Olen huolissani tulevasta aviomiehestäni. Olemme tavanneet toisemme työvalmennuksessa, koska minulla on lievä autismi ja miehelläni on AD/HD ja lievä kehitysvamma. Suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta, mutta olen huolissani siitä, kun hän jatkuvasti elää yli varojensa ja lainaa rahaa kavereiltaan.
Hän on ihan rehellinen ja maksaa lainansa takaisin sekä koittaa elättää itseään käymällä avotyössä. En pidä yhtään siitä, että hän ei voi odottaa siihen, että hän saa kerran kuukaudessa paljon (useita satasia) käyttörahaa ja sen jälkeen vasta voisi alkaa mällätä, vaan että ennen tilipäiväänsä pummaa rahaa minulta ja muilta ystäviltään alkoholinjuomiseen ja tupakkaan - ja sitten onkin edessä velanmaksu, rahat loppu ja sama kierre jatkuu eikä loppua näy.
Tahtoisin, että tuleva anoppini pistäisi mieheni puhutteluun, mutta miten puhun tästä ongelmasta anopilleni, jotta tämä puolestaan voisi osoittaa tulevalle aviomiehelleni, mitä pahaa hän itselleen tässä tekee? Minulla on taipumusta olla liian kiltti.
Nainen, 22
Hyvä ystävä,
Kerrot, että olet huolissasi tulevan aviomiehesi rahankäytöstä ja velkaantumisesta. Rivien välistä olin lukevinani, että sinua myös huolestuttaa se, että rahat menevät alkoholin juomiseen ja tupakkaan. Kun luin kirjeesi, oli helppo eläytyä huoleesi. Tulevan aviomiehesi käyttäytyminen herättää ymmärrettävästi turvattomuutta ja tietenkin me toivomme parisuhteessa voivamme saada turvaa ja luottaa puolisoomme, myös taloudellisesti. Rahankäyttöön liittyvät asiat tulevat entistä keskeisimmiksi kun perustamme yhteisen kodin johon yleensä liittyy myös rahankäyttöön liittyviä asioita, joiden hoitamisesta parin pitäisi yhdessä vastata.
On tärkeää voida luottaa, että myös toinen kantaa omalta osaltaan vastuuta taloudesta.
Mietit, että haluaisit puhua tästä asiasta anopillesi ja toivot että hän saisi poikansa havahtumaan ja muuttamaan rahankäyttöään. Entä oletko itse ottanut asian puheeksi tulevan aviomiehesi kanssa? Koska te, miehesi kanssa olette molemmat aikuisia, niin ajattelisin että ensisijainen tapa hoitaa ja sopia keskinäisiä asioita on yhteinen keskustelu.
Kerro miehellesi niistä asioista, jotka sinua huolestuttavat.Kysy, mitä miehesi ajattelee niistä ja miten näitä asioita voisi ratkaista, jotta ne eivät olisi välissänne jatkossa kun perustatte yhteisen kodin ja mahdollisesti myös perheen?Kysy miehesi mielipidettä ketkä ihmiset voisivat auttaa teitä ratkaisemaan tätä asiaa.
Saattaa hyvinkin olla, että miehesi tarvitsee jotain ulkopuolista ihmistä avukseen, jotta saisi rahankäyttönsä ja velkakierteensä, mahdollisesti myös päihteiden käyttönsä hallintaan. Jos sinulla on luottamuksellinen suhde anoppisi kanssa, voit tietenkin kertoa hänellekin huolestasi ja kysyä häneltä neuvoa. Mutta jos teet sen keskustelematta miehesi kanssa, niin miten arvelet miehesi siihen suhtautuvan? On hyvä, että olet huolissasi tilanteesta, sillä sille on hyvä tehdä jotain ennen kuin tilanne pahenee ja miehesi velkaantuu tavalla josta voi olla vaikea selvitä.
Kerrot, että sinulla on taipumusta olla liian kiltti. On hyvin tärkeää harjoitella pitämään puoliaan. On hyvä myös huomata, että olemalla liian kiltti esimeriksi näiden raha-asioiden suhteen mm. lainaamalla rahaa miehellesi, et oikeastaan auta häntä, vaan päinvastoin.
Oman elämänsä hallinnan opettelu on keskeinen taito aikuisuuteen siirryttäessä. Oikeastaan vasta sen jälkeen me olemme valmiita sitoutumaan vastuulliseen, aikuiseen parisuhteeseen.
Onko keinoja kehittää parisuhdetta, kun toisen osapuolen mielestä kaikki ongelmat ovat minussa? Jos yritän kertoa, että tunteeni eivät ole suhteessa sillä tasolla kuin niiden haluaisin olevan ja haluaisin meidän yhdessä hakevan apua, niin minulle loukkaannutaan. Sanotaan, että parempaan ei pysty. Jos se ei riitä, niin siitä sitten vain parempaa etsimään.
Kymmenen vuotta kestänyt avoliittomme on poikinut kaksi ihanaa lasta (7- ja 6-vuotiaat). Koko liiton ajan mies on käyttänyt alkoholia runsaasti. Tilanteen ajauduttua todella huonoksi mies onneksi ymmärsi hakea apua ja on nyt hyvän hoidon ansiosta ollut raittiina yhdeksän kuukautta. Tämän koen erittäin hyvänä asiana, mieheni lisäksi myös koko perheelle. Viime aikoina hän on kuitenkin ruvennut puhumaan, ettei hän raittiina koko elämäänsä aio olla, ja eihän meillä asiat niin huonosti olleet, kun kuuntelee muita. Koen tämän todella loukkaavaksi ja olen sen hänelle sanonutkin.
