KYSYMYS: Olen ollut miesystäväni kanssa päälle vuoden yhdessä. Olemme molemmat 20 vuotiaita. Emme juurikaan riitele ja suhde toimii muuten hyvin, mutta minusta tuntuu että meillä on suhteessa kolmas pyörä. Olemme puhuneet asiasta miesystäväni kanssa. Mutta hänen mielestään kaverini ei ole uhka suhteelle, mutta minusta on. Ongelma on siinä että tunnen seksuaalista vetoa ystävääni kohtaan ja tiedän myös että hänellä on tunteita minua kohtaan. En tunne enää omaa miestäni kohtaan seksuaalista vetoa, mitä voin tehdä asialle? Jos haluaisin jatkaa suhdettani niin minun pitäisi luopua minun parhaasta ystävästäni, enkä tiedä olenko siihenkään valmis. Minusta myös tuntuu siltä että menetän ystäväni joka tapauksessa jos kerron että olen palannut yhteen miesystäväni kanssa. Olemme siis tauolla tällä hetkellä miesystäväni kanssa tästä asiasta johtuen. En tiedä mikä on seuraava siirtoni, osaatteko neuvoa mitä minun pitäisi tehdä?
Latauspiste
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet siis tilanteessa, jossa tunnet seksuaalista vetoa parasta ystävääsi kohtaan ja koet sen olevan uhka vuoden kestäneelle suhteellesi. Suhteesi on nyt tauolla, koska ilmeisesti haluat pohtia tunteitasi. Kerrot, että miesystäväsi ei koe asian olevan uhka suhteellenne. Kysyt mitä sinun pitäisi tehdä tilanteessa.
On hyvä varmasti miettiä mitä tunnet ystävääsi kohtaan. Ovatko tunteesi pelkkää seksuaalista vetovoimaa? Vai oletko rakastunut häneen? Kerrot menettäväsi ystäväsi, jos jatkat suhdetta miesystäväsi kanssa. Mitä kaikkea silloin menetät? Luonnollisesti sinun on hyvä pohtia myös sitä, mitä menetät jos suhteesi miesystävään päättyy. Kerrot suhteenne toimivan hyvin. Mitä se tarkoittaa? Kirjoituksesta ei käy ilmi onko teillä tulevaisuuden suunnitelmia ja mikä teitä yhdistää. Seksuaalisen kiinnostuksen menettäminen miesystävää kohtaan on todennäköisesti seurausta tuntemaasi vetovoimaan parasta ystävääsi kohtaan, jos nämä ajoittuvat samaan aikaan. Ihanteellista toki olisi, että haluaisit miesystävääsi, jos hänen kanssaan aiot jatkaa.
Olette ilmeisesti kaikki parikymppisiä. On luonnollista, että suhteita alkaa ja myös päättyy. Mielestäni olet toiminut järkevästi, koska olet pistänyt suhteesi tauolle ja kertonut miesystävälle tilanteesta. Näin saat aikaa miettiä siirtoasi eli annatko vahvojen tunteiden viedä vai valitsetko ns. turvallisen vaihtoehdon. Jos haluat jatkaa suhdetta miesystävään, on hyvä myös miettiä mitähän seurustelutauko tämän asian vuoksi vaikuttaa siihen sinun osaltasi ja miesystäväsi osalta.
Päätöksen asiasta voit tehdä vain sinä itse. Voimia päätöksentekoon ja mukavaa joulunalusaikaa!
KYSYMYS: Olen seurustellut nyt vuoden. Olemme molemmat jo + 5 kymppisiä. Meillä molemmilla on lapsia ja lapsen lapsia. Elettyä elämää takana. Tässä vaiheessa suhdetta olisin kiinnostunut tapaaman myös kumppanini äidin. Lapset olen sattumalta nähnyt kesällä hänen mökillä. Minua ei esitellä perheelle ei ystäville...se vaivaa minun puoleltani suhdetta. Kumppanini ei suostu puhumaan asiasta, hän ei ymmärrä miksi asia on minulle tärkeä. Hän on tavannut minun vanhemmat , lapset , lapsenlapset ( ristiäisissä oli mukana ) sekä ystäviäni ja sukulaisia.Minulle asia merkitsee luottamusta... hän on hyvinkin vähäpuheinen. Vaikeissa asioissa hän vaihtaa puheenaihetta.
En saa vastauksia jos kyselen. Hän on kyllä kiltti ja luotettava siten että ei varmasti petä eikä ole paha....Pidän hänestä kovin mutta en tiedä enään miten edetä...?
VASTAUS: Kerrot viestissäsi, että vuoden seurustelun jälkeen toivoisit, että tulisit esitellyksi miesystäväsi perheelle ja ystäville. Ette pysty puhumaan keskenänne tästä asiasta.
On ymmärrettävää, että haluat olla osa hänen elämäänsä ja sisällä hänen elämänpiirissään, kuten sinäkin olet ottanut hänet sisälle omaan elämääsi. Sanoit, että se merkitsee sinulle luottamusta. Mitäköhän mahdat tarkoittaa sillä? Onko se luottamusta suhteenne pysyvyyteen? Onko se luottamusta sitoutumiseen? Onko se luottamusta sinun tärkeyteen hänelle? Entä mitä epäluottamusta se sinussa mahdollisesti herättää, kun hän ei ole toistaiseksi esitellyt sinua?
Sanot, että vaikeissa asioissa puolisosi vaihtaa puheenaihetta. Mitä sinä teet vaikeissa asioissa? Usein näet yrityksemme keskustella vaikeista asioista vaikeutuu entisestään, kun kummankin reagoimistavat vahvistavat toisiaan. Kun toinen vaikenee, toinen yrittää sinnikkäämmin saada vastauksia, minkä toinen saattaa kokea ahdistavana ja lisätä vetäytymistä hiljaisuuteen, mikä puolestaan tekee toisen entistä epätoivoisemmaksi ja vihaiseksikin. Voi olla hyväksi tarkastella myös näitä omia reagoimistapojaan ja sitä, lisäävätkö ne toisen tietyn tyyppistä reagointia.
