KYSYMYS: Olen ollut miesystäväni kanssa päälle vuoden yhdessä. Olemme molemmat 20 vuotiaita. Emme juurikaan riitele ja suhde toimii muuten hyvin, mutta minusta tuntuu että meillä on suhteessa kolmas pyörä. Olemme puhuneet asiasta miesystäväni kanssa. Mutta hänen mielestään kaverini ei ole uhka suhteelle, mutta minusta on. Ongelma on siinä että tunnen seksuaalista vetoa ystävääni kohtaan ja tiedän myös että hänellä on tunteita minua kohtaan. En tunne enää omaa miestäni kohtaan seksuaalista vetoa, mitä voin tehdä asialle? Jos haluaisin jatkaa suhdettani niin minun pitäisi luopua minun parhaasta ystävästäni, enkä tiedä olenko siihenkään valmis. Minusta myös tuntuu siltä että menetän ystäväni joka tapauksessa jos kerron että olen palannut yhteen miesystäväni kanssa. Olemme siis tauolla tällä hetkellä miesystäväni kanssa tästä asiasta johtuen. En tiedä mikä on seuraava siirtoni, osaatteko neuvoa mitä minun pitäisi tehdä?
Latauspiste
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet siis tilanteessa, jossa tunnet seksuaalista vetoa parasta ystävääsi kohtaan ja koet sen olevan uhka vuoden kestäneelle suhteellesi. Suhteesi on nyt tauolla, koska ilmeisesti haluat pohtia tunteitasi. Kerrot, että miesystäväsi ei koe asian olevan uhka suhteellenne. Kysyt mitä sinun pitäisi tehdä tilanteessa.
On hyvä varmasti miettiä mitä tunnet ystävääsi kohtaan. Ovatko tunteesi pelkkää seksuaalista vetovoimaa? Vai oletko rakastunut häneen? Kerrot menettäväsi ystäväsi, jos jatkat suhdetta miesystäväsi kanssa. Mitä kaikkea silloin menetät? Luonnollisesti sinun on hyvä pohtia myös sitä, mitä menetät jos suhteesi miesystävään päättyy. Kerrot suhteenne toimivan hyvin. Mitä se tarkoittaa? Kirjoituksesta ei käy ilmi onko teillä tulevaisuuden suunnitelmia ja mikä teitä yhdistää. Seksuaalisen kiinnostuksen menettäminen miesystävää kohtaan on todennäköisesti seurausta tuntemaasi vetovoimaan parasta ystävääsi kohtaan, jos nämä ajoittuvat samaan aikaan. Ihanteellista toki olisi, että haluaisit miesystävääsi, jos hänen kanssaan aiot jatkaa.
Olette ilmeisesti kaikki parikymppisiä. On luonnollista, että suhteita alkaa ja myös päättyy. Mielestäni olet toiminut järkevästi, koska olet pistänyt suhteesi tauolle ja kertonut miesystävälle tilanteesta. Näin saat aikaa miettiä siirtoasi eli annatko vahvojen tunteiden viedä vai valitsetko ns. turvallisen vaihtoehdon. Jos haluat jatkaa suhdetta miesystävään, on hyvä myös miettiä mitähän seurustelutauko tämän asian vuoksi vaikuttaa siihen sinun osaltasi ja miesystäväsi osalta.
Päätöksen asiasta voit tehdä vain sinä itse. Voimia päätöksentekoon ja mukavaa joulunalusaikaa!
KYSYMYS: Tämä ei koske minua, vaan yhtä ystävääni, jonka toiminta jotenkin häiritsee minua, vaikkei asia kuulukaan minulle. Olen siis 20-vuotias opiskelija ja aloitan ammattikorkeassa toista vuottani ystäväni kanssa, jolla on poikaystävä.
Onhan se hienoa, mutta jotenkin keino, millä hän sai poikaystävän jotenkin mietityttää minua. Tutustuin tähän ystävääni viime vuonna, koska aloitimme saman luokan ja teimme usein paritehtäviä. Vähän ajan päästä hän kertoi pitävänsä samalla luokalla olevasta miehestä oikein paljon, Olin iloinen hänen puolestaan, mutta sitten mies kertoi, että on varattu. Osittain harmitti ystäväni puolesta, mutta häntä ei vaikuttanut haittaavan se, että mies oli varattu ja oli seurustellut tyttöystävänsä kanssa jotain vähän yli kolme vuotta. Mies oli kuulemma muuttanut juuri opintojen perässä tänne Helsinkiin tyttöystävänsä kanssa, jonka kanssa he muuttivat myös juuri yhteen. Yhtenä iltana mies otti tyttöystävänsä mukaan, joka vaikutti minusta ihan mukavalta ja tulinkin hänen kanssaan vähän juttuun. Kuitenkin huomasin ystäväni olevan aika ärsyyntynyt tästä ja lähenteli miestä jopa tyttöystävän edessä kiehnäämällä tai jotakin. Ystäväni pisti sen humalan piikkiin, vaikkei hän mielestäni ollut juonut paljoakaan. Tyttöystävä ei kuitenkaan sanonut mitään, ehkä vähän kummasteli muttei ainakaan saanut mustasukkaisuuskohtausta. Ehkä hän halusi jutella asiasta poikaystävänsä kanssa myöhemmin tai jotain, en tiedä. Jokaisella oppitunnilla tai muulla ystäväni halusi jutella pojan kanssa ja yhdessä vaiheessa hän sanoi minulle, ettei pidä tästä tyttöystävästä yhtään. Olin vähän että ehkä normaalia, jos oli mustasukkainen, mutta olin sitä mieltä, että varattua ei kannata yrittää, koska ainakin se on minun moraaliani vastaan. Ystäväni suuttui vähän, kun kerroin mitä mieltä olin. Sitten kuulin ystävältä, että poikaystävä kertoi tyttöystävänsä masennuksesta ja siitä, että se alkoi ottaa päähän. Ystäväni vaikutti oikein riemastuneelta siitä, että hänen ihastuksensa puhui tyttöystävästään hieman kielteiseen sävyyn. Myöhemmin ystäväni kertoi kuinka usein mies jutteli hänen kanssaan ja avautui masennuksesta.
