli kuitenkin aivan hullaantunut minuun.
Muutimme siis yhteen ja aloimme remontoimaan taloa. Lapset tulivat toimeen ihan ok, vaikkakin kasvatusperiaatteemme olivat aivan erilaiset. Minä ja lapseni olemme äänekkäitä ja näytämme tunteemme avoimesti, itkemme ja nauramme ja hänen perheensä taas on tottunut siihen, että tunteita ei juurikaan näytetä eivätkä lapset saa pitää meteliä.
Menimme kihloihin parin vuoden yhdessäolon jälkeen.
Kun olimme olleet pari vuotta yhdessä, oli mieheni jättänyt vahingossa auki erään nettisivuston ja totta kai vilkaisin sitä ja huomasin, että hän oli käynyt keskustelua naisten kanssa. Petyin kovasti ja meille tuli siitä suuri riita. Jo silloin heräsi epäilys, että minkähänlaista peliä hän mahtaa pelata. Mieheni on ollut minua kohtaan hellä ja kohdellut todella hyvin, mutta usein kun olimme yhdessä ihan missä tahansa, hän pälyili erittäin kiinnostuneena kauniita naisia todella aktiivisesti ja se kieltämättä häiritsi minua. Yhtäkkiä hän innostui uudesta ammatista ja kouluttautui siihen, tässä ammatissa hän saa olla lähes poikkeuksetta tekemisissä naisten kanssa ja hän jatkuvasti minulle kertoikin minkälaisia naisia, minkänäköisiä ja kuinka kivan oloisia siellä on. Hän kertoo välillä yksityiskohtaisesti kuinka joku nainen selvästi yrittää iskeä häntä ja tekee niin ja näin ja häntä naurattaa ja hymyilyttää.
Tuolla koulutuksessa hän tapasi myös naisen, jonka kanssa hänestä tuli hyvä ystävä. Hän alkoi tekstiviestitellä tämän naisen kanssa ja ahkerasti myös Facebookissa käydä keskustelua. He kävivät päiväsaikaan kahvilla ja mies sanoi, että hän vain auttaa tätä naista pääsemään alkuun tässä työssään. Mieheni ei kuitenkaan koskaan ole ollut mikään baareissakävijä, että siitä häntä ei voi syyttää, jos olemme menneet juhlimaan, lähes pääsääntöisesti olemme käyneet yhdessä ja meillä on ollut yleensä hauskaa.
No loukkaannuin jonkin verran, kun sain tietää, että mieheni on aktiivisesti tekemisissä tämän naisen kanssa ja kertoi minulle siitä vasta sitten, kun hänen oli pakko, kun kyselin, kenen kanssa hän niin aktiivisesti Facebookissa kirjoittelee.
Huomasin, että hän alkoi välillä jättää kihlasormuksen kotiin ja sanoi, että se hiertää treenatessa.
Epäilykseni olivat heränneet ja ihan huvikseni eräänä päivänä ryhdyin selailemaan netin deittipalstoja. Löysin mieheni deitti-ilmoituksia kaikilta suomalaisilta deittipalstoilta, pettämissivustoilta sekä yhdeltä seksiseuraa hakevalta sivustolta. Jokaisessa hänellä oli sama nimimerkki, nimimerkki, jota hän käyttää kaikissa muissakin palveluissa ja on minunkin tiedossani. Olin aivan musertunut.
Olin kuitenkin vuosien aikana rakastunut mieheeni syvästi, meillä oli paljon yhteistä, tykkäsimme lomailla yhdessä ja nauroimme joskus paljonkin. Arki oli haastavaa uusperheen arkea, miehellä oli yhden lapsensa kanssa suuria ongelmia ja lastensuojeluviranomaisetkin puuttuneet asiaan.
Mutta olimme hyvin läheiset ja tämä tieto deittipalstoista tuli minulle shokkina. Itkin koko päivän ennen kuin mies tuli kotiin ja päätin, että kerron hänelle heti, että tiedän.