Syitä sille, miksi puolisosi ei ole vielä halunnut sinun tapaavan hänen perhettään ja ystäviään voi olla monia. Yksinkertaisimmillaan se on suhteen etenemisen eritahtisuutta. Saattaa ehkä olla, että asia on olennaisempi sinulle kuin hänelle. Voi myös olla, että hän haluaa pelata varman päälle ja vahvistaa teidän välistä suhdetta ennen, kun siihen tulee uusia ihmissuhteita. Kenties hän haluaa siirtää kauemmaksi tilanteita, joissa saattaa piillä mahdollisia monenlaisia tunteita ja sitä kautta ainakin teoreettinen mahdollisuus ristiriitoihin. Ehkä hän jopa pelkää, että et pidä hänen ihmisistään ja sitä kautta hän voisi kenties menettää sinut. Emme voi tietää hänen puolestaan miksi. Voimme vain itseksemme arvailla ja pyrkiä luomaan turvalliset olosuhteet, jossa hän voisi asiaa ja ajatuksiaan rauhassa avata.
Vuosi ei vielä ole kovin pitkä aika. Olisiko mahdollista, että perääntyisit hieman ja ottaisitte aikalisän tämän asian kanssa. Ehkä voisit jopa pahoitella sitä, jos hän mahdollisesti on kokenut toiveesi vaativana. Joskus asiat ratkeavat, kun lakkaamme yrittämästä liian kovasti.
On ihanaa, kun olette löytäneet toisissanne uuden mahdollisuuden rakastaa. Kahden jo pitkälle edetyn elämän yhdistäminen ei aina ole ihan yksinkertaista. Joustavuus ja toisen käyttäytymisen hyväntahtoinen tulkinta auttavat pitkälle.
KYSYMYS: Moikka! Olen tykästynyt minua vuoden vanhempaan poikaan. Olen 14 vuotias, eli hän on 15 sekä hän asuu Helsingissä ja minä asun Helsingistä kaukana. Tämä on juuri se kysymys, kannattaako kaukosuhde ja miten tämä kertoa vanhemmille?
VASTAUS: On tosi hyvä, että pohdit asiaa. En tiedä varmasti, millä tavoin olet yhteydessä tykkäämääsi poikaan, mutta oletan, että somen kautta. Voit halutessasi tutustua poikaan sitä kautta yhä enemmän. Kuitenkaan ei kannata lähettää hänelle intiimejä kuvia itsestäsi. Joskus tytöt ovat joutuneet katumaan lähettämiään kuvia, siksi on tarpeen olla varovainen ainakin aluksi.
Anna tutustumiselle aikaa, monia kuukausia. Se tapahtuu juttelemalla, vaikka juuri somen kautta ja puhelimessa puhuen. Jos vähitellen tutustutte yhä paremmin ja tulette hyviksi ystäviksi, voit vähitellen kokea luottavasi häneen paljon. Silloin voi seurustelu tulla ajankohtaiseksi. Etäisyys välillänne ei ole este silloin, jos jo tunnette hyvin ja molemmat tiedätte, että haluatte seurustella toistenne kanssa.
Ihastumisen ja seurustelun eri vaiheisiin haluaisin antaa yhden neuvon: muista aina kuunnella itseäsi, sitä mikä tuntuu sinusta itsestäsi oikealta ja hyvältä. Älä lähde mukaan sellaiseen, mikä pelottaa tai arveluttaa sinua, vaikka toinen pyytäisi tai vaatisi.
Viimeistään siinä vaiheessa, jos aiotte tavata, on vanhempiesikin syytä tietää asiasta ja siitä, kuka tämä poika on. Silloin ei auta muu kuin ottaa asia puheeksi heidän kanssaan. Mutta jos tuntuu mahdolliselta, juttele asiasta äidin, isän tai muun läheisen aikuisen kanssa jo aiemmin. Ihastuminen on luonnollista ja kaunista, se kuuluu osaksi nuoruutta. Seurustelukin tulee useimmille jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Vanhempasi toivottavasti haluavat olla niissä vaiheissa rinnallasi ja tukenasi.
KYSYMYS: Olemme 52v. nainen ja 57v. mies -pari.Itsellä takana 20 v. ja 12v.suhdetta. (ensim. suhteesta lapsia.) Molempien lapset asuvat itsenäisesti omillaan. Miehellä takana 36v. suhde päättyen vaimonsa syöpäsairauteen. Leskeyttä takana kolmisen vuotta. (hänellä vuoden oli suhde ennen meitä).
Yhteistä taivalta on kuljettu 5 kk. Olemme tapailleet pääsääntöisesti joka toinen vkl. ja pitemmillä lomilla. Asutaan eri paikkakunnilla. Olemme liikkuneet yhteisissä mielenkiinnon kohteissa kahdestaan muutaman kerran loman aikana.
Minä olen sosiaalinen ja empaattinen. Mies on rauhallinen ja pohdiskeleva. Emme soita toisillemme, tosi harvoin.Tekstiviestit kulkevat päivittäin; mies vastailee muutamalla sanalla, minä kirjoitan paljon. Aiheet syntyy yleensä minun aloitteesta, koskien miehen harrastuksia, kiinnostuksen aiheita. Kerron helposti itsestäni, elämästäni ja harrastuksista. Lyhyen tuttavuuden aikana olen kertonut tunteeni, ajatukseni, elämästäni ja hieman menneisyydestäni. Mieskin vain vähän omasta aloitteestaan.
Ongelmaksi koen, paljon on avoimia kysymyksiä.. Minun täytyy kysyä/udella mieheltä itse suoraan mitä haluan tietää hänestä, elämästään, lapsista ja jopa menneisyydestä tms.
Hän ei ole kertonut lapsilleen suhteestamme, itse olen. En edes tiedä mihin vaimo kuoli. Kun harvemmin tapaamme, mies ei oma-aloitteisesti kerro tulevia suunnitelmia, menojaan. Ei kysele minun asioita, sanoo olevansa kiinnostunut,kun kerron itse. Minä yleensä kyselen/sovittelen seuraavan tapaamisen, vuoroin olemme minun luona tai hänen. Mielestäni, kun suhteessa ollaan ja vakavalla tasolla. Menneisyys kulkee mukana tavalla jos toisella väistämättä. Tulevaisuutta tällä iällä haluaa miettiä, kuuluuko toinen omiin suunnitelmiin.
Mies kertoo; haluavansa seurustella kanssani, ei voi tietää mitä jatkossa haluaa, hänen lukuisat harrastukset, välimatka, minun satunnainen vuorotyö estää tiiviimmin yhteis oloamme. Yhdessä ollessamme vietämme tavallista arkea toisen seurasta nauttien.
Minua rasittaa jatkuva kyseleminen mieheltä. Ei toista opi muuten tuntemaan,ellei kysele. Itselläni menneisyyden pettymykset suhteissa, toteutumattomat haaveet, terveydentilan muutokset ja talouden tilanteet vaikuttavat omaan oloon. Epävarmuus kestääkö tämä suhde. Yritän nauttia kaikesta tästä, yksin ollessa edm. tunteet nousevat esille. Miten saa miehen puhumaan ?! Ymmärrän, että vuorovaikutustaidot/kommunikointi ei ole samalla tasolla. Ollaan yksilöllisiä.