Näin heistä tulevan vain parempia ystäviä, mutta sitten juuri viime keväänä luokkamme mennessä viettämään iltaa keskustaan ystäväni suuteli miestä. En ole varma, kumpi teki aloitteen ja vessassa (baarin vessassa) käydessäni ystäväni kertoi ilahtuneena että mies tulee hänen luokseen yöksi. Olin vähän hämmentynyt, koska olin ajatellut että mies ei pettäisi tyttöystäväänsä. Suuteleminen on mielestäni pettämistä (tai ainakin minun kohdallani jos poikaystäväni pettäisi minua, seurustelen siis) enkä usko että tyttöystävä suhtautui asiaan hyvin tietenkään. Menin omaan kotiini ja en voinut olla ajattelematta tyttöystävää. Seuraavana päivänä juttelin Facessa ystäväni kanssa ja hän kertoi että poikaystävä jättäisi tyttöystävänsä ja haluaisi miettiä. En pystynyt olemaan iloinen ystäväni puolesta, en vain pystynyt, koska säälin tyttöystävää ja hänellähän oli kaiken päälle masennus tai niin oli sanottu. En tiedä masennuksesta paljokaan, mutta kun sellaisesta kärsii eikö silloin tarvita toisen tukea? Niin minä ajattelisin jos minulle tai poikaystävälleni iskisi sellainen.
Noin pari viikkoa myöhemmin poikaystävä jätti tytön ja noin parin viikon päästä Facebookiin ilmestyi että ystäväni ja tämä mies olivat nyt parisuhteessa, vaikka mies asui yhä samassa osoitteessa eksänsä kanssa, koska hän ei voinut muuttaa vielä pois. Kuulin, että tyttöystävä lähti Espooseen eli kotikaupunkiinsa eron aikoihin, ehkä juuri siksi ettei hän halunnut olla tekemisissä juuri eksäksi tulleen kanssa. Minulla on sellainen fiilis, että se, mitä ystäväni ja mies tekivät tälle tytölle oli kyllä väärin. Nyt ystäväni on viettänyt enemmän ja enemmän aikaa uuden poikaystävänsä kanssa ja kuulin ettei poikaystävä ole esitellyt häntä vieläkään omille kavereilleen. He eivät asu yhdessä, poikaystävä muutti omaan asuntoon,vaikka onkin usein ystäväni luona ja edellinen tyttö jäi vanhaan. Ystäväni myös kertoi, ettei poikaystävä kertonut pettämisestä eksälleen ottaessaan eron puheeksi. Emme ole nyt olleet tekemisissä vähään aikaan muualla kuin koulussa, koska en jotenkin pysty katsomaan häntä ja tätä poikaystävää. Olen myös ollut paljon töissä, koska tämä opintotukimuutos ja kaikki.
Onko mahdollista että poikaystävä pettäisi joskus häntäkin, kun jokin suhdekriisi iskee? Ystäväni on onnen kukkuloilla, ja vaikka asia ei käytännössä kuulu minulle olen vähän närkästynyt siitä, että hän lähestyi nykyistään vaikka tämä olikin varattu. En tuntenut kunnolla tätä edellistä tyttöystävää, mutta mielestäni hän ei olisi ansainnut sitä, mitä hänen eksänsä teki. Johtuukohan myös tuomitseva asenteeni myös siitä, että tämä ystäväni ei ole niin hyvä kuin jotkut kaverini ovat, koska heidän kohdallaan yritän ymmärtää heidän tekojaan, mutta tämän kohdalla tuomitsen täysin? Olenko huono ystävä? Meillä on hauskaa kun olemme kahdestaan, mutta tässä asiassa en pysty olemaan hänen puolellaan.
