KYSYMYS: Oikeesti mua huoleettaa, että mun mies ei tykkää musta enää. Tavattiin tinderissä n. puol vuotta sitten ja juteltiin silloin paljon. Viime aikana se ei ole lähettänyt mulle enää mitään viestejä.ja vaikka me asutaankin eri maissa ja se on ilmottanu että ei pidä musta enään, koska kuulemma valehtelin hänelle. Minun mielestä se ei ole valehtelemista jos esiintyy väärällä nimellä vain ensimmäiset kolme viikkoa. Sanoin myös että olen malli, mutta periaatteessa olenkin. Millä keinolla voisin taas saada hänen kiiinnostuksen???
VASTAUS: Kerrot tavanneesi puoli vuotta sitten miehen, jonka kanssa aloititte viestittelyn. Mies kuitenkin lopetti yhteydenpidon ja hän sanoi syyksi sinun valehtelemisesi.
Sen sijaan, että mietit, miten voisit saada hänet uudelleen kiinnostumaan itsestäsi, ehdottaisin, että miettisit sitä, miksi ylipäätään aloitat tutustumisen uuteen ihmiseen puolitotuuksilla ja esiintymällä henkilönä, joka et oikeasti ole. Entä jos lähtisitkin liikkeelle omana itsenäsi? Miltä se tuntuisi? Mitä mahdollisesti pelkäät tapahtuvan, jos et ota suojaksesi turvaksesi mitään sellaista, mikä ei ole oikeasti sinua?
Suurin osa meistä haluaa suhteen alussa näyttää ja kertoa itsestämme parhaat puolet. Se on ymmärrettävää, sillä meillä on suuri tarve tulla hyväksytyksi, vastaanotetuksi ja rakastetuksi. Paljastamme henkilökohtaista, heikkouksiamme ja haavoittuvuuksiamme yleensä vähitellen, kun opimme tuntemaan toisiamme paremmin. Näiden puolien näyttäminen on tärkeää, sillä se lähentää paria ja syventää suhdetta.
Jos kuitenkin heti alkumetreillä aloitamme suhteen valheilla, se kertoo jotain tärkeää meistä itsestämme. Toinen osapuoli kysyy oikeutetusti: ”Valehtelit minulle silloin. Mistä tiedän, ettet valehtele jotain muuta? Voinko luottaa sinuun?”. Hyvät ja syvät parisuhteet, rakkaus ja kiintymys, rakentuvat turvallisuudelle ja luottamukselle. Joku viisas sanoi, että ”On parempi tulla hylätyksi omana itsenään kuin tulla rakastetuksi jonain sellaisena, jota ei ole”. Jos siis etsit onnellista, läheistä rakkaussuhdetta, älä valehtele, edes suhteen alussa.
Aitoja, hyviä ja syviä ihmissuhteita sinulle toivoen,
KYSYMYS: Hei, olen 23-vuotias nainen. Olen seurustellut elämäni aikana kahdesti, joista ensimmäinen suhde kesti muutaman vuoden, ja tämän jälkeinen “laastarisuhde” reilun puoli vuotta, mutta kariutui pääasiassa kokemaani henkiseen väkivaltaan.
Tästä viimeisimmästä suhteesta on nyt 3,5 vuotta aikaa, ja tässä välissä olen harrastanut kohtalaisen runsaasti yhden yön juttuja, sekä muutamaan kertaan olen ehtinyt ihastua, mutta aina väärään ihmiseen: joko en ole saanut vastakaikua, tai sitten miehet ovat olleet liian sitoutumiskammoisia ja ovat karanneet sen jälkeen, kun olen möläyttänyt tunteistani, vaikka olisivat itsekin väittäneet jotain tuntevansa. Olen aina ollut hyvin epävarma itsestäni, mutta yhden yön jutuilla luulin hetkeksi keränneeni itseluottamusta ja sellaista oloa, että “mä kelpaan”. Kyllä se siinä mielessä toimikin, lähes aina esimerkiksi baari-iltoina sain jonkun lähtemään mukaani, jos vain siltä sattui tuntumaan.