Kerroinkin ja mies toki hätkähti, mutta pokkanaamalla sanoi, että eihän se mitään tarkoita, katselen vain siellä ja etsin uusia ystäviä. Mutta että koskaan, en koskaan, ole pettänyt sinua. Hän vain katselee kuulemma. Siinä kaikki. Hänen mielestään elämä voi jatkua samaan malliin kuin ennekin. Hän on muutenkin sitä mieltä, että se mikä on sallittu miehille ei ole sallittu “akoille”, kuten hän meitä naisia kutsuu. Tasa-arvoa hän ei kannata, vaan miesten pitää saada tehdä miesten juttuja.
Jouduin jälleen kerran painamaan villaisella omat tunteeni. Mies ei ole koskaan kestänyt itkua, vaan lähtee yleensä pois, jos olen joskus itkenyt ja sanoo, että no niin ryhdistäydy.
Jatkoimme yhteiseloa, minulla oli kadonnut luottamus, mutta jatkoin elämää normaaliin tapaan. Itkin usein yksin ja mietin suhteen tulevaisuutta.
Olen elämää nähnyt aikuinen nainen ja siksi koen olevani vahva ja tasapainoinen, joten aloin miettiä olisiko parempi muuttaa pois ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan. Mies suunnitteli tämän “ongelmalapsensa” muuttoa meille. (Minulta ei kysytty voiko hän muuttaa, vaan ilmoitettiin, että olemme exän kanssa päättäneet, että tyttö muuttaa meille.) Silloin päätin, että nyt tai ei koskaan. Vuokrasin asunnon kotipaikkakunnaltani, josta olimme muuttaneet kaksi vuotta sitten pk-seudulle, koska mies halusi ja minä muutin vain siksi, ettei tulisi eroa, koska mies ilmoitti, että hän muuttaa ja silläsipuli, sinä teet omat ratkaisusi, tule mukaan tai jää tänne. Päätimme, että pidämme kaksi asuntoa, mutta olemme silti yhdessä. Nyt olen asunut puoli vuotta omassa kodissa, jossa viihdyn erinomaisesti. En tiedä olemmeko yhdessä. Emme ole puhuneet asiasta. Mies lopetti täysin kihlasormuken käytön ja kun kysyin siitä, hän ilmoitti, ettei tämä mitään kihloissaolemista ole, kun sinä teit päätöksesi ja muutit pois (hän oli viimeisen vuoden aikana useaan kertaan sanonut, että voithan aina muuttaa takaisin “kotiasi”, jos ei täällä asiat kelpaa).
Välillä soittelemme joka päivä montakin kertaa ja joskus olemme kuulematta toisistamme pariin viikkoon. Mies sanoi, ettei hänellä ole ollut ketään muuta naista, ettei hän jaksa edes alkaa lämmittelemään ketään, kun siinä on oma vaivansa ja sinä oot niin tuttu ja turvallinen ja hän tietää saavansa laatua (seksiä). Mutta edelleen hänellä on ilmoitukset kaikilla deittisivustoilla, Facebook-kavereiksi tulee kokoajan lisää ja lisää naisia ja mies kertoo minulle jatkuvasti naisista, joita hän tapaa työssään ja kuinka moni tulee niiiiiin lähelle ja yrittää iskeä ja häntä edelleen vain naurattaa.
Tässä eräänä päivänä sanoin hänelle, että olemme nyt eronneet ja hän saa tehdä mitä hän haluaa, ettei hänen tarvitse minulle raportoida tekemisistään, mutta että kiva jos voimme olla ystäviä. Hän oli lähdössä illan viettoon ja jotenkin muuttui sen jälkeen, kun olin hänelle tuon sanonut. Hän soitteli minulle usein ja pyysi käymään, vietimme useita viikonloppuja keskenämme ja lasten kanssa yhdessä ja meillä oli mukavaa, mutta seuraavana päivänä hän saattoi olla kylmä ja välinpitämätön, minusta tuntui usein tosi pahalta noiden päivien jälkeen. Tuntuu, että hän haluaa nyt vain seksiä ja läheisyyttä, niin kauan kuin tulee jotain muuta.