Huono(ko)Ystävätär, 20
VASTAUS: Ihan ensin tekee mieli sanoa, että olet varmaankin aivan hyvä ystävätär. Eikö hyvät ystävät tunneta juuri siitä, että he pyrkivät avoimesti puhumaan vaikeistakin asioista ja pystyvät antamaan ystäville rakentavaa palautetta? Kuulen kirjeestäsi, että yrität olla asiallinen ja rakentava. Et ole haukkunut ystävääsi lyttyyn, vaikka sinun on mahdotonta hyväksyä hänen toimintaansa. Eikä tarvitsekaan hyväksyä. Ystävillä voi olla erilainen arvomaailma ja erilainen moraali. Pidän sinun käsitystäsi oikeasta ja väärästä aivan hienona. Ei se minustakaan ole mitenkään oikealta tuntuvaa, että tarkoituksella koettaa ”kaapata” toisen kumppania uuteen suhteeseen.
Sitten asian toinen puoli on se, että he kaksi ovat vastuussa toisilleen ja läheisilleen omista ratkaisuistaan. Sinä olet yrittänyt vieressä kertoa, miltä asia sinusta tuntuu ja näyttää. Ei tämä nyt tietysti ole ainoa pari, jotka ensin ihastuvat ja heittäytyvät tunteen mukaan ja siinä parisuhteet särkyvät. Olet nähnyt vierestä tapahtumaketjun, joka on aika tavallinen ja silti joka kerta ainutlaatuinen ja koskettava. Ihmisten oikeat tunteet ovat isoissa myllerryksissä. Kuitenkin näiden kahden uusi suhde on kahden ihmisen päätös ja sinä et voi olla vastuussa heidän päätöksestään. He kantavat nyt vastuuta päätöksistään. Sekin on tietysti raskasta seurata, jos näyttää siltä, että he eivät pysty yhtään ajattelemaan ihmisiä heidän ympärillään. Osaat miettiä juuri oikeita kysymyksiä. Tällainen suhteen aloitus, jossa toinen loikkaa suoraan toisesta suhteesta seuraavaan on usein altis jännitteille. Saattaa olla, että heidän olisi hyvä joskus keskustella siitä, mitä tässä tapahtui ja mitä se kaikki tarkoittaa heidän parisuhteessaan. Mutta nämä ovat heidän kysymyksiään, joihin he pääset käsiksi tai sitten ei. Vierestä ei usein kannata tai voi toisen parisuhdetta mihinkään suuntaan ystävänä johdattaa.
Sinulla on hyvä kyky ajatella miltä asiat tuntuvat toisten ihmisten kannalta. Juuri tämä kyky todennäköisesti estäisi sinua itseäsi toimimasta samalla tavalla. Siksi myös varmasti tuntuu pahalta, kun ajattelet tätä miehen entistä kumppania. Hän tuli jätetyksi toisen takia. Kuulostaa, että olet toiminut asiassa monella tavalla viisaasti. Oma mieli on tietysti täynnä näitä kysymyksiä. Hyvä, kun purat ja pohdit niitä. Uskon, että pääset eteenpäin. Ystäväsi toivottavasti osaa arvostaa sitä, että uskallat ja haluat kertoa mielipiteesi. Niin oikeat ystävät tekevät.
KYSYMYS: Olen nuori nainen, jolla ei ole kovinkaan paljon kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta, mikä hävettää minua. neitsyydenkin menetin melko myöhään. Lähiaikoina viestittelin kiinnostumismielessä yhden miehen kanssa muun, mikä ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Kerroin tästä ystävälleni, mutta liioittelin tarinaa. Liioittelin, koska pelkäsin mitä hän ajattelee minusta, jos kerron totuuden. En kehdannut myöntää mitä oikeasti tapahtui, sillä häpeän kokemattomuuttani. Nyt kuitenkin hävettää todella paljon. Haluaisin kertoa ystävälleni totuuden, mutta pelkään sitä miten hän reagoi sen kuullessaan. En haluaisin tietenkään jäädä kiinni valehtelusta, vaikka kyseessä ei olekaan mikään kovin suuri asia. Minulla on kuitenkin todella suuret omatunnontuskat asiasta. Olen vasta hiljattain tajunnut, ettei minun tarvitse esittää mitään ystävälleni.
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kerrot häpeän tunteistasi, joita koet kokemattomuudestasi vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tunnet omantunnontuskia siitä, että tämän häpeän vuoksi olet liioitellut ystävällesi tarinaa viestittelystäsi miehen kanssa. Tällä hetkellä olet ymmärtänyt, että sinun ei tarvitse esittää mitään ystävällesi.
Häpeä on suuri ja raskas, mutta kuitenkin hyvin luonnollinen ja tavallinen tunne. Me kaikki tunnemme häpeää jostakin. Myös ne ihmiset, jotka tuntuvat häpeämättömiltä. Hienoa, että olet motivoinut pohtimaan omaa häpeän tunnettasi ja sen tuomia vaikeuksia suhteessa muihin.
Työkokemukseni ja lukemieni tutkimusten valossa ei ole ollenkaan kummallista, että nuoret aikuiset ja vähän vanhemmatkin aikuiset ovat kokemattomia parisuhteessa ja seksielämässä. Et kerro ikääsi, mutta ilmeisesti vertaat itseäsi johonkin keskiarvoon tai ystäviesi kokemuksiin. Ajattelen, että ihminen on valmis parisuhteeseen silloin kun aika on hänelle oikea. Vaikka olisi valmis, ei sitä kiinnostavaa ja oikealta tuntuvaa ihmistä aina tule vastaan. Onneksi parisuhdetta ja seksielämää ehtii opetella missä iässä tahansa.