Yhdessä kommunikoiden elämämme loppuun
VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kerrot, että olet löytänyt elämääsi miehen, jonka kanssa olette tapailleet toisianne viisi kuukautta. Koska asutte eri paikkakunnilla, niin lähettelette tekstiviestejä ja tapaatte joka toinen viikonloppu sekä lomilla. Mainitset, että olet kertonut hänelle paljon omasta elämästäsi, kertonut suhteestanne lapsillesi ja olet aktiivinen osapuoli mm. järjestämään tapaamisianne. Mielestäsi suhteessa ollaan jo vakavalla tasolla. Mies on sanonut haluavansa seurustella, mutta ei kuitenkaan tiedä, mitä jatkossa haluaa. Epävarmuus siitä, kestääkö suhde, painaa mieltäsi ja estää sinua nauttimasta tästä hetkestä.
Kirjeesi pohjalta vaikuttaa siltä, että olisit jo kiinnostunut vakavasti sitoutumaan toiseen. Sitoutumisen tarve ja halu vaihtelevat eri ihmisillä ja saattavat ajoittua eri ajankohtaan. Toisinaan meillä on tarve sitoutua, saada jakaa omat asiamme ja elämämme jonkun toisen kanssa. Toivomme, että vierellämme on joku, johon turvautua eri elämän tilanteissa. Joskus taas saattaa olla niin, että vaikka haluamme sitoutua toiseen ihmiseen, niin se saattaa nostattaa meissä erilaisia pelkoja. Saatamme pelätä, että meitä sattuu liikaa, jos sitten menetämme toisen jostain syystä, vaikka sairauden takia. Saatamme pelätä, että satutamme toista, jos emme tässä hetkessä ole varmoja siitä, mitä haluamme. Saattaa olla, että emme uskalla ehkä luottaa toisiin ihmisiin johtuen omista aiemmista kokemuksistamme.
Tässä hetkessä tapailette suhteellisen säännöllisesti, mutta sinua vaivaa se, että suhteen tulevaisuudesta ei voi olla varma. Epävarmuushan on osa suhteen alkuvaihetta, mutta liittyy usein myös suhteen myöhempiin vaiheisiin. Emme voi nähdä tulevaisuuteen ja tietää kuinka kauan suhde jatkuu. Asetamme itsemme alttiiksi sille, että voimme haavoittua. Kuitenkaan emme voi saavuttaa läheisyyttä, jos emme antaudu suhteeseen ja päästä toista lähelle. Omalta osaltamme voimme pohtia ja tehdä päätöksiä siitä, uskommeko ja haluammeko itse tähän suhteeseen. Oletko pohtinut, että onko tämä ihminen sinulle niin tärkeä ja rakas, että se riittää, että hän sanoo haluavansa olla kanssasi tällä hetkellä? Pystyisitkö pysähtymään ja nauttimaan yhteisistä hetkistänne?
Tilan antaminen, toisen kunnioittaminen ja hyväksyminen sellaisena kuin hän on, luovat pohjaa hyvälle suhteelle. Silloin, kun suhteeseen alkaa tulla vaatimusta tietyn tyyppisestä toiminnasta, niin voi pohtia, lähteekö se rakkaudesta toista kohtaan, vai omasta epävarmuuden tunteesta tai peloista? Onko mahdollisesti syvällä sisimmässämme pelko siitä, että olenko toiselle tärkeä ja haluaako hän olla kanssani? Jos niin on, niin oletko kertonut sen toiselle? Kun jaamme omat pelkomme ja huolenaiheemme toiselle, niin toisella on paremmin mahdollisuutta vastata tarpeisiimme.
KYSYMYS: Olen 23-vuotias opiskelijanainen, joka pohtii tällaista tilannetta: Tapailen tai pikemminkin keskustelen silloi tällöin samanikäisen miehen kanssa, ja meillä molemmilla tuntuu olevan ihastuksen tunteita toisiamme kohtaan. Emme ole tehneet yhdessä mitään romanttista vielä, vaan kyseessä on pikemminkin sellainen tutustumisvaihe. Meillä on yhteisiä mielenkiinnonkohteita, ajatusmaailmamme on samankaltainen ja keskustelemme mielellämme toistemme kanssa. Vakavistakin asioista kuten henkilökohtaisista aiheista keskusteleminenkin on onnistunut hyvin. Minä tein aloitteen keskustelulle tuossa kevään loppupuolella ja tapasimme ensimmäistä kertaa yhteisen harrastustuokion parissa. Muistan selkeästi vieläki sen, kuinka hermostunut olin lähettäessäni hänelle viestiä ja asiat johti siihen, että hän alkoi aloitella keskusteluja useammin kuin minä, mikä tuntui minusta hyvältä. Hän asuu ja opiskelee eri kaupungissa kuin minä, muttei kuitenkaan kauhean kaukana, noin puolentunnin junamatkan päässä.
Mutta asiaan: Pohdin vain sitä, että miksi tunnen oloni välillä oikein iloiseksi kun taas välillä pelottaa tai jokin askarruttaa. Pelkään ehkä sitä, että en olekaan ihastunut. Olen myöntänyt hänelle, että halusin tutustua häneen, koska tunsin kiinnostavuutta häntä kohtaan,mihin hän vaikuttaa suhtautuvan myönteisesti ja kertoi, että haluaa tutustua minuun lisää. Näemme kasvotusten silloin tällöin, kun olosuhteet sallivat. Mietin, että johtuuko jonkinlainen pelon tunne edellisestä suhteestani, joka päättyi minua kohtaan huonosti: Kolme vuotta kestänyt parisuhteeni, josta melkein vuosi oli avoliittoa, päättyi kun eksäni petti minua ja jätti minut. Sitten hän alkoi seurustella sen tytön kanssa, jonka kanssa hän petti enkä halua olla tekemisissä eksäni kanssa.