Jotkut kanssani öitä viettäneet laittoivat paljon enemmän peliin kuin minä, ja törkeästi jätin heidät roikkumaan vastaamatta yhteydenottoihin, vaikka olisimme nähneetkin useamman kerran. Tein tätä myös sellaisille kavereille, joiden kanssa eksyin sänkyyn syystä tai toisesta. Sanomattakin selvää, että olen tällä pilannut usean kaverisuhteen. Tämän vuoden alussa kuitenkin lopetin kaiken turhan säätämisen. Tammikuussa minulla oli yksi yhden yön juttu, mutta sen jälkeen päätin, että se saa loppua. Ei se ole sitä elämää, mitä mä haluan elää. Aloin tosissani toivoa tasaisempaa elämää. Jotain, mistä saa kiinni ja mihin tukeutua.
Tajusin, että yhden yön jutut ainoastaan tuhoavat minua kaikella sillä katumuksella ja ahdistuksella, enkä loppupeleissä ole saanut niistä mitään hyvää. Itseluottamukseni kyllä kieltämättä nousi aluksi, mutta lopulta aloin nähdä itseni vain säälittävänä ja halpana, mikä laski itsevarmuuttani alemmas kuin koskaan.
Kesällä aloin tuntea itseni tosi yksinäiseksi ja epähaluttavaksi, kun ei ollut mitään kontaktia miehiin. Kyllä sitä aina silloin tällöin sai huomiota, mutta olin (ja olen) sitä mieltä, että lähes poikkeuksetta kaikki näistä halusivat vain sänkyyn ja olisin vain jatkanut samaa elämääni, enkä halunnut sitä. Päätin, että seuraavaksi olen sängyssä tulevan seurustelukumppanini kanssa, millä sen nyt sitten mukamas ajattelinkin tietäväni.. Joka tapauksessa, purin vähän tätä oloani tinderillä, mikä oli ihan hauskaa. Yhden tuntemattoman kanssa olen tavannut, mutta pääasiassa koko tinderöinti oli vain sellaista itseluottamuksen uudelleen nostattamista, tai sen yrittämistä. Saada matcheja, mutta ei tarvitse lähteä siihen sänkytouhuun mukaan, mikä kaduttaisi kuitenkin. Loppukesästä painoin tinderissä hieman vitsillä sydäntä yhdelle tuttavalle samasta kaupungista - tutustunut olen häneen jo useampia vuosi takaperin kun olin suhteessa, ja ollaan satunnaisesti nähty, mutta ei sen kummemmin. Saman työpaikan takia näimme niissä merkeissä toisinaan ja teimme töitä yhdessä, mutta en ollut koskaan ajatellut häntä kaveria kummoisempana. Sattumalta siitä tuli kuitenkin match, jolle ensin nauroimme molemmat, mutta lopulta chattailun kautta tapasimme.
Sen jälkeen olemme harrastaneet useampaan kertaan seksiä ja ollaan ruvettu tutustumaan toisiimme kunnolla. Muutaman kerran jälkeen jo tajusin, miten mulle alkoi välittömästi kasvaa tunteita tuota ihmistä kohtaan - olimme niiiiiin samanlaisia, vaikka en ollut sitä ennen tajunnutkaan. Vihelsin jo ensimmäisen kuukauden aikana jutun pariin kertaan poikki vedoten siihen, etten pystykään tällaiseen friends with benefits -juttuun. Ei mennyt aikaakaan, kun mies ilmoitti, että haluaa tapailla kanssani. Sen jälkeen tilanne onkin ollut äärettömän haastava, koska en jostain syystä pysty sisäistämään “tapailua”. Tästä olemme saaneet muutamaan kertaan riidankin aikaan, sillä epävarmuuteni on tullut esille aivan liikaa. Se alkaa olla hyvin sairaalloista, sillä se on mielessäni aivan oikeasti 24/7.