Lyhyestä kirjoituksestasi minulle tulee mieleen kysymyksiä. Mihin muihin asioihin liittyen tunnet häpeää? Mihin liität häpeän tunteesi, mistä ajattelet sen johtuvan? Jos olisit vastaanotollani, kysyisin sinulta lapsuudestasi, suhteestasi vanhempiin, vastakkaiseen sukupuoleen yleensä, ystäviisi ja ympäröivään maailmaan. Pikaohjeeksi suosittelen sinulle uskoutumista ystävällesi. Vaikka kynnys olisi iso, asian kertominen varmasti helpottaa sinua. Ystävät yleensä ymmärtävät ja antavat tukea. Jos haluat miettiä häpeän tunnettasi perinpohjaisesti, voisit varata ajan joltain ammattiauttajalta. Esimerkiksi opiskelu- tai työterveydenhuollosta esimerkiksi voisit saada apua tai ainakin vinkkejä oikean paikan löytämiseksi.
Tilanteen helpottumista ja hyvää jatkoa sinulle toivoen
KYSYMYS: Hei olen 20-vuotias nuori nainen. Osaatteko auttaa kun paras ystäväni sanoo aina kännissä että rakastaa minua,mutta selvinpäin hän ei ole koskaan sanonut että olisi kiinnostunut minusta. Puhuuko hän kännissä totta ja selvinpäin valehtelee? Koska välillämme lentelee kipinöitä silloin kun olemme samassa huoneessa vaikka hän ei olisi ottanut mitään. Olisin kiitollinen jos osaisitte auttaa.
VASTAUS: Sinulla on läheinen suhde parhaaseen ystävääsi ja nyt ystävyyden rajat ovat tulleet ylitetyksi monella tavalla. Mietit, kumpaa uskoa, humalassa kerrottuja rakkaudentunnustuksia vai sitä, että olette selvin päin vain ystäviä. Ristiriitainen viestintä on aina hämmentävää. Tuollaisen kysymyksen äärellä voi tuntea kuvainnollisesti tulevansa hulluksi. Siksi sellaista tilannetta on turha pitkittää.
Kysymykseesi on onneksi olemassa yksinkertainen ja nopea ratkaisu: puhu hänen kanssaan suoraan. Puhuminen ystävien kanssa ja kirjoittaminen tänne meille (kiitos siitä!) voivat helpottaa, mutta eivät tuo ratkaisua pulmaasi. Vain Hän voi antaa sinulle sen vastauksen, jota nyt kuumeisesti mietit.
Kerroit kipinöistä, joita lentelee välillänne myös selvin päin tavatessa. Onko tämä ymmärrettävissä niin, että myös sinä itse lähettelet näitä kipinöitä hänen suuntaansa? Sinun onkin tärkeää miettiä myös omia tunteitasi. Hän on varmasti ihan yhtä kiinnostunut kuulemaan sinun tunteistasi kuin sinä hänen. Jos hän sanoo, että kyllä, olen ihastunut sinuun, mitä vastaat siihen? Mieti valmiiksi, oletko halukas ja valmis muuttamaan ystävyytenne seurusteluksi.
Toivon sinulle rohkeutta. Se on ainoa tie tästä eteenpäin.
Kannustavin terveisin Paula, perheneuvoja
KYSYMYS: Olen 20-vuotias nainen. Ongelmani on se että paras kaverini joka on poika. Olen rakastunut häneen palavasti. Hän on sanonut minulle että ei ole kiinnostunut minusta,mutta en ole enää varma. Koska aina kun olemme kahden hän pitää minua kainalossaan ja antaa suukkoja ja kutsuu minua rakkaakseen. Onko hän kumminkin kiinnostunut minusta mutta ei halua myöntää sitä. Onko ajatuksessani mitään järkeä?
VASTAUS: Kirjeesi luettuani mieleeni tuli muutama vaihtoehto, jotka ovat tietenkin vain arvailuja.
Ensiksi: mahtaako olla niin, että hänen tunteensa sinua kohtaan ovat muuttuneet? Kerroit että hän on sanonut ettei ole kiinnostunut sinusta, mutta hänen käytöksensä kertoo muusta: vaikuttaisi tosiaan siltä, että hän on kaikkea muuta kuin välinpitämätön sinun suhteesi. Milloin hän puhui tunteistaan suhteessa sinuun viimeksi? Voiko olla niin, että hänen tunteensa sinua kohtaan ovat heränneet?
Toisaalta mietin, onko niin että hän ei vielä ole oikein varma tunteistaan? Kuulosteleeko hän omia tunteitaan, miettiiköhän onko kyse ystävyydestä, ihastumisesta vai rakkaudesta? Sinä tapauksessa on hyvä antaa hänelle aikaa itsensä ja tunteidensa tutkimiseen.