Kyseisestä tapahtumasta on nyt vuosi, jonka jälkeen päätin olla yksin ja kokeilla, miten pärjään (olimme muuttaneet molemmat suoraan kotoa saman katon alle), vaikka jonkinlaista säätöä vanhan ystävän kanssa tapahtui ja seurustelimmekin virallisesti pari viikkoa, mutta pistin poikki, kun huomasin ettei minulla ollut yhtä voimakkaita tunteita miestä kohtaan tarpeeksi (samoihin aikoihin huomasin olevani kiinnostuneempi tästä miehestä, jota parhaillani tapailen niin sanotusti ja se asia vahvisti sen, etten ollut miehen kanssa tosissani ja ajattelin että on reilumpaa lopettaa suhde kuin pitää häntä niin sanotusti varalla vaikka särjinkin hänen sydämensä eikä se helppoa ollut, mielestäni tuolla jossain on varmasti joku hänelle parempi). Aloin tutustua tähän toiseen mieheen vasta kuukauden päästä niin sanotun säädön päättymisestä. Jonkinlaisia ihastumisen merkkejä minussa ilmenee, kuten toive viestin saamisesta, tapaamisen odottaminen ja muu perushomma, vaikka välillä olo on ristiriitainen. Mietin myös sitä, että jos alamme virallisesti seurustelemaan miehen kanssa ajan tuntuessa oikealta, mietin miten ex-säätö suhtautuu, koska näemme välillä samassa harrastuksessa. Jättämisen syyksi kerroin silloin, etten ollut valmis suhteeseen (ja se oli kyllä totta) mutta pelkään, että hän pitää minua valehtelijana tai niin sanottuna hyväksikäyttäjänä, jos hän näkeekin minut toisen kanssa. Ymmärrän, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan, mutta mietin vain... Ihmissuhteet osaavat välillä olla kyllä monimutkaisia...
Olen myös kertonut tälle miehelle, että takana on pettämiseen päätynyt parisuhde mutta tästä säädöstä en ole vielä kertonut, mutta ajattelin kertoa, kun aika on oikea ja jotenkin tuntuu, että asioista puhuminen on tämän tapailemani miehen kanssa helppoa. Mies on myös myöntänyt, ettei ole ikinä seurustellut vakavasti, mikä ei ole minua haitannut ja jotenkin tämä tutustumisvaihe on todiste siitä, että kumpikaan meistä ei tahdo suinpäin ryhtyä suhteeseen vaan tahdomme tutustua toisiimme rauhassa ensin, mikä tuntuu minusta hyvältä tässä vaiheessa. Hän on kertonut, että syy siihen, miksei hän ole koskaan seurustellut, on että hän ei ole vain tavannut vielä sitä sopivaa ja minusta tuntuu että minusta saattaakin tulla hänen ensimmäisensä.
Toivottavasti tekstistäni saitte selvää.
VASTAUS: Olet aloittamassa uutta seurustelusuhdetta ja pohdit siihen liittyen omia vaihtelevia tunteitasi ja erityisesti ihastumisesi riittävyyttä. Sinulla on takanasi pitkä seurustelusuhde, jossa tulit petetyksi.
Minusta kaikki, mitä kerrot nykyisestä ihastuksestasi kuulostaa hyvältä ja luotettavalta. Teit aloitteen tutustuaksesi häneen ja hän vastasi kiinnostukseesi. Olette keskustelleet paljon syvällisistäkin asioista ja molemmilla on ihastuksen tunteita. Siinä on hyvä alku. Enempää kukaan ei voi tässä vaiheessa tietääkään. Vasta elämällä eteenpäin, jatkamalla tutustumista ja viettämällä aikaa yhdessä selviää, mitä suhteestanne kehittyy.
Olet kertonut ihastuksellesi paljon menneisyydestäsi, mutta et kaikkea. Mitä tuosta säädöstä kertominen merkitsisi? Auttaisiko se ihastusta ymmärtämään sinua paremmin? Ei ole tarpeen eikä mahdollistakaan selittää jokaista askeltaan toiselle ihmiselle. Voit kertoa lisää, jos se alkaa tuntua merkitykselliseltä. Säätö vaikuttaa välivaiheelta toipuessasi pettämiseen päättyneestä suhteesta. Et ole tehnyt väärin lopettaessasi tuon alkavan suhteen. Se oli sinulta vastuullinen päätös, koska huomasit kiinnostuvasi enemmän toisesta henkilöstä, ihastuksestasi.
Mietit sitä, että ihastuksen tunteesi vaihtelevat. Välillä pelottaa ja jokin askarruttaa. Se vaikuttaa normaalilta. Ette vielä varsinaisesti seurustele, joten tilanne voi edetä moneen suuntaan: molemmat ihastuvat tosissaan ja virallinen seurustelu alkaa tai sitten tunteet tasoittuvat jomman kumman tai molempien puolelta ystävyydeksi. Jos niin kävisi, sekin olisi arvokasta. Mielestäni tässä vaiheessa ei ole mitään pelättävää. Anna itsellesi mahdollisuus ihastua pidäkkeettä, jos siltä tuntuu. Vain heittäytymällä voi tietää, onko tunne riittävä kantamaan eteenpäin. Ymmärrän, että edellisessä suhteessa koettu pettäminen tekee sinut varovaiseksi. Pelkäät haavoittuvasi uudelleen. Jos kuitenkin haluat katsoa, mihin tämä orastava suhde voi johtaa, sinun ja teidän molempien tarvitsee jossakin vaiheessa uskaltaa puhua asioista oikeilla nimillä: Mitä tunnen sinua kohtaan? Miten etenemme? Aletaanko seurustella? Seurustelun aloittaminen ei myöskään merkitse sitä, etteikö seurustelua voi lopettaa myöhemmin, jos ei tunnukaan oikealta. Sellaisia asioita kun ei voi ennustaa etukäteen. Elämä ei anna takuita, mutta kantaa kyllä silloinkin, jos reitti ei kuljekaan suorinta ja mutkattominta tietä.
Älä suotta mieti sitä, mitä muut ajattelevat valinnoistasi. Teit niin tai näin, aina voi tulla sanomisia entisiltä säädöiltä, kavereilta, sukulaisilta tai keneltä tahansa. Et koskaan voi elää elämääsi niin, että valintasi miellyttäisivät kaikkia. Joku voi luulla sinusta sitä tai kuvitella tätä. Vain sinä itse tiedät, millä perusteilla olet tehnyt päätöksiä elämässäsi. Se on riittävää. Pohdintasi ovat vastuullisen ihmisen mietteitä. Haluat elää niin, että et tahallasi loukkasi tai satuttaisi ketään. Kunnioitan tätä pyrkimystäsi. Samalla on tärkeätä, että kuuntelet itseäsi ja pidät huolta omasta hyvinvoinnistasi. Luulen, että tähän orastavaan suhteeseesi liittyvät kysymykset ratkeavat kulkemalla askel kerrallaan. Yksi askel johtaa toiseen ja vähitellen kokonaiskuva selkenee. Elä rohkeasti! Sinulle käy hyvin.