Minä olen hauska, omillani toimeentuleva, sporttinen ja nätti nainen ja tiedän, että monet miehet ovat kiinnostuneita minusta, mutta en tiedä, miksi ihmeessä tämä irroittautuminen tästä “exästäni” on niin vaikeaa. Olemme soutaneet ja huovanneet puoli vuotta ja tuntuu, että asia ei vain etene. Haluaisin päästää irti oman otteeni, mutta ne ihanat muistot vuosien varrelta aina houkuttavat pitämään kiinni ja hän on kuitenkin kuin perheenjäsen ja “kuuluu elämääni”. Ja seksi, joka on hänen kanssaan aivan järjettömän mahtavaa :)
Nyt olen taas kerran päättänyt, että minun osaltani tämä saa loppua, mutta annas olla, äsken hän taas soitti, kun tätä kirjoittelin ja kertoi, miten sukulaisensa oli käynyt kylässä hänellä uuden tyttöystävänsä ja tämän siskon kanssa ja kuinka kivoja ja nättejä nämä naiset olivat olleet. Miksi hän kertoilee minulle aina tällaisia? MItä teen?
Aurinko, 42
VASTAUS: Hyvä Aurinko, kirjoitit pitkän tarinan parisuhteestasi, kuten alussa lupasit. Kuvaamasi perusteella yhteinen matkanne on laatuaan sellainen, ettei sitä voikaan tiivistää muutamaan lauseeseen. Hyvä, kun purit sydäntäsi kirjoittamalla auki tunteitasi ja olojasi.
Toteat, että olet ollut alusta asti suhteessanne se kuunteleva osapuoli. Mies kertoi päättyneistä parisuhteistaan. Parin vuoden yhdessäolon jälkeen huomasit hänen olevan aktiivinen nettikeskustelija naisten kanssa. Hän alkoi yhä enemmän kertoilla naisista, jotka ihailevat häntä – ja kuinka hän nauttii siitä. Miehesi eli kaksoiselämää – uusperheen arkea kanssasi kotona ja naisseuraa hakevana kodin ulkopuolella. Hän toisaalta osasi pitää sinut tyytyväisenä ja toisaalta soi itselleen vapauksia sinun silmiltäsi salassa.
Olet tunteinesi kuin narun päässä oleva jojo, jota miehesi heiluttaa: sormeaan heilauttamalla hän saa sinut lähelleen, pitää hetken kiinni – ja pudottaa sitten alas, kunnes taas heilauttaa sormeaan, nostaa lähelleen, ja pudottaa alas…
En yhtään ihmettele, että luottamuksesi mieheesi alkoi rakoilla. Mitä ajattelet: mitä miehesi olisi tehnyt, jos sinä olisit käyttäytynyt vastaavalla tavalla häntä kohtaan? Jos sinä olisit kertoillut miesjutuistasi ja deittaillut netissä? Olisiko hän yhtä ymmärtäväisesti kuunnellut sinua kuin sinä häntä? Olisiko hän suonut sinulle vapauden elää tällaista kaksoiselämää?
Haluaisit lopettaa suhteen, joka ei sinun kannaltasi ole kovinkaan monelta osin tyydyttävä. Olet muuttanutkin jo omaan asuntoon. Mutta vieläkin koet olevasi tunteissasi kiinni miehessä. Se, mikä teillä toimii, on mahtava seksielämä. Miehesi osaa olla mukava, vetoava ja valloittava – hän osaa tehdä sinut onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Mutta usein sen jälkeen hänestä tulee esille sinut hylkäävä, kylmä ja välinpitämätön puoli. Ja se satuttaa. Olet tunteinesi kuin narun päässä oleva jojo, jota miehesi heiluttaa: sormeaan heilauttamalla hän saa sinut lähelleen, pitää hetken kiinni – ja pudottaa sitten alas, kunnes taas heilauttaa sormeaan, nostaa lähelleen, ja pudottaa alas…
Kerrot olevasi vahva ja tasapainoinen nainen – tällaista jojoilua et halua jatkaa. Et vain tiedä, miten päästää irti. Ihanat muistot pitävät kiinni – ja hankalat muistot vievät poispäin. Tilanne tuskin tulee muuttumaan, sinun kannaltasi jojoilu jatkuu. Mieti, haluatko tällaista elämää. Mikä sinut lopulta pitää hänessä kiinni: hyvät hetket vai ne, jolloin hän satuttaa sinua? Mitä elämäsi olisi vaikkapa viiden vuoden päästä, jos suhteenne jatkuu? Millaista se olisi, jos päätät suhteen? Tällaisten asioiden pohtiminen saattaa olla hankalaa yksin. Älä siis epäröi hakea apua, jos tunnet sitä tarvitsevasi.
