KYSYMYS: Olen ihastunut työkaveriini joka oli ennen esimieheni mutta ei ole enää. En tiedä pitäisikö antaa ihastukselleni tilaa tai siis miettiä asiaa vai yrittää unohtaa asia? Itse olen naimisissa (minulla pieni poika) ja niin siinä on vain käynyt että olen jollain ihastunut tai haluaisin päästä tästä "tunteesta" eroon jotta tämä ei vaikuttaisi käyttäytymiseeni läheistä työkaveriani kohtaan. Tämä henkilö on itseasiassa johtotason henkilö ja en tiedä olenko ihastunut vain hänen asemaansa vai persoonaan.
Pyysin hänet myös Facebook kaveriksi mutta lähetin melkein heti perään viestin että ehkä on parempi pysyä vain työkavereina ja tavallaan peruin kaveripyynnön. Rehellisesti sanottuna olen välttänyt ihastukseni kohteen seuraan vaikka haluaisin tutustua häneen ystävänä tai muuten vaan mukavana työkaverina. En oikein tiedä miten saisin tilanteen "normaalisoituvan" tai olisi vaan mukava tutustua häneen (naiseen). Itse olen siis mies 37 v ja tämä ihastukseni kohde n. 40 v.
Tämä ihastukseni kohde on minua kohtaan myös hyvin ystävällinen ja voisi kuvitella että hän on huomannut että saatan olla hänestä kiinnostunut/pitää. Huomasin itsekkin että hakeuduin joissakin palavereissa vain hänen viereen istumaan melkein joka kerta. Saatan jossain tilaisuuksissa katsella useasti missä hän tai mitä tekee. Aivan turhaan siis. Tai miettiä mitä hän tekee lomallaan tms.
Tilanne voi olla hänelle (ihastukseni kohteelle) myös hämmentävä tai kiusallinen. Olen jotenkin tulkinnut että ihastukseni voisi olla kiinnostunut minusta kun hän puhuu myös lapsistaan minulle hieman. Ihastukseni kohde on siis eronnut ja hänellä 2 lasta ja hän on nyt sinkku. Lähinnä siis haluaisin tietää miten minun tulisi toimia jotta tälläinen "ylimääräinen" ihastuminen ei vaikuttaisi normaaliin päivittäiseen yhteistyöhön tai jotta voisin myöntää itselleni että unohda hänet ja keskity omaan avioliittoon.
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kysymyksesi aihepiiri, työkaveriin ihastuminen, koskee aika monia ihmisiä. Vietämme työpaikoilla ison osan vuorokaudestamme. Olemme tekemisissä työkaverimme kanssa päivittäin jopa enemmän kuin puolisomme kanssa. Meillä on yhteisiä projekteja, tavoitteita, onnistumisia tai tukeutumista toisiimme työhön liittyvissä asioissa. Työssä meistä näkyy vähän tai joskus paljonkin erilainen puoli kuin kotioloissa ja läheisimmissä ihmissuhteissa. Ei siis ole ihme, että työpaikoilla syntyy paljon ihastumisia. Osa niistä jää vain ohimeneviksi ihastumisiksi. Osa johtaa suhteisiin - romansseihin, parisuhteisiin, avioliittoihin. Osa johtaa pettämissuhteisiin sekä huonoimmillaan valtaviin parisuhdekriiseihin ja tragedioihin.
Erityinen riski työpaikkasuhteen syntymiselle on jos työkaverit alkavat työn sisältöjen lisäksi jakamaan toisilleen henkilökohtaiseen elämäänsä liittyviä asioita ja huolenaiheita. Jos samanaikaisesti kotona, omassa parisuhteessa, tämä jakaminen on jostain syystä lakannut ja tunneyhteys heikentynyt, niin riski suhteelle kasvaa.
Pohdit viestissäsi ihastumistasi työkaveriisi. Kuulostaa sitä, että et oikein itsekään tiedä mitä ihastuksesi pohjimmiltaan on ja mitä toivoisit tapahtuvan. Mainitset, kuin ohimennen, että olet naimisissa ja pienen pojan isä. Lopuksi ikään kuin kehotat itseäsi unohtamaan ihastuksen ja keskittymään parisuhteeseesi. Tartun tuohon viimeiseen, sillä huomasin viestiäsi lukiessani miettivän parisuhdettasi ja sitä, millainen se mahtaa olla. Miten sinä sen tällä hetkellä koet? Oletko parisuhteessasi onnellinen? Kaipaatko jotain, joka ei tällä hetkellä parisuhteessasi toteudu? Minkälainen yhteys sinulla on vaimoosi? Miten olet kokenut lapsen syntymisen? Onko se vaikuttanut suhteeseenne? Miten? Mitä mielikuvissasi tämä ihastumisen kohde sinulle antaisi?
Meillä ihmisillä on valtava tarve yhteyteen. Joskus, esimerkiksi lapsen syntymisen myötä, saattaa käydä niin, että parisuhdeyhteys puolisoiden välillä alkaa heiketä. Lapsi tulee puolisoiden väliin ja alamme kaivata toisiamme. Joskus miehet kokevat jäävänsä sivuun lapsen ja äidin välisestä tunnesuhteesta. He eivät aina osaa kommunikoida tätä kaipausta yhteyteen puolisolleen, vaan pitävät sen sisällään. Tällaisessa tilanteessa olemme kovin alttiina ihastumisille. Ehdottaisin, että lähestyisit ihastumiskysymystä tästä näkökulmasta. Pohtisit sitä, mikä on se tila ja tarve mitä ihastuminen mahdollisesti täyttää.
Olisiko mahdollista, että lähestyisit vaimoasi yhteydenetsimismielessä? Kysyisit, mitä hänelle kuuluu. Sanoisit, että olet miettinyt teiltä ja sitä mitä teille parina kuuluu. Kertoisit, että ikävöit häntä. Kertoisit mitä sinä kaipaat ja kysyisit häneltä samaa.
Tällaisia asioita viestisi toi mieleeni. Toivotan sinulle hyvää jatkoa!
perheneuvoja Helena
1 kommentti
shiwan8
24.6.2015 07:56
Kysyppä neuvoa siltä vaimoltasi jos omat rahkeesi eivät riitä oikean valinnan tekemiseen. Kasaa itsesi. Toimit kuin liikaa saippuasarjoja tuijottava teinityttö.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin