Etäsuhteen kommunikaatio tökkii

12.6.2015 11:13
Suhdeklinikka

KYSYMYS: Nyt ois sellanen ongelma, että meillä suhteessa ei tuo kommunikointi pelaa tietyllä osa-alueella ja minä ja parempi puoliskokin tiedostetaan asia. Minä ilmeisesti enemmän, kuin hän, koska olen yleensä se joka eniten jää ymmälleen asioissa. Olemme siis kaukosuhteessa. Muuten suhde toimii hyvin, mutta tämä on meillä ongelmana vielä: Meillä kommunikoinnissa ongelmana on liian epäselvät keskustelut joissa jää osa asioista sanomatta tai kysymättä. Otan yhtenä esimerkkinä pari päivää sitten tapahtuneen:

Nainen kertoi kasaavansa grilliä ja tekevänsä puutöitä muun perheen kanssa ja kertoi tulevansa myöhemmin juttelemaan skypeen. Asiahan oli minulle täysin ok ja puuhastelin omia juttujani. Hän tuli sitten myöhemmin skypeen ja minä odotin jo, että pääsemme juttelemaan, mutta hän halusi tehdä vielä koulutehtävänsä (opiskelee siis vielä) ja äitienpäiväkortin mikä tietysti oli minulle täysin ok. Kun hän sai ne valmiiksi hänen piti mennä saunaan, mutta hän sanoi, että juttelemme sen jälkeen. No hänellä kestää siellä yleensä sen 30-40min ja odottelin häntä skypeen paikalle ja sitten hän laittoi, että katsoo hetken
televisiota samalla kun kuivattelee mikä myös tietysti oli minulle täysin ok. Odottelin semmoiset 20min ja sitten hän sanoi, että aikoo katsoa leffaa. Sitten hän sanoi, että ''Jos kerkeis sen leffan jälkeen jutella hetken ;)''. Tässä kohtaa minua alkoi harmistuttaa jo kun olin suurinpiirtein puolipäivää turhaan odotellut ja toinen lupaillut, että tulen ja sitten ei tulekkaan ja taas lupaa tulevansa ja taas ei tulekkaan. Tässä kohtaa ajattelin, että käy niin, että hän kun on sen leffan katsonut niin hän on niin väsynyt ettei jaksa jutella. Harmistuksissani näpäytin hänelle sitten ''Pitää katsoa kerkiänkö’'. Tähän hän kysyi ''Kuinka niin?'' ja vastasin, että ''Omia juttuja’'. Sanoin hänelle sitten, että minusta tuntuu, että olen turhaan odotellut ja, että ei ole kiva miten hän pompottaa minua noin, että ''tuun, en tuu, tuun, en tuu, tuun''-tyylillä. Siihen hän vastasi ettei tee niin tahallaan ja ei osannut muotoilla oikein tuota ''Jos kerkeis sen leffan jälkeen jutella hetken'' vaan hän tarkoitti, että kerkiää jutella ja muotoili sanavalintansa väärin. Sitten sieltä tuli avautuminen miten hän on tehnyt rankasti ulkona hommia ja listasi kaikki puutyöt, grillinkasaamiset, grillaamiset jne. Enhän minä tiennyt, kuin vain puutöistä ja grillin kasaamisesta joten en tiennyt hänellä olleen rankka päivä. Tässä kohtaa hän päätti ettei sitten tulekkaan puhumaan skypeen lainkaan. Yritin rauhoitella häntä, mutta ei siitä oikein mitään tullut ennen, kuin soitin hänelle ja puhuimme puhelimessa ja puhelimessakin hän oli todella vihainen (nainen on temperamenttinen ja kiihtyy nollasta sataan herkästi). Siinä tuli puheeksi mm. se leffan katsominen ja siinä tapahtui kummallakin kömmähdys: minä en tajunnut kysyä miten kauan se leffa kestää (kesti enää vain vähän aikaa) eikä hän tajunnut sanoa minulle kauanko se kestää joten oletin sen kestävän vielä pitkään minkä takia harmistuin ja pamautin sen näpäytyksen. Minä pyysin anteeksi sen jälkeen kun hän sanoi, että ''no olisit kysynyt''. Sitten sanoin tuosta telkun katsomisesta, että hän olisi voinut sanoa aiemmin, että aikoo katsoa leffaa vielä siihen perään niin hän sanoi ''kuivattelin ettei tarttis märis hiuksis istuu koneella''. Kysyin miksei hän sanonut minulle suoraan, että haluaa kuivatella niin kauan, että hiukset kuivuu. Vastaus oli: ''no sori kun en tajunnut''. Sitten hän kertoi kaiken rankasta päivästä ja minä vastasin etten tiennyt, että hänellä oli niin rankka päivä ja, että jos hän olisi kertonut minulle, että hänellä on niin rankka päivä ollut takana ja, että haluaa sen takiakin rauhassa katsella telkkaria ja leffaa niin olisi voinut vain sanoa minulle.