KYSYMYS: Miksi poikaystäväni ei ota minua mukaan minnekkään ? Johtuuko siitä,että hänellä on vakava masennus ? Ollaan nyt siis seurusteltu n. 7 kk ja välissä on ollut taukoja 2 kertaa.
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kieltämättä voi tuntua varsin ikävältä jos haluisit tehdä poikaystävän kanssa asioita yhdessä enemmän, mutta hän ei niinkään. Yksi parisuhteen tärkeä elementti on kokemus siitä, että jaamme yhdessä elämää ja meille syntyy yhteistä historiaa, että on jokin ”me”. Miten poikaystäväsi mahdollisesti reagoi siihen, jos tuot esille pettymyksesi siitä, ettei hän pyydä sinua mukaan omiin menemisiinsä ja haluaisit viettää enemmän aikaa hänen kanssaan?
Sekin lienee fakta, että ihmisillä voi olla hyvin erilaisia odotuksia ja käsityksiä kuinka intensiivistä yhdessäoloa kumppaniltaan toivoo. Oman ja yhteisen ajankäytön suhteesta on hyvä käydä keskustelua. Miten paljon kumpikin on valmis tulemaan toista vastaan, jos ajatukset tässä kohtaa poikkeavat suuresti.
En suoraan sanoen osaa ottaa kantaa siihen, miten poikaystäväsi vakava masennus vaikuttaa hänen toimintaansa – mitä poikaystäväsi itse vastaisi tähän kysymykseen? Se mitä pohdin, on mainitsemasi tauot suhteessa. Ymmärrettävästi tällaiset katkokset suhteessa luovat turvattomuuden tunteita ja monesti toiveen siitä, että voisi olla varmempi siitä, että ollaanko yhdessä vai ei. Epävarmuus suhteen jatkuvuudesta on varmasti riidoille ja erimielisyyksille altistava tekijä.
Mikä tilanne mahtaa olla nyt? Onko suhteenne nyt vakaammalla pohjalla – jos ei, niin minkälaisia mahdollisia esteitä on sille, että voisitte sitoutua suhteeseen enemmän? Mikä suhteessa pitäisi olla ehkä toisin, että siihen voisi turvallisesti asettua? Tämä on tällaista pohdiskelua ehkä tiedä koskettaako se teidän tilannettanne lainkaan.
Tällaisia ajatuksia syntyi viestistäsi – toivottavasti niistä on jotain iloa :)
KYSYMYS: Oikeesti mua huoleettaa, että mun mies ei tykkää musta enää. Tavattiin tinderissä n. puol vuotta sitten ja juteltiin silloin paljon. Viime aikana se ei ole lähettänyt mulle enää mitään viestejä.ja vaikka me asutaankin eri maissa ja se on ilmottanu että ei pidä musta enään, koska kuulemma valehtelin hänelle. Minun mielestä se ei ole valehtelemista jos esiintyy väärällä nimellä vain ensimmäiset kolme viikkoa. Sanoin myös että olen malli, mutta periaatteessa olenkin. Millä keinolla voisin taas saada hänen kiiinnostuksen???
VASTAUS: Kerrot tavanneesi puoli vuotta sitten miehen, jonka kanssa aloititte viestittelyn. Mies kuitenkin lopetti yhteydenpidon ja hän sanoi syyksi sinun valehtelemisesi.
Sen sijaan, että mietit, miten voisit saada hänet uudelleen kiinnostumaan itsestäsi, ehdottaisin, että miettisit sitä, miksi ylipäätään aloitat tutustumisen uuteen ihmiseen puolitotuuksilla ja esiintymällä henkilönä, joka et oikeasti ole. Entä jos lähtisitkin liikkeelle omana itsenäsi? Miltä se tuntuisi? Mitä mahdollisesti pelkäät tapahtuvan, jos et ota suojaksesi turvaksesi mitään sellaista, mikä ei ole oikeasti sinua?
Suurin osa meistä haluaa suhteen alussa näyttää ja kertoa itsestämme parhaat puolet. Se on ymmärrettävää, sillä meillä on suuri tarve tulla hyväksytyksi, vastaanotetuksi ja rakastetuksi. Paljastamme henkilökohtaista, heikkouksiamme ja haavoittuvuuksiamme yleensä vähitellen, kun opimme tuntemaan toisiamme paremmin. Näiden puolien näyttäminen on tärkeää, sillä se lähentää paria ja syventää suhdetta.
Jos kuitenkin heti alkumetreillä aloitamme suhteen valheilla, se kertoo jotain tärkeää meistä itsestämme. Toinen osapuoli kysyy oikeutetusti: ”Valehtelit minulle silloin. Mistä tiedän, ettet valehtele jotain muuta? Voinko luottaa sinuun?”. Hyvät ja syvät parisuhteet, rakkaus ja kiintymys, rakentuvat turvallisuudelle ja luottamukselle. Joku viisas sanoi, että ”On parempi tulla hylätyksi omana itsenään kuin tulla rakastetuksi jonain sellaisena, jota ei ole”. Jos siis etsit onnellista, läheistä rakkaussuhdetta, älä valehtele, edes suhteen alussa.
Aitoja, hyviä ja syviä ihmissuhteita sinulle toivoen,
KYSYMYS: Aloimme seurustella tyttöystäväni kanssa noin vuosi sitten, hän asui ulkomailla mutta päätti lopulta jäädä Suomeen, koska suhteemme vaikutti lupaavalta ja hän sai työtarjouksen. Hänen etenemistahtinsa suhteessa oli kuitenkin liian nopea ja vaikka minäkin olin kiinnostunut, alkoi kova tahti ahdistaa. Suhtautumiseni häneen muuttui negatiivisemmaksi, halusin ja pyrin raivaamaan omaa aikaa ja lisäksi aloin nähdä hänessä huonoja puolia.
Ryhdyttyäni huomauttelemaan tuon tuostakin eri asioista, esimerkiksi alettuani ihmettelemään hänen käytöstään ja ratkaisujaan ei siitä seurannut mitään hyvää, vaan tyttöystäväni loukkaantui. Hänelle tuli riittämättömyyden tunne, hän tunsi että yritän kontrolloida ja kääntää kaiken negatiiviseksi. En kaivannut enää läheisyyttä, katsoin häntä vähemmän emmekä juurikaan edes halanneet. Näimme kuitenkin edelleen säännöllisesti, ehkä enemmän "tottumuksesta". Olin auttanut häntä muutossa ja siihen liittyvissä käytännön järjestelyissä ja katsoin olevani edelleen vastuussa hänen hyvinvoinnistaan. Samalla toki näin että hän oli hyvä ihminen joka välitti minusta ja minullakin oli tunteita häntä kohtaan. Hänen yli-innokkuutensa vaan oli saanut minut reagoimaan erittäin huonosti.