Sekin voisi toki olla mahdollista, ettei hän itse tunnista tunteitaan sinua kohtaan. Joskus nimittäin asian laita voi olla näinkin. Silloin tunteiden kuuntelemista ja niistä puhumista voi opetella. Voisitko sinä olla hänelle avuksi? Olisiko mahdollista ottaa asia vielä puheeksi, kysellä toisen tuntoja? Jos hän ei oikein osaa puhua tunteistaan, on hyvä antaa tilaa ettei hän kokisi keskustelua tungettelevaksi. Tunneasioista puhuttaessa tarvitaan herkkyyttä.
Hyvä ystävään voi luottaa. Silloin ei ole pelkoa siitä, että toinen leikittelisi toisen tunteilla. Keskustelu tunteista on tärkeää: silloin oppii tuntemaan paitsi toista, myös itseään. Samalla luottamus toiseen kasvaa. Puhumisen kautta vältymme väärinkäsityksiltä.
KYSYMYS: Minua on alkanut häiritä kun tyttöystäväni on lähentynyt mies puolisen ystäväni/ystävämme kanssa lähiaikoina. Olemme olleet yhdessä viisi vuotta ja ystäväni olen tuntenut päiväkodista asti. He viestittelevät päivittäin. Kuten minäkin tyttöystäväni kanssa.
Olen tutustuttanut ystäväni ja tyttökaverini samoihin aikoihin kun itse tapasin hänet. En voisi uskoa kaveristani että hän voisi yrittää jotain tyttöystäväni kanssa mutta se vaivaa minua silti.
Olen kysynyt tyttöystävältäni tästä ja hän sanoi että ovat kavereita ja että ei huolta. Olen lukenut salaa hänen viestejään koska tämä vaivasi minua niin paljon. En löytänyt mitään pettämisen puolelle menevää, hyvää yötä" ja olet kiva" otti silmään kyllä. Tuntuu pahalta kun menin lukemaan ja en voi näistäkään mitään mainita koska en halua kertoa että luin hänen viestejään.
Luotan ja uskon tyttöystävääni ja en epäilisi hyvää ystävääni mutta silti tämä vain vaivaa minua. Olen vain turhasta ehkä mustasukkainen. Mitä teen??
VASTAUS: Kirjoitat vaikeasta tilanteesta, kun kaksi sinulle läheistä ihmistä ovat lähentyneet. Tyttöystäväsi viestittelee päivittäin miespuolisen ystävänne kanssa. Pidän ymmärrettävänä, että tilanne herättää sinussa ristiriitaisia tunteita. Kirjoitat luottamuksesta ja epävarmuudesta. Juuri epävarmuus on saanut sinut lukemaan salaa tyttöystäväsi viestejä.
Mietin kirjeesi äärellä, että olet oikeastaan joutunut keskelle yhden ihmiselämän keskeisimmän kysymyksen kanssa: kuinka tulla toimeen kolmiotilanteissa? Joudumme kolmiotilanteiden ääreen esimerkiksi kasvuperheissämme, työyhteisöissä ja myös parisuhteissa. Kolmiotilanteet synnyttävät väistämättä ulkopuolisuutta ja epävarmuutta, mistä kirjoitat. On elinikäinen haaste opetella tulemaan toimeen kolmiotilanteista syntyvien tunteiden kanssa.
Jos ymmärrän viestistäsi oikein, niin juuri ulkopuolisuuden tunne ja epävarmuus saavat sinut etsimään vastauksia tyttöystäväsi tekstiviesteistä. Pidän viestien lukemista kuitenkin ongelmallisena, koska se synnyttää yhä edelleen luottamuspulaa. Toisen viestejä lukemalla ette käsittele mieltäsi painavia kysymyksiä yhdessä tyttöystäväsi kanssa.
Pohdinkin, kuinka voisit keskustella tyttöystäväsi kanssa nimenomaan tästä sinun kokemuksestasi: kolmiotilanteen synnyttämästä ulkopuolisuudesta ja epävarmuudesta. Ainoastaan tyttöystäväsi voi kertoa, mihin hän tarvitsee näin tiiviin yhteyden miespuolisen ystävänne kanssa. Parhaimmillaan keskustelunne auttaisi selventämään sitä, missä kulkevat parisuhteenne rajat.
Teillä on oikeus määritellä yhdessä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Rohkaisenkin sinua avoimeen keskusteluun tyttöystäväsi kanssa. Kerro hänelle, mikä sinusta tuntuu hyvältä ja mikä ei. Toivon, että olisit valmis kuulemaan myös sitä, millaisia kaipauksia hänellä on suhteessa sinuun.
Kaikkea Hyvää Sinulle toivottaen, perheneuvoja Joona
KYSYMYS: Kirjoitukseni ei koske suoraan parisuhdetta, vaan ystävyyssuhdetta tai oikeastaan niiden muutoksia ja kasvukipuja (liittyen omaan seurusteluuni). Olen 38-vuotias nainen, olen ollut elämässäni pitkiä aikoja sinkku, muutamia lyhyitä suhteita lukuunottamatta. Muutama vuosi sitten löysin miehen, ja elämäni muuttui monella tavalla. Ennen niin läheiset ystävät ja yhteinen elämäntyylimme matkusteluineen jäi taka-alalle. Arvomaailmanikin muuttui ja ehkä löysin suhteen aikana ”itseni” eri tavalla kuin ennen. Tajusin myös, etten halua enää olla yksin, vaan kaipaan rakkautta. Isoja muutoksia henkisesti, itsenäistyin ja kasvoin.