Onneksi sain hänet lopulta rauhoittumaan ja pääsimme kumpikin nukkumaan
hyvillä mielin.

Meillä on siis ongelma tiivistettynä: asioista jää osa kertomatta (naisella yleensä ja joskus myös minullakin, mutta harvemmin), kumpikin tekee oletuksia vajaan kertomuksen pohjalta (naiselta jää selventämättä asiat kuten tuo kauan leffa kestää ja minäkään en aina tajua kysyä asioista) ja sitten kun tilanne alkaa jo muuttua riidaksi niin sitten vasta paljastuu kaikki vaikuttavat asiat ja nainen yleensä jättää viimetippaan sen, että kertoo suunnitelmien muuttumisen. Ollaan keskusteltu tästä ongelmasta kahdenkesken, mutta tuntuu, että minä ainoastaan otan oppia. Osittain tuo naisen temperamenttikin haittaa kommunikointia, koska silloin hän ei millään meinaa suostua puhumaan asioista. Samoin hän aika usein kieltää sen, että on vihainen, mutta minä tunnistan kyllä hänen äänestään, puheistaan, kirjoitustyylistään ja myös eleistään milloin hän on vihainen ja lopulta sitten suostuu puhumaan. Miten voisimme parantaa kommunikointiamme, että välttyisimme tämmöisiltä väärinymmärryksiltä ja niin, että saisin tuon toisenkin huomaamaan, että pitää vielä petrata kommunikointiamme?

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kysymyksesi liittyy kommunikointiin ja siihen liittyviin ongelmiin. Jotenkin tuntuu siltä, että nämä kysymykset yleistyvät, vaikka periaatteessa meillä on enemmän väyliä ja mahdollisuuksia kommunikaatiolle, kuin koskaan ennemmin. Käsitin, että te elätte tällä hetkellä etäsuhteessa ja olette luoneet tavan keskustella ja olla yhteydessä päivittäin esimerkiksi Skypen avulla.

Vaikka Skypessä kommunikoidaankin kasvokkain, on se silti aina eri asia, kuin samassa tilassa oleva kommunikointi. Kun ihminen on läsnä, hänen koko olemuksensa kommunikoi, myös hiljaisuus, eleet, kosketus, liikkeet. Osa informaatiosta tulee tätä kautta, emme ole yksin sanojen tai sävyjen varassa. Vielä suurempi tulkitsemisvaara on tietenkin silloin, kun käydään vuoropuhelua tekstiviestein.

Toinen ongelma on se, että yleensä kommunikoimme tai käymme vuoropuhelua aika luontevasti, ilman aikatauluja tai asettautumista varsinaiseen keskusteluun. Kertaamme päivän kuulumisia, samalla muutakin tehden. Kommunikaatio, kotityöt, syöminen ja muut lomittuvat yleiseen olemiseen. Sovittu kohtaaminen Skypen kautta, vaatii aina asettumista kommunikatiiviseen tilaan, tyyliin "nyt keskustellaan". Joskus käy niin, ettei jaksa asettua siihen tilaan. Tähän saattaa olla monia syitä, yleisempänä varmaan väsymys.

