KYSYMYS: Aloimme seurustella tyttöystäväni kanssa noin vuosi sitten, hän asui ulkomailla mutta päätti lopulta jäädä Suomeen, koska suhteemme vaikutti lupaavalta ja hän sai työtarjouksen. Hänen etenemistahtinsa suhteessa oli kuitenkin liian nopea ja vaikka minäkin olin kiinnostunut, alkoi kova tahti ahdistaa. Suhtautumiseni häneen muuttui negatiivisemmaksi, halusin ja pyrin raivaamaan omaa aikaa ja lisäksi aloin nähdä hänessä huonoja puolia.
Ryhdyttyäni huomauttelemaan tuon tuostakin eri asioista, esimerkiksi alettuani ihmettelemään hänen käytöstään ja ratkaisujaan ei siitä seurannut mitään hyvää, vaan tyttöystäväni loukkaantui. Hänelle tuli riittämättömyyden tunne, hän tunsi että yritän kontrolloida ja kääntää kaiken negatiiviseksi. En kaivannut enää läheisyyttä, katsoin häntä vähemmän emmekä juurikaan edes halanneet. Näimme kuitenkin edelleen säännöllisesti, ehkä enemmän "tottumuksesta". Olin auttanut häntä muutossa ja siihen liittyvissä käytännön järjestelyissä ja katsoin olevani edelleen vastuussa hänen hyvinvoinnistaan. Samalla toki näin että hän oli hyvä ihminen joka välitti minusta ja minullakin oli tunteita häntä kohtaan. Hänen yli-innokkuutensa vaan oli saanut minut reagoimaan erittäin huonosti.
Tällä hetkellä hän yrittää edelleen, pyytää minua käymään, haluaa nähdä, kutsuu kävelylle ja syömään huolimatta siitä, että töissä on kiireistä ja hektistä. Menen aina käymään, mutta hän ei ole omien sanojensa mukaan enää yhtä täysillä mukana kuin ennen. Emme näe selkeää keinoa parantaa suhdettamme kun yhteistä aikaa ei ole paljon hänen töiden takia. Laatuaika voisi kuitenkin olla yksi ratkaisu. Molemmilla on kuitenkin halu saada suhde toimimaan ja haluaisimme löytää tasapainon ilman turhaa yli-innokkuutta, mutta kuitenkin niin että molemmilta löytyisi motivaatiota tehdä asioita toisen osapuolen sekä yhteisen suhteen hyväksi.
Meillä on edelleen hauskaa yhdessä ja löydämme aina mielenkiintoista tekemistä. Yhteiset harrastustuokiotkin tosin saattavat mennä helposti pilalle kun puheeksi tulee esimerkiksi jokin asia, jonka hän on unohtanut hoitaa useista muistutuksista huolimatta. Turhaudun kun minulla on se tunne että olen auttanut hoitamalla hänen asioitaan ja muistuttanutkin vielä tästä kyseenomaisesta asiasta, mutta hän silti unohtaa sen. Loppulenkki saattaa kulua siinä kun minä olen hiljaa koska olen ärsyyntynyt ja turhautunut.
Hän sanoo, että ei jaksa tätä menoa enää pitkään, mutta välittää minusta edelleen ja haluaisi yrittää. Minullakin on tahtoa pitää suhde kasassa ja huomata taas kuinka ihana ja välittävä ihminen hän on sen sijaan, että huomaisin kaikki virheet jotka hän tekee ja jäisin niitä murehtimaan, vieläpä kun ne eivät ole mitään erityisen vakavia. Se mikä painaa eniten on kuitenkin meidän viihtyminen yhdessä ja toisesta välittäminen. Mikä siis avuksi?
Hukassa, 28v.