Minua on myös jo useamman vuoden ajan häirinnyt hänen jatkuva seksistä puhuminen ja sen vaatiminen. Asiasta puhuminen alkaa jo heti aamusta. Käsi saatetaan runttasta heti haaroihin, rintoja kouria kipeästi ja kieltä livotaan inhottavasti. Päivän mittaan ehdotellaan useasti asiasta: "onx illalla / mites ois pimpit / kokeilepas, kun häntä on kovana" jne. Ja jos en vaikuta halukkaalta, niin loukkaannutaan. Onneksi hän välttää kaikkein rivoimpia otteita lasten aikana. Olen todella monesti sanonut, etten pidä kourimisesta. Kaipaan halauksia, helliä suukkoja ja sanoja. Harrastamme seksiä noin kolmesti viikossa. Saan välillä tyydytyksen, mutta jollakin tavalla minulle jää aina tyhjä olo. Kun olen kysynyt, miksi hän jatkuvasti haluaa yhdyntää ja puhuu siitä, hän kertoo vain pitävänsä siitä niin paljon kanssani. Hän on myös pettynyt, koska teen aloitteita niin harvoin. Mutta miten voisinkaan, kun toinen puhuu siitä jatkuvasti?
Minulla on tunne, että oma seksuaalisuuteni on kadonnut jonnekin ja aina yhdynnässä ollessamme suoritan jotain roolia. Mieheni on hyvin ahkera ja jakaa kanssani kotityöt. Lasten hoitamiseen hän on mukavasti alkanut ottaa osaa nyt, kun alkoholi on jäänyt pois. Olen hänelle sanonutkin monesti, miten hieno asia on, että hän on nyt raittiina päässyt lähemmäksi lapsia. Siihen on vain usein vastaus, että "niin, ei pitäisi olla mitään valittamista". Tai jos kiitän häntä kotitöistä / auton renkaidenvaihdosta / lastenhoitamisesta, on vastaus usein "jonkunhan tällä on kotityöt tehtävä / kato ny, miten hyvä mies sinulla on" tms. Usein en kerkiä edes kiittämään, kun jo polleillaan hyvillä teoilla.
Ja jos satun sanomaan, että oli raskas työpäivä ja olen väsynyt tai vaikka vain haukottelen, alkaa mesoaminen "aijaha, vai sulla oli raskasta, arvaa vaan miten meillä. Ei taida illalla olla mitään kivaa tiedossa". Eli en saa olla väsynyt ilman syyllisyyttä. Välillä tuntuu, että minua syyllistetään joka asiasta. Koko ajan selän takana katsotaan tekemiset ja tekemättä jättämiset. Jos unohdan jotain (olen kyllä myöntänyt olevani hajamielinen), siitä nostetaan kauhea meteli ja joskus mökötetään monta päivää. Ostin oman auton, ettei tarvitsisi hänen autoaan lainata lasten kuskaamiseen. Mutta sekin oli huono merkki ja sekin häntä nyt v****taa.
Huomaan, että tätäkin kirjoittaessa ärtymys alkaa nousta ja pulssi kiihtymään. Haluaisin vain tietää, miten voisin toimia, jotta itse jaksaisin paremmin. Sillä olen alkanut tuntea luisuvani kohti jaksamiseni rajoja. Olen myös alkanut tuntea fyysisiäkin oireita; unettomuus, makean himo, ahdistus rinnassa, haluttomuus ja väsymys. Perheneuvolassa olen käynyt ja saanut miehenikin sinne muutaman kerran. Siellä hän vain kehui, miten paljon hän asioita tekee ja se siitä. Apua en oikein tuntenut saavani. Tuntui kyllä hyvältä puhua jollekin, joka kuunteli.
terveisin, kohtako tunteeton?
Nainen, 42
Hei nimimerkki "Kohtako tunteeton?"
Kiitos kirjeestäsi.
Kertomastasi tuli mieleen perheneuvonnan asiakaspariskunta, jossa molempien osapuolten tarinat ovat kaukana toisistaan. Voin kuvitella hyvin miehesi sinne perheneuvolan tuoliin. Siellä hän kertoo, miten hienosti hän tekee kotitöitä ja osallistuu perheen arkeen, on vähentänyt alkoholin käyttöäänkin perheen hyväksi ja tykkää vaimostaan niin kovasti ja haluaa häntä paljon. Ja puhuu ihan totta. Toisaalla on sinun kokemuksesi. Tässä roolissani Suhdeklinikan vastaajana minun on vaikea olla puolueeton, koska kuuluvilla on vain sinun äänesi. Oikeassa pariterapiatilanteessa olisi tärkeää saada molempien puolisoiden näkökulmat esille yhtä aikaa. Mutta nyt kommentoin tilannetta sen informaation valossa, jota olen sinulta saanut.