Suhde on nyt päättynyt, mutta koen edelleen siitä saamani asiat arvokkaina. Nyt elämän palettia hämmentää se, että useampikin ystävyyssuhteeni on jonkinlaisessa muutostilassa kaiken tämän seurauksena. Mietin jopa voivatko kaikki ystävyyssuhteet jatkua, vaikka ennen olimme läheisiä. Ristiriitoja, hankaluutta. Aivan kuin nykyinen minäni ei mahtuisikaan ystävyyssuhteisiin. Itsellänikin on hämmentynyt olo, en tiedä miten asiaa ”tulisi ratkoa”. Olen sinällään kertonut avoimesti asioistani ystäville, mutta silti tuntuu, että moni myös haluaisi asioiden olevan kuin ennenkin. Olisi kiva kuulla mitä ajatuksia tämä ulkopuolisessa herättää? Onko tällainen yleistä?
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kysymyksessäsi on tärkeää pohdintaa.
Sanotaan, että jokainen ihmissuhde elämässämme opettaa meille jotain. Mainitsemasi miessuhde on opettanut sinulle todella tärkeitä asioita. Usein tarvitaankin jokin ulkopuolinen, entiset kuviot sotkeva muutostekijä, joka saa meidät havahtumaan. Se, mikä on ennen ollut ihan hyvää ja toimivaa, ei enää tunnukaan siltä. Kasvamme, muutumme ja siinä samalla muuttuvat myös tarpeemme, toiveemme ja toisinaan, kuten mainitsit, myös arvomme. Nämä ovat niin tärkeitä ja arvokkaita asioita, että kun ne löytää, on vaikeaa enää palata entiseen. Se ei vaan tunnu enää oikealta eikä itselle sopivalta.
Tällaiset muutoskohdat ovat aiempien ihmissuhteiden (ystävät, perhe, suku) testauskohtia. Yhdet iloitsevat aidosti siitä, että toinen on löytänyt aidommin omaa itseään. Toisten kanssa ei yhteyttä enää vain tunnu löytyvän, kun entiset yhdistävät asiat ovat menettäneet merkitystään ja niinpä suhde usein vähitellen hiipuu. Kolmannet kiinnostuvat toisen uusista ajatuksista. Heillä on oma samankaltainen prosessi kenties myös käynnissä tai käynnistymässä.
Asiat etenevät usein dominopalikkaefektin tavoin. Muutos yhdessä kohdassa aiheuttaa muutoksia myös muissa kohdissa. Niinpä monet muutkin elämän osa-alueet joutuvat uuden tarkastelun kohteiksi. Ystävät ovat tärkeitä, yksin eläjille vielä erityisesti. Usein ystävyyssuhteet eivät kuitenkaan ole elinikäisiä. Jotkut ihmiset ovat tärkeässä roolissa jossain elämämme vaiheessa, mutta elämän ja ihmisten muuttuessa myös ystävyys muuttuu. ”Aika aikaa kutakin.” Joissain elämän käännekohdissa voi myös ystäväpiiri kokea suuren muutoksen.
Olet onnekas, kun sinulla on hyviä ystäviä, joiden kanssa olette voineet toteuttaa yhteistä elämäntyyliänne matkustellen jne. Nyt osa heistä on hämmennyksen tilassa. Voi olla, että jotkut heistä jäävät nyt pois elämästäsi, mikäli muuttumisesi on heille liian hankalaa hyväksyä. Se, mitä olet löytänyt, on kuitenkin niin arvokasta oman elämäsi kannalta, että toivoisin, ettet luopuisi siitä. Tosi ystävät pysyvät mukanasi tapahtui elämässä mitä tahansa ja ne, jotka nyt putoavat pois, saattavat vielä jossain vaiheessa myöhemmin palautua takaisin.
Kerroit, että olet puhunut ystäviesi kanssa avoimesti. Oikein hyvä. Voisitko puhua myös tästä hämmennyksestäsi ja kysyä mitä he ajattelevat tästä uudesta tilanteesta? Niiden keskustelujen kautta voisitte lähentyä uudelleen tai todeta, että tässä kohtaa ajatuksenne eivät enää kohtaa.
Iloitsen kanssasi kaikesta siitä tärkeästä, mitä olet löytänyt. Toivotan sinulle onnea matkallasi eteenpäin ja sitä, että kohtaat pian sen rakkauden, jota kaipaat.
KYSYMYS: Asia, joka mieltäni vaivaa, on tapahtunut jo ennen kuin nykyisen puolisoni olen tavannut.
Hänellä on ollut ns. villiä menoa miesrintamalla. Itse olen ollut pääpiirteittäin perillä tapahtumista ja siitä, että matkan varrelle on osunut myös varattuja miehiä.
Nyt hiljattain myös minunkin ystäväkseni muodostuneen pariskunnan mieheltä sain alkoholipitoisen illanistujaisen aikana kuulla, että heilläkin on ollut seksisuhde ennen minun aikaani. Asia vaivaa minua aivan valtavasti! Ainoa, joka ei asiasta tiedä, on ystäväni vaimo.