Esimerkissä kerrot tavallaan siitä kuinka kommunikoinnin esteeksi tulee joukko sattumanvaraisia arkipäivän toimintoja ja asioita joita kumppanisi tekee. Samalla sinä olet jo "asettautunut odottamisen tilaan" ja tietenkin turhaudut kun kommunikointi lykkääntyy. Kun sitten lopulta asetutte keskustelemaan, on kuormitus jo valmiina. Hän saattaa tuntea syyllisyyttä siitä, että on pitkittänyt yhteisen hetken aloittamista, tai hän saattaa kokea, että sinä syyllistät tai hoputat häntä. Sinä toisaalta saatat tuntea olosi syrjäytetyksi ja vähemmän tärkeäksi. Ainekset riitaan ja väärinymmärrykseen on kylvetty. Seuraa kiukuttelua, syyttelyä, tulkintaa ja kinaa, josta seuraa taas purkamista ja rauhoittelua. Vaikka käytte molemmat tyytyväisenä ja rauhoittuneena nukkumaan, olette kumpikin tavallaan riidelleet "tyhjästä". jonka purkamiseen ja tilanteen rauhoittamiseen taas kuuluu aikaa.

Olisi varmaan puolin ja toisin hyvä olla sopimus, ettei jokaisena päivänä tarvitse keskustella sen kummemmin, joskus riittää viesti siitä, että toinen on olemassa ja voi hyvin. Sitä hedelmällisempää on sitten keskustella enemmän kun molemmat haluavat sitä ja tuntevat siihen tarvetta.

Mainitset tyttöystäväsi temperamenttisuuden; sekin on totta, että temperamenttierot vaikuttavat kommunikointiin. Jos ihminen kiihtyy helposti, "nollasta sataan", niin kuin kerrot, on turha yrittää puhua hänelle tunnekuohun aikana. Anna hänen rauhoittua rauhassa, ja keskustele vasta myöhemmin. Kerrot myös, että sinulla on tunne, että vain sinä otat opiksesi riitatilanteissa. Ehkä te opitte eri lailla, eri tahdissa. Anna hänelle aikaa.

Varsinkin etäsuhteessa olisi tärkeää, että pystyy pitämään toisen mielessä ja tuntemaan turvaa ja rauhaa. En tiedä, missä vaiheessa suhteenne on. Oletteko juuri tavanneita? Juuri rakastuneita? Vai onko suhteenne jo vakiintunut, oletteko molemmat levollisella mielellä sen suhteen? Jos teillä on kyllin turvallinen ja luottavainen suhde , ei tarvitse aina niin paljon konkreettista yhteyttä. Äsken mainitsemani kuittaus voi riittää toiselle kertomaan: "olet tärkeä ja olen ajatellut sinua".

Kerrot hienosti kysymyksesi lopussa siitä, miten tärkeää hyvä kommunikaatio on sinulle ja , että haluaisit sen yhä kehittyvän välillänne. Se on hieno tavoite, mutta vaatii paljon aikaa. Se myös varmasti helpottuu, kun voitte olla enemmän "oikeassa" yhteydessä, sellaiseen johon puhuvan pään lisäksi liittyy koko ihminen, hiljaisuus ja hengityskin. Ihminen puhuu niin monilla tavoillakin, kuin vain sanoilla.

Kannattaa myös muistaa, että ihmisten välinen vuoropuhelu on aina altis väärinymmärryksille ja virhetulkinnoille. Ajan myötä oppii ymmärtämään, mitkä asiat ovat riidan ja kinastelua arvoisia ja minkälaisten asioiden kannattaa vain antaa mennä ohitse. Kaikkeen ei voi tarttua ja jumiutua. Ja oleellista on myös se, ettei riidassa ole voittajia ja häviäjiä, eikä oleellista ole aina sekään, kumpi oli oikeassa.

Onnea yhteiselle tiellenne!

perheneuvoja Kati