Kuulostaa siltä, että miehesi vyöryy rajojesi yli monessa kohdin. Hän vaatii sinulta seksuaalista aktiivisuutta oman tarpeensa mukaisesti, vahtii tekemisiäsi ja tekemättä jättämisiäsi. Kuulostaa siltä, että hän käyttää aika suurta valtaa parisuhteessanne. Onkohan niin, että kun mies vie monella tavoin paljon tilaa, sinä tunnen jääväsi ahtaalle. Tarpeesi hankkia oma auto lasten kuljetuksia varten näyttäytyy minulle esimerkkinä siitä, että jakaminen on hankalaa. Tuleekohan miehesi ketutus sinun auton hankkimisestasi kenties siitä, että hän kokee siinä hallinnan menetystä suhteessa sinuun? Oma auto symboloi joskus naiselle itsenäisyyttä, vapautta liikkua oman aikataulun ja mielen mukaan.
Erityisen kurjalta kuulosti miehesi tapa lähestyä sinua seksuaalisesti. Hän ei tunnu ymmärtävän sitä, että nainen, tai kukaan ihminen ylipäätänsä, ei syty sellaisesta, jonka kokee itselleen epämiellyttäväksi. Se, että olet kertonut hänelle, ettet pidä hänen tavastaan käydä kiinni sinuun ja puhua rivosti ja hän siitä huolimatta sitä jatkaa, kertoo kunnioituksen puutteesta. Hän sallii itsensä toimia niin kuin haluaa, välittämättä siitä, miltä se sinusta tuntuu. Eikö sinun tunteillasi ole väliä? Kokeekohan miehesi jonkinlaista omistajan oikeutta sinuun ja kehoosi? Avioliitto eikä myöskään se, että rakastaa toista, anna hallintaoikeutta toiseen ihmiseen eikä hänen kehoonsa. Muista, että sinulla on oikeus olla väsynyt ja haluton ilman syyllisyyttä.
Ei mikään ihme, että olet alkanut tuntea haluttomuutta, eihän sinun halullesi ole tuossa sijaa. Tämä on myös miehesi kannalta surullista. Hän toivoisi sinun tekevän useammin aloitteita, mutta missä välissä voisit ehtiä? Eli tahtomattaan miehesi sabotoi omalla toiminnallaan toiveensa täyttymisen. Tuskin halukkuutesi tällä tavoin tulee lisääntymäänkään, pelkään pahoin että käy aivan päinvastoin.
Kuvasit monenlaisia fyysisiä oireita. Ne kertovat nimenomaan jaksamisesi rajoista ja pitkäkertoisesta pahasta olosta, johon nyt on jo kehosikin alkanut reagoida. Sinun on syytä ottaa oireet vakavasti ja lähteä etsimään muutosta tilanteeseen.
Esität meille kaksi kysymystä. Ensimmäinen on: "onko keinoja kehittää parisuhdetta, kun toisen osapuolen mielestä kaikki ongelmat ovat minussa?" Tässä kohdin voisimme palata vastaukseni alussa kuvaamaani tilanteeseen perheneuvoja huoneessa. Jotta voisitte saada yhdessä jotain muutosta aikaan, on molempien tietysti oltava valmiita näkemään oman osuutensa kokonaisuudesta ja muuttamaan tarvittaessa käytöstään. Kaikki voi olla mahdollista, jos molemmat sitä haluavat ja tavoite on samansuuntainen.
Toiseksi kysyit, miten voisit toimia, jotta itse jaksaisit paremmin. Arvelen, että olet nyt omassa elämässäsi itsenäistymisen kohdassa. Et ole miehesi omaisuutta. Sinulla on täysi oikeus vaatia, että sinua kohdellaan kunnioittavasti sanoin ja teoin. Älä alistu huonoon ja esineellistävään kohteluun. Mieti, millaisen mallin miehen ja naisen välisestä suhteesta haluat lapsillesi antaa. Ole tarkkana kehosi viestien kanssa. Seuraa, milloin vointisi huononee ja milloin taas helpottuu. Sisäinen viisautesi ohjaa sinua kyllä oikeaan suuntaan.
Tunteettomuudesta kohti avointa tunteiden tunnistamista ja ilmaisua haluaa olla sinua rohkaisemassa Paula, perheneuvoja
Olen tässä kavereideni kanssa miettinyt jo useampaankin otteeseen suhdettani miehiin. Olen jokaista vastaantulevaa miestä kohtaan kovin epäluuloinen. Minua on monta kertaa käytetty tavalla tai toisella hyväksi, ja olen kokenut sekä väkivaltaa että pettämistä kahdessa edellisessä suhteessani.
Tutustun kyllä helposti uusiin ihmisiin ja varsinkin miehiin, mutta jos suhde alkaa vaikuttaa omasta mielestäni liian vakavalta, lyön jarrut pohjaan. Vanhojahan ei saisi muistella, mutta nämä kaksi edellistä parisuhdettani kummittelevat silti aina mielessäni, kun tapaan uuden miehen. Jos olen itse kerrankin kiinnostunut jostakin, onnistun kyllä pilaaman jutun näillä epäluuloillani. En vain ole enää moneen vuoteen uskonut, että kunnollisiakin miehiä vielä on.
Nyt joulun alla koin jälleen suuren pettymyksen, kun eräs mies paljastuikin täydeksi idiootiksi. En ollut hänelle mikään muu kuin pano, mutta en olisi kuitenkaan saanut nähdä muita, ja mies yritti asettaa muitakin rajoituksia. Kun epäilin olevani raskaana kyseiselle miehelle, hän tuumasi, ettei hänestä ole isähahmoksi. Onneksi en ollut raskaana!
Ilmeisesti olen tutustunut aina vain vääriin miehiin. Nainen, 22
Hyvä Kysyjä!