Tiedän meidän kaveruusajoista miehestä sen verran, että hän on seurustellut useaan kertaan ja on ainakin kertaalleen pettänyt. Tiedän myös sen, että hän on erittäin flirttaileva ja sosiaalinen, erityisesti humalassa, mutta muutenkin. Ennen tapailuamme hänellä on ollut useamman kuukauden “villivaihe”, jolloin on harrastanut reippaasti yhden yön juttuja ja tapaillut useampaakin naista samaan aikaan. Nyt hän kuitenkin vakuuttaa, ettei aio enää tapailla ketään muuta kuin minua. Hän ei halua enää edes keskustella asiasta kanssani, koska olen niin useaan kertaan näyttänyt epäilyni tätä lupausta kohtaan, että hän alkaa todellakin kyllästyä vakuutteluun - ja ihan syystäkin, ymmärrän sen kyllä. Minun on vain tolkuttoman vaikeaa luottaa hänen sanaansa.
Erityisesti siksi, että mä kaipaisin tapailulta enemmän, mutta tunnen olevani ahdistava. Näemme vaihtelevasti, mutta noin kerran viikossa/kahdessa, toisinaan useammin, toisinaan harvemmin. Muuna aikana emme juuri pidä yhteyttäkään. Itse kaipaisin huomattavasti enemmän yhteistä aikaa, mutta en kuitenkaan halua, että hän tuntee minun riistävän aikaansa kavereidensa kanssa, sillä kuten mainittua, hän on todella sosiaalinen ja omaa tiiviin ystäväporukan, joiden kanssa viettää aikaansa oikeasti paljon. Aina kun näemme, hänen puhelimensa käy kuumana, puhelua ja viestiä pukkaa vähän väliä. Tämä ei minua aiemmin häirinnyt ollenkaan, koska tiesin ystävien pitävän oikeasti päivittäin yhteyttä PALJON. Eräällä kerralla hänen luonaan vieraillessa satuin kuitenkin ohimennen huomaamaan hänen puhelimensa pöydällä, ja siinä oli tinder päällä. En silloin oikein tiennyt miten siihen pitäisi suhtautua, joten sivuutin asian, mutta heti sen jälkeen se on alkanut kaivelemaan mieltäni. Ja nyt pääsemme dilemmaan, kun en enää halua näyttää epävarmuuttani ja kysyä asiasta, koska pelkään (ja tiedän) ajavani hänet hiljalleen pois luotani lopullisesti, jos jatkuvasti näytän, etten luottaisi häneen.
Tämä mies tietää varsin hyvin edellisistä suhteistani ja menneisyydestäni muutenkin, mutta ei ole reilua laittaa kaikkea mun käytöstä senkään piikkiin. Mitä voisin tehdä tälle epävarmuudelleni? Kuinka voisin ottaa noita asioita hänen kanssaan puheeksi tekemättä asiasta mitään suurta numeroa ja ahdistuksen aihetta? En haluakaan aloittaa keskustelua mitenkään sävyllä “meidän täytyy nyt jutella vakavia”, vaan haluaisin kysyä asiasta vain ohimennen ja mainita, että se on vain mietityttänyt mua. Pelottaa, että oikeasti hakkaan sen viimeisen naulan tähän arkkuun ottamalla näitä asioita TAAS kertaalleen puheeksi, kun niistä on niin moneen kertaan jo jauhettu - ei tinderistä, mutta yleisesti siitä, miten pelkään hänen tekevän muiden kanssa jotain.
Huoh, olen ihan loputtomassa suossa oman pääni kanssa. En pysty käsittelemään ajatusta, että menettäisin tuon ihmisen, jonka kanssa oikeasti yhteinen aika on parempaa kuin mikään muu.
Väsynyt epävarmuuteen
VASTAUS: Kiitos pitkästä viestistäsi.