Pidäthän huolen itsestäsi, ettei Auringon tarvitse olla pilven takana…
Voinko vielä luottaa mieheni rakkauteen ja uskollisuuteen? Siis yhteiseen onnelliseen tulevaisuuteen? Olemme mieheni kanssa tavanneet viisi vuotta sitten molempien avioerojen aikoihin. Meillä on nyt kolme yhteistä lasta ja miehelläni on kaksi teini-ikäistä lasta aikaisemmasta liitosta. Mieheni avioero oli rankka; riitoja ja lasten manipulointia. (Heidän liittonsa oli hänen sanojen mukaan riitaisa, vaimo mustasukkainen ja alkoholi ongelema. Lasten huolehtiminen oli jäänyt hänelle.)
Ostimme yhteisen remontoitavan talon 2010. Aikamme meni taloa remontoidessa ja miehen lasten hyvinvoinnista huolehtiessa. Jälkikäteen huomaan, että itse olin hyvin väsynyt ensimmäisetä lapsesta, kun hän ei nukkunut yöllä, eikä päivällä. Emmekä olleet osanneet hakea apua. Toisen lapsen syntymän jälkeen uppouduin äitiyteen, hoidin kodin ja olin väsynyt. Yritin pyytää mieheltäni apua, mutta en löytänyt oikeita sanoja. Hän väsyneenä yrittäjyydestä toteaa voivansa hoitaa lapsemme, kuten aikaisemmassakin liitossa hoiti kaiken.
Syksyllä mies alkaa pitää yhteyttä vieraaseen nuoreen naiseen auttaakseen häntä ongelmissaan. Kevättalvella 2012 miehen ainoa veli kuolee yllättäen. Mieheni suree, muttei puhu surustaan minulle. On Facebookin kautta yhteydessä veljensä naisystäviin ja kirjautuu Facebookin kautta "tietämättään" deittisivustolle. Hoidan nyt kotona kaiken mahdollisen, jotta hän saa rauhassa toipua surusta. Hän pyytää minulta kolmatta lasta, jonka päätämme hankkia.
Raskauden varmistettua saan väsymykseen apua. Herään pitkästä unesta. Huomaan miehen väistelevän käytöksen minua kohtaan. Alan katsomaan asioita taaksepäin ja huomaan, etten ole hoitanut meidän suhdettamme ja antanut hänelle huomiota. Kysyn nuoresta naisesta, johon hän on ollut yhteydessä, mutta se on vain ystävä.
Talvella löydän hänen puhelimesta lisää muiden naisten kanssa viestittelyä ja yhteydenpitoa. Sanoo niiden olleen veljen entisiä naisystäviä ja ei ole heitä tavannut. Ei ole pettänyt minua fyysisesti tai siis ollenkaan. Suljemme Facebook-tilimme ja hän sanoi jättäneensä yhteydenpidot muihin naisiin. Ei tiedä miksi alkoi pitämään yhteyttä salassa, sanoo katuvansa tilannetta. Haluaa kuulemman pitää minut ja perheen. Toistaa, ettei ole koskenut muihin minun aikanani.
Luotin häneen täysin kunnes jostain tuli epäilykset mieleen. Olen pystynyt katsomaan itseäni peiliin ja huomaan unohtaneen itsessäni naisen ja jättänyt hänet lasten varjoon. Pystynkö luottamaan ja rakastamaan? Olinko vain unelma paremmasta perheestä? Haluan jatkaa hänen kanssaan, mutta tuleeko tällaista lisää? Tuntuu kuin hän
valehtelisi vähän väliä. Käytös on kyllä muuttunut minua ja lapsia kohtaa positiivisemmaksi ja haluaa olla enemmän kanssamme. Läheisyyteen olemme molemmat kiinnittäneet huomiota. Itse olen nyt 34-vuotias ja mieheni 43. Nainen, 34
Hyvä ystävä,
Elämässäsi on tapahtunut lyhyen ajan sisällä paljon asioita. Ero, uusi kumppani, työntäyteinen elämä uusperheen äitinä remontin keskellä ja tiuhaan tahtiin syntyneet yhteiset lapset. En ihmettele, että olet väsynyt. En ihmettele, että olet ollut kädet täynnä lasten hoitoa ja arkea. Miehesi on ehkä ollut helpottunut, kun nyt lastenhoidosta ei jää yhtä suurta siivua hänelle kuin aikaisemmassa suhteessa.