Kiitos viestistäsi ja luottamuksestasi meitä kohtaan. Kerrot, että et uskalla luottaa miehiin, mutta onneksi uskallat kokeilla onneasi palvelumme kanssa. Ehkä uskallat luottaa myös ystäviisi, joiden kanssa jaat asioita. Hieno juttu!
Et varsinaisesti kysy mitään, vaan pohdiskelet tilannettasi. Ehkäpä minäkin vain pohdiskelen mietteitä, joita heräsi viestiäsi lukiessa. Toivottavasti siitä on sinulle apua ja iloa. Kerrot olevasi nuori nainen, jolle on sattunut jo paljon: huonoja miessuhteita, pettämistä, hyväksikäyttöä, pelkoa raskaudesta ja väkivaltaa. On surullista, että jo tuohon ikään mennessä olet joutunut kokemaan noin paljon. Ymmärtäisin, että haluat muuttaa kuviota ja tutustua oikeanlaisiin miehiin. Mutta miten tehdä se?!
Itse tunnun ajattelevan, että meille kaikille jää elämämme eri vaiheista oppimistehtäviä. Tärkeitä tunneasioita, jotka eivät ole menneet hyvin, mutta joihin meille on välttämätöntä etsiä ja löytää uudenlaisia ratkaisumalleja. Siksi huomaamattamme hakeudumme uudestaan ja uudestaan tilanteisiin, joissa voimme työstää "oppimistehtäväämme", kunnes saamme siihen tyydyttävämmän vastuksen. Tunnistatko oman oppimistehtäväsi, kun tarkastelet entisiä miessuhteitasi?
Voisiko sinun oppimishaasteesi liittyä siihen, miten arvostat omia tarpeitasi ja miten annat itseäsi kohdella? Minkä arvoisena pidät itseäsi? Onko sinulla työstettävää siinä, miten olet läheisissä ihmissuhteissasi, esim. kotona, tullut rakastettua, kunnioiteltua ja arvostettua? Oletko saanut kokea, että sinä ja sinun tarpeesi voivat olla niin arvokkaita, että toinen laittaa oman etunsa taka-alalle sinun tähtesi? Oletko saanut olla se maailman kaunein ja ihanin tyttö?
Vai pitäisikö sinun työstää sitä mallia, jonka olet kotona oppinut naisen ja miehen suhteesta. Millaisen mallin kahden ihmisen intiimistä suhteesta olet saanut? Oletko siihen tyytyväinen? Vai voisiko sinun taustallasi olla yksittäinen trauma tai jopa useampia niitä? Oletko tullut lapsuudessasi tai nuoruudessasi kaltoinkohdelluksi tavalla tai toisella? Kaltoinkohtelu, pahoinpitely, seksuaalinen hyväksikäyttö ja/tai hoidon laiminlyöminen voivat myöhemmin elämässä näkyä myös ajautumisena huonoihin parisuhteisiin. Muistatko mitään tällaista elämäsi varrelta?
Toisaalta olet vielä varsin nuori, 22 vuotta, ja jos ensimmäiset seurustelukokemukset ovat menneet jo hyvin pieleen, nekin voivat jo riittää huonon mallin kopioitumiseen seuraaviin suhteisiin. Väkivalta ja hyväksikäyttö rikkovat mieltä joka tapauksessa. Oletko saanut tukea ja apua liittyen edellisten suhteittesi vastoinkäymisiin ja kohtaamiisi traumoihin? Oletko saanut tulla vakuutettua, että väkivalta ei ollut sinun syy? Oletko saanut löytää oman ainutlaatuisen arvosi hyväksikäytön, pettämisten ja lokaan vetämisen jälkeen?
Jos et ole ihan satavarma että olet ihana, arvokas ja ansaitset hyvää kohtelua, neuvoisin sinua ryhtymään työhön. Etsi itsestäsi kaikki hyvät puolet ja kiitä itseäsi onnistumistasi, pienistäkin. Tee itsellesi jotain hyvää joka päivä, sillä sinä olet sen ansainnut. Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, jotka tekevät sinut iloiseksi ja antavat sinulle voimaa. Ja ehkä haluat jutella myös ammattiauttajan kanssa, joka voi tukea sinua oppimistehtäväsi ratkaisemisen kanssa.
Miten saisi kerrottua kumppanilleni, että meidän suhde on loppu?
Olemme siis olleet kuusi ja puoli vuotta yhdessä ja olen kyllästynyt kaikkeen. Kirjeitäni availlaan, sähköpostiani luetaan, toinen juo joka ilta. Ei läheisyyttä, ei mitään...
Jos avaudun naiselleni, hän saa kauheat raivarit ja uhkailee viedä yhteisen koiran. Mua oikeestaan pelottaa, jos näin käy!! Pliiiis auta! T: Yx lepakko Nainen, 30
Hei!
Kiitos viestistäsi! Tilanne kuulostaa varsin hankalalta. Olet niin kyllästynyt kumppanisi käytökseen, kontrollointiin ja alkoholinkäyttöön, ettet näe teillä enää jatkamisen mahdollisuuksia.
Ei kuulosta oikein hyvin voivan kumppanisikaan. Epäluottamus hänen puoleltaan on suurta, kun hän tuntee tarvetta tutkia yksityisiä viestejäsi. Onko teillä ollut pettämistä eli onko hänelle aihetta olla mustasukkainen sinusta vai onko se täysin aiheetonta? Ainakin se kertoo hänen epävarmuudestaan suhdettanne kohtaan.