Kuulostaa sitä, että olet viime vuosina monin eri tavoin ja kokemuksin tutkinut ihmissuhteissa olemista. Ikääsi nähden olet ehtinyt jo kokea kovin monenlaisia suhteita. Osa näistä kokemuksista on ollut, ainakin joltain osin, hyödyllisiä ja osa haitallisia sinulle. Kaikista niistä voi kuitenkin yrittää oppia, ennen kaikkea itsestään. Niin kuin olet pyrkinytkin tekemään.
Kerrot, että olet yrittänyt nostaa itseluottamustasi yhden illan jutuilla ja tinderillä. Loppupeleissä et ole kuitenkaan saanut näistä itsellesi mitään hyvää vaan niiden vaikutus on ollut jopa päinvastainen: Olet alkanut näkemään itsesi säälittävänä ja halpana ja lopulta itseluottamuksesi on laskenut alemmaksi kuin koskaan. Kerrot, että olet alkanut toivoa tasaisempaa elämää, jotain mistä saa kiinni ja mihin tukeutua. Olet alkanut toimimaan naiden toiveittesi suuntaisesti mm. lopettamalla yhden illan suhteet.
Nuo mainitsemasi asiat kuulostavat hyviltä toiveilta ja oikeastaan ne ovat toiveita, jotka toteutuessaan tuovat turvaa ja vaikuttavat mm. itseluottamukseen. Itseluottamus parisuhteessa rakentuu mm. siitä, että voin luottaa, nojata kumppaniini, tulen nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tarpeineni, minuun sitoudutaan. Itsetuntoa on myös se, että tiedän mitä tarvitsen ja kaipaan, ja pyrin järjestämään elämääni niin, että voisin mahdollisuuksien mukaan elää itseni näköistä elämää.
Sinulla on kokemusta miehistä, jotka eivät halua sitoutua ja jotka lähtevät kun sinä alat kertomaan tunteistasi. Toisaalta kerrot myös itsestäsi, että olet katkaissut yhteydenpidon kun vastapuoli on laittanut itseään peliin ja olisi ollut mahdollista syventää suhdetta. Nämä teemat toistuvat nykyisessäkin suhteessasi. Joku puoli sinusta kaipaa yhteyttä, sitä että voisi luottaa, voisi puhua ja kertoa itsestään, tunteistaan. Samanaikaisesti toinen puoli viheltää peliä poikki ja sanoo, etten pystykään tähän. Sanot että "en pysty sisäistämään tapailua". Mitä mahdat tarkoittaa?
Sanot, että kaipaat tapailultanne enemmän, mm. enemmän yhteistä aikaa. Nimimerkkisikin sanoo, että olet väsynyt epävarmuuteen. Mutta on vaikea luottaa. On vaikea luottaa, että miesystäväsi ei tapaile muita vaan on sitoutunut sinuun. On vaikea luottaa, että sinulla on oikeus puhua epävarmuudestasi juuri sellaisena kun sinä sen koet, ei vähätellen tai ohimennen. Viestissäsi hyvältä kuulostivat kaikki ne asiat, joissa tunnistat itseäsi, pelkojasi ja toiveitasi. Ajattelen, että sinun tulisi kuunnella niitä puolia itsessäsi ja miettiä mistä kaikesta ne kumpuavat. Mistä esimerkiksi mahtaa pohjimmiltaan kummuta tuo kelpaamattomuuden kokemus? Sanot, että pelkäät ajavasi hänet pois jos kerrot epävarmuudestasi. Se on tietenkin mahdollista, että niin kävisi. Muistan joskus kuulleeni sanonnan "Parempi tulla hylätyksi omana itsenään kuin rakastetuksi jonain mitä ei ole".
Saattaisi olla hyvä, jos löytäisit itsellesi jonkun turvallisen ammatti-ihmisen, esim. täältä Kirkon perheneuvonnasta. Hän voisi miettiä kanssasi näitä kysymyksiä ja olla tukenasi, että pääsisit ylös "loputtomasta suosta" jossa koet olevasi. Toivon, että jossain kohtaa saat ihmissuhteen, jossa voit olla turvallisesti sinä.
Kaikkea hyvää Sinulle toivottaen,
Perheneuvoja Helena