Naisystäväni kykenee käyttäytymään aivan kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunut, mutta minua ja toisena osapuolena ollutta miestä asia vaivaa selvästi ja paljon. Tilanteet, joissa porukassa juttu vähänkin menee kaksimielisyyksien puolelle, ovat todella vaivaannuttavia!
Asiat pyörivät mielessä, enkä tiedä, kuinka voisin päästä eroon niistä..
Puolisoni kieltäytyy ehdottomasti enää puhumasta asiasta. En halua lähteä rikkomaan hyviksi ystäviksi tulleiden ihmisten avioliittoa kertomalla tällaisesta asiasta, joka on tapahtunut aikana, kun minä en heitä ole edes tuntenut. Mutta jonkun kanssa on asiat puhuttava halki..
Mitä voin tehdä helpottaakseni omaa oloani?
VASTAUS: Jollakin tavalla olet hyväksynyt puolisosi menneisyyden ja siihen liittyvät asiat. Vai onko hänen toimintansa vaivannut sinua aiemminkin, siis jo ennen tätä uutta paljastusta ystävältäsi? Joskus kuulee sanottavan, että se mitä on tapahtunut ennen suhteen alkua, ei saisi vaikuttaa millään tavoin. ”Se ei kuulu sinulle”, sanotaan. Mutta totta kai se vaikuttaa ja kuuluu.
Jokaisella on historiansa ja menneisyytensä. Se kertoo siitä, millainen ihminen on. Tai ainakin millainen hän on joskus ollut. Olisi ihme, jos se ei kiinnostaisi. Voitko hyväksyä sen, että kumppanillasi on ollut seksisuhteita, myös varattujen miesten kanssa? Onko sinulle merkitystä sillä, mitä se kertoo hänen ajattelustaan ja moraalistaan? Jos et voi tätä hyväksyä, se asia tulee luonnollisesti vaivaamaan sinua. Jos taas voit hyväksyä, ja rakastaa puolisoasi sellaisena kuin hän on, asia on teidän suhteenne kannalta ok.
Et kuitenkaan voi mitenkään muuttaa sitä, mitä on jo tapahtunut. Se, että yksi miehistä on nykyinen ystäväsi, ei periaatteessa muuta asiaa millään tavoin. Kysymys on vain siitä, että aiemmin et tiennyt asiaa, eli koko totuutta. Tieto lisää tuskaa tässäkin tapauksessa.
Tunnet tarvetta puhua asiat halki. Onko se mahdollista muiden kuin kumppanisi kanssa? Minusta ei ole oikein, että hän kieltäytyy puhumasta asiasta. Mielestäni teidän pitää ja kannattaa puhua siitä. Mutta puhuminen kannattaa myös osata lopettaa siinä vaiheessa, kun voidaan todeta, että nyt asia on käsitelty. Oikea hetki tähän on silloin, kun keskusteluissa ei tule esille mitään uutta. Siinä vaiheessa asiasta puhuminen ei enää auta sinuakaan, eikä se millään tavoin rakenna teidän parisuhdettanne.
Riidat repivät yhdeksän vuotta kestänyttä suhdetta, suhde alkoi kummankin taholta salasuhteena ja tuntee sen jääneen sellaiseksi. Kummatkin ovat suhteen aikana toisiaan pettänyt ja miehellä ollut jopa useiden vuosien ajan rinnakkaissuhteita, jotka ovat tulleet esille. Luvannut joka kerta kuun taivaalta, mutta ei jostain syystä kykene pitämään lupauksiaan. Nainen käy psykoterapiassa, koska haluaa parantua kaikista asioista, joita suhde on aiheuttanut. Myös itse suhteen alussa pettänyt. Käynyt terapiassa kohta vuoden, mutta edelleen pysyy suhteessa, vaikka kokee sen olevan ahdistavaa ja täynnä epäluottamusta. Riidat kiertävät aina samaa rataa ja etäännyttää kumpaakin toisistaan. Mies ei kuitenkaan halua lopettaa suhdetta, vaan roikkuu siinä kuin olisi riippuvainen naisesta, mutta ei kuitenkaan osaa paikata aiheuttamaansa mielipahaa, vaan syyttää naista riidoista ja sen aiheuttamasta mielipahasta. Nainen yrittänyt erota satoja kertoja, mutta mies ei ota enää häntä vakavasti sen tiimoilta. Nainen pelkää jäävänsä ilman perhettä, lasta, normaalia parisuhdetta, koska mies ei kykene olemaan suhteessa avoimesti. Nainenkaan ei enää tiedä mitenpäin siinä kuuluisi olla, tuntee niin suurta nöyryytystä tapahtuneista ja häpeää tilannettaan, ettei kykene kertomaan kenellekään olevansa edelleen siinä suhteessa.