Jokailtainen juominen kuulostaa pakenemiselta. Onko kumppanisi mahdollisesti niin ahdistunut tilanteestanne, että lääkitsee sitä alkoholilla?
Kuulostaa siltä, että voitte molemmat huonosti ja koira on otettu välillenne kiistakapulaksi. Kumppanisi varmasti tietää, että koira on sinulle tärkeä ja siksi se on tehokas ase parisuhdetaistelussa.
Kerroit, että olet yrittänyt avautua, mutta keskustelu ei ole edennyt rakentavasti vaan päinvastoin. Mietin, mikähän on kumppanisi raivostumisen takana. Pelkääkö hän kenties eroa niin paljon, ettei uskalla edes kuunnella, mitä sinulla on sanottavaa? Jotenkin teidän olisi päästävä puhumaan tilanteestanne, josta molemmat nyt kärsitte. Entä jos kirjoittaisit hänelle kirjeen tai sähköpostia? Sen hän voisi lukea omassa rauhassaan ja sulatella sanomaasi ennen kuin vastaa.
Muutamakin käynti pariterapeutilla voisi auttaa teitä puhumaan asiat selviksi, mikäli se ei kahden kesken mitenkään luonnistu. Kuuden ja puolen vuoden yhteisen elämän jälkeen ansaitsette molemmat sen, että tiedätte, mitä rakkaudellenne tapahtui ja miksi olette nyt eroamassa.
Jos saatte asianne jotenkin puhuttua ja erottua muulla tavoin kuin suuressa riidassa, saatte varmasti sovittua myös koiran hoidosta jatkossa. Voi olla, että on tarpeen tehdä sopimus siitä, kumman luona se milloinkin on ihan niin kuin tapaamisoikeudet lapsille.
Olette olleet toisillenne tärkeitä ja ehkä olette sitä edelleenkin. Toivon, että pääsette puhumaan asioista rakentavasti ja toisianne kunnioittaen.
Pitäisikö lähteä suhteesta, jossa toisella on alkoholiongelma? Miehelläni on ongelma alkoholin käytön kanssa, ja se on hankaloittanut suhdettamme viimeiset kolme vuotta. Olen yrittänyt tukea ja neuvoa mutta ei, mikään ei auta. En tajua itsekään, miten olen kestänyt kaikki, mitä on tapahtunut, mutta silti olen aina antanut anteeksi kaikki, miten hän on minua kännipäissään satuttanut... Selvinpäin se on aina osannut pyytää anteeksi...
Luottamus ja itsetunto murskautunut täysin... Mies on aivan ihana selvinpäin ja huolehtiva ja ei ikinä silloin loukkaisi minua millään tavalla. Mutta kun kuningas alkoholi tulee kuvioihin, niin alkaa valehtelu, muiden naisien kouriminen tai minun haukkuminen. Aamuisin aina selitys, että "en muista mitään" tai sitten "kuka sulle sen kerto?! ei muuten ole totta" tai "anteeksi rakas, ei ollut tarkoitus" ja "no vittu, suututko tuostakin, alan kyllä ryyppää, ei jaksa kuunnella."
Neljän vuoden aikana mies on yöpynyt entisellä tyttökaverillaan ja valehdellut minulle siitä ja jäänyt kiinni. Kerran hän oli yrittänyt baarista saada vieraan naisen viereensä ja olisi sen saanutkin ellei hänen ystävänsä olisivat estäneet. Monena kertana olen kuullut, kuinka hän on läpsinyt ja puristellut ja kourinut muita naisia selkäni takana. Hän soittelee monesti muille naisille kännissä ja juuri silloin, kun minä en ole kotona.. Kerran löysin hänen puhelimestaan kuvan naisesta, joka istui hänen kämppänsä tietokoneella ihan alasti, mutta kuulemma oli "kaverin" säätö, joka oli alasti siellä hillunut ja huvikseen ottanut kuvan. Käynyt baareissa missä naiset tissisilleen tarjoilevat. Sitten kun olen suuttunut näistä asiosta ja tapellut sen kanssa, niin se sitten lähtee vaan uudestaan juopottelemaan ja tekee lisää tälläisiä virheitä ja parin päivän päästä sitten soittelee ja pyytelee anteeksi ja vannoo rakastavansa. Itse olen niin typerä, että aina olen jostain syystä ottanut sen takaisin ja kuvitellut, että kyllä se siitä muuttuu tai että jospa hän nyt jättäisi juomisen kokonaan pois.
Eikä tässä kaikki. Se vielä kehtaa olla minusta mustasukkainen. En saanut itse edes työpaikan pikkujouluihin mennä, koska "siellä on miehiä ja pikkujouluissa petetään aina." Kännissä se saattaa, jos riita tulee, kertoa, että hän ei edes rakasta, tai että olen "aikaansaamaton paska akka, joka vois painua helvettiin sen asunnosta". Mies ei arvosta yhtään, mitä työtä teen. Vähättelee aina, kuinka helppoa minulla on, vaikka työni on fyysisesti raskaampaa ja olen enempi kouluja käynyt ja saan isompaa palkkaa kuin mieheni.