Tällä hetkellä hän yrittää edelleen, pyytää minua käymään, haluaa nähdä, kutsuu kävelylle ja syömään huolimatta siitä, että töissä on kiireistä ja hektistä. Menen aina käymään, mutta hän ei ole omien sanojensa mukaan enää yhtä täysillä mukana kuin ennen. Emme näe selkeää keinoa parantaa suhdettamme kun yhteistä aikaa ei ole paljon hänen töiden takia. Laatuaika voisi kuitenkin olla yksi ratkaisu. Molemmilla on kuitenkin halu saada suhde toimimaan ja haluaisimme löytää tasapainon ilman turhaa yli-innokkuutta, mutta kuitenkin niin että molemmilta löytyisi motivaatiota tehdä asioita toisen osapuolen sekä yhteisen suhteen hyväksi.
Meillä on edelleen hauskaa yhdessä ja löydämme aina mielenkiintoista tekemistä. Yhteiset harrastustuokiotkin tosin saattavat mennä helposti pilalle kun puheeksi tulee esimerkiksi jokin asia, jonka hän on unohtanut hoitaa useista muistutuksista huolimatta. Turhaudun kun minulla on se tunne että olen auttanut hoitamalla hänen asioitaan ja muistuttanutkin vielä tästä kyseenomaisesta asiasta, mutta hän silti unohtaa sen. Loppulenkki saattaa kulua siinä kun minä olen hiljaa koska olen ärsyyntynyt ja turhautunut.
Hän sanoo, että ei jaksa tätä menoa enää pitkään, mutta välittää minusta edelleen ja haluaisi yrittää. Minullakin on tahtoa pitää suhde kasassa ja huomata taas kuinka ihana ja välittävä ihminen hän on sen sijaan, että huomaisin kaikki virheet jotka hän tekee ja jäisin niitä murehtimaan, vieläpä kun ne eivät ole mitään erityisen vakavia. Se mikä painaa eniten on kuitenkin meidän viihtyminen yhdessä ja toisesta välittäminen. Mikä siis avuksi?
Hukassa, 28v.
VASTAUS: Kiitos viestistäsi, jossa pohdit oleellisia parisuhteen asioita. Seurustelun etenemisvauhti on taitolaji. Usein toinen on toista innokkaampi. Jos tuntuu siltä, että tahti on liian kova, silloin on hyvä pysähtyä. Se ei ole helppoa, koska alussa usein haluaa miellyttää toista, ehkä jopa ohi itsensä. Liian nopeasti etenemisen tunnistaminen voi myös olla vaikeaa. Ehkä on helpompi kritisoida toista ja purkaa häneen omaa kiukkuaan siitä, ettei ole saanut sanotuksi asioita ja riittävästi ottanut huomioon omia tarpeitaan. Vaikka ollaan parisuhteessa molemmat tarvitsevat myös omaa aikaa ja aikaa olla omien ystäviensäkin kanssa.
Toinen taitolaji on palautteen antaminen. Miten sanon itseäni ärsyttävistä asioista niin, että viesti menee perille? Asioista voi sanoa monella tavalla. Vaikeatkin asiat voi sanoa myönteiseen sävyyn. itsensä kanssa on myös tarpeen pohtia sitä, että miten paljon itsessä on sietokykyä siihen, että toinen tekee eri tavalla asioita. Hyvässä parisuhteessa on kaksi erillistä ihmistä, jotka tekevät asioita eri tavalla ja ajattelevat eri tavalla monista asioista. Erilaisuuden voi nähdä myös rikkautena vaikka se joskus ärsyttääkin.
Yksi hyvä palautteen antamiseen liittyvä hyvä sääntö on neljän suhde yhteen sääntö. Se kuvaa ennen kaikkea palautteiden suhdetta. Kun antaa neljä positiivista palautetta, yhden kriittisen kestää hyvin, ja kokonaissaldo on kirkkaasti plussalla. Kaikkea mikä ärsyttää ei kannata ääneen sanoa. Joskus ärsytys voi kummuta jostain ihan muusta kuin kumppanista. Oman pahan mielen kaatoastia hän ei saisi olla. Joskus voi olla vaan vaan nälkäinen tai väsynyt.
Viestissäsi oli paljon positiivista. Olet paljon auttanut seurustelukumppaniasi. Kerroit myös, että olet kantanut vastuuta hänen hyvinvoinnistaan. Ehkä sinun olisi tarpeen vähän luovuttaa tätä vastuuta takaisin hänelle. Vaikka parisuhteeseen kuuluu huolenpitoa toisesta, vastuu omasta hyvinvoinnista on aina itsellä.
Teillä on edelleen hauskaa yhdessä ja löydätte mielenkiintoista tekemistä. Te molemmat välitätte edelleen toisistanne. Hän haluaa edelleen kutsua sinua kävelemään ja syömään. On aika luonnollista, että hän on vähemmän täysillä mukana kuin aikaisemmin. Sillä tavalla hän suojelee itseään. Kirjoitit, että menet aina, kun hän kutsuu. Ehkä sinun on siinäkin syytä kuunnella itseäsi eli menet silloin, kun se tuntuu hyvältä. Kun yhteistä aikaa on nyt vähemmän, ehkä tahti on enemmän sinulle sopiva ja osaat entistä enemmän arvostaa yhteisiä hetkiänne.
Olette jo oppineet paljon seurustelunne aikana toisistanne ja itsestänne. Se on teillä pääomana jatkoa ajatellen. Sinulla on kykyä nähdä asioita myös toisen näkökulmasta. Osaat myös ymmärtävästi tutkia omaa toimintaasi. Molemmat ovat parisuhteen hyviä taitoja.
Uskon, että teillä on edellytyksiä saada parisuhteenne toimimaan. Se, että alkuhuuman jälkeen paljastuu millaisia te oikeasti olette, on vain hyvä asia. Parisuhteeseen tarvitaan kaksi oikeaa ihmistä. Yhteys rakentuu aidosta hyväksyvästä kohtaamisesta toisen kanssa. Kumpikin saa olla oma itsensä. Siitä huolimatta jää tilaa myös toisen huomioimiselle.