VASTAUS: Kiitos viestistäsi, jossa pohdit oleellisia parisuhteen asioita. Seurustelun etenemisvauhti on taitolaji. Usein toinen on toista innokkaampi. Jos tuntuu siltä, että tahti on liian kova, silloin on hyvä pysähtyä. Se ei ole helppoa, koska alussa usein haluaa miellyttää toista, ehkä jopa ohi itsensä. Liian nopeasti etenemisen tunnistaminen voi myös olla vaikeaa. Ehkä on helpompi kritisoida toista ja purkaa häneen omaa kiukkuaan siitä, ettei ole saanut sanotuksi asioita ja riittävästi ottanut huomioon omia tarpeitaan. Vaikka ollaan parisuhteessa molemmat tarvitsevat myös omaa aikaa ja aikaa olla omien ystäviensäkin kanssa.
Toinen taitolaji on palautteen antaminen. Miten sanon itseäni ärsyttävistä asioista niin, että viesti menee perille? Asioista voi sanoa monella tavalla. Vaikeatkin asiat voi sanoa myönteiseen sävyyn. itsensä kanssa on myös tarpeen pohtia sitä, että miten paljon itsessä on sietokykyä siihen, että toinen tekee eri tavalla asioita. Hyvässä parisuhteessa on kaksi erillistä ihmistä, jotka tekevät asioita eri tavalla ja ajattelevat eri tavalla monista asioista. Erilaisuuden voi nähdä myös rikkautena vaikka se joskus ärsyttääkin.
Yksi hyvä palautteen antamiseen liittyvä hyvä sääntö on neljän suhde yhteen sääntö. Se kuvaa ennen kaikkea palautteiden suhdetta. Kun antaa neljä positiivista palautetta, yhden kriittisen kestää hyvin, ja kokonaissaldo on kirkkaasti plussalla. Kaikkea mikä ärsyttää ei kannata ääneen sanoa. Joskus ärsytys voi kummuta jostain ihan muusta kuin kumppanista. Oman pahan mielen kaatoastia hän ei saisi olla. Joskus voi olla vaan vaan nälkäinen tai väsynyt.
Viestissäsi oli paljon positiivista. Olet paljon auttanut seurustelukumppaniasi. Kerroit myös, että olet kantanut vastuuta hänen hyvinvoinnistaan. Ehkä sinun olisi tarpeen vähän luovuttaa tätä vastuuta takaisin hänelle. Vaikka parisuhteeseen kuuluu huolenpitoa toisesta, vastuu omasta hyvinvoinnista on aina itsellä.
Teillä on edelleen hauskaa yhdessä ja löydätte mielenkiintoista tekemistä. Te molemmat välitätte edelleen toisistanne. Hän haluaa edelleen kutsua sinua kävelemään ja syömään. On aika luonnollista, että hän on vähemmän täysillä mukana kuin aikaisemmin. Sillä tavalla hän suojelee itseään. Kirjoitit, että menet aina, kun hän kutsuu. Ehkä sinun on siinäkin syytä kuunnella itseäsi eli menet silloin, kun se tuntuu hyvältä. Kun yhteistä aikaa on nyt vähemmän, ehkä tahti on enemmän sinulle sopiva ja osaat entistä enemmän arvostaa yhteisiä hetkiänne.
Olette jo oppineet paljon seurustelunne aikana toisistanne ja itsestänne. Se on teillä pääomana jatkoa ajatellen. Sinulla on kykyä nähdä asioita myös toisen näkökulmasta. Osaat myös ymmärtävästi tutkia omaa toimintaasi. Molemmat ovat parisuhteen hyviä taitoja.
Uskon, että teillä on edellytyksiä saada parisuhteenne toimimaan. Se, että alkuhuuman jälkeen paljastuu millaisia te oikeasti olette, on vain hyvä asia. Parisuhteeseen tarvitaan kaksi oikeaa ihmistä. Yhteys rakentuu aidosta hyväksyvästä kohtaamisesta toisen kanssa. Kumpikin saa olla oma itsensä. Siitä huolimatta jää tilaa myös toisen huomioimiselle.
Hyvää kevättä,
perheneuvoja Si