Nyt se taas viikko sitten tapahtu, mies ei vastaa puhelimeen koko iltana.. Yöllä saan taas kuulla, että hän on ollut baarissa ja istunut siellä toisen naisen kanssa sylikkäin ja olleet aivan kuumina. Otin auton ja ajoin miehen kämpille, missä se oli yksin nukkumassa. Hyökkäsin sänkyyn ja mojotin täysiä munille. Se heräsi ja sanoi, että mitä vittua hommaat ja käski lähtemään sieltä. Vielä suutuspäissään potkaisin kunnolla haaroväliin ja kysyin siltä, että "tajuatko jätkä mitä sää oot tehny?" Vastauksena taas, että ei hän muista mitään ja mitään ei oo tapahtunut ja nauraa mulle kuinka "vainoharhainen" olen ja sinisilmäinen, että uskon muiden "tarinoita". Lähdin pois sieltä ja kun seuraavana päivänä ilmoitin, että en halua jatkaa samassa suhteessa, niin herra on taas aivan tumut ja vihainen MULLE siitä, että oon sitä lyönyt.. Viikon ajan olen ollut nyt ottamatta siihen yhteyttä, mutta herra ei itse ole vaivautunut mulle soittamaan, että pyytäisi edes anteeksi.
Mutta se mua pelottaa, että taas jossain vaiheessa alan ajattelemaan, että hän jotenkin muuttuisi tai että ehkä se tästä... Rakastan kuitenkin ihmistä todella paljon. Selvinpäin kun ollaan, ikinä ei tapella, ei mitään ongelmaa ja siksi ehkä aina hairahdun siihen, että otan hänet takaisin, kun se selvinpäin tulee puhumaan asiosta.
Kannattaako tässä suhteessa jatkaa? Itse en pysty enää järjellä ajattelemaan. Tiedän, etten ole hänen arvoisensa, mutta silti aina huumaannun siihen ihmiseen, joka on selvinpäin... Tarvitsen nyt todella hyviä neuvoja sen suhteen, miten toimia, koska muualtakaan niitä en saa... Ystävillekin kun olen kertonut tästä, niin vastauksena saan "sää kuitenki oot sen kans kohta yhdessä". Ja miehenikin varmaan parhaillaan ajattelee, että ei tarvitse huolehtia, kohta ollaan taas yhdessä. Miten saan sille kerrottua, että nyt oikeesti sai riittää? Että olen 100% tosissani siitä, etten jaksa enää.. Apuja kiitos, että pääsisin jatkamaan taas elämääni! Nainen, 20
Aloitat viestisi kysymällä, kannattaako suhteesta lähteä, jos toisella on alkoholiongelma? Kirjeesi loppupuolella kysyt, miten saat kerrottua miehellesi, että nyt saa riittää ja että olet tosissasi. Kuulostaa siltä, että olet jo löytämässä vastauksen ongelmaasi, mutta kaipaat vielä sille vahvistusta. Tilanteesi kuulostaa todella kuormittavalta ja ristiriitaiselta. Kerrot, että miehesi on aivan ihana selvinpäin eikä silloin loukkaisi sinua millään tavalla. Kuinka usein näitä hyviä hetkiä on? Riittävätkö ne sinulle?
Kirjoitat, että alkoholin vaikutuksen alaisena miehesi muuttuu täysin ja loukkaa sinua monin tavoin mm. haukkumalla, valehtelemalla, ja lähentelemällä muita naisia. Kun jälkeenpäin otat asian puheeksi, miehesi joko kiistää puheensa ja tekonsa, pahoittelee niitä tai uhkailee aloittavansa juomisen uudelleen. Kuinka kauan voit suostua tällaiseen kohteluun? Missä rajasi menee? On tärkeää pitää mielessä, ettet ole mitenkään vastuussa miehesi juomisesta ja siihen liittyvästä käyttäytymisestä vaan hänen pitäisi kantaa siitä oma vastuunsa.
Kirjoitat, että omista naisseikkailuistaan huolimatta miehesi on mustasukkainen ja rajoittaa menojasi. Riidan tullen saatat kuulla olevasi "aikaansaamaton paska akka, joka vois painua helvettiin sen asunnosta". Mies vähättelee työtäsi etkä oikein muutenkaan saa arvostusta osaksesi. Kerrot luottamuksesi ja itsetuntosi murskautuneen täysin. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että suhteesta irrottautuminen on sinulle vaikeaa. Kysyn kuitenkin, voisitko arvostaa itseäsi riittävästi lähteäksesi tästä kuluttavasta suhteesta?
Kirjoitat, että olet yrittänyt tukea ja neuvoa miestäsi tämän alkoholinkäytön suhteen, mutta mikään ei auta. Haluaako miehesi apua alkoholiongelmaansa? Tahtooko hän muuttua? Vanha viisaus toteaa, ettei mikään muutu, ellei mikään muutu. Ensimmäinen askel muutokseen on, ettet anna nykyisen tilanteen jatkua. Jos kaipaat tähän ulkopuolista apua ja tukea, suosittelen sinua ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon tai terveysasemallesi.