KYSYMYS: Olen 28vuotias yh äiti kahdelle sijoitetulle lapselleni. Exän lapsia. Ja elin sen kanssa 3v ja oli alkoholi ja väkivaltainen koko suhteen ajan. Se ei tapaile lapsia jne. Poissa kuvioista fpr ever. No tapasin nyt 3v sitten miehen ja olimme seksisuhteessa pitkään noin 1v. Ja nyt olen majaillut hänen luonaan 4kk. Hän sanoo kysyessäni seurustellaanko ettei seurustella että katsotaan hitaasti mihin tämä vie...olen odpttanut jo täs ns tapailu vaiheessa vuoden ja edeleen on miehe. Vastaus edetään hitaasti. Emme käyträydy edes kuin suhteessa muutakuin omalta osaltani. Ns hyväksikäyttö suhdekko? Pelottaa että tämä mies vaon on seksin takia kanssani,kysynyt ja vastannut että näin asia ei ole hän sanoo. Kauanko minun pitäiai muka jaksaa odottaa tässä ns tapailu vaiheessa vielä.??! Olenko vain korvike ja toinen vaihtoehto kunnes tulee parempi eteen. ?
Pelottaa exäni vuoksi et on joku narsistinen hyväkakäyttäjä..on mullakin luottamuspulaa exäni vuoksi mutta en ole häneen ollut miasään kontaktissa 3vuoteen ja nykyonen tapaiöemani mies tietää kaiken exästäni. Ole. Tavannut hänen kaikki perheenjäsenet jne. Hän ei halua viettää aikaa minun kaverieni kanssa..ei halua ola esim vkl mun luona asunolla vaan aina hänene asunollaan..omen jo 2kert lähtenyt miehen luolta pois kun alkoi juomaan yjt äkkia paljon.tietää etten siedä sellaista..ei isannut lopettaa kun en kertonut mukamas että häiritsee minua.
En yhtään osaa sanoa onko järkeä enään odotella..jokin vaiato ja kaverien. Kertomia asioita vaivaa ja saavat olemaan tuon miehen kanssa varuillaa ja ns.varpaillaan. jokin vaisto sanoo että en iha. Ehkä luottaisi tähän juttuun..paljomtinexäni takia myös pelkoa mutta...ei kehunut koskaan minuakauniiksi kuyen exäänsä ja einkerro kuin viestein että ole rakas ja tärkeä kun minä kerron päivittäin että hän merkitsee ja on rakas naamatusten.,ei ole ns.hänen tapaistaan kehua naistansa. Netissä on sinkkuryhmissä.omin silmin nähneenä kehunut muita naisia kommentein jne. Ikinä kwhunut minua misaään myodossa kuin vain simloin kun se on hänen edun mukaista.
VASTAUS: Kerrot, että olet tavannut tämän uuden miehen kolme vuotta sitten. Aluksi oli seksiä ja sitten päätit muuttaa miehen luokse neljä kuukautta sitten. Nyt pohdit, että onko kyseessä jonkinlainen hyväksikäyttösuhde, kun mies ei halua sitoutua. Sinulla on taustalla lastesi isän kanssa suhde, jossa oli väkivaltaa ja liiallista alkoholin käyttöä. Tämä on saanut sinut olemaan varuillaan. Lapset ovat nyt sijoitettuna. Heistä et kovin paljon muuta kerro.
On varmaan aika viisasta kysellä tuossa vaiheessa sekä tältä uudelta mieheltä, että itseltäsi, mitä olet tai olette nyt tekemässä. Kuulen, että toivoisit nyt kestävää ja tasaveroista parisuhdetta. Joitakin merkkejä tuosta on olemassa. Olet tavannut miehen perheenjäseniä ja mies yrittää vakuuttaa, että on tosissaan kanssasi.
Kerrot kuitenkin, että on aika paljon huolia ja epäilyjä. Mies ei toimi, niin kuin parisuhteessa elävä mies toimii. Tämäkin mies juo välillä liikaa. Hän ei halua olla sinun ystävien seurassa. Sitoutumisen suhteen juttu näyttää olevan huteralla pohjalla. Jos te asutte yhdessä ja harrastatte seksiä ja sinun täytyy kysyä häneltä, että seurusteletteko ja mies vastaa, että edetään hitaasti, ei seurustella. Mistä se kertoo?
Kuulostaa siltä, että hän ei todella ole valmis seurustelemaan, saati rakentamaan kanssasi luottamuksellista parisuhdetta. Olet varmaan siinä asiassa oikeilla jäljillä. Ristiriita on iso. Elätte yhdessä kuin pariskunta, mutta toinen ei myönnä edes seurustelevansa kanssasi. Nyt on todella aiheellista pohtia, mistä on kyse?
Epäröintiin voi olla monia syitä. Viittaat pettymyksiin aiemmissa parisuhteissa. Se voi todella olla yksi selitys, mutta voi olla paljon muitakin syitä. Joskus sitoutuminen on hankalaa kauempaa lapsuudesta nousevien kokemusten myötä, joskus kyse on muista asioista. Surullista sinun kannalta on, jos epäilyksesi osuvat oikeaan ja mies on sillä tavalla itsekeskeinen, että ei ajattele muuta kuin omaa etuaan. Hänelle teidän nykyinen ”juttu” on toimiva ja sinulle se ei nyt tunnu riittävältä.
Joka tapauksessa noin isojen kysymysten kanssa on varmaankin mahdotonta jatkaa tai ei ainakaan täältä kauempaa katselleen tunnu kovin järkevältä jatkaa samalla kaavalla. Jotakin selvyyttä olet lähtenyt etsimään. Se on hyvä asia. Se varmaankin löytyy. Yritä vielä käydä miehen kanssa selventävä keskustelu, jos haluat yrittää. Sano avoimesti, että et ole nyt tyytyväinen ja kerro mitä kaipaat. Jos et hänestä saa kumppania rakentamaan suhdetta, on seuraavaksi sinun itse mietittävä mitä tahdot. Jos olo jatkuu noin huonona ja tunnet olevasi jonkinlainen hätävara, kunnes mies löytää jonkin paremman, se ei kuulosta oikein mielekkäältä parisuhteen olotilalta.
Sinä olet arvokas ja tärkeä. Saat arvostaa itseäsi, eikä ketään saa kohdella, kuin varapyörää. Hyvä, kun olet lähtenyt selvittämään tilannetta. Noin isojen kysymysten kysyminen vaatii rohkeutta ja olet homman nyt aloittanut. Uskon, että jotakin selviää.
KYSYMYS: Olen 27-vuotias mies. Tapasin muutama kuukausi sitten upean minua muutaman vuoden nuoremman naisen. Olemme monin piirtein hyvin samanlaisia ja tunsin heti jotain erityistä vetoa. Hieman kuluneesti voisin sanoa rakastuneeni ensi silmäyksellä.