Ymmärrän, että miehesi kontaktit muihin naisiin ovat loukanneet sinua ja huolestuttaneet, Onneksi ne ovat tulleet ilmi, sillä pitkään jatkuneet salasuhteet vievät pohjan pois luottamukselta.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että miehesi on sanoutunut irti ulkopuolisista suhteista ja sitoutunut teidän perheeseenne. Ehkä hän on puntaroinut mitä seurauksia suhteiden jatkamisella on ja miten suuri riski ne ovat teidän perhe-elämällenne.
Osoitat suurenmoista kypsyyttä kertoessasi, että olet alkanut miettiä omaa käyttäytymistäsi; omistautumista lasten hoitoon ja mies on jäänyt vähälle huomiolle. Kerrot, että olet unohtanut itsessäsi naisen ( niinhän käy usein pienten lasten kanssa arjen pyörityksessä). Ihailen sinua, että olet uskaltanut katsoa omaa osuuttasi teidän parisuhteessa. Miehen osuudessa on moittimisen aihetta ja usein tällaisissa tilanteissa keskitytään siihen, mitä toinen on tehnyt väärin.
Ilmeisesti olet jo muuttanut omaa toimintatapaasi, kun huomaat että miehen käytös on muuttunut positiivisemmaksi sinua ja lapsia kohtaan ja hän haluaa olla enemmän kanssanne. Vahvistakaa näitä hetkiä. Unohda hetkeksi noissa yhteisissä hetkissä ikävät tapahtumat ja keskity iloitsemaan siitä, että nyt olette yhdessä. Tehkää sellaisia asioita, joita teitte suhteenne alussa. Voitteko järjestää edes pieniä kahdenkeskisiä hetkiä? Lapsiperheessä kahdenkeskinen aika supistuu usein minimiin. Sen sisällöksi tulee helposti ongelmien käsittely, jolloin niitä alkaa karttaa.
Mieti, voitko luottaa? Luottamuksen menetyksen jälkeen täydelliseen luottamiseen päästään harvoin, mutta pienemmänkin luottamuksen kanssa voi elää. Luottamus vahvistuu koko ajan kun toinen osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. Perheeseen sitoutuminen ja yhteisen ajan lisääntyminen ovat vahvistamassa luottamusta.
Luottaminen on aina riski. Kuitenkin luottamus lisääntyy vain luottamalla. Jatkuva epäily vie voimia ja estää antautumasta suhteeseen. Iloitse siitä, mikä tällä hetkellä on totta. V.ahvista sitä, mikä tällä hetkellä toimii. Luottamalla et häviä mitään, epäluottamuksen ruokkimisella häviät sitäkin enemmän. Luottamisen kokeminen saa usein aikaan sen, että toinen haluaa olla luottamuksen arvoinen.
Jos luottamisen jälkeen joudut pettymään, et siltikään ole hävinnyt mitään. Todellisuuden paljastuminen kertoo sinulle, että jatkuvasti pettävä kumppani on epäluotettava eikä ole sinun luottamuksesi arvoinen.
Sinä myös haluat elää tässä suhteessa. Elä siinä täysillä. Minusta näyttää, että uusi alku on jo tapahtunut. Käytit nimimerkkiä ”Unelma onnesta”. Millainen sinun mielestäsi on unelmien parisuhde? Mitkä noista unelmistasi piirteitä ovat toteutuneet teidän suhteessanne? Mitkä voisivat toteutua? Mitä voit tehdä unelmien toteutumisen eteen? Mitkä unelmista eivät ehkä koskaan toteudu? Luovu niistä, niin et pety jatkuvasti. ”Totuus tekee vapaaksi” ja se tarkoittaa, että realistinen käsitys oman parisuhteen mahdollisuuksista; vahvuuksista ja heikkouksista, vapauttaa rakentamaan niin hyvää parisuhdetta kuin se on teille mahdollista.
Syksyyn kallistuva kesä on kypsymisen aikaa. Sitä toivon myös suhteellenne. Onni voi olla erilainen kuin unelmien onni. Silti se on onni, joka sulostuttaa elämää.