Miten pitäisi miehen jaksaa olla suhteessa, missä on muuten kaikki hyvin, mutta seksiä ei ole ollenkaan? Olen jopa ajautunut juomaan liikaa (toki vain olutta ja vain pari illassa) eikä itsestä huolehtiminen enää kiinnosta. Lapsia ei ole, eikä niitä kumpikaan halua. Muutenkin tuntuu, että mitään positiivista ei tapahdu mulle... Mies, 34
Kiitos kysymyksestä, jossa muutamalla lauseella avaat tilannettasi, joka tuntuu tällä hetkellä turhauttavalta ja tukalalta. Et kerro suhteenne pituudesta etkä sitoutumisen asteesta (seurustelu, kihlaus, avioliitto, avosuhde). Oletan, että olette sitoutuneessa suhteessa, koska olette puhuneet lapsista ja kumpikin on yhtä mieltä siitä, että ette halua lapsia. Vai olisiko kumppanisi sittenkin halunnut edes pikkuisen, ja sitten kuin huomaamatta seksihalut ovat hiipuneet, kun naisen elämän yksi perustarve ei pääse toteutumaan.
Et myöskään kerro, onko suhteenne alkutaipaleella seksuaaliset tarpeenne olleet lähempänä toisiaan ja seksielämä tyydyttävää. Oletan tässäkin, että asiat ovat olleet alussa paremmin. Olet varmaan yrittänyt kysyä, mihin seksihalut ovat hiipuneet. Naisen ja miehen seksuaalisuus kulkee erilaisia latuja. Syttyäkseen seksiin naisen on ensin koettava kumppaninsa taholta välittämistä, hellyyttä ja yhteyttä. Mies syttyy seksiin joskus silmänräpäyksessä ilman sen suurempia virittelyitä. Seksi voi olla näin lujittamassa suhdetta ja lähentämässä. Naisella järjestys on juuri päinvastoin. Kirjoitan tästä siksi, että tältä alueelta löytyvät joskus naisen seksihaluttomuuden syyt. Kun puhutte tästä aiheesta, kuuntele kumppaniasi tarkkaan. Älä syytä äläkä vaadi, sillä se lukkiuttaa suhteen.
Hyvään parisuhteeseen kuuluu seksi. Se tuo yhteistä iloa ja lähentää suhdetta. Kaipaat sitä luonnollisesti. Parisuhteessa on lukuisia muitakin alueita ja yhdistäviä tekijöitä. Joku on sanonut, että seksi on 1/16 parisuhdetta. Miten nämä muut alueet teillä; puhuminen, kuuntelu, yhteinen aika, yhteinen tekeminen, ristiriitojen käsittely, tunteiden ilmaisu, hellyys, toinen toisensa huomioiminen ja niin edelleen? Muiden alueiden toimimattomuus heijastuu myös seksin alueelle. Kysele kumppaniltasi, miten tyytyväinen hän on muihin alueisiin suhteessanne? Jos siellä on huolia, voisitteko lähteä niitä yhdessä korjaamaan? Se olisi kumppanillesi viesti, että suhteenne on sinulle tärkeä.
Rivien välistä olin lukevinani, että olet allapäin ja ehkä hivenen masentunut. Kerroit, että et jaksa huolehtia itsestäsi, juot kun olet turhautunut ja sinusta tuntuu, että sinulle ei tapahdu mitään positiivista. Nämä saivat minut miettimään masennuksen mahdollisuutta. Juttele tästäkin kumppanisi kanssa.
Seksuaaliterapian mahdollisuus on aina olemassa. Siellä lähdetään ensin tutkimaan suhdetta ja sitä, miten se toimii ja pyritään ymmärtämään, mistä seksuaaliset vaikeudet johtuvat, jotta niihin voitaisiin puuttua. Seksuaaliterapiaa antaa siihen erikoistuneet seksuaaliterapeutit. Heitä löytyy Perheasian neuvottelukeskuksista, Väestöliitosta ja yksityisiltä lääkäriasemilta ja terapeuteilta.
Toivon sydämestäni, että löytäisitte polun pään ongelmanne ratkaisemiseksi, sillä ymmärrän, että olet turhautunut tilanteessanne. Usein polun pää löytyy suhteen arvioimisesta ja toinen toisensa kuuntelemisesta.
Olen seurustellut ihanan miehen kanssa kolme vuotta. Olen melkoisen varma, että hän on Se Oikea: meillä on hauskaa yhdessä, arki sujuu ja tulevaisuuden suunnitelmatkin ovat yhdenmukaisia, onneksi. Mies on minua liki kymmenen vuotta vanhempi.
Mies on käyttänyt nuoruudessaan huumeita ja tuhonnut aikaisempia parisuhteitaan päihteidenkäytöllä. Vieläkin hän tykkää juoda reilusti, mutta en koe sitä ongelmana, koska olen itsekin nuori ja menevä bilettäjäneitonen. Hän jäi työttömäksi suhteemme alussa, joten alku meni kotona kaljoitellessa. Nyt hän on pääsemässä takaisin työelämään ja on vähentänytkin juomistaan melko paljon. Varsinaisia ongelmia alkoholinkäytöstä ei ole ikinä ollut, mies ei ole väkivaltainen tai muuta sellaista, päinvastoin hän on aina hyvin seurallinen humalassa.