Alkuun myös nainen osoitti kiinnostusta, mutta kertoi kuitenkin ettei halua sillä hetkellä mitään vakavampaa. En tästä osannut päätellä, kertoiko hän vain hienotunteisesti ettei ole kiinnostunut minusta vai ehkä jotain muuta. Hän osoitti kuitenkin tulloin ainakin fyysistä kiinnostusta. Tiedän että hänen edellinen suhteensa oli päättynyt vasta jotain kuukausia sitten. Arvostan hänen tahtoa ja annan hänelle aikaa. Yritin tukahduttaa tunteeni, sillä ajattelin kaiken olevan vain pieni ihastus.
Huomaan kuitenkin edelleen hänen tulevan ajatuksiini ja omat tunteeni häntä kohtaan eivät ole kadonneet. Useamman kuukauden olen paininut tunteitteni kanssa. Haluaisin kovasti tunnustaa mitä tunnen tätä naista kohtaan, mutta pelkään mahdollisesti tuhoavani alkavan ystäävytemme.
En varsinaisesti pelkää naisen kertovan ettei hän tunne samoin, saisin tällä ehkä omat tunteeni sellaiseen asemaan, että pystyisin vakuuttamaan itseni ettei meistä voi tulla mitään. Pelkään siis menettäväni taas yhden upean ihmisen elämästäni.
Kuinka voisin siis tunnustaa tunteeni tai tunnustella tunteeko hän mitään minua kohtaan, tuhoamatta mahdollisesti ystävyyttä? Kuinka tukahdutan omat tunteeni ja panostan pitämään upean ihmisen elämässäni edes ystävänä?
Yksin tunteiden kanssa
VASTAUS: Kirjoitat kohdanneesi naisen, jota kohtaan tunnet erityistä vetoa ja koet samankaltaisuutta. Ajattelet rakastuneesi ensisilmäyksellä. Rakastumisesi kohde osoitti ainakin fyysistä kiinnostusta, mutta kertoi ettei tällä hetkellä halua vakavaa suhdetta. Epäilet tämän johtuvan siitä, että hän on melko äskettäin eronnut aiemmasta suhteestaan. Toisaalta mietit oliko lause hienovarainen tapa kertoa, että hän ei ole sinusta kiinnostunut. Huomaat ajattelevasi häntä edelleen vielä muutaman kuukauden jälkeen. Haluaisit kertoa hänelle tunteesi tai tunnustella hänen tunteitaan. Haluat pitää hänet ainakin ystävänä ja tarvittaessa jopa peittää tunteesi, jotta et tuhoaisi alkavaa ystävyyttänne ja menettäisi taas yhden upean ihmisen elämästäsi.
Mietin mitä mainitsemasi mahdollisesti alkava ystävyys tarkoittaa? Oletteko sopineet yhteydenpidosta ystävinä ja nähneet ystävinä näiden kuukausien aikana? Miksi on tärkeää olla ainakin hänen ystävänsä? Kirjoitat pelostasi menettää taas yksi upea ihminen elämästäsi. Siitä voisi päätellä että sinulla on takana menetyksiä. Oletko pohtinut menetyksiäsi ja mahdollista menettämisen pelkoa ja sen vaikutusta tuleviin ihmissuhteisiisi?
Mietin myös oletteko jutelleet hänen erokokemuksestaan? Olette molemmat vielä nuoria, mutta oliko hänen seurustelusuhteensa pidempiaikainen? Onko hän ehtinyt viettää sinkku-aikaa jossain vaiheessa? Erosta toipumiseen luonnollisesti vaikuttaa aiemman suhteen pituus ja se, kuinka rankka ero on ollut. Ero voi tuoda pintaan monenlaisia tunteita. Joskus voi olla vaikeaa luottaa ihmisiin ja heittäytyä uuteen suhteeseen. Joskus eronnut tuntee itsensä epäonnistuneeksi ja riittämättömäksi. Vaikka ero ei olisi ollut erityisen rankka, monet haluavat eron jälkeen olla yksin jonkin aikaa. Eron käsittely, siitä toipuminen ja uuteen suhteeseen valmistautuminen vievät aikaa. Se aika kannattaa ottaa, jotta on oikeasti valmis uuteen suhteeseen.
Hienoa, että olet valmis antamaan hänelle aikaa. Jos oletetaan että hän on sinusta kiinnostunut, mutta ei valmis uuteen suhteeseen, rakastumisesi kohde toimii tilanteessa siis hyvin järkevästi. Vaihtoehtoisesti hän voisi syöksyä suhteeseen kanssasi, mutta silloin ehkä toipumista ja omaa rauhaa vaativa ero voi tulla pintaan teidän suhteenne alkuhuuman tainnuttua. Jos hän haluaa olla yksin jonkin aikaa, mutta aloittaa suhteen kanssasi, vapaudenkaipuu voi myös palata myöhemmin. Kohtaloon uskoen romanttisesti voisi ajatella, että jos ihmiset on tarkoitettu yhteen, se tapahtuu ennemmin tai myöhemmin.
Haluaisit kuulla rehellisen vastauksen siitä mitä hän tuntee sinua kohtaan, vaikka se voisi satuttaakin sinua. Asian kysyminen häneltä suoraan on toki yksi vaihtoehto. Jos hän sanoo, ettei ole sinusta kiinnostunut nyt eikä ehkä myöhemminkään, se varmasti satuttaa. Kuten pohditkin, asia tulisi kuitenkin sitten selväksi eikä sitä onko hän kiinnostunut vai ei, tarvitse enää miettiä. Torjutuksi tulemalla saat hänet mielestäsi todennäköisesti nopeammin ja pääset jatkamaan elämääsi. Toinen rehellinen ja rohkea tapa voisi olla se, että kerrot hänelle tunteistasi ja että toivot hänen ottavan sinuun yhteyttä, jos hän on siihen valmis. Näin antaisit hänelle tilaa, mutta tekisit omat tunteeseesi selväksi. Kolmas vaihtoehto voisi olla ystävyyden tarjoaminen toiveena ystävyyden syveneminen ennen pitkää suhteeksi. Toki voi olla haastavaa toimia luotettuna ystävänä, jos omat toiveesi häntä kohtaan ovat romanttiset. Romanttisia tunteita on aika vaikea peittää. Aiheuttaisiko tunteesi hänelle kuitenkin paineita suhteen suuntaan ja antaako se hänelle hänen toivomaansa aikaa?