Nainen 37- ja mies 32-vuotias. Nainen kokee ettei pysty päästämään itsekään irti, koska toivoo koko ajan tilanteen muuttuvan ja heitä yhdistää seksuaalinen vetovoima voimakkaasti, joka ei ole koskaan yhdeksän vuoden aikana laantunut. Suhdetta ylläpitää intohimo, pelot, ahdistus, kommunikaation vähyys. Mies ei kykene minkäänlaiseen kommunikaatioon, vaan sulkeutuu täysin lukkoon ja syyttää naista jäkättämisestä. Mitä tilanteessa pitäisi tehdä, kun kummatkin kuitenkin kokee haluavansa kaikesta huolimatta olla suhteessa, miten suhdetta saisi korjattua, kun sitä on kummatkin vuosia pahoinpidellyt? Kummatkin ovat syyllisiä pahoihin asioihin, nainen haluaa muuttua ja mies väittää samaa, mutta nainen kokee ettei niin kuitenkaan tapahdu. Miten peloistaan pystyy päästämään irti, mistä löytyy voimavaroja muuttaa itseään parempaan suuntaan, jos toinen ei siihen kykene. Miten yrittää yhdessä jos ero ei ole vaihtoehto ja kokee toisen olevan valittu jostain syystä itselleen kaikesta pahasta huolimatta? Mitä neuvoja voisi antaa miehelle ja miten ne voisi kertoa, ettei toinen täysin sulkeudu?
Nainen, 37v
Hei,
Kuvailet parisuhdetta, joka on niin sairas, että se tekee myös suhteessa olevat ihmiset sairaaksi. Nainen joutuu käymään terapiassa parantuakseen suhteen aiheuttamista vammoista. Mutta sekään tuskin auttaa, koska sairas suhde sairastuttaa häntä yhä enemmän. Suhde on ahdistava, täynnä epäluottamusta ja perustuu pettämiselle. Se on niin huono, että nainen häpeää sitä ja itseään, eikä edes pysty kertomaan läheisilleen olevansa tässä suhteessa.
Naisella on sisimmässään valtava ristiriita: hän on yrittänyt erota useita kertoja. Ja toisaalta hän ei halua erota. Eikö hän pysty vai eikö hän halua? Eroyritykset ovat epäonnistuneet, koska mies ei halua eroa eikä ota eropuheita vakavasti. Kuitenkaan eroon ei tarvita kahta. Yksi riittää.
Toisaalta nainen haluaa erota, koska suhde ei tyydytä häntä. Toisaalta hän ei halua erota, koska pelkää jäävänsä ilman normaalia parisuhdetta. Mikä sitten on normaali paisuhde? Pysyessään tässä suhteessa nainen jää lähes varmasti ilman sellaista parisuhdetta, johon kuuluu luottamus, toisen arvostus ja keskinäinen kunnioitus.
Miksi mies haluaa pysyä tässä suhteessa? Onkohan syynä voimakas seksuaalinen vetovoima, jota he kaikesta huolimatta tuntevat toisiaan kohtaan. Ehkä tämä hyvä asia auttaa myös naista jaksamaan.
Kysymyksen perusteella tässä suhteessa on niin paljon tuhoavaa, että en rohkaisisi jatkamaan sitä. Asettaisin oman terveyden parisuhteen edelle. En myöskään usko, että joku olisi "valittu" jollekin. Ihminen valitsee itse kumppaninsa. Valinta voi olla oikea tai väärä. Toisaalta sanotaan, että kun ihminen valitsee itselleen kumppanin, niin hän tietäen tai tiedostamattaan valitsee aina jollakin tavalla tai jossakin mielessä oikean. Kumppani voi vastata johonkin tiedostamattomaan tarpeeseen ainakin sillä hetkellä ja tietyssä elämäntilanteessa, mutta myöhemmin voi osoittautua, että suhde ei ole elinkelpoinen.
Jos tämä pari haluaa pysyä yhdessä, siis jos molemmat haluavat sitä, niin se on heidän valintansa. Missä merkityksessä he voisivat olla toisilleen oikeat ja hyvät kumppanit? Nyt tuntuu siltä, että he nostavat esiin toisissaan huonoja asioita, toistensa varjopuolia. Tämä kierre pitää katkaista.
Kysyit mitä neuvoja voisi antaa miehelle. Ainakaan kumppanin ei kannata niitä neuvoja antaa, koska kumppanin neuvoja on vaikea ottaa vastaan. Sen sijaan naisen kannattaisi kertoa miehelle siitä, millaisen parisuhteen hän haluaa, mitkä ovat hänen unelmansa ja miten hän kokee kumppanin auttavan niiden suuntaan. Tämän lisäksi voisi kertoa siitä, mitä itse haluaa tehdä sen eteen, että tämä suhde olisi hieman parempi. Hän voisi kysyä, mitä mies ajattelee näistä.
Kuten kirjoitit, tässä ei syyttely auta. Molemmat ovat tuoneet suhteeseen sekä hyvää, että vahingollista. Molemmat ovat suhteessa vapaaehtoisesti. Ahdistavankin suhteen lopettaminen on raskasta, vaikeaa ja surullista. Mahdollisesti myös vapauttavaa.
Suhdetta ylläpitävät intohimo, pelot, ahdistus ja kommunikaation vähyys. Miten suhteessa tulevat esille ystävyys, hellyys, kumppanin arvostus ja keskinäinen kunnioitus.