Nyt on ollut puhetta naimisiinmenosta. Sydämeni sanoo, että tuon miehen kanssa haluan olla. Mutta järki pohtii: pitäisikö kuitenkin etsiä mies, joka ei kuluta alkoholia ihan yhtä rankasti (ja pystyisi halutessaan vaikka lopettamaan sen käytön kokonaan)? Monet naiset kertovat netissä, millaista alkoholistimiehen kanssa asuminen ja eläminen on ja kehottavat nuoria tyttöjä juoksemaan kauas ja lujaa. Mitä jos mieheni alkaakin tulevaisuudessa käyttää runsaammin alkoholia? Pitäisikö valita "järkevämmin"? Olenko tyhmä, jos nain miehen, joka käyttää paljon rahaa alkoholiin ja tykkää kaljoitella kavereiden kanssa reilusti vielä aikuisenakin? Seuraanko sydäntäni? Nainen, 24
Ihan aluksi onnittelut siitä, että olet löytänyt itsellesi ihanan miehen, ja olet kokenut hänen kanssaan hyviä asioita suhteenne aikana.
Kuvaat suhdettanne seurusteluksi, ja kysyisinkin sinulta että mitä ajattelet seurustelusta - onko sinulla teidän seurustelullenne jokin merkitys tai päämäärä, vai onko se ilmaus yhdessä olemisesta ja asumisesta, jossa ei vielä ole erityisiä sitoumuksia tai päämääriä? Olen nimittäin itse sitä mieltä, että koko seurustelukulttuurissamme on jotain pielessä, sillä seurustelusuhteen päätyminen eroon koetaan ikään kuin epäonnistumisena, vaikka eri teille lähtemisen (jos kyse on kahdesta aikuisesta ihmisestä ilman lapsia) voisi usein nähdä onnistumisenakin, siitäkin huolimatta, että tilanteeseen toki liittyy hankalia tunteita ja yksinjäämisen pelkoa.
Tästä syystä luin kysymystäsi ilolla, sillä sinä tunnut pohtivan oikeita asioita juuri oikeassa kohdassa. Palaan alkoholiasiaan, mutta sitä ennen rohkaisisin sinua kuitenkin enemmän tutkailemaan itseäsi ja omia toiveitasi. Et kerro mitä yhteiset suunnitelmanne naimisiinmenon lisäksi ovat, mutta kuvaat itseäsi sanalla "bilettäjäneitonen". Kuka haluat olla vaikkapa viiden tai kymmenen vuoden päästä, mikä sana kuvaisi sitä kuka silloin haluat olla? Kun löydät sopivalta tuntuvan sanan tai sanoja, niin kysy itseltäsi, miten hyvin sekä yhteiset suunnitelmanne että kaikki se mitä kumppanistasi nyt tiedät, sopii yhteen sen plusmiinus kolmekymppisen naisen kanssa, joka haluaisit olla. Siinä on sinulle yksi vastaus. Tein tässä muuten oletuksen, ettet halua olla "bilettäjäneitonen" ikuisesti, mutta toki sekin on mahdollista eikä siinä ole mitään pahaa!
Joku on joskus sanonut, että ihmissuhteessa ei ole haastavaa sitoutuminen siihen, minkä kumppanistaan tietää, vaan sitoutuminen myös siihen, mitä hänestä ei vielä tiedä. Esimerkiksi työelämän vakiintuminen tai lasten syntyminen tuo elämään takuuvarmasti uusia kuvioita ja uusia haasteita, ja sitoutuminen toiseen ihmiseen kannattaa jo alusta asti nähdä toistuvana ja kertautuvana asiana, ei pistemäisenä ja jossain suhteen alkuvaiheessa "once and for all" tyyppisenä ratkaisuna.
Kysymyksessäsi pohdit nimenomaan kumppanisi alkoholinkäyttöä, ja se onkin hankala asia tässä yhteydessä. En ole mikään alan asiantuntija, mutta huomaan jääväni ajattelemaan sitä, miten pitkäaikainen alkoholin käyttö ihmiseen vaikuttaa: terveyteen, seksuaalisuuteen, elämänhallintaan, käyttäytymiseen jne. Jos suunnitelmissanne on perheen perustaminen, ja kumppanisi alkoholinkäyttö mietityttää sinua, niin eikö olisi syytä nostaa kissa pöydälle ja puhua asiasta suoraan? Mitä mieltä hän itse on asiasta, ja olisiko tässä elämäntilanteessa jossa hän on palamaassa työelämään hyvä sauma tehdä asialle jotakin?!
Jäin kyllä pohtimaan myös mainitsemiasi asioita, kuten hänen aiempaa huumeidenkäyttöään tai "aiempien parisuhteiden tuhoamisia". Ne kuulostavat asioilta, joiden käsittelyyn saattaisi olla ulkopuolinen apu tarpeen, niiden merkitystä on nyt tässä vaikea hahmottaa. Se mitä nyt voit tehdä ja teetkin, on sinun omien elämään ja parisuhteeseen liittyvien tarpeiden ja toiveiden tiedostaminen. Se, että teillä on nyt hauskaa yhdessä, arki sujuu ja tulevaisuudensuunnitelmat ovat yhdenmukaisia, ei ole ollenkaan hassumpi aloitus pitkälle parisuhteelle. Se, että kumppanisi alkoholinkäyttö ikään kuin seisoo onnellisen tulevaisuuden edessä, on ehkä juuri teille kahdelle se haaste ja kasvun paikka, jonka ratkaiseminen on edellytys sille että suhteenne etenee seurustelusta haluamaanne vakiintuneeseen suuntaan. Tämä ei saa olla yksin sinun vastuullasi, joten vastuuta myös kumppaniasi kertomalla suunnitelmiinne liittyvistäsi peloista ja epävarmuuksista. Ehkä se on juuri se, mitä hän tarvitsee omaan kasvuunsa.
